Viikon bloggaaja, eli haastattelussa yks Krista

Lifie esittelee kevään aikana joka viikko uuden ”viikon bloggaajan”, jonka kasvot komeilevat aina sen viikon ajan mm. Lifieen kuuluvien blogien mainosbannereissa. Ja tät-dät-dää: minä sain ilon ja kunnian olla se ihkaensimmäinen esiteltävä viikon bloggaaja, jea!

Tervetuloa siis tutustumaan, mahdolliset uudet lukijat! Tämä blogi on Puutalobaby: aitoa perhearkihärdelliä ja photoshoppaamatonta elämäntyylittömyyttä kotikalsareissa since 2012. Alla kootut selitykseni kymmeneen (plus yks) haastattelukysymykseen!

Ja te vanhat (?) tutut, ehkäpä teillekin saattaa tulla näissä vastauksissa jotain uutta…? Vai oonkohan mä jo teille ihan tuttu ja ennalta-arvattava…?

1. Mistä blogisi nimi tulee?
Hahaa, tähän liittyy muuten yksi tyypillinen väärinkäsitys: usein viime aikoina on käynyt niin, että joku blogiin uutena tuleva ajattelee Puutalobabyna minua. Hih ihan niin kuin olisin nimennyt itseni puutalossa asuvaksi megabeibeksi. Hihitys tähän. Joo eli ei :D

Puutalobaby-blogi syntyi siis ajalla, jolloin olimme vastikään muuttaneet puutaloon, ja se baby (Silva) oli vielä vatsassa. Silva on siis se baby numero yksi, ja Seela paria vuotta myöhemmin puutalobaby kakkonen. Puutalobaby-nimitys tulee siis yksinkertaisesti siitä, että puutalossa asuu tällainen vauvaperhe. Vauvat ovat kasvaneet jo 5- ja 3-vuotiaiksi lapsiksi, mutta Puutalobaby on ja pysyy. Ja ei, en ole harkinnut blogin nimen vaihtoa; se on kuitenkin monelle tuttu nimi ja itsellenikin kovin rakas.

2. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Silloin (lähes tasan!) viisi vuotta sitten olin siis hyvin paksuna, ja olin ollut useamman viikon sairauslomalla ennenaikaisten supistusten takia. Siinä vaiheessa olin katsonut jo kaikki 2034 tuotantokautta Unelmien poikamiestä ja Unelmien poikamiestyttöä, ja halusin viimeisille pitkille raskausviikoille (niinhän mä luulin) jotain tekemistä. Niinpä keksin perustaa blogin äitiyslomapäivieni omaksi harrastushenkireäkseni.

Ja tuosta ”niinhän mä luulin” -kohdasta. Lapsiveteni lorahtivat siis kylpyhuoneen lattiaan pari päivää blogin ensimmäisen postauksen jälkeen. Puutalon baby (lapsi) syntyi siis muutama päivä Puutalobabyn (blogi) jälkeen. Blogin neljännen postauksen (muistaakseni) kirjoitin jo Kätilöopistolta.

3. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Kirjoittaminen! Se on mulle aina ollut ”se juttu”, ja blogissa pääsen tekemään ihan sataprosenttisesti omanlaista ja omannäköistä juttua. Parasta!

Heti kirjoittamisen perään sanon vuorovaikutuksen – bloggauksessa kun palautteen saa heti. Jos vaikka kirjoittaisin lehtijutun, se ilmestyisi painettuna paperilla ja jäisin yksin kuulostelemaan kohti tyhjänä kaikuvaa maailmankaikkeutta (haha), että lukikohan sitä kukaan ja mitä ne siitä ajattelivat. Blogissa saan tietää heti, että naurattiko juttu, herättikö ajatuksia vai oliko se ihan p*seestä samoin kun mäkin. Haha. Siitäpä sitten aasinsillalta kohtaan numero neljä :D

4. Mikä taas haastavinta?
Joskus ”anonyymi nillitys” alkoi nousta blogissa ongelmaksi ja se tuntui heijastuvan osin koko blogin ilmapiiriin. Ainakin omaan mielialaani ja bloggaamismotivaatiooni se alkoi jo selvästi vaikuttaa.

Omalle blogisivustolleni siirtyttyäni pääsin kuin taikaiskusta tästä ilmiöstä eroon. Jahuu! Parin osoitteen estäminen ja ip-osoitteiden näkeminen tepsivät ja osoittivat todeksi sen, mitä ajattelinkin: kyse oli vain yksittäisistä tyypeistä. Nykyisin itsetarkoituksellisen pahantahtoisia viestejä tulee hurjan harvoin – roskakorikansiossani on tällä hetkellä neljä poistamaani viestiä noin viimeisen vuoden ajalta. Olen nykyisin aivan hurjan iloinen siitä, miten hyvä keskusteluilmapiiri täällä on, hyvä me!

Nykyään täällä on jotenkin helppo hengittää <3

5. Asia, josta pidät itsessäsi?
Elämänasenne. Okei kyllä tietysti mullakin v*uttaa joskus tai olen huonolla tuulella, ei siinä. Mutta jotenkin yleisellä tasolla olen ehkä pystynyt opettelemaan suhtautumaan elämään positiivisesti. Näkemään hyvän, ajattelemaan parasta ja uskomaan tulevaisuuteen.

”Uskon rakkauteen ja unelmiiiiin!”, kuten Silva (täällä) osuvasti totesi.

6. Mitä arvostat muissa ihmisissä?
Oman elämänsä ratkaisujen tekemistä ja itsensä kuuntelua – vaikka ne ratkaisut veisivätkin toisiin suuntiin kuin kaikilla muilla. Nykyisin lapsiperheellistyttyäni arvostan myös hurjasti ihmisiä ja perheitä, jotka ovat tehneet lapsilähtöisiä ratkaisuja ja kuunnelleet oman lapsensa tarpeita erilaisissa omissa ratkaisuissaan. Ja edelleen: vaikka ne ratkaisut olisivatkin aivan erilaisia kuin kaikilla muilla.

Tiivistäen: oman sisäisen äänensä kuuntelua ja seuraamista.

7. Mikä on elämäsi paras päätös?
Kääk! Useita. Mutta varmaan se ihan-ihan paras oli silloin heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2011, kun ajelimme kuuman kesän viimeiseltä kesämökkireissulta kohti kotia ja arkea. Siinä pientä mutkittelevaa mökkitietä ajaessa vihdoinkin myönnyin, että ”no ok, en nyt sit aloita seuraavaa e-pillerilevyä enää”. Kaksi viikkoa myöhemmin Silva sai alkunsa. Ja meidän koko lapsiperhe-elämänvaihe.

8. Paljasta kolme suosikkiblogiasi! Mistä pidät niissä?
Olen alkanut itse käyttää nykyään oikestaan päivittäin tuota Lifien etusivua – klikkailen sieltä kuvanostoja vähän laidasta laitaan. Muilta osin säännöllinen blogien lukeminen on itselläni hieman ajankäyttösyistä kärsinyt, mutta näihin kolmeen klikkaan kyllä useamman kerran viikossa:

Emmi Nuorgam on blogituttu pitkältä ajalta, aloimme seurata toisiamme jo aikoinaan Lilyssä. Tykkään erityisesti Emmin perustelluista ja kantaaottavista teksteistä, mutta myös arjesta ja perhe-elämästä kertovista postauksista.

Lähiömutsi on suosikki ihan yhtä pitkältä ajalta – tasaista laatua ja hyvin kirjoitettuja juttuja. Tämä talvi on ollut itselleni jotenkin erityisen kiinnostava Lähiömutsilandiassa, sillä perhe on elänyt Balilla muutamn kuukauden ajan. Toteuttavat ”talvi poissa” -unelmaansa niin kuin mekin! Yea unelmat! <3

Bebe au Laitin Iina on pitkän linjan bloggaaja, mutta itse löysin hänen tontilleen hassun ”myöhään”, joskus Seelan vauva-aikaan varmaan – meidän Seeluska ja Iinan Nöpsy kun ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa. Iinassa tykkään hyväntuulisesta ja raikkaasta asenteesta, joka Iinasta säteilee erityisesti livenä tavatessa. Olemme tavanneet siis vain muutamia kertoja, mutta Iina silmien tuike jää kerrasta mieleen!

9. Paljasta kolme Instagram-suosikkiasi! Mistä pidät niissä?
Instagramin seurattavissani näkyy sama oma viehtymykseni arkirealismiin, jota harrastan täällä blogissakin: itse en ole kiinnostunut lavastetuista asetelmista enkä kuvista, joissa 80 % pinta-alasta on valkoista – sen sijaan minua kiinnostaa ihmisten aito arki ja erilaiset persoonallisuudet!

Kukaan näistä omista suosikeistani ei siis ole mikään ”Insta-julkkis”, vaan omanlaistaan elämää viettävä kivan oloinen tyyppi. Valitsin tähän kolme, joiden kuviin usein klikkaan sydäntä.

Pirttiblogissa eletään värikästä arkea, ja myöskin vanhassa talossa, Lempäälässä. Kalsarikännejä kullan kanssa (hih), ruokaa ja mun makuun sopivan hippiä menoa. Tykkään.

Periaatteen naisen Insta on kivaa arkihärdelliä kolmen pienen pojan kanssa – välillä Suomessa ja välillä Espanjassa. Välillä mennään Lastenklinikan päivystyksessä ja välillä luontoretkellä. Aitoa perusarkea.

Noraha83 taisi ensin seurata minua, ja jossain vaiheessa hänen kommenttinsa innoittivat minua laittamaan ”kaveripyyntöä”, vaikka Noralla yksityinen tili onkin. Ehkä se oli se, että heidänkin perhe reppureissaa naperon kanssa tai vauva mahassa :) Suloinen perhe! Heillä on muuten toinen lapsi syntymässä pian, jee ja iik! Noralla on yksityinen Insta-tili, mutta saa kuulemma laittaa seuraamispyyntöä tulemaan :)

10. Vinkkini aloittavalle bloggaajalle:
Ole oma itsesi! Tee juuri sellaista blogia, joka kuvaa sinua ja sinun elämääsi ja persoonallisuuttasi – älä jäljittele muita tai ajattele, että ”voiko näin tehdä”, vaan tee. Persoonat kiinnostavat, ja elämä. Mieti, mikä tekee juuri sinusta sinut – koska sinä olet yksilöllinen ja kukaan maailmassa ei voi olla täysin niin kuin sinä. Tee blogisi juuri siitä! <3

Käytä blogissasi lempivärejäsi ja kirjoita asioista, joita oikeasti päivän aikana olet ajatellut. Älä ota paineita tehdä täydellistä, vaan anna inhimillisyytesi näkyä. Älä valitse aina sitä kauneinta ja edustavinta kuvaa, vaan laita joukkoon se, missä näytät ihan hassulta. Anna jotain itsestäsi – se kannattaa!

…ja vielä loppuun – jatka lausetta:

Nolottaa myöntää, mutta… …lähes kaikki housuni ovat ratkenneet haaroista. Itse asiassa ei nolota yhtään! Otanpa blogiin kuvan joskus. (vrt. kohta 10)

Vapaa-ajallani… ...notkun somessa… eiku: tanssin. Tai zumbaan.

Haluaisin oppia… …espanjaa! Nyt joku hyvä tiiviskurssi kehiin!

Kun kukaan ei näe… …kaivan nenäni. Paljon. Syvältä. Aijaijaijai. Mulla on nenässä paljon tilavuutta, jota kopeloida.

10 vuoden kuluttua… …pussailen aviomieheni kanssa! Lapset ovat silloin 15 ja 13, ja me Joelin kanssa voitaisiin lähteä vaikka myöhästyneelle häämatkalle jonnekin palmujen katveeseen. Uuuh!

 

Nooh – tuliko mitään uutta? :)

34

You Might Also Like

  • Heispi
    3.4.2017 at 10:57

    Puutalossa on ihan parasta menoa! En mä muita blogeja seuraakaan aktiivisesti. <3

    • krista
      3.4.2017 at 14:50

      <3 <3 <3 sulle, sä olet kyllä yksi näistä keskusteluiden "ydintyypeistä" - niin ihana, että oot mukana! <3 Ihan niin kuin melkein jo tunnettais!

  • Jenny/Vastaisku ankeudelle
    3.4.2017 at 14:46

    Tämä oli hauska lukea! Onnittelut viikon bloggaajalle kollegalta :)

    • krista
      3.4.2017 at 14:52

      Kiitos kiitos! <3 Oli kiva joskus vastata valmiisiin kysymyksiin - tuli vähän sellainen ystäväni-kirja mieleen :) Sun ja muiden blogituttujen vuoroa odotellessa! :)

  • Aino
    3.4.2017 at 16:00

    Oo, toi Periaatteen Nainen -blogi on mukaansatempaava! Jumitun varmaan lukemaan tätä nyt loppupäiväksi – koska haluan saada selville mitä hän tarkalleen ottaen on menossa tekemään Espanjaan (asiakaspalvelija on laaja käsite), minkä ikäinen hän on, mitä hän on opiskellut yms. :D Niiden kuuluisien samaistumiskohtien etsintää.

    Suurin osa vasauksistasi olivat kyllä tutuntuntuisia – oikeestaan ihana huomata, että toisen tuntee.

    • krista
      3.4.2017 at 16:16

      Jesh, kiva että löytyi uutta luettavaa!

      Jännä tosiaan, miten se virtuaalielämän tunteminen tavallaan lähestyy tosi paljon sitä live-elämän tuntemistakin – tai siis yritän sanoa, että myös virtuaalielämässä tutustuminen voi olla hyvinkin syvää. Kun nettituntemista joskus vähätellään. Me nyt tietty tunnetaan jo livenäkin :) Yks tosi kivoista saamastani palautteesta on muuten sellaista, että live-tutustumisen yhteydessä joku sanoo, että ”oot kyllä ihan niin kuin blogissa, ihan niin kuin tunnettais jo”. Se tavallaan kertoo, että on onnistunut blogiin antamaan jotain aitoa ja tunnistettavaa itsestään. Puhetapaa, ajatuksia, elämänpalasia, mitä nyt sit ikinä onkaan :)

  • Eveliina
    3.4.2017 at 16:17

    Sulla on kyllä ihan paras blogi ja sun kirjoituksille saa niin monesti hihitellä hyväntahtoisesti ja hyvät fiilikset päivään! :)
    Ja jos joskus kirjoitatkin vaikkapa jostain vähän ikävämmästä asiasta (niinku se asunnottomuusteksti) niin se taas pistää ajatteleen ja antaa uusia oivalluksia.

    Erityisen hienoa on mielestäni kuitenkin se, miten osaat käsitellä niin monia asioita positiivisesti ja pilke silmäkulmassa – Sulla on todella kirjoittamisen lahja :) Siis huippua et päätit aloittaa bloggaamisen! Ja sit se kun jaksat töiden ja perhe-elämän keskellä käydä vuoropuhelua lukijoidesi kanssa ja vastailla kommentteihin, siitä ISO plussa :)

    Näistä syistä sun blogi onki mun all time favourite :) Toki mainitsemasi omat blogisuosikkisi ovat kans huippuja, erityisesti Lähiömutsi. Plus Asikaine kuuluu kans kärkikastiin! Siinä on kans sellasta värikästä elämänilosta meininkiä ku sulla :)

    • krista
      3.4.2017 at 17:08

      Oi kiitos, ihanasti sanottu! Ihan mahtava, että koet tän noin – just nuo on ne asiat, joita itsekin tässä blogissa ajattelen keskeisenä: sellaista hyvänmielistä päivän ”hehe”-oivallusta välillä, arkea, ja välillä jotain ajatuksiaherättävää. Ja keskustelua! Se on just se tän blogin combo :)

      Kyllä, Asikaine ehdottomasti kuuluu myös suosikkilistalle – lisäksi Mamma rimpuilee myös kannattaa tsekata! :) ”Vanhoista tutuista” myös Isyyspakkaus ja itselle Lifien puolella tutuksi tullut Nakit ja mutsi. Näitä suosikkejahan putkahtelee mieleen nyt vaikka ja kuinka!

  • Satsu
    3.4.2017 at 17:31

    Nenän kaivaminen 😎

    • krista
      3.4.2017 at 17:47

      Paheeni :D

  • poikkeusanonyymi
    3.4.2017 at 18:23

    Poikkeuksellisesti anonyyminä taas… Mun täytyy myöntää, että mä oon vähän kateellinen. Kateellinen siitä, että voi kirjoittaa yleisesti elämään ja – tässä elämänvaiheessa – lapsiin liittyvistä asioista. Omana itsenään. Välissä asiastaan varmana, välissä hapuillen omia ajatuksia kooten. Monesti tekisi mieli kirjoittaa enemmän kuin satunnaisia fb-päivityksiä, mutta koen, etten koulutuksen ja työn puolesta voi sitä omana itsenäni tehdä. En näköjään pysty edes nimimerkilläni tätä kirjoittaa… Asiantuntijuuteen liittyvään blogiin en taas tunne olevani valmis. Eikä se tyylilaji edes oikein nappaa, vaikka ehkä nykymaailmassa pitäisikin. Huoh. No, onneksi on teitä, jotka kirjoitatte :) Voi sitten silloin tällöin käydä iskemässä oman lusikkansa soppaan.

    Ps. Noinkohan tuota esittelytekstiä vois hitusen päivittää..? ”En tiedä mitään…” ei vastaa ainakaan näin vakkarilukijan kokemusta tästä blogista viiden vuoden matkalta :)
    Pps. JESH! Toinenkin nenänkaivaja!

    • krista
      3.4.2017 at 19:31

      Ymmärrän hyvin! Kokonaan kasvottomana voi toki kirjoittaa, mutta se on sit kyllä usein samastuttavuudesta pois – tai ainakin hahmonsa rakentamisessa pitäisi olla hurjan taitava (piirroskuvitus?), koska kuitenkin meille ihmisille kasvot on ”se jokin”. Yksityisyyden rajanvetoa sitä tekee tietysti itsekin koko ajan aihe-, näkökulma- ja sanavalinnoissaan, ehkä enemmän kuin mitä lukijan puolelle suoraan näkyy. Mutta jos rajojen kanssa pitää olla esim. työn/koulutuksen takia hurjan tarkka, niin tavallaan se on tosian pois siitä… …”vapaudesta olla just tasan vaan oma itsensä” <3
      -
      Mutta IHANA, kun sun lusikat käy uiskentelemassa täällä sopassa! <3 <3 <3
      -
      Haha just tuo esittelyteksti kävi itselläkin mielessä (oltuaan sitä ennen pari vuotta unholassa) nyt tän myötä, jos joku uusi tulisi vaikka bannerista lukemaan. Mulle noi "kuvaile itseäsi" -jutut on jotenkin aina tosi vaikeita :D Täytyy tsempata! :)

    • jennilee
      3.4.2017 at 21:48

      Mä tajuan tän pointin! Oon itse ammatiltani sosiaalityöntekijä ja mieheni on lääkäri. Välillä sitä miettii tosissaan että mitä itsestään tai perheestään voi nettiin laittaa. Toisaalta taas haluaa ihmisten näkevän että me tällaisten alojen ammattilaisetkin ollaan ihan taviksia. Pahoja kysymyksiä nämä!

      • krista
        4.4.2017 at 22:06

        Tässä muuten myös hyvä pointti: on ihana nähdä, että just tällaisten alojen ammattilaisetkin ovat ihmisiä!

  • Tilde
    3.4.2017 at 19:50

    Tervetuloa takaisin Suomeen! :)

    • krista
      3.4.2017 at 20:26

      Kiitos! :)

  • keel
    3.4.2017 at 22:54

    Sun blogi on ihan ekoja mitä mä olen alkanut lukemaan, enkä mä edelleenkään montaa blogia vakituiseen seuraa. Mut mä tykkään sun tyylistä (siis teksti, kuvat, kaikki!) ihan älyttömästi! Jäin kyllä heti koukkuun kun eksyin jokunen vuosi sitten tänne sun juttujen ääreen. Sun jutut on hauskoja, rehellisiä, rentoja. Sä kerrot tavallisesta elämästä just niinkun se on. Ei mitään ”kiiltokuvaelämää”, sellanen ei kiinnosta yhtään. Sun tekstit pistää välillä nauramaan, välillä pohtimaan. Jatka samaan malliin! :)

    • krista
      4.4.2017 at 11:38

      Apua miten ihana lukea näitä <3 <3 <3 Kiitos! <3 Ja ihanaa, kun olet mukana! Toi on tosiaan se "just mun juttu" ja tulee ehkä luontevasti siksi, kun siitä itsekin tykkään: elämästä kertominen. Ei vaan huippuhetkistä, vaan laidasta laitaan. Kiitos, jatkan kyllä! <3

  • Laura W.
    4.4.2017 at 00:33

    Tervetuloa Suomeen tosiaankin, toivottavasti jossain kohtaa taas törmätään muskarihommissa! Vitsit miten Seelakin on kasvanut viime keväästä, jolloin viimeksi ollaan samassa muskarissa oltu ennen kuin me siirryttiin sisarusryhmään. Komppaan niin noita edellisiä, että on vaan yksinkertaisesti ihanaa lukea aidosta elämästä, aidoin ajatuksin ja kuvituksin – vierastan niin kovin itsekin kaikkea filtteröityä huulentörröttelyselfieosastoa ja siloiteltua julkisuuskuvaa kun eihän oikea elämä sellaista ole. Mietit noita espanjan kielikursseja; suosittelen lämpimästi Suomi-Espanja-seuran tehokielikursseja! Ainakin mun oma kokemus noista kursseista on ollut tosi hyvä, ihan superhyvät ja kivat opet ja edetään vauhdilla, puhutaan paljon ja käytetään moninaista materiaalia kielitajun ja -taidon kehittymisessä. Yksi koko ilta viikossa siihen menee, mutta kyllä siinä oppiikin jos vaan motivoituu tekemään vielä kotiläksyt. Taisivat luvata, että yhden lukukauden (siis syys- tai kevät-) aikana käydään sama matsku, mitä työväenopistossa kahden vuoden aikana.

    Pakko vielä sanoa, miten ihanat nuo merikuvat onkaan; mikä turkoosi sävy ja ihana auringon kimmellys ja tietysti ihanat naiset rannalla. Mukavia kevätpäiviä teille ja terkkuja Seelalle Liljalta! :)

    • krista
      4.4.2017 at 22:10

      Meillä onkin huomenna ekat muskarit – jee! :)

      Hei kiitos kielikurssivinkistä, tsekkaan nuo! Mua niin harmittaa, että ennen tätä talvea ei tullut opiskeltua kieltä – tai no oon opiskellut yhden talven alkeita, mutta se oli vuonna 2003 :D Sen talven jälkeen pystyin käymään reppureissulla Espanjassa ja varaamaan espanjaksi huoneet sun muut (puhelimitse!) asioinnit. Mutta nyt oli vaan täystukos aivoissa, mitään ”Hola”:a kummempaa ei irronnut :D Ihan perusjutut jos oppisi (uudestaan), niin olisi kyllä kiva juttu!

      Terkut myös Liljalle, varmaan täällä jossain kulmilla törmätään! :)

  • Nuorilukija
    4.4.2017 at 09:51

    Mä luen sun blogia jo neljättä vuotta, ja mä oon 19!

    Meidän elämäntilanteet on tottakai täysin erilaiset, mutta teidän elämästä on kiva lukea. Ehkä eniten juuri siksi, että olet loistava kirjoittaja ja saan sulta inspiraatiota omaan kirjoitukseeni. Itse en edes halua lapsia ikinä ikinä ikinä ja olen itsekin yllättynyt omasta valinnastani mun lemppariblogia suhteen.

    Vaikka en unelmoi todellakaan samanlaisesta elämästä, tätä blogia on ihana lukea. Sä oot paras! Sun blogi on paras! Oot hauskin ikinä!!!

    <3

    • krista
      4.4.2017 at 22:11

      Vau, ihan mahtava kuulla! Eli sä oot aloittanut lukemaan joskus 15-vuotiaana, VAU! Mun mielestä tällaista on kiva kuulla – että vaikka on ihan eri elämäntilanteessa, silti kiinnostaa lukea. Koska siitähän myös saa jotain; ikään kuin kurkistuksen ihan erilaiseen elämään.

      Kiitos, kun kirjoitit! <3

  • AinoN
    4.4.2017 at 19:05

    Mä puolestani luin ekaa kertaa täällä vieraillessani, että blogin nimi on Puutaloboy… Siinä postauksia lukiessani vähän ihmettelin, että Joel on aika pienessä roolissa siihen nähden, että blogi kertoo siitä. :D Mutta mukana siis ekasta vuodesta asti, kiitos mainiosta blogista. :)

    • krista
      4.4.2017 at 20:25

      Ahhahahahahah repesin :D Puutaloboy-Joel :D :D :D

  • Anzki
    4.4.2017 at 21:37

    Ihanaa tekstia aina vaan. Apua, että ehkä 4vuotta sitten olen itse päätynyt sun blogiin lukijaksi (vaikka koskaan en varmaan ole kommentoinut). En edes muista miten löysin tämän, olin silloin 18-vuotias sinkku nainen! Kiinnostuin kuitenkin heti blogistasi ja eritoten omalaatuisesta kirjoitustyylistäsi ja myönnän, että tunti jos toinenkin meni kun lueskelin kaikki vanhat postaukset ;) Loppujen lopuksi kerroin blogistasi eteenpäin ja kahden vanhemman äidin kanssa hihitellään teidän ihanille ja hyville jutuille! Loistava blogi, kiitos siitä <3

    • krista
      4.4.2017 at 22:14

      Ai hitsi nyt aloitte kirjoittamaan mulle niin ihania viestejä, että mä oon täällä ihan että <3 <3 <3 Kiitos! <3 Siis ihan supermahtavaa, että on pystynyt/pystyy antamaan jollekin jotain! Välillä se jotenkin "unohtuu", kun vaan kirjoittelee päivästä toiseen ja pitää kaikkea ihan rutiinina. Sitten jos keskittyy ajattelemaan sitä, että joku itselle tuntematon saa omista teksteistä jotain hyvää - on se sitten viihtymistä tai ajatuksia tai milloin mitäkin - niin... vau. Onhan se nyt ihan käsittämättömän mahtavaa <3 Kiitos!

  • AaIi
    5.4.2017 at 21:40

    Minulle tää sun blogi toimii hyvän mielen paikkana netissä. Sun tapa suhtautua asioihin ja elämään ja kirjoitustyyli tuo hyvän mielen ja tulee itsellekin taas rohkeampi olo elellä tässä välillä vähän pelottavassa maailmassa (olen kai hiukan neuroottinen ja arka luonne). Netissä ja somessakin kun törmää paljon myös kaikkeen aika masentavaan, ilkeilyyn sun muuhun. Mutta ei hätää, klikkaan Puutalobabyyn, ja mieliala kohoaa heti! Silloinkin kuin kirjoitat hankalista aiheista teet sen sellaisella tyylillä, että homma toimii. Itse asiassa on mun mielestäni tän blogin vahvuuksia, ettet välttele vaikeitakaan aiheita peruspositiivisesta sävystä huolimatta, eli tässäkin ei-kiiltokuvamaisuus näkyy hyvin :)

    Ehkä se johtuu siitä, että tulee tunne, ette sä tuomitse ihmisiä, asioita tai… mitään. Sellainen hyväksyvä ilmapiiri. Ja aidot tunteet saa olla mukana mutta osaat tarkastella niitä hyvin.

    Toinen mielenkiintoinen asia, jonka olen blogisi vaikutuksesta itseeni huomannut (no kylläpä kuulostaa tutkimustulosanalyysiltä… heh), on se, että blogisi lukeminen herättää halun mennä reaalimaailmaan tekemään kaikkea siistiä, eli vaikutus on päinvastainen kuin monella ei-samastuttavammalla ympäristöllä netissä, jotka helposti vaan saavat passivoitumaan sohvanpohjalle. Täällä aina inspiroidun ja rupean tekemään juttuja. Kuten jo sanoin, rohkaistun.

    Tässä oma lukijakokemukseni. :) Kiitos kun bloggaat!

  • Katri
    6.4.2017 at 13:59

    Krista <3 Mulle tuli mieleen vaan se, että blogin nimenmuutos saattais sun tapauksessa mennä tosi näppärästikin! Ilman, että kukaan huomaa. Jos siis muutat katsos vaan sen viimeisen kirjaimen y=e = Puutalobabe :* Koska sehän sä oot. ;) <3

    ps. onnea tytöille! :)