Äitienpäivän aamuna heräsin siihen, kun portailta kuului askelia ja ”Paljon onnea vaa…”
– Konsanttia! Konsanttia! Silva haluu KONSANTTIA!!!! KONSANTTIAAAAAA!!!!!
Äidin aamupalalautasella oli siis tirpan kovasti himoamaa croissanttia.
– Oi, toitko sä äidille aamupalaa? Ihana rakas! Tule antamaan hali!
Ja tirppahan hellästi tuli halaamaan…
…kissaa.
Kahden lapsen äiti.
Sitä on hyvin vaikea ymmärtää, oma identiteetti taitaa tulla taas vuoden viiveellä. Sama juttu ensimmäisenä äitienpäivänä – ei tuntunut äidiltä. Toisena äitienpäivänä sen tajusi jo vähän paremmin.
Ja nyt taas uusi muutos. Uusi ulottuvuus koko hommaan.
Kahden lapsen äiti.
Ei vielä ehkä ihan kuulosta minulta. Mutta ehkä jo ensi vuonna.
Ehdin sentään ottaa kuvan ennen kuin tämä oli kokonaan syöty.
Ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille äideille ja mummeille! <3
2
Miitu (Ei varmistettu)
11.5.2014 at 19:04Jaha, siellä on toinen croissanttiaddikti :D
Hyvää äitienpäivää! Ehkei semmonen pieni hämmästys tämän ison asian äärellä oo pahaksi.
Jestanpoo (Ei varmistettu)
11.5.2014 at 21:29Meillä tyttö hoki kiittikiitti, ko antoi mulle lahjat. Luuli vissiin itse saavansa :)
kiaS (Ei varmistettu)
11.5.2014 at 22:19Haha, siskon lapsi 2-vuotiaana kävi herättämässä äidin äitienpäivä aamupalalle:”ÄITIII, MUNAA TUOLLA!” Kananmunia oli iskä keitellyt. :D
Vierailija (Ei varmistettu)
11.5.2014 at 22:38Hyvää äitienpäivää!! :) hei muuten, miksi et kerro Seelasta? Kun Silva oli ihan vaavi, muistaakseni kerroit paljonkin, vatsavaivoista, hengityksestä, hymystä jne.
Kristaliina
12.5.2014 at 08:32Kiitos!
Seela on niin… …vauva <3 Tästä itse asiassa bloggaus just tulossa :)
HappilyEverAfter
11.5.2014 at 23:43Vielä ehtii… Ihanaa Äitienpäivää supermama!
Vierailija (Ei varmistettu)
12.5.2014 at 09:55Mullepa toivotettiin vielä tänä aamunakin, että hyvää äitienpäivää! Meillä kyseltiin kyllä myös, koska voitaisiin viettää veljien ja siskojen päivää. :)
Devika Rani (Ei varmistettu)
12.5.2014 at 23:44En ole hirveästi ehtinyt kommentoimaan täällä, vaikka luenkin blogiasi päivittäin. Edelleen päivän suurin piristys. :)
Jos muistelen viime vuoden äitienpäivää ja tämän vuoden äitienpäivää, suurin ero on oma asenteeni. Viime vuonna oli varattava pöytä, laittauduttava viimeisen päälle. Mies askarteli 2 korttia ja antoi korun. Tänä vuonna päätettiin vasta äitienpäivänä että voisihan sitä mennä jonnekin syömään. Kokeiltiin ensin yhtä nepalilaista, mutta menu ei napannut, niin siirryttiin meidän lempi-intialaiseen (Stadikan vieressä oleva Gandi). Ruokailun jälkeen bongattiin avoinna oleva kukkakioski ja kävin ostamassa itselleni kukkakimpun. :D Päivä oli ihana ja kaikki turha stressaus oli tiessään. :)
eibeigeä
13.5.2014 at 00:27Voisittako adoptoida minut teän perheeseen? Siellä vaikuttaa niin mukavalta.
hanne_tasteofhoney
16.5.2014 at 13:36Nää on näitä kuolemattomia äitienpäivätoivotuksia. Legenda kertoo, että minä 2v. oli ollut isin kanssa juuri aloittamassa äitienpäivälaulua, kun ratkaisevalla hetkellä tuli aivastus ja onnittelulaulun sijaan ”äkänokka, äiti pyykkäsee”. Se on sitä autenttista lapsiperheen elämää! :)