Vieroituksessa

Nojoo. Viime yönä meilläkin kokeiltiin nyt sitten uudenlaisia nukkumajärjestelyitä.

Ja voi, miten kurjaa sillä oli. Ei se nyt varsinaisesti huutoitkenyt, mutta kitisi ja pyöri eikä millään saanut unta. Voi, mitä huokailua – ihan sydäntäsärkevää. Piehtarointia sängyssä, asennon vaihtamista, tutun lämpimän ihon hamuamista. Olihan se niin kurjaa nukkua tällä tavalla. Kolmelta yöllä sitten oli pakko heltyä sen suruun ja ottaa se kainaloon.

Äiti siis.

Vauva puolestaan nukkui ihan hyvin.

*******

TommiK:n perheen esimerkin innoittamana meilläkin on siis nyt haaveiltu öiden rauhoittamisesta. Päikkärit meillä sujuvatkin edelleen mallikkaasti, ja yötkin periaatteessa ihan ok – muutamat yösyötöt perhepedissä menevät koomausrutiinilla, mutta viime aikoina ilmassa on ollut ihan uudenlaista levottomuutta.

Viimekertaisen ”no nyt se hammas varmaan tulee” -yön (ei muuten tullut) jälkeen yöyninät ovat ikään kuin jääneet päälle: Silva on kääntelehtinyt levottomana ja kitissyt. Periaatteessa nukkunut, mutta pikkuitkeskellyt unissaan ja ollut rauhaton. Yöruokaa se varsinaisesti ei ole pyytänyt, mutta minä tietysti (vastoin kaikkia suosituksia) olen sitä yrittänyt välillä rinnalla rauhoittaa…

Mutta koska Silva-paran vanhemmat eivät näköjään ole kykeneväisiä systemaattiseen toimintaan, yönrauhoitustekniikkamme on vielä vähän hakusessa. Pari asiaa toki olemme päättäneet:

  • Perhepedissä nukkumisesta emme halua luopua – paitsi jos on ihan pakko
  • Kovin radikaaleihin unikoulutoimenpiteisiin emme halua ryhtyä – paitsi jos on ihan pakko

Että sellaista mukapäättäväisyyttä :) No, ajatuksemme on siis se, että tilanne ei ole vielä mitenkään katastrofalinen ihan pakko -tilanne. Kokeillaan ensin pieniä pehmeitä kikkoja ja toivotaan, että jo niillä saadaan tilannetta helpotettua.

*******

Isyyspakkaus-perheessä siis äidin väliaikainen siirtyminen toiseen huoneeseen helpotti – eikä siellä ilmeisesti ole tarvinnut luopua perhepeti-ajatuksesta. Kuulostaa hyvältä!

Äiti siis sohvamajoitukseen. ”Eiiiih, en halua mennä yksin alakertaan nukkumaan, siellä on kylmäkin ja ikävä tulee!” Äiti siis tatamimajoitukseen yläkertaan. ”Eiiiih, mä haluan nukkua MUN OMASSA SÄNGYSSÄ YHYY!”

Hmm, onpa jotenkin tosi vaikea äiti meidän perheessä.

No, päätettiin siis kokeilla ensin (äidille) pehmeää menetelmää: vaihdetaan sängyssä paikkoja niin, että isi nukkuu keskellä. Koska massiivinen sänkymme ei ole kiinni seinässä (eikä sitä jaksa nostaa ilman kymmentä kantajaa), tungimme pari hyllylevyä patjan ja reunuksen väliin putoamisesteeksi näin:

Hmm meillä tosiaan suositaan näitä funktionaalisia (ei esteettisiä) ratkaisuja.

 

Pienten (ha! lue: massiivisten) nukahtamisvaikeuksien jälkeen Silva nukkui nukkumakolossaan isin vieressä ihan hyvin kolmeen asti. Äiti taas omalla kulmallaan ei.

Voi miten olikaan niin vaikea nukkua irti vauvasta. Jossain vaiheessa tuli ihan sisuskaluja asti puristava ikävä sinne puolentoista metrin päähän. ”Mitä jos se nyt aistii, että äiti ei ole siinä yhyy!” Kun todellisuudessa Silva nukkui siinä isin kyljessä ihan tyytyväisenä.

Jossain vaiheessa ujuttauduin kiinni Joeliin ja ihan hyssh-hyssh-salaa pujotin käteni Joelin kyljen yli kohti sängyn toista päätä. ”Mä tiedän, että sä teeskentelet tulevasi muhun kiinni, vaikka todellisuudessa haluat vaan yltää Silvaan”, Joel supatti naureskellen. Damn, kiinni jäin.

Tässä nyt kyllä vieroitettiin äitiä enemmän kuin vauvaa.

Kolmelta imetin. Ja kuudelta. Se oli hyvä tekosyy päästä nukkumaan siihen keskelle. ”Kun täytyyhän sun saada nukuttua ennen työpäivää”, perustelin. Niin, Joel oli siis nukkunut ihan hyvin siihen asti.

Ja niin itse asiassa nukkui koko perhekin. Ihan hyvin. Paitsi Tiikeri oli vaihtuneista nukkumapaikoista hieman hämmentynyt ja protestoi muuttamalla vaatehuoneeseen.

Näillä jatketaan.

 
Like

You Might Also Like

  • leaflet (Ei varmistettu)
    10.1.2013 at 11:36

    Meillä kanssa tuntuu äiti eniten protestoivan kaikkea mihin liittyy, että lapset kasvaa ja itsenäistyy ;) 

  • HelloAochi
    10.1.2013 at 11:39

    Rokkibeibi!

  • Kristaliina
    10.1.2013 at 11:39

    joo se on ihan kamalaa :D

  • HelloAochi
    10.1.2013 at 11:40

    Toi kirahvin taljan näköinen hommeli!?

  • Kristaliina
    10.1.2013 at 11:46

    Tsihihihihi mulla tulee kohta ihan paineet näistä kuvista :D Mut ei vieläkään, tuo unirätti on nimiäislahja ystävältä :D

  • Kristaliina
    10.1.2013 at 11:47

    Hih ja mä siirsin jo tuosta kuvasta tutin pois siltä varalta, että Rokkibeibi myy just sellaisia :)

  • HelloAochi
    10.1.2013 at 11:47

    Puh, nyt mä en kyllä enää jaksa huudella mitään. Nolottaa perinpohjaisesti.

  • Silkkitassu
    10.1.2013 at 11:50

    Ihana!

  • Kristaliina
    10.1.2013 at 11:57

    Älä HelloAochi ihmeessä nyt luovuta, kun enää on yks bongaus jäljellä :) Sullahan on nyt hyvä hioutunut nopeustekniikka tossa käytössä :D JA koska lupasin sen arkiviikolla ja vielä tällä viikolla ja tietää suunnilleen meidän Silvan päikkärirytmit niin…

    Todellisuudessa se viimeinen bongauspaketti odottelee meitä vielä Matkahuollon toimipisteessä – siksi venyi näin loppuviikkoon, myönnettäköön… :)

  • Tanuki (Ei varmistettu)
    10.1.2013 at 12:04

    Meilläkin yritettiin uusia nukkumisjärjestelyjä neuvolan kehotuksesta samalla, kun imetys lopetettiin. Yli viikon nukuttiin niin, että poika oli omassa sängyssä, mutta ai että sitä voihkintaa ja itkua, kun toinen heräsi paniikissa, kun ei ollutkaan sitä lämmintä ihoa vieressä.

    Nyt mennään edelleenkin perhepedissä ilman imetystä ja on koko perhe taas tyytyväinen nukkumisjärjestelyihin. Poika tietenkin äidin kainalossa :)

  • Ymmärtämätön (Ei varmistettu)
    10.1.2013 at 12:24

    Hitsin hitsi. Mä en vieläkään ymmärrä tätä perhepeti-pinttymää mikä monilla on. MIKSI kaikki yrittää nukkua samassa sängyssä kun se vääjäämättä tuntuu johtavan ongelmiin jossain vaiheessa. Nukkuminen on vaikeaa lapsen kasvaessa ja vieroittuminen on vaikeaa (ja jostain käsitin että suosituksetkin on perhepetien vastaisia, eli lapsonen pärjää hyvin omassa pedissäänkin). Ja mikä PERHEPETI se sitten on jos äiti tai iskä joutuu muuttamaan toiseen petiin, kysyn vaan :D.

    Pahoitteluni negaamiseta. Mä vaan niin kovasti haluisin ymmärtää tätä (tuskin tulen itse tätä kokeilemaan, joten omakohtaisella kokemuksella en tähän ymmärrystä saa) – ehkä sitten turhautuisin vähän vähemmän kun kaverit ja työkaverit valittaa kun eivät saa nukuttua kun perheen kaikki lapset tunkevat samaan sänkyyn ja nukkuvat siinä poikittain pitäen koko perhettä hereillä…

  • Linka
    10.1.2013 at 12:42

    Mä taasen en ymmärrä mikä kiire on tuupata se VAUVA pois läheltä. 9kk vatsassa ja ekalla viikolla vatsan ulkopuolella yksin huoneen nurkassa tai ”modernisti” omassa huoneessa. Se vauva ei tiedä suosituksista mitään tai siitä, että ne vanhemmat on siinä jossain lähellä, tai viereisessä huoneessa. Se tietää vain, ettei vanhemmat ole vieressä.

    Meillä nukkuu kaikki paremmin kun vauva on kopassa, joka on vanhempien välissä. Isää vauvan olo ei häiritse, eikä mun tarvitse hyppiä pitkin huonetta tuttia laittamassa tms. Olen erittäin samaa mieltä, että turha korjata, jos ei ole vikaa. Vauva ( ja äiti) on valmis kun on sen aika. Jos vauva nukkuu vieressä vielä rippikoulussa, on moni muukin mennyt vituralleen kuin nukkuminen :)

  • T a r u
    10.1.2013 at 12:48

    Perhepeti on täyttä tuskaa siinä kohtaa, kun lapset on isompia…. Meillä nukkuu 160 cm sängyssä kaksi aikuista sekä 2- ja 3-vuotiaat lapse. Kukaan ei ole tyytyväinen, eikä tippaakaan levännyt. Tilanne on suoraan sanottuna helvetillinen. Vieroitusta on yritetty vuoden verran tuloksetta. Tytöt nukutetaan omiin sänkyihinsä, mutta viimeistään kolmelta ne sieltä kömpii viereen. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole kokonaista yötä nukkunut 2,5 vuoteen. Ensin oli närästys, sitten pikkukakkosen 10 kk kestänyt 19:00-05:00 tauokoamaton huuto joka jeesuksen yö, nyt perhepeti. Mutsi on vähän väsynyt…..

  • Ymmärtämätön (Ei varmistettu)
    10.1.2013 at 13:01

    Itse nojaisinkin ajatuksissa lähinnä siihen, että ne suositukset perustuvat johonkin, jolla ajatellaan sen lapsen parasta. Eli että se pikkuinen ei siitä vahingoitu että se laitetaan vanhempien vieressä sijaitsevaan petiin nukkumaan. Voiskohan myös olla, että perhepeti lähtee alun alkuaan liikkeelle vanhempien tarpeesta pitää lapsi lähellä (eikä lapsen tarpeesta näin tiiviiseen läheisyyteen)… No, lapsetonna on hyvä spekuloida (mielenkiinnolla odotan miten itse käyttäydyn jos minua joskus lapsilla siunataan :D ).

  • HelloAochi
    10.1.2013 at 13:03

    Kain saa mun puolesta nukkuu mun vieressä siihen asti, kun muuttaa pois kotoa :D

  • Ymmärtämätön (Ei varmistettu)
    10.1.2013 at 13:06

    Taru tuossa just pukikin sen sanoiksi, mistä oma epäluuloni on alunperin lähtenyt käyntiin: olen seurannut parin työkaverin tuskailua tuossa vieroitusvaiheessa, joka ei tosiaan tunnu oikein helpolla onnistuvan ja tuntuu vain aiheuttavan kaikille mielipahaa ja traumoja enemmän kuin alkujaan erilliset pedit olisi ikinä pystyneet aiheuttamaan.

  • Hantta (Ei varmistettu)
    10.1.2013 at 13:08

    Minulla on sinulle tunnustus. Sinun blogin kautta sain kipinän alkaa kirjoittamaan omaa blogia :) Tunnustus löytyy täältä. http://rakkausbaby.blogspot.fi/

  • LauraEm.
    10.1.2013 at 13:08

    Haha, mua oikein nauratti ääneen tätä lukiessa. Oon just ite palstallani pohtinu yönukkumisia, ja hitaasti mutta varmasti koitetaan parantaa tilannetta. Ja tunnistan niin itteni tosta ”voihan sitä kokeilla, jos on PAKKO”. Vaikka oikeesti pitäs kyllä alkaa opetella sitä jämäkkyyttä nyt eikä sit kun laps koettelee uhmaikäänsä…

    Ärsyttävää on myös se, että varsin hyvin tietää mitä pitäis tehdä ja kuinka pitäis toimia, mut jostain syystä vaan ei tee niin.

    Miks nää yönukkumissysteemit ja esim päivärytmin asettaminen tuntu paljon helpommalta ajatukselta sillon kun oma laps ei ollut vielä syntyny?!

  • A-Sofia
    10.1.2013 at 13:25

    Meillä on nyt unikoulun 7.päivä. Tuntuu tosi paskalta, juuri samalta, kun kirjoitit, että on niin vaikea nukkua irti vauvasta. Mulla on kauhea eroahdistus. Tunnutaan vaan olevan pakkoraossa, kun en mitenkään saa nukuttua viuhtovan ja önisevän vauvan vieressä. Puoli vuotta vähintään 4 kertaa (kauheimmat yöt tunnin välein) yössä heräämistä ei tee todellakaan tee hyvää, vaan harmaanaamaisen ihmishirviön, joka tuijottaa eteensä lasittunein katsein…

    Joku näitä keskustelupalstoja sabotoiva hyypiö (pasteaa aina saman litanian jokaiseen unikoulua käsittelevään keskusteluun) oli jossain kirjoittanut,että perhepeti on hyvä, koska näin nukkuen äiti on itse asiassa ihan hyvin levännyt aamulla. En sattuneesta syystä muista, miten tuo tyyppi asiaa perusteli. Siis sitä, että mihin se perustui.

    Tosi kiva, jos joku siinä onnistuu, mutta itse herkkäunisena ja kuolemanväsyneenä sitä mieluiten kommentoisi tohon, että voit tunkea sen levänneisyytesi vaikkapa sinne minne aurinko ei paista. 

    Nämä ristiriitaiset tunteet ovat kamalia. Haluan vauvan takaisin yöksi kainalooni, mutta terveyteni takia en voi sitä tehdä. Kuten eräs kaverini sanoi osuvasti, vanhemmuus on myös raastavaa.

     

  • Linka
    10.1.2013 at 13:25

    Meillä yksi aika merkittävä syy perhepetiin oli aluksi ainakin se, ettei sektion jälkeen sängystä pompata niin ketterästi pinniksen luo kuin tarve olisi. Helppoa oli ottaa käärö vierestä rinnalle ja asettaa sitten takaisin nukkumaan. Toiseksi; myös Suomessa on tunnustettu (Hus), perhepedin positiivinen vaikutus kätkytkuolemariskiin, joka oli tämän äidin hormonihöyryisen nukkumarauhan kannalta tarpeeksi hyvä syy ottaa poika lähelle :). Ensimmäisenä yönä vauva oli pinnasängyssä, nukkui 30min-1h, itse en nukkunut ollenkaan. Vieressä vauva taasen nukkui alusta lähtien 2-3h pätkiä, joka kelpasi mammallekin enemmän kuin hyvin. Nyt 3kk jätkä nukkuu 5-6h ensimmäisen pätkän, sitten n 3h pätkiä kunnes aamulla herää.

  • HelloAochi
    10.1.2013 at 13:35

    Meillä syynä oli ja on se, että mulla ei ole varaa ostaa tuolle tyypille omaa sänkyä. Niin kauan kun se mahtui äitiyspakkauksen laatikkoon, nukkui siinä, sen jälkeen muutti mun viereen. Eikä missään vaiheessa ole heräillyt kuin kerran yössä. Mutta kyllä mä sen voisin omaankin sänkyyn siirtää, jos jostain meille sellainen tupsahtaisi. Vaan eipä tästä vierekkäin nukkumisestakaan haittaa ole.

  • Dimmi (Ei varmistettu)
    10.1.2013 at 13:46

    Pakko kysyä, että mikä tuo kuvassa näkyvä vihreä-keltainen kolmiohärdelli on? Näyttää mielenkiintoiselta :)

    Niin ja tsemppiä äidille, kyllä se siitä! :) Meillä nukuttiin omassa pinnasängyssä (vanhempien sängyn vieressä) melko lailla alusta alkaen, joka varmaan vaikutti osaltaan siihen, että 2 kk iässä nukuttiin jo 8-9 h yöunia putkeen. Ei ollut mikään periaatepäätös, mutta jotenkin siihen vaan päädyttiin ja näin jälkeenpäin ajatellen taisi olla kaikkien kannalta hyvä asia. Äidillä kun on muutenkin selkä-hartiavaivoja ja onpa yksi asia vähemmän vieroitettavana. Taitaa se metri-pari olla se kriittinen etäisyys baariin niiden heräämisten kannalta ;)

  • 1 2 3