Tytöt ja pojat

Emilian Kuplia-palstalla ryöpsähti eilen, huh sentään. Tulin keskustelusta jotenkin tosi surulliseksi: ”lipunmyyjä”-huumoria kun puolustettiin enimmäkseen hyökkäämällä kirjoittajaa kohtaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Sama aihe on räjähtänyt Lilyssä useamminkin, mm. täällä. Ehkä siis pitäisi pysyä tällaisesta teemasta poissa. Mutta koska ajattelen, että juuri tällä palstalla kyetään keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta (?) rakentavasti, niin hemmetti vie – kokeillaan :)

*******

Meidän perheelle on itse asiassa tosi tärkeää tietyntasoinen… oiskohan sukupuolisensitiivisyys tähän sopiva sana. Että kiinnitetään vähän huomiota siihen, että ei toisteta kasvatuksessa tiettyjä stereotypioita vain siksi, että ”koska se on tyttö” tai ”koska se on poika”.

No, mitä se sitten meillä käytännössä tarkoittaa?

Sen voisi muotoilla vaikka jotenkin näin:

Silva on tyttö ja saa olla tyttö kaikilla niillä tavoilla, joilla haluaa olla tyttö. Mutta (ja tämä on tärkeää): Silvan ei tarvitse olla minkään tietynlainen vain siksi, että hän on tyttö.

*******

Tällainen sensitiivisyys näkyy ja kuuluu mm. adjektiiveissa. Silva on meidän puheissa ”nätti”, ”söpö” ja ”kiltti”, mutta myös ”reipas”, ”vahva” ja ”rohkea”. Se ei tarkoita sitä, ettei saa olla söpö. Vaan sitä, että ei kehuta söpöyttä pelkästään siksi, että tyttöjen jotenkin kuuluu olla söpöjä.

Sitä paitsi: ovathan pojatkin söpöjä.

Jotkut haluavat joskus ymmärtää sukupuolisensitiivisen kasvatuksen sellaisena, että jotenkin kielletään tai piilotetaan lapsen biologinen sukupuoli. Meille se ei ole sellaista, ei ollenkaan.

Tai että esimerkiksi kiellettäisiin tytöiltä pinkki väri – tai vastaavasti tarkoituksellisesti puettaisiin poikia vaaleanpunaiseen. Hitsi vie, pinkkihän on väri muiden joukossa! Haluaisin ajatella, että pinkkiin saavat pukeutua sukupuolesta riippumatta kaikki ne, jotka ko. väristä tykkäävät. Hei ja tiesittekö muuten tätä: sata vuotta sitten vaaleanpunainen oli pikkupoikien väri ja vaaleansininen puolestaan tyttöjen väri! (kiinnostava tekstinpätkä mm. täällä)

Sitä paitsi on aika jännä, että keskustelu pikkuisten sukupuolesta on niin usein väri/vaatekeskustelua. Ihan niin kuin se olisi mukamas jotenkin oleellista, minkä värinen vaate vauvalla on. Eiköhän se ole paljon tärkeämpää, miten lapselle puhutaan, miten hänen identiteettiään tuetaan ja miten häntä rohkaistaan terveeseen omaan itsetuntoon, oli kyseessä sitten vaikkapa herkkä poika tai raisuli tyttö.

Tietysti joskus vaate voi olla myös viesti kasvatuksesta – se olkoon sitten asia erikseen. Omasta mielestäni olisi kuitenkin tärkeämpää keskustella siitä kasvatuksesta eikä siitä vaatteesta.

Tytön vai pojan vaatepinot? No, ihan sama – liikaa niitä joka tapauksessa on.

Mutta hirvittää kyllä ne tutkimustulokset, joiden mukaan esim. päiväkodeissa tyttöjä kehutaan enemmän kiltteydestä ja poikia omatoimisuudesta. Tai pojat saavat riehua enemmän ennen torumista kuin tytöt, koska ”pojat ovat poikia”. Muottiin pakottamista tapahtuu molempiin suuntiin – eli ihan samaan tapaan myös poikien pitäisi saada olla ihan omia itsejään eikä sukupuolensa edustajia.

Nämä olivat kuitenkin muutaman vuoden takaisia tutkimuksia. Jotenkin kovasti uskon ja toivon, että tämä on vähitellen muuttumassa.

Päiväkodeissa/ kouluissa työskentelevät – oletteko huomanneet tällaista? Ja sekin kovasti kiinnostaisi, onko näitä asioita otettu esille jo teidän opiskeluissanne – vai ovatko nämä asiat vain omasta ”valveutumisesta” kiinni…?

Tämä on mun mielestä jotenkin ihan hurjan kiinnostavaa. Myös tietysti siksi, että oma tyttö menee jossain vaiheessa tietysti päiväkotiin ja kouluun.

*******

Eli hörselöt, prinsessamekot, harakan kimaltelevaisestetiikka – jos/kun se vaihe iskee, niin antaa tulla vaan! Mutta saa tulla myös judopuku, kiipeilyleikit tai pikkuautot.

 

Mitä mieltä olette? Onko teillä ajateltu näitä asioita?

 
Like

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.2.2013 at 10:39

    Meillä pojan 4vee lempivärit on omien sanojensa mukaan mangonkeltainen ja kunnon pinkki, ja käyttää myös päiväkodissa ongelmitta Me&I:n pinkkiä svetaritakkia ja pinkkipohjaista haamupaitaa. Tyttö 9vee harrastaa judoa ja rakastaa kiipellä puissa, lettinauhat liehuen ;) Leikkivät yhdessä sekä nukeilla, legoilla että autoilla, molemmilla on omia. Meillä myös isi osaa leikkiä kaikilla leluilla…

  • eppunen
    26.2.2013 at 10:42

    Olin työssäoppimassa päiväkodissa, ja siellä poika leikki tyttöjen kanssa prinsessaleikkejä ja pukeutui leikkiessään mekkoon, eikä onneksi kukaan huomauttanut asiasta.

    Minulla pisti Silvan vaatepinosta silmään kukkobody, meidän Papulla on samanlainen, mutta poikamaisemmissa väreissä…

  • fields
    26.2.2013 at 10:43

    Mä en oo ihan varma uskaltaisinko olla kauheen optimistinen…

    Mä opiskelin AMK:ssa sosionomiksi ja sain samalla lastentarhanopettajan pätevyyden. Ja meillä ei käsitelty tätä aihetta ollenkaan. Ainoat keskustelut, jotka asiasta opiskelutovereideni kanssa kävin oli kahvipöydässä tai aiheeseen  aika löyhästi enää liittyviä. Silloinkin se meni yleensä niin, että miksei tytöt saa olla tyttöjä ja pojat poikia, ihme höpöttelyä tällanen sukupuolen kieltäminen.

    Tietenkin, paljon ehtii muuttua viidessä vuodessa! Uskon ja toivon, että tänä päivänä aihe on edes vähän esillä myös mun vanhassa koulussa. Mutta silti ne on ne samat ihmiset, ketkä siellä päiväkodeissakin on töissä.. Eli sieltä löytyy mielipiteitä ja asenteita laidasta laitaa, mutta vähän konservatiivisempaan kulmaan painottuen.

    Lisäksi sen huomaa ite miten sortuu vahingossa toistamaan samoja kaavoja. Mä oon itse aika tietoinen tästä, mutta silti silloin kun olin päiväkodissa töissä löysin itteni tervehtimässä tyttöä, että oiiii miten ihana mekko sulla onkaan päällä. Apua? Ihan vaan ku kaikki muutkin teki niin ja lapsi oli aina tosi ylpeä hienoista vaatteistaan. Mutta silti, ei mun tarvitsisi olla yksi niistä ketkä välittää viestiä, että lapsi on arvostettu vaatteittensa takia. Oiii, miten ihana nähdä sua ois paljon parempi. 

    Se on ihan käsittämätöntä miten syvään juurtuneita asenteet ja oletukset tytöistä ja pojista on. Itsensä kanssa saa tehdä oikeasti töitä, että ensinnäkin tulee tietoiseksi ja sitten pääsee eroon niistä.

    Mä henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että tää on tärkeä asia, johon pitäisi panostaa myös koulutuksessa. Niin työpaikan sisäisessä (ei näkynyt Helsingissä vielä muutama vuosi sitten) kuin ammattiin valmistavassakin.

     

  • fields
    26.2.2013 at 10:45

    Okei, nää pari kommenttia, jotka tuli kirjottamisen aikana teki mut paljon iloisemmaksi! Ehkä oon vaan osunut itse ”huonoihin” paikkoihin :)

  • Mona P (Ei varmistettu)
    26.2.2013 at 10:47

    Erinomainen juttu ja samaa mieltä ollaan! Pistin oikein korvan taakse, että sitten joskus kun/jos minulla on omia lapsia, niin muista kehua tyttöjäni myös rohkeiksi ja vahvoiksi ja poikiani söpöiksi.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.2.2013 at 10:49

    Mä oon samoilla linjoilla kun sä. Tyttö saa nayttää tytöltä ja silti olla rohkea, aloitekykyinen, äänekäs jne.

  • HelloAochi
    26.2.2013 at 10:53

    Mun poika on ainakin supersöpö :D Ja paljon muutakin toki. 

  • J.A.M. (Ei varmistettu)
    26.2.2013 at 11:01

    Meillä lapset on vasta haaveissa, mutta jotenkin tulee mieleen puolison kommentti joskus vuoden-parin takaa erään suuren kaupan leluosastolla; ”jos meillä joskus on poika niin mä kyllä ostan sille tommosen tukkirekan…(mietti hetken) tai miksei ne tytötkin voisi niillä leikkiä”.
    Minä olen siis pienenä saanut pukea päälle isoveljen vanhat vaatteet ja leikkiä autoilla, isoveli puolestaan käynyt sukujuhlissa isosiskon mekossa koska ei muuta suostunut päälleen laittamaan, ja ihan ”normaaleja” meistä tuli, eli kai meilläkin saa sitten lapset itse valita millä ne leikkii.
    Koulussa en eriarvoisuutta huomannut, ennen kuin ammattikorkeakoulussa, naisvaltaiselle alalle opiskelevat pojat sai kyllä erityishuomiota :).

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.2.2013 at 11:02

    Just niin kuin kirjoitit! TOIVOtaan, että tilanne muuttuu myös kouluissa ja päiväkodeissa. PS. kamalin kommentti oli appiukolta, joka esikoiseni itkiessä sanoi, että ”ne naiset ne naiset”. Että terve. Mutta ehkä meidän sukupolvi voi muuttaa pikkasen tätä eiks niin!

  • karkkimaria
    26.2.2013 at 11:07

    Mun poikakin on söpö, suloinen ja ah-niiin-ihana sekä samalla urhea, reipas, rasavilli ja rohkea. Eihä ne sulje toisiaan pois! :)

    Sukupuolisensitiivisyys juuri tuossa mittakaavassa ja noin kuin sen kiteytät ”saa olla, muttei tarvitse”, on meilläkin todettu hyväksi:  Poika leikkii autoilla, mutta hoitaa myös välillä nukkea ja nallea ihan luonnollisesti ja hyvä niin.

    Tulevaisuutta ollaan sivuttu vain vähän tyyliin ”voi veistellä tai virkata, tanssia tai potkia palloa, kunhan vain on ONNELLINEN” (ja kunhan saatais pidettyä pleikat ja wiit poissa kuviosta mahdollisimman pitkään…)

    Ammatinvalinta on edessä vasta sitten joskus tulevaisuudessa… Meidän perheessä on jo aika peruskauraa, ettei rooleja ole eritelty. Minä ja mieheni kun ollaan ammatiltamme rakennusinsinöörejä, äitini autoteknikko ja veljeni haaveilee nuoriso-ohjaajan pestistä. Ehkä jo nämä auttavat suuntaamaan juuri sinne, minne itse haluaa ilman turhia paineita kotoa.

    Mutta Ruotsin hen -mallia, jossa lapsen sukupuolta ei paljasteta edes lähipiirille, en ymmärrä.

    Fyysinen tosiasia kuitenkin on että, tytöt ja pojat ovat erilaisia ja jossain vaiheessa hormonit alkavat ohjata meitä toisiin suuntiin kauemmas toisistamme. Niin kuin kuuluukin, jotta elämä ylipäätään jatkuisi. Silloin omasta sukupuolesta, muutoksista ja eroavaisuuksista  toiseen sukupuoleen nähden TÄYTYY olla tietoa saatavilla eikä vain hyssyttelyä, että te ootte samanlaisia. Kun ei kuitenkaan olla!

    …Ja nuo pienet on aika välkkyjä ja tajuaa kyllä näkyvät erot jo hyvin varhain! 

    Vaatteiden väriin en ota kantaa, muuten MUTTA, VäRiÄ pitää olla. Musta ei kuulu lapsen vaatekaappiin! Enkä oikeastaan tykkää edes vaaleanpunaisesta tai -sinisestä, ne on liian pliisuja.. :)

     

    Ps. Täytyykin kysellä tuolta hoidosta, miten siellä asiaan suhtaudutaan. Kirjoittelen siitä hetimmiten, kun olen pojan hoidosta hakenut!

  • Kristaliina
    26.2.2013 at 11:09

    Tuosta fieldsin mekkokommentista tuli mieleen, että mekin ollaan Joelin kanssa pohdittu, että puhuttaisiinkohan me Silvalle eri tavalla, jos se olisi poika… Ja pakko myöntää, että itse ainakin saattaisin puhua. Ehkä vähän erilaisella äänensävyllä? Jotenkin silleen ”rrrreipas poika” -tyyppisesti, kun taas tytölle ehkä kimittää vähän korkeammalla äänellä…? En siis tiedä (koska mulla ei ole poikaa ainakaan vielä), mutta näin arvelisin. Eli niin kuin fieldskin sanoo, itsensä kanssa pitää tehdä ihan töitä, että tuollaiset jutut tunnistaa :)

    Toinenkin juttu tuli mieleen noista eppusen ja eka Vierailijan kommentista – oma lapsuusmuisto:

    Me leikittiin serkkuporukalla vaateleikkejä, ja jostain syystä yhtä äkkiä keksittiin pukea eräs poikaserkku tytöksi. Meidän mielestä se oli aivan hurjan hauskaa, nauraaräkätettiin, ja keksitiin pojalle uusi nimi, tyylii Paavo > Paavostiina. Pojankin mielestä se oli siis hauskaa.

    Sitten mentiin naurusta repeillen näyttämään Paavostiinaa aikuisille – ja ne olivatkin vihaisia. Se oli todella hämmentävää. Mä muistan vielä yrittäneeni puolustautua, että ”sehän oli vaan leikkiä”. Mutta meille todettiin vain vihaisena, että ”tuollaisia leikkejä ei saa leikkiä”.

    Kurjaa. Vieläkin muistan, miten surullinen olo tuli, kun aikuiset niin kovasti suuttuivat meille niin hauskasta leikistä.

  • tonttu :) (Ei varmistettu)
    26.2.2013 at 11:12

    Mä oon ihan samoilla linjoilla asiasta kuin säkin Krista :) Meillä on puettu ja puetaan tytölle päälle pinkistä vaaleensiniseen, ja sit kun tyttö on isompi niin saa ihan itse päättää mitä ja minkä väristä vaatetta puetaan, ja leikkiikö autoilla vai nukeilla vai molemmilla niinku äitinsä aikoinaan ..;)

    Mut anteeks, mua rupes jostain syystä hirveesti huvittaan toi kyseinen kirjotus noista Ilveksen bodyista. Mä oon nainen, mulla tytär, ja kaikenlisäks oon täysin vannoutunut Tapparafani, ja silti en oo missään vaiheessa osannut ite ”loukkaantua” noista bodyista tai osannut aatella että ne jotka on idean bodyjen painatukseen saanut että ne millään lailla haluais loukata tai pitää tyttöjä/naisia yhtään vähempiarvoisina ku poikia/miehiäkään :) Niinku joku tonne Kuplia blogiin oli kommentoinutkin kirjotuksen alle, niin toi on oikeesti vaan huumoria/tai ehkä enemmänkin inside vitsi (joo, varmasti toisten mielestä huonoo sellaista), mutta ymmärrän että varsinkin joku ei Tamperelainen tai jääkiekkoo/urheilua seuraava voi tietysti tälläsestä suutahtaa.

    Tiijjättekös :) Ja muutenkin oon tasa-arvosta jne hyvin samoilla linjoilla ton Emiliankin kanssa, mutta tää oli nyt vaan (mun mielestäni) aika huono esimerkki vääryydestä :)

  • Kristaliina
    26.2.2013 at 11:12

    Mä en kans ihan täysin ymmärrä sitä sukupuolen piilottamista kokonaan. Ajattelen itse, että me ollaan tyttöjä ja poikia, mutta saadaan olla omanlaisia tyttöjä ja poikia, stereotypioista mahdollisimman vapaana.

    Mutta jos joku täällä lukijoista harjoittaa tuollaista, niin ihan kiinnostuksen vuoksi kuulisin tosi mielelläni lisää noista valinnoistanne!

  • Kristaliina
    26.2.2013 at 11:23

    Hih mä en malttanut olla kirjoittamatta tänään omia ajatuksiani ”lipunmyyjägatesta” myös tuonne Emilian tontille. Mutta koska siellä on tällä hetkellä varmaan turha elätellä toiveita rakentavasta keskustelusta, niin kopioinpa kommenttini myös tähän – jos vaikka tällä porukalla saataisiin rakentavampi keskustelu aikaan :)

    Tämä siis oma kommenttini poimittuna täältä:

    Kristaliina |

     

    26.2.2013 10:41

     

    Hmm ehkä vielä itsekin yritän perustella, mikä minua lipunmyyjä/pelimies-bodyissä ärsytti.

    Aika moni (kaikki?) meistä ”kukkahattutädeiksi” nimetyistäkin varmasti ymmärsi heti ensivilkaisulta, että kyse on huumorista ja jonkinlaisesta inside-läpstä. Mutta tosiaan: se, että joku on vanha vitsi, ei välttämättä tarkoita että se ei nykyvalossa voi olla vanha mauton vitsi. Arkikeskustelussa se olisi varmaan tullut ohitettua hymähdyksellä, mutta näin vauvan bodyyn painettuna se näyttäytyi paljon räikeämpänä.

    Närkästys ei mitenkään tarkoita sitä, että lipumyyjien työ olisi jotenkin väheksyttävää. Mutta tällaisena kahtiajakona pelimies/lipunmyyjä se ihan selvästi viestittää sitä, että toinen on aktiivinen toimija ja toinen ”taustahenkilö”. Tähänhän sen vanhan vitsin hauskuuskin perustuu.

    Nykyään kuitenkin tiedostetaan entistä paremmin, miten tärkeää on tukea tyttöjen aktiivista toimijuutta: rohkaista vaikkapa sinne kiekkokaukaloon tai balettitunnille tai mihin ikinä tyttö haluaakin mennä. Mutta aktiivisesti mukaan, ei pelkästään miesten toimintaa tukemaan.

    Olisin tässä keskustelussa kaivannut myös sellaisia kiekkofanien kommentteja, että ”no onhan tuo vähän mautonta, mutta se on vanha läppä ja mua se vaan naurattaa”. Monestihan ne ”epäkorrektit” läpät voi olla niitä hauskimpia. Mutta se, että väittää että tuossa läpässä ei olisi mitään arveluttavaa ja hyökkää jutun kirjoittajaa (ja ”kukkahattutätejä” ja ”mielensäpahoittajia” kohtaan… Se on vähän surullista.

    Aika on kuitenkin ajanut tällaisen huumorin ohi, ja vaikka joissain piireissä tälle jutulle naureskeltaisiin vielä sukupolvia eteenpäinkin, tällaisen vitsin painaminen vauvan bodyyn osoitti mielestäni kyllä fanituotemyyjältä erittäin huonoa arvostelukykyä…

     

  • Tiia82 (Ei varmistettu)
    26.2.2013 at 11:25

    Meillä on ihan samansuuntaiset ajatukset. Meillä on tyttövauva, josta yritämme kasvattaa mahdollisimman tasapainoisen, onnellisen, itsensä kanssa sinut olevan ja muita kunnioittavan ihmisen. Sillä ei ole väliä, haluaako leikkiä ns. tyttöjen vai poikien leluilla. Toivon, että noista kategorioista vähitellen päästäisiin eroon. Vauvaa puetaan sellaisiin vaatteisiin, joissa on mukava ja pehmoinen olla. Värillä ei ole väliä. En tarkoituksellisesti jättäisi mitään vaaleanpunaista pois (ja sitä on aika paljon, kiitos isovanhempien :)) enkä väen vängällä pukisi pointtia tehdäkseni vaaleansiniseen. Sillä värillä vaan ei ole väliä. Ei ole väliä, leikkiikö nukella, autolla, kiipeileekö puihin vai leikkiikö kotia. Tärkeintä on, että lapseen juurtuisi ajatus siitä, että tyttöys ei ole pelkkää ”lipunmyyjänä” olemista…mutta jos haluaa leikkiä prinsessaa, leikkiköön prinsessaa. Silti ärsyttää esim. Suomalaisen kirjakaupan valikoimista löytyneet satukirjat: vaaleanpunainen kirja, ”Prinsessasatuja tytöille” ja vaaleansininen kirja vieressä, ”Seikkailusatuja pojille”. Itse olisin pienenä tyttönä halunnut nimenomaan lukea niitä seikkailusatuja ja niitä paljon luinkin. Kristan kanssa samaa mieltä myös siitä, että ei sitä sukupuolta ole mitään järkeä piilottaa. Yksi tuttu sanoo aina, että ”reipas lapsi”, ei ”reipas poika”. Sitä en oikein tajua. Omalle tytöllemme tulee ehkä aika paljon hoettua, että nätti ja kaunis ja suloinen mutta myös fiksu ja älykäs ja rohkea. Tärkeä keskustelu tämä!

  • (Ei varmistettu)
    26.2.2013 at 11:40

    Oih, tämä on niin tärkeä aihe ja oih, se on myös vaikea!
    Omat kolme lastani jo aikuiseksi kasvattaneina näkökulmani on jo kovin vanhanaikainen. Tai siis ainakin luulin niin, kunnes huomasin, että samat stereotypiat vaan jatkuvat ja – joskus tuntuu siltä – jopa vahvistuvat. Tytöt pitää pukea pinkkiin, heistä tehdään prinsessoita jo pienenä ja poikien rajua käyttäytymistä kommentoidaan tuolla ärsyttävällä ”pojat on poikia” -hokemalla. Halutaanko kaikista pojista jääkiekkoilijoita?
    Oma isäni opetti aikoinaan minulle alle kouluikäisenä puukon käyttöä, tyttäreni inhosi pienenä hameita, sillä ne haittasivat etenkin puihin kiipeilyä ja esikoispoika rakasti yli kaiken punaista väriä. Tyttärestä on kuitenkin tullut naisellisesti pukeutuva nainen ja pojasta mies.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.2.2013 at 11:57

    Hihi, mautontahan toi on joo, enkä mä noita kyllä (kumpaakaan, en pelimiestä tai lipunmyyjää) pukis lapselleni. Ja toi Ilveksen merkki siinä vasta kauhee onkin ;D Mut ällömpänä ajatuksena mä ite pidän kyllä tota pelimiestä vauvan päälle puettuna.
    Ja ihmisten pitäis osata kyllä kertoo mielipiteensä vähä kauniimmin kun tässä tapauksessa”hyökkäämällä kukkishattutätien ( xD ) kimppuun. Sillon kun keskustelu on tollasta niin kukaan ei ees yritä ymmärtää toisen mielipiteitä :)

    Eikä se kyllä sitä tarkota että JOS meiän likka tollasta bodya pitäis (ehdottomasti Tapparan logolla, ei Ilveksen, tuliks tää jo selväks ;D ) että opettaisin tytölleni tulevaisuudessa että hän kuuluu sinne lipunmyyjän puolelle (mikä ei kyllä mielestäni sekään oo välttämättä yhtään paskenpi vaihtoehto) vaan viedään kyllä jääkiekkoharkkoihin jos joskus tyttö siittä innostuu.

    Vanha ja huono vitsi, mut eiks lastenkasvatuksessa muutenkin tehdä aina jonkunmielestä ihan päin p*rsiitä, oli sit kyse vaatettamisesta tai mistä muusta tahansa mielipideasiasta :D Yrittäkää ees ymmärtää, ne on hei Ilves (buuu) faneja, hih ;D

  • Adiina
    26.2.2013 at 11:59

    Hyviä ajatuksia! Nyt menee varmaan vähän aiheen vierestä (viime yönä nukuttu pari tuntia), mutta tuli mieleen myös se, miten poikavauvoja puhutellaan – pikkumiehiksi. Sanotaanko tyttövauvoja naisiksi? Tästäkin voisi päätellä, että pojista aletaan tehdä niitä rohkeita ja isoja miehiä jo vauvaiässä.

    Meidän poika on meille vain vauva. Maailman ihanin, suloisin, reippain ja iloisin vauva. Katsotaan miten sukupuoli muotoutuu suussamme ja päässämme hänen kasvunsa myötä.

    Pelimiestä tai mitään muutakaan hänestä ei tarkoituksella muovata. Piti hän sitten pitsinnypläyksestä, baletista tai jalkapallosta, kannustamme ja tuemme  häntä. 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.2.2013 at 12:02

    Muistuttaisin karkkimariaa siitä, että erilaisia ovat myös tytöt keskenään ja pojat keskenään. Eikai kyse missään ole siitä, että kaikki ovat samanlaisia, vaan että kaikilla on samat mahdollisuudet siitä huolimatta ovatko tyttöjä vai poikia ja erityisesti siitä huolimatta millaisia tyttöjä tai poikia ovat.

  • JP ja Kirppu
    26.2.2013 at 12:04

    Hmm. oon ehkä elänyt täällä pikku paikkakunnalla kuplamuovisuojassa tai jotain vastaavaa..

    Mutta itse leikin poikien kanssa aina hoitopaikassa pienenä ja leikkautin muutaman kerran hiukset ihan lyhyiksi luvan kanssa (toisaalta aika usein lapsilla oli lyhyet hiukset sillon 90 luvun alussa…?). Kotona leikin barbeilla ja haaveilin jostain tyttömäisistä jutuista :)

    Enkä koskaan ole kokenut mitään eriarvoista omassa sukupuolessa. Olin teini, kun tajusin ettei muissa maissa sukupuolet ole yhtä tasa-arvoisia kuin Suomessa……………… Sen sijaaan kaikki tuntuu kiinnittävän huomiota siihen, että oon VAIN(?) 150cm pitkä. Kuuluu milloin kommenttia, et oota et saa jotain otettua kuitenkaan/et yllä/oot noin pieni/voi ku oot söpö ku oot pieni .Ja sen takia teen asiat kaks kertaaa sisukkaammin tai paremmin kuin muut. Töissä (hoitoala) ei oo mummoo, jota en ois saanu käännettyä  :)

    Ja oma tyttö 1v pukeutuu niin hörhelömekkoon kuin pinkkiin/ siniseen paitaan tai housuun sekä serkkupojan vanhoihin vaatteisiin. Enkä oikeastaan tajua miksi näillä asioilla tarttee ressata? Mie oon valinnut vaatteet käyttömukavuuden/ toimivuuden/kestävyyden mukaan en jonkin ajatusmaailman tai asenteen..

    Toki tuo Ilveksen bodyteksti on melko kummallinen… Ihan kuin ois neg.asia olla lipunmyyjä ja miksi pojat on heti pelimiehiä? Täällä paikallisseuran fanibodyissa taitaa lukea logon alla seuran nimi tai ”pikkufani”. Ja body on muuten valkoinen..

  • 1 2 3