Voihan video

Lähdetään nyt liikkeelle tästä: mä väitän, että mä toimin parhaiten kirjallisena.

Etenkin nykyisin ajatus väsyneenä monesti pät…???…???…kii, ja keskustelu sujuu usein parhaiten toisen sellaisen kanssa, jolla myös joka kolmas lause on: ”mitä mä just olinkaan sanomassa?”.

Sen sijaan kirjoitetussa tekstissä nuo ajatustenpätkimiset puolestaan joskus jopa hoksaa korjata pois. Ei aina. Kröhöm. Ehtii siis vähän ajatella, mitä sanoo. No, ei sitäkään aina.

Mutta, mutta.

Mua on nyt parin vuoden ajan jo painost… kannustettu tekemään vähän useammin videoita. Ja oonhan mä joskus tehnytkin, omat suosikit ehkä tämätämä, ja ylivoimainen ykköslemppari tietysti tämä. Hih! Viimeksi tuon lettitutorial-sekoilun yhteydessä tuli taas sellainen olo, että hei voisinhan mä tietysti kameralle puhua vähän ehkä useamminkin.

Making of lettinuttura: ammattilaisen kuvausstudio.

Ehkäpä tämä kesä voisi olla kivaa aikaa videokuvalle. Tuli jopa mieleen sellainen huikentelevainen ajatus, että mitä jos mä julkaisisin kesän aikana videon per viikko? Mitäs sanoisitte?

Ja ennen kaikkea: mitäs haluaisitte nähdä?

Joku lyhyt ”tavallinen päivä” -video ainakin voisi olla yksi ja mulle itselleni sellainen luonteva. Mutta mitä muuta? Jotain kysymys-vastaus -systeemejä? Hih, siinä mulle ehkä pieni poistuminen epämukavuusaluelle, mutta kerrankos sitä tässä…

Videotoiveita otetaan siis vastaan!

Varoituksen sananen: mitään ammattimaista ja hienoa ei sitten todellakaan ole tulossa – en omista edes mitään oikeaa editointiohjelmaa saatikka että osaisin tai ehtisin alkaa opetella :D Mutta jos nyt vähän tuolleen kuvailen ja leikkailen ja liimailen ja askartelen ja sitten annan teidän kokea vahvaa myötähäpeää.

Tähän tyyliin:

Katsotteko muuten ylipäänsä videopostauksia? Mä itse en juuri koskaan, haha. Hyvä lähtökohta. Itselleni kirjoitettu teksti on lukijana/kuulijana/katsojanakin ehdottomasti se ylivertaisin; jotenkin erityisesti äänet on mulle vaikeita. Milloin nukkuu lapset tai milloin ne kurkkivat niskan takaa, että ”mitä sä äiti katsot?”.

Mä veikkaan, että tän blogin lukijaporukkakin on enimmäiseen tällaista munkaltaista kirjallista porukkaa, vai…?

Heh niinpä voin kuvata ja julkaista mahdolliset tulevat(kin) videoni ihan rauhassa ja ilman paineita. Ne viisi katsojaa voivat sitten ne katsella, ja heistäkin kolme ilman ääniä – no pressure siis, näin mä tän ajattelen :D

24

You Might Also Like

  • Aino
    4.7.2017 at 15:09

    Haha, joo kyllä videot jää kattomatta kun luen blogit lasta nukuttaessa ’:D että ihan paineitta vaan jos siltä tuntuu.

    • krista
      4.7.2017 at 15:12

      Juu sama :D Tai sit just jossain bussissa/ratikassa, enkä mä omista kuulokkeita… :)

  • Kielo
    4.7.2017 at 15:33

    Anna kamera tytöille ja vapaat kädet 😄

    • krista
      4.7.2017 at 15:52

      Hei joo tää ois hauska! :)

  • Suvi
    4.7.2017 at 15:38

    Minä luen tekstit, mutta videon jää kyllä avaamatta..

    • krista
      4.7.2017 at 16:06

      Sama mulla :D Tai no ehkä joka viides kerta (tai jotain) katson vähän matkaa videotakin – mutta riippuu ihan siitä, millaisessa ympäristössä oon. Pöytäkoneella yksin ollessa saatan katsoa videotakin.

  • Torey
    4.7.2017 at 16:10

    Vlogit jää täysin seuraamatta. Joskus olen jonkun videon jaksanut katsoa. Instan kampausvideoita jne. kattelen ku voi katsoa ilman ääntä. :D

    Ite kuvaan videoita toiselle instasivulleni. Niissä on äänet mut se ei ole videoiden idea joten… ja mun kuvaussysteemi näyttä yhtä hyvältä. Lasten pieni pöytä ja siinä päällä triptrappi jossa tabletti kuvaamista varten aseteltuna. :D

    • krista
      4.7.2017 at 16:17

      Ammattilaiset asialla :D Mutta siitä mä oon aika ylpeä, että hoksasin laittaa tuohon tuollaisen peilisysteemin – aloitin ilman, mutta sitten totesin, että mähän tarvitsen peiliä letittämiseen. Se peili on itse asiassa just triptrappilla tuettu pöytää vasten :D

      • Torey
        4.7.2017 at 22:16

        Valtavan kätevä tuoli! :’D

  • Miitu
    4.7.2017 at 18:09

    Kirjallinen täälläkin. Lukuhetket yleensä lasten nukkuessa tai sitten pieniä omia ”irtiottoja”. Ääni houkuttelis lisää yleisöä paikalle kysymyksineen.
    .
    Mutta jos yleisö löytyy, niin eihän videot oo iteltä pois – jos vaan sitä luettavaakin yhä ilmestyy aika ajoin.

    • krista
      4.7.2017 at 22:11

      Haha joo ei musta videobloggaajaa tule millään, ei siis MILLÄÄN :D Mutta jos joskus silloin tällöin innostuisin jonkun videonkin tekemään! Edes niin, että yritän pitää sen mahdollisuuden mielessä :) Vaikka aika aikaavievää se kyllä on: leikkaaminen on hidasta ja ekstahitaaksi menee, jos alkaa jotain teostovapaata musiikkiakin siihen etsimään, uhhuh. Joel on vähän auttanut mua musiikkien kanssa niissä muutamissa tapauksissa, jossa oon sellaista käyttänyt…

  • murina
    4.7.2017 at 18:10

    Mä katon yleensä videot, mut ilman ääntä 😂 osviittaa antavasta tekstityksestä plussaa!

    • krista
      4.7.2017 at 22:12

      Viittomakielen versio! :) Tai no okei: ehkä tekstit kuitenkin helpompaa :D

      • Torey
        4.7.2017 at 22:17

        Mulla on sitä viittomakieltä just!!! :’D

        • krista
          4.7.2017 at 22:22

          Hihi!

  • Anna
    4.7.2017 at 21:27

    Minä kyllä katson videotkin lemppariblogeista, pelkkiä vlogeja en seuraa kylläkään. Minusta olisi kiva nähdä aina välillä sinulta myös videoita! :) ainakin tähän asti tekemäsi ovat olleet viihdyttävää katsottavaa :D.
    Ainakin sellainen ”päivä kanssani” olisi kiva aihe! Olisi muuten kiva katsoa sun snäppejä myös useammin tai vaikka instassa stories-videoita! :)

    • krista
      4.7.2017 at 22:22

      Kiitos! :) Mäkään en jotenkin ”osaa” seurata tubettajia, vaikka VALTAVAT suosiot heillä on eli täytyy siinä olla jotain koukuttavaa :) Ehkä pitäis ottaa ihan tavaksi!

      Hitsi mulla on sekä snäpin että Instan videopuolen kanssa teknisen puolen ongelmia! Mun kännykkä jotenkin tilttaa aina snäpistä: se saa jotenkin koko puhelimen sekoamaan. Siksi sen käyttö on mulla tosi vähäistä – ärsyttävää, kun joskus alkaa kertoa jotain juttua ja puhelin hyytyy kesken kertomuksen. Ja Instan video-ominaisuuskaan mulla ei toimi, höh. Mulla on Insta kamerassa ja siinä sovelluksessa tuota koko stories-ominaisuutta ei ole. Sarjassamme pitäis todellakin hankkia kunnon puhelin edes :D Aika säälittävää :D

  • Tilia
    5.7.2017 at 09:33

    En katso juuri muuta kuin oman lapsen tekemiä videoita… Kyllä noi nykymuksut vaan luontevasti osaa nämäkin hommat. Vissiin pitäisi itsekin opetella, kun nykyään voi työhaastatteluunkin joutua videon itsestään tekaisemaan.

    • krista
      5.7.2017 at 10:32

      Joo tässä taitaa olla kyllä (kröhöm) tällainen pienehkö ikäpolvijuttu – parikymppiset on ihan, että videovideoVIDEOtottakaivideo. Ne huippusuositut tubettajatkin on kai enimmäkseen aika nuoria, toki ”aikuistubettajiakin” on :)

  • Menni
    5.7.2017 at 13:01

    En itse seuraa videobloggareita tms, ajatus tuntuisi tosi vieraalta. En hirveästi ehdi lukea, joten hyvin kirjoitetut blogit on mulle nautinto.

    Sun videot oon katsonut ja ne on kyllä tosi viihdyttäviä! Johtuu varmaan siitä harrastelijamaisesta+spontaanista tyylistä ja siitä, että niitä on ollut harvoin. Sulla on mielestäni myös hyvä kerronta ja ääni :)

    Eli mielellään katselen jatkossakin harvakseltaan videotasi. Toivoisin että pääpaino ois kuitenkin tekstissä ja että videoidta ei tulisi sliipattuja tai kovin harkittuja.

  • Kiitollinen
    6.7.2017 at 11:22

    Sama täällä, kuin monilla muillakin, että blogeja voi lukea vaivihkaakin, mutta videon ääni kyllä tuo liikaa yleisöä äidin omaa hetkeä häiritsemään. Olen muuten lanseerannut meillä kotona käsitteen ”äidin kahvirauha”, jolloin lasten pitää leikkiä itsekseen ja äiti juo kahvia ja lukee blogeja ihan rauhassa. Siihen ei mitään videoita tarvita :)

    En muuten kommentoi juuri koskaan, mutta otan nyt tilaisuudesta vaarin ja kiitän sinua blogistasi. Olet ihan ehdoton ykköseni, sun blogin tsekkaan aina vaikken muuta ehtisikään. Tykkään siitä, että tekstisi on sujuvaa ja mukavaa luettavaa; huomaa, että kirjoittaminen on omaa alaasi. Rentous ja kaunistelemattomuus vetoaa minuun, myös positiivisuutesi. On mahtavaa, että näet elämän valoisat puolet kotiäidin väsymyshuuruissakin. Itsellä on välillä vaikeaa :) On myös kiva, kun asioidaan samassa Prismassa :) Tulee vähän sellainen olo, että sinuunhan voisi törmätä milloin vaan, vaikken olekaan koskaan törmännyt :)

    Tsemppiä ja kaikkea hyvää ja mitä muita näitä hyviä toivotuksia nyt onkaan… Jatka saman malliin :P

    • krista
      6.7.2017 at 22:05

      ”Äidin kahvirauha” > ooo tykkään! Mä taidan matkia konseptin, mäkin haluan kahvirauhan! :D

      Ja oi, kiitos ihanasta kommentista! Viimeksi just tänään käytiin kyseisessä Prismassa sekoilemassa :D Tule ihmeessä moikkaamaan, jos joskus satutaan törmäämään siellä tai jossain muualla täällä lähiseudulla – täällä päin me liikutaan :)