Virpomisoksien sulkasato

”Kierrätän sukista reiätkin”, vitsaili joku joskus itsestään paikallisessa FB-kierrätysryhmässä. Sanonta jäi mieleen, koska mä oon just sellainen. Enkä muuten voi ym-mär-tää, miten kukaan ei halua esimerkiksi ilmaiseksi mun pesukoneen rei’ittämää pientä mustavalkoista silkkihuivia askartelutarkoitukseen.

Kaikenlainen poisheittäminen on mulle tosi vaikeaa. Tai no: ei ole vaikeaa. En vaan tee sitä. Voin kyllä kierrättää, antaa, myydä, muokata, ottaa uusiokäyttöön tai antaa vaikka seistä vuosikaupalla kaappeja täyttämässä, mutta hemmetti vie roskiin en heitä hyvää kamaa.

En edes niitä reikäisiä parittomia sukkia. Huoh. Koska hei siis niitähän voi joskus ehkä käyttää johonkin.

Tällä taustalla ehkä ymmärrätte, millaisen järisyttävän ahaa-elämyksen sain vuosi tai kaksi sitten. Tuskailin silloin virpomisoksien poisheittämisangstiani pääsiäisen jälkeen…

virpomisoksat

…ja joku täällä sanoi, että niistähän voi poistaa ne koristeet ja käyttää seuravaana vuonna.

OO. ÄM. GEE. Niin voikin!!!

pääsiäiskoristeet

Niinpä tuossa äsken tyttöjen nukkuessa päikkäreitään otin kupin kahvia ja aloin sulkasadottaa menneen pääsiäisen oksia. Aika näppärää muuten, että lähes kaikki koristeet oli kiinnitetty rautalangalla. Tadaa, nyt meillä on myös rautalankaa – mistä heti iloisena Joelille ilmoitin.

(rautalanganpuutetta meillä aiemmin koettiin täällä)

Pyörin siinä sitten hetken ympäri keittiötä katsellen, että mistäs bongaisin höyhenille hyvän säilytysrasian, ja…

paparazzi

Hei tätähän voi kutsua jo sisustamiseksi!

Voi, voi!

asetelma
…ja ne käytetyt pajunoksat voi sit hyvällä omatunnolla heittää rosk…

Ei muuten voi!

paju narsissi asetelma

Ne nimittäin jatkavat elämäänsä meidän ulkoportaiden narsissikukkainstallaatiossa. Yhdessä tyttöjen hampurilaisateriapörriäisten kanssa.

22
Like

You Might Also Like

  • Anna
    20.4.2016 at 19:21

    Just niinkuin minä!

    Leikkaan aina uusista paidoistani ne sellaiset satiininauhat sisäpuolelta irti. Siis ne, joiden avulla paita pysyy henkarissa tms. Ja tietenkin säilytän ne. Niistä on vaikka mihin ja, kun on yli kymmenen vuoden ajan kerännyt niin värivalikoimaakin löytyy. Kirjoitin muutama vuosi sitten juttuakin tästä: http://nainkinvoitehda.blogspot.fi/2012/04/nauhavarasto.html?m=0

    Ja siis lähes kaikki muukin tulee kierrätettyä (lue säilöttyä vaatehuoneeseen). Olen vähitellen opetellut ihan heittämään roskiin joitakin juttuja. Kun IHAN KAIKKEA ei vaan voi säilöä, käytännön syistä.

    • krista
      20.4.2016 at 19:32

      Eikä :D :D MÄKIN LEIKKAAN JA SÄÄSTÄN NE!!!! :D :D Me ollaan niin pimeitä :D

      • vannikkila
        20.4.2016 at 20:52

        Niin säästän minäkin :D

        Niistä on tehty yksi jos toinenkin joulu- ja synttärikortti ;) sekä yksien ensitumppujen koristenauhat <3

        • krista
          20.4.2016 at 21:46

          Mä oon käyttänyt niitä joskus hiusnauhoina! Pitäiskin keksiä niille jotain muuta käyttöä – hih ja nehän vois vaikka käyttää virpomisoksiin jos ei muuta :D

      • HanSu
        21.4.2016 at 09:43

        No niin oottekin! :D Mut jos askartelee niin noihan on tosiaan ihan huippumatskua! :)

        • krista
          21.4.2016 at 21:45

          Ja jos ei askartele, voi silti kuvitella, että ehkä JOSKUS askartelee :D

  • Liisa
    20.4.2016 at 20:03

    Hah, mulla on ihan sama tapa! Jos lapset haluaa ensi pääsiäisenä virpomaan niin voidaan koristella naapureille menevät virpomisoksat niiden omilla höyhenillä. :P Ja yleensäkin otan talteen just tuollaisia askarteluun ja käsitöihin potentiaalisesti sopivia juttuja. Ja jos maassa on irronnut nappi, otan AINA talteen. :D

    • krista
      20.4.2016 at 22:09

      Mä oon kans ajatellut, että koskakohan virvottavat huomaavat, että ”hei toi on se mun viime vuonna tekemä kukka” :D

      Mä myös säästän esim. katkenneet kaulanauhat sun muut. Toistaiseksi enemmän oon hillonnut niitä kaappeihin kuin oikeasti käyttänyt johonkin, mutta ehkäpä joskus! Ja mun mielestä on aika ihana, kun kaapeista löytyy vähän mitä vaan. Silleen ”oi oispa kiva laittaa tähän tummia puuhelmiä”. ”No hei minäpäs kaivan tuolta laatikosta.” <3 Kunnon Tiuhti-Viuhti -meininkiä, vai kuka niitä nappeja nyt keräsikään :)

  • MaRi
    20.4.2016 at 20:31

    Otetaan yksi kolme vuotta säilytetty reiällinen pariton sukka. Kostutetaan sitä vähän ja puetaan se käteen ja tadaa!! sillä voi pyyhkiä pölyjä!! Lapset hoitaa homman koska on niin ufoa kulkea sukka kädessä. Ja lopuksi sen uskaltaa heittää roskiin kun se on niin tosi pölyinen.

    • krista
      20.4.2016 at 22:16

      NONNI! Mä alan tehdä tätä! Ai niin paitsi pyyhin pölyt ehkä kerran puoleen vuoteen. No mutta, laitetaan lapset asialle siis! :D

      Ps. Käykö kolmeTOISTA vuotta säilytetty reiällinen pariton sukka? :D

  • Lilah
    20.4.2016 at 20:53

    Lasten puhki kuluneista hyvistä teknisistä sukista leikkaan varret ja jatkan niillä lyhyiksi käyviä leggareita jotka muuten mahtuu vielä.

    • krista
      20.4.2016 at 22:19

      Ihan mahtavaa, siis i-h-a-n mahtavaa! Just noin pitäis tehdä! Multa jotenkin on tuo ompeluosuus ”sisäistämättä”; mulla on ompelukone, mutta tuntuu, että se sörttää vaan. Sitä käyttää vaan mun äiti täällä kylässä ollessaan. Ja mulla puuttuu sellainen… …rutiini sen käyttämiseen. Mutta haluaisin just tuollaisen tekemisinnon itsellenikin. Se on hyvää ja järkevää ja ekologista ja kaikkea!

  • Raleigh
    20.4.2016 at 20:54

    Mä tein joulukortteja niistä paidan-ripustus-nauhoista! Ja reikäisillä sukilla pyyhin pölyt.

    • krista
      20.4.2016 at 22:25

      Jesh, hyvä me himohilloajat!!!!

      IHANAA, että meitä löytyy monta – mä en ois ikinä tullut AJATELLEEKSIKAAN, että joku muukin leikkelee säästöön ne nauhat, omg :D :D :D

  • vannikkila
    20.4.2016 at 20:59

    Kiroat mut vielä tästä hyvästä, mut meillä (tai siis lapsuudenkodissani) rikkinäisiä t-paitoja, sukkia ja jopa kalsareita käytettiin ns. hukkarätteinä. Eli kun putsattiin jotain todella likaista (esim polkupyörien keväthuollossa), käytettiin nämä ”lumppuvaatteet”, jotka pystyi sitten hyvällä omallatunnolla heittää roskiin. Plus et rikkinäinen sukka on superkätevä esimerkiksi rattaiden pyörien putsaukseen – senkus pujotat kätes märkään sukkaan ja ”laamit” liat pois. Ei tartte sienen kanssa pelleillä :)

    Parittomista sukistahan te jonain askartelukertana teette keppihevoset, riisi- tai herneheittopussit taikka sellaiset söpöt nuket tai puput :) ei tartteta ku ne sukat, vähän täytettä ja jotain nauhaa tai narua (plus sakset) ja thäts it. :)

    • krista
      20.4.2016 at 23:09

      Kyllä; just noin mä ajattelen mielessäni käyttäväni – mutta sitten taas OIKEASTI se käyttäminen jää ja pyyhkiessä käteen tulee vaan ”oikea” rätti. Hei pitäisi tehdä joku rättikori (yksi niistä ritiläkoreista?), johon alkaisi systemaattisesti laittamaan tällaiset! Hei jooo-oooo-ooo!

      Ja JESH, sukka-askartelua, toi vois olla hauskaa! Vielä kun löytäisi ne reikäiset sieltä sukkapinoista :D Mä aina heitän ne sinne (etenkin parittomat) ja kuvittelen, että kyllä se joskus vielä parinsa löytää :D EI LÖYDÄ :D

  • Minna
    20.4.2016 at 22:12

    Minä olen tehnyt vanhoista paidoista pikkuisen maton virkkaamalla :) Siinä on koko perheen ja tytön poikaystävänkin paitaa värikkäänä ja muistorikkaana hyödykkeenä. Paras matto ikinä :)

    • krista
      20.4.2016 at 22:28

      <3 <3 <3 <3 Mä en VOI laittaa riittävästi sydämiä tähän! Meillä lapsuudessa kaikki vaatteet leikeltiin ämmille matonkuteiksi. Meillä on nytkin puutalon eteinen täynnä ämmin kutomia räsymattoja, joista voi bongata koko suvun eri vaatteita. IHAN parasta.
      -
      Mä oon kans ajatellut tuota virkkaamista! Siksi oon säästellyt mm. vanhoja lakanoita. Ajattelin itse asiassa, että joitain kulahtaneita vaaleanpunaisia voisi ensin värjätä ja sitten virkata niistä jotain... Ah! Voispa ottaa projektiksi! Jos vaan joskus ois aikaa, ha ha.
      -
      Mutta IHANAA, että teit noin! Ihan parasta, hitsi sanoinko jo, että IHAN PARASTA. Noin säilyy muistot ja jotenkin... ...hankittujen esineiden arvostus <3

  • K
    21.4.2016 at 07:10

    Mun anoppi pesee kaikki margariinipurkit ja jauheliha yms. pakkaukset. Sitten niissä on jos jonkinmoista evästä / tuomista jne. On kyllä muutenkin pihi. Lapsuus oli köyhä. Ei pysty tuhlaan mitään. Mun mielestä vaikuttaa liikaa elämään.

    • krista
      21.4.2016 at 21:48

      Mulla ei sentään ihan tuolla tasolla ole, mutta ymmärrän kyllä hyvin – on varmasti tosi erilainen maailmankuva, jos oma lapsuus on ollut niukka. Itsenikin mun on täytynyt mun äidille (lapsuus 40-luvulla) ihan luennoida, että myös NAUTTISI omasta rahastaan; mutta koska raha on ollut aina tiukalla, on se varmasti tosi vaikeaa, kun mielessä raksuttaa, että mitä-tämä-kaikki-maksaa ja niin edelleen. Sellaisesta ei varmaan voi opetella irti, vaikka järki sanoisi mitä. Vaatii vaan joskus vähän ymmärrystä lähipiiriltä <3

  • Miitu
    21.4.2016 at 12:26

    Meidän tytöstä on kasvamassa sun seuraaja tässä asiassa. Mitään ei voi laittaa pois, ellei tee sitä yön pimeinä hetkinä salaa. Paljon meillä kiertää askarteluun, esim. talous-/vessapaperihylsyt ja noi höyhenet ja paitojen ripustusnauhat, ts. meillä on joka paikka – siis ihan joka paikka – täynnä kierrätystaidetta, mutta en todellakaan aio kattoa jotain tyhjenneitä ilmapalloja pyörimässä nurkissa.

    • krista
      21.4.2016 at 21:50

      Ilmapallot(kin) on kyllä aina aika paha! :D Itse puhkon niitä roskiin silloin, kun ne on selkeäsi lättänöitä, mutta vieläkin pyörii synttäri-ilmapalloja puutalo täynnä :D

      Hahaa, tosi monta ripustusnauhakerääjää tänne kertynyt! :D Itse en oo veskipaperihylsyjemmaamiseen (tai jätskitikkuihin) vielä päätynyt, mutta eiköhän sekin vaihe tässä kohta tule eteen :D

  • Annu
    21.4.2016 at 14:17

    Tottakai hienot höyhenet otetaan talteen ja käytetään uudestaan! Nehän on niin kalliitakin; ) sitäpaitsi, kesken vuoden saattaa iskeä höyhenaskarteluinspis ja sitten kaupasta ei tietenkään niitä löydy, joten pitäähän niitä varalta olla!

    • krista
      21.4.2016 at 21:50

      Aina hei höyheniä tarvitaan! :D

  • Jenisei
    21.4.2016 at 21:25

    Voi vitsi, luulin että oon ainut joka on keränny niitä paita-nauhoja. :D (keräsin tyyliin jokaisesta paidasta 14-19 -vuotiaana, ONNISTUIN heittämään ne kertaakaan käyttämättöminä pois, kun muutin lapsuudenkodistani pois tuolloin 19-vuotiaana, enkä ole sen koommin kerännyt, kun mulla ei niille ollut kuitenkaan käyttöä). Mutta kaikenlaista kangasta tulee kerättyä, kun ”sitä voi tarvita” (teinivuosina tuli ommeltua enemmän, nyt en ole hirveästi ehtinyt/jaksanut opiskelujen/lapsen saamisen jälkeen. ja voi sitä kankaiden (ja tavaran) määrää mikä mun lapsuudenkotiin jäi minun jäljiltä, koska ”niitä voi tarvita”. Mun isä on oikeestaan samanlainen, ja meillä on ullakot täynnä kaikkea kamaa. Kauhulla odotan sitä päivää, kun ei isää olekaan ja joudun yksin ainoana lapsena ne kaikki kamat käymään läpi, oivoi..). :I

    Oletko Krista muuten rapu horoskoopiltasi? (itse olen, ja kuulemma tälläinen käytös on tyypillistä ravuille, tiedä häntä…)

    • krista
      21.4.2016 at 21:52

      Mäkin luulin, että mä oon ainoa :D Tää on mahtava ilmiö, joka tässä tuli ihan vahingossa esiin :D Pitäis ehkä tehdä bloggaus jossain vaiheessa ja esitellä oma nauhakokoelma :D

      Mullakin kertyy kankaita (esim. ompeluksista jäädyt jämäpalat), koska… …no, voi joskus tarvita :D Ja en ole rapu, mutta härkä olen. Päteeköhän tää härkiinkin…?

  • Salalla
    23.4.2016 at 00:14

    Kaikkea edellämainittua on tullut talteen kätkettyä, virpomisvitsoista kerättiin pojan kanssa talteen jopa ne itse pajunkissat, jotka tosin aioin hävittää kunhan leikit on leikittiin. ..