Soseessa

Purkkiruokasoseäiti tässä hei!

Sosekokeiluja on nyt takana 2,5 viikkoa – ne aloitettiin samalla viikolla, jolloin Silva täytti puoli vuotta. Maistelumenu on tähän mennessä edennyt jokseenkin näin:

  • peruna-palsternakkasose, 3 päivää (näitte ehkä kuvan Facebookissa)
  • maissi-bataattisose, 3 päivää (nam)
  • porkkana-perunasose, 2 päivää (nam, mutta toisen päivän iltana oksentelua)
  • luumu, 3 päivää (nam)
  • porkkana-perunasose uudelleen, 3 päivää (nam, ei enää oksennuksia)
  • luumu, 2 päivää (nam nam nam)

Jos nyt jostain syystä tässä ruoka-asiassa voidaan taputtaa itseämme olkapäähän niin siinä, että maistelualoitus näyttää osuneen juuri oikeaan ajankohtaan: Silva on ollut jo jonkin aikaan aivan hen-gäs-ty-neen kiinnostunut siitä, miten äiti ja isi haarukoivat ruokia omiin suihinsa – sitä Silva onkin näppärästi päässyt seurailemaan vauvasta asti ruokapöydän päästä siitä omasta ökyistuimestaan.

No joo, kuten Puutalobabyn Facebook-ystävät tosiaan saivat nähdä, se ensimmäinen peruna-palsternakkasose (rintamaitokastikkeella) oli kyllä Silvalle karvas pettymys. Mutta vaikka ilme viestitti ”pahaa”, vauvakulta ei silti kieltäytynyt maistamasta vaan aukoi kiltisti suutaan. Samalla Silva tuijotti myös tutkivasti äidin leipää: ”onko nyt aivan varma, että tuo äidin ruokakin todella maistuu tällaiselta?”

*******

En tiedä, onko ruokien maistelemiseen olemassa jotain tekniikkaa. Jos on, emme luultavasti ole noudattaneet sitä. Ruokaan tutustumisen kanssa olemme olleet aika vapaamielisiä.

Ensin kuitenkin d-vitamiinit – ja sehän on tuttua ja ihanaa! ”Yksi, kaksi, kolme, neljä, VIISI”, äiti laskee ja Silva tuijottaa lusikkaan tipahtelevia tippoja täysin lumoutuneena. Viitosen kohdalla pääsee kikatus ja suu aukeaa jo odottamaan.

Sen jälkeen äiti selostaa, mitä seuraavaksi tapahtuu: esittelee purkin ja kertoo päivän menun, antaa vauvan tuoksutella ruokaa, valitsee päivän lautasen värin, näyttää miten ruoka laitetaan purkista lautaselle ja antaa vauvalle jo valmiiksi lusikan käteen mikrotuksen ajaksi.

Kun mikro piippaa, Silva on tavallisesti jo ihan lentoon lähdössä.

Olen antanut Silvan rauhassa tutustua ruokaan: imeskellä lautasen reunaa (aha: ei syötävää), läiskäistä kätensä ruokaan (oi, lämmintä, märkää ja pehmeää) ja tutustua muoviseen lusikkaan (mikäs osa tästä menee suuhun?).

Ja se lusikka! Ah, maailman ihanin esine lusikka!

Silva halusi jo heti alussa kiihkeästi ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja mikäs siinä; ota vaan. Ja kappas, sehän menee suuhun(kin)!

Kyllä: Silva tosiaan lusikoi ihan itse! Äiti ohjaa lusikaa välillä käymään lautasella päin, mutta suuhun se menee kyllä jo aivan omin voimin. Ja välillä lautasellekin. Oi meidän ihmelapsi!

*******

Olen käyttänyt tässä jutussa sanoja hengästynyt, lumoutunut ja kiihkeä – enkä ihan turhaan. Välillä porkkanasosekontaktit ovat saaneet Silvan kiihtymään jopa niin, että vauva on pitänyt napata nopeasti pois istuimesta rauhoittumaan. Oh! Ruoka! Miksi siitä lusikasta ei tule lisää sitä sosetta, vaikka kuinka imen? Hermo!

Sama kiihkeys on päällä nyt muihinkin kodin esineisiin tutustuessa. Pumpulipussi! Onko se syötävää? Äidin hikinen jumppapaita? Onko se syötävää? Kylpyamme! Onko se syötävää? Ja sitten menee hermo, kun se perhanan viltinkulma ei maistukaan porkkanasoseelle.

*******

Ja sitten se kääntöpuoli: imetys.

Täysimetin siis Silvaa puolen vuoden ikään asti ja vakaa tarkoitukseni on osittaisimettää ainakin vuoden ikäiseksi. Silva vaan ei ole aina samaa mieltä.

Soseiden aloittamisen aikaan aloin antaa Silvalle ensimmäistä kertaa lisämaitoa iltasyötön yhteydessä, kun tuntui, että luomutankkaus ei enää riittänyt tuomaan nukkumattia kylään. Muutamia kertoja Silva on saanut pullosta viime viikkoina myös mummolassa, kun äiskä on huidellut itsekkäästi tanssitunnilla-rautakaupassa-missä-lie.

Silva osasi myös hienosti ottaa itse kaksin käsin pullosta kiinni, mitä kovasti ääneen ihailimme. Virhe?

Joka tapauksessa: nyt tilanne on taas se, että tissit ovat Silvan mielestä GRÄÄÄÄÄÄH. Ei tarvitse kuin napsauttaa imetysrintsikka auki, että saa huudon alkamaan. Eilenkin vauvaparka huusi naama punaisena, selkä kaarella eeeeeeeeeeeeeei! (tissiä). Miksi tuo äiti työntää vaan koko ajan noita paskatissejään, kun syöminen siitä ihanasta pullosta niin paljon helpompaa?

Mutta minähän en perhana vie luovuta. Keinot ovat monet: ensimmäisillä hepuleilla pikapumppasin lirauksen omaa maitoa pulloon ja annoin vauvalle hörpyt sitä. Sitten suihk vaan kaariheitolla pullo mäkeen ja rinta tilalle. Onnistui. Nyt osaan tehdä saman tempun jo tutinkin kanssa: tutti, imu, hämäystissi – JUO!

Tekee muuten taas julkisilla paikoilla imettämisestä astetta haasteellisempaa.

*******

Sen sosestressin jälkeen yksi paskaäitisynrdooma on siis taas tasoittunut, kun pääsimme näkemään, miten iloisesti purkkiruokasoseiden mutustelu on lähtenyt käyntiin. Ilosta kiljahtelevaa soseenlusikoijaa katsellessa se taas palautuu mieleen: onpa hyvä, että päädyimme tekemään taas asiat omalla tavallamme. On vaan yksinkertaisesti kaikille helpompaa, kun vanhemmat eivät yritä väkisin toimia ulkopuolisten paineiden mukaisesti. Perstuntuma rules.

Sen kun aina muistaisi.

 
Like

You Might Also Like

  • Kristaliina
    17.10.2012 at 12:21

    ps. Kaikki soseet syntisesti siis purkista tähän asti. Muut ovat olleet Semperin luomua (löytyivät ihan Prismasta), mutta luumua ei löytynyt luomuna. Täytynee varmaan tehdä retki Ruohonjuuren valikoimaa katsomaan.

    pss. Meillä muuten oli pihalla oma luumupuu. Mutta sitten Joel löysi kellarista kirveen. Kaatui muuten aika nopeasti – nopeammin kuin ehdin sanoa ”tarvitaankohansiihenkaatolupaa”.

    Meillä ei siis ole kaatolupaa. Mutta ei kyllä enää luumupuutakaan.

  • Emilia Pyykkönen
    17.10.2012 at 12:22

    Mun esikoinen ei huolinut enää oikein tissiä pulloruokinnan aloittamisen jälkeen. Nuorempi oli tässä suhteessa ihan ihmelapsi. Kerrankin se vaihtoi lennosta pullosta tissiin, kun äiti tuli kans näiltä itsekkäiltä jumppareissuiltaan kotiin ;) Tuntuuko susta haikealta /epäekologiselta luopua imetyksestä? Puoli vuotta imetystähän on tosi hyvin ja ymmärtääkseni joku ihannekin.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    17.10.2012 at 12:41

    jos tosiaan haluat imetystä jatkaa, kannattaa jättää se pulloruokailu ihan minimiin ps. oma esikoinen alkoi juoda nokkamukista silloin kun soseet aloitettiin, se ehkä häiritsisi imetystä vähän vähemmän?

  • Kristaliina
    17.10.2012 at 13:10

    Joo, juurikin Vierailijan vinkin mukaan täällä yritetään – ja ehkäpä täytyisikin kokeilla tuollaista nokkamukia niissä satunnaisissa mummola-ruokailuissa. Periaatteessa yritän kyllä käydä omissa harrastuksissani ”syöttövälit” huomioiden, mutta välillä yllärinälkä saattaa tietysti yllättää :)

    Emilia: Haikealta tosiaan vähän tuntuu – ja epäekologisuudesta ei ehkä tällainen purkkiruokaperhe uskalla edes mainita :) Mutta ennen kaikkea tuo imetys mun ajatuksissa poistaa sen seuraavan ”saako-vauva-varmasti-riittävästi-ravintoa-ja-kaikkia-ravintoaineita” -stressin. Tai ainakin siirtää sen myöhemmäksi :)

    Täysimetyssuositus on tosiaan tähän puoleen vuoteen, ja mulle yllätyksenä tuli, että Vauva-lehden mukaan vain 9 % vauvoista täysimetetään siihen asti. Tosi iloinen olen siis kyllä siitä, että kaikista haasteista huolimatta (Silvahan oli letkuruokinnassakin ensimmäiset viikot, minkä jälkeen imetys ei useinkaan onnistu ollenkaan) edes näin pitkälle on päästy.

    Osittaisimetyksen suositus Suomessa taitaa olla 1 vuoteen ja WHO:n suositus 2 vuoteen asti. Itse olen kyllä taaperoimetys-suostuvainenkin jos vain homma toimii sekä äidin että lapsen kannalta sopivasti. Yritetään ainakin vielä kovasti, ja imetystuen nettisivut ovat ahkerassa luvussa täällä; niistä on ollut tosi kovasti apua tässä matkan varrella :)

  • äiti itsekin (Ei varmistettu)
    17.10.2012 at 14:01

    Nythän et pulloa oikeastaan tarvitse enää mihinkään, kun kiinteät ovat kuvioissa. Jos Silvalle iskee hirmu nälkä kun olet poissa, sosepurkki kehiin ja janoon vettä tarvittaessa nokkamukista. Pullot voit nostaa yläkaappiin odottamaan seuraavaa vauvaa ja pakastimessa odottavat maitovarastot ujuttaa pikku hiljaa lettutaikinaan. :)

  • Liisa
    17.10.2012 at 14:04

    Hyvinhän teillä näyttää soseiden aloitus menneen. Mulle tuli vähän paskaäitifiilikset tästä tekstistä. :) Siis itseni suhteen.

    Ja ihan oppikirjojen ja ihanteiden mukaiselta tuo teidän meininki minusta kuulostaa. Itse kun olen lähinnä sekoillut. Tai mentiin meillä ensimmäisten makujen (bataatin ja perunan)  kanssa niin, että maisteltiin kolme päivää yhtä ennen seuraavaa. Sitten on kyllä annettu ihan tunteella sitä sun tätä. Toistaiseksi olemme selvinneet ilman allergioita ja muita vaivoja. Ja soseaterioitakin annetaan päivän aikana ihan miten sattuu, joskus vain yksi tai kaksi, joskus useampi. Suositeltuun viiteen ateriaan ei ole vielä päästy. Suu aukeaa lusikalle yleensä yhden tai kaksi kertaa aterian aikana, muuten se täytyy ujuttaa sisään mössölaulun tai muun harhautuksen avulla.

    Pari kertaa olen antanut lapselle lusikan omaan käteen, mutta se on työnnetty lähinnä kurkkuun. Sormiruokaa ei ole harjoiteltu, paitsi pari kertaa maissinaksulla joka ei löytänyt tietään suuhun. Syöttötuolissa paskaäiti on kyllä istumataidotonta lasta istuttanut sen lyhyen ruokahetken ajan tyynyillä tuettuna. Syömisen katselu kiinnostaa poikaa, eli jonkinlainen herkkyyskausi on meilläkin selvästi meneillään.

    Jonkin aika sitten otettiin käyttöön (Ilon mielestä kiva lelu) nokkamuki. Ajattelin, että kun kaveri ei ole nähnyt tuttipulloa ekan kuukautensa jälkeen niin turha siihen on palata. Nokkamukitreenejä tehdään vedellä aina ruokailujen aikana. Sen käyttö kyllä luonnistuu tosi hienosti. Harvemmin tuo varsinaisesti imeä hoksaa, mutta tippalukko falskaa myös pehmeää nokkaa ikenillä jäykyttämällä. :) Vedet voi sitten joko niellä tai palauttaa suusta ruokalapulle.

    Imetykseen sosehommat ei mielestäni meillä ole vaikuttaneet. Annan yleensä ensin rintaa ja sitten jonkin ajan päästä sosetta. Iltapuuro jää usein väliin kun pikkusankari nukahtaa poski tissiä vasten. Maito siis on edelleen se pääravinto, soseet lähinnä viihdettä koska sisään menevät määrät ovat niin pieniä. Se mitä kuvittelin ja toivoin tapahtuvan oli yösyöttäjen väheneminen, mutta ne tuntuvatkin lisääntyneen. Tuohon haluaisin jo muutoksen ihan oman jaksamisen takia, en vain keksi ratkaisua.

    Anteeksi maratonselvitys. Olen vain vieläkin aika ymmälläni tämän ruokahomman kanssa, kiva saada vertaistarinoita.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    17.10.2012 at 14:13

    Ei kannata käyttää mikroa vauvanruuan (tai ei ainakaan vauvanruuan) lämmittämisessä. Lyhyesti esim. http://www.aitoterveys.fi/Mikroaaltouuni.php

  • Liisa
    17.10.2012 at 14:52

    Mikroaaltouuni ei tuohoa ruokaa sen enempää kuin muukaan lämmittäminen (vaan peittoaa ravinteiden säilyttämisessä esim. vedessä keittämisen). Lyhyesti esim. http://yle.fi/uutiset/mikro_ei_tuhoa_ruoan_ravintoaineita/5375046

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    17.10.2012 at 14:53

    Ja tollasiin propaganda-artikkeleihin ei muuten kannata tipan pätkää uskoa. Veden energiat ei millään fysikaalisella standardilla muutu mikrottaessa. Osa ruuan hyvistä aineosista kyllä hajoaa mikrottaessa, esim. proteiinien vety- ja rikkisidoksissa voi tapahtua muutoksia, mutta niillä ei ole mitään merkitystä ruuan sisältämään energiamäärään tai aminohappokoostumukseen.

    Är-syt-tää kun ihmiset uskoo mitä sattuu sen sijaan että opiskelisivat itse ja oppisivat hieman kriittisen asenteen kaiken maailman nettiartikkeleihin. Veden henkiset energiat voivat toki muuttua, huh, niin vaarallisen sähkömagneettisen säteilyn takia. Silloin täytyy kyllä jättää kaikki muukin sähkömagneettiselle säteilylle altistunut ruoka ja juoma käyttämättä! Voi olla aika pienet ravintomarkkinat :D

  • mir
    17.10.2012 at 14:56

    Kiitos nopsasta `toivekirjoituksesta` :)  Ilomielin oottelen omien sosekokeilujen todellista alkamista pojalla, kuukauden kun jaksaisi odotella ja sitten jännityksellä katotaan miten kaikki lähtee käyntiin…

    Hyvää loppuviikkoa! :)

  • wry
    17.10.2012 at 16:07

    Haluan kiinnittää huomiota termiin hämäystissi, joka on aika lailla hulvaton. :D Propsit myös Silvalle seikkailijan asenteesta ruoan suhteen, kyllä se syötävien ja ei-syötävien asioiden kategorisointi on välillä hyvä varmistaa. :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    17.10.2012 at 16:12

    Kenelläpä nimimerkki ’äiti itsekin’ meinasit tarjota niitä äidinmaitolettuja? Vierailleko? Anteeksi nyt vaan off-topic, mutta laitatteko kenties täytekakun koristeeksi jotain muita ruumiineritteitä. Niin luonnollista kuin äidinmaito imetysvaiheessa onkin, minusta on kuvottavaa, että sitä käytetään myös muiden kuin sen imetettävän vauvan ruokkimiseen tavalla tai toisella. Ei ole ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olen kuullut joidenkin laittavan äidinmaitoa pullataikinaan ja pullia ei tosiaan syö vain se äiti saati imetettävä.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    17.10.2012 at 17:16

    Kiitos postauksesta! Ja kiva kuulla, että Silvalle on soseet maistuneet. Olehan iloinen kun Silva syö noin nätisti.
    Kannattaisiko vaihtaa illan lisämaito iltapuuroon kun lusikkahommatkin sujuu noin hyvin? Riisiä tai kauraa ehdottaisin.

    Imetyksestä sen verran, että meillä on toiminut neiti 6 kk kanssa imetys heti päikkäreiden jälkeen unitokkurassa. Ja aiemmin toimi myös leluhuijaus (tutki tohkeissaan jotain lelua ja otti maitoa samalla) mutta nyt ei enää. Itsekin haluan pitää tuosta imetyksestä kiinni ja luovuttaa en tahdo vaikka ongelmia ollut enemmän tai vähemmän 2 kk iästä lähtien.

    Joko kävitte 6 kk neuvolassa? Saako kysyä minkä kokoinen Silva oli?

    Mukavaa loppuviikkoa!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    17.10.2012 at 19:25

    HAHAHAH mahtava postaus, kiitos!
    Itselläni ei minkään valtakunnan vauvaa tule olemaan todennäköisesti ainakaan pariin vuoteen, mutta saan kirjoituksistasi suunnatonta hupia ja hyötyäkin.

  • cpop (Ei varmistettu)
    17.10.2012 at 20:56

    Mekin aluksi annettiin tytölle vettä/korviketta ruuan kanssa tuttipullosta, mutta koska se meinasi vaikuttaa liikaa imetykseen, niin sitten päädytiin antamaan ruokajuomiset suoraan mukista(siis ihan normaalista mukista). Hyvin on mennyt ja nyt tyttö juo mukista ihan hyvin, kunhan vaan äiti/isi/whoever pitää sitä mukia justiin oikeassa kulmassa (:

  • Miitu (Ei varmistettu)
    17.10.2012 at 21:13

    Aika samalta kuulostaa, ku meidän meininki – tippojen laskemiseen liittyvää performanssia ja lopputulemaa myöten. Jossain kohdin piti tosin alkaa asettaa rajoja sille, miten sitä ruokaa saa koittaa, ku meinas mennä vaa leikiks. Ja voi, kun tämä syöminen on tosiaan välissä niin kovin kiihkeää. AnnA jo sitä ruokaa, EN syö tuota puuroa, kun näin tuon isän KINKUN (ja joo läheskään aina ei saa tahtoaan läpi, mutta näin hampaidentuloaikaan, ku pitkään on syöty ja juotu turhan pieniä annoksia, saatan olla lepsu ja antaa vaihtoehtosta ruokaa. Jaksaa sitten yöllä nukkuaki.). Enenevissä määrin nykyään jo meilläkin onneksi noita ruokailuja, kun suu aukenee tiheään tahtiin, ja kiihkeys liittyy lähinnä kovaan nälkään.

    Silloin ihan alkuun muistelisin, että meillä syötiin ihan kiitettävän hyvin. Persikka-päärynäsose oli ihan pop hedelmäsoseista, ja sen avulla tutustuttiin moniin uusiin makuihin (uutta makua pari lusikkaa alle ja perään loppuannos persikka-päärynää). Parsakaali- ja/tai bataatti yhdistettynä muihin aineisiin oli ykkösraaka-aineet lämpimis ruuis. Sitten tuli melkein puolen vuoden suvantokausi, jonka aikana meinattiin jo mennä kierteeseen puokkoileva lapsi – stressaava/ahdistunut äiti – aina vaan enemmän puokkoileva lapsi – aina vaan enemmän stressaava/ahdistunut äiti … Sormiruokailulla saatiin nyt edes vähän ruokaa menemään, mutta tavanomaisempi ruoka (esim. jauhelihakeitto) ja kunnon maustaminen toi viimein kesällä avun.

    Toivottavasti Silva jatkaa yhtä hienosti noita kulinaristisia kokeiluja!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    17.10.2012 at 21:33

    Hienosti olet imettänyt vaikeasta alusta huolimatta!:) ensimmäiset 6kk täysimetystä lienee kuitenkin ne tärkeimmät, muut on sitten vaan ”bonusta”. Eikä aina niin kovin kivaa & helppoa bonusta, nyt kun itse imetän edelleen iltaisin/öisin 1v7kk lastani (ja käyn päivisin töissä..) toivoisin välillä että imetys olisi loppunut/loppuisi jotenkin niin luontevasti, että vauva itse ”kyllästyy” rintaan. Luulen että itsellä on edessä vielä rankat vieroitukset… Kahta vuotta pidemmälle en aio jatkaa vaikka sitten pitäisi lopettaa ”väkisin”:/ Joten jos sun tilannetta ajattelee positiivisesti, niin olet onnistunut huippuhienosti tärkeimmän jakson suhteen ja saatat jopa säästyä siltä itkulta & raivolta (lapsen) vieroitusvaiheessa.

  • Perho Kerttunen
    17.10.2012 at 22:53

    Toisin kuin muut keskustelijat, minä kommentoin tuota puuta :) Helsingin linjauksista en osaa sanoa, mutta ainakin meillä täällä maakunnassa pienehköjä hedelmäpuita saa kaataa omalla luvalla. Kannattaa soittaa puisto-osastolle (tai miksikä sitä siellä suuressa etelässä kutsutaankin) ja tehdä ilmoitus tontin puustokasvillisuuden muutoksesta. Mikäli eivät ole byrokraattisia, kirjallista ilmoitusta ei tarvita. Mikäli ottavat luumun nokkaansa, pihaan on helppo istuttaa ensi keväänä korvaava puu. Sen tuskin tarvitsee olla luumu. 

    Puutarhavinkkejä voi saada palstaltani, http://www.lily.fi/palsta/kasvihormoni

  • Kristaliina
    18.10.2012 at 08:44

    Kiitos ihanat kommenteista ja vinkeistä – koskien sitten imetystä tai luumupuuta. :D

    Hih, mä nimittäin odotin, että koska joku sanoo, että grraaa miksi kaadoitte luumupuun :) Mutta koska sellaista ei tullut, vastaan silti itse: se oli vanha, puolikuollut käkkyrä, joka teki kitkeriä luumuja ja vei paljon tilaa muutenkin pieneltä nurtsialueelta. Joelin suora ratkaisu oli, että kaadetaan pois – itse olisin varmaan vielä huokaillut ja pähkäillyt ja ihmetellyt ja lopulta unohtanut sen siihen :)

    Oh, mä tarvitsisin tuollaisen puutarhagurun tänne ihan kädestä pitäen näyttämään, että kato: toi on lilja, toi on rikkaruoho. Ja kertomaan esimerkiksi, että mitä tehdä 10-metrisiksi kasvaneille syreeneille, jotka tekevät kyllä kauniit kukat, mutta tekevät ne sellaiselle korkeudelle, että niitä voi ihailla ainoastaan yli lentävistä lentokoneista. Puutarhapulmista voisinkin tehdä postauksen ihan erikseen. …mutta että tervetuloa vaan kylään, Perho, jos joskus Helsingissä päin vierailet.

    IIK mä en ehdikään nyt vastata muihin, kun Silva hermostuu (kiukkua havaittavissa juurikin tähän postauksen varsinaiseen aiheeseen liittyen), sori, mutta palaan

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    18.10.2012 at 10:24

    Meillä seuraillaan teidän touhuja päivittäin :) Mulla on tapana lueskella näitä ääneen koneella ukollekin! Kiitos niistä monista makeista nauruista jotka ollaan tätä lukiessa saatu, olette päivän piristys :)

  • 1 2