Huomenta!
Ridge Forrester – look, Tarja Halonen -look; rakkaalla leualla monta nimeä.
Todistettavasti hengissä ja hyvissä doupeissa! Leikkaus meni hyvin, vaikka oli kuulemma pientä vaikeutta. En ihan tajunnut, mutta liittyi kai siihen, että leukaluu oli siro mutta luja. Ehkä siis tiukkaa sahaamista, mutta ei voinut ottaa riuskoja otteita – tai jotain. Mutta hermokanava ei rikkoontunut, mikä on hyvä juttu!
Aika monsterina sitä tässä mennään – ja tämä on tietty vasta alkua. Turvotus on vielä noususuhdanteinen ja ilmeisesti mustelmiakin vielä tulee rutkasti lisää tulevina päivinä. Mutta ihan hyvä fiilis. Heh, hyvällä lääkityksellä suht iso osuus asiaan :D
Hei ja kuinka monella meistä on ammattilaisen muotoilema design-leuka. MULLA! :D
PS. Hyvillä doupeilla osuus myös tähän seuraavaan, mutta haluan myös sanoa jo täältä osastolta kiitos!
En tiedä, miltä tämä mun ja teidän keskustelun vuorovaikutus siellä päässä tuntuu. Kun siis välillä en ehdi vastata tai pitää vastata vaan lyhyesti. Mutta täällä on näppiksen tällä puolellakinhan on tosiaan ihan tavallinen ihminen – niin kuin tiedätte. Kaikkine joskus sekavine ajatuksineen ja elämänvaihaineen ja -tapahtumineen. Voitte ehkä itsekin ajatella itselle lähtevän tällaiseen aika pelottavan ja iso tuntuiseen leikkaukseen; että miltä se tuntuu etukäteen ja vaikkapa ihan siinä tokkurassa herätessä. Että miten siihen jokainen positiivinen, ihana ja kannustava sana otetaan ilolla vastaan ja miten niillä oikeasti on merkitystä.
Mä on saanut sekä viime bloggaukseen että istaan paljon paljon paranemistoivotuksia (ja hihityksiä mun uudelle ulkonäölle) ja oon niistä liikuttumiseen asti kiitollinen! Ne tsempit ovat olleet niiii-iiin tärkeitä ja en ole lukenut niitä pelkästään kerran vaan monesti. Kiitos! Mä makaan täällä potilassalissa välillä isossakin potilasmäärässä enkä pysty kunnolla puhumaan, mutta noiden viestien takia en ole yksin.
Vaikeassa tilanteessa myös vertaistuki on ihan pohjattoman tärkeää. Sitä mä oon saanut etenkin leikkausta edeltäviin postauksiin sekä teille kolmelle ihanalle (tiedätte, ketä olette!) myös meiliin. Niiden teidän meilienne jokainen sana on tarkkaan opiskeltu ennen leikkausta – hihitetty sille, että ei kannata laittaa vappunakkeja blenderiin ja otettu jokainen vinkki vastaan. Kiitos myös siitä ”sairauskertomuksesta”, siitä oli rutkasti apua valmistautumiseen. Kiitos!
Kiitos, kiitos, kiitos!
Nyt mä pyydän lisää lääkettä ja meen nukkumaan.
74
AnneH.
20.10.2015 at 10:36Hyvä että oot siellä elossa – ja tuo hermokanavan säilyminen oli erittäin hyvä uutinen. Täällä on jotkut jännänneet eilisen, ja eläneet hengessä mukana. <3
Hottentotti
20.10.2015 at 10:44Hienoa, että leikkaus meni hyvin. Tsemppiä toipumiseen! Mielenkiinnolla luen aiheesta ja seuraan Instassa, koska vastaava operaatio on itsellä edessä n. vuoden kuluttua. Tiedä sitten millainen Ridge Forrester minusta tulee ;)
krista
20.10.2015 at 16:27Kyllä tästä selviää!!! <3
Iitanen
20.10.2015 at 10:50Huh, pakko myöntää, että ensireaktio oli sellainen Frendien Janismäinen ”Oh my GOD!” :D
Mutta tärkeintä, että kaikki meni hyvin! Hirveesti tsemppiä! Miten pitkään olet vielä osastolla toipumassa? :)
Ii
20.10.2015 at 11:23Jes, hyvä ettei osunu hermokanavaan! Tsemppiä toipumiseen! Joko Seela ja Silva on nähnyt sut, mikä oli kommetti kun äiti onkin tällä hetkellä niin erinäköinen? :D
Sallapulla
20.10.2015 at 12:18Mä jätin kirjottamatta tän tarkotuksella ennen leikkausta ettei olisi lisännyt jännitystä, mutta en yhtään ihmettele, että pelotti ja jännitti. Itsellä on ainut vähänkään invasiivisempi leikkaus ollut vain tähystysleikkaus alavatsalla. Melko pieni ja rutiininomainen juttu, mutta kyllä siinä multakin itku pääsi salissa sairaalavaatteet päällä, kun olisi pitänyt käydä siihen leikkauspöydälle.
Varsinkin kun ikää on tullut lisää, olen huomannut, kuinka vahva puolustustarve sitä on omaa kroppaansa ja koskemattomuuttaan kohtaan. Ja leikkauksissahan sitä on taju poissa ja se kroppa on vieraiden ihmisten käsissä.
Ihana kun sun leikkaus on nyt takana päin, ja voit alkaa keskittyä toipumiseen eikä tarvitse enää jännittää!
Vyyhti
20.10.2015 at 12:19Kiva kuulla että leikkaus meni hyvin. Tsemppiä toipumiseen!
Ester-i
20.10.2015 at 13:07Jes, mahtavaa että kaikki meni hyvin! Kahden synnytyksen jälkeen ei varmaan sulla olisi ollut ihan näin pian ollut hinkua sujahtaa taas noihin ihaniin vaaleanpunaisiin kylpytakkeihin :) Toivottavasti saat nyt syödä tosi paljon jäätelöä, kerrankin luvan kanssa! Paljon tsemppiä toipumiseen.
Mansikki
20.10.2015 at 13:13Kommentoin nyt ehkä toista kertaa ikinä, vaikka vakkarilukija olenkin… :D Mutta siis hurjasti tsemppiä toipumiseen ja me lukijat ollaan hengessä mukana! :)
teehoo
20.10.2015 at 13:27RIDGE!
Mona
20.10.2015 at 13:42Itselleni on tehty samainen leikkaus kun olin 17-vee. Silloin niitä tehtiin vain yliopistollisissa sairaaloissa. Pyysin välittömästi leikkauksen jälkeen käsipeilin ja jäätelön, mutta en saanut silmiäni auki… Ja nukahdin uudelleen ne käsissäni, vielä autuaallisen tietämätön ulkonäöstäni :D Leikkauksen jälkeen suupielistä roikkui dreenit, leuka oli juurikin huomattavasti jyhkempi kuin normaalisti ja S-kirjain piti opetella uudelleen ;) Parin kuukauden verran kaikki ruoka meni blenderin kautta – myös joulukinkku ja kaikki sen kaverit. Ulkonäkö ei todellakaan ollut houkutteleva, mutta ajattelin että sekaisinhan ne menee mahassa anyway, ja makukin oli ihan sama kuin kiinteänä söisi :D Tsemppiä paranemiseen, pyydä särkylääkettä aina jos siltä tuntuu, naurata huonekavereitasi esittelemällä itsestäsi kuvaa normaalitilassa (veikkaan että eivät tunnista, eivät ainakaan minun kohdallani osanneet kuvitellakaan että tässä on sama henkilö :) ) ja tutustu sosekeittoresepteihin ja vauvanpurkkimuonaan ;) Voin kertoa että lopputulos on kaiken vaivan arvoinen <3
Saara1
20.10.2015 at 15:03Ihanaa että sun leikkaus meni hyvin! Mäkin tulin tänään ihan jännittyneenä blogiin ja toivoin, että olet jo lääketokkuroista huolimatta tehnyt jonkun pikapäivityksen ettei tarvii stressata miten kävi. :D Jännä miten paljon voikaan myötäelää tässä mukana. Paljon tsemppiä paranemiseen!
Lauralinnea
20.10.2015 at 15:19Hienoa, että meni noin hyvin. Kovasti tsemppiä ja ihanaa, että pidät meidät ajantasalla!
Emmakko
20.10.2015 at 15:25En tiedä miltä tämä kuulostaa, mutta et näytä kovinkaan pahalta :) Erehdyin katsomaan youtubesta pari videota aiheesta, ja odotin hyvin hurjaa leikkauksen jälkeistä kuvaa, mutta siis parempi noin! Tsemppiä ja pitkää pinnaa sairaalapäiviin! !
KiaQ
20.10.2015 at 15:28Hieno juttu, että kaikki meni hyvin :)
Ei ole turvotuskaan paha. Mulla siirrettiin muutama vuosi sitten sekä ylä- että alaleukaa ja turvotus oli muutaman päivän aika massiivinen. Mustelmia ei lopulta tullut just ollenkaan, mitä nyt kaulan veti keltaiseksi. Viikon päästä leikkauksesta pystyi jo hyvin menemään ihmisten ilmoille, pyöräilemään (minkä kuulin vasta jälkikäteen olevan ihan nounou koska tärinä).
Syöminen voi olla niin hankalaa, että sen mielellään skippaisi kokonaan, mutta syö mahdollisimman energiapitoista safkaa, niin ei tarvitse niin paljoa. Mulla lähti kuukaudessa 8 kiloa, vaikkei yhtään ylimääräistä ollut lähtiessäkään.
<3
WandaP
20.10.2015 at 16:43Oot niiiiin rohkea! Tsemppiä paranemiseen – ihan rauhassa eteenpäin! :)
Karin
20.10.2015 at 17:30Oi! Ja mä kun ajattelin, että susta tulee leukava vain sivuprofiilista, mutta sustahan tuli Forresterien salainen tytär ;)
Onneksi leikkaus sujui hyvin ja on takana.
krista
22.10.2015 at 13:03Hihii, Ridge on isäni :) Sori, tämä oli mennyt roskapostikansioon (ilmeisesti Forrester on roskapostisuodattimen mielestä epäilyttävä sana :D ), hyväksyin nyt eli ilmestyi tänne viiveellä :)
Någon Annan
20.10.2015 at 17:30Mä oon ihan hirvee ihminen, katsoin noita sun instakuvia ja hihitin… Anteeksi! Mutta oot niin komee! Toivottavasti kivut pysyy poissa. Tsempit sinne sairaalaan. Ja jos pystyt, nauti myös siitä, että saat olla hetken ilman vaatimuksia. Lapset on ihania, mutta vaatimuksettomat hetket tulevat välillä tarpeeseen.
Mie vaan
20.10.2015 at 20:31Tsemppiä! Ei näytä vielä ainakaan niin pahalta kuin voisi. Toivottavasti ei tunnukaan. Pidä lääkitys kunnossa!
Marsikka
20.10.2015 at 21:59Paljon tsemppiä toipumiseen! :) Tosi mielenkiintoista lukea tälläistäkin, vaikka ei koske itseäni millään lailla. En edes ennen sinun kirjoituksiasi tiennyt, että tuollaistakin tehdään! Näin sitä vaan blogeista oppii kaikenlaista!
Pieta
20.10.2015 at 22:09Toipumistoivottelut minultakin! Hurja homma mutta varmasti vaivan väärti.