Turvakilppari

Tshih vaikka tämän palstan nimi ei mikään materialistibaby olekaan, voisin silti näyttää vielä yhden paketin, jonka Silva sai synttärilahjaksi.

Tällaisen:

Turvakilppari.

Joo siis mehän Joelin kanssa puhuttiin jonkun tällaisen vempeleen hankkimisesta jo viime kesänä mökillä – eli että apua-apua-apua, kun tuossa on tuo lampi ihan vieressä; miten ikinä uskalletaan mökkeillä täällä sitten, kun tuo tyyppi on juoksuiässä.

Nooh, silloin Silva ei osannut vielä kääntyäkään, joten asia ei ollut kovin ajankohtainen. Mutta ensi kesänä on!

Vempeleen toiminta perustuu siis (käsittääkseni – oho, ohjeet näyttävät olevan ranskaksi…) siihen, että naperon käteen kiinnitetään tuollainen ranneke. Ja jos se ranneke yhtään kastuu, tuo keskusyksikkö alkaa välittömästi huutaa ihan per-ha-nasti. Eli jos napero on joutunut veden varaan…

(uhh, en pysty kunnolla edes ajattelemaan asiaa – tekee pahaa pelkkä ajatuskin)

Kilppari ranteeseen.

 

Naperon veden varaan joutuminen on kyllä henkilökohtaisesti yksi tämän äidin pahimmista painajaisista, joten tämä vempele tuo toivottavasti vähän lisää mielenrauhaa. Vaikka näkökentän ulottumattomille en tuota tyyppiä kyllä mökkiolosuhteissa silti päästä het-kek-si-kään. Ihan järkyttäviä ne (melkein?) jokakesäiset uutiset, joissa vanhempi on sekunnin sadasosan katsonut muualle, ja…

(uhh, en pysty ajattelemaankaan)

Joel muuten just totesi, että tuo otetaan muuten mukaan sitten sinne Italiaankin – uima-allas.

Että hmm, kummasti sitä pakattavaa tavaraa tässä vähitellen alkaa kertyäkin :)

2
Like

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.4.2013 at 11:41

    Meitsi oli pikkulikkana mökillä oleskellessaan juuri tuollainen kamikaze-napero, joka sitten kerran äidin silmien välttäessä otti (kuulemma, omia muistikuvia ei ole, olin tuolloin 2-vuotias) oikein kunnon spurtin-suoraan laiturille ja veteen! Äiti näki vaan punaisen tukan vilahduksen ja viivana perään, ajatuksenaan että sinne meni se likka! Mutta ehei, laiturin päähän päästessään tämä vesihirmu roikkui uimaportaissa ja totesi ”mää kävin uimassa!”

  • Water skies
    25.4.2013 at 11:47

    Tosi kätevä keksintö! Ensimmäinen muistoni oli, kun meinasin pienenä hukkua. Olin 3 tai 4. Isä pelasti. Kyllä noita tarvitaan!

  • Kristaliina
    25.4.2013 at 11:48

    Hui! Mutta hih onneksi olit tuollainen vesihirmu :) Voin vaan kuvitella sen sekunnin säikähdyksen, kun huomaa että nyt se lapsi läks kohti vettä…. Uhhh!

  • Kristaliina
    25.4.2013 at 11:49

    Water skies: HUI!

    Joo, mä kans ajattelen tuosta laitteesta, että tuollaisella yksinkertaisella toiminta-ajatuksella voi olla iiiiiiiso (maailman isoin) merkitys.

  • Linka
    25.4.2013 at 11:52

    Mulle kans! Mä ostin pojalle jo kelluttavan Swincoach-uikkarin seuraavalle kesälle, toki menee kummipojalle täksi kesäksi kokeiluun. Tämä vuosi menee vielä mielenrauhassa, mutta seuraavana ei enää. Mistähän tuollaisen saa hommattua? Meillä on mökillä järvi niin lähellä, ettei uskalla edes ajatella mitä tapahtuu, kun herpaantuu sekunniksi….huih.

  • Anna-Reetta
    25.4.2013 at 11:54

    Mä joskus mietin että eikö olisi ihan fiksua että veden läheisyydessä ollessa pitäisi lapsella semmoista uimapukua missä on kellukkeet. Siis olettaen nyt että mökillähän yleensä chillaillaan ihan uikkarit + kesämekko päällä.

    Tämmöistä siis tarkoitin: http://www.huuto.net/kohteet/swimcoach-kellunta-uimapuku–tytolle-15-20-kg/262446522

    Ja tuossa kun on tuota kangastakin niin suojaa pikku pirpanaa auringoltakin.

  • Kristaliina
    25.4.2013 at 12:01

    Joo, me kans ostettiin Silvalle just Prismasta tuollainen vähän vastaava ”kelluntauikkari” (joka on kyllä vielä aivan liian iso tälle kesälle, hmmm) – ja kyllä: myös mä ajattelin, että voiskohan se pitää sitä päällä tyyliin aina :)

    oikeasti pelkään tuota lapsen vedenvaraanjoutumista tosi paljon, se on mun vakipainajainen. Varmaan osansa tekee se, että mä itse en ole kovin hyvä uimaan ja pelkään, että en osaisi esim. sameasta vedestä sukeltamalla pelastaa…
    (uhhh, en pysty taas ajattelemaankaan)

    Joo, ja lisäksi mökin terassin ympärille rakennetaan ensi kesäksi aita. Siihen jää sitten sellainen mukava, turvallinen laudoitettu leikkialue möksän ympärille. (vaikka silti aion vahtia koko ajan) Mutta ollaanhan sitä joskus tietysti terassin ulkopuolellakin, saunan lämmityksessä jne.

  • MinEna
    25.4.2013 at 12:08

    Mahtava keksintö! Osaatko sanoa, mistä moinen vekotin on hommattu? Meidän S ei vielä ensi kesänä olen kuin korkeintaan kontaten etenevä, mutta kun mökki sijaitsee saaressa, on vesttä kaikki alla, ja juurikin tuo vedenvaraan joutuminen on omakin kauhukuva.

  • vierailija (Ei varmistettu)
    25.4.2013 at 12:12

    Mökkiympäristöt on haastavia. Meidän hengissäsäilymiskeinot, kun tuvasta on rantaan 10m, ovat olleet seuraavia:
    – pihalla ollaan ilman pelastusliivejä vain kun tehdään yhdessä jotain eli napero on ihan siinä silmän alla. Kun aikuinen lähtee lämmittämään saunaa tai tekee mitään muuta kuin keskittyy lapsen kanssa oloon, lapselle puetaan pelastusliivit. Lämpiminä päivinä kellu-uikka ajaa saman asian.
    – laiturille on lupa mennä vain pelastusliiveissä, ilman niitä ei edes aikuisen kanssa.
    – lapsi laitetaan uimaan pelastusliiveissä, jotta sen mahdollisen molskahduksen yhteydessä tietää miltä liivit tuntuvat eikä hätäännny
    – kuumina päivinä pihalle laitetaan kahluuallas niin hinku rantaan kahlailemaan ei ole niin kova
    – rannassa kahlaillaan yhdessä. Yleensä lapsi kahlaa liian syvälle ja kastaa vaatteensa tai pyllähtää ja pelästyy, mikä käy hyvänä opetuksena siitä, että homma ei ole vaaratonta.
    – veteen on totuteltu vauvasta asti ja uimahallissa on käyty säännöllisesti. Lapset ovat oppineet uimaan nelivuotiaina, jonka jälkeen sääntöjä on alettu höllentää. Laiturille silti edelleen vain liiveissä.

  • Tuulie
    25.4.2013 at 12:43

    Taitaa jokainen lapsi plutata jossain vaiheessa. Itse lensin isän jalan juuresta puolitoistavuotiaana naama edellä järveen. En tosin ehtinyt kastua kuin päälaelta napaan asti kun isä sai jalasta kiinni. Että tarkkana vaan niin hyvin menee! :)

  • Mindeka
    25.4.2013 at 12:43

    Ihan loistava idea. Tuotahan kannattaa käyttää muallakin kuin vaan mökillä. Ei se vesi hukuta siis pelkästään mökkijärvellä, vaan vaara voi olla sadevesitynnyreissä, ojan pohjalla  ja leikkipuiston uima-altaassa. Ihan vaan esimerkiksi mainitakseni.

    Kerrotko siis, mistä näitä saa?

    Meillä on jo viime kesänä Gabrielille hankittu sellaiset pelastusliivit, joka on vähän kuin uima-asu. Anopilla on nimittäin vene ja sinne meidät saadakseen, käytiin aikamoisia pelastus-turvallisuus-apua-keskusteluita, jonka seurauksena he ostivat pojalle ne ”lahjaksi”.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.4.2013 at 12:46

    http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20130410022705685_v0.shtml

    Tämmöistä vain opettamaan. ;)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.4.2013 at 12:48

    Aika vaarallista on tartuttaa lapseen tuollainen veden pelko – jota nuo laitteet kyllä lietsovat susihysterian lailla. Ottakaa nyt järki käteen ja miettikää, miten olette itse selvinneet lapsuudestanne mökillä, jopa ennen itkuhälyttimien keksimistä vesihälyttimistä puhumattakaan. Ja äkkiä ne lapset oppii aidan ylikin kiipeämään, meidän 2-vuotias pistelee jo menemään vaikka minkälaisen aidan yli ja kiipeää jo ihan kaikkiin isojen lasten kiipeilytelineisiin.

    Ei lapsi opi mitään, jos ei saa mitään kokeilla eikä tehdä. Varomaankin oppii vain, jos joskus saa kaatua. Ja taaperoa vaan täytyy vahtia KOKO ajan, ei siinä mitkään hälyttimet auta.

  • Kristaliina
    25.4.2013 at 12:51

    Pikavastaus pikagooglauksella – näyttäis olevan tämä:
    http://www.safetyturtle.fi/

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.4.2013 at 12:53

    löytyy näköjään ihan safetyturtle.fi. Sivuilta tulee kuitenkin vastaan myös seuraavaa:
    Laitteiston kantama on heikompi suolavedessä kuin makeassa vedessä. Meriveden suola diffraktoi rannekkeen lähettämää radioaaltoa, heikentäen näin hälytyssignaalia. Tästä syystä suolaisen veden äärellä on äärimmäisen tärkeää, että ranneke kiinnitetään sellaiseen paikkaan, joka veden varaan joutuessakin säilyy pinnalla tai sen lähellä, esim. pelastusliivin yläosaan.

    Emme voi taata kantamaa tai laitteiston toimivuutta kaikissa ympäristöissä. Suolaveden lisäksi muun muassa kalliot tai tiheä puusto saattavat heikentää signaalia. On siis tärkeää, että testaatte aina turvalaitteet varsinaisessa käyttöympäristössä ennen laitteiston käyttöönottoa.

    Eli ei ole mikään pelastusliivin korvike. Jos vanhempi ei tiedä missä lapsi vedenvarassa on (sadevesitynnyrissä, ojassa tontin reunalla, jorpakossa tontin toisella laidalla…) niin hukkuminen on tapahtunut jo ennenkuin lapsi löytyy.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.4.2013 at 12:59

    Vielä vierailijan 12:46 kommenttiin että tuollaista opettamaan, että paras henkivakuutus on veteen totuttelu ja uimataito. Näiden opettelemine mahdollisimman varhain kannattaa. Suuri syy hukkumisiin on hätäännys, kun ei yhtään osaa toimia ja ensitöikseen vetäisee vettä henkeen. Sen sijaan että ranneke lietsoisi hysteriaa ja pelkoa, se saattaa mielestäni tarjota valheellista turvallisuudentunnetta vanhemmille.

  • Kristaliina
    25.4.2013 at 13:00

    Joo, ehdottomasti ei pelastusliivin korvike!  Eikä sen, että naperoa pitää vahtia veden äärellä koko ajan.

  • Geranium (Ei varmistettu)
    25.4.2013 at 13:09

    Kun pojat olivat pieniä ja uimataidottomia, oli heillä mökillä ulkona ollessa AINA pelastusliivit päällä. Silloinkin vaikka aikuiset olivat ulkona.

  • phocahispida
    25.4.2013 at 13:16

    Meillä on onneksi mökillä aina paljon väkeä eli useampi silmäpari vahtimassa. Käymme kolmella eri mökillä säännöllisesti. Kahdessa paikassa laiturilta putoaminen ns. sivujen kautta olisi vaarallista matalan veden vuoksi. Kaikista löytyy kuitenkin myös kahluurantaa. 

    Useinhan lapsen hukkumiseen ei tarvita paljonkaan vettä vaan laiturilta syvään veteen putoamisen sijaan kahluusyvyisessä vedessä kaatuminenkin riittää, jos lapsi ei ole tottunut kahlailija/uimari eikä osaa pidättää hengitystään.

    Kesällä ajattelimme käyttää M:llä pelastusliivejä, JOS tämä menee soutu- tai moottoriveneen kyytiin. Laiturilta ei välttämättä mennä taaperon kanssa uimaan ollenkaan vaan käytetään kahluurantoja. Kelluttavan uimapuvun ajattelimme hankkia kesäksi.

    Vauvauinnissa on treenattu kovasti mm. vauvaa kainaloihin asti ulottuvassa vedessä kahlaamista. Jos tämä kaatuu, hän osaa nousta itse ylös eikä hörppää vettä, koska osaa pidättää hengitystä. Jos M:n laittaa istumaan/seisomaan altaan reunalle ja tämä pudottautuu/kaatui veteen, hän ryhtyy uimaan sukelluksissa ja ui portaille/altaan reunalle/lähimmän ihmisen luo, tarttuu tähän ja nousee ylös. Sukelluksissa hän pystyy olemaan ainakin lastenlastenaltaan lyhyemmän sivun mittaisen matkan. Kelluttavan uimapuvun kanssa hän uiskentelee pinnalla, muttei silti hörppää veteen pudotessaan.

    Valvoa toki täytyy ja tarkasti, mutta olen tosi tyytyväinen, että lapsella on ”uimataito” ja  taju siitä, että kun mennään veteen, sitä ei riipaista keuhkoihin. Hieman vähentää äidin huolta. (Ja lisäksi miehen puolen supersukeltajasuku lohduttaa myös.)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.4.2013 at 13:26

    Saako lapsi kiskottua tuon rannekkeen itse pois ranteesta?

  • 1 2