Joskus viime talvena törmäsin Facebookissa keskusteluun siitä, saako lapsi valita itse omat vaatteensa. Keskustelussa useammatkin (pienempien) lasten vanhemmat totesivat, että heillehän ei mitään Frozen-kuvioita tule.
Osallistuin (oikein hyvähenkiseen) keskusteluun itsekin ja aihe jäi myös pyörimään mieleen ”tästä vois joskus kirjoittaa” -tyyppisesti. Taisinpa tehdä aloituksenkin luonnoksiin, mutta se hukkui sinne muiden juttujen taakse.
No nytpä sitten bongasin ihan saman aiheen myös Mami Go Go -Mintulta, täältä. Myös hän oli nähnyt juuri jonkin keskustelun; tosin ilmeisesti tuo keskustelu on ollut eri, kun se oli tapahtunut ihan vastikään ja tästä mun näkemästä taas pidempi aika. Mutta selvästi aihe jakaa mielipiteitä, kun se kerran aiheena pulpahtelee usein esiin eri keskusteluihin – ja jos ei edes mitään vahvoja mielipiteitä, niin erilaisia käytäntöjä perheissä.
Ja se on aina aika kiinnostavaa!
Itselleni yllätys tapahtui tasan toisin päin kuin Mintun kirjoituksessa – meillä kun puolestaan lasten ikioman vaate-estetiikan seuraamista on pidetty niin itsestäänselvänä, että en ole edes hoksannut, että toisinkin voisi olla!
Lasten ollessa aivan pieniä vaatteet valikoitiin tietysti aikuisen maulla. Useammin kyllä ”mitä kierrätyspaketista löytyi” -tyyppisesti, ja sitten seuraavaksi ”mitä hoitopöydältä osui käteen” -henkeen.
Mutta heti, kun lapset ovat vähänkään osoittaneet kiinnostusta tehdä omia valintoja, ovat he valinneet vaatteitaan itse. Siihen on jopa kannustettu. Kaupassa ja kirpparilla: ”oisko tää kiva?”. Nettikaupassa ja nettikirppisryhmissä: ”tuu katsoon, tykkäisitkö tästä?”
Ja myös kotona, ihan päivittäin. Pienempänä: ”kumman paidan näistä haluat?”. Nyt isompana on menty jo ihan siihen asti, että lapset puuhastelevat aamuisin vaatteiden keskellä ihan itsekseen, pukevat ja tulevat vaatteet valmiiksi valittuina aamupalapöytään.
Aikuinen toki asettaa meilläkin pukeutumisen järkevyysreunaehdot: lyhyt- vai pitkähihainen? Paksut vai ohuemmat pöksyt? Pitääkö olla ulkovaatteet erikseen vai ei?
Siinä meillä on ollut aika selkeä raja, että roolivaatehörsellyksillä ei lähdetä ulkoleikkeihin – mutta siinä on kysymys eniten pesukäytännöistä, kun ne eivät ole niin pesunkestäviä. Siksi parempi pukeutua niihin vain sisätiloissa. Mutta toisaalta kysyn senkin suhteen usein itseltäni, että onko tuossa roolivaaterajassakaan mitään oikeaa perustetta. Muutamia balleriinahameita on otettukin jo myös ulkokäyttöön.
Eli jos vaatteet ovat säähän sopivat, niin siitä vaan. Saa päättää itse!
Ja hassua kyllä: en ole tullut ajatelleeksi, että lapsi ei saisi valita.
Saatikka sitä, että vaikkapa Frozen tai Ryhmä Hau olisivat vaatetuksessa nou-nou. Nehän ovat ihania! Siis lapsen mielestä. Ja lapsihan ne pukee päälleen, ei aikuinen.
Itse asiassa jopa ihastelen noita omia lapsia tyylikysymyksissään. Etenkin 6-vuotias saattaa valita koko asun ihan loistavasti – ehkä vähän (aikuiselle) yllättävästi, mutta selvästi oman makunsa mukaan, loppuun asti mietittynä. Hiuspantoja, käsilaukkuja ja kenkiä myöten!
Annan usein palautetta, että vau mitkä vaatteet tänään valitsit.
Näen tuon vanhemman lapsen ”vaatesuhteessa” paljon itseäni lapsena. Muistan, miten minulle hyväntahtoisesti naureskeltiin – että tuo lapsi vaihtaa vaatteet vähintään viisi kertaa päivässä. Oh, se oli ihanaa! Heh ja jos haluaa nähdä pienen vilauksen siitä, miltä tuo esikoinen saattaa sitten joskus teini-iän myllerryksessä kuulostaa, niin yritäpä se pakottaa laittamaan jotain vaatteita vastoin tahtoaan. Siinä tuli ja tappura lentää, vaikka lapsi on muuten pehmeä luonteeltaan. ”SINÄ ET SAA MÄÄRÄTÄ, MITÄ MINÄ PÄÄLLENI LAITAN!”
Vaikka se olisi just edellisenä päivänä ollut ihan lempparimekko, niin jos sinä päivänä ei olekaan sellainen fiilis. Tietäähän sen itsekin, miten hyvältä tuntuu, kun on omannäköiset vaatteet päällä. Tai miten kurjalta, jos tuntee pukeutuneensa jotenkin ”väärällä” tavalla.
Ja pikkusisko pukeutuu kaikkein mieluiten krokotiilivaatteisiin. Bongailen niitä kirppiksiltä ja teidän (KIITOS!) vinkkien mukaan milloin mistäkin. Voi sitä riemua, kun uusi ihana krokotiilipaita löytyy – ja etenkin sitä, kun on itse valitut krokotiilivaatteet päällä ja joku aikuinen niitä ihastelee. Oh, mun sydän pakahtuu, kun lapsi loistaa iloa ja onnea, kun joku hänen tyylinsä huomioi!
Ja kyllä: näemme jopa vaivaa, että löydämmme just lapsen makuun sopivia vaatteita. Ei toki mitään kalliita, sitä merkkivaatevarustelulinjaa emme ole koskaan kokeneet omaksemme. Mutta nettikirppiksiltä, markettien hyllystä ja edullisten ketjujen nettikaupoista, mieluiten aleosastoilta.
Bongaamme vaatteita, joista uskoisimme (ja varmistamme tämän usein kysymällä) lastemme pitävän.
Emme sellaisia, joista itse pidämme.
Ymmärrän toki ihan valtavan hyvin, että kaikki lapset eivät ole ollenkaan kiinnostuneita vaatteiden valinnasta. Tällöin joku muu tehköön valinnat. Jos se kerran on lapselle ihan sama tai jos lapsi ilolla kelpuuttaa jonkun toisen valinnat. Jos oikein ymmärsin, niin esimerkiksi juuri Mintun perheessä on näin.
Mutta jos lapsilla on näkemykset pukeutumisesta, mun mielestä lapsen omaa tyylitajua ja itsemääräämisoikeutta kannattaa arvostaa. Vaikka päivän asussa olisikin My Little Pony -leggarit, krokotiilipaita, eriparisukat ja Ryhmä Hau -huppari.
Koska ne ovat lapsen vaatteet – ja lapsi on omanlaisensa persoona eikä vanhempansa edustushenkilö.
Miten teillä? Saako lapsi valita itse (jos haluaa), mitä päälleen laittaa? Miksi saa tai miksi ei?
70
Asilah
25.6.2018 at 22:12Meillä ihan sama kuin teillä, se peliin pistetty luovuus kyllä välillä aamuisin naurattaa (ja joskus itkettää), mutta hyväksytään. Sitä lapsen iloa onnistuneesta vaatepäivästä on vaan mahtava seurata.
krista
27.6.2018 at 10:24Hihi, ihanasti kuvattu – tunnistan :) Mutta just näin! Tänään on ihana hellepäivä ja lapset aivan innoissaan tuolla kesämekkosia valitsemassa <3
Sanna
25.6.2018 at 23:44Sama kuin teillä – saa valita itse, jos vaan ovat säähän sopivat. Joskus neuvotellaan, onko valinnat ihan tilanteeseen sopivat ja vaihdetaan sitten tarvittaessa. Meillä on molemmilla (7 v ja 4,5 v) ollut pienestä asti selkeästi mielipide siitä, minkälaisia vaatteita he EIVÄT halua laittaa, toinen esimerkiksi ei pidä farkuista tai mistään sen tyyppisestä materiaalista, toinen kieltäytyy pukeutumasta paitoihin tai housuihin, joissa on sellainen nukkavuori – tuntuu kuulemma inhottavalta. En itsekään pukeudu vaatteisiin, jotka ei tunnu hyvältä päällä, enkä aio lapsiakaan siihen pakottaa. Harvoin ovat itse vaatteitaan ostamassa, mutta pyrin valitsemaan sellaisia, joista tiedän muksujen pitävän enkä valitse niitä oman maun mukaan.
krista
27.6.2018 at 10:30Hyvältä kuulostaa :) Ja siis jos tosiaan joku materiaali vaikka tuntuu ikävältä, niin oishan se kurja pakottaa siihen! Meillä muuten oli joskus vähän haastava tilanne, kun Seela taaperoisena totaalikieltäytyi kuravaatteista :D Sai hepulit jo ihan sen materiaalin esiin ottamisesta, ajattelin jo, että mitäköhän tästä nyt tulee… :D Onneksi siihen mennessä, kun tuli päivähoito ajankohtaiseksi, se ”kammo” oli unohtunut ja pukeutuu niihin ihan normaalisti ja itse asiassa ihan ilolla, kun se tarkoittaa, että saa leikkiä sateessa :) Silloin ennen päivähoidon aloittamista pärjättiin ilman kuravaatteitakin sen aikaa, että se vaihe meni ohi :)
Sanjana
26.6.2018 at 00:48Mikä aihe! Ei pää kykene ymmärtämään, että lapsi joutuu pukemaan mitä aikuinen kivana pitää. :D kun itse olin pieni, saatoin vaihtaa monta kertaa päivässä vaatteet, sukat piti aikuisen asettaa just eikä melkein samalle korkeudelle, vieraiden tullessa vaihdoin ykköset ylle jne. Rahaa ei paljoa ollut, mutta sukulaisilta ja kierrätyksestä sai kuitenki jotain ja nehän oli ihan parasta! Yksiki lempimekko löytyi nelosluokalla iskän lapsuudenkodin ullakolta, vuosimallia 1970 :D se päällä tönötin myös sen vuoden luokkakuvassa 2000-luvun alussa, ei estellyt äiti. Yhdessä käytiin ehkä n.9v asti äitin kaa ostaa vaatteet, sen jälkeen isosisko oli mukana aina koulujen alkaessa vaateostoksilla, että ostin just järkeviä ja käyttökelpoisia vaatteita vuodenaikaan nähden. Yhä tykkään pukeutua ja vaihdan asua joskus kesken päivänkin. En siis osaisi nähdä, että pakottaisin lapseni pukeutumaan minun tyylin mukaan. Olis kamalaa, kun joku käskisi pukea esim.farkut jalkaan – mä en ikinä itse valitse niitä, housut useimmiten tuntuvat inhottavalta jalassa.
Teidän lapsilla on minusta tosi hauska tyyli, kuten sullakin :)
Laurakaisa
26.6.2018 at 08:33Meillä tulevaa tokaluokkalaista ei voisi vähempää vaatteet kiinnostaa. Kunhan on mukavaa ja tarpeeksi rentoa ja joustavaa. Pari kertaa olen yrittänyt käydä vaateostoksilla lapsen kanssa mutta sen ”joojootääonihanhyväjokovoidaanmennäpois” -rumban jälkeen todennut että ehkä hoidan vaateostokset toistaiseksi ihan itse. Suurin osa vaatteista toki tuleekin kierrätettynä naapurista. Just eilen kävin ostamassa t-paitoja alesta poikien osastolta, kun niissä on reilumpi/löysempi mitoitus ja skeitti/surffi-kuvitus enemmän lähellä lapsen mielenkiinnon kohteita.
Nuorimmainen taas on erittäin tarkka siitä, mitä päälleen pukee ja missä yhdistelmissä. Luovuus kukkii ja väri-ilottelu on taattua. Mitään suurempia vaateshoppailuja ei olla hänenkään kanssa tehty, koska perii tietysti isosiskonsa vaatteet. Toistaiseksi on riittänyt niiden yhdisteleminen oman mielen mukaan. Meillä tytöillä on ikäeroa vain reilu vuosi, mutta kokoeroa kolme vaatekokoa, joten jonkun verran isompana kuopus käyttää vaatteita kuin isosisko. Toistaiseksi toiminut ihan hyvin näin.
Tilia
26.6.2018 at 09:05Meillä lapset saavat pääsääntöisesti pukea, kuten haluavat. Veto-oikeuksiakin on. Vanhempi ei laittaisi päälleen tällä hetkellä mitään muuta kuin Adidasta. Koska muitakin vaatteita kaapista löytyy, en ole suostunut ostamaan ehjien ja käyttökelpoisten tilalle pelkkiä Adidaksia.
–
Toinen veto-oikeuteni on puhtaat ja ehjät vaatteet. Kouluun ja hoitoon ei mennä likaisilla ja rikkinäisillä vaatteilla. Rikkinäiset korjataan, jos mahdollista, ja paikattuja ja parsittuja saa käyttää, mutta ei esim. reikäisiä sukkia. Hävitän kierrätykseen lapsilta kyselemättä kaikki, joita ei voi enää korjata. En tiedä, mikä rikkinäisissä vaatteissa minua ärsyttää, mutta en itsekään käytä risoja edes yksin kotona. Adidaksen lempiverkkareiden suhteen olen joutunut joustamaan tästä reikäisyydestä, koska en raaski ostaa uusia joka toinen viikko. Niitä voi kotona ja trampalla käyttää edelleen, hätätapauksessa ruokakauppareissullakin, mutta ei missään sen paremmissa menoissa.
–
Kolmas veto-oikeuteni on juhlavaatteet. Kevätjuhlaan mennään juhlamekossa ja kauluspaidassa ja suorissa housuissa, samoin mummon syntymäpäiville ja serkun rippijuhliin. Silloin valitsen myös mekon väriin käyvät sukkahousut, vaikka lapsi laittaisi ne kulahtaneet frozenleggarit. Juhla-asuun kuuluvat myös juhlakengät, vaikka lapsi haluaisikin lähteä lenkkareilla. Tästä joutuu välillä varsinkin mukavuudenhaluisen esikoisen kanssa vääntämään. Kuitenkin viimeksikin myönsi sitten puolen tunnin päästä juhlissa, että ei nämä kengät nyt niin pahoilta tunnukaan, vaati vain vähän tottumista pitää erilaisia kenkiä. Kaverisynttäreille voi mennä rennommin, ja siinä riittää meillä, että kehotan miettimään, mitä laittaisi synttäreille päälle ja valintoja ei ole tarvinnut oikoa, mutta jos lapsi ehdottaisi lähtevänsä tahraisissa arkivaatteissa, en varmaan antaisi ihan niin kuitenkaan lähteä vaan kehottaisin miettimään uudestaan, miltä se tuntuisi juhlan järjestäjästä. Miellän tämän kyllä enemmän tapakasvatukseksi (vrt. kättely, kiittäminen ruoasta jne.) kuin siksi, että haluaisin lasten olevan minun edustuskappaleitani. Tapakasvatukseen kuuluu, että erottaa eri pukeutumistilanteita, osaa valita eri tilainteisiin sopivia vaatteita ja tarvittaessa opettelee myös käyttämään aluksi hiukan epämukaviltakin tuntuvia juhlavaatteita, osaa käyttäytyä juhlissa rauhallisesti ja ymmärtää, että juhlavaatteet eivät ole tarkoitettukaan siihen, että hypittäisiin hautakivien yli.
–
Viimeinen veto-oikeuteni on ulkovaatteet niissä tilanteissa, joissa näen, että lapsen valinnasta tulee haittaa hänelle itselleen. Pakkasella pitää olla legsien lisäksi ulkohousut ja marjametsässä itikanpitävät vermeet. Opetusmielessä annan kouluikäisen välillä tehdä myös vääriä valintoja pienessä mittakaavassa, jos ei olla koko päivää väärien kamppeiden armoilla, esim. lähteä hiihtolenkille itse valitsemassaan toppatakissa, jossa tulee kuin tuleekin liian kuuma. Enemmän pitäisi jaksaa kysellä, mikä sinun mielestäsi olisi tähän keliin järkevä asuvalinta ja miksi, eikä antaa itse suoria vastauksia ja vaatevalintoja aikuisen näkövinkkelistä.
krista
26.6.2018 at 09:32Mäkin itse asiassa käytän monia näitä sun mainitsemia veto-oikeuksia! Likaisissa vaatteissa tosiaan ei lähdetä ja pikkureikä ehkä menee (tosin parsin niitä, jos tulee), mutta just noista ”polviriekalelegareista” on keskusteltu, kun lapsen mielestä ne on just muodikkaat ja mun mielestä niillä ei lähdetä kotia ja kotipihaa pidemmälle. Voi mikä mummo minä :)
–
Juhlavaatteet meillä on menneet tosi kivasti omalla painollaan, sillä nämä lapset itsekin valitsevat tavallisesti ”juhlaisaa” tai jos ei, niin sitten aikuinen ohjaa juhlaisten pariin ja muistuttaa, että no hei juhlissa käytetään tämäntyyppisiä. Usein oon esimerkiksi 3-5 vaihtoehtoa kaivanut esiin ja lapsi on saanut valita niistä. Ja meilläkin kaverisynttäreillä toki saa valita itse eli saa olla trikoomekko sellaisissa.
–
Ja just ulkovaatteissa aikuinen päättää ”säänsopivuuden”, lapsi on sitten itse tehnyt esimerkiksi värivalinnat vaatteita ostaessa. Ulkovaatteiden ostossa mä tavallisesti valitsen just tyyliin ”tän malliset softshell-asut” ja sit lapsi valitsee värivalinnat tarjolla olevista vaihtoehdoista.
Anna A
26.6.2018 at 15:47Ompa hyvät veto-oikeudet :) Kaksi viimeistä on meillä jatkuvassa käytössä, enkä yleensä suostu ostamaan uutta vaatetta vain siksi että edellinen ei miellytä. Mutta tuo kakkoskohta…
Koska rakkaat pikku apinani kiipeilevät joka paikkaan päiväkotivaatteet ovat meillä niitä kuluneimpiä. Niinollen en niiden kunnosta ressaa. Toki puhtaat vaatteet laitetaan aamulla päälle, mutta niihin on saattanut jäädä pesusta huolimatta sitkeä tahra (rasvaa yleensä).
Koska en muutoinkaan ratsaa vaatteita arkisin sen enmpää kuin että ovat kelinmukaisia, niin olen se hunsvottiäiti, jonka jälkikasvu riehuu reikäisillä leggareilla tai sukilla päiväkodissa. Ulkovaatteiden sen sijaan pitää olla kunnossa, ehjät ja siistit (Mikähän ihme periaate tämäkin minulla on :D )
Jos lähdetään juhliin tai kaupungille syömään, niin silloin pitää olla siistit vaatteet. Arkielämässä kuosit ja värit riitelee sen mukaan mikä lasta miellyttää sinä päivänä.
Anna A
26.6.2018 at 09:38”..lapsi on oma persoonansa, ei vanhempansa edustushenkilö!”
Huh, juurikin näin. Vaikka välillä äitiä toki vähän kiukuttaa, kun ei se lapsi ollutkaan sellainen kuin kuvittelin tai toimi niinkuin haluan… Siinä hetkessä pysähdyn yleensä kesken puhinan ja kiskon sen järjen äänen sieltä oman napani keskeltä. Se on ihminen, ei osa minua, ei minun mieleni mukainen vaan täydellinen itsenään :D
Mä oikeasti luulin, että kakkosen kanssa kaikki ois helpommin, koska se on poika. Esikoisen vaatekiukkua kuunnellessani aina lohduttauduin sillä, että tätä ei sitten käydä läpi kakkosen kanssa. Katinkontit! Kun 2 vuotta pyörähti mittariin, niin herrahan ei enää pue sitä tai tätä, vaan Dinosauruspaita! Kitarapaita! Ryhmä Hau! Autot! Dinosaurushuppari!!!
Noin parivuotiaasta asti on esikoinen päättänyt mitä pukee päälleen. Yleensä se on hellemekko (ilman sukkia, housuja tai pitkähiaista). Frozen- kausi kesti meillä yli kolme vuotta, nyt vasta pikkuhiljaa alkaa osoittaa hiipumisen merkkejä (jee!). Mä yleensä hankin vaatteet, mutta vaatekriisien myötä olen oppinut kysymään neidinkin mielipidettä. Lähinnä jurppii ja lujaa ostaa joku vaate vaan seisomaan kaappiin. Vaatetaistelut ovat myös turhia; jos käytät puoli tuntia saadaksesi jonkun vaatteen päälle, niin se on sekunnissa pois päältä (kraah). Nämä opit rakas tyttäreni tarjoili minulle kypsässä kahden vuoden iässä :D :D
Olemme päätyneet kompromissiin. Neiti päättää mitä pukee ja minä mitä vaaditaan, eli mikä on kelinmukainen vähimmäisvaatetus housut, sukat, paita, päällysvaatteet ja neiti sitten mikä on se paita, leggarit/sukkikset/housut/mekko/huppari/neule jne..
Asiasta kukkaruukkuun: Seelan krokotiilihypetyksestä tuli mieleen eilen illalla, että kuinka tuttu teille on Aarne Alligaattori? Meillä molemmat muksut fanittaa täysillä Aarne Alligaattoria ja viidakkorumpua :D Toki meillä sitä kuunnellaan ruotsiksi. Yhtyeellä on ihan mahtavia sanoituksia ja tarttuvia kappaleita meidän aikuistenkin mielestä. Poppoo lienee suomenruotsalainen, sillä kappaleet ovat molemmilla kotimaisilla… Ja ne musavideot (reps).
Sus
26.6.2018 at 09:42Tässäpä ihan maanmainio teksti aiheesta: https://ilmiomedia.fi/yleinen/tyylikas-lapsi-hyva-aiti/
krista
26.6.2018 at 09:44Superkiinnostava, kiitos!!! Nyökyttelin lukiessani, omat arkihavainnot tukee tuota ilmiötä tosi hyvin!
Sus
26.6.2018 at 23:15tokihan lapset ovat aina olleen esittelykappaleita tosi varakkaissa perheissä, mutta musta on mielenkiintoista että tämä ilmiö on nimenomaan yleistynyt vähemmän ansaitsevien perheiden ja äitien keskuudessa kun taas keskituloisten ja koulutettujen kaupunkilaisten, ainakin ns. tiedostavien, ”merkkinä” on nykyään sallivuus ja vähäinen kulutus. Sellainen ylenpalttinen sisustaminen tai lastenvaateharrastus ei siis välttämättä aina automaattisesti kasvatakaan sitä äitipääomaa (vrt. Project mama ;-))
Tilia
26.6.2018 at 10:10Tämä ilmiö on kyllä pinnalla nykyään, että ihan vauvoilla pitää jo olla oikeanlaiset vaatteet ja lastenvaatteet on kuin osa ”sisustusta”, ihan harrastus. Ihmettelin ensin, miksi pitää olla erikseen lasten merkkivaatekirppis FB:ssä, kun en ymmärtänyt, että merkkivaatteet ja kirppistely mitenkään liittyisivät yhteen. Mutta noita lastenvaatteitahan ostetaan nykyään lähes sijoituksina, ja ihmiset maksavat maltaita jostain käytetystä vaatteesta, jota ei uutena enää saa…
–
Kun oma esikoiseni oli vauva yli 10 vuotta sitten, tiedostavat äidit brassailivat parhailla kestovaippamerkeillä, ja niistä maksettiin käytettynä jopa enemmän kuin uutena. Nykyään sellaista uusretroa riemunkirjavaa norsuvaippaa ei voisi kellekään vauvalle laittaa, ettei sen värisilmän kehitys nyrjähtäisi, pitää olla niin hillityn beigeä tai mustavalkoista kaikki. :)
Katariina
26.6.2018 at 09:50Olin lueskellut näitä keskusteluja kummastakin blogista jo hyvän aikaa kun tajusin että niin tosiaan, mites se lapsen toinen vanhempi? Mitäs jos hänellä on erilainen käsitys vaikkapa siitä ”yhteensopivuudesta” josta monet niin huolehtivat? Vai onko ihan todella niin että äidit hoitavat lastenvaatteet ja päivittäisen vaatteiden valinnan? Yhdessä kommentissa taidettiin mainita isi joka laittaa villejä kuoseja päälle 😊.
Meillä vaatteet valitsee lapsi yhdessä jomman kumman aikuisen kanssa, ja kuten monilla muillakin niin aikuinen lähinnä huolehtii että vaatteet sopivat säähän ja tilanteeseen. Vaatteita hommaavat vanhempien lisäksi myös isovanhemmat ja niitä on saatu kierrätettynä ystäviltä, eli monen tyylisiä on. En osaa kuvitella että kieltäisin lasta käyttämästä jotakin tämän itsensä mielestä ihanaa vaatetta.
Tilia
26.6.2018 at 16:13Tämä on hyvä tasa-arvoisen vanhemmuuden testi, että saako lapsen isä pakata tarvittaessa viikon reissuun lapsen vaatteet äidin niitä tarkistamatta. Tai valita sukulaisen juhliin päällepantavat…
krista
26.6.2018 at 16:42Haha, hyvä testi tosiaankin! No etenkin siksi mun on helppo tässä sanoa hyväksi, että meidän perhe just tuontyyppisen testin läpäisisi heittämällä – meillähän Joel varmaan jopa useammin pakkaa vaihtovaatteet/eväät/hoitolaukun (silloin kun sitä käytettiin) kuin minä. Ei tule mieleenkään, että mä jotenkin tietäisin paremmin kuin se, että mitä tarvitaan mukaan :)
Pire
26.6.2018 at 11:23Meillä äiti, eli minä ostan vaatteet mitkä omaa silmää miellyttää ja rahahaarukkaan sopii, yleensä ale vaatteet ja kirppikset. Hyvin olen ainakin vielä tämän 4-vuotiaan pojan kanssa pärjännyt vaatteiden kanssa, niin että äiti on päättäny mitä laitetaan päälle xD olen ehkä alusta asti vähän ollut sitä mieltä, että en kyllä anna lapsen valita vaatteita, koska tylsänä aikuisena en jaksa sitä jaappaamista aamuisin että minkähän vaatteen haluaisin tänään laittaa ja sitten vaihdetaan useaan kertaan, kun talvipakkasella haluttais shortsit jalkaan. Helpommalla ollaan meillä päästy kun äiti on laittanut vaatteet aamulla lattialle valmiiksi. Toisaalta, säästyisi sekin aika itseltä, jos lapsi itse vaan hakis vaatteet kaapista, kun kerta osaa. Nykyisin osaa jo kysyä ja haluta jotain tiettyjä paitoja päälleen, ne laitetaan jos ovat puhtaana ja säähän sopivat. Ja kysyn esim. Kahdesta vaihtoehdosta kumman haluaa laittaa. Kivalta kuulostaa tuo, että lapsi saa itse päättää minkä asu kokonaisuuden päälleen laittaa. Minun täytyy ehkä vielä kypsyä ajatukseen, että päälle saattaa eksyä mitä värejä vaan ennen kuin uskallan antaa ”valtaa” tässä asiassa :D hassua, kun kumminkin ajattelen, että vaatteiden valinta omasta mielestä ruokkii sitä luovuutta ja itsemäärämisoikeutta.
Toisaalta, olen (ehkä väärinkin?) ajatellut, että jos kehuu lasta siitä, miltä näyttää ja hänen vaatteitaan, niin alkaako lapsi liikaa ajatella sitten itseään sitä kautta, miltä näyttää? Ymmärtääkö kukaan? Tietysti on tärkeää kehua lasta muustakin asioista ja myös ulkonäöstä. Mutta jotenkin itse kannan huolta nykyajan ulkonäkö keskeisyydestä ja tietysti toivon, että muut arvot kuin ulkonäkö olisivat lapselle tärkeämpiä sitten isompana. Varmaankin ihan typerä ajatus, mutta tämmöstä olen pohtinut.
Miitu
26.6.2018 at 14:27Ei kai ulkonäöstä/ulkonäköön liittyvistä kysymyksistä tarvitse tabuakaan tehdä. Pienelle lapselle ”ulkoiset kysymykset” kuuluu aika erottamattomasti niihin pohdintoihin ”kuka minä olen”. Olenko tyttö vai poika (ja merkkaavat genitaalit), millaiset hiukset/silmät/nenä jne. minulta löytyy, millaisista vaatteista pidän?
.
Veikkaisin, että ne lapset, jotka näitä miettii enemmän, miettii myös niitä vaatteita. Esimerkiksi meillä esikoinen kieltäytyi pikkusiskon syntymän jälkeen pitkään käyttämästä housuja, kun ne kuului vauvoille ja pojille – ei isoille tytöille. Jos pikkusisko olis syntyny vuotta aiemmin tai myöhemmin, en usko, että niin kategorisesti olis pukeutunut pelkkiin hameisiin.
.
Puhumattomuuskin voi olla paljon puhuvaa. Jos ne vaatteet on lapselle hyvin tärkeitä, voi olla loukkaavaa, jos hän ei saa niistä yhtään (positiivista) palautetta. Kyllä mun mielestä voi hyvin kehua ”laitoitpa kivat vaatteet” ja useammin neutraalimmin ”laitoit sopivat vaatteet tähän säähän/tilaisuuteen”. Tietty jos lasta ei vois vähempää ne vaatteet kiinnostaa, turha niihin on määräänsä enempää kiinnittää huomiotakaan.
.
Semmosta tasapainoa tässäkin tavoittelen. Ulkonäkö ei voi eikä saa määrittää sitä, millainen on tai millaisena nähdään – suuntaan jos toiseen. Ei se ulkonäköön huomion kiinnittäminen tee ihmisestä pinnallista tai vaikka vähemmän älykästä. Ulkonäkö tai vaatetus on myös tietynlainen ”viestintäväline”, millä osoitetaan erilaisten tilanteiden huomioimista (kuten yllä muutamat on kommentoinut) mutta myös melko viaton keino luoda ja ylläpitää omaa identiteettiä.
Tilia
26.6.2018 at 16:07Tästä tuli mieleeni meidän päiväkodissa koettua. Esikoisemme on poika, joka on aina tykännyt melko värikkäistä, iloisista vaatteista yli ”perinteisten” sukupuolirajojen, esim. kirkas punainen oli lempiväri pitkään. Kestokulutusvanhempina olemme ostaneet hänelle vaatteita, joita pikkusiskokin voi aikanaan käyttää. Joitakin mekkoja lukuun ottamatta pikkusisko on kulkenut lähes identtisesti isonveljen vaatteissa päiväkoti-iässä. Pikkusiskoa kehuttiin hänen vaatevalinnoistaan lähes joka aamu päiväkodissa aikuisten toimesta, tyyliin kylläpäs sinulla on kivat vaatteet tänään ja juteltiin kuoseista yms. Isolleveljelle ei sanottu koskaan niistä samoista vaatteista, jotka silloin olivat vielä uusia, yhtään mitään. Siskon päällä ne samat vaatteet olivat kauniita ja kivoja. Tämä sydämen päälle kaikille päiväkodintädeille ja poikien vanhemmille – myös pojat voivat pukeutua kivasti!
Miitu
26.6.2018 at 20:29Juuri näin. Aivan samoin, ku (perinteisesti) tyttöjen kohdalla pitää muistaa kehua myös tekemisistä, pojat kaipaa myös kehuja omasta ulkonäöstään.
Pire
27.6.2018 at 00:02Onpa tylsää, että pojan vaatemakua ei huomioitu samalla tavalla. Ihana että poika sai toteuttaa itseään tässä vaate asiassa :) minun kummipoika on myös aina pitänyt värikkäistä vaatteista :)
krista
27.6.2018 at 10:35Voi, muakin ihan sydämestä otti tämä, voih! Kyllä: myös poikien tyyliä saa (ja pitää) kehua! Ei todellakaan tunnu reilulta, että toista kehutaan ja toista ei, niisk!
Pire
27.6.2018 at 00:15Totta, monesti ne sanomattomat asiat alkavat kiinnostaa eniten ja tärkeää ulkonäöstä on puhua. Kyllä tämmönenkin aihe pisti miettimään omia arvoja vanhempana. Hyvä niin. Monia tilanteita huomaankin, missä lapsi saa päättää vaatetuksestaan. Vielä toistaiseksi lapsi on hyvin kelpuuttanut minun valitsemat vaatteet, mutta ehkä tästä eteenpäin kuuntelen ja havannoin lapsen mieltymyksiä enemmän. Tällä hetkellä vaan on se tilanne, että aivan sama mikä ehdotus tulee äidiltä, niin se on periaatteestakin huono idea xD esim. Yleensä haluaa syödä leipää AINA aamupalaksi, mutta jos äiti ehdottaa että ” söisitkö leipää? ”, niin vastaus on ”ei, vaan haluan jogurttia/banaania/hedelmiä..”.
Devika Rani
26.6.2018 at 11:59Olipas taas silmiä avaava keskustelu. Etenkin tää lause herätti miettimään mitä lapselle on tullut oikein sanottua: ”Tai miten kurjalta, jos tuntee pukeutuneensa jotenkin ”väärällä” tavalla.”
Muistelen kaihoisasti vauva ja taaperoaikaa kun sain itse valita lapselle vaatteet ja kaikki mätsäs niin nätisti. Pinkkiä ja turkoosia, liilaa ja turkoosia, ah kaunista ja värikästä <3 Sen jälkeen kun tyttö täytti 4 vuotta en ole juuri päässyt pukemaan häntä, koska hän haluaa valita itse omat vaatteensa ja yleensä mikään ei mätsää toisiinsa. Ja olen tästä huomautellut moneen otteeseen..
Tarkoitus ei ollut kritisoida toisen pukeutumista vaan ohjata häntä pukeutumaan kauniisti, mutta pakkohan se on myöntää että nalkuttamistahan se on ollut. :( Nyt pitää kyllä olla jatkossa hiljaa ja huomauttaa vain jos pukeutuminen ei ole ihan säänmukaista.
Tää oli kyllä hyvä ja tärkeä keskustelu!
ps. oon kyllä ostanut Frozenit ja Ryhmä Haut ja pyrkinyt ostamaan vaatteita joista tyttö tykkäisi. Ja on usein kaupassa mukana kun tehdään vaateostoksia. :)
Senna
26.6.2018 at 13:57Kiitos hyvästä kirjoituksesta👌Tyttöni on vasta vähän päälle 1v. mutta selvästi jo osoittaa omaa tahtoaan joissakin vaatevalinnoissa (=kengät😅) ja se on mielestäni aivan mahtavaa. Olen ajatellut niin että säänmukaiseen pukeutumiseen ohjaan tietysti,mutta muuten saa käyttää luovuuttaan. Itsemääräämisoikeus kunniaan
Mariakoo
26.6.2018 at 23:12”Ihan sama, kunhan ei palele!”-teemalla mennään. Joskus kans olin noista roolivaatteista kriittisempi, mutta kun lapsi jälleen kerran kysyi, että ”miksi ei”, niin en kyllä osannut mielestäni antaa tarpeeksi hyvää vastausta. Lapset kasvaa niin nopsaan ja noita prinsessamekkoja tulee kierrätyspusseissakin niin paljon, että todellakin: miksi ei? (Olen itsekin yrittänyt opetella pitämään esim ”juhlasaapikkaita” arkena. Pölyttyy vaan kenkähyllyssä, kun ei niitä juhlia kuitenkaan nyt ole -saapikasmäärään nähden – niin usein!)
Millaav
27.6.2018 at 08:14Meillä kaksi vuotias poika on tosi tarkka vaatteistaan. Annan yleensä kaapista pari vaihtoehtoa mistä saa itse valita ja oikeastaan kaikki vatteet on ostettu sillä perusteella mistä lapsi tykkäisi. Eli löytyy niin muumia, autoa, dinosauruksia ja etenkin palomies samia :D
Katja
27.6.2018 at 10:04Meidän 3-vuotias poika valitsee mielellään omat vaatteensa. Mun silmiin kuitenkin sattuu jos vaatteet ei sovi keskenään joten pyrin siihen, että poika saa valita paidan ja minä ehdotan siihen sopivia housuja.
Vivi
28.6.2018 at 11:52Meillä ei ole vielä lapsia mutta luulisin että tähän voisi vaikuttaa myös vanhempien pukeutuminen sekä pesukäytännöt? Esim. Meillä molemmilla on paljon joko tosi vaaleita tai tosi tummia vaatteita, ei paljon siitä välissä. Valkoiset kun voi aina valkaista ja tummat taas vähempi likaantuu. Eli luulisin että vauvaikäiselle itse ostaisin vähän tämän saman mukaan niin olisi helpompi pestä pyykkiä, kun en tykkää kotitöistä. Ja sitten siihen muutama värikäs piristämään. Sitten kun lapsi itse voi vaikuttaa niin en osaa sanoa. Siitä piti myös nopsaan kommentoida että moni sanoo huomaavansa jos vaatteet yleensä on aikuisen valitsemat – mielestäni näin ei ihan aina ole! Muistan vieläkin kuinka parhaan kaverin lempiväri pienenä oli musta, ihan noin muuten vaan. Sai siihen pukeutua ja sitten päiväkodissa kauhisteltiin että vielä tyttö, ei näin voi olla, pitäisikö lähettää arviointiin… Toki tästä on aikaa 😉 eli ei ihan aina voi olettaa että lapsi itse välttis haluaisi pukeutua sateenkaareksi. Riippuu niin tyypistä! Ja jännä muuten myös, luulen että täällä Ranskassa ei hirveästi edes keskustella tästä aiheesta, vanhemmat valitsee ja piste. Joskus mielessäni hyvin, joskus huonommin… Välillä vaatteet ei selvästi ole leikkimiseen sopivat ja puistossa usein kuulee että nyt pikku Gabriel pois sieltä kun nuo chinot menee pilalle. Mutta näin toki paljon enemmän Pariisissa kuin muualla, tai varsinkin maaseudulla!
Jenni M.
28.6.2018 at 22:31Kylläpä kuulosti tutulta monin osin. Itse en juuri välitä vaatteiden shoppailusta ja valinnoista, ja puen mitä kaapista löytyy. Sama sopii lapsillekin eli saavat ilomielin itse valita.
5-vuotiaalla on ollut nyt selkeästi erilaisten kokeiluiden vuosi. Välillä on lähdetty päiväkotiin kolme mekkoa päällekkäin, toisinaan paidat tarkoituksella saumat ulos päin. En jaksa moisista kinastella, kun ei se vaarallista ole. :) Viimepäivinä hän on kulkenut mekossa ja röyhelöhameessa Frozen-laukku olalla pyöräillen. Mutta ihme kyllä hyvin usein hänen asukokonaisuudessa värit mätsäävät päästä varpaisiin ja näyttää jopa paremmalta kuin jos olisin hänet pukenut.
Pojalle tällä hetkellä on tärkeää, että paidassa on kuva. Yksivärisiä ei valitse.