Upgraded

”Your room has been upgraded”, aulassa sanottiin.

Tällaisesta kuulee joskus juttua – että perushuoneen varannut ”upgreidataan” jostain random-syystä yht’äkkiä johonkin luksuslukaaliin. Eipä ole sattunut omalle kohdalle – ennen kuin…

olohuone sierra nevada

…okei VAU.

Olimme siis alun perin varanneet kai jonkinlaisen perhehuoneen – itse asiassa yritimme varata tavallista mahdollisimman edullista perushuonetta (nukumme kuitenkin samassa parisängyssä), mutta varaussysteemi antoi meille lapsista johtuen koko ajan neljän hengen huonetta. Joten ajattelimme että menköön.

Mutta kun avasimme huoneen oven, olimmekin kaksikerroksisessa kattolukaalissa: alakerrassa oleskelutila, kattoterassi ja keittiö, ja yläkerrassa kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone höyrykaappeineen.

Okei kelpaa.

makuuhuone sierra nevadakerrossänky kylpyhuone

Ihan maailman lapsiperheystävällisin tämä lukaali ei kuitenkaan ole – kierreportaat ovat hurjat. Niihin ei ole lapsilla mitään asiaa yksin; onneksi tajuavat itsekin sen verran, että tottelevat.

Yläkerran makuuhuoneet ovat molemmin puolin avointa portaikkoa, joten lapsia ei voi laittaa nukkumaan yksin kerrossänkyhuoneeseen; ja kerrossänkykin on tavallista korkeampi eikä siinä ole reunoja. Niinpä me Silvan kanssa nukuttiin ensimmäinen yö (ahtaasti) kerrossängyn alakerrassa ja Seela ja isi (tavallista kapeammassa) parisängyssä, josta topattiin sohvatyynyillä toinen kulma Seelan kierimisen varalta. Saas nähdä, keksitäänkö jokin muu järjestely ensi yöksi.

Ravintolat eivät täällä ole suuremmin vakuuttaneet, mutta onneksi on:

keittiö sierra nevadajpg

…oma keittiö.

Joo että kyllä tässä pari yötä viihtyy. Todellakin.

Tytöt nukkuvat päiväuniaan kattoterassilla.

terassi sierra nevada

…ja nyt minäkin vetäydyn hetkeksi peiton alle itkuhälyttimen kohinaan.

Mutta joo upgraded. Aika mahtava juttu. Onko kenelläkään muulla käynyt vastaavaa?

 

PS. Ai niin vähän vastaava mulla oli, kun Intiaan vapaaehtoistyöhön lähtiessä lentokone oli ylibuukattu ja pääsin business-luokkaan! Haha. Business-luokassa Intian maaseudulle vapaaehtoistyöhön ja silleen.

 

22

You Might Also Like

  • Roosa
    24.1.2017 at 17:05

    Juu, kerran Brooklyniläisessä hostellissa mun varaus kuuden hengen huoneeseen upgreidattiin kahden hengen huoneeksi. Reppureissaajan luksus :D

    Ja ah, oma keittiö, tuo loman pelastaja! Nykyisin tulee etsittyä nimenomaan majoituspaikkoja, jossa on oma keittiö tai edes jääkaappi ja muutama hassu astia. Minä kun muutun äkkiä mörökölliksi jos verensokeri laskee liiaksi, ja miehen keliakian vuoksi sopivan ruokapaikan etsiminen voi viedä tovin – ruokakaupoista onneksi löytää vaivattomammin aineksia johonkin molemmille soveltuvaan.

    • krista
      24.1.2017 at 17:20

      Oi!

      Joo oma keittiö on luksus! Itse asiassa me ollaan suurimmaksi osaksi syöty täällä, lasten kanssakin on niin paljon helpompaa, että ei tarvitse sitä viittä kertaa päivässä lähteä etsimään ravintolaa tässä… Myös ruokapöytä on iso ja hyvä, ja jo kahdesti ollaan otettu ruoka take-awayna ja syöty kotona. Varsinkin väsyneiden lasten kanssa helpompaa kuin kaitseminen täysissä ravintoloissa… Ja halvempaa; täällä on aika suolaiset hinnat ravintoloissa!

  • Koo
    24.1.2017 at 20:33

    Mä sain kerran upgrade työmatkalla Marokossa. Muutenkin oli joku upea 5 tähden hotelli mutta Ramadanin vuoksi (ilmeisesti paikassa oli just silloin aika tylsää) sain upgrade johonkin executive flooriin ja niin hienossa huoneessa en ole ikinä ollut ennen tai jälkeen. Oli kun jossain Trumpin kodissa konsanaan :D Sain myös pääsyn executive loungeen jossa viini (ja viina) virtasi non stop ja pientä purtavaa oli koko päivän. Harmi kun olin yksin ja siis joka aamu piti mennä töihin, niin en voinut sitä viinibuffaa niin paljon hyödyntää :D (ajattele – suomalainen ilmaisen viinan ääressä viis päivää eikä voi juoda kaksin käsin!)
    Tuon jälkeen ei ole paljon upgradeja näkynyt. Mä myös epäilen että ne ylibuukattujen lentojen ”saat 500 euroa jos suostut siirtämään lentoasi huomiseen” on legendaa. Aika paljon oon lentänyt ja ikinä ei ole kukaan kysynyt. Höh.

    • Blue Peony
      25.1.2017 at 07:30

      Ei ole legendaa, kokemusta on. Viimeiset 500 euroa kuittasin muutaman tunnin myöhemmin lähtevälle lennolle jäämisestä ihan parisen kuukautta sitten :-). Tosin en olisi halunnut jäädä, mutta eipä auttanut, lentoyhtiö ei antanut vaihtoehtoja. Rahat tulivat tilille nopeasti.

      • Koo
        25.1.2017 at 13:10

        Oooh, Respect!

    • Lilah
      25.1.2017 at 16:51

      Siis korvaussummat on ihan mukavia, ihmiset ei vaan tajua hakea niitä. Ja koskevat reittilentoja, ei mitään valmispakettimatkoja. Summat mitä korvataan tietyn pituisesta myöhästymisestä on vakiot, eivät mitenkään virkailijan mukavuuden ja ystävällisyyden varassa.

      • Blue Peony
        26.1.2017 at 07:32

        Ja kuitenkin yhtiöt antavat selkeät ohjeet ja hakeminen on erittäin vaivatonta, joten en ymmärrä, miksi ihmiset eivät vaivaudu. Meidän kanssa viimeksi lennolta jäänyt pariskuntakin heitti ohjeet roskiin ja meni baariin manaamaan.

    • krista
      25.1.2017 at 19:09

      Oijoijoi executive lounge, se jo kuulostaa sananakin joltain ihan oman elämän ulottumattomissa olevalta :D Joo tyypillistä just yksin ollessa päästä tuollaiseen; tai vaikka jos meidän perhe pääsisi: kaksi lasta, yksi absolutisti ja mä yksin vilkuilisin sinne, että ohhohhhoh ja joisin jonkun yhden lasin viiniä viikon aikana ja vaan haaveilisin niistä muista lasillisista :D

      Hitsi mä yritän nyt kaivella mielen sopukoita, että oisinko mä ollut kerran siinä tilanteessa, että oisin just saanut rahaa vaihtaessani lentoa… …joskus esihistoriallisella ajalla ennen lapsia… Mulla on sellainen hämärä mielikuva, mutta miksi en muistais, että missä tää ois ollut. Ehkä se oli niin, että kuulutuksella kyseltiin, että kuka haluais – ja että ehdin miettiä, mutta sitten joku toinen oli jo napannut sen mahdollisuuden. Ehkä se meni niin. Jännä, kun en kunnolla muista.

  • Surku
    24.1.2017 at 20:59

    Me saatiin kerran sviitti tavallisen huoneen hintaan kun kerroin respalle että ollaan miehen kanssa vuosipäivämatkalla :D Se oli ihana yllätys, vaikka huone ei ihan noin luksus ollutkaan.

    • krista
      25.1.2017 at 19:14

      Oi, ihanaa! Ja hei mä oon kuullut, että häämatkalaiset voi kans saada tällaisen! Joskus ajat-ajat-sitten vitsailin, että pitäis vaan aina sanoa olevansa häämatkailla (ja vähän siinä vaikka pussailla todistusaineistoksi) – että ei kai ne varmaan mitään vihkitodistusta kysele :D

  • Laura W.
    24.1.2017 at 21:47

    Ihanalta näyttää, myös tyttöjen päiväunimaisemat! :) Mä olen kerran saanut lentokoneessa upgradauksen business-luokkaan ja vähän sama kokemus kuin sulla – olin tulossa vuosia sitten Filippiineiltä kehitysmaatöistä ja check-inissä oli joku säätö minkä syy ei koskaan tarkemmin mulle selvinnyt, totesivat vaan etteivät pysty mulle printtaamaan boarding passia. Lopulta vähän ennen koneen lähtöä printtasivat ja toivottivat hyvää matkaa, ja vasta koneessa tajusin että paikka oli business-luokassa. Oli aika ristiriitainen fiilis lähteä niistä kehitysmaaolosuhteista mitkä oli jo tulleet kuukausien aikana tutuiksi ja kotoisiksi tuollaisella luksuskyydillä kohti kotia.

    • krista
      25.1.2017 at 19:19

      Joo mulla oli kans sellainen ristiriitainen ja jopa vähän ”väärä” fiilis, kun sitten perille päästyä Intiassa mulla oli kaikemaailman hajuvedet ja mitä kaikkea sieltä mukaansa saikin. Jotenkin just se kontrasti; se tuli niin selkeästi ilmi. Toisaalta se on varmaankin hyväkin (herättelevä) kokemus – konkreettisesti näkee (ja kokee), miten erilaisissa maailmoissa ihmiset elää…

  • ööm
    25.1.2017 at 13:16

    En ihan ymmärtänyt noita nukkumisjärjestelyjä. Minulla ei tosin ole lapsia, joten en näistä jutuista mitään tajua. Mutta miksi nukuitte Silvan kanssa tuossa alapunkassa? En voi tälle mitään, mutta omaan lapsuuteeni verrattuna kuulostaa vähän ylivarjelulta. :o

    • Häh?
      25.1.2017 at 14:51

      Samaa jäin ihmettelemään… Miksi aikuinen ei voi nukkua yläsängyssä vaan ahtaasti alasängyssä lapsen vieressä???

    • krista
      25.1.2017 at 16:39

      Koska jos olisin nukkunut sikeästi yläpedissä ja Silva olisi lähtenyt veskiin omatoimisesti, se olisi voinut tipahtaa suoraan alakertaan. Heti oven ulkopuolella oli suora tiputus alas; mallia vaarallinen aikuisellekin. Suomessa tuollaista ei varmaan ikinä rakennettaisi…

      Toka yö nukuttiin mukavasti niin, että yläpetiläisen patja oli lattialla, siitä oisin herännyt jos lapsi lähtee veskiin. Ois pitänyt heti tehdä noin, mutta kuvittelin että mahdutaan :)

  • Lilah
    25.1.2017 at 16:46

    Me saatiin aikanaan häämatkalla Brasiliassa sviitti varaamamme tavallisen huoneen sijaan. Ja jossain muuallakin on saatu astetta parempi tai isompi kämppä. Mutta ei nuo aina ihan autuaaksitekeviä asioita ole, se sviittikin oli meluisammassa paikassa kuin muut huoneet.

    Nukkumisjärjestelyiden suhteen me kans aina järjestellään, siirretään sängyt vierekkäin/seinään kiinni tai vedetään jalat vararemmeillä yhteen jotta välissä nukkuja ei putoa sänkyjen väliin. Vielä kun kaksi pienintä on alle 3v, me ei ikinä laiteta varaukseen heitä ollenkaan vaan ollaan 2+2 perhe, joille majoituksia löytyy fiksummin.

    Portaiden ja kivilattioiden suhteen ei olla yhtä varovaisia kuin te (ipanat on kulkeneet itsenäisesti portaissa tosi varhain, 1.5v jo hyvinkin yksin etuperin. 8.5kk just aloittelee porrastreeniä, valvotusti toki, mutta ylös jo menee ja alaspäinkin pari rappua takaperin kun ennen porttia on lyhyt ” treenialue”.) mutta on meilläkin ollut lievää kauhua herättäneitä huoneistoja esim maan tasalla ihan altaan vieressä ja sellaiset ovet jota ei sisältä saa lukittua ettei aukeaisi vain kahvasta painamalla. Tai parvekkeenkaiteet joissa on monenkertaisesti lapsenmentävät raot.

    Mukavaa lomaa!

    • krista
      25.1.2017 at 19:31

      Joo meillekin muuten selvisi (ehkä?) upgreidauksen syy: alemmat kerrokset olivat täpötäynnä koululaisteinejä (joku leirikoulu, hiihtoleiri ehkä), jotka pitivät ihan val-ta-vaa meteliä etenkin just siihen aikaan kotiin palatessaan, kun meillä mentiin nukkumaan. Alemmissa kerroksissa me oltais oltu siellä melun keskellä – mutta kyllä se tietysti ylöskin kuului, kun siinä oli sellainen avoin keskikäytävä siinä hotellissa.

      Ooo tuota vararemminiksiä, en ole tullut ajatelleeksikaan! Mutta tosi hyvä! Me vaan nukutaan siinä välissä :D Mutta sänky tosiaa siirretään seinää vasten (jos on siirrettävissä, tässä ei ollut) ja muutenkin järjestellään. Joo näissä sen hyvin huomaa, miten tosiaan erilaisilla lapsilla on eri jutut ja omat vanhemmat (toivottavaa ainakin olisi) parhaiten perillä niissä. Meillä on esimerkiksi täällä sellaiset ovet, että unissakävelijä vois hyvin mennä rappuun vaan oven avaamalla – meille se ei ole mikään ongelma, mutta jollekin muulle perheelle (jossa just vaikka unissakävelyä) vähän ikävämpi juttu. Tai vaikka meidän kodissakin joku on kauhistellut meidän portaiden yläkaiteen ”avoimuutta”, mutta vanhemman tuntumalla tietää, että ei meidän tytöt sinne kiipeä – kun taas joku sen näkee ja heti näkee silmissään oman lapsensa sinne kiikkumassa. Ja sit taas jossain muussa jutussa sitä itse on varovaisempi kuin joku muu. Ja sitten on lapsissa erityispiirteitä kuten meidän Silvan näkö. Vaikka portaikko hämärässä ilman laseja on ihan eri juttu sellaisella, jolla ei ole syvyysnäköä kuin sellaisella, joka on vaikka motorisesti nopeasti kehittynyt. Lapset on erilaisia :)

      Auts muuten nuo terassit/parvekkeet, joissa lastentipahdettavat aukot. Meillä oli sellainen Thaimaan pikkusaarella silloin, kun Silva oli reilu 1,5-vuotias. Iso pudotus alas kallioille. Se oli vähän hirvittävää jo silloin, mutta meni ihan ok ja varoittelemalla, kun oli sellaisen lapsen kanssa, joka (siinä iässä) kuunteli ja totteli. Kerrottiin vaan lapselle rajat, mitä pidemmälle ei saanut mennä. Ha ha, helppo juttu. Joo. Enpä menisi samaan paikkaaan vaikka meidän Seeluskaisen kanssa just nyt :)

      • Lilah
        25.1.2017 at 22:07

        Mä olen useamman lapsen myötä alkanut luopua tuosta ”tiedän ettei lapseni menisi/tekisi…”, kun on tullut tilanteita, joissa lapsen edesottamukset ovat yllättäneet. Eikä välttämättä ikävällä tavalla mutta jotenkin niin että lapsi on toiminut odotusteni vastaisesti. Better safe than sorry 😊

      • Eeva
        27.1.2017 at 09:57

        Lapset on tosiaan erilaisia, eiköhän vanhemmat yleensä aina osaa ne vaaranpaikat tiedostaa. Monesti olen miettinyt, ettei teidän tapa kasvattaa tyttöjä toimisi ollenkaan meidän lasten kanssa (ja potenut tästä myös huonoa omaatuntoa, aiheettomasti). Teillä tuntuu toimivan tosi hyvin just keskustelut ja asioiden selittely, esim. että ”autotielle ei voi juosta, koska autoilijat eivät kerkeä välttämättä väistämään”, kun taas meillä on vaan pidettävä visusti kiinni, ja huutoa kuuluu aivan varmasti. :) Mutta sitten taas meillä kaikki lapset ovat olleet tosi taitavia liikkumaan esim. portaissa jo hyvin pieninä ja vähemmällä on päässyt kun on jaksanut muutaman kuukauden olla mukana opettelussa kuin että ois yrittänyt kieltää menemästä. :)

        • krista
          27.1.2017 at 16:45

          Joo todellakin siis HUSH kaikki huonot omatunnot tuollaisista! Toisten toimintatavoista (ja joillain toimivista ”nikseistäkin”) on mun mielestä kiinnostava kuulla, siksi niistä usein kirjoittelenkin. Mutta tosiaan huonoja omatuntoja ei kannata tuntea, jos omilla lapsilla jotkut jutut toimii ja toiset ei. Kyllä sen huomaa jo näin kahden eri temperamettisen lapsen kanssakin: toiselle toimii ihan erilaiset toimintatavat kuin toiselle, ja sit niitä pitää muuttaa myös ”lennosta” eri vaiheissa. Yhtä äkkiä nelivuotias tuntuukin vaikka tyyliin ihan eri lapselta kuin se on 2-vuotiaana tuntunut! Vaiheita, vaiheita, vaiheta – ja päälle lasten ja vanhempienkin erilaisuudet :)