Vielä ehtii: Viisi ihmeellistä aarretta

Niin tyypillistä. On näyttely, joka on avoinna 31.3.-1.10. Ja koskas siellä sitten käy?

No viimeisellä viikolla, totta kai.

Ei sentään viimeisenä päivänä, wohoo. Muistanpa eräänkin Yoko Onon näytelyn, joka oli ollut Tennispalatsissa avoinna noin vuosisadan – ja sitten viimeisen päivän viimeisinä tunteina olin tieysti siellä jonottamassa vuorotellen joka ikiselle teokselle.

Mutta nyt ei ollut Yoko Ono, vaan oppikirjojen kuvitusta.

Bongasimme siis jo viime kesänä lähileikkipuistosta mainoksen Päivälehden museon Viisi ihmeellistä aarretta -lastennäyttelystä ja lupasimme lapsille, että tuolla me voidaan käydä. Meinasi tulla jo vähän kiire lupauksen toteuttamisen kanssa, mutta vielä ehdittiin.

Näyttelyssä oli mun silmään havaittavissa ihan samaa henkeä Lasten kaupungin kanssa: museo, jossa saa leikkiä.

Kooltaan tämä oli tietysti ihan huomattavasti Lasten museota pienempi, mutta silti ehdottomasti käymisen (ja leikkimisen) veroinen. Ylivoimaisesti kiinnostavin kohta oli tämä veneseikkailu, jossa pääsi leikkimään Moanaa:

”Ihan niin kuin Moana ja Maui!”

Menimme paikalle aika pian avautumisen (klo 11) jälkeen ja alkuun näyttelyssä olikin kivan rauhallista. Tuntia myöhemmin paikalle kuitenkin tupsahti muutama päiväkotiryhmä ja meno tietysti sen mukainen – onneksi jo siinä vaiheessa pystyimme väistymään alakertaan vanhoja kirjapainolaitteita ihmettelemään. Meillä kävi ehkä mahtava tuuri (tai en tiedä, onko siellä aina sellaista), mutta painokellarissa tytöt pääsivät myös kokeilemaan ihan oikean satukirjankuvan painamista vanhoilla laitteilla – siinä meitä ennen oli ollut koululaisryhmä ja heille oli tuollainen työpaja ilmeisesti järjestetty. Ja meiltäkin kysyttiin, että halutaanko testata. No toki! Painokuvat jäivät sinne vielä kuivumaan, ja he lupasivat lähettää meille ne vielä postissa perässä. Aivan huippua!

Muutenkin henkilökunta oli tosi mukavaa, isot pisteet ystävällisyydestä!

Meininki alkoi tosiaan käydä melkoiseksi siinä vaiheessa, kun aika pienessä näyttelytilassa oli iiiiiiso määrä lapsia – ja kuulemma näin viimeisellä viikolla on kyllä odotettavissa, että vilskettä riittää.

Kysyin vinkkiä vähän rauhallisemmasta ajankohdasta (kun ajattelin, että jaan täällä vinkin) ja kuulemma viikonloppuisin tai myöhemmin iltapäivällä saattaisi hyvällä tsägällä olla vielä vähän seesteisempiäkin hetkiä.

Näyttely on siis avoinna vielä su 1.10. asti, ja aina klo 11-17. Sisäänpääsy on ilmainen. Päivälehden museo sijaitsee Helsingin keskustasta vähän Eiraan päin, osoitteessa Ludviginkatu 2-4.

Haha. Huulikiilto jäi kotiin -kuva.

Isommille lapsille näyttelyssä oli myös seikkailu tehtävineen. Onnistuneesta koodin ratkaisusta (tai jos koodin laittoi kolmesti väärin, niin säälistä, hih) sai printata itselleen matkustelevaisen kunniakryptologin diplomin:

Haha ja Seelan diplomista vielä lähikuva – tässä kolmivuotiaan spontaani ”hei kato se ottaa kuvan” -poseerausasento (ja itse kirjoitettu nimi).

Ahhhahahahahaaha en ehkä kestä <3 <3 <3 

Suosittelen siis käymään, jos on vaikka viikonloppuna aikaa – sellaisen reilun tunnin tai enemmänkin tuolla kyllä viihtyy. Harmi, että en tullut käyneeksi/suositelleeksi aikaisemmin; ilman tuota megavilinähälskettä varmasti tämä on ollut vielä mukavampi paikka!

Oletteko te muut käyneet tuolla?

20
Like
8

You Might Also Like

  • Blue Peony
    28.9.2017 at 14:33

    Tuolla museossa on ainakin ollut säännöllisesti näytöksiä painokoneiden käytöstä ja lapset saavat kokeilla. Todella kivaa! Olemme joskus olleet ainoina paikalla ja lapsi on saanut kokeilla vaikka mitä.

    • krista
      28.9.2017 at 15:01

      Joo mä veikkaan, että me tultiin sattumalla juuri sellaisen näytöksen jälkimainingeissa ja siksi pääsivät kokeilemaan sitä kuvan painamista. Oli tosi kivaa kyllä!