Vein tänä aamuna Silvan hoitoon.
Puettiin haalari päälle ja kengät jalkaan, käveltiin käsi kädessä ja rauhassa jutellen autolle. Kuunneltiin matkalla Ipanana Liikenteessä ja Silva pohti, kuinka kaikkien autoilijoiden pitäisi kuunnella tätä levyä, jotta oppisivat liikkennesäännöt. Minä kerroin autokoulusta ja Silva oli vaikuttunut. Hoidossa hyvästelin iloisesti leikkiin hyppelehtivän lapsen, paluumatkalla kuuntelin Radio Rockilta jotain epäkiinnostavaa hölinää urheiluautoista. Kotona ja päivän hommiin valmiina olin 45 minuuttia lähdön jälkeen.
Mutta tämä oli ainoa kerta pitkään aikaan, kun homma on onnistunut näin.
Keväällä alkoi (ja syksyllä jatkui) kausi, jolloin mä en vaan voinut viedä Silvaa. Minun vientikerroillani Silva oli hoitopaikan portille asti tavallinen pirteä itsensä, valmiina kivaan päivään. Mutta – bling – siinä hoitopaikan ovella lapsi muuttuikin kuin taikasauvanheilautuksesta lahkeessaroikkujaistakiaiseksi, joka ei millään suostunut lähtemään leikkeihin mukaan.
”Aina, kun äiti vie mut, mulle tulee ikävä päivä ja ujostelen koko päivän. Kun isi vie, tulee kiva päivä”, Silva itsekin tiedosti.
Niinpä yritimme järjestää hetkeksi aikaa niin, että isi vie. Tänään kokeilimme taas tätä äidin hoitamaa viemistä – onnistuneesti! – kop kop puuta, että tämänaamuinen hyvä menestys toistuu jatkossakin.
*******
Oon käsittänyt, että aika useinkin kahden vanhemman perheessä vienti- ja hakujärjestelyt on järjestetty niin, että toinen vie ja toinen hakee. Meilläkin se on järkevää; tällöin toiselle jää enemmän aikaa omiin hommiin aamusta ja toiselle puolestaan iltapäivästä.
Etukäteisjärkeilylläni olin aina kuvitellut, että hakutehtävä olisi minulle näistä se mieleisempi – saa sen ”jee jee jee, äiti tuli!”-osuuden. Viemistä etukäteen kuvittelin kurjempana – joutuu olemaan aina se, joka jättää sen (kenties ikävöivän) lapsen sinne…
No, meillä se ei ole mennyt yhtään niin.
Mä vihaan hakemista. Siis vihaan vihaan vihaan ihan oikeasti vihaan.
Vettä tulee vaakatasossa – ja tuo ei siis ole hymy vaan irvistys.
Meillä haku tapahtuu useimmiten julkisilla, jotta tytöt nukahtaisivat kotimatkalla vaunupäikkäreille (eivätkä nukahtaisi autoon). Itselläni hakumatka julkisilla kestää useimmiten tasan kaksi tuntia. Kaksi h*vetin hikistä ja tuskantäyteistä tuntia. Joel suorituu nopeammin siitä; en voi tajuta, että miten se sen tekee. Juoksee?
Joka ikinen kerta mun hakupäivänä sataa vettä. Täysillä. Kävelymatkoja siinä sateessa pysäkeiltä kertyy (just googlemapsista tarkistin) 3,4 kilometriä. Ei se paljon auringopaisteessa ole. Sateella on.
Olin kuvitellut, että olen saanut hakumatkoilla jo kaikenlaisia pohjakosketuksia – tyypillistä on nälkäisenä seistessä kaatosateessa, kun eka bussi menee nenän edestä ja toiseen ei mahdu kyytiin; vuoroväli 2o minuuttia.
Mutta ei. Kyllä se pohjakosketus tuli sitten kuitenkin eilen. Ei siitä sen enempää. Kuin että kyllä, se kaarella huutava ja rimpuilva 2-vuotias oli mun. Anteeksi kaikille vaan. Sitä vähän harmitti, kun… …se on 2-vuotias. Että niinku tosi hyvin meillä menee niinku öö joo joo. Mutta säästän teidät yksityiskohdilta. Niitä riitti.
Kun pääsin kotiin (hikisenä, nälkäisenä, itkuisena ja lähes pissat housuissa), vannoin että en ikinä lähde lasten kanssa mihinkään hoida hakemista julkisilla.
Mun vannomisilla ei tietysti ole mitään merkitystä. Totta kai haen. Kiroilen ja haen. Itken ja haen. Hengitän syvään ja haen. Meditoin ja haen. Ja sitten vielä kiroilen ja haen.
En kuitenkaan tänään; tänään mä vein.
Vieminen.
Mun oma valinta siis näistä (silloin kun on mahdollista valita) vaihtoehdoista on ehdottomasti vieminen.
Perusteet: Meillä aamuiset lähdöt eivät kuitenkaan ole niin kiireisiä ja useimmiten kelloa ei tarvitse kovin paljon tuijottaa – yritetään ehtiä kuitenkin puoli kymmeksi hoitoon ja se ei ole paha, kun kasilta herää. Pahimmankin aamuhärdellin (on niitäkin joskus) jälkeen useimmiten saa vielä kupin kahvia ja päivä on vasta edessä. Paluumatkalla puolestaan niin lapsista kuin aikuisistakin alkaa olla jo mehut pois ja väsymys päällä. Ja silloin sataa j*malauta aina vettä.
Joo. Vieminen on mun valinta.
Kumpi sun? Millä perusteilla?
25
Jenn-
1.9.2016 at 14:13Mä joudun tällä hetkellä sekä viemään, että hakemaan. Mutta matka on toki kohtuulliset 300 metriä suuntaansa, eli 1,2 kilometriä päivässä. Toki oman haasteensa tuo tuo pikkusisko, joka ei halua istua rattaissa eikä pukea muita kenkiä kuin liian isot kumisaappaat. Hätätapauksessa hän kyllä jaksaa kävellä matkan liian isoissa kumisaappaissaan. Hän on ”vähän” tulinen tapaus.
–
Lisäksi tuo pienempi neiti nukkuu yleensä päiväunia sisällä, kun isompaa pitäis olla hakemassa, joten aika usein joudun nostaa kiukkuisen lapsen suoraan sängystä rattaisiin. Päiväkoti suhtautui tosi nihkeästi, kun tiedustelin voisiko lapsi olla päiväkodissa siellä puoli tuntia pitempään, niin että isi vois hakea hänet töistä tullessaan. Periaatteessa kuulemma on mahdollista, mutta tekivät kyllä selväksi, että toivotaan ettei näin tehdä. Öö?
–
Ja mä vihaan aamuja yksin kahden (kiukuttelevan) lapsen kanssa, kun pitäis lähteä päiväkotiin ja on hoppu. Meistä kukaan ei oikein oo aamuihminen.
krista
1.9.2016 at 14:29Tuleeko teillä joku tuntimääräraja siinä täyteen, vai miten päivähoito perusteli sen, että myöhempi haku ei käy…? Entä jos hakisi tyyliin yhtenä päivänä vähän aiemmin (vaikka ennen kuin pienempi nukahtaa), jotta muina päivinä sitten isä voisi hakea…? Sori tää tällaista hassua arvailua; varmasti olettekin kaikkia vaihtoehtoja pyöritelleet! Mutta siis YMMÄRRÄN. Meillä kans homman aikatauluhaasteena tää päiväunilogistiikka.
–
Meillä vielä vuosi sitten aamulähdöt olivat KAMALIA. Nykyisin onneksi tytöt jo pukevatkin suht oma-aloitteisesti ja lähdöt sujuu ilman totaaliraivareita (kaikilla), kukaan ei riisu vaatteita sitä mukaa kun joku pukee ja niin edelleen. Useimmiten. Joten tää ”KYLLÄ SE VIELÄ HELPOTTAA!!!” -lohdutus tähän loppuun <3
Jenn-
1.9.2016 at 20:16Sehän siinä olikin, kun ei tuu edes tuntimäärä vastaan. Se on just se, että periaatteessa onnistuu niiden tuntirajojen mukaan, koska maksetaan seitsemästä tunnista ja käytetään nyt 6 tuntia. Ja jos isi hakis, niin tulis silti vaan 6,5 tuntia. Mutta kovin oli vastahankaan ja oli lopuks vielä silleen ”no jääkää nyt vielä miettimään asiaa”. Varmaan syy on tyyliin se, että kun tarpeeks monia lapsia on haettu, niin yks pääsee pois tms. Mutta siis olivat tosi negatiivisia.
Kaisa
1.9.2016 at 22:09Pakko vaan sanoa, että mielestäni te haette sillon kun haluatte jos kerran sovituissa tunneissa pysyy. En edes ymmärrä miksi sellaista kysytään päiväkodista joskin kerran aukioloaikojenkin puitteissa. En mä ainakaan ikinä ole hoitajille ilmoitellut, että kuka hakee ka milloin (ellei ole ollut jotain erityistä).
Lto
1.9.2016 at 22:34No, ainakaan Helsingissä ei kukaan lähde aikaisemmin kotiin, jos lapsia haetaan aikaisemmin! Hommia riittää niin, että jos päivisin vessaan ehtii, niin hyvin menee. Periaatteessa hoitoajat olisi hyvä ilmoittaa 10 min tarkkuudella, koska ne oikeasti vaikuttavat työntekijöiden työaikoihin ja tässä katsotaan koko päiväkodin lapsitilannetta suhteessa paikalla oleviin aikuisiin.
krista
1.9.2016 at 22:44Hmm ehkä näiden kommenttien perusteellakin rohkaisisin ottamaan asian puheeksi! Eli ihan kertomaan sen oman tilanteen, miten teidän elämää ihan hurjasti helpottaisi se puoli tuntia ja kysyä, että millaisia haasteita se toisi, jos tätä aikaa muutettaisiin. Ehkäpä siihen voisikin saada muutosta ilman, että kukaan tuosta puolesta tunnista mitenkään kärsii – ja tosiaan teidän kannalta kun vielä maksattekin siitä (ja yli).
Tiina
8.9.2016 at 06:21Siis, jos maksatte 7 tunnin päivistä, niin tietenkin lapsi saa olla 7 tuntia hoidossakin, ei meidän päiväkodissa tulisi mieleenkään sanoa kenellelkään, ettei se oikein käy.. Eihän teidän tarvitse sellaista edes kysyä, ilmoitatte vain uuden hakuajan ja jos naputusta kuuluu, niin yhteys päiväkodin johtajaan.
karolil
1.9.2016 at 14:13Mä vien ja haen aina. Yhden vanhemman perheessä kun ei ole vaihtoehtoja. Ja molempia vihaan ihan yhtä paljon.
Viime vuonna, kun lapset oli eri paikoissa hoidossa, niin aina oli kiire. Ensin viemään pienempi, kun hänen pk aukeaa aiemmin. Sitten kiireellä viemään esikoinen. Ja iltapäivällä sama rumba.
Nyt esikoinen aloitti koulun ja kulkee yksin molempiin suuntiin. Silti on kiire. Aamulla kotiin jäävällä esikoisella on jokin hätä, esim. Vaatekriisi ja pienempi pistää muuten vaan hanttiin. Iltapäivällä hakiessa saattaa joskus olla helppoa ja mukavaa, mutta toisinaan sitten huudetaan.
Pahinta tuossa on nimenomaan se kiire. Ja ei, en voi herätä aikaisemmin ja varata aamuun enemmän aikaa. Olen yrittänyt, se ei auta. Koska silloin lapset itkevät että haluavat vielä nukkua.
Juu, anteeksi avautuminen. Osui vaan tänään herkkään kohtaan.
krista
1.9.2016 at 14:25Saa avautua <3
-
Toi on kyllä varmasti tosi hurjaa, kun lapset on eri paikoissa hoidoissa! Oon joskus kuullut, että täällä pyritään takaamaan samaan paikaan pääsy - mutta sit heti myöhemmin oon kuullut lukuisia tapauksia, kun se ei vaan ole onnistunut. Uhhuh.
-
Käytkö sä töissä tuossa vienti- ja hakurumban välissä? Mä oon miettinyt, miten yhden vanhemman perheessä kokopäivätyö + viennit ja haut -yhtälö ylipäänsä on mahdollista, tai siis että miten ihmeessä ehtii tehdä 40-tuntisen työviikon, jos päiväkoti sulkee ovensa johonkin aikaan (yleensä kai yllättävän aikaisin)...? Vai tekeekö kaikki lyhennettyä työviikkoa; sehän on varmaan yksi vaihtoehto selviytyä...
Karolil
1.9.2016 at 14:33Juu, käyn töissä, teen lyhennettyä päivää ( 80 % ). Mutta siis mun työmatka kestää suuntaansa tunnin, joten 9 h vähintäänkin lapsi on päiväkodissa. Jos tekisi täyttä päivää ja matkat päälle, en mitenkään selviytyisi. Kun ottaa vielä huomioon ruuhkat yms.
Ja koska määräaikainen työsopimus on loppumassa ( jatkuminen hyvin epätodennäköistä), tuntuu aika toivottomalta. Ei ole helppo löytää työpaikkaa, joka suostuu heti lyhennettyyn työaikaan.
krista
1.9.2016 at 14:43Varmaan suht turhauttavaa tehdä lyhennettyä työaikaa ja käyttää se ”palkaton ekstra-aika”… …ei lasten kanssa oleiluun tai laatuaikaan (mihin varmaan kuvitellaan, että ne lyhennykset käytetään) vaan LIIKENNERUUHKAAN. Graah. Toivottavasti joku järjestely teille löytyy! Työantajallahan on käsittääkseni velvollisuus antaa lyhennetty työaika pienten lasten vanhemmille (oliko se niin, että siihen asti, kun nuorimman toinen luokka päättyy), mutta työnhakutilanteessa tietysti on homma vähän eri :( Mutta josko niitä joustaviakin löytyisi jostain, pidän peukkuja!
Koo
2.9.2016 at 09:52Oho meni väärään väliin… Voiko sen toisen poistaa?
Mies asialle. Ihan kauheeta että se on näin, mutta se on. Mies kun menee sanomaan että me muuten haetaan neljältä, niin se on sitten siinä. Tosin luulen, että asiaan vaikuttaa myös se kuinka tosissaan on. Naiset just tiedustelee ja miettii ja toivoo että sopii, mutta miehet vaan sanoo että näin se muuten on. Joissain tilanteissa toimii ;)
Kaveri nimittäin päiväkodissaan just tolleen perusteli että hurjasti helpottaisi iltoja jos lapsen ei annettaisi nukkua puolta tuntia pitempään ja neuvolastakin tuli lappua samasta aiheesta (jäätäviä uniongelmia) mutta aina se oli nukkunut kauan kun päiväkoti oli sitä mieltä että kun se on väsynyt (no kai se on väsynyt kun ei se saa illasta nukuttua kun se on nukkunut päikkärit). Lopulta mies meni sanomaan että meidän tyttö ei nuku täällä. Ja heti autto :D
krista
2.9.2016 at 10:14Joo, voin poistaa toisen, kun oon koneella parin tunnin päästä :) Kännykällä päätyisin vaan sotkemaan lisää :)
–
edit: toinen poistettu, mutta onko tääkin väärässä välissä? En hahmota :D Hitsi tässä lomakkeessa on jotain häikkää uuden päivityksen myötä, toivottavavsti korjaantuu!
Koo
2.9.2016 at 12:23Joo n väärässä välissä. Piti olla tuolla jossa mietittiin niitä hakuaikoja :D
krista
2.9.2016 at 16:11Eäääh en saa itse siirrettyä sijaintia, muuten tulee mun naamapallura :D Sori!
piupali
1.9.2016 at 14:48Hyi mua puistattaa noi pääkaupunkiseudun välimatkat! Phuuuuh. Kun on tottunut siihen, että mun ja miehen pisin työ- tai opiskelumatka on kestänyt vartin ja päiväkoti on 300m päässä kotoa, niin… niin on varmaan tottunut liian hyvälle. :D Mä mieluummin haen, koska se vastaan juokseva innosta kiljuva kaksivuotias on kaikista parasta mitä tiedän. <3
krista
1.9.2016 at 14:53Nää on kyllä ihan poskettomia… Ja lähin päivähoitopaikkahan meillä tyyliin näkyy ikkunasta, mutta sinne ei mahdu. Varmaan jossain vaiheessa on pakko laittaa siirtohakemusta vetämään, mutta nyt kun ei vielä olla kokoaikaisina töissä missään, niin yritetään sinnitellä näin. Mutta jos sekä vie että hakee julkisilla, on noin neljä tuntia päivässä päivähoitomatkalla…
–
Oih, teillä juostaan vastaan innosta kiljuen <3 Mä aina luulin, että noin se menee. Meilläkin siis hakiessa kiljutaan - että EIIIII MULLA ON LEIKIT KESKEN - ja juostaan myös - PAKOON :D
Koo
2.9.2016 at 09:53No vee.
:D
Stea
1.9.2016 at 15:03Vieminen tällä hetkellä.
Esikoinen meni kouluun 2 vuotta sitten ja tein sen vuoksi 2 vuotta lyhennettyä työpäivää, jolloin minun oli luontevaa hakea kuopuskin aikaisin kotiin (esikoinen alkoi pian kulkea itsekseen iltapäiväkerhosta kotiin). Muuten ihan ok, mutta INHOAN ruuan laittoa ja luonnollisesti ensiksi kotiin tuleva laittaa ruuan. Siksikä innolla vaihdoin viemiseen nyt, kun palasin täyspäiväiseksi.
Mutta:
Nyt meidän ujo kuopus aloitti eskarin koulun tiloissa eli eri paikassa kuin päiväkoti. Ja ei ole ollut juhlaa vieminen, koska jättäminen on yhtä itkua ja kaulassa noikkumista (kuulemma toipuu kuitenkin nopeasti). Muutoinkin minun kanssa minne tahansa vieminen (esim. kaverisynttärit) onnistuu huonommin, mutta isän kanssa ei mitään ongelmia. Ehkä joudutaan mekin vielä joksikin aikaa vaihtamaan hakijaa ja viejää (ja ruuanlaittajaa).
krista
1.9.2016 at 20:59Joo täällä sama (tosin vaihtelee kausittain), että isiltä on paljon helpompi jäädä kuin äidiltä. Mikäköhän kumma siinäkin sitten on…? Hassua; ja meillä kun vielä Joel on ollut lasten kanssa ihan yhtä paljon kuin minäkin eli meidän tapauksessa ei mene edes sen mukaan…
–
Toi lyhennetyn työpäivän mahdollisuus on kyllä tosi hyvä juttu!
Ande
2.9.2016 at 07:26No näin meilläkin :D ja kun en halua viedä kesken leikin niin suostutteluun saattaa mennä puolikin tuntia. Onneksi päiväkotiin on noin vartin matka.
Stea
2.9.2016 at 13:17Tämäkin on varmaan lasten luonnekysymys.
Esikoisen kanssa on ihan sama kuka on vienyt ja minne. Aina on jäänyt ilman ongelmia. Lähtemisen kanssa on sitten ollut ongelmia, kun on se leikki aina kesken.
Kuopus puolestaan on herkkänä viejästä, mutta hakeminen onnistuu aina hyvin. Kuopuksen kanssa taidettiin jo äitiyslomalla nyhjätä enemmän keskenämme kotona (kun oli AINA korvatulehdus) ja liekö sitten jäänyt minuun kiinni, vaikka isäkin on ollut oman osansa kotona. Ja nyt jo monta vuotta ollaan molemmat vanhemmat olleet töissä, joten ei pitäisi olla mitään äiti-riippuvuutta. Mutta ehkä se riippuvuus on jäänyt ihan vauva-ajoista päälle. :)
Nina
1.9.2016 at 15:11Mä Tykkään viedä ja hakea. Enemmän tietysti hakea. Avainsana on kiire. Vaikka me ollaan pyritty järjestämään niin, että kiirettä ei ole, tulee kiire aamuisin viimeistään kun lapset on jo viety ja itse pitäisi kiiruhtaa töihin. Ollaan onneksi onnistuttu siinä, että lapsilla sitä kiirettä on äärimmäisen harvoin.
Hakiessa sen sijaan kaikki kiire loppuu viimeistään päiväkodin ovelle ja se tekee siitä ihanaa – tietysti niiden kaikkien riemunkiljahdusten lisäksi. Voi kävellä rauhassa 100 metrin matkan (Tässä toinen avaintekijä) kotiin ja jutustella menneestä päivästä ja jäädä vaikka hetkeksi omalle pihalle leikkimään.
Sitten se kiire tosin taas alkaa, kuva lapset menevät nukkumaan….
Mutta tiivistettynä onnistumisen avaimet mahdollisimman sujuvaan päiväkotiarkeen: kaksi vanhempaa, lyhyet välimatkat ja kiireettömyys. Helpot kaikkien saavuttaa eikö? (Ymmärrä sarkasmi :D)
krista
1.9.2016 at 21:02Hahaa, tästä vois tehdä jonkun ”avaimet sujuvaan päiväkotiarkeen – näin onnistut” -jutun. Järkkäät vain kaksi vanhempaa, hoitopaikan kodin vierestä (mielellään samasta talosta) ja et koskaan kiirehdi. Ja sit viattomasti, et miii-tää, miksi kaikki ei tee näin? :D :D
–
Mutta siis ihanaa, että teillä menee noin sujvasti! Ja oikeastikin mä muuten tiedän pari tuttua, joilla on päivähoitopaikka oman asuintalon alakerrassa. Ei edes ulkovaatteita tarvitse pukea. Käsittämätön luksus!
Mirkka
1.9.2016 at 15:35Vienti ja haku. Lasten päiväkoti on kotoa vajaan 10 km matkan päässä, mutta toisaalta aivan työpaikkani vieressä. Päivistä tulee väkisinkin pitkiä, noin 10 tuntia, mutta meno- ja paluumatka taitetaan kuitenkin yhdessä. Ja nälkäkiukkua ei tule, koska meillä on aina eväitä mukana kummallakin matkalla.
krista
1.9.2016 at 21:07Mä joskus raskaanaollessa katselin silloisen työpaikkani viereistä päiväkotia ”sillä silmällä” – että sehän vois olla näppärä päivähoitopaikka siinä mielessä, että hoitoajat jäisivät lyhyemmiksi (toisaalta automatka oli pitkä) ja kotimatkallahan voi vaikka kuulumiset vaihtaa, kuunnella yhdessä musiikkia tai jotain muuta. Toisaalta sit joku sanoi just huonona puolena sen, että sillon vienti ja haku on aina sen vanhemman vastuulla, jonka työpaikka siinä vieressä on. Siihen aikaan (sittemmin tietysti paikatkin on moneen kertaan muuttunut) Joelin työpaikka nimittäin olisi ollut täsmälleen pääkaupunkiseudun toisessa päässä.
Vannikkila
1.9.2016 at 15:42Meillä usein se hakee, kumpi vei. Johtuen siitä, että perheessä on vain yksi auto ja yleensä auto kulkee sitten saman ihmisen mukana koko päivän. Poikkeuksena perjantait, jolloin minä usein vien, auto vaihdetaan aamupäivästä ja isi hakee pojan kotiin.
–
Hoitopaikka ei erityisen kaukana ole, mutta se on mun työpaikkaan nähden juuri siinä toisessa suunnassa kuin missä toimisto. Ja tietysti yhtä paljon (okei enemmän) siihen väärään suuntaan ku mitä mun työmatka muuten ois. Ja tietty bussit menee aina just pahasti ristiin – pääsisin siis pidemmän matkan nopeammin, kun seuraava samaan suuntaan menee nopeammin kuin takaisin päin. Mutta näillä linjoilla, mitä meillä on käytettävissä, menee bussilla viemiseen tunti tai puolitoista. Joskus bussilla viemistäkin on silti harrastettava, ei sillä :)
–
Mutta kumman valitsen? No ehdottomasti hakemisen. Aamuisin on hymyilevämpi poika eikä hoitopaikkaan jääminen ole hänestä (enää) ikävää. Mutta koska olen äiti enkä kiiltokuva, minä olen itse niin huono aamuherääjä, että annan ihan mielelläni miehen hoitaa aamutoimet ja viemisen – poika on vähintään 15, yleensä jopa puolta tuntia aiemmin liikkeellä, kuin mitä mun kanssa. Ja tämä on hyvä, koska silloin hän saa hoitotädillä aamupalansa muiden kanssa, eikä tylsästi muiden syömisen jälkeen. Kyllä, p*skamutsi. Mutta siksi isi mieluummin viemässä ja äiti hakemassa :D
krista
1.9.2016 at 21:22Mäkin itse asiassa oon huono aamuherääjä ja myös mun omat aamutoimet kestäis pidempään – MUTTA tän hetken elämänvaiheen iso onni on kotona tehtävät hommat, silloin mun aamutoimet on saman verran kuin Joelille: vaatteet niskaan ja valmis. Tai no kahvin juon samalla, kun letitän Silvan tukan (samalla, kun tytöt syö aamupalaa). Mutta niinä aamuina, kun on jotain ihmisilmoillemenoa (muuta kuin leikkipuisto), aamuhärdelliin kuuluu vielä äidin ripsarin laittokin :)
rinkeli
1.9.2016 at 15:51Onnea on lapsi samassa hoitopaikassa,missä itse töissä! :D Vien ja haen, ellei lapsen isällä ole arkivapaata ja pidä lasta kotona (jolloin on mun ”vapaapäivä”) :D
krista
1.9.2016 at 22:01No todellakin – ihan mahtavaa!
murina
1.9.2016 at 17:00Mä ehdottomasti mieluummin haen. Lapsi saa kotiinkävelymatkan aikana purettua kaikki äiti-ikävät ja muut harmitukset ja loppuilta sujuu tosi mukavasti. Kun isi tai mummo hakee, kiukku alkaa vasta kotona kun äiti tulee ja loppuu vasta nukkumaan mennessä….
krista
1.9.2016 at 22:09Tosi hyvä peruste! Meillä kun mennään hoidosta suoraan päiväunille, tuo purkuvaihe jää tavallaan väliin – ennen nukahtamista ei kannata väsyneeltä kysellä ja herätessä tuntuu olevan niin ”uusi päivä”, ettei kuulumisia ilmeisesti tee enää mieli kertoa. Yleensä sit vasta illalla nukkumaanmennessä saa vähän ongittua informaatiota, että miten päivä on mennyt…
SaaraT
1.9.2016 at 17:27Molemmat käy yhtä hyvin tai yhtä huonosti :) Työt alkaa 7, työmatka päiväkodin kautta 10km ja se taitetaan pyörällä, koska noh, julkisillakaan ei tuohon aikaan pääse ja taloudessa yksi auto. Miehen työvuoro kestää 24h ja työmatka hänellä 100-150km/suunta. Pääsääntöisesti siis minä kuskaan kumpaankin suuntaan, hoitoaika meillä alkaa lapsilla 6.15, vaikka päiväkoti oikeasti aukeaa vasta 6.30. Erikoisjärjestely meitä varten. Kotoa lähdetään klo 6. Työpäivä kestää 8tuntia ja päiväkodilla olen noin 15.30. Hoitopäiviä lapsilla on max 12/kk. Johtuen siitä, että miehellä enemmän vapaapäiviä, koska pitkät vuorot.
SaaraT
1.9.2016 at 19:08Niin ja meillä myös kaksi kouluikäistä lasta ja ne on vähän niinku herranhaltuun meiningillä liikkeellä, herätyskellot ja kouluunlähtökellot soi ja kyllä kait ne sinne aina ehtivät :D
krista
1.9.2016 at 22:12Tää on taas kerran hyvä esimerkki siitä, että perheiden rytmit on niin erilaiset ja kaikki eivät ole kahdeksasta neljään -työssä viitenä päivänä viikossa! Hurjan aikaisia aamuja teillä – ja sit taas kiva, että noin paljon järjestyy vapaapäiviä!
a
1.9.2016 at 18:04Meillä minä yleensä vien ja mies hakee, tämä on miehen toive, minä itse mieluummin hakisin (koska aamuihmisenä voisin hyvin aloittaa työpäiväni aikaisemmin).
Viemisiä leimaa meillä lähes aina kiire. Herätyskello soi 45 minuuttia ennen sitä kun ovesta pitää astua ulos, usein lapsi toki herää 15-30 minuuttia aiemmin. Ideaaliaamuna lapsi pukee vaatteet reippaasti, syö puuronsa ja ehtii katsoa vartin pikkukakkosta samalla kun minä luen lehden ja juon kupin kahvia ja sit pisut ja hammaspesut ja ovesta ulos (meillä aamutoimet ovat totaalisen minimissä, mieluummin nukutaan :). Normiaamuna vaan käytän tuost 45 minuutista vähintään 30 minuuttia hoputtamiseen ja/tai lapsen kanssa vänkäämiseen (vaatteet on valittu jo illalla, aamupala on about vakio ja silti tulee aina jotain). PAhimmillaan lapsella menee vartti siihen että se saa päälle takin ja kengät…talvikautta odotellessa. Mutta joo, ovesta ulos lähdettyä on lähes aina hoppu, mutta yleensä siitä eteenpäin sujuu jouhevasti. Päiväkotimatka on alle kilsan ja se mennään pyörillä, lapsi ajaa hienosti omallaan (huonolla kelillä mennään pyöräistuimen kanssa) ja päiväkodin heipatkin sujuu yleensä kivasti.
Hakemiset taas, no siinä on kiirettä vaan kun suhaa työpaikalta päiväkodille, matka kestää reilut 5 minsaa pyörällä, joten ei ole paha nakki. Päiväkodin portilla kiire lakkaa, voi rauhassa jutella hoitajien kanssa ja houkutella lasta kotiin…sitten mukava kotimatka rauhassa lapsen kanssa päivästä jutellen, pysähdytään ehkä puistoon tai leikkipuistoon hetkeksi ja kotona odottaa miehen laittama ruoka (meillä se joka ei hae on yleensä ruokavastuussa). No, vähän huijaan, sillä ei se hakeminen pääosin noin kivaa ole. Nimittäin eka kriisi päiväkodilla tulee siitä että aikuinen tulee liian aikaisin/liian myöhään tai jotain muuta. Kun päästään päiväkodin porttien ulkopuolelle alkaa lapsen marina (ellei sen suuta ole tukittu jollain välipalalla, sillä kun on lähes aina nälkä tuossa vaiheessa) ja keskimäärin. Siinä sitten on kiva kulkea lapsi parkuu ja ajaa pyörällään, kun päiväkodin piha seuraa silmä tarkkana (ei kiristä vanne päätä ei). Kotimatka on vaan se vajaa kilsa mutta ylämäkeä. Pahimmillaan se kestää 45 minsaa, kun pitää lohdutella lasta ja raahata paria pyörää (omaa ja lapsen) ylämäkeen. Sitten kun pääset kotiin, huomaat että mies on vielä töissä ja ruoka odottaa valmistajaa.
Joo, eli oikeasti hyvänä päivänä hakeminen on tosi kivaa, huonona päivänä se on jopa kamalampaa kuin vieminen huonona aamuna.
krista
1.9.2016 at 22:41Ai hitsi tää oli ihana kommentti :D Ensin tuli hakemisesta yksi versio, jonka luin hymy huulilla, silleen ”oi miten kivalta kuulostaa, kun ei ole kiire” ja harmittelin sitä, että meillä on kiire (takaisin menevään bussiin ja nukkumaan). Sit luin realistisen version ja aloin nauraa ääneen – voi elämä sentään, tätähän se lapsiperhemeininki just on <3
Riikkinen
1.9.2016 at 18:04Mä vien mieluummin. Lapsi jää yleensä aamulla mielellään päiväkotiin aamupalalle, on iloinen kaverien näkemisestä ja kaikilla on kivaa. Kotiin ei välttämättä pihalta lähdekään niin mielellään, ja sitten pitää säheltää nälkäkiukkuiselle lapselle ruokaa. Oikea syyhän on se, että mies hakee melkein aina, koska hän tekee lyhyempää työaikaa ja pääsee helposti lähtemään ennen neljää töistä. Mies voi siis myös viedä ja hakea ja usein tekeekin niin. Tää on kaikkiaan ihan tosi helppoa minulle. Lisäksi päiväkotimme näkyy ikkunasta ja matka kestää pari minuuttia. Olen hurjan onnekas ja siitä kiitollinen.
Mar-Jatta
1.9.2016 at 18:21Meillä alkoi päiväkotiarki vasta tänä syksynä. Mies vie ja minä haen. Muutaman viikon päiväkotitaipaleen aikana olen ihmetellyt, että kun haen lapset klo 16.30, lähes kaikki muut lapset on jo haettu. Mun työt loppuu klo 16, siitä puolen tunnin työmatka. Pääkaupunkiseudulla puoli tuntia matkaa on varsin kohtuullinen ja olen ollut siinä luulossa että 8-16 on aika perus työpäivä. Mutta miten ihmeessä ne kaikki muut on haettu aikaisemmin? Tekeekö kaikki muut lyhyempää päivää töissä?
Meillä viikon yhteenlasketut hoitotunnit jää silti vähiksi lyhyemmän hoitoviikon ansiosta, yritän hokea tätä itselleni, kun huono omatunto iskee. Ja lapsi aina moittii, miksi tulin taas liian aikaisin, kun hän olisi halunnut olla iltaan asti :)
a
1.9.2016 at 20:19Meillä lapsi viedään klo 8:ksi ja haetaan klo 16 tai vähän yli. Toimii kun toinen vie ja toinen hakee (ts. limitetään hieman) ja kummankin työmatkat on 10-20minsaa suuntaansa (ja päiväkoti lähellä kotia, vaikka se on kummallekin ns. väärään suuntaan). Mun työaika on itseasiassa 7h45 minsaa ja työpaikka lähellä, joten pystyn tarvittaessa hoitamaan sekä viennin että hakemisen, eritoten jos käytän liukumia (koska tosiasiahan on, että niitä päiviä jolloin töissä on oltava pidempään kun 7h45 minsaa tulee vääjäämättä, lisäksi jos töitä ei ehdi tekemään päivällä (esim. lapsi kipeä tai jotain muuta mikä sotkee pakkaa). niin sitten tehdään töitä illalla (deadlinet kun on mitä on).
-jenni-
1.9.2016 at 19:07Mä vien ja haen ja nostan ja työnnän ja raahaan ja ihan kaiken ja mulla on aina näiden tekstien jälkeen vain yks ajatus päässä: odota vaan kun ne kumpikin lopettaa nukkumasta päiväunia.
Jules
1.9.2016 at 20:21Ekan hoitovuoden vein ja hain, kun meillä oli vain yhdet turvaistuimet lapsille ja ne oli mun autossa. Minun työpäiväni loppuu aikaisemmin kuin miehen, joten siksi näin. Sitten hommattiin molempiin autoihin istuimet ja nyt mies vie (jee!) ja minä haen. Perustelu sama kuin edellä. Aamujen vienti kun jäi pois vastuultani, on aamuista tullut itselleni kivoja. Minulla on 20-30 min. omaa aikaa vaikka syödä tai laittautua vähän pidempään. Tämä on mielestäni siksikin oikeus ja kohtuus, koska miehen aamutoimet kestävät 10 minuuttia ja minun tuplat vähintään. Muuten joutuisin heräämään turhaan aikaisemmin.:DAamuisin lapset taas pitkän kesäloman jälkeen itkevät hoitoon jäädessä, joten siksikin tämä on hyvä järjestely. Iltapäivällä minua on poikkeuksetta ollut vastassa iloinen kaksikko.
Lilah
1.9.2016 at 21:55Mies tekee reissuhommaa, joten sekä vien että haen. Niinpä en ole ikinä edes ajatellut kumpaa mieluummin. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta lapset ovat jääneet nätisti hoitoon. Ja mulla on onneksi liukuva työaika, joten jos ei kokouksia satu aamuun, otetaan kiukun tullen aikalisä ja pyritään siihen, että hoitoon jäänti sujuu hyvällä fiiliksellä. Silloin pystyn itsekin keskittymään töihin paremmin. Hoitomatka on vain runsas kilometri, mutta kuljemme autolla, koska jatkan siitä suoraan töihin 30 min eikä julkista liikennettä täältä ole. Hakiessa kiire on milteipä pahempi, koska lapsilla on nälkä, klo 16.30-16.45 ja tuntia myöhemmin pitäisi usein olla jo porukka ruokittuna lähdössä harrastamaan.
Lilah
1.9.2016 at 22:01Oma veikkaukseni miksi isältä hoitoon jättäminen sujuu vähemmillä itkuilla on, että isät ei jännitä ja murehdi tilannetta etukäteen, mihin naiset helpommin syyllistyvät ja minkä lapsi vaistoaa ja tunne tarttuu. Äidin toimet päiväkodilla varmaan myös ovat vähemmän määrätietoisia heti jos lapsi alkaa itkeskellä. Meillä ainakin näin. Mies vaan reippaasti vilkuttaisi heipat kun taas itse jään varmistelemaan että lapsen päivä käynnistyy mukavasti.
Jenisei
1.9.2016 at 23:30VIENTI.
Onhan se kiva nukkua se 10-20min pidempään niinä aamuina kun mies vie, mutta on se vaan pirun ärsyttävää hakea se lapsi päiväkodin pihalta, kun uhmainen 2-v ei halua lähteä kotiin, ei halua kauppaan, ei halua mitään (”ei halua”-vaihe päällä), ja lopuksi joudun raahaamaan itkevän lapsen portista pihalle ja pakottamaan istumaan pyörävaunuun. :( paha mieli jää molemmille… Joten siksi mieluummin vienti on kivempaa, koska tyttö kuitenkin aina menee iloisella mielellä päiväkotiin. :)
Ja meillä mun työvuorot vaihtelevat päivittäin, niin vuorottelemme miehen kanssa aina niin, että jos menen aikaisin töihin (klo 7), niin mies vie ja minä haen, jos menen myöhään töihin (klo 9:45), niin minä vien ja mies hakee. Eli pääsemme ainakin tasapuolisesti tekemään molempia. :D
Koo
2.9.2016 at 09:32Meillä viedään ja haetaan vaihdellen, mutta suunnilleen siihen asti kun esikoinen oli 6, minä hain (hän on nyt 9). Sitten pari vuotta mä yleensä vein kuopuksen, koska miehen piti mennä aiemmin töihin, ja mies haki, Nyt viime vuoden ihan vaihdellen. Esikoisen koulu on päiväkodin/eskarin vieressä niin hänkin pääsi mukana (kävellen) jos ajat osu yksiin, muuten on mennyt ysin aamuihin yksin ekalta asti.
Mä tykkään hakea, etenkin kun noi oli pienempiä, kun sitten tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Mulla oli aiemmin myös kauhee stressi jos mies haki, kun miehen mielestä päiväkoti on viiteen asti auki, joka tarkottaa sitä, että lapsen voi sieltä viideltä hakea – mun mielestä taas jos on menty kasiin, niin en halua lapsen päivän olevan pidempi kuin aikuisen työpäivä. No, nykyään tällä ei ole väliä, koska tosiaan poika leikkii siellä pihalla ja sitten leikit siirtyy oman taloyhtiön pihalle ja minä/mies ollaan sisällä tekemässä ruokaa – eli ihan sama leikkiikö se siellä pk:n pihalla vai omalla. Muutenkaan lapsi ei ole tuntunut stressiä ottavan oli hakuaika mikä vaan. Joskus harvoin jos hän on ollut vika, niin se on ollut jopa ylpeänä kun on saanut opettajan jakamattoman huomion.
Mulla kokemusta kahdesta päiväkodista ja pihan mammoilla vielä parista muusta ja kaikki päivittelee tosiaan sitä, että n. 90% lapsista on aina haettu neljään mennessä kun naistenlehdissä on aina juttua vanhemmista jotka kieli vyön alla juoksee ruuhkasta hakemaan minuuttia ennen viis. En tiiä, oisko arvot jotenkin muuttuneet ja nykyään työnantajatkin antaa enemmän joustoa? Tai sitten jengi vaan jakaa viennit/haut (suurin osa kuitenkin pystyy).
malla
2.9.2016 at 10:11Tää on paha.. Oon miettiny samaa nyt kun pk-arki alkoi, että kumman teen mielummin :D mutta siis, ehdottomasti mielummin haen. Viedessä on aina kiire itellä töihin/kouluun, pitää olla niin täsmällinen ja semmonen ”no niin lapsi nyt reippaasti” -asenne ja kello tykyttää takaraivossa (meillä pk aukeaa vain meidän vuoksi 7.15, muilla tarve vasta 7.30, ja tuosta ehditää just ja just töihimme). Sen sijaan hakiessa saa pitkät halaukset ja innokkaan vastaanoton eikä oo kiire mihinkään!! Tosin kotimatka on yhtä rimpuilua ja temppuilua, kun tyttö haluaa kävellä/olla kannettuna sylissä/mitä vaan kunhan ei istua rattaissa, mutta silti, on se paljo rennompaa.<3