Tyttö

”Pappi! Pappi! PAPPI!!!!!”, puutalossa raikaa.

Ateisti-isi saa silti olla huoletta – Seela se vaan haluaa katsella Teletappeja.

Itselleni tämä kielen kehityksen aika on lapsen kehityksessä ehkä sitä antoisinta seurattavaa. Sen on varmasti huomannut näistä mun bloggauksistakin; montakohan ”lapsen suusta”-aiheista postausta tässä blogissa on vuosien varrella ilmestynyt…? Tässä muuten yksi aika hauska; siltä ajalta, kun oltiin reppureissulla Thaimaassa. Silva oli silloin tasan kuukautta vanhempi kuin Seela nyt.

Silvan kielen kehitys oli (mun mielestä) silloin aikoinaan häkellyttävän nopeaa. 1,5-vuotisneuvolassa muistan vastanneeni, että ei tule vielä kahta sanaa peräkkäin – ja sitten 1 v 8 kk ikäisenä sama napero puhui jo tyyliin viisisanaisia lauseita. Se vaan alkoi puhua.

välikausivaatteet

Marraskuu 2013.

Seela puolestaan on ollut aina paljon… …fyysisempi kehityksessään. Seeluska paineli terhakkaasti ylös portaita jo 1-vuotiaana (no okei ei kyllä silti anneta mennä yksin) ja 1,5-vuotiaana nakotti täysin tukevasti Silvan Stokke-tuolissa – siinä missä isosiskolta voitiin ottaa istuintuki vasta vuotta myöhemmin pois. Seela hyppii ja pyörii piruetteja; on tietysti kova kiire osata kaikkia niitä hienoja juttuja, joita isosiskokin tekee.

Mutta Seela tietysti myös kommunikoi; ja sanotaan nyt vaikka niin, että tän tyypin tahto ei kyllä epäselväksi jää :D Sanat ovat kuitenkin vielä omanlaisiaan – muumi on mamma, leipä on peipä, ja ukki on käkki. Kahta peräkkäistä sanaakin pienimuotoisesti tulee: ”tää POIS”, ”tuu vaan” ja ”TOI kaakka” (toinen jalka) nyt ainakin.

*******

Hitsi mä muistan, kun me suunnilleen kaksi vuotta sitten istuttiin iltapalapöydässä ja katseltiin omia juttujaan kalkattavaa Silva-papupataa. Asiaa tuli suusta ulos valtavasti, mutta kieli oli vielä sellaista hyväntuulista hölpönpölppöä. Silloin me huokailtiin, että oih noita kälätysmonologeja tulee kyllä ikävä. Kielen kehitys on tietysti ihanaa seurattavaa, mutta samanaikaisesti jotain aika ainutkertaista katoaa silloin, kun sanat tulevatkin suusta jo aivan oikein. Kun ukki ei olekaan enää käkki <3

Ja nyt meillä on täällä puutalossa jo toinen, joka kälättää noita ihania juttujaan.

Aika uskomattoman hienoa.

ulos lähdössä

Marraskuu 2015.

PAPPI-sanan lisäksi meillä raikaa myös toinen tärkeä sana. TYTTÖ.

Ihan ensimmäiseksi tyttö oli Seelan mielsetä Silvan nimi. Ja sitä se on edelleenkin. Ei koskaan ”Silva” tai ”sisko” vaan ”TYTTÖ”.

Mutta pian tyttö sai myös muitakin merkityksiä.

Puetaan vaatteita: ”tyttö!”
Ruokapöydässä: ”tyttö!”
Heitetään hienosti palloa: ”tyttö!”
Osataan tehdä upea pyörähdys: ”tyttö!”
Piirretään paperille taitavia ympyräkuvioita: ”tyttö!”
Kannetaan voimaa puhisten jotain painavaa esinettä: ”tyttö!”
Äiti tekee jotain naperon mielestä upeaa: ”tyttö!”

Ja tämä on ollut Seelan ihan oma sanatulkinta.

Tyttö on reipas. Tyttö haluaa tehdä itse. Tyttö osaa itse. Tyttö on taitava. Tyttö osaa.

On jotain aivan sydäntäliikuttavaa, kun tuo pieni tirriäinen on itse vetänyt housut jalkaansa, pipon päähänsä ja ottanut laukun olalleen. Ja taapertaa sitten ylpeyttä joka eleellä hehkuvana näyttämään taitojaan. Hymyilee leveästi ja sanoo vilpittömän ylpeänä itsestään:
”Tyttö.”

Se on kuulkaas oikein hyvä sana.

82
Like

You Might Also Like

  • Heispi
    9.11.2015 at 11:59

    Ihana!! <3 niin hienoa aikaa! Ja voi miten se persoona yhtäkkiä pulpahtaa esiin. Tällainen tyyppi mä olen!

    • krista
      9.11.2015 at 12:06

      Just tämä! Ja sitten se, että voi opettaa ja opastaa ja kannustaa ja tukea ja ja ja ja – mutta lapsi on kuitenkin se PERSOONA, joka on ihan omanlaisensa. Se on vaan niin hieno juttu <3 ja sitten lapsen kasvaessa voi samoin ikään kuin taaksenpäin katsellessa huomata, miten se persoona on ollut pieninä viitteinä jo ihan vauvaiässä näkyvillä. Silloin sitä ei vielä tietenkään voi tulkita, mutta jälkikäteen sen voi huomata. Ihan jo oikeastaan synnytyslaitokselle asti <3 Että nämä pienet ihmiset eivät ole koskaan "vaan vauvoja", vaan omia persooniaan, jotka vuosien varrella kasvavat kukoistukseensa <3 Niin ihanaa!

      • Heispi
        9.11.2015 at 12:14

        Niinpä! Ja koko ajan tarvis itsekin muistaa, etteivät ne lapset välttämättä (eivätkä oikeasti ole) samanlaisia kuin minä itse. Ts nopealla äidillä kaksi rauhallista ja pohtivat lasta, pitää ottaa huomioon :)

        • krista
          9.11.2015 at 12:20

          Kyllä, kyllä! Ja mikä tärkeintä – että ei yritä ”opettaa” lasta väkisin olemaan minkään muunlainen kuin on. Koska lapsi on hyvä ja tärkeä ja arvokas juuri omana persoonanaan. Jos yrittää pakottaa johonkin muuhun, se voi pahimmillaan jopa viestiä lapselle siitä, että se ei ole hyvä sellaisena kuin on :( Se mua meidän maailmassa vähän joskus mietityttää; että jotenkin kaikessa arvostetaan sellaista ulospäinsuuntautuneisuutta ja äänessä olemista. Vaikkapa tulee mieleen aikuisten maailmasta työpaikkahaastattelu. Mutta introvertit ja hiljaiset ovat ihan yhtä hyviä – vaikkapa työssään. Persoonallisuus on pysyvä ominaisuus eikä minkäänlainen saisi olla parempi kuin toinen!

          • Heispi
            9.11.2015 at 13:05

            Näin! Välillä jännittää syksy, kun pojat menee päiväkotiin, miten ne tädit jaksaa näitä haaveilijoita, jotka ei tee salamana juttuja. Syödessä katsellaan ulos ja seurustelemaan, joka on mun mielestä tosi hyvä taito! Mutta päiväkodissa ja tässä maailmassa arvostetaan just ulospäinsuuntautineita (niinkuin sanoit ) ja nopeutta. Nopea pukemaan, syömään, kaikkea. Tehokkaasti elämässä tehtävästä toiseen. Ahdistavaa!
            Ja just niinkuin sanoit: lapset olivat persoonaltaan ja tempperamentiltaan millaisia tahansa, ovat tärkeitä ja täydellisiä JUST tällaisina <3

  • -Jenni-
    9.11.2015 at 12:05

    2015?

    • krista
      9.11.2015 at 12:07

      Oho! Kiitti, korjaan! 2015 siis. Pikkasen on näköjään vuodet tässä sekaisin :D

      OHO ja eka vuosikin oli väärin :D Eli 2013 ja 2015 pitäis olla!

  • Heispi
    9.11.2015 at 12:12

    Niin ja piti vielä tohon ”Silva sen ikäisenä” siitä, mainuta, että 2 ikävuoteen asti keskosista käytetään kalenteri-ikää (eli koska syntynyt) ja kehitysikää (lasketusta ajasta laskettuna) eli kun Silva on ollut esim 1v6kk on hän oikeasti ollut vasta 1v 4,5kk

    • krista
      9.11.2015 at 12:23

      Totta! Silva on kuitenkin ilmeisesti vähän ”siinä rajoilla”, että miten tuo ikä katsotaan. Neuvolassa esimerkiksi sanottiin alusta asti, että Silvaa katsotaan ihan kalenterin mukaan eikä korjattuna. Niinpä Silva onkin kasvukäyrillä ollut tosi paljon ikätovereitaan jäljessä, vaikka muussa kehityksessä on ajallaan/vähän jopa edessä. Mutta tuollainen pieni tirppana se on edelleen nyt 3-vuotiaana. Ja varmaan aina. Nämä meidän tytöthän käyttää jo osittain samoja vaatteita :)

      • Heispi
        9.11.2015 at 13:08

        Ai, jännä juttu. 6 vkoa on aika pitkä aika ja kun on joutunut tekemään maailmassa sellaisia juttuja jo sen 6 vkoa (hengittämään, pitämään lämpönsä, syömään, itkemään) joita LA:na syntyneen ei oo vielä tehneet.. meille sairaalassa oikein korostettiin sitä.. nla ei olisi toki tiennyt ellei nlatäti olis ollut mukana sairaalan kotiutuspalaverissa..

        • krista
          9.11.2015 at 13:29

          No niinpä! Mä kans tätä silloin ihmettelin. Oisko ollut jotenkin siitä, että Silva painoi kuitenkin 2505 ja sinä ”keskosrajana” pidetään 2500 grammaa. Hehe, massiivinen viiden gramman rajanylitys. Vaikka viikkojen puolesta olikin keskonen. Tai sit se on neuvolakohtaista. Mutta samaa mieltä oon; tuntui alkuun kummalliselta, että tuota ei otettu ikään kuin ollenkaan huomioon! Kun siitä kyselin, vastattiin jotenkin niin, että vasta jos jossain olisi viivästymää, niin sitten on tässä Silvan tapauksessa tarpeen katsoa korjattua ikää. Ja että muuten mennään normaalisti. Outoa, että käytännöt vaihtelee!

  • hannah
    9.11.2015 at 12:40

    Meillä saman ikäisellä pojalla myös tyttö on tärkeä sana kun on kaksi siskoa. Näilläkään ei ole nimiä vaan kummankin nimi on tyttö. Aamulla meidän vierestä herätessään jätkä kajauttaa naapurihuoneeseen ”tytööööt”. Poika-sanaa hänellä ei vielä ole, mutta päiväkodissakin kyllä osoittelee muita lapsia sanoen ”tyttö”. Kumma kyllä enimmäkseen sukupuolenmääritys menee kohdalleen eikä siis järjestäen käytä tyttöä synonyyminä lapselle. Myös pk-tädit on tyttöjä.

    • krista
      9.11.2015 at 12:44

      Hihi Seelalla ihmiset ovat joko ”tyttö” tai ”isi” :)

  • Devika Rani
    9.11.2015 at 12:44

    Tyttö on hieno sana! :) Meilläkin asustaa omien sanojensa mukaan reipas tyttö. <3

    • krista
      9.11.2015 at 12:50

      Kyllä! Sanan merkitys on se, mikä sille annetaan. Tyttö on hyvä sana!

  • ElinaBeE
    9.11.2015 at 13:08

    <3 Voi ihana! Meillä ei kohta 3- vuotiaalle sanat tyttö/poika tarkoita vielä mitään – tietää vain sen että noilla sanoilla viitataan lapsiin, mutta hän kutsuu itseään ihan umpimähkään välillä tytöksi ja välillä pojaksi (sama muiden lasten kohdalla). Tässä osansa on varmasti myös päiväkodilla, jossa ilmeisesti painotetaan sellaista sukupuolineutraalia kasvatusta ja lapsilla on usein ihan umpimähkään juurikin pinkkejä ja sinisiä vaatteita, eli lapsista on muutenkin vähän hankalaa sanoa kumpaa sukupuolta sattuvat edustamaan :D Ei nyt ehkä liittynyt aiheeseen mitenkään, mutta tuli tästä vain mieleen! Ehkä pitäisi kotona ryhtyä kehumaan "hieno poika" yms, niin tulisi selvyys tuohon sukupuolijuttuun :D

    • krista
      9.11.2015 at 13:16

      Hei toihan on vaan tosi hyvä! Mahtava päiväkoti! Meillä on Silvalle alkanut päivähoidon myötä nyt tänä syksynä tulla näitä tyttö/poikajuttuja, mikä on vähän mälsää, mutta ei kai sille mitään voi… Kyselee, että onko joku pojan vaate :( Ja pojan hiuksista on ollut puhetta; piirtäessään sanoi, että tää on pojan tukka. Me yritetään tietysti aina sanoa, että jokaisella saa olla tasan sellaiset vaatteet, joista tykkää. Ja sellainen tukka, josta tykkää. Että ei ole mitään tyttöjen ja poikien juttuja vaan kaikki valitsee itse. Ja näytettiin isin tukkaa, että onhan tääkin pitkä, vaikka isi on poika :)

      • A
        9.11.2015 at 14:08

        Ei sukupuolesta kiinnostumisesta kolmivuotiaan osalta voi päiväkotia kokonaan syyttää. Se on käsittääkseni juuri se ikä jolloin lapsi alkaa hoksata asian. Meillä esim. tyttö huvittelee toitottamalla ”mulla on pippeli” ja sit nauraa rätkättämällä päälle. Pippelit ja pimpat on olleet puheissa paljonkin (jokin aika sitten, nyt vähemmän). Tyttöni myös luokittelee lapset tyttöihin, poikiin ja vauvoihin :) Mutta se että hänen maailmassaan on tyttöjä ja poikia ei tarkoita että pojalla ei voisi olla pitkiä hiuksia tai hametta tai että tytöt ei voisi tehdä jotain siksi kun ovat tyttöjä tai että jotkut värit olisivat tyttöjen tai poikien. Meillä aiheesta keskustellaan paljon, juurikin siltä kantilta että sukupuoli ei määrää mitä voi tehdä (voi olla täti vaikka on lyhyet hiukset tai että sedälläkin voi joskus olla korkokengät). Niin ja jos tytön eno on pienenä poikana kulkenut hameessa pitkätukkaisena ja äiti on dippa-inssi, niin on aika helppoa lapsen huomata että sukupuoli ei ole rajoite…

        • krista
          9.11.2015 at 22:28

          Kyllä – ja meillä kotona esimerkiksi isi tekee ruoan (ja ukki tekee mummilassa) ja äiti ajaa autoa, ja molemmat hoitavat yhtä paljon lapsia. Ihana ajatella, että lapsi oppii kotoa sen, mitä normaalina pidetään; näiden meidän mukeloiden mielestä on maailman luonnollisinta, että asiat on just näin. ”Eeeeeei isit aja autoa!!!!!”, tirppa joskus kaksivuotiaana kikatteli, kun asia tuli puheeksi :)

      • ElinaBeE
        9.11.2015 at 21:10

        On kyllä hyvä päiväkoti – haastaa myös meidän vanhempien tiedostamattomia asenteita. Yksi päivä olin hakemassa poikaa tarhasta ja pikkuinen tuli hurjan ylpeänä esittelemään lainahousujaan ( kirkuvan vaaleanpunaiset leggarit joissa oli kimaltelevia yksisarvisia ja keijuja). Hetken aika mielessäni manasin kyllä, että nyt kyllä… Joku raja on oltava… Mutta onneksi sain heti itseäni niskasta kiinni ja kehuin myös pirteitä lainavaatteita. Hoitotäti sanoi, että poika oli erikseen pyytänyt kyseisiä housuja – eihän siinä mitään. Pakko myöntää kyllä, etten ostaisi meille kotiin niitä kimallehousuja, vaikka lapsi sellaisia pyytäisikin. En kyllä ostaisi tyttärellekään :D

        • krista
          9.11.2015 at 22:30

          Tosi mahtavaa! Arvostus tälle; voin väittää, että tuo ei ole tavallista, vaikka totta kai pitäisi olla! Hieno homma, anna mun puolestakin palautetta sinne, että HYVÄHYVÄ! :)

  • Kahvittelija
    9.11.2015 at 13:32

    Tämä vaihe on niin ihana! En kestä <3 nuo omat sanat ja se ilo ja voitonriemu, kun saa viestinsä perille, se on niin ihanaa seurattavaa. Meillä tällä hetkellä 1 v 3 kk -kuopuksen puheissa esim. attu = ukki, ittu = tutti (kiva kun se kulkee ympäri kämppää hokemassa ittu! ittu! ittu!) Yhtäkkiä tajuttiin miehen kanssa, että tällä kaikista pienimmällähän on sanoja jo vaikka kuinka; toissaviikko taisi olla sellainen, että joka päivä vain putkahteli lisää ja lisää. Yllättäen suurin osa ruokailuun liittyviä :D ja nyt on kaikille perheenjäsenille löytyneet omat nimitykset, joista jokainen niin suloinen <3. Eilen tuli eka kahden sanan viritelmä, joka koostui oman nimen lopputavusta ja "avuaa"- eli haluaa-sanasta. Ja tyyppi osoitteli mun alkoholitonta olutpulloa. :D

    Esikoisella puolestaan on meneillään omanlaisensa ihana vaihe puheenkehityksessä, kun se käyttää välillä niin virallisia ilmaisuja ja sanontoja.

    • krista
      9.11.2015 at 22:32

      Meilläkin tutti on ittu! :D Ehkä se pitäis nimetä uudestaan ituksi, niin lapset oppisi sen paremmin :D

      Ja toi virallisuus <3 <3 <3 Meillä kans oli selvä vaihe Silvalla sitä! Hitsi apua nämä unohtuu mielestä, miten se meni... Mulla oli bloggauskin joskus tästä, mutta en muista. Ääääk ihan KAMALAA, että nämä unohtaa! Yritin itse asiassa tänään muistella Silvan hauskoja omia sanoja, mutta en saanut mitään mieleen - vaikka niitä oli kymmeniä ja ajattelin, että en ikinä unohda niitä. Kamalaa, että oon unohtanut! Onneksi ehkä blogiin on tallentunut joku; pitäis kaivaa esiin noita...

  • Jenn-
    9.11.2015 at 14:35

    Onkohan tossa Seelan tytössä sellaista iso tyttö -tarkoitus, josta puuttuu vaan se sana iso? Koska ainakin meidän pojalle on niin tärkeää olla iso poika. Jos mä sanon vahingossa, että äitin pieni poika, niin tulee kyllä heti korjaus, että minä olen iso poika.

    Tuo samainen pikkupoika täyttää jo kahden viikon päästä kolme vuotta ja puhuu kuin papupata. Yks hauskimmista sanoista, jonka muistan, on aijaa. Se tarkoitti kyllä. ” Otatko vettä?” ”Aijaa!”, eli siis otan. Tuli just viime viikolla jostain tuo mieleen enkä muista milloin tuo jäi pois :)

    • krista
      9.11.2015 at 22:38

      Joo kyllä – oon aika varma, että tuollaisesta se on lähtenyt liikkeelle! Ja ”tyttö” merkitsee myös ehdottomasti (ja tämä on se yleisin merkitys) sanaa ”itse”. Tai siis ”tahtoo itse”. Nytkin yläkertaan lähtiessä Seela huusi kaikin ilmaisuvoimin ”TYTTÖ! TYTTÖ!”, mikä tarkoitti sitä, että ”j*mankauta mä muuten kiipeän nää portaat IHAN ITSE , turha tulla mua estämään tai auttamaan” <3
      -
      Mutta varmaan lähtökohta on "iso tyttö", "reipas tyttö", "vahva tyttö", josta on tullut tuo "tyttö" :)
      -
      Hitsi mua niin harmittaa tuo, mitä tuohon ylemmäskin kirjoitin - että MÄ EN MUISTA just noita ihania Silvan omia sanoja. Noita ihania "aijaa" = kyllä -tyyppisiä. Ihan karseaa, että ne unohtuu!

  • Miitu
    9.11.2015 at 20:35

    Voi tää on kyllä niin mahtavaa aikaa! Piti just fiilistellä esikoisen 2-3 vuotta vanhoja videoita katsellen. Meidän kirppukin sai viimein jalat alleen, minkä seurauksena kielellekin on alkanu vapautua tilaa. Yhtenä vahvimmista sanoista (heti äitin ja siskon nimen jälkeen) on TI-TI! :D Että fanijoukkoa on vahvistettu. Tuo isompi kielipää puolestaan näyttää todenneen, että tää suomi alkaa olla siinä määrin hallussa, että tarvittaisiin lisää haasteita. Kilpailevina ehdokkaina on nyt sitten lukemaan oppiminen (hilkulla – ollut tosin jo lähemmäs vuoden) ja englannin opettelu.

    • krista
      9.11.2015 at 22:45

      Voi ihanaa, teillä on videoita <3 Voi miksi miksi miksi me ei kuvattu enempää! Joelin Facebookista me yksi päivä katseltiin Silvaa 1-vuotiaana; se on kuvannut muutamia. Meinasi itku tulla <3
      -
      Seelalle Titi-nalle on NALL! Iso fani tulossa sielläkin! Kyllä me ne nalletalotreffit vielä sunkin kanssa jossain vaiheessa saadaan järjestettyä! :)
      -
      Silva kans on kiinnostunut kirjaimista ja englannista. Yhtenä päivänä alkusyksyllä hämmästytti sanomalla täydellisen oikein ääntäen "one, two, buckle my shoe". Selvästikin Mother Goose Clubia katsottu :D

  • MarjaH
    10.11.2015 at 12:13

    Mun pieni murunen huuteli yhdessä vaiheessa ”vittuu, vittuu”. Me vanhemmat oltiin aivan kauhuissamme, etä MISTÄ ihmeestä tämmöinen on tullut? Kunnes eräänä kauniina päivänä tajuttiin, että se huuteli sitä sen jälkeen, kun mä olin huudellut ”Verkkuu” (isänsä nimi siis). Tämän tajuamisen jälkeen lähinnä nauratti :D

  • Minna
    10.11.2015 at 13:07

    Lasten suusta jutut on just parhaita! Meillä on poika, jonka kielellinen kehitys on hidasta ja se edelleen aiheuttaa metkoja tilanteita, vaikka poika on jo koulussa. Hänen yksi ensimmäisistä sanoistaan oli Korjaaja, joka tuli Puuha-Petestä. Korjaajaksi hän myös nimesi lemmikki lampaansa. Vieläkin korjaaja sanalla on erityinen merkitys perheessämme.

    Siihen vielä, että mahtavaa että tyttösi on huomannut kuinka hienoa on olla tyttö! Poikia väheksymättä.