Terveisiä sovituskopista

Mekkomaniani johti (kommenttien yllyttämänä, kiitos vaan!) sovituskoppiin, ja lupasin ottaa ”löydöksistäni” myös sovituskoppikuvia. Että täältä pesee!

Vatsanpeittotekninen oppitunti ostosreissustani oli lähinnä, että kannattaa sovittaa paljon. Moni sellainen mekko, joka pre-baby aikana olisi päässyt ostoskoriin, osoittautui nimittäin ka-tas-tro-fiksi, ja jos olisin vaan shoppaillut näppituntuman ja nettikauppojen kuvien perusteella, olisi saldoksi saanut lähinnä pettymyksiä ja kolhuja itsetuntoon.

Samoin kokojen valinta oli aika mielenkiintoista – olen näköjään nykyään vähän kaikkia kokoja XS:n ja M:n välillä. Oli vähän hassu tunne lastata sovituskoppiin mukaan aina useampi vaate samaa kokoa. Ennen kun oli ihan selvää, että mikä koko oli omaa. Hehe, ei enää.

Mutta tässä siis kuvakavalkadia!

Mangossa sovitin ensin varmaan viittä eri mekkoa tai toppia: ei-ei-ei. Mutta sitten tärppäsi! Tämä oli just se, jonka tsinnia kommentteihin linkkasi.

Maha piilossa! Jesh!

Kampin Mangosta lähti siis mukaan tämä, ja sitten Kampin Indiskaan – Raissi oli vinkannut, että sieltä saattaisi löytyä mun tyylistä…

Mulla on ollut aiemmin jotenkin hassu käsitys Indiskan vaatevalikoimista; vaikka lempivaatteeni ovat tavallisesti löytyneet reissuilta (ja monesti juuri Intiasta), Indiskasta sen sijaan ei ole koskaan löytynyt mitään. Jotenkin ne ovat olleet joko liian pliisuja tai sitten sellaisia ihan ylihippejä – jostain syystä ei vaan ole iskenyt. En ole tainnut yhtään vaatetta sieltä ostaa. Niin siis ennen tätä siis. Nyt iski ihan mania.

Mangossa en tajunnut vielä ottaa kuvia ei-sopivista, mutta Indiskassa keksin ottaa kuvia myös niistä.

Ensin pari toppia. Katsokaas tätä:

Ai mikä maha? Tän muoto on mulle ihan täydellinen: istuu hyvin yläosasta ja levenee maltillisesti rintojen alta. Ja tuollainen ”sähinäkuvio” häivyttää sopivasti sieltä (kröhöm), mistä häivyttämistä mahdollisesti kaivataan.

Kun taas sitten tällainen leveä hörselötoppi…

…ei sovi mulle yhtään. Näppituntumalta olin kuvitellut, että tällainen malli vois olla hyvä. Joo ei. Näyttää leveämmältä kuin onkaan. Jännä juttu: jos olisin tilannut nettikaupasta, olisin luultavasti just jonkun tällaisen päätynyt tilaamaan. Ja sit olisin pettynyt paketin saapuessa. Oh, sovittaminen kannattaa!

Ja sitten mekkoihin! Tähän olin iskenyt silmäni jo verkkokaupassa (ja tätä vinkkasi mulle Raissikin):

Joo!!! Tässä ei kyllä pysty imettämään, mutta… No, en tullut sitä ajatelleeksi, kun olin niin täpinöissäni. Mutta mekko oli siis ihana.

…ja sitten toinen ennakkosuosikki vihreä sekin. Edestä… hmmm… no ehkä ihan menettelevä:

Mutta katsokaa tätä sivulta!!!

Graaaaah! Äkkiä, äkkiä pois tää mun päältä! Isomman M-koon ottaminen ei auttanut yhtään: silloin hartiaosa pussitti liian isona ja keskivartalo näytti aivan yhtä pahalta.

Ja toinen ”entisen elämän ykkössuosikki” olisi ollut tämä ihanuus – tän mallisia on suurin osa mun reissuilta ostamista lempparimekoista. Edestä… hmmm… hieman ”antava”, mutta silti ihana:

Mutta sivulta taas selvä raskausmahaefekti – eikä mun notkoselkä auta yhtään asiaa:

Kaunis, kaunis mekko. Jollekin muulle kuin minulle.

Toisesssa vastaavantyylisessä oli enemmän ”tilaa” edessä:

…mutta yläosan löysyys ja tuollainen hassu rypytys tekivät jotenkin huonoryhtisen vaikutelman. Ei kiitos.

Loppuun tuli vielä täysyllätys: maksimekko. Mä en ole ikinä edes sovittanut sellaista – oon ajatellut, että mun kokoiselle sellainen ei sovi yhtään. Mutta nyt löytyi niin ihana kuvio, että oli ihan pakko ihan-vaan-huvikseen-kokeilla. Ja kappas:

Hetken hauduttelun jälkeen totesin, että tää on mun.

Mutta kuulkaa – mitä tuon mekon helmalle tehdään…? Tai siis annetaanko sen vaan viistää maasta kaikki hiekkalaatikkohiekat mukaansa…? Ilmeisesti. Mä oon nyt vaan pokkana liehunut tuolla menemään ja kotiin tullessa riisunut sen aina heti eteisessä pois niin kuin tirpan ulkovaatteet ikään :)

Yllätyksiä tuli muuten myös kenkärintamalla. Nimittäin en ostanut näitä:

…enkä edes näitä:

…vaan nämä:

Karvaiset leopardiballerinat – voiko nyt vedota tilapäiseen mielenhäiriöön…?

(totuus: noissa kahdessa ekassa ei ollut mulle kokoja)

*******

Ja tästä opimme, että… emme mitään! Tai ehkä sen, että ei kannata lähteä alennusmyynteihin, jos on säästölinja.

Tulin kuitenkin niii-iiiin onnelliseksi noista ostoksistani, että ehkä se oli sen arvoista!

1

You Might Also Like

  • CougarWoman
    8.7.2014 at 19:31

    Karvaiset leopardiballerinat – tämä selvä; se sun sisäinen puumahan se siellä vaan nostaa päätään ;)

    Toi maksimekko on muuten niin sinä <3

    • Kristaliina
      8.7.2014 at 19:33

      Se on vaan kato se mun salattu piilopuuma: Joelhan on mua sen 6 vuotta nuorempi :)

      • CougarWoman
        8.7.2014 at 19:48

        Muistin toki ;)

    • Torey
      8.7.2014 at 23:55

      Mä sanoin, että maksimekot on loistavia! Ja mä kun olen kanssa tällänen pätkä, niin mä tepsuttelen menemään mekko maata laahaten, tai(!) käännän rinnan alta hiukan tiukan rinnuksen alle kangasta ulos mentäessä! ;)

  • Nannannaa
    8.7.2014 at 19:38

    Hih, hassua, olin aina ihan ajatellut, että oot kyllä ihan maksimekkotyyppiä. :D Pitäsköhän munkin käydä salaa kokeilemassa, kun en yhtään voisi kuvitella sellaista päälleni? :)

    Leopardiballerinat, hih! Mutta noihan on oikeesti tosi kivat!

    Toi vihree mekko on kyllä niiiiiin ihana! Viis imetysmahdollisuuksista! Ja hei, kyllä nyt hyvännäköisiin vaatteisiin satsaaminen vaan kannattaa, jos siitä tulee itselle tosi hyvä olo. :)

    • LauraEm.
      8.7.2014 at 19:59

      Kannattaa kokeilla! Mäkään en aatella että ikinä pukisin sellasta kun kuvittelin, että pitää olla pitkä ja laiha että ne näyttäs yhtään hyvältä ja tuntuis kivalta – mulla täyttyy vaan pituus :D kokeilin silti, ja kyllä niitä malleja löytyy sen verran, että voi yllättyä ilosesti :)

      • Amma
        9.7.2014 at 08:27

        No joo, mä oon pitkä (toki en kovin laiha), niin se maksimekon löytäminen on tuskaa, koska ne ei ole tarpeeksi pitkiä! Mielelläni minäkin laahaisin maata sillä helmalla, mutta joo, se huitelee ennemmin jossain nilkan yläpuolella..

        • LauraEm.
          9.7.2014 at 23:25

          Mä 175cm löysin ton linkissä näkyvä omani seppälästä :D se saatto kyllä olla joku salainen maximallistokin, koska toi oli m-koko. Se meni mulla vaihtelevasti kengänkärjelle, maahan ja ilmaan, laihemmalla viistäis maata :)

  • Pee
    8.7.2014 at 20:03

    Mieluummin mun mielestä laittaa rahaa kivoihin mekkoihin, joista tulee hyvä mieli, kuin että tuskailisi päivittäin sen kanssa ettei ole mitään päällepantavaa. Pelkkää ajansäästöä ja mielelle iloa siis :)

    Ja ihana tirppa temppuilemassa!

  • maksis (Ei varmistettu)
    8.7.2014 at 20:04

    Tuo viimeinen maksi mekko näyttää upealta antaa kaikista hoikimman kuvan kantajastaan!

  • PSK
    8.7.2014 at 20:04

    Tirppakin näytti viihtyvän, ihana pikku voimistelija!

  • TerhiF (Ei varmistettu)
    8.7.2014 at 20:05

    Vihreä mekko sekä maksimekko aivan kymppejä!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    8.7.2014 at 20:11

    Näitä kuvia katsoessa mä en voinut muuta kuin miettiä, että miten niin sulla voi olla 15 kg ylimääräistä?? Siis kuinka pieni sä oletkaan voinut olla? Nyt ei mun mielestä näy mitään ylimääräistä. Mahan muoto nyt vielä voi olla vähän pyöreämpi venymisestä johtuen, mutta muuten.

    Ja kiitos tästä huippuhyvästä postauksesta! Olet niin ihana kun totuudenmukaisesti esittelet myös nuo ei niin hyvin istuvat vaatteet. Antaa itsellekin toivoa löytää omalle vartalolle sopivat vaatteet, kunhan vaan muistaa sovittaa ja sovittaa, kaikenmallisia.

    Huippuhyviä löytöjä teit!

    Maarit

    • Kristaliina
      8.7.2014 at 23:24

      Kiitos :) Tuolla ne 15 uutta kiloa taitavat olla keskikohdan mailla mekon alla piilossa :) Ehkä siitä ne raskauskyselyt tuleekin, kun paino ei ole tasaisesti jakautunut…

      Mutta kiitos! Ja joo itseäkin ilahdutti, kun löytyi sellaista, missä tuntee olonsa hyväksi :)

  • PilviN
    8.7.2014 at 20:28

    Voi vitsit miten kivoja löytöjä ja niin sulle sopivia!

    minä en kyllä huomannut mitään mahaa missään noista mekoista :)

    Itsellä tuntuu (2,5v nuorimman synnytyksestä) että edelleen kaikesta yrityksestä huolimatta maha kuin puolivälissä raskaana :/

    Oon muuten myös miettinyt tota maksimekko-juttua, tai siis helmaa, omistan muutamat maahan asti olevat mekot ja niin kiva kun niillä olisikin liihottaa helmat hulmuten, on pakko kävellä helmat epäkäytännöllisesti kourassa, jottei joka kerran tartte pestä mekkoa ssään tullessa. Toki tuo sun tyyli olisi myös hyvä, riisua mekko kuin lovaate sisääntullessa :)

    • PilviN
      8.7.2014 at 20:29

      Äh, lovaate on kai ulkovaate.

  • HannaSilinda (Ei varmistettu)
    8.7.2014 at 20:54

    Oliko Kampissa hyvät alet ja vielä jotain jäljelläkin? Hitsi, mä sen edellisen postauksen seurauksena päädyin kans Indiskan sivuille ja tilasin useamman mekon kokeiluun. Mut ei siel ollu kaikkia tuollaisia ihanuuksia! Nyt mietin jopa Helsinki-visiittiä ihan vaan Indiskan takia… :D All time favourite-vaatteet on Indiskasta mutta viime aikoina ei ole tullut törmättyä putiikkiin hetkeen. Eli siis käytyä Helsingissä, ja tarkemmin keskustassa kun ei muualta ”läheltä” enää löydy…

    • Kristaliina
      8.7.2014 at 23:15

      Ehdin käydä vaan noissa Mangossa ja Indiskassa ennen tirpan päikkäriaikaa – ja ainakin Mangossa oli vielä hyvin alennusvaatteita. Hih Indiskassa sit taas en edes kiinnittänyt huomiota alelappuihin, kun olin vaan niin huumassa :D Noi mun Imdiskasta ostamat tais kaikki olla normihintaisia. Mangosta ostetut (eka mekko&ballerinat) oli alessa.

  • Sole (Ei varmistettu)
    8.7.2014 at 21:50

    Wau!!! Superhienoja mekkoja oot löytänyt!hyvähyvä ja ihanan pirteita, kukaan ei kiinnitä noissa vaatteissa huomiota sun mahaan vaan siihen miten hienoja ja värikkäitä vaatteita sulla on. Super postaus, joka antaa muillekkin innostusta shoppailemaan uusia vaatteita! Itsellä ne vaatteet tosin on raskausajan vaatteita,mutta alkuvuodesta varmasti palaan tähän tekstiin saamaan inspiraatiota! :)

  • Taitai (Ei varmistettu)
    8.7.2014 at 21:55

    Ooh, toi eka toppi, TODELLA hyvä malli! :) Mulla on vähän samaa ongelmaa, vaikka kontrasti ei ehkä ole niin iso kun en ennen raskautta/-ksia ollut niin pieni. Noista sun instagram-kuvista lähtien on itselläkin ollut hirveä shoppailukuume ;)
    Tosi kivoja löytöjä ja se tyytyväinen tunne mikä niistä tulee on ehkä parasta terapiaa tähän väsymykseen ;) siispä: money well spent! :)

  • MirvaK
    8.7.2014 at 22:19

    Kuten instaan jo laitoin. Toi maximekko on aivan loistava! Ja balleriinat ovat täälläkin löytyneet jalkaan. Ennen kolmatta lasta balleriinat ei vain pysyneet jalassa, nykyään pysyvät. :D Ja kyllä tässä on huomannut, että vartalon malli on muuttunut kovasti. Ei voi kuvitellakaan että samoja edes enää yrittäisin laittaa päälle mitä joskus.

    • Kristaliina
      8.7.2014 at 23:28

      Mä itse muuten olin ennen lapsia korkkareissa. Aina. Siis aina-aina, ja jalat ihan verillä ja rakoilla. Nyt on kaikki korkkarit täysin pitämättöminä ja läpysköillä vetelen vaan menemään :)

  • marsus
    8.7.2014 at 22:20

    Aivan nappiin menny sun ostokset! Jokainen noista valinnoista sopii sulle tosi hyvin!

  • Raissi
    8.7.2014 at 22:24

    Hei sen maximekon kanssa kannattaa odottaa ekan pesun yli. Varsinkin jos se on viskoosia, niin saattaa kutistua pituussuunnassa sen 3-5%. Jos ei kutistu, niin itse olen kääntänyt vähän helmaa ja ommellut käsin sellaisia ”helmapistoja”, jotka eivät näy ulospäin. Voi aika harvakseltaan tehdä niitä pistoja, niin ei leviä pälli pipertäessä. Lopuksi helman silitys, niin hyvä tulee.

    Se helma saa olla pitkä, mutta jos laahaa maata, niin näyttää helposti siltä, että teletappi on shoppaillut jättiläisten liikkeessä.

  • Miitu (Ei varmistettu)
    9.7.2014 at 00:13

    Hienoja löytöjä! Ja samaa sanoisin, kuin muutama muukin, että ne ylimääräiset kilot ei kyllä todellakaan ulkopuoliselle näy. Ainakaan näin kuvien välityksellä. Mutta toki oleellisinta näis on se oma tunne. Puolikauhulla odotan omaa kipuilua muuttuneen peilikuvan kans, ku täs on viime kuukausien ajan tarvinnu angstata vaan tuota takapuolta (paluu nuoruusvuosiin siis) mahan olles sievä jalka-rantapallo. Ainakaa edeltävien kahden ja puolen vuoden aikana en ehtiny tottua sivuprofiiliin, jossa maha näyttikin yhtä paksulta tai paksummalta kuin takapuoli…

  • Hennali (Ei varmistettu)
    9.7.2014 at 01:54

    Mua naurattaa niin älyttömän paljon Silvan jumppaus tuossa maksimekkokuvassa. :D Nauroin ääneen ja nyt kun ajattelenkin sitä, niin naurattaa lisää.
    Aika mennä nukkumaan. :D

  • mikämahamissä (Ei varmistettu)
    9.7.2014 at 09:50

    http://www.essentialmums.co.nz/mums-life/health/8757837/Passing-on-body-

    Muista, että nämä postaukset ei täältä poistu, ja jo ihan muutaman vuoden päästä sekä Silva että Seela voivat näitä lukea.

    Sun maha on muiden silmään ihan olematon, olet hyvä noinkin. Kannattaako antaa tyttärille se kuva että jo tuommoinen pieni maha on niin kamala että se pitää peittää? Ymmärrän että muuttunut olomuoto voi ahdistaa, mutta kannattaa miettiä miten asiaa käsittelee. Itse olen jopa omaa äitiäni torunut kun hän jotain voivotteli painostaan lapseni lähellä.

    Nim. aloitin laihduttamisen 8 vuotiaana, koska mummi (normaalipainoinen, mutta yllättäen viiskymppisenä vähän isompi kuin kakskymppisenä) oli aina laihiksella. Edelleen päässäni on ajatus että vain tosi laiha on riittävä. Lapset imee nää jutut käsittämättömän nopeasti ja täysin mustavalkoisesti.

    En halua morkata tms. mutta tää painoasia on sellainen joka itselle kolahtaa.

    • Kristaliina
      9.7.2014 at 12:57

      Tuo asia on itse asiassa meille tosi-tosi tärkeä; terveen ruumiinkuvan rakentuminen siis. Meidän tyttöjen kuullen ei laihdutusjuttuja saa puhua (muistutetaan jatkuvasti myös lähipiiriä tästä) eikä morkata kenenkään kroppaa: ei omaa eikä toisten.

      Siinä vaiheessa, kun tytöt ovat niin isoja, että osaavat lukea ja jaksavat kahlata äidin nettikirjoituksia läpi, he ovat todennäköisesti myös siinä iässä, että tällaiset asiat on helppo jo jutella. Että on luontevaa tarvittaessa kertoa, että äidillä oli raskauksien jälkeen iso maha, mutta sitten se lähti pois/ei lähtenyt pois, miten nyt sitten käykin. Ajattelen niin kuin tuossa alla SweetMama ehti kirjoittaa: ei ole mitään pahaa siinä, että haluaa pukeutua niin, että itsellä on hyvä olla. Varsinaiseen laihduttamiseen en oikein edes usko (silloin, kun selvää ylipainoa ei ole), vaan kyse on terveellisestä ruokavaliosta ja terveellisestä liikunnasta. Ja ne puolestaan ovat sellaisia asioita, joita nimenomaan lapsille haluaa siirtää :) Itse olen saanut paitsi onnekkaat geenit tässä painoasiassa, myös terveellisen syömisen/liikkumisen mallin kotoa. Terve mieli terveessä ruumiissa :)

      …ja lisättäköön tähän, että raskauskilot nimenomaan ovat sellaista ”tervettä” ja normaalia – ja samoin mielestäni se, että niiden jälkeen haluaa maltillisesti (liikunnan ja terveellisen ruokavalion kautta) palata omiin hyvältä tuntuviin mittoihinsa imetyksen jälkeen ja noin vuoden kuluessa. En näe mitään epätervettä siinä tai mitään, mikä ei (isomman) lapsen korviin saisi kantautua :)

      • TL (Ei varmistettu)
        17.7.2014 at 12:52

        Eskari tai ekaluokkalainen on kyllä vielä tosi pieni ymmärtämään tällaisia juttuja ”oikein”. Nykyään puolet lapsista osaa lukea jo ennen kouluun menoa. Oma ekaluokkalaisenikin lukee jo tosi mielellään olan yli blogeja ja facebookia… Teidän Silvankin kielellisen lahjakkuuden kun ottaa huomioon, ei olisi mikään ihme, jos tyttö oppisi lukemaan jo 4-5-vuotiaana. Eli parin vuoden päästä…

        Vaikka meillä kotona ei ole kukaan ikinä laihduttanut eikä puhunut painostaan, meinasi sangen laiha lapseni 6-vuotiaana aloittaa omatoimisen dieetin ja syömalakon, ettei vain lihoisi. Kaikki opetus terveellisestä syömisestä on päiväkodista alkaen uponnut niin hyvin pieneen kaaliin, että lapsi ei pysty esim. kevytmaitoa nielemään, kun siinä on rasvaa. Vaikka kotona oltaisiin kuinka terveellä pohjalla syömisten suhteen, silti näyttää yhteiskunta vaikuttavan pieniin mieleen. Voi kun se olisikin vain koti joka vaikuttaa…

  • SweetMama
    9.7.2014 at 11:29

    Kiitos hyvästä postauksesta ja aiheesta!

    ”Kannattaako antaa tyttärille se kuva että jo tuommoinen pieni maha on niin kamala että se pitää peittää?”

    Mä ymmärrän tämän ihan toisella tavalla; ei ole kyse mistään ”kamalasta” vaan siitä että on itsellä hyvä olla. Kai jokainen haluaa mieluummin olla omalle kropalleen istuvissa vaatteissa kuin vaatteissa jotka istuu huonosti ja  joissa on epämukava olla? :)

  • Mhm (Ei varmistettu)
    9.7.2014 at 13:33

    Ihanan virkistävä postaus. Paljon erilaisia blogeja luen ja yhtenäinen ahdistava tekijä on yleensä se että elämä on niin hemmetin sateenkaarihattarahöttöö. Synnytetään-ollaan heti takasi koossa xs-vauva on unelma nukkuja ja syöjä-koko ajan sisustetaan sitä ihanaa valkoista kotia-ostetaan lisää design tuotteita-koskaan ei oo likasia astioita pöydillä tai leluja lattialla.

    Sun blogi on niin raikas tuulahdus tähän pätevien supermammojen joukkoon.
    Koti näyttää onnelliselta jossa eletään ja sotketaan. Mahaa on jäljellä mutta mitä siitä,ostetaan erimallisia vaatteita ja annetaan olla :)

    • Kristaliina
      10.7.2014 at 14:57

      Kiitos! Monesti ”kaunis elämä” -bloggaajilla on tietääkseni sellainen motiivi, että he haluavatkin nimenomaan tallentaa niitä elämän kauniita hetkiä ja tunnelmoida nillä. Mulla taitaa olla vähän erilainen motiivi, ja sellaiseksi seesteiseksi kauniselämäbloggaajaksi minusta ei vaan persoonana olisi millään:) Mä kun heti alkuun halusin kirjoittaa tavallisesta arjesta ja mahdollisimman omannäköisesti; niinpä tämä onkin vähän tällaista riemunkirjavaa sekametelisoppaa :) Kiva kun tykkäät, ihana kuulla!

  • Shelley Draven
    10.7.2014 at 17:53

     

    Ah’ niin ihanat alennusmyynnit. <3

     

    Kauniita, tyköistuvia mekkoja olet onnistunut reissullasi löytämään.

  • 1 2