Unikouluttomuus, yö 1 (osa: noNYTsesitnukkuu)

Heh.

Eilisen unikoulutotaaliepäonnistumisen päätin, että nyt menen takaisin omaan sänkyyn ja piste. Ja että itkua siinä sängyssä ei seuraavana yönä suvaita, mutta kitinät/pyöriskelyt yritetään hiljentää silittelemällä.

Kuinkas sitten kävikään?

Koko puutaloperhe painui pehuihin yhdeksältä. Isi ja napero nukahtivat saman tien, ja äitikin odotteli omaa nukkumattiaan vain yhteentoista – mikä on tältä äidiltä suht vähän.

Puolen yön jälkeen alkoivat esimmäiset pyörimiset, mutta ne vaimenivat suht helposti silittelemällä. Ja sitten – seuraavan kerran herättiin puoli neljä akuuttiin maidontarpeeseen.

Imetin.

Ja sen jälkeen sekä napero että isi ovat nukkuneet aamuyön tyytyväisenä ja rauhallisena.

No, itse en tietenkään saanut enää sen jälkeen unta, mutta se nyt ei sitten ole mitään uutta. Eikä kenenkään muun syy kuin oman typerän unettomuuteni.

*******

Ja johtopäätökset ovat, että…?

Ha. Mistä noista tietää.

Ehkä äidin saaminen viereen toi taas hyvät ja rauhalliset unet naperolle.

Ehkä se epätoivoinen epäuskoinen epäonnistunut epä-mitävaan unikoulu kuitenkin toimi sen verran, että se pysäytti ”ylimääräiset” yöheräilyt ja nyt pärjätään vain tuolla yhdellä (ja juuri tuohon aikaan, jolloin unikoulussakin tuli se isoin itku).

Ehkä nyt ollaan palaamassa siihen onnelliseen yhden yösyötön aikakauteen.

Ehkä tämä kaikki oli vain sattumaa.

Ha. Mistä noista tietää.

*******

Seuraavaksi tarvitaan sitten unikoulu äidille. MIKSI mä en nuku? KOSKA mä nukun? Aaaaaaa! Okei kahvia.

 

PS. Lupasin eilen, että en kirjoita tsiljoonatta osaa unikoulusta. Mutta huom., tää olikin unikouluttomuudesta. Ehkä unitarkkiksesta seuraavaksi. Ehdoista? Jälki-istunnoista? Tekee ihan hyvää tälle ex-kympin tytölle. Ha.

1
Like

You Might Also Like

  • Lumikettu
    19.2.2013 at 07:45

    Jee, näähän on hyviä uutisia! Ehkä hiljaa hyvä tulee, tässäkin asiassa. Etkös jossain päivärytmipostauksessa puhunutkin vauvantahtisuuden puolesta? (Okei, ja sit sen jälkeen löytyikin yhtäkkiä päiväunirytmi… No mut kuitenkin!)

    Tsemppiä ensi yölle, toivottavasti äitikin saa nukuttua :)

    PS. Sain vihdoin tehtyä nää tunnukset tänne, ja vahingossa perustin jo bloginkin. Oon siis se yks vierailija-lumikettu jostain syksyltä, joka luki koko blogin lähes kerta heitolla alusta loppuun :) Täällä seuraillaan edelleen!

  • Kukkavarvas (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 07:58

    Mahtavaa, jeeee!!!! En kykene enempään tuulettamiseen koska meidän kahvinkeitin hajosi ja mä koitan tältä hyperventiloimiseltani nyt vaan selvitä. Tekis mieli ryömiä vaan nurkkaan nyhjöttämään sikiöasennossa.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 08:07

    :-) Omalle unettomuudelle kannattaa tehdä kyllä jotain ettei tilanne ”kroonistu”. Rentoutusharjoituksia tms.

  • Kristaliina
    19.2.2013 at 08:31

    Kiitos! Itsellänikin on kiva fiilis, vaikka tämä kooma onkin päällä. Mutta eihän tässä onneksi mitään rakettitiedettä tarvitse tehdä :)

    Kukkavarvas: Yksi sana: pikakahvi!!!! :) Mun täytyy lisätä siihen ruoka &co:n kotiintoimitusideaan myös kahvin kotiinkuljetus just tuollaisia hätätilanteita varten :)

    Lumikettu: Jee, tervetuloa tunnuksilla. Ja muistankin kyllä sut, kun tuo hyvä nimimerkki jäi heti eka kerrasta mieleen :)

    Vierailija: Huokaus, harmi kyllä on myöhäistä tuon kroonisuuden kanssa – oon siis ollut ns. huono nukkuja jo jostain teini-iästä asti. Välillä on hyviä kausia ja välillä just näitä… Tuossapa voiskin olla kokonainen aihe uudelle postaukselle jossain vaiheessa! Paitsi ehkä nää uniaiheet alkaa jo kohta kyllästyttää joitain lukijoita, täytyy varmaan kirjoittaa jostain muusta siinä välissä :)

  • Virpi+u (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 08:56

    Tiesitkö että prolaktiini joka liittyy imetykseen on myös ns. Unettava hormooni.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 09:09

    Voi ei, mun kaverilla oli kans kroonistunut uniongelma ja sillä auttoi mindfulness-kurssi. Mä väitän et saman saa aikaan itse keskittymällä ihan rentoutukseen , mut se vaatii aikaa ja jonkun kerran ennen kuin homman löytää (=ei päästä muita ajatuksia kun rentoutumisen päähänsä). Astangajoogakin on aika hyvä siinä keskittymishommassa. Unipostaus voisi olla mielenkiintoinen. Niin monella on unen kanssa ongelmia :-)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 09:45

    Valittaminen auttaa aina ; )…siinä syy hyviin yöuniin!!! Siis huomattiin rakkaan ystäväni kanssa, sillon ku lapset oli vielä vauvoja, että aina kun hirveesti toiselle valitti jostain asiasta niin se kuin taikaiskusta parani miltei välittömästi. Valittamaan siis vaan aina ku on tarvetta!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 09:56

    Hei!

    Voi myös olla, että lyhyemmät päiväunet vaikuttivat asiaan. Mä huomasin jo hyvin aikaisin omassa lapsessani sen melko vakion vuorokausiunimäärän, jonka hän nukkuu.

    Mutta eipä sitä oikeastaan voi tietää mikä vaikuttaa. Monesti nämä ovat monen pienen asian kokonaisuuksia: sopivat päiväunet (ei liikaa eikä liian vähän), sopivasti aktiviteettia päivällä (ei liikaa eikä liian vähän), sopivasti ruokaa (ei liikaa eikä liian vähän) jne. jne.

    Jo vauvoissa/pienissä lapsissa näkyy heidän oma persoonallinen tyylinsä nukkua, osa nukkuu paremmin, osa huonommin. Mutta kyllä siihen kannattaa tietenkin yrittää vaikuttaa sen verran kuin pystyy. Säännölliset iltarituaalit ja nukkumaanmenoajat, johdonmukaisuus ja niin edelleen….

    Hienoa, että olette tyytyväisiä, se on pääasia!
    T: Johanna

  • Nennuska
    19.2.2013 at 10:04

    Hienoa,että unikouluttomuus toimi jotenkuten,kun  itse unikoulu ei!;) Nyt vain litra vahvaa kahvia naamariin,niin pienet koomat katoaa.

  • Selmum
    19.2.2013 at 10:15

    Hirveästi tsemppiä ja voimia teille koko perheelle! Tätä se vanhemmuus on, välillä onnistutaan omissa kasvatuspyrkimyksissä (siis vaikka perheen auttamisessa nukkumaan paremmin), välillä taas ei. Mutta te yritätte parhaanne ja välitätte pienestä lapsestanne, se on se tärkein asia. Äidin jaksamisesta on usein kiinni koko perheen hyvinvointi. Toivottavasti kahvi auttaa tämän aamun <3 ja koita saada ensi yönä nukuttua! Itsekin olen aina ollut ”uniongelmainen”, ja valvonut iltaisin, öisin ja aamuyöllä, vaihtelevasti. Joskus melatoniini auttaa, joskus ei :-) 

  • Santrami
    19.2.2013 at 10:27

    Loistavaa! Siis toi Silvan nukkuminen ei sun unettomuus! :) Hassua, että meillä oli melkein samanlainen yö. Poika nukahti erityisen hyvin ja nukkui ihmeellisen rauhassa. Ensimmäiset hyörinät rauhottui tutilla noin yhden aikaa ja imetin vasta ekan kerran puoli neljältä ja seuraavan kerran seitsemältä, jonka jälkeen noustiin ylös. Jee! Minä tosin en nukkunut yön aikana kuin muutaman tunnin. Kuuntelin vain, kun mies ja poika nukkui ja odotin, et koska poika herää syömään!!! Pöljä, pöljä minä! ;) 

  • Tiia82 (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 10:52

    Voi mä niin ymmärrän tuota unettomuustuskaa!!! Oon itse ihan samanlainen, oon aina ollut huono nukkuja ja opiskelustressi yms. (melkein mikä tahansa muutos, vaikkapa reissu johonkin) on aiheuttanut unettomuutta, myös tämä vauvavuosi tähän asti (vauva 8 kk) on ollut unettomuuden juhlaa ja mua ärsyttää, kun mun nukahtamattomuus on aina ongelma. Täytyy nukkua aina korvatulpat korvissa jne. Kesällä jos mun mies lähti ajelemaan vauvan kanssa, että mä saisin nukuttua edes muutaman tunnin pätkän, mulla oli aina kauheat paineet nukahtaa ja monesti kävi niin etten sitten saanut nukuttua, koska olisi pitänyt ja siihen oli oikein pedattu mahdollisuus. Päiväunille en pysty nukahtamaan ikinä. Viikko sitten flunssan takia yritin nukkua eri sängyssä kuin vauva, ei tullut mitään, pyörin sydän hakaten sohvalla tuntikaupalla. Mitä väsyneempi olen, sitä huonommin nukun. Mä vaan pyörin ja pyörin vaikka aamuun asti…turhauttavinta ikinä!!! Meillä ois miehen isäkuukauden alkaessa nyt viikonvaihteessa tarkoitus ryhtyä lempeistä lempeimpään unikouluun, saas nähdä miten meillä sitten nukutaan…vauva on nukkunut nyt suht kohtuullisesti mun vieressä (ei ole vielä koskaan nukkunut yötä pinnasängyssä) mutta turvallisuussyistä se pitäisi saada nukahtamaan pinnasänkyyn. Ja ehkä mun mieskin haluaisi monen kuukauden sohvaelämän jälkeen palata omaan sänkyyn…nyt meillä on sellaista, että vauva kyllä nukahtaa suht helposti yöpuulle, ei siis yksin mutta nukuttamalla, nukkuu vajaan tunnin, alkaa armoton parku ja mun on pakko mennä itsekin nukkumaan/makaamaan sänkyyn, muuten vauva herää koko ajan, koska se kokeilee kädellänsä vähän väliä, että oonko mä siinä (kokeilee käsivarret yms. ja tarvittaessa havahtuu tarkistamaan)…isä on muuten pop mutta yölohduttajaksi kelpaan vain minä. Oho mikä vuodatus tuli flunssan ja väsyn yhdistämänä. Sulla on ihan paras blogi! Niin positiivinen ja iloinen ja hauska!

  • Liisa lomalta (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 10:55

    Hyvä Silva! Suunta on varmasti parempaan.

    Ja minun puolestani uniaiheisia postauksia saa tulla vaikka sata peräkkäin. Se on aina vauvaperheissä päivänpolttava puheenaihe. :)

  • Salla & J 8kk (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 11:05

    Me päästiin juuri 6kk:n iässä pikku-unikoululla (joka tavallaan epäonnistui) kun ei viety loppuun saakka, imetän kaksi kertaa yössä määrään. Heräilyä oli sitten kyllä enemmänkin ja tutitusta senkin edestä. Mutta osa johtui kyllä ihan vain siitä tutista, ei imetyksestä, ehkä.

    Nyt unikoulua viikon verran takana. En imetä enää öisin, mutta aamu alkaa kuudelta. Onko tää nyt sen arvoista? :D Väsyttää ainakin.. Jatkan vielä viikon tätä ja sitten teen päätelmät. Tekis mieli imettää kyllä, että kaikki saatais nukkua ja selkeesti vauvalla nälkä kuudelta, muuten varmaan nukkuisi. Mutta toisaalta, jos nyt on päästy yöimetyksestä irti, ei kannata varmaan palata.

  • Ewa (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 11:15

    Unikouluissa ja ystävien neuvoissakin usein kehoitetaan äitiä menemään muualle nukkumaan, mutta meillä se pisti jo ajatustasolla vastaan, koska vauva oli nimenomaan tottunut hakemaan yöllä turvaa äidistä. Olemme nukkuneet aina puolet yöstä perhepedissä. Vauva nukahtanut rinnalle meidän sänkyyn ja siitä siirretty omaan sänkyyn kunnes herää rinnalle ja loppu yön vierellä.
    Me muutettiin meidän unikoulu, eli nimenomaan yörinnasta vierottaminen, niin että vedin tiukasti peiton rintojen eteen, jotta en vahingossakaan tarjoisi yön tunteita. Meillä se toimi niin, että alkuun imetin ekan kerran neljän viiden aikaan ihan kellosta katsoen, että sitä aiemmin vain silitellään ja pidetään kainalossa. Varauduimme kolmen tunnin huuton ekana yönä, mutta ihmetykseksi vauva vähän aikaa, noin vartin protestoi ja lopulta nukahti äidin päälle. Kolmantena yönä oli eka syöttö seitsemältä ja sen jälkeen nukuttiin jo lähes joka yö ilman imetystä yhdeksään asti. Vauvat voi aina välillä yllättää :)

  • Tiitulainen (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 12:01

    Tämmönen kirja tehty unettomuuden lääkkeettömästä hoidosta.

    https://verkkokauppa.ttl.fi/Default.aspx?tabid=205&amp;&amp;Type=product

    Tää kylläkin kirjoitettu työ näkökulmasta, mutta vois tosta jotain hyötyä olla. Siis sulle itellesi.

  • Kotihirviö (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 13:15

    Heippa!
    Ihan ekaksi iso kiitos loistavasta blogista! Oon jo piiitkään seurannut, mutta ikinä ei ole tullut kommentoitua mitään, nyt siis muutos siihen! :)

    Meidän ”pikkuneiti” on nyt jo 1½-vuotias ja yöt ovat aina olleet huonoja (allergiat &amp; refluksi vaivanneet). Ja myös meillä ollaan nukuttu pääsääntöisesti perhepedissä. Neidillä on kyllä oma ”isojen tyttöjen sänky” meidän sängyn vieressä ja halutessaan (eli voidessaan hyvin) nukkuu siellä.

    Tissi on ollut aina neidille suuri lohtu ja todella tärkeä, joten öisinkin söi usein! Ja mä imetin, koska niin oli kaikille helpompaa.

    Neidin voidessa hyvin yritimme myös muutamia kertoja lempeitä ”unikouluja”, mutta ei ne vaan meille nukuttuja öitä tuoneet. MUTTA se hyöty meillekin niistä oli, että ne ”turhat” yösyömiset jäi pois! Sekin helpotti huimasti, kun edes osan heräämisistä pystyikin hoitamaan ilman tissiä ja sen myötä pikkuhiljaa heräämiset vähenivät (vaikka ei siis edelleenkään täysiä öitä nukuttu/nukuta edelleenkään). Imettämisen lopetin noin kuukausi sitten, joten enää ei onneksi tarvitse sen kanssakaan puljata. Meillä muuten loppui yösyömiset vasta kun koko imettäminenkin loppui…

    Ja täällä myöskin painiskellaan äidin uniongelmien kanssa! Nykyään neiti nukkuu jo ihan ok, heräilee toki edelleen, mutta myös nukkuu. Joten mäkin VOISIN nukkua, vaan en nuku…pyöriskelen ja heräilen! Jospa kroppa on jo jotenkin niin tottunut siihen jatkuvaan heräilyyn..plääh!

    Mulle on ollut myöskin tosi tärkeetä tehdä asiat siinä tahdissa ja sillä tavalla, joka itsestä tuntuu hyvältä ja luontevalta ja tietysti lasta kuunnellen. Ihan sama mitä muut vanhemmat tekee tai mitä neuvolasta sanotaan. Äidinvaisto rokkaa! :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 14:59

    Paremmalle yölle peukut!

    Unikouluttamiseen en osaa vinkata, meillä omaan sänkyyn nukutus opeteltiin 2kk iässä (perhepetissä ei osannut nukkua äiti eikä lapsi, mutta silti siihen ajauduttiin kun oli helpompaa olla liikuttamatta imetykseen nukahtanutta lasta). Yösyötöt (1-2kpl vain) oli messissä noin 6kk ikään asti, mutta ne oli perseestä kun lapsi saattoi valvoa tunninkin syötön jälkeen. Kun iltapuuro tuli kuvioihin, tankattiin lapsi tukevasti ja päätettiin että klo 4 saa maitoa aikaisintaan. Kas, pelkillä silittelyillä nukuttiin aamuun asti (se yö kun heräsin klo 7 nukuttuani 8h putkeen oli järkytys, olin varma että lapsi ei ole kunnossa ;)). Näin lapsi itse asiassa itse luopui yömaidosta osin, kun alkoi nukkua sen klo 4 ohi. No joo, sit tuli hampaat, konttaus, seisominen, you name it ja yöt meni uudestaan silpuksi (maito ei palannut öihin, mutta heräilyt juu, pahimmillaan 30 minsan välein). Kun lapsi oli 9kk laitettiin se nukkumaan omaan huoneeseen (kun se heräsi meidän kääntyilyihin selkeästi) ja nyt hyvinä öinä unta riittää klo 20-07 ilman itkuja, keskivertoyönä tulee yksi itku johon riittää hyssytys, huonona yönä en edes viitsi laskea kertoja). No joo, mutta periaatteessa meillä on kivuttomasti siirrytty tilanteeseen että lapsi nukkuu hyvin yöt omassa huoneessaan.

    Entäs äiti sitten…no, unettomuus on vähän jäänyt päälle. Pahimmillaan oon valvonut klo 5 asti ennen kun oon saanut unta. Tuntuu naurettavalta kun tosiaan saisin nukkua suurella todennäköisyydellä ilman herätyksi useamman tunnin pätkiä. Univelka on kaverina jatkuvasti. Voi kökkö siis…eli vaikka unikouluttamiseen en niin osaa samaistua, niin tuohon yöllä valvomiseen osaan (nimimerkillä nukkumaan klo 22, uni tuli joskus klo 1.30, lapsi herätti klo 5.50 ja sen jälkeen en enää saanutkaan unta, tralalaa).

  • Vierailija May (Ei varmistettu)
    19.2.2013 at 16:21

    Melatoniinivalmiste voi olla sun juttu, oletko kokeillut? Melatoniinihan on luonnostaan kropasta löytyvä ”hämärähormoni”, joka säätelee uni-valverytmiä. Monilla melatoniinin eritys on niin vähäistä, että pitää napsia purkista (etenkin kesäaikaan, jolloin selkeää vuorokauden valon ja pimeän vaihtelua ei oikeastaan ole). Jos melatoniinia on kehossa liikaa, esim. talvisaikaan joillakin näin käy, johtaa se alakuloisuuteen. Kaipa se ”kaamosmasennus” on sitä sitten…?

    Löydät melatoniinin apteekeistä ja luontaistuotekaupoista, jopa markettien itsehoitohyllyistä -kyse ei siis ole unilääkkeestä kuten jo kävikin ilmi :)

    Helpottaa tosiaan vuorokausirytmin luomisessa, aikaerorasituksessa ja nukahtamisessa. Omalla kohdalla helpottaa uniongelmiani.

    Tsemppiä!

  • Kristaliina
    19.2.2013 at 16:27

    Tsihihii samassa kommenttiketjussa ”valittaminen kannattaa aina” ja kiitokset ”positiivisesta, iloisesta ja hauskasta” blogista :D Hehee – ehkä mä sit onnistun jotenkin valittamaan positiivisesti :)

    Mut joo, tässä tapauksessa ääneen valittaminen auttaa paitsi ongelman poistajana (samoin toisin päin: jos vaikka kehuu, että ”meillä on niin hyväntuulinen vauva”, niin seuraavaksi saapuu megalomaaninen kitinäpäivä) myös tälleen vertaistukimielessä niin kuin on moneen kertaan mainittukin. Niin kummalliselta kun se kuulostaakin, tekee hyvää lukea myös muista epäonnistuneista unikouluista. Ja tietysti myös onnistuneista. Mutta näistä epäonnistumisten kuulemisesta saa kyllä aina sellaista lohtua, että ei se aina niin yksiselitteistä ole se unikouluilukaan…

    Oon nyt pyöritellyt edelleen mielessäni tätä koko unikouluhommaa. On varmaan jotenkin niin, että me nykyajan vanhemmat jotenkin koko ajan etsitäänkin jonkunlaista ”vauvan käyttöohjetta” – mitä tietenkään ei voi olla olemassa. Kaikkeen halutaan syy, ja ratkaisu. Ja sitten halutaan jotkut mahdollisimman selkeät ohjeet, joilla ongelma ratkaistaan…. Ja ohjeethan ovat hyväksi, jos edes joku (ja näistä unikouluohjeista selkeästi jopa moni!) niistä avun saa! Mutta sitten on tosiaan niitä, jotka ovat sitkeästi yrittäneet ohjeen mukaan – mutta ei. Ja sitten esim. me, jotka ”olosuhteiden” (lue: oman jaksamisen raja) pakosta luopuu ohjeiden noudattamisesta.

    Jotenkin haluaisin ajatella, että ei me olla sen huonompia kuin ne ”onnistujatkaan”. Vauvat ovat erilaisia ja olosuhteet erilaisia. Ja aika moni meistä tekee kuitenkin parhaansa.

    Voi trallallaa, mm. Vierailija 14.59 loppulause ja Tiia82:n unettomuuskertomus – niiii-iii-iin tuttua!

    Omasta unettomuudestani olen onneksi päässyt yli siitä, että hermostuisin/hätääntyisin yöllä, jos uni ei tule. Makaan vaan hiljaa paikoillani ja yritän ajatella kivoja ajatuksia ja maailmanmenoa niin kuin Ruusukin sanoo, ja ajatella että kyllä tässä nyt lepää ja rentoutuu joka tapauksessa, vaikka ei nukkuisikaan. Joskus nuorempana hermostuin ja sitten se uni ei ainakaan tullut. Joel on antanut mulle muutamia sellaisia ”ajatustekniikoita”, joilla saa hyvin itsensä ajattelemaan mukavia asioita – itselläni ainakin kun yön pimeinä tunteina saattavat alkaa jotkut tyhmätkin ikävämmät asiat pyöriä päässä (tyyliin joku-sanoi-jotain-josta-mulle-tuli-paha-mieli). Joskus nuo ajatustekniikat ihan toimiikin, voin jakaa niitä jos kiinnostaa :)

    Kiitos Tiitulainen kirjavinkistä, tsekkailen!

    IIK Silva heräsi, palataan!

  • 1 2