Tämä ei ole positiivisuushaaste

Eilen illalla sängyssä rättipoikkiväsyneenä, flunssaisena ja raskaan päivän jälkeen aloin laskea.

Olen usein iloinnut, että puolet Siitä Raskaimmasta eli vauvavuodesta alkaa olla jo takana.

Takana siis:
huhtikuu
toukokuu <3
kesäkuu <3 <3
heinäkuu <3 <3 <3
elokuu <3 <3
syyskuu
puolet lokakuusta

Jäljellä vielä:
loput lokakuusta
MARRASKUU
JOULUKUU
TAMMI-v*un-KUU
helmikuu
maaliskuu

 

Get the point?

Hyvin monta rumaa sanaa tähän.

 
Like

You Might Also Like

  • V. Egonen (Ei varmistettu)
    24.10.2014 at 10:45

    Meillä on sama, paitsi huhti- ja toukokuu on vielä kokematta. Tammikuu on EHDOTTOMASTI vuoden karsein kuukausi.

    • phocahispida
      24.10.2014 at 19:20

      Tammikuu on pahin. Ihan selkeästi. En muista varmaan yhtään tammikuuta, joka olisi ollut erityisen kohottava tai mieleenpainuva kuukausi elämästäni. Uuuh, ei tammikuuta.

      P.S. Krista hei, voinko mä tulkita tän perusteella niin että pitäydyt edelleen lyhyessä ja ytimekkäässä vastauksessasi siihen, miksi hankitaan lisää lapsia? ;DD

      • Kristaliina
        24.10.2014 at 19:25

        Voit! :D Mitä sitä sen kummemmin perustelemaan, kaikki on siinä :)

        • phocahispida
          24.10.2014 at 19:32

          Munkin mielestä! Kun päässä viiraa, niin mitäs sitä kieltelemään!
          Mitä nyt harvasta sekoamisesta saa minimissään 18v kakkua Suomessa, varsinkaan ensikertalaisena ja hyvällä käytöksellä. Että kalliiksi tulee. :D

  • Eerika
    24.10.2014 at 10:46

    Täällä on jo suoritettuna 10/12, huhhuh, jaksaajaksaa! Siis vaikka toki on myös <3 <3 <3 mutta jotenkin yhdistelmänä lokakuu ja touhottava tahtova 10 kk syö hieman jaksamista. Vielä olisi marras- ja joulukuu edessä. Mutta mitä sen vauvavuoden jälkeen tapahtuu? Autuus? Tahtoikä?? Äititahtootietää!

    • Kristaliina
      24.10.2014 at 10:57

      Sit alkaa ihana vaihe, jolloin koko elo on ruusuja ja kukkasia!

      (näin ainakin haluan ajatella :D )

      • Höpsö (Ei varmistettu)
        24.10.2014 at 12:05

        Minäkin odotin kovasti vauvavuoden loppumista (siis vasta näin ensimmäisen lapseni kanssa) ja ajattelin, että helpot ajat ovat tulossa. Mutta nyt kun poika on 1v 3kk niin täähän onkin joku ihmeen terminaattori-ikäkausi! (Vauvasta terminaattorin kautta uhmaikäiseksi, jees!) :D poika ylettää joka paikkaan, kiipeilee kuin mikäkin apinan poikanen, juoksee lujaa ja tuhoaa kaiken (siis KAIKEN!!!) tieltään! Oh noh! :’D

        • Eerika
          24.10.2014 at 12:30

          Eiii! Mä niin arvasin tän. Siihen oli syynsä miksi puhutaan vauvavuodesta, mutta sen jälkeisestä ajasta mystisesti vaietaan. Me niin jatketaan siellä sirkuksessa niin on edes jokin paikka mihin purkaa terminaattoritouhuja! 

        • aivan (Ei varmistettu)
          24.10.2014 at 14:52

          Mustakin vauvavuosi oli helpompi kuin vuosi VILKKAAN 1-2.-vuotiaan kanssa. Se vauva pysyi kuitenkin paikoillaan. Nyt on kyllä helpottanut kun lapsi on reippasti yli 2 v.

          • jep (Ei varmistettu)
            24.10.2014 at 16:59

            Jep jep. 1-2v on liikkuva ei niin älyllinen tyyppi, joka simahtaa vaan hetkeksi.. Mutta siitä kun selviää niin 2v on älyllinen, keskusteleva tyyppi joka pohtii maailmaa ja osaa paljon ja sen kanssa voi alkaa toteuttaa ihan eri tavalla sisäistä lastaan.. :) &lt;3 ja no uhmaa, mut se kuuluu asiaan

  • Torey
    24.10.2014 at 10:46

    Hahaha toi tammikuu! :D Itse en myöskään ole talvi-ihmisiä. Lumi on kivaa ekat viikot, ja JOULU<3. Mutta ne riittää talveksi, sitten vois taas olla kesä. 

    Itse oon huomannut, että kun mulla on raskaudet osunu mukavasti niin että oon saanu talvella seurata vatsan kasvua ja liikkeitä, niin talvi on menny nopeesti ja ollu vähemmän ahdistava. Eli pitäskö tässä sit olla paksuna joka talvi? Vai kerätä vaan vauvavatsalta näyttävä talvivarasto vyötärölle? :D

    • suvitus (Ei varmistettu)
      24.10.2014 at 10:51

      Ja ruuansulatusvaivat, jotka muljuaa vatsassa kuin vauvan liikkeet. Eiköhän kaikki ole jouluna järjestettävissä?

  • Silkkitassu
    24.10.2014 at 10:54

    Vitsi kun on syksyvauva, niin nyt sit kaikkein touhukkain aika (eli kävelemään oppinut taapero) osuu talvelle, jolloin michelin-ukko varustus estää tehokkaasti ulkona kunnolla touhuamisen. :( Ennen rakastin talvea, mut nyt lähinnä ketuttaa.

    • Uuden elämän arvoitus
      24.10.2014 at 13:33

      Toi on ärsyttävän totta. Ja kaikista eniten se ärsyttää pikku touhuilijaa, joka ei pääse liikkeelle ja tyhmät rukkaset estävät minkään ottamisen käteen. Ja sit vituttaa.

  • T2 (Ei varmistettu)
    24.10.2014 at 10:59

    Meillä on tänään pikkuveljen vauvavuosi takana. &lt;3 Nyt voi juhlia. :)

    • Kristaliina
      24.10.2014 at 11:57

      No niin voi – onnea! <3

  • Hebs (Ei varmistettu)
    24.10.2014 at 12:52

    Täällä laskettu aika joulukuussa. Vähän harmittelin kaverille että kesävauva olis varmaan ollut jotenkin kätevämpi ja kuka hullu nyt joulukuussa (jouluna?!) haluaa synnyttää ja ääh joudun hankkimaan äitiystalvitakinkin ja mitä vielä… Hän lohdutti mua, että se on just hyvä aika synnyttää, koska sitten kun enimmät hormonihöyryt laskee ja valvominen alkaa väsyttää enemmän, alkaa jo tulla kevät ja päivät pitenee. Tän voimalla mennään :)
    Syyskuussa syntyneen esikoisen kanssa helmikuu (2010) oli musta pahin, kun tuntui että aina vaan että kahden viikon sääennuste näytti -20 tai kylmempää…
    Ja tosiaan, olihan se vauvavuosi valvomisineen raskas. Mutta en ehkä ihan ruusuilla muista tanssineeni sitä seuraavaakaan vuotta..mutta pidemmät yöunet auttoi kyllä jaksamaan :)
    Tsemppiä!

    • Eerika
      24.10.2014 at 13:17

      Jouluaatonaattona synnyttäneenä voin sanoa, että ystäväsi on vallan oikeassa! Ainakin meillä tammikuu meni vauvakuplassa eikä kotoa juuri lähdetty kuin kaupalle ja sitten se kevät alkoikin sieltä hiljalleen tulemaan auringonpaisteena ja lämmön lisääntymisenä :) Nimittäin vastasyntyneen kanssa kuuma kesä voi olla jopa hankala, isomman vauvan kanssa voi jo touhuta ja iloita kesäkeleistä yhdessä!

  • Seregi
    24.10.2014 at 13:20

    Mitä nää ekstrasydämet merkkaa? Onks sillo ollu ekstraihanaa esim. vaavi on nukkunut hyvin jne?

    • Uuden elämän arvoitus
      24.10.2014 at 13:35

      Eiks kesä nyt yleisesti ottaen ansaitse pari sydäntä? ;)

      • Seregi
        24.10.2014 at 15:18

        Riippuu henkilöstä. Itse koen, että moni kesä on niin kuuma ja hikinen, etten pidä. Monesti olen myös töissä, kun muut on lomalla, joten ärsyttää.

        Syksy on monen mielestä kuolemaa luonnon nukkumaan menon takia, mutta vaikka silloin väsyttää pimeiyden takia, näen sen uutena mahdollisuutena. Kun väsyttää, niin tulee priorisoitua enemmän ja mietittyä, mikä on oikeasti tärkeää. Monesti syksyllä tulee aloitettua uusia harrastuksia ja elämäntapa-asioita, mutta ne jäävät, kun ei ole priorisointi ja ajankäyttö ollut kunnossa. 

    • murina
      24.10.2014 at 13:38

      Mä käsitin ne niin, että Krista ois kesäihmisiä :) 

      • Kristaliina
        24.10.2014 at 19:26

        Joo, ehdottomasti! Plus että kesällä Joel oli lomalla eli kaikki oli kahdeksankymmenkertaisesti helpompaa :)

  • Miitu (Ei varmistettu)
    24.10.2014 at 13:26

    Meillä on nää ensimmäiset kolme kuukautta menny yllättävän kivuttomasti ainakin tän vauvan suhteen (hammastehtailut ei oo vielä alkanu…). Meillä molempien lasten kiihtyvyys nollasta sataan on melkoisen nopea, mut ehkä siihen on vaa sit jo nii tottunu 3,5 vuoden aikana, etten ite enää niin ahdistu siitä. Illat on vähän takapuolesta, kun nukutan yleensä yksin näitä molempia, mutta ehkä täs alkaa rutiinit syntyä ja elämä helpottaa senki suhteen. Isommat haasteet on liittyny esikoisen kasvatukseen ja siihen parin viikon toipumisjaksoon kipuineen ja painajaisineen leikkauksen jälkeen. Enemmän mä stressaan aikaa tämän jälkeen päivähoitokuvioineen. Yhh!

    Voimia sinne omien haasteiden keskelle!

  • paulahelena
    24.10.2014 at 13:43

    elovauva oli kyl siitä hyvä et vuoden synkin aika osu sillai et kaikki oli muutenkin vielä uutta ja ihmeellistä ja nyt tyyppi on jo tommonen huikee touhutoope (ja isä kotona sen kanssa, krhm). mut mitä vikaa tammikuussa on, onhan se nyt paljon kivempi ku vaikka marraskuu! vaik mä oon kyl niin euforiassa näiden töiden kaa ettei marraskuukaan tunnu pahalta.

  • Vierailija H (Ei varmistettu)
    24.10.2014 at 13:51

    Kovasti tsemppiä Puutaloon!
    Mä olen ihan päinvastaisesti lillunut jossain ihme euforiassa viime päivät. Syynkin tiedän: olen NUKKUNUT. Siis sitä sellaista, mitä normaalit ihmiset tekee öisin. Nukkunut, jopa neljä tuntia putkeen aiemman puoli tuntia – tunti – max kaksi tuntia -rytmin sijaan. Haastavammatkin päivät jaksaa ihan eri tavalla ja synkissä päivissä näkee muutakin kuin harmaan eri sävyjä.
    Voimia ja tsemppiä!

  • Sodapop (Ei varmistettu)
    24.10.2014 at 14:08

    Meilläkin on viikon kuluttua 4 kuukautta, eli 1/3 nuoremman tytön vauvavuodesta takanapäin! Ehkä tästä vielä selvitään… Välillä tulee laskettua, että vielä niin ja niin paljon vauvakuukausia jäljellä ja välillä taas haluaisi pysäyttää ajan johonkin ihanaan vauvahetkeen. Esikoistyttö täyttää kuukauden kuluttua 2v, eli itselläni sitten kaksi vuotta uutta elämää äitinä takana. On tämä kahden pienen kanssa hullua, aivan ihanaa ja sitten välillä vaan itkettää kun on niin väsy. Mutta päiväuniajan viihteenä blogisi ja täällä käydyt keskustelut (vaikken itse usein kommentoikaan) on paras, vertaistukea parhaimmillaan:)

    • Kristaliina
      24.10.2014 at 20:19

      Oh kiitos – samoin tää on ihana vertaistukipaikka myös mulle! On tehnyt hyvää kuulla, että yhtä hullua menoa tää on tosiaan muillakin. Mutta hei – jossain vaiheessa kollektiivisesti voidaan todeta, että hei tämähän on helpottanut! :)

  • Päähenkilö
    24.10.2014 at 14:23

    Mustakin vauvavuodet on aina olleet aika raskaita, joo. Mutta ehdottomasti niin päin, errä ekat puoli vuotta (miinus yhden vauvan koliikki) menivät suht hyvin, mutta sitten alkoivat yöhulinat ja alkoi jo oikeasti vähän uuvuttaa. Aika 6-12 kk on aina ollut jotenkin semmoista vähän sumuista ja rasittunutta aikaa mulle. 1-vuotispäivän jälkeen on alkanut helpottaa, vaikka onhan noiden pikkulasten kanssa kaikennäköistä… Mutta jotenkin mulle mm. imetyksen loppuminen ja töihinpaluu ovat olleet tosi huojentavia juttuja.

    • Päähenkilö
      24.10.2014 at 14:26

      p.s. Kaikki lapsemme ovat olleet talvivauvoja, mutta mulle vuodenajat ovat aika neutraali juttu. Ihan kivoja kaikki.

  • hann (Ei varmistettu)
    24.10.2014 at 14:48

    Musta tammikuu on kiva kuu koska laskettu aika on silloin, sitä odotellessa. Esikoinen syntyi joulukuussa. Musta talvivauvat on kivojakin kun kyllä sellasta liikkumatonta pötikkää pukee. Ja kun se on 1 v. tienoilla ja huterasti kävelee niin on pehmustetta kaatumiseen, ei tule asvaltti-ihottumaa ;) katsotaan vaan odotanko mäkin vauvavuoden loppumista toisen vauvan kanssa, mutta esikoisen kanssa vauvavuosi oli leppoisaa ja hormoninhuuruista, 1-1.5 v. oli mulle raskain aika. Monia eri kokemuksia näköjään on :)

  • Kahvittelija
    24.10.2014 at 15:18

    Meillä on kohta ensimmäinen neljäsosa vauvavuodesta sinnitelty läpi. Vaikka hyviä hetkiä on paljon ja päivä päivältä enemmän, on tämä silti sellaista touhua, että mun katse on hyvin tiukasti lukittunut ensi kesään: sitten kun esikoinen täyttää kolme, on vauvakin jo reilun 10 kk ja esikoisen kohdalla ainakin se 10 kuukauden rajapyykki teki ihmeitä. :)

     

    • Kristaliina
      24.10.2014 at 20:16

      Ens kesä <3 <3 <3 <3 Ja aattele, meillä jo huhtikuussa: toinen kolme ja toinen yksi! Ooooh.

  • Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)
    24.10.2014 at 17:42

    Meillä on aina olleet helpoimpia 0-6 kk ajat ennen vauvan liikkeellelähtöä ja pahimpia terminaattorivaihe 1-2 v, kun lapsi on kiipeillyt pitkin keittiön yläkaappeja heti kun selkänsä kääntää. Minä niin tykkäsin niistä symbioottisista vauvakuukausista! Koko ajan on mennyt kasvattaminen vaikeammaksi lasten kasvaessa. (Vanhin nyt 8.)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    24.10.2014 at 18:59

    Esikoisen kanssa vauvavuosi oli raskain todella huonojen öiden ja väsymyksen takia. Se oli myös yksinäisintä aikaa kun äitikaverisuhteita ja vauvaharrastuksia alkoi vähitellen vasta muodostua. Taaperoikä oli ihanaa kun alkoi puistoiluvaihe ja puistosta löytyi paljon uusia tuttavuuksia, jopa ystäviä. Esikoinen oli helppo taapero, ei kauheasti kiipeillyt eikä pahasti uhmaillut (olin silloin jopa sitä mieltä, että uhmaikää ei ole olemassa, sittemmin olen pyörtänyt mielipiteeni…). Oli ihanaa seurata vauvan kasvua lapseksi ja omaksi persoonakseen, joka alkoi puhua ja jutella. :)

    Kahden seuraavan lapsen kanssa vauvavuodessa ei ollut erityishaasteita, perusvalvomiset ja perusväsymykset vain, joten vauvaelämästä jaksoi nauttia vielä enemmän. Ja odotuksena oli helppo taaperovaihe. Mutta kakkonen ja kolmonen osoittautuikin esikoista uhkarohkeammiksi ja vilkkaammiksi tapauksiksi, joten kiire, riittämättömyys, väsymys sekä yritys revetä joka paikkkaan tulivat hyvin tutuiksi. Ja nyt tämän kuopuksen kohdalla tahtoikä on tullut hyvin selvästi toteen.

    Eli sanoisin, että hyvin on lapsikohtaista mikä ikävaihe on helppo ja mikä haastava. Ei kannata siis etukäteen pelätä mitään vaihetta. Ja jos taas on menossa raskas vaihe, ehdottomasti kannattaa usko(tella), että helpompaan on menossa. :)

    Maarit

  • -jenni-
    24.10.2014 at 20:02

    Mä oon varmaan seonnut täällä kotona, kun koko viikon oon miettinyt, että tämä viisi viimeistä kuukautta on ollut mun elämän parasta aikaa <3 No täytyy nauttia nyt jos todellisuus iskee vaikka ensi viikolla…

    • Kristaliina
      24.10.2014 at 20:14

      No mut hei sehän on ihan parasta sekoamista! Ihanaa, että sulla on noin! <3

      …ja täytyy ihan itsenikin itseä muistuttaa, että onhan tässä meilläkin ollut paljon noita ”oh-tää-on-elämän-parasta-aikaa” -aikoja. Nyt vaan on ollut rankempaa. Kylläsetaasiloksimuttuu kylläsetaasiloksimuuttuu kylläsetaasiloksimuttuu :)

      • -jenni-
        25.10.2014 at 14:16

        Kyllä se muuttuu :)
        Esikoisen vauvavuoden pilasin, siölä että kapinoin sitä joka aamuista klo 6 heräämistä. Se oli silloin pahinta mitä tiesin. Nyt on jo niin tottunut, että vaikka poika herättää välillä 20-6 7 kertaa, en ole vielä yhtään väsynyt. Tai sit mä oon seonnut :D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    24.10.2014 at 21:58

    http://youtu.be/8uiTtt8JFZo

    Näin tämän videon äsken, ja ajattelin heti että saattaisit pitää siitä. :D Ole hyvä!

    • Kristaliina
      25.10.2014 at 14:21

      :D :D :D !!!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.10.2014 at 00:23

    Ensimmäinen kuukausi takana ja toisen lapsen tilaus peruttu. Enkä tiedä miten selviän seuraavat 11 kuukautta, jos tämä ei tästä helpota. T: vatsavaivaisen ja vähän nukkuvan pojan äiti

    • annakarin
      25.10.2014 at 09:07

      Helpottaa, helpottaa, mä lupaan! Joka päivä lähempänä helpotusta. Meillä asusteli myös pari kuukautta sitten samanmoinen vatsavaivainen ja huonosti nukkuva vaveli, ja nyt on jo uudet kujeet (vauva nyt vähän päälle 3kk). Tsemppiä, nopeasti se menee, vaikka ei siltä siinä hetkessä tunnukaan!

      Ja tsemppiä myös Krista! Mä yritän elää tän talven sellaisilla pienillä jutuilla. Jokaiseen kuukauteen joku huippumahtavajuttu, jota oikeasti odottaa ja sitten viikottain sellaisia pikkujuttuja, jotka saa hirveän onnelliseksi. Menee nää vauvailut sitten siinä sivussa. ;-)

      • annakarin
        25.10.2014 at 09:28

        Niin ja totta – kyllä mustakin se 1-vuotiaan kanssa tolskaus oli raskasta, mutta eri tavalla kuin vauvan. Mä itse kestän tosi-tosi-tosi paljon paremmin sotkuisen kodin, lattialle levitetyt kirjat, muoviastiat lattialla, sellaisen ”eieieieiei, mä tahdoooooon” -vaiheen ja jopa öiset kekkuloimiset kuin itkun, joka vaan jatkuu ja jatkuu tai ihan jatkuvasti, 24/7 iholla kyhnöttävän käärön. Ehkä se on sitä, että siitä raskaasta ajasta huolimatta se on jotenkin palkitsevampaa. Kun sillä pikkuisella kiinnostaa jo ehkä jokin muukin kuin maito ja syli. 

        • onnelliset vauvavuodet (Ei varmistettu)
          25.10.2014 at 22:27

          Tää on jännä, että monia äitejä ahdistaa se 24/7 symbioosi vauvan kanssa. Mä olisin imettänyt vaikka 18 vuotta putkeen, se oli jotenkin niin voimaannuttavaa itsellekin. Mutta ei, vuoden vanhana lähtivät molemmat juoksemaan ja tissit unohtui sen tien eikä sylissäkään ole enää joudettu juuri istumaan kuin satunnaisesti symbioosivuoden jälkeen. Nyyh. Meidän vauvat on olleet niin helppoja ja tyytyväisiä, että ei meinannut kehdata ääneen sitä sanoa missään perhekerhoissa yms. aikanaan. Sellaisia tyytyväisyyden perikuvia, pulskia, hyvin nukkuvia nauruvauvoja, joilla ei ollut mitään huolta mistään. Jos ne vauvat pysyisi aina vauvoina, ottaisin vastaan vaikka kuinka monta! Mutta kun niistä kasvaa itse tahtovia ja ei-tahtovia otuksia, joiden hanskaaminen on niin paljon mutkikkaampaa kuin vauvan sylittely kaikessa rauhassa kotona…

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.10.2014 at 08:37

    Se on kyllä jännä luonnonvoima tuo vauvakuume! Itselläkin oli ennen lasta haave useammasta lapsesta, joka haihtui ensimmäisen lapsen vauvavuoden aikana. Nyt kun iisimpiä aikoja takana jo puolitoista vuotta, oma lapsi 2,5 v, on vauvakuume tehnyt uhkaavasti paluun. Tällä kertaa toki realistisemmat odotukset mahdollista tulevaa vauvavuotta ajatellen.

    Unen puute saa ihmisessä aikaan vahvoja tuntemuksia. Tsemppiä kaikille vauvavuotta eläville!