Voi mielikuvitus sentään.
Tirpan lempparilelut viimeisen reilun viikon ajan ovat olleet:
Tanssivat korut!
Onhan se nyt ihan selvä – miten en ole ennen tullut ajatelleeksikaan. Onpa tässä sitten tosiaankin tällaiset vetreät, pitkäjalkaiset kaverukset:
Meinasin tässä pari päivää sitten tehdä oikean megamokan – olin nimittäin laittamassa tuota vasemmanpuoleista korua kaulaani…
”Eiiiiih! Äitiiiiih, eiiiiiiih!”, tirppa parahti hätääntyneenä.
”Ei saa laittaa noin. Sillä kullalla menee pää ihan ylösalaisin!”
Maria87 (Ei varmistettu)
10.12.2014 at 21:00Minulla oli lapsena pieni korurasia täynnä mummon antamia koruja; kaulakoruja ja rannekoruja, kullattuja ja hopeaisia. Ja minä leikin niillä usein… käärmeleikkejä. Oli vaikka minkälaista käärmeperhettä ym., rumimmat korut olivat niitä pahiksia, tietenkin :D Muistelisin että leikit jatkui useita vuosia. Koruista on moneksi :)
Vierailija (Ei varmistettu)
10.12.2014 at 22:03Itse leikin lapsena esim. värikynillä, kynien muoto ja väri vaikutti siihen, mitkä kynät oli samassa perheessä jne. Oma lapsi (2,5v) leikki juuri pari päivää sitten pipareita leipoessa, että samanmuotoiset, mutta erikokoiset piparimuotit oli äiti ja lapsi, sitten aina taikinaan painamisen jälkeen piti halia :D
Mä niin tajuan Silvaa!