Sylvian joululaulu – mutta mistä se oikein kertoo?

Lasten joulujuhlassa laulettiin Sylvian joululaulu. Oho, yllättävää! Ei varsinaisesti mikään tipe tipe tip tap.

Valinnan peruste kuitenkin kivasti kerrottiin ja se tekikin sitten asian ihan ymmärrettäväksi: laulu on kuulemma perinteisesti täkäläisten ”muuttolintujen” eli suomalaisten talvehtijoiden teemalaulu näin joulun aikaan.

”Mitä siinä Sylvian joululaulussa oikein sanottiin?”, lapsi kysyi pari päivää myöhemmin.
”No mä olen aina ajatellut, että se kertoo häkkiin suljetusta linnusta, tai ehkä jostain rakkaasta, joka on syyttömänä vankilassa vaikka jonkun sodan takia. Mutta nyt siellä olikin sellainen mulle uusi säkeistö, joka kertoikin Italiassa olevan ihmisen kaipuusta takaisin Suomeen. Mä ihmettelin sitä säkeistöä, mutta siellä mainitaan Etna ja se on Italiassa. Niin siitä se varmaan kertoo, että on ikävä Suomeen”, minä selitin.

”Miksi se ei vaan sitten lähde sinne takaisin Suomeen, jos sillä on niin ikävä?”, lapsi kysyi.
”Ehkä ennen vanhaan ei niin vaan päässyt lähtemään. Ei saanut ehkä ylittää maiden rajoja niin kuin nykyään tai lentokoneita ei lentänyt niin paljon eikä ollut rahaa lentoihin”, minä yritin selittää.

”Mä en tykkää siitä laulusta”, lapsi totesi.
”En minäkään”, toinen komppasi.
”Se on aivan liian surullinen. Joulu on riemun juhla! Miksi pitää olla noin surullinen joululaulu?”

”Jotkut ihmiset voi pitää surullista just kauniina. Ne varmaan tykkää siitä, että laulussa on jotain surullista”, minä selitin.
”Minä en tykkää!”, lapsi vakuutti.
”Enkä minä! Minä tykkään esimerkiksi Mimin ja Kukun lauluista, ne on paljon kauniimpia!”

Myöhemmin googlasin Sylvian joululaulun sanat. Mitä siellä oikein sanotaan ja mitä se tarkoittaa?

Jännä huomata, että en ollut aiemmin jotenkin ollenkaan noteerannut laulun toista säkeistöä. Ensimmäinen ja kolmas ovat hyvinkin tuttuja, mutta ihan niin kuin olisin muka toisen säkeistön kuullut ensimmäistä kertaa siellä joulujuhlassa. Hassua! Miten sitä on onnistunut sulkemaan korvansa näin?

Ja vannon, että oon itsekin laulanut tätä lapsena! Miten en muista toista säkeistöä yhtään? Onko toinen säkeistö jotenkin skipattu yli, vai mitä ihmettä?

Ensimmäinen säkeistö (tuttu):
”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki,
mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

Kolmas säkeistö (tuttu):
”Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.”

…mutta sitten se toinen säkeistö (joka oli mulle mukamas ihan outo):
”Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss’ siintääpi veet,
viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!”

Ohhoh! Kuulostaapa ihan… …Aurinkorannikolta. Vau! Tavoitan täysin fiiliksen – tutulta kuulostaa. Ja nyt ymmärrän ihan erinomaisesti, miksi laulu koskettaa täällä talvehtivia.

Ja mun tulkinta Italiassa olevan ihmisen kaipuusta Suomeen oli siis ihan väärä.

Olin ajatellut, että kertoja tosiaan on ihminen, jolle häkit sun muut ovat metaforia. Mutta sepäs kertookin linnusta. Muuttolinnusta?

Google kertoo, että Topelius vastusti lintujen häkkipyyntiä. Ja että tämä laulu kertoisi häkkiin suljetusta linnusta, jolta olisi jopa puhkaistu silmät, jotta se laulaisi kovempaa ja houkuttelisi lajitovereita luokseen – ja suoraan pyydyksiin ja pataan. Joskus oli myös tulkittu, että laulu kertoo Suomen itsenäisyyspyrkimyksistä (Venäjä olisi se häkki, jonne sirkuttaja olisi suljettu).

Viime jouluna muistaakseni silmäni osuivat myös johonkin juttuun, jossa laulun yhteydessä puhuttiin jossain kuolleesta lapsesta (Topeliuksen lapsi? veli?), mutta siinä vaiheessa suljin korvani.

Mutta tuolla ”häkkipyynninvastustamistulkinnallakaan” teksti ei ihan sataprosenttisesti aukea.

Lähden purkamaan tulkintaa ja sen ongelmia, yrittäkää pysyä kärryillä (Joel ei pysynyt).

Mä olen siis aina ennen luullut, että jutun kertojan maantieteellinen sijainti on Suomessa. Mutta miksi ”häkki mi sulkee mun sirkuttajain”? Eli siellä häkissä onkin joku muu kuin laulaja itse.

Kun nyt tekstiä tarkemmin katsoo, näyttää tosiaan siltä, että jutun kertoja on lintu. ”Istun oksalla korkeimman puun”. Harvemmin kaukokaipuisetkaan ihmiset puiden oksilla istuskelee. Ja kyseessä olisi nimenomaan muuttolintu; mahdollisesti mustapääkerttu tai Suomen Luonto -lehden tulkinnan mukaan se voi olla myös joku muu kerttu. Sylvia ei ole ihmisen nimi – se muuten jääkin tekstissä epäselväksi, että kuka ihmeen Sylvia – vaan sillä viitataan kerttu-lintuhin. Esimerkiksi mustapääkerttu on Sylvia atricapilla.

Ja että tällä hetkellä se kertojalintu on siellä Italiassa ja kaipaa kotiin rakkaaseen Suomeen ja jouluun. Ja samalla se lintu kaipaa jotain toista linturakasta, joka on suljettu häkkiin Suomessa, niinkö…?

Mutta ongelma numero yksi: jos se laulun kertoja on muuttolintu, niin miten se tietää, millaista on Suomessa talvella ja jouluna? Sehän on Suomessa vain kesät.

Välillä mietin, että vaihtuuko kertojaääni eri säkeistöissä, sekin olisi tieysti mahdollista. Mutta ei. Itse asiassa kaikissa kolmessa säkeistössä on viitteet siihen, että kertoja on muualla kuin Suomessa.

Toiseksikin: laulun vankina oleva lintu on häkissä Suomessa. Ja se vapaana oleva, kertojaäänilintu on Italiassa. Mutta se lintujen pyyntiperinne oli käsittääkseni juuri Italiassa ja muualla niillä main.

Miten se voi olla häkissä Suomessa? ”Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain”. Miten se häkkilintu nyt Suomessa sitten on, kun niitä lintuja kerran pyydettiin metsästykseen siellä Italiassa…?

Mitä mä tässä nyt en tajua…? Oisko tarjota selityksiä?

 

PS. Joel kävi lukemassa mun jutun eikä se tajunnut yhtään mitään, mistään. Ei tekstistä eikä varsinkaan mun tulkinnasta. Jepjep.

22
Like
5

You Might Also Like

  • Mia
    13.12.2018 at 12:38

    Tuo juttu jonka olet lukenut Topeliuksen kuolleesta lapsesta liittyy Varpunen jouluaamuna -kappaleeseen. ”Olen pieni veljesi, tulin taivahasta”, kertoo pikkuveli lintua ruokkivalle sisarelleen, kun on tullut tätä tervehtimään. Kaikessa haikeudessaan minusta lapsen vanhemmalta kaunis tapa käsitellä tuollaista kriisiä. Vaikka tässäkin jutussa kerrotaan, että ajan lapsikuolleisuus on ollut aivan muuta kuin tänäpäivänä, uskon että nämä asiat ovat ajasta riippumatta satuttaneet aivan yhtä paljon: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/12/18/varpunen-jouluaamuna-kertoo-myos-topeliuksen-omasta-tragediasta

    • krista
      13.12.2018 at 12:45

      Apua mä aloin itkeä jo tästä <3 Ei ihmekään, että en lukenut juttua :D Se varmaan muuten oli just tuo juttu, jonka linkkasit, kävin sen kurkistamassa (varovasti) :)
      -
      Mutta joo, niin tosiaan täytyy olla - ja tuon laulun tulkinta onkin paljon helpompi, lapsenakin sen jo ymmärsi, että se lapsi on tosiaan kuollut veli, se tosiaan ihan suoraan tuleekin siinä kertomuksessa. Mun mielestä lapsena tämä oli kaunis laulu, nykyään en kestä mitään tällaisia itkemättä ja se ei tunnu sellaiselta "puhdistavalta itkulta" vaan sellaiselta surulta, mitä ei halua tuntea... Uhh ei voi ajatella <3

    • Susa
      13.12.2018 at 13:03

      Minäkään en voi kuunnella Varpusta itkemättä tai ainakaan liikuttumatta. Oma äitini on menettänyt poikalapsen raskauden puolenvälin tienoilla ja minulla olisi veli, jos kaikki olisi mennyt hyvin. En sinänsä osaa kaivata ”veljeä”, jota ei koskaan ollutkaan, mutta jotenkin aina tunnen äitini tuskan laulun sanoissa. Myös omat kuusi keskenmenoani ja ajatus elävien lasteni ”enkelisisaruksista” saavat herkistymään tätä laulua kuunnellessa, vaikkakin keskenmenot tapahtuivat varhain enkä ole millään lailla uskonnollinen. Niin surullinen ja niin kaunis laulu.

      • krista
        13.12.2018 at 13:15

        <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
        -
        (nyt en voi edes vastata, koska aloin itkeä, menen vähän hengittelemään syvään - en tiedä, miten nää nyt osuu näin mun itkuhermoon)

        • Susa
          13.12.2018 at 14:02

          <3 <3 <3

  • Riikka
    13.12.2018 at 12:46

    Tässä pitää muistaa, että tuo laulu on suomennos Topeliuksencalunperin ruotsinkielisestä runosta:

    1. Och nu är det jul i min älskade Nord,
    är det jul i vårt hjärta också?
    Och ljusen de brinna på rågade bord,
    och barnen i väntan stå.
    Där borta i taket, där hänger han än,
    den bur, som har fångat min trognaste vän,
    och sången har tystnat i fängelseborg,
    o, vem har ett hjärta för sångarens sorg?

    2. Jag bor i de eviga vårarnas land,
    där de glödande druvorna gro.
    Cypresserna dofta vid havets strand,
    där har jag mitt ensliga bo.
    Det flammande Etna, det gnistrar så skönt,
    och luften är vårlig och gräset är grönt,
    orangernas ånga ur skogarna går,
    och ljuv mandolinen som kärlek slår.

    3. Cypresserna dofta. Det brusande hav
    i silver mot stranden bryts;
    vid foten av Etna, där är en grav,
    vars sorg uti blommor byts.
    Där slumrar en gäst från nordens dal;
    och nu är det jul i hans fädernesal.
    Vem sjunger din visa, som fordom en gång?
    Hör, Sylvia sjunger din hembygds sång!

    4. Och stråla, du klaraste stjärna i skyn,
    blicka ned på min älskade Nord!
    Och när du går bort under himmelens bryn,
    välsigna min fädernejord!
    I blommande vårar på gyllene strand,
    var finnes ett land som mitt fädernesland?
    För dig vill jag sjunga om kärlek och vår,
    så länge din Sylvias hjärta slår.

    Mä tulkitsen tämän niin, että kertoja on suomalainen muuttolintu, joka muistelee kaiholla kotimaata, vaikka ympäröivä etelän lämpö ja kauneus onkin ihanaa. Totta, että ei muuttolintu, joka asuu talvet aina muualla, voi oikeasti tietää mitään Suomen talvesta/joulusta, mutta kyseessähän onkin runo, tarina… Ja se hälkkilintu on edelleen siellä etelässä, ei Suomessa. Se ikäänkuin keskeyttää kertojan muistelot kotimaasta, kun siinä vieressä häkissä on se lajitoveri vangittuna. Näin siis itse tämän tulkitsen.

    Meillä Düsseldorfin Suomi-koulun joulujuhlassa laulettiin myös tämä laulu, koska se on tosiaan ulkosuomalaisten joululaulu (sopii monen ulkosuomalaisen suuhun) ja koska on Topeliuksen juhlavuosi.

    • krista
      13.12.2018 at 12:56

      Ahaa, okei! Ruotsinkielisessä versiossa tosiaan voi ajatella, että:

      ”Och nu är det jul i min älskade Nord,
      är det jul i vårt hjärta också?
      Och ljusen de brinna på rågade bord,
      och barnen i väntan stå.”
      …on sitä, että kertoja muistelee pohjoisen joulua.

      Ja sitten:
      ”Där borta i taket, där hänger han än,
      den bur, som har fångat min trognaste vän,”
      …on sitä, että kertoja kesken säkeistön palauttaa ajatuksensa takaisin Italiaan (jossa hän itsekin on) ja ajattelee toista lintua häkissä, myöskin siellä Italiassa. Eli häkki ei ole Suomessa ollenkaan.

      Näinkö ajattelit? Suomi-versiossa tuo ”ylhäällä orressa” jotenkin niin selkeästi viittaa siihen, että edelleenkin ollaan pirtissä, että tuollaista ”ajatuksen siirtoa” onkin paljon vaikeampi huomata. Ihan mahtavaa, kiitos tästä!

      Mutta tosiaan sitä se ei poista, että miten muuttolintu tosiaan voi tietää, että millaista on Suomessa jouluna :) Voisiko olla, että tietämys muuttolintujen tavoista ei silloin vielä ollut niin hyvä? Toisaalta Topelius itse oli lintuihin tietääkseni hyvinkin perehtynyt.

      • Eino K.
        16.12.2018 at 12:10

        Kesällä Suomessa ollessaan Sylvia on ”keskustellut” sellaisten lintujen kanssa, jotka viettävät myös talvet Suomessa. Näiltä se on kuullut, millaista Suomessa on jouluna. Joulua tosin vietetään Sisiliassakin, joten Sylvia on voinut luoda itselleen mielikuvan suomalaisesta joulusta senkin perusteella. Ruotsinkielisessä alkutekstissä ei muuten puhuta (joulu)kuusesta vaan pöydällä olevista kynttilöistä. Siinä ei puhuta myöskään pienoisista pirteistä vaan kuvaus on pikemminkin 1800-luvun säätyläisten joulunvietosta. Tiedossani ei ole, että Suomessa olisi pyydystetty muuttolintuja häkkilinnuiksi, joten pidän oikeampana tulkintaa, että häkki on Italiassa, missä tällainen tapa on ollut. Tämä myös sopii paremmin Sylvian ja Topeliuksen ajatukseen, että Suomi on suomalaiselle (linnullekin) paras paikka maailmassa.
        Ellen vallan erehdy, sama Sylvia esiintyy myös runossa Kesäpäivä kangasalla. Siinä lintu katselee synnyinpaikkansa maisemaa ja kiittää Jumalaa, kun on saanut näin kauniin kotimaan.

  • Anna A
    13.12.2018 at 13:02

    Se on niin kuuntelijan korvassa :D
    Minulle itselleni tämä laulu aloittaa aina joulun, sillä olen koko ikäni herännyt tähän lauluun jouluaattoaamuna!
    Se on äitini lempijoululaulu, vaikka hän ei ole koskaan muualla asunutkaan.

    Ja edellisen kommentoijan selvitys kyllä upeasti selvensi tätä ”mitä laulu tarkoittaa”-keissiä…

    • Anna A
      13.12.2018 at 13:07

      Mielestäni laulun sanoitus on aina ollut kaunis. Ja oletan, että tässä on runoilija käyttänyt hieman erivapauksia, eli että tätä ei pidä ottaa niin hirveän kirjaimellisesti!
      Vaan tosiaan on kertonut muualla vietetyn joulun aikana tuntemastaan sentimentaalisesta kaipauksesta Suomeen ja nuo viittaukset lintuihin, muuuttolintuihin ja tuo laulun nimi juuri kuvastavat/alleviivaavat sitä, että tässä ulkomailla kaivataan Suomen joulua ja mahdollisesti siellä olevia rakkaita. Ja lopuksi lähetetään heille terveisiä ja siunausta.

      • krista
        13.12.2018 at 13:21

        Joo mulle kans ennen kaikkea nyt tuon keskimmäisen säkeistön ”ilmestyminen” (heh) teki sen, että tämä kuulostaa kauniilta. Surulliselta (onneksi sentään ei kuolleita lapsia), mutta silti kauniilta <3
        -
        Ja kyllä, runot eivät ole yksiselitteisiä ja siksi niitä onkin jotenkin kiva mun mielestä miettiä - etenkin jos ei ole ihan abstrakti merkityksetön runo (niistä en oikein tykkää just siksi, että niissä "salapoliisintyö" ei ole palkitsevaa) vaan tällainen perinteinen, jossa voi olettaa, että jotain merkityksiä sisään on ladattu tulkitsijan löydettäväksi <3 Etenkin on kiva alkaa miettiä jotain tällaista ihan supertuttua tekstiä, jota on laulettu monet kerrat - että hetkinen mitä se pitääkään sisällään! Ja tosiaan tuo ylempi kommetti ja ruotsinkielinen alkuteksti yllä oli ihan mahtava, se avasi tän hienosti! <3

  • SMaaria
    13.12.2018 at 13:14

    Koska kaikki runot on aina niin selkeitä ja yksiselitteisiä :D :D

    Entäs jos sijainti vaihtuu keskellä ekaa säkeistöä? Siis ensin minä lintunen tunnelmoin sitä, että Suomessa on joulu ja pystytellään kuusia, (*näkökulmanvaihto*) mutt’ ylhäällä tuossa *italialaisessa* orressa keikkuu häkki. jossa on vangittu rakas lintutoverini silmät puhkottuna.

    Ja minä unelmoin siitä että voisimme yhdessä vapaina elellä siellä toisessa kotimaassamme Suomessa, ei vain kesäisin vaan myös sinä kauniina joulunaikana josta se joku varpunen viime kesänä kertoi.

    • krista
      13.12.2018 at 13:26

      Näin sen tosiaan täytyy mennä! Tuo Riikan laittama ruotsinkielinen alkuperäisteksti (ja Riikan selitys) avasi mulle jotenkin tän näkökulmanvaihdoksen. Suomeksi se ”orsi” tuntui viittaavan liikaa siihen edellisen rivin pirttiin, eli orsi-sana liittyi niin voimaakkasti omiin mielikuviin suomalaisesta vanhasta pirtistä, että ei tullut mieleenkään, että siinä voi sijainti vaihtua! Mutta noin sen täytyy mennä.

      Tuota ”josta se joku varpunen viime kesänä kertoi” -puolta en toisaalta allekirjoita :) Suomi-talven kaiho tuntuu niin aidolta, että se vaikuttaa itse koetulta. Veikkaan taiteijan vapauksia tuossa kohdassa selitykseksi – paitsi jos jollain on tarjota tähän samanlainen MINDBLOWN kuin tuo ylempi, että joo: orsi voi olla myös Italiassa, sillä rivillä ei viitata Suomeen vaikka edellinen rivi Suomessa olikin.

  • Emmie
    13.12.2018 at 13:26

    Minä olen aina yhdistänyt laulun siihen, että Topelius vietti joulua/aikaa ulkomailla ja ikävöi Suomeen. Äitini kulttuurihistorioitsijana on minulle tällaisen teorian kertonut. Olen aina ajatellut laulua juuri kaipuuna Suomeen. Myös perheen menetykset näkyvät varmasti tässäkin laulussa, eli Topeliuksen lasten kuolemat.

    • krista
      13.12.2018 at 13:45

      Joo tuo tuli myös googlella esiin, että Topelius kävi Italiassa – MUTTA mielenkiintoisena ja hauskana yksityiskohtana: jossain sanottiin (kylläkin blogiteksti), että Topelius ei koskaan päässyt Sisiliaan, mutta haaveili kyllä siellä käynnistä. Kävi kuitenkin Firenzessä, mutta sieltä ei näy Etna :) Hauska yksityiskohta! Ja toinen pieni hauska knoppitieto oli, että tämä olisi kirjoitettu Suomessa kuitenkin tämä runo – vaikka jotenkin tekstistä voisi ihan kuulla sen kaihon ja näkee melkein silmissään, että olisi kirjoitettu siellä Sisiliassa. Niin hienosti hän tuota maisemaa kuvaa.

      Mutta kyllä, tuntuu että selvästi kaihosta Suomeen tässä on kyse.

  • Anna
    13.12.2018 at 14:12

    Minulla on vähän erikoinen suhde tähän lauluun. Sävel on kaunis ja sanoma surumielisen kaunis myös, mutta sitten kun tuossa alussa lauletaan ”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
    joulu joutui jo rintoihinkin.” niin minä en suinkaan saa mielikuvaa useista ihmisistä joiden rinnassa on joulun tunnelma vaan minulle pomppaa tuon monikon takia mielikuva valtavan isoista tisseistä ja tämä aiheuttaa aina vähän tilnateesta riippuen joko nauruntyrskähdyksiä tai hieman vaivautuneen olon (jälkimmäinen aina jos tilanne on vakava ja pitäisi jotenkin paatoksella kuunnella tai laulaa tätä).

    Mutta sitten itse tulkintaan.
    Minä sivuutan nyt kaikki historiat ja kulttuurilliset näkökulmat yms. ja mietin vain mitä kuulen ja mitä minulla nousee laulusta mieleen ja silloin tarina menisi näin.

    Italiassa istuu lintu suuren puun latvassa ja muistelee Suomea ja sitä miten sen kumppani otettiin kiinni ja suljettiin häkkiin ja miten se itse joutui lähtemään italiaan talven tieltä ja jättämään tuon kumppanin Suomeen jossa se edelleen on häkissä. Laulajan sydän ja muistot ovat kauniissa Suomessa jossa myös sen rakkain edelleen on ja vaikka se näkee miten hienoa on maassa jossa sää on aina lämmin ja viini virtaa ja on kaunista niin se silti kaipaa Suomeen takaisin.

    Ps. Minäkään en muista koskaan kuulleeni/kiinnittäneeni huomiota toista säkeistöä, mutta kun youtubesta etsin kappaleen niin kyllä se siellä oli.

    • krista
      13.12.2018 at 14:57

      Haha joo et ole ainoa :D Joskus koululaisina tuolle aina tirskuttiin (etenkin tietysti pojat) ja vielä nykyäänkin mulle tulee tuo sama mielikuva aina tuossa kohdassa :)

      Just tuollainen tarina mullekin tuli siitä mieleen (toisen säkeistön ”ilmestyttyä”) tuosta kokonaisuudesta – mutta sitten tosiaan google kertoi tuosta Italian linnunpyyntinäkökulmasta – ja sen jälkeen aloin miettiä, että het-ki-nen, miten se vangittu lintu sitten Suomessa on :D Mutta ilmeisesti se sitten tosiaan onkin Italiassa :) Kaikenlaisia ulottuvuuksia tuttuihin joululauluihin, tää on jotenkin kivaa :)

  • Anne H.
    13.12.2018 at 15:07

    Sekoitetaanpa pakkaa vielä vähän! Kirjoitan oman tulkintani, miten sanat käsitän. Tämä ilman tarkempaa taustatutkimusta eli puhtaasti omien fiilisten pohjalta.

    ——————————–

    Minustakin Topeliuksen runo kertoo kaipuun, melankolian ja kaihon sävyttämästä joulusta. Ainakin pintapuolisesti runo näyttäisi kertovan siitä melankoliasta ja kaipuusta, jota kokee henkilö, joka viettää joulua kotimaan ulkopuolella. Minusta runo kuitenkin tarjoaa samaistumispintoja myös muille, joitten joulua sävyttävät myös kaipuun tunteet. Topeliukselta käsittääkseni kuoli useampi lapsi nuorina, joten en ihmettelisi, jos hän olisi jouluisin tuntenut usein ilon seassa ikävää. Juuri tästä ilon ja ikävän sekoittumisesta jouluna runo mielestäni kertoo.

    ———————————

    En näe runoa yhtä kirjaimellisena kuin muut kirjoittajat tässä ketjussa. Itse asiassa ajattelen, että nämä kaksi runon teemahahmoa – kertoja ja häkkiin suljettu sirkuttaja – ovat molemmat kertoja itse. Minusta ne kuvaavat kertojan kahta erilaista puolta; niitä ristiriitaisia tunteita joita hänellä on. Kaipuu on joulun ilon taustalla ikään kuin häkissä oleva lintu. Oli mielenkiintoista lukea selvityksiänne italialaisista häkkilinnuista. Pohdin, olisiko Topelius valinnut tämän häkkilintuteeman (vapaan ja vangitun linnun keskustelun) runon symboliikaksi, koska häkkilintujen pitäminen oli hänelle tuttu teema Italian matkoiltaan.

    ——————————–

    Minusta runon tulkinnan tärkein avain tulee ensimmäisesessä ruotsinkielisessä virkkeessä, jossa todetaan että joulu on tullut, mutta pohditaan, onko sydämessä kuitenkaan joulu. Tulkitsen runon kokonaisuuden kontekstissa, että tätä ristiriitaa runoilija pohtii runossaan: tämä on runon todellinen teema. Ruotsinkielisessä tekstissä Topelius jatkaa ristiriidan kuvaamista: toisaalta kaikki joulun ja ilon merkit ovat ilmassa – kukkuraiset pöydät ja lasten odotus – mutta runoilijan oma ”sirkuttaja” on ikäänkuin suljettu häkkiin (kuin häkkilinturaukat hänelle tutussa Italiassa). Suru ja kaiho estävät iloitsemasta joulusta täysin. Kuten hän alussa kysyy: joulu on tullut, mutta ”är det jul i vårt hjärta också?”.

    ************************************

    No, googlailinpa nyt sittenkin ja tulkintani muuttui nyt vielä hieman. Luin, että nämä Sylvia-runot ovat osa usemman runon sarjaa, jossa Topelius käsittelee lastensa kuolemaa. Sylvia on tosiaan mustapääkerttu. Kertut ja varpuset toimivat ilmeisesti monenlaisena symbolina lasten menetykselle – välillä lapset palaavat varpusina tervehtimään sisaruksia (kuten Varpusessa jouluaamuna) tai runoilija kuvailee niitä maisemia, joita enkelilapset, ”varpuset” näkevät (kuten Kesäpäivässä Kangasalla). https://fi.wikipedia.org/wiki/Sylvian_laulut.

    ——————————-

    Ajattelen edelleen, että runo kuvaa surun sekoittumista iloon jouluna. Kuitenkin nyt ajattelen, että runon jännä kertojan vaihtelu johtuu siitä, että runoilija kuvaa eräänlaista kuvitteellista ja toiveissa tapahtuvaa ”keskustelua” menehtyneen lapsensa ja itsensä välillä. Runoilija siis kuvaa ikävän tunteita menehtynyttä lasta (ruotsinkielisistä sanoista tiedämme, että lapsi on poika: ”han”) kohtaan. Runoilija pohtii runossa, missä lapsi nyt on ja ikäänkuin toivoo tämän olevan paremmassa paikassa, ikäänkuin paratiiisissa. Runossa on minusta osapuolia kolme: ensimmäisessä ja kolmanessa säkeistössä kertojana toimiva hlö (jonka oletan olevan Topeliuksen oma kuva); sekä toisessa ja neljännessä säkeistössä kertojana on menehtynyt lapsi. Näin ikäänkuin syntyy vuoropuhelu kahden keskustelijan välillä. Jokainen säkeistö on siten ikäänkuin oma puheenvuoronsa. Kolmas osapuoli runossa on Sylvia-lintu eli mustapääkerttu, joka ei itse puhu, mutta johon molemmat kertojat – sekä isä että menehtynyt lapsi – viittaavat. Lintu luo ikäänkuin yhteyden kertojien välille, jotka kuolema erottaa. Sylviaan viitataan ikäänkuin hahmona, joka muuttolinnun tavoin voi lentää kahden maailman välissä ja johon molemmat kertojat lataavat toivonsa, että se voisi välittää viestejä ja lämpimiä ajatuksia kertojien välillä. Runossa Sylvia lentää näennäisesti Sisilian ja Pohjolan välissä, ja kertojat toivovat että Sylvia välittäisi viestejä heidän välillään. Toinen kertoja on nimittäin Pohjolassa ja toinen Sisiliassa. Ajattelen kuitenkin, että tämä on symboliikkaa: Topeliuksen tarkoituksena lienee ollut esittää lapsensa menettäneen vanhemman toive, että varpunen veisi terveiset lapselle taivaaseen kuin muuttolintu maiden välillä.

    ———————-

    Pohditaanpa ensimmäistä säkeistöä. Kirjoittaja tosiaan tuo jo heti alussa esiin ristiriitaiset tunteet jouluna, kuten aiemmin kirjoitin. Joulun merkit ovat ilmassa, mutta onko joulu sydämessä. Onko mahdollista ajatella, että ystävä jonka häkki on vanginnut ja jonka vankila on hiljennyt, kuvaa lapsen kuolemaa ja kuoleman lopullisuutta. Tässä tulee vielä mielenkiintoinen vastinpari, jota Topelius kuvaa: tuolla jossain on häkki, joka vangitsee ystävän. Vankilassa viserrys on vaiennut (lapsi on kuollut ja ikäänkuin kuoleman vankina). Och väm har ett hjärta för sångarens sorg, kysyy Topelius tämän jälkeen. Kuvaako laulaminen tässä elämistä. Häkkiin vangitun ystävän laulu on vaiennut, suree Topelius. Oi, murheita muistaa ken vois laulajan – tässä Topelius mielestäni pohtii eloon jääneiden surua: omaa suruaan ja perheensä surua. Tätä surua, joka saa pohtimaan, että vaikka pöytä on kukkuroillaan ja lapset odottavat joulua, tuleeko joulu sittenkään sydämiin.

    —————————

    Toisessa säkeistössä menehtynyt lapsi vastaa isälleen rauhoittavasti: ”olen nyt ikuisen kevään maassa”. Topelius puhuu nyt menehtyneen lapsen äänellä. Minusta tässä huokuu kaipuun sävyttämä toive siitä, että lapsella on nyt asiat paremmin, hän on paratiisissa. Topelius kuvaa paratiisia Sisiliana. Tämä on erityisen mielenkiintoista Kristan edellä kirjoittaman perusteella, että Topelius kovasti haaveili Sisiliaan pääsystä, muttei koskaan päässyt. Topeliukselle Sisilia oli siis tavoittamaton paratiisi, ja sen kaltaisissa olosuhteissa hän ajattelee ja toivoo lapsensa nyt olevan. Toisessa säkeistössä lapsi kuvaa isälleen kaunista, paratiisimaista Sisiliaa ja sen luontoa. Menehtynyt lapsi ikäänkuin lohduttaa isäänsä: asiat ovat hyvin.

    ————————————

    Kolmannessa säkeistössä jopa kuvataan hautaa Etnan juurella, jossa ”nukkuu” Pohjoisen asukki, jonka kotimaassa juhlitaan nyt joulua (”Nu är det jul i hans fädernesal”). Tässä kolmannessa säkeistössä runoilija puhuttelee ”kaukana Sisiliassa” (=paratiisissa) nukkuvaa lastaan ja kysyy: kuka nyt jouluna laulaa lauluasi, joka kerran oli (”Vem sjunger din visa some fordom en gång”). Sitten Topelius lohduttaa itseään ja lastaan, ja kehottaa lastaan kuuntelemaan lintua, joka laulaa kotiseudun tuttua laulua (”Hör, Sylvia sjunger din hembygds sång!”). Tässä säkeistössä nostetaan ensimmäisen kerran Sylvia esille. Ajattelen, että isä tosiaan ajatuksissaan tässä lohduttaa ja turvaa lastaan, sanoo ikäänkuin: ”vaikka en ole siellä luonasi, kuuntele mustapääkerttua, joka laulaa tuttua laulua”.

    —————————-

    Neljännessä säkeistössä lapsi (jälleen ruotsinkielisissä sanoissa) ikäänkuin lähettää paratiisista terveiset kotiin: hän toivoo, että tähti tuikkisi Pohjolaan ja lähettäisi terveiset kotiseudulle. Ja millaiset terveiset lapsi haluaa lähettää perheelleen? Hän kertoo halauvansa linnun kautta laulaa isälleen keväästä (muistatteko että lapsi aloitti puheenvuoronsa toisessa säkeistössä kertomalla, että on nyt ”ikuisen kevään maassa”) ja rakkaudesta. Minusta on mielenkiintoista, että tässä neljännessä säkeistössä lapsi nimenomaan käyttää termiä ”laulaa” (för dig vill ja sjunga). Ensimmäisessä säkeistössähän isä nimenomaan pohti sitä, että ystävän viserrys on loppunut ja vankila hiljentyt. Ja pohti eloonjääneiden asemaa: kuka muistaa vielä laulavan murheet. Laulaminen oli symboli elämälle. Nyt lapsi vihjaa viimeisessä säkeistössä, että elämä ei hänen kohdallaan ole loppunut; kaikki ei ole päättynyt, vaan Sylvia-linnun kautta hän laulaa isälleen niin kauan kuin Sylvia-linnun sydän lyö.

    • krista
      13.12.2018 at 15:32

      Ihan mahtavaa tulkintaa, vau! Ai että ihanaa, mieletötä – täällä me keskustellaan runontulkinnasta <3 <3 <3
      -
      Mun pitää ihan pureskella tätä (ja lähteä hakemaan lapset hoidosta), palaan! <3

      • Anne H.
        13.12.2018 at 15:55

        Se disclaimer vielä edelliseen tekstiini, että tulkinta on rakennettu nimenomaan suhteessa ruotsinkielisiin, alkuperäisiin sanoihin eli niiden kanssa rinnakkain kannattaa tuota tulkintaani lukea.

        • Eino K.
          16.12.2018 at 16:02

          Vaikka alkuperäisen runon sisältö käy varsin hyvin ilmi Anne H:n hienosta tulkinnasta, sopinee, että lisään vielä sanatarkan suomenkielisen käännöksen koko alkutekstistä. (Saa korjata, jos joku osaa paremmin.)

          1. Ja nyt on joulu rakkaassa Pohjolassani,
          onko joulu myös sydämessämme?
          Ja kynttilät palavat runsaissa pöydissä,
          ja lapset odottaen seisovat.
          Tuolla katossa hän riippuu edelleen,
          se häkki, joka on vanginnut uskollisimman ystäväni,
          ja laulu on vaiennut vankilassa,
          oi, kenellä on sydäntä laulajan surulle?

          2. Minä asun ikuisten keväiden maassa,
          missä hehkuvat viinirypäleet versovat.
          Sypressit tuoksuvat meren rannalla,
          siellä minulla on yksinäinen pesäni.
          Liekehtivä Etna kipinöi niin ihanasti,
          ja ilma on keväinen ja ruoho on vihreä,
          appelsiinien höyry metsistä huokuu,
          ja lempeä mandoliini joka rakkautta lyö.

          3. Sypressit tuoksuvat. Kuohuva meri
          hopeana rantaa vasten murtuu;
          Etnan juurella on hauta,
          jonka suru kukiksi vaihtuu.
          Siellä uinuu vieras pohjolan laaksosta;
          ja nyt on joulu hänen isänsä salissa.
          Kuka laulaa sinun laulusi, niin kuin entisaikaan kerran?
          Kuule, Sylvia laulaa sinun kotiseutusi laulun!

          4. Ja loista sinä kirkkain tähti taivaalla,
          katsele alas rakkaaseen Pohjolaani!
          Ja sitten kun katoat taivaanrannan taa,
          siunaa isieni maa!
          Kukkivissa keväissä, kultaisella rannalla,
          mistä löytyy maa joka on kuin isieni maa?
          Sinulle haluan laulaa rakkaudesta ja keväästä
          niin kauan kuin sinun Sylviasi sydän lyö.

          • Eino K.
            17.12.2018 at 01:25

            Sellainen korjaus, että ensimmäisen säkeistön toinen säe ei ole
            ”är det jul i vårt hjärta också?” (kuten Riikalla). Se on ”är det jul i vart hjärta också?” eli ”onko joulu myös joka sydämessä?”

    • krista
      13.12.2018 at 18:20

      Tässä muuten tulee hyvin esiin ”lost in translation” eli ruotsinkielisessä tekstissä sanotaan tosiaan jopa aika erilaisia juttuja kuin mitä suomenkielisessä – ja suomenkielinenhän on tietysti se, joka suomalaisille varmaan ensisijaisesti on se tuttu ja rakas, paitsi tietysti ehkä ruotsinkielisille suomalaisille.

      Mun täytyy sanoa, että mun ruotsin kielen tuntemus ei ole ihan niin hyvää, että pystyisin tekemään runontulkintaa sillä kielellä – mutta silti sanon, että VAU. Hienoja merkityksiä olet löytänyt! <3

    • Anna
      13.12.2018 at 18:30

      Olipa hienosti pohdittua tulkintaa, ja avasi monia uusia näkökulmia tähän lauluun! Kiitos Anne H :)

      • krista
        13.12.2018 at 21:49

        Samaa mieltä, mä oon lukenut tuon kommentin jo monesti! <3

    • Laura/iloa, eloa!
      13.12.2018 at 21:43

      Vau! Kannattipa lukea taas kommentit <3<3

      • krista
        13.12.2018 at 21:48

        Kyllä, täällä todella kannattaa lukea kommentit! <3 Täällä on niin huippu ja monipuolisesti taitava porukka! <3

    • Anna A
      14.12.2018 at 10:10

      Mahtavaa pohdiskelua!
      Tämä todellakin avasi tätä laulua upeasti, Kiitos Anne H :)

  • M
    13.12.2018 at 15:35

    Itselleni on nuo kolme säkeistöä ovat kyllä hyvin tuttuja kaikki ja muistelisin, että joskus kirkossa joululaulutapahtumassa on hieman avattu tätä laulua kertomalla ainakin Topeliuksen Italian matkoista. Olenkin sitten aina ajatellut laulun kaipuuna Suomeen. Ja tuon lintujutun olen ajatellut niin, että Topelius haluaa ottaa kantaa tuohon häkkipyytämiseen, jota vastusti, ja tuolla ”istun oksalla uljaimman puun” -kohdalla olen ajatellut tarkoitettavan kyllä ihan ihmistä, joka vertauskuvallisesti istuu ”uljaassa puussa”, kun on näihin pyydystettäviin lintuihin nähden varsin vapaa ja hyvässä asemassa.

    • Anne H.
      13.12.2018 at 16:04

      Tässä Kesäpäivä Kangasalla -runon alkuperäisen ruotsinkielisen tekstin kaksi viimeistä säkeistöä:

      ———–

      ”Jag är blott en liten fågel
      med späda vingar och små;
      men vor’ jag en örn i molnen,
      jag flöge högt i det blå,
      och flöge och flöge vida
      allt upp till Guds allmakts tron
      och sjönke där för hans fötter
      och kvittrade så min ton:

      ———————–
      Du helige himlens Herre,
      hör lilla fågelens bön:
      ack, hur är din jord så ljuflig!
      Hur är din himmel så skön!
      O låt våra sjöar stråla
      klart uti vår kärleks brand!
      O Herre, lär oss att älska,
      o lär oss älska vårt land!

      ———————-

      Näissä säkeistöissä runon kertoja kertoo olevansa heikkosiipinen lintu, joka toivoo olevansa kotka, jotta jaksaisi lentää Herran taivaaseen.

      ————————

      Gabriel Linsen on suomentanut runon saman kohdan suomeksi näin:

      ————————–

      Mä vain olen lintu pieni, ja siipeni heikot on;
      vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon
      ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
      ja nöyrin, hartahin mielin, näin laulaisin rukoellen,
      ja nöyrin, hartahin mielin, näin laulaisin rukoellen:

      Oi taivahan pyhä Herra, sä isäimme armias!
      Ah, kuink’ on sun maasi kaunis, kuink’ ihana taivahas!
      Sä järveimme säikkyellä suo lempemme tulta vaan!
      Oi Herra, intoa anna ain’ maatamme rakastamaan!
      Oi Herra, intoa anna ain’ maatamme rakastamaan!

    • krista
      13.12.2018 at 18:24

      Joo totta – ja toisaallahan se ”lintu” on tietysti koko ajan vertauskuva ihmiselle tässä eli tavallaanhan se on lintu ja ihminen koko ajan niin kuin tällaisissa… onks tää nyt sitten allegoria (haha lyhyt oppimäärä kirjallisuustiedettä mulla ja valtava unohdus sen jälkeen :D ) tietysti muutenkin <3

  • Torey
    13.12.2018 at 16:05

    Mä rakastan tätä!!! Yksi syy sille, että sitä käänsin myös viittomakielelle. :)

    Mutta itseasiassa toi laulu on auennut mullekin vasta tänä vuonna! :D

    https://www.instagram.com/p/BrPJ1c9HqrP/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=vws1uspu1ykp

    • krista
      13.12.2018 at 18:25

      Oi vau mä en ollut nähnyt tätä sun viittomana vielä, vaikka tavallisesti katselen kyllä sun videot! <3 <3 <3 Hieno!

  • Karoliinan
    13.12.2018 at 17:47

    Hyvää tulkintaa ollut täällä, vau! Mä rakastan runoja ja niiden tulkintaa. Mutta huh, menin lukeen pitkästä aikaa Varpunen jouluaamuna runon. Kyllä taas itkettää ihan älyttömän paljon! Mä itkin jo eilen sun instastoorii kun itkit tilastoille lapsikuolleisuudesta.

    • krista
      13.12.2018 at 18:35

      Todellakin! Taas kerran huippua nähdä, miten erilaisista asioista me voidaan täällä keskustella! <3
      -
      Joo mä kans itkin jo tuolla tän kommenttiketjun alussa, ihan piti nousta pois koneelta ja mennä hengittelemään. Ja itkin niitä lapsikuolleisuusitilastoja eilen. Mä en jotenkin yhtään kestä enää sitä, että lapsille käy jotain, tulee välitön kyynelreaktio <3 <3 <3 Mä vaan toivon, että en kuule tuota Varpunen jouluaamuna -laulua missään, onneksi täällä sen riski on pienempi kuin Suomessa - ehkä jos johonkin Suomi-kahvilaan menee, niin riski on olemassa :) Täällä ei muuten vois kuvitella, että ois noin melankolisia joululauluja, täällä soi kyllä paljon tuttuja lauluja espanjaksi, esimerkiksi Petteri Punakuono tuli eilen :)

  • Suvi
    13.12.2018 at 20:22

    Joka joulu Yleltä tulee radiosta ohjelma, jossa juurikin tulkitaan Sylvian joululaulun sanojen merkitystä. Löytyy siis varmaankin joulun aikaan Areenasta tai saattaahan se olla elävässä arkistossa koko ajan saatavilla.

    • krista
      13.12.2018 at 21:51

      Ai hitsi kun me ei päästä täältä Yle Areenaan! Viime vuonna vielä onnistui jotenkin, mutta tänä vuonna ei olla onnistuttu pääsemään sinne täältä ulkomailta. Täytyy sumplia sitä muutenkin, että saisiko sen jotenkin näkyviin – kun Lumiukkikin pitäisi jouluna päästä katsomaan. Ois huippumielenkiintoista näin tän keskustelun jälkeen kuulla, että onko siellä päästy samoihin tai edes samantyyppisiin pohdintoihin kuin me! :)

  • pikkukalanen
    13.12.2018 at 22:09

    Mulle monet näistä surullisista ja haikeista joululauluista on ollut ihan lemppareita, vaikka ne surullisiakin on mutta kauniita, ja haikeudesta huolimatta tulee hyvä fiilis koska niihin liittyy niin paljon kaikkia sellaisia joulumuistoja vuosien varrelta :) Ja eikös suomalaiseen jouluun kuulukin ripaus melankoliaa, täällä ei ole kaikki niin happy merry holly jolly :D:D

  • Anna A
    14.12.2018 at 10:20

    Nyt on pakko kyllä todeta, että kiitos ja ei kiitos tästä postauksesta…
    Odotan hieman kauhulla jouluaattoaamua (koska meillä herätään aina tähän lauluun) näiden selvitysten jälkeen. Mä olen aina vain ottanut nämä sanat aivan itsestäänselvyytenä, sen enempää ajattelematta muuta kuin kotiseuturakkautta/isänmaan kaipausta MUTTA tän kommenttiketjun jälkeen mä tuun aina muistamaan ne Topeliuksen kuolleet lapset… Ja kiitos näiden äitihormoonien pillitän varmaan silmät päästäni tätä kuunnellessani (itken jo nyt).

    Oih voih!

    Toi varpunen jouluaamuna on niin kirjaimellisesti lapsen menetystä koskeva kappale, etten sitä ole koskaan edes kauheasti tykännyt kuunnella. Mutta tää keskustelu nyt kyllä (upeine tulkintoineen) muutti mun käsityksen Sylvian joululaulusta täysin.

  • Tilia
    14.12.2018 at 10:36

    Yllä olikin jo hyvää pohdintaa häkistä ja linnusta laulajana ja ihmisen symbolina myös. Lintuihin liittyy ihan valtavasti symboliikkaa jo Tuonelan joutsenesta lähtien. Topeliuksen ja muidenkin tuon ajan kirjoittajien isänmaallisen heräämisen teemoihin minulla yhdistyy tässä tekstissä se, että vaikka jossain muualla on lämpimämpää ja kaikkea hyvää niin runsaasti, että ihan päätä pyörryttää ja vielä se ikuinen toukokuukin, niin kaipaamme silti sydämessämme köyhään ja pohjoiseen Suomeen, joka on meille rakkain kotimaa. Se paikka, jossa joulu tuntuu sydämessä.

  • Jp ja kirppu
    14.12.2018 at 18:04

    Tää on mun lempijoululaulu, ja itken tai kyynel silmässä aina kun kuulen tän. Kirpun kanssa lauletaan ”kauneimmat joululaulut ”kirjaa joka joulu x10000 josta tulee musiikki. Ja tämä on siinä 😀
    Linnusta olen kuullut tämän kertovan, ja jokin tässä koskettaa vaikka en sen sanoja juuri tarkasti tulkitse.
    Tää oli myös miun isoisoäidin lempilaulu ja hän tulee tästä aina mieleen. Missä pilven päällä onkaan ❤

  • Mints
    18.12.2018 at 19:21

    Ekassa säkeistössä on suomessa talvehtiva lintu, jonka rakas on lähtenyt talvehtimaan sisiliaan, kuten kertuilla tapana:
    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sylvian_laulut

    Koska wikipediahan on kaiken totuus :D