Minulla on mielikuva.
Olen jossain yhteydessä maininnut tästä ennenkin – juuri nyt en muista, minkä asian yhteydessä. Mutta tämä siis tuli mulle sellaisena… no en voi sanoa valokuvamuistona, kun se ei ole muisto. Vaan tulevaisuudesta, tai mahdollisesta tulevaisuudesta, mutta kuitenkin silleen… …niin elävä kuva, että tuntuu ikään kuin se olisi jo joskus ollut totta.
Mutta siihen mielikuvaan siis. Siinä olemme Joelin kanssa kaksistaan jollain matkalla. Todennäköisesti pienessä kaupungissa etelä-Euroopassa. Makaamme sängyssä puhtaissa lakanoissa, peitto on muhkea, ovi on auki ranskalaiselle parvekkeelle. On lämmin. Alhaalta mukulakivikadulta kuuluu hälinää – todennäköisesti vähän matkan päässä avataan juuri pientä paikallista toria. Ei ole kiire mihinkään. Paitsi että vähän tekee jo mieli kahvia. Pieni lämmin tuulenvire kulkee ovesta. Valkoinen verho lepattaa tuulessa.
*******
Makoilimme äsken Joelin kanssa lauantai-iltapäivän rauhallisella hetkellä sängyssä, hiljaa lusikka-asennossa, lapset päiväunilla itkuhälyttimen päässä toisella parvekkeella.
Kun yhtä äkkiä ulkoa pieneltä kadulta kuului hälinää – mutta hei mitä ihmettä, tässähän on jotain tuttua – avasin silmäni, ja…
Oho! Valkoinen tuulessa lepattava verho!
Olin juuri aikeissa kertoa Joelille tästä; pitkän paikallaanolon jälkeen liikahdin peiton alla, käännähdin kohti Joelia
”MÄ EN NUKKUNUT!”, Joel kommentoi katsoen minua pöllämystyneenä ja silmät suurina.
Taisitpa nukkua.
PS. Okei okei mielikuva ei ollut sataprosenttisesti totuudenmukainen. Tämä parveke ei ole ranskalainen eikä katukaan mukulakiveä. Mutta sanotaan, että tässä nykyisessä elämävaiheessa toistaiseksi ihan riittävän lähellä.
Ja siihen mun kiireettömyysraukeusmielikuvaan ei myöskään varsinaisesti kuulunut, että arviolta kolme minuuttia myöhemmin:
”Äiti! Heräsin!”
25
vannikkila
8.1.2017 at 13:52Noi on ihania hetkiä :) sellainen… ”tulevaisuushaaveen déjà-vu” (miten kirjoitetaankaan). Mulla oli samanlainen juttu joskus…. en osaa tarkkaan sanoa, mut yli 3 vuotta sitten se oli, koska ei mulla ollut vielä lapsia.
–
Mä olin joskus lapsena, ala- tai yläasteikäsenä, istunut lapsuudenkodin keittiössä katsomassa uudenvuodenyönä ilotulituksia ja mietin, et ’joskus mä oon vielä iso ja asun muualla, mut oon tullut tänne käymään. Istun tässä pimeässä yksin ja katson ilotulituksia ihan rauhassa”. Tuo on jäänyt mieleen, koska silloin joskus yli 3 vuotta sitten, tuo kävi toteen. Muistan miten joku tuli vielä kysymään, et miksi mä siellä yksin istun ja vastasin, et siinä on just hyvä :)
krista
8.1.2017 at 19:26Juu just tää tällainen ”tulevaisuushaaveen deja-vu” – mäkään en osaa kirjoittaa sitä :D
–
Ihana tuo sun ilotulitusmuisto <3 Tuollaisissa hetkissä on kyllä jotain tosi kaunista!
Pauliina
8.1.2017 at 19:08Moi! Hieman ot, mutta käytättekö lasten nukkuessa rattaissa valjaita eli meneekö ne teillä vielä kiinni? Itselläni on 2,5v tyttö (n.87cm ja 12,5kg) ja emmaljungan edge duo rattaat. Hän nukkui aina ennen päikyt rattaissa, mutta päiväunet ovat nyt alkaneet hiipua ja toinen ulkopäikkäreitä haittaava asia on rattaiden valjaat. Ne ovat ihan maksimilleen avatut, mutta silti makuuasennossa toppahaalareissa saatikka vielä lämpöpussissa (valjaat menee läpi) on ihan mahdoton saada valjaita ylttämään kiinni. Enkä uskalla nukuttaa pihassa ilman niitä. Että tämmöistä olen pohtinut – alkaako emmaljungat kertoa minulle että lapsi on rataspäikyille liian iso :D
krista
8.1.2017 at 19:21Seelalla meillä on joskus turvavyö kiinni (joskus se vaatii haararemmin auki ja silloin laitetaan vyöt; jos haararemmi on kiinni, niin silloin on vyöt auki) ja silloin meillä on ne silleen, että vaan se alempi vyö menee. Osaankohan selittää… niin kuin että ei mene olan yli valjasta ollenkaan, vaan pelkästään siitä lonkan kohdalta. Toimisko teilläkin noin? Mä en oikein edes tiedä, miksi me alettiin käyttää just noin; olan yli käytettyjä remmejä ei siis olla käytetty juuri ollenkaan, ei edes pienempänä… Luultavasti Seela protestoi niitä vastaan joskus pienempänä ja tää jäi tavaksi :D
–
Meillä tulee jossain vaiheessa Silvan pituus vastaan näissä eli pää on jo aika ylhäällä siellä kuomussa. Mutta vielä mahtuu :) Muuten ollaan käytetty näitä yllättävän pitkään, en ois uskonut! Meillä on molemmat tytöt nyt n. 12-kiloisia, Silva on vähän yli metrin ja Seela vähän alle :)
valkoinen verho - sisustus-fi.com
26.1.2017 at 17:44[…] Valkoinen verho | PuutalobabyValkoinen verho on Puutalobaby | Minulla on mielikuva. Olen jossain yhteydessä maininnut tästä ennenkin – juuri nyt en muista, minkä asian yhteydessä. Mutta…Siirry kotisivulle […]