Jesh, nyt pääsen käyttämään tätä klassisenperinteistä ”vanhanajanblogien” aloitusta: oi katsokaa, mitä kaikkea ihanaa mun kotiovelle toimitettiin!
Ja siis niinku ihan yllärinä hei, niin jotkut väittivät ennen – eli ei.
Tällaista kaikkea ihanaa, oi kiitos kiitos tämäpä mahtava yllätys (täysin sovittu toimitus) ja silleen:
…eli siis tällaista:
…ja tällaista:
Ai mitä? Ai että eihän nämä mitään uusia ole? Ai että olleet mulla päällä jo sen 5-10 vuotta?
No niin onkin, tietysti!
Mutta kotiin ne toimitettiin siis suutarilta & ompelijalta!
Ja ai että, mikä ilo! Itse asiassa moninkertaisesti se ilo, minkä vastaava uutena tullut lähetys olisi mulle antanut. Jee jatkoaikaa mun lempparikengille, -laukuille ja -huppareille!
Tämä suunnitelma on muhinut mulla pitkään. Ajattelin sitä jo Espanjassa ollessa sikäläisten suutarien ja ompelijoiden toteuttamana, mutta jotenkin sitten jäi jännittämään selittää espanjaksi mitään vetskarinvaihtoa. Mutta nyt Suomessa ollessa satuin huomaamaan Facebookissa paikallisen suutarin ilmoituksen, joka oli mulle se viimeinen sykäys ryhtymiseen. Ilmoituksessa nimittäin mainittiin haku ja kotiinkuljetus.
Jea! Niin kuin matoissa, joista aiemmin kerroin. Kyllä, kiitos!
Mitä sitten näille tehtiin?
No, tuosta oranssista talvitakista oli ratkennut vuori taskusta ja kainalosta – ne ommeltiin. Ruskeasta seitsemän vuotta vanhasta nahkalaukusta korjattiin ainakin kolmea kohtaa: hihnasta purkautunut tikkaus, sisätaskun vuori ja yksi nahkaan kulunut reikäkin laukun sisäpuolelta. Oranssista nahkalaukusta korjattiin rikkoontunut lukkosysteemi. Mokkasiineihin laitettiin paikat kantoihin. Reiman kenkien pohjaa pyysin liimaamaan muutamista kohdista, se oli alkanut siis vuosien varrella repsottaa.
Ja sitten nämä hupparit!
Muistatteko tän? Vetoketjukin rikkoontui ehkä vuosi tai kaksi sitten – sen jälkeen oon käyttänyt tätä aukinaisena.
No, nyt huppari on (taas uudestaan) tällainen!
Rikkoontuneen vetoketjun tilalle laitettiin siis uusi. Hihansuut olivat rikkinäiset, ja niihin ompelija laittoi kokonaan uudet resorit – alkuperäistä pidemmän malliset.
Jesh! Tämä huppari on tosiaan ostettu Seppälästä noin vuonna 2006 ja se on vaan niin niin niiiiiin rakas mulle! Vielä kun saisi nuo haalistuneet korpitkin mustumaan takaisin, hah.
Ja se toinen huppari! Tähän oranssiin huppariin(kin) oon ihan supertyytyväinen.
Ennen se näytti tältä:
Jo aikoinaan tätä ostaessani – ehkä kymmenisen vuotta sitten Prisman alesta – harmittelin, että muuten täydellisen ihana huppari ei ole vetskarillinen. Välillä huppari on jäänyt multa kokonaan käyttämättä, koska oon pitänyt hankalana jotenkin sitä pään yli vetämistä.
Silloin se on joko päällä tai pois. Kun taas vetskarillista hupparia käytän tosi usein vetskari auki niin, että alla oleva paitakin näkyy.
Lisäksi mulle käy yllättävän usein näin.
(suosittelen klikkaamaan, ha)
Jossain vaiheessa – varmaan jo vuosi sitten – mulle kuitenkin välähti, että tästähän varmasti saisi vetskarillisen hupparin. Ja niin saikin!
Ompelijalle kirjoitin saatteeksi vielä, että vetskari mielellään jotain muuta (piristävää) väriä kuin oranssia tai mustaa. Ja tällainen ylläri tuli.
Ihana!
On niin niin niiiiiiin tyytyväinen ja tällä onnistuneella kokemuksella päätin, että meistä tulee suutarien/ompelijoiden asiakkaita jatkossakin. Kerätään aina yhteen korjausta vaativat kengät ja vaatteet (sellaiset vaatteet ei omat ompelutaidot riitä), ja sitten vaikka puolivuosittain tai kerran vuodessa tällainen korjauserä.
Käyttäkää tällaisia palveluita, ihmiset!
Joskus vuosia sitten mielessäni harmittelin, että suutarin osa nykyään on vain pelkkää avainten valmistusta; kun eihän kukaan enää korjauta vaan aina ostetaan uutta. Mutta täältä omasta kuplasta katsottuna tässä on tainnut tapahtua muutosta! Ihanaa, että suutarit eivät ole luovuttaneet vaan tällaisiakin käsityöammattilaisia vielä on!
Tsekatkaa muuten ihmeessä myös Emmi Nuorgamin aivan mielettömän huikeat värjätyt nahkakengät täällä. Akuutisti VAU.
25
Hanna-Marleena
12.12.2019 at 17:16Viime keväänä oranssista takistani meni vetoketju rikki niin että se takki oli mun päällä ja puoliso joutui pelastamaan, onneksi ei tarvittu saksia. Takki on kuitenkin kiva ja muuten ihan eheä niin käytin paikallisella ompelijalla korjattavana, vetoketju vaihdettiin ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Omat taidot ei olisi riittäneet siistiin lopputulokseen.
krista
12.12.2019 at 17:36Kuulostaa just hyvältä! Mulla on tässä vuosien-vuosien aikana monesti käynyt niin, että vaikka just vetskari rikkoontuu – ja sit suunnittelee korjauttavansa, mutta ei koskaan sitä tee. Tai takin vuori on rikkinäinen ja aina noloilee takkiaan, kun vaikka ravintolassa sen riisuu ja reikäinen sisusta näkyy – ja tätä jatkuu vuosikausia. Yhden takin kanssa jopa aina muistan, miten päin se pitää taitella, että sen salattu rupuisuus ei näy :D Mutta näin sitä taas tajuaa, miten helppoa se korjaaminen loppujen lopuksi on (siis se palvelun ostaminen, heh ei itse tekeminen), kun vaan ryhtyy eikä pelkästään aio :)
–
Ja just omista taidoista: haarukset mä paikkaan itse ja pienet reiät, mutta vaikka vetskarin vaihtoa en lähtisi edes yrittämään. Annan mieluummin sellaiselle, joka osaa, ja samalla maksan palvelua ja minimaaliselta omalta osaltani jopa työllistän!
Torey
12.12.2019 at 22:38Aikoinaan ne mun ihanat, ystävän mummin vanhat kengät kiikutin suutarille ja siellä niihin laitettiin uudet korkolaput. Luistimet on myös teroitettu suutarilla muistaakseni. Sitä ei ehkä ihan täysin tajuakkaan, mitä kaikkea suutarit tekee!
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/12/12/mita-sul-on-nois-pusseissa/
krista
13.12.2019 at 08:52Ai niin, luistinten terotus! <3 Se oli omassa lapsuudessa kans just se juttu, mihin suutarin palveluita käytettiin! Ja itse asiassa nyt tuli mieleen korkolapuista se, että hitsi mähän korkkariaikaan käytin paljonkin suutareiden palveluksia :D Miten olin unohtanut :D Siis korkkareistahan aina kului se korkolappu, ja sit se meni ihan metallille asti - kopinan ääni muuttui metalliseksi, ja hitsi että oli liukaskin :D Silloin vein aina suutarille ja uusi korko tilalle vaan! Hassua, että en muistanut!
Blue Peony
13.12.2019 at 08:00En ihan allekirjoita tuota, että suutarit olisivat jossain vaiheessa kopioineet vain avaimia. Itse tiedän useammankin korttelisuutarin, jotka ovat kyllä aina vaihtaneet korkolappuja, liimanneet pohjia, uusineet nilkkureiden vetoketjuja, korjanneet laukkuja jne., ja lapsesta asti olen itsekin vienyt kenkiä suutarille ja vaihdattanut laukkujen rikki kuluneita vetskareita ym. Myös ompelijaa käytän, todella laadukasta palvelua saa kohtuuhinnalla, ja koska olen satsannut laadukkaisiin työvaatteisiin, haluan panostaa myös niiden kunnossa pysymiseen. Lisäksi jo lapsesta saakka tuttu kelloseppä korjasi jokin aika taitavasti sitten rannekelloni metallirannekkeen ottamalla osia jonkun toisen asiakkaan heille varaosiksi jättämästä rikkinäisestä rannekkeesta! Hän jopa viilasi osia sopiviksi, että ne saatiin sopimaan, ja hintaa kertyi silti vain 25 euroa!
krista
13.12.2019 at 08:50Mä taisin sanoa sen huonosti, sori! Tarkoitin siis, että mun mielikuva oli joskus tyyliin 10-15 vuotta sitten sellainen, että ei nykyään enää kukaan korjauta kenkiään vaan ostaa aina uudet – ja siksi kuvittelin, että suutareilla ei riitä töitä muusta kuin avaimien tekemisestä. Mutta varmasti on siis silloinkin sekä heillä ollut se taito että ollut myös joitain, jotka ovat käyttäneet suutarin palveluita silloinkin – senhän jo todistaa sekin, että suutarien ammattikunta ei ole mihinkään hävinnyt! Mutta kyse tosiaan mun mielikuvista ja siitä, mitä näin ympärilläni, kun aina vaan ihmiset ostivat uutta… Mutta nykyisin tuntuu, että just ympärilläkin ihmiset paljon enemmän käyttävät suutareita ja ompelijoita! Mutta sori, huonosti muotoiltu, kun vaan heitin tuollaiseen puolikkaan ajatusyritelmän postauksen loppuun :)
–
Vau ihan huippua tuo kellosepällä käyttäminen <3 Niin hurjaa, että jollain se kello olisi voinut jäädä vaan kaappien pohjalle lojumaan tai jopa roskiin - mutta 25 eurolla takaisin käyttöön, just noin sen pitäisi mennä!
Karina
13.12.2019 at 10:31Mulle kävi muutama vuosi sitten yhdellä suutarilla Fredalla niin että olin vienyt sille mokkalaukun korjattavaksi. Siitä yksi hihna oli irronnut ja yksi vähän repsotti niin se korjaskin ne ihan väärin – eli piti olla silleen siksakkina ne hihnat, mutta se korjas ne silleen suoraan, että toinen hihna toisella puolella ja toinen toisella. Siitä laukusta hävis ihan idea. Mut en viittinyt valittaa kun se oli sellanen herttanen vanha pappa :D Se laukku on yhä jossain kaapin pohjalla käyttämättä :-/
Mut just terotutin lasten luistimet lähisuutarilla, ja niillähän oli myös myynnissä niitä sun kuuluisia villasukkia! Pitihän se yhdet ostaa :D
krista
13.12.2019 at 10:46Oi ei, papparainen ei tajunnut <3 Mutta hei kantsii miettiä, josko käyttäisit laukun ehkä jollain toisella suutarilla, joka vaihtaisi hihnat takaisin ristiin! Vähän ekstramaksua siitä tietysti itselleen saa, mutta josko sillä tavalla laukku pääsisi takaisin käyttöön!
-
Mullakin on muuten yksi vähän nihkeämpi kokemus suutarinpalvelusta, en nyt tuohon postaukseen laittanut, mutta avaudunpa tänne. Tämä oli joskus yli kymmenen vuotta sitten: olin ostanut Intian-matkalta Aivan Täydelliset Rakkaat nahkaiset varvastossut; ja hintaahan oli varmaan ollut se euro tai kaksi, mutta RAKASTIN niitä ja käytin ihan hurjasti. Sitten niistä irtosi se varvastossun "varvasosa" siitä pohjasta. Vaikka tiesin, että suutarin kulu olisi kymmenkertaisesti tossujen hintainen, vein silti suutarille. Mutta vastaanottopa olikin tosi nihkeä, hän oli sitä mieltä, että ei näitä kannata korjata, roskiin vaan. Ja arvaapa, meinasiko mulla tunnearvoihmisenä sydän särkyä! Ihan jäin inttämään, että eikö kuitenkin voisi kokeilla, ja sitten hyvin nihkeästi hän otti ne vastaan ja korjasi - ja niistä tuli IHAN HYVÄT. Ainakin yhden kesän niillä vielä kävelin ennen kuin irtosi uudestaan. Mutta jäi kyllä sellainen fiilis, että sinne suutariin en ainakaan vie mitään, kun ei arvostanut mulle tärkeää asiaa :D Se oli jossain Helsingin keskustassa, oisko ollut Asematunnelissa. Ja aikaa on tosiaan kulunut tuosta, mutta silti vieläkin vähän harmittaa, että se ei arvostanut mua ja mun kenkiä :D Nää on kuulkaas herkkiä juttuja! :D
-
Hei mahtavaa, että bongasit sukat! Toivottavasti tykkäät! <3 Minkä väriset valitsit?
Karina
24.12.2019 at 23:38Oho olin unohtanut että kommentoin tähänkin ja yhtäkkiä tuli mieleen :D
Tylsän harmaat tuli – mun värivalikoimaan hyvin sopivat ;)
–
Hyvää joulua! Ja hyviä suutarihetkiä tulevaan (itse kullekin) :)
Tilia
14.12.2019 at 23:37Juu ei ole suutarien käyttöä missää vaiheessa lopetettu! Ja vetskareita vaihdetaan ompelijoilla myös. Ja ei niin juhlaviin takkeihin vaihdan myös itse netistä oppimallani kikalla. Uusi vetskari ommellaan vanhan reunaan kiinni. Eli ei irrotetan sitä vanhaa ollenkaan. Älyttömän helppoa ja jos sattuu samanvärinen se uusi vetskari, niin kukaan ei huomaa mitään eroa.
Paula
23.12.2019 at 08:49Eräs suutari täällä laittaisi tähän sata sydäntä jos pystyisi!