Totta kai tahdon!

Sukupuolineutraalista avioliittolaista on puhuttu paljon viime päivinä, myös blogeissa. Eikä suotta – kyse on hurjan tärkeästä asiasta.

Täällä Lilyssä näkyvän kamppiksen aloitti ansiokkaasti phocahispida, joka myös taiteili hienon yläbannerin; vaihtaisin sen ja tekisin päälle hienot puutalobabysysteemit, jos osaisin (ja ennen kaikkea jos ehtisin). Mutta voitte ehkä kuvitella sen tuohon mun yläpalkkiin? (pliis?)

Eilen minut vielä haastettiin tuolla omassa vieraskirjassa kirjoittamaan näkemykseni aiheesta.

No hitsi! Totta kai olen mukana tätä kannattamassa. Heh jotenkin hölmösti oma ongelmani tämän bloggauksen suhteen taisi olla se, että en väsyneillä aivoillani keksi enää mitään uutta sanottavaa tästä. Niin monessa blogissa on ollut jo niin hyviä kannanottoja.

Mutta ehkä aina (heh tai edes ihan joka kerta) ei tarvitakaan jotain uutta, luovaa ja mykistävää. Ehkä kannnotto riittää.

Todellakin tahdon.

*******

Jos nyt sitten jatkan lainailujen linjalla: Joel näytti minulle eilen tällaisen xkcd.com:issa olleen infografiikan.

lähde: http://xkcd.com/1431/

Ensimmäisen ”täh?”-sanan jälkeen ehkä osasin tätä lukeakin vähän – kuvassa siis Amerikan tilannetta: sukupuolineutraalin avioliittolain ja rotujen välisen avioliiton (apua – onko tuo korrekti termi suomeksi?) hyväksymisestä, sekä laissa että yleisen mielipiteen kautta.

Yleisen mielipiteen käyrät näyttävät hyvin samannäköisiltä – molempia muuten sielläkin enemmistö kannattaa. Rotujen välisissä avioliitoissa laki on tullut reilusti ennen yleistä mielipidettä, sukupuolineutraalissa avioliitossa toisin päin.

Itselleni tuli tästä mieleen ennen kaikkea se, että rotujen väliset avioliitot, naisten äänioikeus, sukupuolineutraali avioliitto… Kaikki ne ovat sellaisia tasa-arvokysymyksiä, jotka joskus menevät läpi ja muuttuvat ajan myötä ihan itsestäänselviksi. Käyrien suunta on kiistaton.

Myös tässä sukupuolineutraalissa/tasa-arvoisessa avioliittolaissa.

Uskon lujasti, että kolmenkymmenen vuoden päästä se vuosiluku on vain numeroita paperilla: onko se sitten 2014 läpi mennyt laki vai joku muu.

Totta kai: mitä aikaisemmin, sen parempi. Siksi asia on ihan hurjan tärkeä.

Mutta vaikka vastustajat saisivatkin kantansa eduskunnassa läpi, joskus tämä on meille varmasti ihan arkipäivää. Vastustajat pelaavat vain aikaa. Hesarin keräämässä grafiikassa (tämän jutun yhteydessä) näkyy tosi hyvin, miten lakivaliokunnan jäsenten syntymävuosi on vaikuttanut mielipiteeseen. Ei siis puoluekanta, ei kotikunta – vaan syntymäaika.

lähde: HS/Teppo Moisio (hei! opiskelukaverini! terveisiä! hienosti koottu grafiikka!) ja Petri Salmén (no tasapuolisuuden nimissä terveisiä sullekin! vaikka en tunnekaan!)

Ajan kysymys. Uskon lujasti niin. 65 % suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Mielenkiinnolla odotan, noudattelevatko eduskunnan äänet yleistä mielipidettä vai laahaavatko edelleen perässä…

 

You Might Also Like

  • Mammara
    28.11.2014 at 11:33

    Mullakaan ei ollut enempää lisättävää omassa blogissani, koska kaikki on jo sanottu kolumneissa, blogeissa ja muissa, ja vielä niin hienosti. Mutta sitä vaan kirjoittelin, että olen jo lapsena ihmetellyt, miksi asia on niin monelle niin kummallista ja kamalaa, vaikka minulle se on ollut aina ihan tavallista. Omassa elämässäni on aina ollut sekä hetero- että homopareja. Niin, ja se että joku Soini taas vetosi siihen, että ”lapsikin sen tietää, ettei niin kuulu olla, öh”, niin paskanmarjat. Lapsethan ovat kaikkein avarakatseisimpia. Ainakin siihen saakka, kunnes jotkut Timon kaltaiset vanhemmat kitkevät sen pois niistä. 

  • phocahispida
    28.11.2014 at 12:06

    Mun oli pakko lisätä tähän VIELÄ yksi pointti, kun ihan kansanedustajatasolla taidetaan olal TOUDELLA pihalla ihan kotimaan viime vuosisatojen ja -tuhansien historiasta. Huh huh, sanon mää.

    http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/ei-kiitos-1734-1917

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    28.11.2014 at 21:41

    Bentzkukin meni äänestämään epätasa-arvosesti. Nyt ei paljon auta vaaleissa, vaikka äitejä kadulla jututteleekin. No muutenkin toki edustaa aivan väärää puolta.

    • Kristaliina
      28.11.2014 at 22:15

      Aijaijai nyt meni kyllä Benin irtopisteet! Mä oon yllättynyt. En ole kyllä häntä niin kovin poliittisesti seurannut, mutta mun mielikuviin toi äänestysvalinta ei täsmää. Piiiiiiiiiitkä miinus puutalosta

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      30.11.2014 at 22:23

      Ben on juutalainen, heidän yhteisönsä on hyvin tiivis ja juuri uskonnon määrittelemä yhteisö. Juutalaiseen uskontoon ei mahdu homot, siksi Ben ei voi äänestää puolesta, vaikka mieli ehkä tekisikin. Rabbi ei hyvää tykkäisi.

  • Toisinajattelija (Ei varmistettu)
    29.11.2014 at 11:06

    Minusta on pöyristyttävää, että lakialoite meni läpi. Itse vastustan samaa sukupuolta olevien avioliittoja. En aio lähteä nyt enkä myöhemmin kirjoittelemaan argumenttejani asialle, koska en usko saavani sillä ymmärrystä kannalleni. Lisäksi jokainen tämän aihesen jutun alla kommentoiva on varmasti kuullut jo niin monta puolesta ja vastaan argumenttia, etten usko muiden (kannattajien) enkä itseni tuovan siihen keskusteluun mitään uutta.

    Tiedän, että kommenttini tulee varmasti herättämään suurta närää osasta lukijoista. Minut ja muut ”toisinajatteljat” leimataan välittömästi haihattelijoiksi, joiden mielipide on automaattisesti väärä.
    Tarkoitukseni on siis kyseenalaistaa se, onko olemassa todellista mielipiteen vapautta?

    Suvaisevaisuuden ja tasa-arvon ajaminen on minusta paradoksaalista. Puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta tässä kuten monessa muussakin asiassa suvaitsevaisuutta on vain yhteen suuntaan. Ajetaan vähemmistön etuja leimaamalla toisinajattelijat (tässä tapauksessa homoliittojen vastustajat) suvaitsemattomiksi kun samalla ollaan itse aivan yhtä suvaitsemattomia juuri niitä toisinajattelijoita vastaan. Onko tämä sitten tasa-arvoa ja mielipiteen vapautta? ”Saat olla mitä mieltä tahansa kunhan kannatat homoliittoja”?

    Elämmekö arvototalitarismissa, joka on naamioitu suvaitsevaisuuden viittaan?
    Vähemmistön etujen ajaminen näyttää tällä hetkellä olevan ykkösasia, mutta
    vähemmistömielipiteiden polkeminen olisi samaan aikaan hyväksyttävää.
    Voidaanko keskusteluyhteyttä vastapuolten välillä ikinä saada ilman toisten
    mielipiteiden kunnioittamista? Tämä pätee toki molempiin suuntiin.

    • Kristaliina
      29.11.2014 at 11:52

      En malta olla vastaamatta heti, kun tämän kommentin luin – vaikka oon just matkalla ystävää tapaamaan enkä ehdi kirjoittaa niin laajasti kuin haluaisin :) Mutta pikavastauksena & kommenttina!

      Ihan näin henkilökohtaiselta kannalta jos tämä bloggaaminen on jotain opettanut, niin erilaisten mielipiteiden ja ihmisten erilaisista taustoista syntyvien näkemysten suvaitsemista! Ja (edelleen näin omakohtaisesti) uskon, että se on aika hyvä juttu. Koska kovempaa huutamalla omat mielipiteet harvoin tulee kuultua, jos keskustelun toinen osapuoli vaan sataprosenttisesti on eri mieltä. Tämä näkyy tämänaiheisissa keskusteluissakin tosi selvästi.’

      Mä oon ajatellut, että nämä voimakkaat kommentit #entahdo-ihmisiä kohtaan johtuvat monissa tapauksissa siitä, että kyseessä on joku kestämätön argumentointitapa. Eli että tyyliin ”avioliitto kuuluu kirkolle” > ei kuulu, kyse ei ole kirkosta jne. Pitämättömät argumentit turhauttavat minuakin ja hyvin voisin jonkinasteisen tunnekuohun varassa itsekin vastata johonkin, että graaaah miten sä u*rpo nyt noin sanot, eihän tuo ole totta ollenkaan. Vaikka ei tuollainen kommentti sen vastapuolen päätä saa kääntymään.

      (ja tää yllä oleva ei nyt missään nimessä koske tätä sun kommenttia, koska tässähän ei tosiaan argumentteja esitettykään vaan yleisellä tasolla tätä ihmeteltiin)

      Mutta mun (hämärä) pointti, että on tosi inhimillistä ja ymmärrettävää, että keskustelut usein (useimmiten) ajautuvat umpikujaan.

      Toisen mielipiteeseen voi (joskus) toki vaikuttaa rakentavalla ja asiallisella keskustelussa, mutta usein on tietysti niin, että se mielipide muuttuu jos on muuttuakseen henkilökohtaisten kokemusten kautta (niin kuin se persuedustaja (muistaakseni), joka kertoi muuttaneensa mielipiteensä lähipiirin kokemusten kautta. Tai sitten se ei koskaan muutu. 

      Ja vaikka ei muutukaan, se on tavallaan ihan ok. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että pääasia on se, että yleinen asenneilmapiiri muuttuu ja jopa nousee valtavirraksi vaikkapa tämän tasa-arvosen avioliittolain hyväksyminen. Niin kuin nyt kävi. Jotkut pysyvät mielipiteissään (ja heillä on se oikeus), mutta suunta on selvästi tämä. Ja hyvä niin :)

      Kiitos rakentavaan sävyyn kirjoitetusta kommentistasi! Tykkäsin siitä, vaikka eri mieltä periaatekysymyksestä olenkin :)

    • LauraEm.
      29.11.2014 at 12:12

      ”Tarkoitukseni on siis kyseenalaistaa se, onko olemassa todellista mielipiteen vapautta?”

      Kannattaa tutustua perusoikeuskollisioon, perusoikeuskonkurrenssiin ja perusoikeusparalleeliin. Tiivistettynä näissä on kyse hieman erilaisista tilanteista, joissa perusoikeudet törmäävät tai niiden soveltaminen on keskenään ristiriidassa. Täytyy punnita, mikä oikeus on sillon arvokkaampi ja kumman toteutuminen tärkeämpää. Sulla on mielipiteenvapaus, mutta yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys menee sen edelle. ”Mä nyt vaan oon sitä mieltä, mulla on oikeus” ei oo tarpeeks painava peruste asettaa ihmisiä lainsäädännössä eriarvoseen asemaan.

      • Kristaliina
        29.11.2014 at 20:13

        Mä kans jälkikäteen (heh autolla kohti ostoskeskusta huristellessa) tajusin vähän paremman muotoilun sille, mitä jotenkin tuossa yritin hakea. Itse siis ajattelen jokseenkin, että:

        Jokaisella saa toki olla oma mielipiteensä (joka usein perustuu omaan taustaan, viiteryhmään ja kokemuksiin), mutta poliittinen päätöksenteko ei voi perustua vain pelkästään tähän, vaan sen pitää aina perustua ihmisten väliseen tasa-arvoon.

        Eli nyt kun Lauran kommentin luen, niin hyvin paljon samaa, Laura vaan muotoilee sen vielä vähän paremmin kuin minä sen automatkan aikana sain väsyaivoillani muodostettua :) 

      • Elmi
        2.12.2014 at 12:10

        Niin ja tarkennettuna vielä: ei tässä kenekään mielipiteenvapautta edes kyseenalaisteta. Kyllä jokainen saa tahollaan olla eri mieltä sukupuolineutraalista aviolittolaista, vaikka se läpi menikin – ei se oikeus mihinkään hävinnyt. Eri asia sitten on, voiko osan mielipiteen pohjalta rajoittaa jonkin ryhmän perusoikeuksia tai asettaa toisia eriarvoiseen asemaan, kuten LauraEm. kirjoittaa.

    • Hemmuli (Ei varmistettu)
      29.11.2014 at 21:36

      Mutta kun sinulla nimenomaan on vapaus omaan mielipiteeseen. Maailmassa on edelleen monia maita joissa oman (”väärän”) mielipiteen ilmaiseminen voi johtaa jopa kuolemantuomioon. Suomessa on tietääkseni saanut aivan vapaasti ja julkisesti esittää mielipiteensä tästä uudesta avioliittolaista. Kaikki eivät silti ole kanssasi samaa mieltä ja saattavat esittää jopa vasta-argumentteja. Tämä ei silti tarkoita sitä että sinulla ei olisi VAPAUTTA omaan mielipiteeseen.

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      1.12.2014 at 00:57

      Suvaitsemattomuuden suvaitseminen… hmmm…..

    • Suomi on vapaa maa. (Ei varmistettu)
      1.12.2014 at 10:01

      Sinulla on oikeus mielipiteeseesi.
      Meilläkin on oikeus pitää mielipidettäsi typeränä.
      Siinäpä se mielipiteen vapaus tiivistettynä.
      Kummatkohan tästä mielipiteiden vapaasta esittelystä ovat enemmän kärsineet vuosien, vuosikymmenten ja -satojen mittaan – te homoliittojen vastustajat vai homot ja lesbot itse? Pientä suhteuttamista kaipaisin kärsimyksiisi. Montako itsemurhaa on tehty tasa-arvoisen avioliittolain takia? Entä sen puuttumisesta johtuen?

    • phocahispida
      2.12.2014 at 10:56

      http://nyt.fi/a1305903382131

      ”Mitä siis tarkoittaa ihminen, joka vaatii muilta oman suvaitsemattomuutensa suvaitsemista? 

      Hän ei vaadi vain oikeutta ajatella, olla ja elää omalla tavallaan, muita vahingoittamatta. Hän vaatii itselleen aktiivista etuoikeutta syrjiä. Vaatimus on röyhkeä ja tekopyhä. 

      Suvaitsemattomuuden suvaitsemisen vaatimuksesta on tullut erilaisia äärinäkemyksiä edustavia fundamentalisteja yhdistävä uskonkappale ja omaa etua ajavan vallankäytön väline.”

      • Mammara
        2.12.2014 at 22:00

        Olin just tulossa linkittämään samaa, mut tää oliki jo täällä! Hyvä! 

  • Pyjama
    1.12.2014 at 15:24

    Mietit itsekin tätä. Ihmisistä puhuttaessa ”rotu” ei ole poliittisesti korrekti sana ja suurin osa biologeista pitää sitä virheellisenä terminä (ihmisisten välillä kun on hyvin vähän geneettistä vaihtelua verrattuna moniin muihin lajeihin). Korrektisti puhutaan kai ihmisistä, joilla on erilainen etninen tausta?

     

    • Kristaliina
      1.12.2014 at 15:27

      No se tuntuikin näppiksellä tosiaan jotenkin ikävältä sanalta, mutta en silloin keksinyt muutakaan. Just tuolleen, kun englannista kääntää/englanniksi ajattelee, niin sokeutuu sille alkuperäiselle sanallle. Mutta etninen tausta kuulostaa joo paljon paremmalta!