Unikoulu, yö 2 (osa: normaali kehno yö)

Kuten Puutalobabyn Facebookissa jo kerroin, ostin eilen kaupasta yhden siiderin – jos kerran joudun nukkumaan yksin alakerrassa, mun kai on sitten ihan sama ryypätä suruuni…

Unikoulun toisena yönä tapahtunutta:

21:00

Tällä kertaa iltaimetys tatamilla onnistui, ja Silva meni nukkumaan masu pullollaan puuroa ja maitoa. Naperolla oli kuitenkin vielä päivän jutut kesken, joten aika pitkään isi sai kuunnella pöristelyjä ja käkätyksiä ennen unen tuloa.

22:00

Äiti ja isi päättivät viettää vielä yhteistä laatuaikaa katsomalla yhden jakson Dexterin uusinta kautta – ja äiti ryyppäsi sen viinansa. (lue: se yksi siideri) Jännä fiilis, jo ensimmäiset hörpyt tuntuivat omituisena puutumisena jaloissa. En ole tainnut kovin usein iltasiidereitä hörpiskellä… Tarkemmin ajateltuna: en kertaakaan tämän vuoden puolella, koska silloin tuli se uusi ikärajakäytäntö kaupoissa käyttöön ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun kassa olisi voinut kysyä multa henkkareita… Mutta ei kysynyt. Mutta ei kysynyt, pöh. Johtuu ehkä siitä, että muut ostokseni koostuivat vaipoista, vauvanruuasta ja verenpainemittarista.

(TAI sitten se oli ehkä paras teinihämäysyritys ikinä)

Okei takaisin asiaan.

23:00

Äidin siideriunikoulu ei auttanut ja valvoin kökkövierassängyssä yhteen. Mutta: seuraavan kerran heräsin vasta kuuden jälkeen – wohoo! Pisimmät yhtäjaksoiset unet sitten maaliskuun 2012!

02:00

Yläkerrassa uni oli maistunut kahteen (mikä oli aieminkin se ensimmäinen yöimetyskellonaika), mutta sitten oli tullut pikkuitku – ei kuitenkaan läheskään niin kova kuin edellisyönä. Itku tyrehtyi nopeasti vesitilkkaan.

Aamuyö meni kitinä-puoliunipyörien, eli ihan samaan tapaan kuin aiemminkin. Sillä erotuksella, että aiemmin siis vaimensin aina sen kitinän pariksi tunniksi imettämällä. Eli ehkä varsinaisesta erävoitosta ei voi vielä puhua…

07:00

Seitsemältä oli tullut yön toinen pikkuitku, eli tasan siihen aikaan, mihin ennen imetin Silvan viimeisen kerran, ja aiemmin saimme jatkettua unia vielä yhdeksään. Nyt ilman sitä imetystä Silva ei enää nukahtanut, vaan yläkerran porukat nousivat ylös ja tulivat alas äitiä herättelemään.

*******

Hmm. ”Normaali kehno yö – ei siis edes normaali huono yö vaan sellainen peruskehno”, Joel määritteli ihan tyytyväisen oloisena.

Itseäni kovasti mietityttää. Nyt ollaan siis jo siinä onnellisessa tilanteessa (ainakin viime yön ajan), että massiivista itkusurua ei tullut, mutta uni oli kyllä silti aivan yhtä rauhaton kuin ennenkin.

Ennen siis imetin hyvänä yönä 3 kertaa (kahdelta, viideltä ja seitsemältä) ja kehnona yönä useammin siinä kahden ja seitsemän välillä – juuri siksi, että imetyksen jälkeen Silva rauhoittui noin tunniksi syvään uneen eikä pyöriskellyt rauhattomana koko aamuyötä.

Nyt kun en imetä, Silva on rauhaton. Ja se voitto tässä nyt sitten on…?

*******

No, jatkuu vielä. Mutta voiko oikeasti tulla joku sellainen maaginen käänne, että yhtä äkkiä aamuyöpyörintä sitten loppuisi. Toivottavasti. Koska muutenhan tässä ei ole mitään järkeä: okei yöimetys loppui, mutta pyörimisen takia nyt kukaan ei nuku – ennen kun imetys mahdollisti ainakin sen seuraavan tunnin rauhallisen unipätkän.

Toinen mietityttävä asia on tuo aamu. Voinko arkiaamuina imettää silloin seitsemältä ja jatkaa vielä naperon kanssa unia yhdeksään? Vai onko nyt vallalla ”ei ikinä saa imettää enää sängyssä tai koko unikoulu oli turhaa” -skenaario.

Olen itse ihan superhuono nukkuja, olen aina ollut. En meinaa saada illalla mitenkään unta, ja aamuyön uni on minulle se kaikkein tärkein. Ja se seitsemästä yhdeksään -pätkä on ollut todella tärkeä oman jaksamisen kannalta.

Ihan kauhistuttaa ajatus, että jatkossa yö saattaisi olla edelleen levoton JA minun pitäisi nousta seitsemältä. Ei ei eijeijei, menisin siitä ihan rikki.

*******

Epäuskoiset tunnelmat vallalla siis edelleen, mutta kokeilu jatkuu.

 
Like

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    17.2.2013 at 11:11

    Tsemppiä! Hienostihan teillä on lähtenyt tää käyntiin.
    Tai mistä mä mitään tiedän, lapseton kun itse (ainakin toistaiseksi) olen.

    Mutta, oliko teillä siis tarkoitus jatkaa tuota perhepetihommaa johonkin tiettyyn ikävuoteen asti? Kun jos muuten alkaa mennä putkeen, paitsi että rauhaton pyöriminen jatkuu, niin eikö voisi olla hyvä ratkaisu, että vauva nukkuisi omassa sängyssä siinä jossain suht lähellä? Heräisitte lohduttamaan/antamaan vesitilkan, jos itku alkaa, mutta saisitte itse nukuttua paremmin kun vauva pyöriskelisi vähän kauempana?

    Varmasti löydätte itse ne parhaat ratkaisut, mutta tällaisia kysymyksiä tuli vaan mieleen.

  • Kristaliina
    17.2.2013 at 11:25

    Kiitos tsempeistä!

    Hyviä kysymyksiä… :) Ja noita on tosiaan mietitty täälläkin, mutta tulimme siihen vahvaan tulokseen, että emme ole vielä (henkisesti) valmiita luopumaan perheenä yhdessä tuhisten nukkumisen ihanuudesta <3 Sanotaan nyt vaikka niin, että meidän perheessä ne positiiviset puolet vielä päihittää ne negatiiviset :)

    Hih just eilinekin keskustelu meni ”miksi perhepeti” -suuntaan niin kuin on käynyt joa aiemminkin, joten linkkaan vielä nuo aiemmat keskustelut tähän, muuten päädyn joka kerran kirjoittamaan saman :)
    http://www.lily.fi/juttu/unikoulu-yo-1-osa-eihantassaolemitaanjarkeaaah
    http://www.lily.fi/juttu/perhepedissa
    http://www.lily.fi/juttu/vieroituksessa-0

    Viimeisenä oljenkortena tietysti siitä perhepedistä luovutaan, mutta nyt mennään vielä näin :) Niin kuin jo tuossa äsken aiempaan ketjuun kirjoittelin, on niin paljon onnellisia perhepetinukkujia/ huonoja perhepetinukkujia/ onnellisia pinnasänkynukkujia/ huonoista pinnasänkynukkujia että tämä taitaa toisaan olla vähän monimutkaisempaa avaruusmatematiikkaa tämä nukkuminen :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    17.2.2013 at 11:31

    Minä kokemuksesta suosittelen omaan sänkyynsiirtämis-vaihtoehtoa. Se, että vanhemmat haluaa perhepedin ei tarkoita, että vauva haluaisi. Etenkin, kun oma temperamentti alkaa tulla esille, voi olla, että hän kaipaa oman yörauhan. Meillä vauva siirtyi omasta halusta omaan sänkyyn, kun oli 2kk. Iltaisi oli kauhea nukutusrumba ja yö jatkuvaa imetystä. Kerran laskin omaan sänkyyn, niin nukahti sinne yksin heti eikä nykyäänkään pysty nukkumaan silmällistäkään meidän vieressä.
    Ei se oma sänky vanhempien sängyssä ole huono ratkaisu :)
    Tosin yömaito on meilläkin edelleen klo 5 (1v 3kk).
    (Ja on selkeästi silloin nälkäinen, kun puurostakin on jo 10h.)
    Tsemppiä!

  • Emmi Nuorgam
    17.2.2013 at 11:39

    En ole lukenut eilistä keskustelua, mutta just puhuin tästä asiasta äitini ja isoäitini kanssa, joiden mielestä perhepedin ongelma on just siinä, että se äitin tissi tuoksuu maidolle vieressä koko ajan. Vähän kuin itse joutuisi nukkuun kahvilassa, jossa tuoksuu koko ajan tuore munkki, mutta itse et saa sellaista. :D

    No, kattotaan. Mä pidän peukkuja! :)

  • Liisa
    17.2.2013 at 11:50

    Hei taas. Minä täällä. :)

    Hyvin te vedätte, jatkakaa vielä! Kahdesti unikoulua kokeilleena ja eka kerralla kahden yön jälkeen luovuttaneena sanon, ettei vielä kannata tehdä johtopäätöksiä. Nyt pitää vaan pitää kiinni valitusta linjasta. Tai minä pitäisin. (Mutta mikä minä olen antamaan neuvoja.)

    Ajattele nyt, Silva on koko elämänsä ajan tottunut heräilemään pitkin yötä. Kestää jonkin aikaa sopeutua uuteen systeemiin. Anna vielä muutama yö aikaa. Tai itse en ainakaan ole pahoillani siitä, että meillä vieläkin, kohta 2 viikkoa yöimetyksen lopettamisesta, heräillään kerran yössä. Minusta se on huomattava parannus entiseen neljään kertaan yössä. Meillä yöt ovat myös muuttuneet niin, että kun ennen nukuimme vauvan kanssa vierekkäin mutta erillämme, nyt baby rauhoittuu usein vain kainaloon. Kun syliä ei enää tule imettäessä, hän kai sitten kaipaa läheisyyttä muuten. Mulla on silti kova luottamus siihen, että me ollaan oikealla tiellä, mutta ei sen tarvitse olla mikään pikatie. Vala sinäkin itseesi luottamusta. :)

    Tuohon en osaa sanoa, voitko imettää aamulla sängyssä. Itse päätin kategorisesti, että sängyssä ei imetetä, mutta se oli tosiaan vain oma linjanvetoni, joka ei perustu oppikirjoihin.

  • Kristaliina
    17.2.2013 at 11:51

    Tsihihi eli taas me ollaan perhepetikeskustelussa :D Tämä tosiaan taitaa olla nykyajan ”kuuma peruna” -tyyppinen aihe, kun lähes aina, kun jutussa esiintyy sana ”väsymys”, päädytään jotain kiertoreittiä keskustelemaan nukkumisjärjestelyistä :)

    No mutta siis aiemmista linkkaamistani löytyy siis perusteluita moneen suuntaan, ja tämä meidän valintamme on siis nyt toistaiseksi tämä :) Vaikka siis uskon, että muutkin valinnat ovat aivan yhtä hyvä. Mutta hei tsek tsek tsek nuo vanhat, jos perhepeti/pinnisasiat kiinnostavat – en tosiaan halua alkaa toistaa itseäni joka keskustelussa että ei mene ihan tylsäksi :)

  • Peanut
    17.2.2013 at 11:53

    Mä en nyt voi kommentoida tuota perhepetiasiaa mitenkään, kun meillä on nukuttu aina omassa sängyssä. Ja kun oon parina yönä esim. pojan ollessa flunssaisena yrittänyt nukuttaa vieressä, niin eihän siitä mitään ole tullut. Mutta ymmärrän kyllä luopumisen tuskan; poitsu nukahti puolivahingossa päikkäreille mun kainaloon tällä viikolla ja olin niin superliikuttunut, kun sain pitää pienen tuhisevan siinä lähellä. Ihan kuin meidän vauva olis taas hetken ollut ihan pieni, eikä tuo touhutaapero, joka ei pysy koskaan rauhassa edes sylissä. :D

    Meillä ei perhepeti olis koskaan toiminut monestakin eri syystä, mutta tekisin tässäkin niinkuin teille itselle tuntuu hyvältä. Mutta kunnon yöunet on tärkeät jo ihan oman mielenterveyden kannalta, joten kyllä siihen kannattaa pyrkiä. Oli se tapa sitten mikä tahansa. Nyt kun olen muutaman viikon saanut nukkua lähes täysiä öitä heräämättä, olen myös virkeämpi ja touhukkaampi äiti päivisin.

    Aamuheräilyistä sen verran, että meillä tuo yösyöttöjen poisjääminen kyllä aikaisti aamuja. Kun yöunille mennään puol kasin pintaan, niin pinniksestä alkaa kuulua kutsuhuuto yleensä jo ennen seitsemää. Ja äärimmäisen virkeä sellainen. Siihen ei auta muu kuin aamupuuro, imetys ja sen jälkeen aamuleikit, jotka onneksi on nimetty isän vastuulle. Äiti koisii vielä ihan vähäsen…

  • Heinuli (Ei varmistettu)
    17.2.2013 at 11:54

    Meillä on vasta ollu kans unikoulu, ja sama ongelma tuon aamuimetyksen kanssa; ennen nukuttiin n. ysiin, nyt eka nälkä tulee kuudelta kun edellisestä maidosta on sen 9 h. Ei olla oikeen osattu ratkaista sitä hyvin, joinakin öinä oon imettäny vaan siinä sängyssä ja jos hyvin on käyny niin vauva on nukahtanu siihen ja jatkanu unia, mutta välillä se ei saakaan enää unta ja on ollu pakko herätä kuudelta-seiskalta.. Välillä tuntuu, että sen takia on vielä väsyneempi ku ennen unikoulua ku pitää herätä niin aikasin ja silti välillä yöllä saattaa olla vähän kitinää tms. johon vauva kyllä rauhottuu ilman tissiä mutta ite ei välttämättä heti saa unta. Mutta ei tosiaankaan oo helppoa tehä oikeita valintoja :P Ite oon ollu monesti aamulla niin väsynyt, että en jaksanut muuta vaihtoehtoa ku sillon kuudelta sen sängyssä imettämisen, ja se muutaman yön kyllä näkyi silleen että jos vauva heräs keskellä yötä niin se manku tissin perään. Mutta nyt se on kuitenki vähentyny, että kai vauva voi senkin oppia :) Oon vaan pitäny siitä kiinni että aikasintaan kuudelta imetän. Mutta on tää unikoulu meilläki vielä vähän vaiheessa, saa nähä mihin tää tästä lutviutuu, ois huippu jos keksis jonku ratkasun siihen että vauva nukkuis silti sinne ysiin! Koska se on selvästi tosi väsynyt jos se herää liian aikasin. Kerrohan jos löydätte hyvän ratkasun tähän! Tsemppiä! :)

  • Kristaliina
    17.2.2013 at 11:54

    Hei taas Liisa, kiva että olet täällä.
    (het-ki-nen, toihan alkaa kuulostaa ihan siltä muskarilaululta :D)

    Kiitos tsempeistä – vaikka epäusko vähän välillä kovertaa, niin kyllä täällä tosiaan aiotaan vaan jatkaa eteenpäin. Se päätös on itse asiassa helppo tehdä senkin takia, että napero ei tunnu kuitenkaan kärsivän tästä sen enempää kuin aiemmasta levottomasta nukkumisestakaan. (heh koska levottomuuden määrä on tosiaan vakio)

    Kerran yössä herääminen ois kyllä niiii-iiiin luksusta – itse asiassa olen viimeiset 12 vuotta herännyt jo pelkästään kissan takia 2-3 kertaa yössä :D

  • Kristaliina
    17.2.2013 at 11:57

    Iik nyt menee jo kommentit ristiin ja Silva heräsi päikkäreiltä – lounasaika! Iso kiitos vertaistuesta ja palaan myöhemmin Peanut & Heinuli & muut! :)

  • lavella
    17.2.2013 at 12:05

    Hienosti on lähtenyt unikoulu etenemään :) Ihan varmasti ne yöt siitä rauhoittuu eikä Silva heräile enää monta kertaa yössä tai nuku levottomasti kierien vaikkei maitoa saakaan yöllä. Yhdellä kaverilla oli muksulle mennyt varmaan viikon verran ellei enemmänkin, että oli alkanut nukkumaan sitä 8h putkeen heräämättä. Ensi alkuun heräili ihan yhtä useasti kuin olisi heräili ennen unikouluakin mutta pikku hiljaa rupes harventamaan heräämisiä. Tsemppiä sinne!

  • Iksu
    17.2.2013 at 12:48

    Tuohan kuulostaa ihan hyvälle! Ja niinkuin joku jo sanoikin, jos on tottunut koko pienen elämänsä heräämään monta kertaa yössä, kestää tietenkin hetki tottua erilaiseen rytmiin.  Kaksi yötä on hirven lyhyt aika oppia uusia malleja/tapoja. Ihan rauhassa vaan :) Eik sitä voi varmaksi sanoa millaisiksi teidän nukkumistavat muotoutuu, sen näkee vain kokeilemalla. Meillä oli vaihe jolloin pikkuneiti nukkui vielä tunnin, pari vieressä aamuimeyksen jälkeen, mutta enää ei. Sekin näköjään vaihtelee. Mutta varmasti esim. 8h unta putkeen heräilemättä on pidemmän päälle parempi kuin katkonainen uni ja aamu-unet seiskasta ysiin. Se on vaan se herääminen niin raskasta, ainakin minulle on, olipa mihin aikaan tahansa…:D Tsemppiä koko perheelle!

  • Tuulianna (Ei varmistettu)
    17.2.2013 at 13:00

    Tosi nopsaanhan teillä on tullut huimaa parannusta nukkumishommiin :) kannustan myös jatkamaan valitulla tiellä! Upeata, että olette pystyneet järkeilemään teidän triolle sopivan ajankohdan ja toteutustavan unikoululle, kuulostaa että se etenee mitä parhaiten.

    Ja peeäss, mikä vauvojen salainen suunnitelma tuo kahdelta, viideltä ja seitsemältä syöminen on???!!!??? Meidän nirppu kun herää täsmälleen samoihin aikoihin ruokailemaan, toki myös yhdeltätoista (nukahdettuaan puoli kahdeksalta), sitten tosiaan tunnin syvemmät unet, jonka jälkeen ä-hi-nää….lohdutan jo itseäni ajatuksella, että elokuussa voidaan kenties alkaa miettiä vähän pidempään nukkumisen salojen opettelua :D

  • Minde (Ei varmistettu)
    17.2.2013 at 14:47

    Tosi hyvältä vaikuttaa, kannattaa jatkaa samalla linjalla:) Lapselta voi viedä helposti kaksikin viikkoa päästä jyvälle uusista rutiineista, joten ei tosiaan kannata heittää kirvestä kaivoon tai vaihtaa johonkin uuteen juttuun ennen sitä. Meillä oli aika sitkeä kaveri, parannusta tuli jo jonkin verran juurikin tuossa kahdessa viikossa, mutta kuukauden kuluttua tapahtui se paljon odotettu yö ilman yhtään heräämistä ja sen jälkeen yöt ovat olleet hyviä (6/7 yöstä viikossa nukutaan heräämättä). Aamut aikaistuivat, kun unesta tuli yhtäjaksoista, mutta se on ollut pieni haitta entiseen jättiunivelkaan nähden!

    Meitä uniasioissa neuvonut perhetyöntekijä totesi, että sängyssä ei kannata enää imettää yöimetysten lopettamisen jälkeen, voi olla aika epäjohdonmukaista lapselle. Saimme neuvon nousta ylös, laittaa valot päälle, imettää vaikka tuolilla ja sitten jos uni vielä jatkuu, niin mennä takaisin sänkyyn. Meillä tosin noustaan samantien aamuun ja syödään puuro ensin ekaa imetystä, toimii paremmin niin.

    Paljon olen kuullut että perhepeti toimii hyvin myös yöimetyksen lopettamisen jälkeen, vaatii vain tosiaan sitä johdonmukaisuutta, että lapsi oppii että yöllä ja sängyssä ei enää syödä.

    Tsemppiä tuleviin öihin, ihan varmasti helpottaa ja tiedossa on parempia unia!

  • A-Sofia
    17.2.2013 at 14:52

    Älä ota vielä stressiä! Meillä kesti lähes kuukauden, ennen kuin poika oppi uusille tavoille :-) Hän heräilee vieläkin vähän väliä ähkimään, mutta nukahtaa sitten uudestaan jonkin ajan kuluttua.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    17.2.2013 at 14:55

    Hyvä te! Tsemppiä :D

  • A-Sofia
    17.2.2013 at 14:57

    Ainiin ja meillä poika imetetään aamulla sängyssä, kun hänet siirretään omasta huonestaan meidän väliimme mahdollisia jatkounia varten :-) On tietty epäjohdonmukaista, mutta ei ole vaikuttanut öihin oikeastaan mitenkään. 

  • salla ja j 8 kk (Ei varmistettu)
    17.2.2013 at 15:11

    Mä soitin ihan meidät tilanteesta vauvojen unipuhelimeen. Ne sanoi, että ei voi imettää vauvaa aamulla sängyssä. Vauva ei ymmärrä sitä, että koska saa ja koska ei. Ja pian heräilee ja pyörii, joko nyt, joko nyt. Ja sitten se imetys on seiskalta, sitten puoli seiska, kuudelta jne. Ja sitten ne sanoi vielä, että mitä tahansa perhe tekee, linjassa kannattaa olla johdonmukainen kaksi viikkoa. Sitten vasta näkee tuloksen. Ja että totta kai vauvat ei halua luopua saavutetuista eduista, kukapa haluisi.

  • Anelse (Ei varmistettu)
    17.2.2013 at 15:13

    Oon lukenut blogia ahkerasti jo tovin aikaa, koska siitä tulee hyvä mieli ja juttuihin on helppo samaistua. Oon itsekin reissannut aiemmin paljon ja nyt mulla on ihana mies ja 4 kk tytär.

    Puutalon yöt kuulostaa hyvin samanlaisilta kuin meillä. Kolme heräämistä yössä on harvinaisen hyvä yö. Viime yönä heräiltiin tunnin-puolentoista välein kunnes lakkasin laskemasta kertoja. Oon aina kiitellyt sitä, että tyttö kyllä nukkuu, eikä herää yöllä huutamaan. Heiluu ja tuhisee ja ähisee ja siinä vaiheessa laitan tissin suuhun ennen kuin töihin aamulla menevä isi herää. Siihen sitten nukahdetaan niin, ettei edes röyhtäytys herätä. Ja vartin sisään ollaan kaikki unessa. Oon itsekin epäillyt, että tyttö nukkuu aamulla ihanan pitkään siksi, että tainnutan sitä herkästi maidolla.

    Meillä vauva nukkui alkuun pinnasängyssä meidän sängyn vieressä. Laita lähti kuitenkin parin kuukauden jälkeen pois, kun piti nostaa viisikiloinen vauva 4-6 kertaa yössä edestakaisin unenpöpperössä sen yli. Nyt siis nukutaan sivuvaunussa. Omaan sänkyyn nukahtaminen ei kyllä onnistu millään.

    Jos meno jatkuu, niin unikoulun paikka on kesällä, kun ollaan molemmat kotona ja vauva kyllin vanha. Minä kyllä jo haaveilen yli kolmen tunnin yöunista, mutta samalla jännittää, miten pääosin kellon tarkkaan kahden tunnin välein heräilevä vauva siihen reagoi. Ja pitääkö vanhempien sitten alkaa heräämään seiskalta aamuisin… En todellakaan ole aamuihminen. Jännityksellä jään odottamaan, kuinka unikoulu edistyy.

  • Tilia
    17.2.2013 at 17:19

    Hei!

    Js teillä on tavoitteena, että Silvan pitäisi nukkua syömättä koko väli 21-09 eli 12 tuntia putkeen, niin se voi olla mahdotonta ilman yöimetyksiä. Eihän sellaista ilta- ja aamupalan väliä kestä aikuinenkaan… Mutta jos pääsette 8-10 tunninkin pätkään, niin sen pitäisi riittää aikuistenkin uneksi, edellyttäen, että nukutaan sinä aikana. Onneksi aikuinenkin oppii menemään nukkumaan klo 22, kun kovasti harjoittelee! :) Ja aika monet lapset vaan on aamuvirkkuja, ihan kai luonnostaan eikä vanhempien kiusaksi.

    Kannattaa laskea lapsen vuorokauden unimäärät yhteen: x kertaa päiväunet + yöunet ja tutkailla, paljonko se oman lapsen kokonaisunitarve vuorokaudessa on. Tämä toki muuttuu lapsen kasvaessa, välillä voi lisääntyäkin. Kun kokonaismäärä on selvillä, voi alkaa miettiä, mihin aikaan uni olisi tovottavinta. Montako tuntia päivällä, montako yöllä. Vaikka päiväunista ei raaskisi nipistää, joskus se voi olla tarpeen, jos yöhön ei riitä unta tarpeeksi.

    Kolmatta yötä päin vain rennosti reippaasti! Ei tosiaan kannata tuuliviirinä vaihtaa suunnitelmia, vaan testata ensin nyt se pari viikkoa valittua menetelmää. Ja jos ei toimi, paikalliseen ”vauvojen unipuhelimeen” kannattaa ottaa yhteyttä. Moni on saanut kullanarvoiset neuvot näistä.

  • 1 2