Skansen, plus 29 astetta

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Silja Line

Terveiset tulikuumasta Tukholmasta – sääennuste näytti 29 astetta, ja uhhuh siltä kyllä tuntuikin! Mutta en valita! Vielä. Vettä ja aurinkorasvaa kyllä kului, mutta hei vihdoinkin tuli se helleaalto!

Jätskihetki Skansenilla. Seela sai maistiaisen Solerosta – ilme kertonee paljon.

Niin kuin Istagramin (ja tuon blogin sivupalkin Instagram-kuvalinkin) seuraajat ovat varmasti huomanneet, meidän porukka siis jatkoi lomailuja Silja Linen kutsumana ensin uudistuneella Silja Symphonylla, sitten Tukholmassa, ja sitten taas laivaillen takaisin koti-Suomeen. Sellainen Päivä Tukholmassa -risteily siis: yhteensä kaksi yötä laivalla ja se niiden välinen päivä Tukholmassa. Mulla olikin sitten ensimmäinen Ruotsin-risteily sitten vuoden 1995… Se oli just silloin, kun Suomi voitti jonkun jääkiekkokisan. Ihan eilen siis. Det glider in.

Laivahommista lasten kanssa lisää myöhemmin – sieltä kertyi niin paljon elämyksiä, että ensin pitää vähän henkisesti hengähtää ja nukkua kotisängyssä yö. Tai ehkä kaksi. Mutta hei Skansen! Niitä tunnelmia tässä heti näin tuoreeltaan!

Tämä on ehkä monelle tuttua; ei me mitään extreme-erikoisuuksia siellä Tukholmassa tehty. Ihan samaa siis kuin varmaan kaikki muutkin lapsiperheet :) Mutta meille tämä kaikki oli kuitenkin ihan uutta! Olin kyllä suunnilleen kuullut sanat Junibacken ja Skansen ennenkin, mutta kohteiden tarkempi sisältö oli suht voimakkaan hämärän peitossa.

Uutta meille oli esimerkiksi se, että nämä suositut lapsiperhekohteet sijaitsevat kaikki lähekkäin samalla saarella, Djurgårdenissa. Ja sinne pääsee bussilla suoraan Siljan satamasta. Siljalla olisi itse asiassa ollut tarjota oma sinne menevä sukkulabussi, mutta laivan infossa neuvottiin ottamaan ihan kaupungin julkinen bussi (nro 76) – mahtuu paremmin ja halvemmaksikin tulee. Niin tehtiin.

Bussipysäkillä seisoi neuvoja, joka antoi meille käteen muistilapun kulkuyhteyksistä. Mahduttiin tuplarattainemme heti ensimmäiseen bussiin (iso ylläri; pelkäsin etukäteen pahinta) ja kaikin puolin hyvin toimi homma. Takaisinkin löydettiin (ja taas mahduttiin ekaan bussiin), vaikka sitä pysäkkiä etsittiinkin vähän kauemmin; ei ollut suoraan vastapäätä tulopysäkkiä vaan vähän pidemmällä.

Päivätekemiseksi me valittiin siis Skansenin ulkoilmamuseo – ajateltiin, että siellä menee kivasti koko lämmin kesäpäivä. Meriakvaariota ja Junibackenin satumaailmaakin siellä Djurgårdenissa olisi siis ollut, mutta ei haluttu lähteä säntäilemään moneen paikkaan. Säästettiin ne siis seuraaville kerroille.

Ja hyvä niin. Skansenilla todellakin meni koko päivä ja itse asiassa siellä olisi voinut olla paljon-paljon pidempäänkin.

Heh mehän ei siis oltu mitenkään tutustuttu paikkaan etukäteen netissä. Mentiin portille, maksettiin ja otettiin karttta ja sitten alettiin tavata, että no mitä täällä nyt sitten on.

Ensimmäiseksi bongattiin tällainen kaapelijuna – no, hypätään kyytiin.

Skansen on tosiaan museoalue (kröhöm tämä siis huomattiin sinne saavuttuamme), mutta se pitää sisällään myös eläintarhan; ilmeisesti eniten pohjoismaisia eläimiä. Me nähtiin… ööö kanoja? Poni? Aaa ja possuja! Olisi siellä ollut enemmänkin, mutta ei vaan ehditty pidemmälle. Aikaa me vietettiin eniten ehkä lasten eläintarhassa Lill-Skansenissa, jossa lapset pääsivät kivasti kiipeilemään ja tutkimaan paikkoja.

Lill-Skansenin takaa löytyi pari lastenhärveliä, kuten vanha karuselli – aika kiva.

…ja koska tirppa halusi vielä ”huvitella” lisää, käveltiin vielä viimeisiksi tunneiksi pieneen Galejan-huvipuistoon Skansenin toiselle puolelle. Olisikohan siellä jotain viisi lastenlaitetta ollut – hauskin taisi tirpan mielestä olla vanha ketjukaruselli:

…jonka koristeina tankkaavat Disney-hahmot, hmmm:

Seelakin pääsi ensimmäistä kertaa laitteisiin – autoradalle äidin sylkyssä (hitsi että muuten käänteli rattia innoissaan) ja karuselliin isin sylkyssä. Aika jännää oli:

Mutta joo, olisi siellä viihtynyt ihan vaan hengaillenkin – kävellen tällaisissa maisemissa:

…ja katsellen tällaisia:

Paljon näkyi paikallisia perheitä esimerkiksi puistopiknik-vilteillä puiden varjossa. Ehkä vähän kadehdin. Meidän lounasravintolakäyntiä kun ei voi varsinaisesti menestykseksi kutsua – molemmat lapset olivat kuumuuden väsyttämiä ja ravintolasali… …hmmm ei ollut akustiikaltaan varsinaisesti tähän tarkoitukseen suunniteltu.

Auts ja anteeksipyyntö. Ens kerralla yritetään vaan suosiolla löytää joku leikkipaikallinen Rosso :D

Suositteluni siis Skansenille! …vaikka ei siellä tosiaan yksi käynti riitä, tekemistä olisi ollut niin paljon. Hyvä syy mennä joskus toisenkin kerran.