Yllättävä teräase suussani

Uskomatonta, että siitä mun leukaleikkauksesta on vain (jos nyt oikein laskin) seitsemän viikkoa aikaa. Tasan seitsemän viikkoa tänään. Täällä mä olen pokkana reissutyttönä – kun ihan vasta olin romuna vaaleanpunaisessa sairaalayöpaidassa.

Täten voin sataprosenttisesti allekirjoittaa sen, minkä monet saman leikkauksen läpikäyneet minulle kertoivat: ekat kaksi viikkoa ovat ne pahat. Sitten helpottaa, ja vieläpä aika yllättävällä vauhdilla. Hups menee sitten tällaiset seitsemän viikkoa, ja nykyisin suurimpana osana ajasta en enää koko leikkausta muistakaan.

Ehkä silläkin on jotain merkitystä tähän asiaan, että näin kahden pienen lapsen kanssa härdellissä ei ole oikein mahdollisuutta heittäytyä ”henkisesti potilaaksi” pidemmäksi aikaa. Että se sairastaminen on tasan sen verran, kun ne kivut ovat akuuttina päällä. Ja sit kipujen vähän helpottaessa on niin paljon actionia päällä, että ei oikein tule edes mieleen enää pysähtyä ja alkaa miettiä, että ”sattuukohan muhun vielä”.

*******

Silti tänne kuumuuten tullessa olen selvästi huomannut, että en ole se sellanen normaalikuntoinen minä. Olen välillä aika heikkona (eikä se tuore vatsatautitaustakaan asiaa paranna) ihan jo varmaan siksi, että olen tosiaan ollut nämä kuluneet viikot ollut neste- ja soselinjalla. Vaa’alla en ole käynyt, mutta veikkaan, että paino on tullut alas viitisen kiloa.

Kotona vielä pysyin suht voimissani, kun Joel huolehti pirtelöihin ja sosekeittoihin proteiinia. Mutta täällä pelkkä appelsiinismoothie ei vaan yksinkertaisesti riitä pitämään voimissa.

Onneksi nyt on kuitenkin koittanut se aika, että saa alkaa varo-varovasti pureskella! (no heh ylläri: toki me ajoitettiin tarkoituksella tää koko matka just niin) Nyt muutaman päivän ajan, kun olen syönyt varovasti riisimössöä tai sellaista ohutta lasinuudelia ja pehmyttä tofua, voimat ovat palautuneet ihan selkeästi. Se tofu varsinkin on varmaan mulle tosi hyväksi. Siltä ainakin selvästi tuntuu.

*******

”Onko sun vaikea pureskella?”

Tuohon kysymykseen sain vastata usein silloin, kun tätä leikkausmahdollisuutta kartoitettiin. Kysymys oli tosi vaikea. Koska sillä tavalla mä olin pureskellut koko elämäni ja pärjännyt – miten tietäisin mistään muusta?

Miten kuvaisin aiempaa pureskelutilannettani…? Mullahan ei siis ylä- ja alaetuhampaat koskeneet yhteen. Alahampaat ottivat kiinni yläpuolella ikeneen. Ylähampaat puolestaan olivat yksinänsä. Kun haukkasin… Tavallaan enemmänkin katkaisin kuin haukkasin. Sitkeästä otin hampailla kiinni ja sit vedin vaikka leivästä niin, että pala repesi. Ja sitten tyytyväisenä poskihampailla pureskelemaan – siellä kaikki toimi oikein hyvin.

Silleen mä olin sen vaan koko elämäni oppinut tekemään.

Nooh. Söin tuossa lounaaksi niitä lasinuudeleita. Ja mmmmmitä? Ihan kummallista! Kun yritän peruksenaan imaista nuudeleita suuhuni ja siirtää niitä tuonne takaosastolle pureskeltavaksi, se koko nauha ehtii katketa ennen kuin se menee sinne taakse.

Parit eka kerrat olin ihan äimän käkenä. Miten nuo ruoat vaan jotenkin katkeavat ja tippuvat mun suusta? Puolet menee sisään – joo – mutta puolet tipahtavat takaisin lautaselle. Kunnes tajusin: ei hemmetti mullahan on suussa ihan niin kuin tuollaiset… …SAKSET!!!!

”Kato! Kato! Nää on ihan terävät! Kato!”, intoilin Joelille ja näytin, miten nuudelit katkeilivat, kun otan niitä suuhuni.
”Tuota kutsutaan syömiseksi”, Joel totesi huvittuneena.

Aikamoista. Normaali-ihmisillä on siis aina ollut suussa tuollainen teräase! Tuollainen terävä juttu, jonka olemassaolosta mä en ole tajunnut mitään! Tosta sitä vaan katkaistaan asioita. Hampailla. Jotka on terävät.

Mindblown.

75
Like

You Might Also Like

  • Vannikkila
    7.12.2015 at 10:05

    Mä jo pelkäsin otsikosta, et sä oot saanu nyt seuraavaks kurkun kipeeks :D

  • Torey
    7.12.2015 at 10:11

    Otsikon takia luulin että oot löytäny leuastas leikkuksen jäljiltä nyt jotain mikä ei sinne kuulu! :D

    Toi Joelin ”sitä kutsutaan syömiseksi” aiheutti pienen naurunpyrskähdyksen. :D

  • AnneH.
    7.12.2015 at 10:15

    Teräaseet :D :D :D Odotas kun pääset puraisemaan porkkanaa, katkaiset sen etuhampailla ihan naps vain!

  • Mamma rimpuilee / Laura
    7.12.2015 at 10:18

    Joelin kommemtti, priceless! :D

  • elinamanda
    7.12.2015 at 10:46

    Hah mä sit taas otsikosta aattelin että oot jääny turvatarkastuksessa kiinni ja joutunut selittelemään että et kanna puukkoa hampaissas tms :D

    Mut miten ihmeessä sä oot ennen syönyt vaikka just porkkanaa?! Vähänkö tosiaan tipahdat varmaan pyrstölles kun pääset sellasta haukkaamaan seuraavan kerran!

  • Heispi
    7.12.2015 at 12:06

    Ahihii! Täällä kiherrän. Elämän pienet ilot! <3

  • jonnaa
    7.12.2015 at 12:15

    Täällä myös mennään sose linjalla!!! Lauantaina poistettu hammas joten soseilla mennään. Toivottavasti joulu pöydässä pääsee syömään normaalisti jo. Töissä kaverit nauro kum vedin aamulla mehu keittoa ja vauvan mango sosetta. Plus ruokailu kesti triplat kauemmin kun normaalisti. Syöminen on niin hidasta että nälkä ei ehdi edes kadota. kun saan lautasen tyhjäksi on jo uudestaan nälkä :)

  • Sari
    7.12.2015 at 13:50

    Thih, ihana yllätys :D

  • iituliina
    7.12.2015 at 14:42

    Siiiiis niin tota. Mä kyllä pidän ihan normaalina sitä, että takahampailla pureskellaan. Ei etuhampaiden kuulukaan osua yhteen? Vai hä? :D

    • Jokunen
      7.12.2015 at 16:46

      Heh, mietin ihan samaa! Että tarkoitettiinko tässä, että etuhampaissa ala- ja ylähampaat jää jotenkin tosi kauas toisistaan. Kun ei kait ne kellään jää silleen ”vastakkain” että purupinnat osuisi etuhampaissa yhteen?! :D

  • Jenskis
    7.12.2015 at 19:26

    Kyllä mulla osuu etuhampaat yhteen! Ei ihan koko purupinta, mutta ylhäältä jonkin matkaa. Näin ne purukalustot on erilaisia :) Ikinä ei oo tästä mitään noottia hammaslääkäriltä asiasta tullut, että tuskin ainakaan hirveän epätavallista.

    • hannah
      8.12.2015 at 10:37

      Normitilanne lienee, että kun takahampaat puree luontevasti yhteen, Tämä ylähampaat tulevat korkeussuunnassa jonkun millin alahampaiden eteen niin että alahampaiden etupinta ottaa kiinni ylähampaiden takapintaan? Hampaiden purupintojen eli kärkien ei etuhampaiden osalta kuulu ottaa yhteen mutta ei ylä- ja alaetuhampaiden väliin kuulu sellaista väliäkään jäädä, että siitä voi vetää spagetin katkaisematta sisään.
      Omana kokemuksena on kyllä pakko myös todeta, että ihan perus hammaslääkäri ei kovin helposti lähde purentaa kommentoimaan, jos purukalustossa ei näy selviä merkkejä että purenta heikentäsi hampaiden kuntoa eikä potilaalla ole muita vaivoja, joita vois epäillä purentaperäisiksi.

      Itsellä purenta muuttui nuorena viisaudenhampaiden pukatessa esiin. En kärsinyt päänsärystä, leukojen kipeydestä tai mistään sinänsä hampaisiin helposti liitettävästä, mutta korvani menivät tavallista herkemmin lukkoon. Asiaa selviteltiin korva-nenä-kurkkulääkäriä myöten eikä mitään vikaa löytynyt. Vasta kun hampaat alkoivat näyttää kuluneilta, hammaslääkäri tajusi että narskuttelen niitä unissani, minkä syyksi sitten hoksattiin purentaa muuttaneet viisurit. Viisaudenhampaat poistettiin ja korvien lukkoisuusongelmat hävisivät samalla kertaa.

  • Verna
    8.12.2015 at 21:32

    Hei! Olipa hauska lukea tätä kirjoitusta. Löysin blogisi sattumalta reilu viikko sitten googlaillessani leukaleikkausjuttuja ja innostuin! Olen sun naapuri sieltä Kirralta! Mulla oli leikkaus seuraavana aamuna. Kiitos paljon siitä, kun tsemppasit silloin aamulla ennen mun leikkausta – se rauhoitti mua tosi paljon, kun näin että näytit ja kuulostit ihan hyvinvoivalta:) ja sulla oli samat leikkaavat lääkärit:D Mietiskelin myöhemmin, että kuinkahan sun paraneminen on sujunut ja ilahduin paljon, että pääsitte nyt sinne matkalle! Mun toipilasaika on ollut vähän erilaista, mulla ei oo ollut juurikaan kipuja tai muuta ja lähdin itse vanhempien luo asumaan lapseksi jälleen :) Mutta mullekin tuli pidempi sosekuuri: Leikkauksessa tuli bad split -murtuma ja ensin mun leuat oli kolme viikkoa ihan kiinni Kirralta päästyäni ja söin nestemäistä ruokaa. Nyt oon vielä viikon sosekuurilla ja sitten pääsen kanssa kokeilemaan näitä teräaseita suussa ekaa kertaa!!! Splintin poisoton jälkeen oli tosi outoa, kun etuhampaat osui vahingossa yhteen! Mäkään en oo aikaisemmon tajunnut, miten oudosti sitä tähän saakka on tullut syötyä:D
    Mukavaa reissua teille ja ihania ruokaelämyksiä!

    • krista
      10.12.2015 at 11:54

      Moikka – ihan mahtavaa, kiva kuulla susta! Mäkin oon monesti miettinyt, että mitenköhän sun paraneminen on mennyt! Hitsi, voiton puolella ollaan molemmat! Vaikka tuo bad split kuulostaa pahalta… Tarkoittaako se siis, että se on lohjennut väärältä kohdalta?

      En tiedä, huomasitko silloin mun lähtiessä, kun mä arvoin edestakaisin, että lähdenkö vai en… Mulla tuli silloin tosi paha olo ennen lähtöä saamistani särkylääkkeistä. Mutta sit vaan lähdin – ja aloin oksentaa taksissa. Sitä sitten jatkuikin seuraava vuorokausi… Mulla oli siis tosiaan se, että ne vahvat kodeiinisärkylääkkeet ei sopineet mulle. Ilmeisesti kun elimistöhän tekee niistä morfiinia, niin mulla sitä morfiinia syntyi liikaa. Tuli sellainen olo, että tiedän, miltä yliannostus tuntuu… Uhhuh. Se mulla tosiaan vaikutti niihin kipuihin – kun ei saanut sit muuta kuin perus-buranaa ja panadolia. Mutta parin viikon jälkeen ei tarvinnut enää ottaa kuin satunnaisesti ja nyt ei enää ollenkaan.

      Tsemppiä viimeiseen soseviikkoon! Mäkin oon vielä toooo-ooosi rauhallisesti ottanut pureskelut; vähän pastaa ja nuudelia ja pehmeitä hedelmiä. Mutta vähitellen, vähitellen :)