Rytmitön ryhmä

Viime viikolla perhevalmennuksessa keskusteltiin vauvan yö- ja päivärytmistä. Tehtäväksi saatiin taiteilla värikynin kellotauluun oma vuorokausirytmi: koska syödään, koska ulkoillaan, koska nukutaan…

Täh? Ai mikä rytmi? Pyörittelimme värikyniä käsissämme, kunnes minulla napsahti feikkausvaihde päälle – joo joo kato no kyllä meillä tässä iltapäivällä varmaan vähän ulkoillaan, vihreää väriä ja silleen. Joel pyöritteli silmiään: ai sä ulkoilet joka päivä klo 14?

Onhan meillä tietysti jotain rytmiä. Illalla mennään nukkumaan ja aamulla herätään. Yö siinä välissä nukutaan ihan hyvin, välillä imetetään kerran tai pari.

Ihan hyvä mun mielestä. Pitäiskö muka olla vielä jotain muutakin?

Sitten alettiin käydä väritystehtäviä läpi:

”Joo no meillä herätään klo 7. Sitten klo 10 lähdetään ensimmäiselle tunnin ulkoilulle”, ensimmäinen perhe aloitti.

Toinen perhe oli samoilla linjoilla:

”…ja klo 12 meillä tavallisesti syödään…”

MITÄ?! Kolmikuukautinen vauva (muut ovat Silvaa pari kuukautta nuorempia) syö kellontarkkudella!? 

Ja seuraava:

”Klo 19 aloitetaan iltatouhut. Ensin mennään kylpyyn tai suihkuun, meillä siis käydään pesulla joka ilta, ja…”

Auts. Meillä kylvetään vain kerran viikossa. Tai tarvittaessa. Apua, koskakohan meillä kylvettiin viimeksi…? Onkohan meidän vauva tuon mielestä ihan haiseva ja likainen…? Tuo päänahka kyllä haisee aika pahalta, kun sitä pitää öljytä niin usein…

Huono-äiti-synrdooman ainekset siis ilmassa. Taas.

Meidän epämääräisen piirrossösserömme esittelyvuoro lähestyi. Ja ihan viime tipassa sen keksin. Pelastussana: vauvantahtinen!

”Meillä kun katos ollaan vauvantahtisia!”

(kuulostaa ihan uskottavalta, kuulostaahan…?)

Niinpä kerroin: Imetän vauvan, kun sillä nälkä. Ja kun vauvalla alkaa väsyttää, laitan sen päikkäreille Vaunuihin, vauvakeinuun, pinnasänkyyn – mikä nyt sattuu olemaan saatavilla. Tutti suuhun, tiikeri-unirätti käteen ja äidille kuppi kahvia. Ja kun palaan minuutin päästä katsomaan, vauva on täydessä unessa. Vauva voi nukkua viisi minuuttia tai kolme tuntia. Viisi kertaa päivässä tai vain kerran.

Yöunille mennän kahdeksan ja kymmenen välillä: odotetaan, että tulee iltanälkä – sitten nopeasti vaippahommiin, valot pois, imetys ja sänkyyn. Vauva nukahtaa heti tai jokeltelee hetkisen. Koko perhe menee nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa, samaan isoon sänkyyn totta kai.

”…meillä kun katos ollaan vauvantahtisia.”

Ohjaajat eivät sanoneet juuri mitään. Jäi epäselväksi, tuliko henkiseen pieneen mustaan kirjaan miinusta vai plussaa.

Okei okei: useampi äiti kertoi, että heillä tiukka rytmi on heidän itsensä takia – se tekee elämästä helpompaa. Ja moni mainitsi, että tähän rytmiin pyritään – ei välttämättä onnistuta.

Mutta silti. Uhhuh.

Ja juuri kun ajattelin, että meidän arkihan rullaa nykyään ihan mainiosti. Päivät ovat alkaneet kulua enimmäkseen mukavasti, toki kitinäpäiviäkin mahtuu väliin. Joskus ollaan muskarissa, joskus vauvajumpassa, joskus treffataan ystäviä. Joskus ollaan vaan kotona ja makoillaan lattialla ja lorutellaan. Ja joskus vaan möllötetään väsymyssuossa ja odotellaan, että isi tulisi töistä kotiin.

Uhhuh koko ajatuskin tiukasta päivärytmistä ah-dis-taa. Että joka päivä pitäisi tiettyyn kellonaikaan olla tietyissä puuhissa. Että ei saisi oleilla ja lököillä ja puuhastella ihan oman mielen mukaan. Lue: vauvan mielen mukaan.

Vaikka niin – niinhän sitä kaikkialla sanotaan, että tutut rutiinit ja toisto tuovat vauvan elämään turvallisuutta… Huono-äiti-synrdooman ainekset leijuvat väkevinä Toukolan ilmatilassa.

Ei tuo kyllä kovin turvattomalta vaikuta, perustyytyväinen pieni murmeli.

Piirroskierros läheni loppuaan. Ja lopulta eräs toinenkin äiti lainasi pelastussanan: ”vauvantahtinen”. Kuuntelin häntä hymyillen. Joskus kuulemma ollaan kaupungilla koko päivä. Teki mieli mennä halaamaan.

1
Like

You Might Also Like

  • Sara-täti (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 20:26

    ”Vaikka niin – niinhän sitä kaikkialla sanotaan, että tutut rutiinit ja toisto tuovat vauvan elämään turvallisuutta… ”

    No onhan teillä rutiineja ja toistoja: samoissa syleissä hellitään, asutaan samassa talossa samoissa tuoksuissa, nukutaan samassa sängyssä, tutut ihmiset puhuvat tutuilla äänillä, öisin nukutaan, päivisin puuhastellaan. Silva saa varmasti ihan riittävästi tuttua ja turvallista elämää ilman mitään kellottamista. :)

  • Adiina
    25.9.2012 at 20:43

    Meilläkin ainoa kello ja kalenteri (näin kärjistetysti sanottuna) tällä hetkellä on vauva. Vauva nukkuu, kun nukuttaa ja kukkuu, kun kukuttaa. Ja syö, kun sillä on nälkä. Ne varmaan tapahtuvat päivittäin melko samoihin aikoihin, mutta kelloa me ei seurata. Silti mekin nukumme öisin ja päivisin olemme pääsääntöisesti hereillä. Tästä rytmittömyydestä on apua juuri siinä, että pieni voi oikeastaan nukkua siellä, missä sattuu väsymisen aikoihin olemaan. Kaupungilla, autossa, kylässä… Tässä vähän vertaistukea. :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 20:44

    Hei, täällä ollaan samoilla linjoilla, että ollaan enemmänkin vauvantahtisia kuin rutiini-ihmisiä. Jotenkin omasta mielestä paljon paljon rennompaa elämää, kun ei koko ajan tarvitse kelloa vahtia.

    Tietenkin sekin, että vauvatkin on yksilöllisiä ja perhetilanteet on yksilöllisiä. Meillä jotain aamuseitsemän herätyksiä nähdään erittäin harvoin enemmänkin useammin nukutaan puoleen päivään ennen kuin vauvakaan herää.

  • Adiina
    25.9.2012 at 20:45

    Ja meidänkin vauva kylpee ”tyyliin” kerran viikossa. :)

  • Neenee (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 20:46

    Ihanan tutun kuuloista, Krista! Vikukin kylpee kerran vkossa ja kylpypäivä on.. öö.. se joka tuntuu sopivalta siihen:D Oon sanonu kysyville, et niin kauan ku lapsi nukkuu yöt (nukahtaa 19-23 ja herää 6-9, noin), se saa tehä päivisin mitä lystää. Eli tutunkuuloiset nuo teidän päikkäri”rutiinit”.. Nyt 10-kuisena Vikulle on kuin varkain kehittynyt ateriarytmi. Kahvilla elänyt äitikin on lapsentahtisesti oppinut syömään säännöllisesti:D Lusikallinen sulle, haarukallinen mulle. Tuo, ettei lasta tarvi erikseen nukuttaa, on kyllä siunaus, josta itsekin olen saanut nauttia.

  • Neenee (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 20:49

    Lisäyksenä vielä, et molemmilla toki omat annokset, ni väistetään sitä kariesta;)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 20:50

    Joo en minäkään ymmärrä sitä, että miten joka päivä muka tehtäisiin asiat samaan aikaan. Kaikki kellonajathan heilahtelee esim. just sen mukaan, että nukkuuko lapsi päiväuniaan 0,5h vai 2h. Nyt kun lapsi on jo 12kk on rytmiä kyllä tullut jonkin verran jo ihan itsekseen ilman että olen tarkoituksella jotain koittanut vääntää. Kun suurin osa ruuasta syödään ruokapöydässä, niin se on aika vakio, et siinä istutaan viisi kertaa päivässä muutaman tunnin välein. Mutta ei tiettyinä kellonaikoina. Ja sit niissä väleissä tehdään millon mitäkin. Mut tossa teidän vaiheessa ei meilläkään ollut yhtään mitään rytmiä. Ja meilläkin kylvetään noin kerran viikossa, joskus on varmaan mennyt väliä kaksikin viikkoa.

    Mutta kukin tehkön niin kuin itselleen parhaiten sopii! :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 20:58

    Täällä tiukan rytmin mutsi (tää tuli 3,5kk iässä kun lapsi lakkasi syömästä rintaa, omalla päätöksellään siis, ja siirryttiin pelkkään korvikkeeseen) ja musta teidän päivä kuulostaa lapselle äärimmäisen mukavalta.

    Mä en itse vaan osaa, imetys takkuili ja olin aina ihan pihalla että pitäisikö lapsen syödä (sillä oli aina nälkä), pitäisikö sen nukkua (se ei koskaan halunnut nukkua päiväunia, eikä missään). Kun sit siirryttiin pelkkään korvikkeeseen, niin päätin että nyt sit ruokaa kolmen tunnin välein (tietty jos lapsi oli selvästi nälkäinen ennen niin ruokaa sai) ja päiväunet ruokailujen väliin. Parissa päivässä mä ja lapsi alettiin ymmärtää toisiamme. Lapsi oppi nukkumaan päiväunia ja äiti oppi ennakoimaan ruokatarpeet ja sen että milloin lapsi on nukutettava päiväunille vastustelusta huolimatta. Nyt kun ikää on 6kk meillä syödään viisi kertaa päivällä (3h välein) ja kerran yöllä ja nukutaan kolme päiväunet (kestoltaan 30-60min). Rytmistä joustetaan lähinnä päiväunien osalta, jos ollaan kaupungilla niin lapsi nukkuu jos nukkuu, ruoka-ajat pyrin pitämään about vakiona (plus miinus puoli tuntia on lapsen kestämä vaihteluväli).

    Kylpyjen suhteen ollaan kyllä yhtä saamattomia kuin te. Tarpeen mukaan ja toivottavasti vähintään kerran viikossa (joskus ollaan miehen kanssa, että” muistatko yhtään milloin lapsi on kylvetetty” ja se luultavasti tarkoittaa että kertojen väli on venähtänyt pitkäksi).

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 21:03

    Tiukan rytmin mutsi jatkaa vielä :) Siis mulle on utopiaa vauva joka nukkuisi ”omaan tahtiin” päivisin. Tai nukkuisi päiväuniä ilman nukuttamista. Tai nukkuisi useamman tunnin päiväunet. Mun vauva nukkuu pisimmillään 2h (tämä on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana kahdesti) ja yleensä tosiaan alle tunnin kerrallaan. Näin on ollut kahden viikon iästä lähtien (silloin tosin nukuttiin vartin pätkiä max ja silloin vasta haastavaa olikin). Aikana ennen rytmiä ja päiväunille nukuttamista mulla oli seuranani kitisevä yliväsynyt vauva, julman rytmin pakottamisen jälkeen vauvasta löytyi rento hymytyyppi.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 21:08

    Mitä ihaninta vauvaelämää ilman rytmiä eli vauvan rytmillä eli tuntuman mukaan! Rytmisessä oravanpyörässä saa kyllä juosta taas niin äiti ku vauva, kun joudutaan töihin ja päiväkoteihin.. ja kuten edelliset ovat sanoneet: turvaa tulee säännöllisistä asioista, kuten sylit, lorut ja muut!

    Meillä noudatetaan nykyään Mannerheimin lastensuojeluliiton virallista 8kk ikäisten vauvojen päivärytmiä :D En olisi voinut koskaan kamalampaa kuvitella, mutta yöt olivat niin rytmittömiä eli sekavia, joten äidin mielenterveyden takia oli pakko lähteä unikouluun, ja siitä sitten tähän rytmioravanpyörään.

    Nauttikaa ilman stressiä omarytmisestä elämästä!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 21:08

    Miks te käytte tuossa ”perhevalmennuksessa”? Kuulostaa tosi ahdistavalta ryhmältä. Perusta oma ryhmä, ihan oikeesti. Olette tervejärkinen, jalat maassa oleva porukka, tukisitte muita samassa elämäntilanteessa olevia. Itse sain omat lapset tosi nuorena ja jatkoin elämää toimien vaistojeni varassa. Vauva matkusti kaikkialle mukana, ei ollut rytmiä, mutta nyt on ihania muistoja sekä meillä vanhemmilla että tuolla nyt jo aikuisella ”vauvalla”.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 21:17

    Rytmi voi syntyä myös itsestään sen jälkeen kun vauva syö kunnolla kiinteitä sen neljä-viisi kertaa päivässä. Meillä 11kk vauvaa ei edes pysty hämäämään vaikka olisi päivällä enemmän menossa tai tekisi uusia asioita, hänelle on syntynyt oma sisäinen kello ruoka- aikojen suhteen, joten ilman kiristäviä aikatauluja ja pakko rytmisyyttä, mennään me rytmikkäästi ja silti vauvantahdissa!

  • niini
    25.9.2012 at 21:19

    Meillä eletään myös vauvantahtisesti. Mutta meidän vauva on muodostanut oman rytminsä. Syöminen on se, joka suurimmaksi osaksi määrittää sen tahdin. Pystyn sanomaan suunnilleen kellonaikoja, milloin hän pyytää ruokaa tai on tarpeeksi väsynyt nukkumaan. Mutta nekin voivat vaihdella +- puoli tuntia/tunnin. En ole ottanut asiasta sen suurempaa stressiä, koska ymmärtääkseni perheen rytmi alkaa tasaantua tai vakiintua hieman sen mukaan, miten kiinteiden ruokien syöminen aloitetaan. Joten katsotaan sitä sitten silloin :) 

  • Liisa
    25.9.2012 at 21:33

    Kiitos tästä kirjoituksesta! :) Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että aiemmin vähän harmitti, että emme tulleet menneeksi niihin post-vauva-perhevalmennuksiin. Nyt ei harmita enää. Me oltais varmaan omastakin mielestämme paskat vanhemmat, jos tiedettäis kuinka pitäis niiden mielestä olla hyvä.

    Seuraa tunnustuksia.

    Meillä ei ole muuta rytmiä kuin väljä nukkumaanmenoaika illalla, ja siihen liittyy myös tietty rutiini. Muuten ollaan kuin ne eräät kuuluisat kanat. Ilo nukkuu päikkäreitä kun nukuttaa ja vähän missä sattuu. Joskus se nukahtaa leikkimatolle, joskus tissille, joskus tuuditteluun. Syö sitten kun meno alkaa mennä känkkäränkäksi ja tajuan syöttää. Me ei ulkoilla joka päivä jos ei huvita. Eikä varsinkaan jos sataa. (Saati että useampaan kertaan päivässä, hah.) Poika kylpee kerran viikossa. Noin. Sillä on karstaa päässä, koska en tajunnut rapsutella kaikkea pois silloin kun se ei vielä osannut vastustella. Rapsutelkoon itse loppuun ennen rippikoulua.

    Vauvasta en tiedä, mutta tulisin hulluksi, jos yrittäisin ahtautua tiukkaan aikatauluun. Sitten jokaisesta päivästä tulisi puuduttava edeltäjänsä kaksonen. Ei jestas.

    Mutta niin kauan kuin meillä täällä Hunningolla asuu hyväntuulinen, terve ja tyytyväinen, hyvin syövä ja nukkuva lapsi, uskon tekeväni asiat oikein. Ainakin riittävän oikein.

    Niin teet sinäkin. :)

  • Sandels
    25.9.2012 at 21:57

    Minuakin kiinnostaa minkä tahon järjestämä on tuollainen perhevalmennus? Neuvolan? Onko se tarkoitettu perheille joille on syntynyt ensimmäinen vauva? Omassa kotikunnassani ei ole perhevalmennusta mutta MLL tarjoaa vertaistukiryhmiä. Sellaisessa kävin esikoisen aikaan, jolloin meilläkin elettiin vauvantahtista arkea. Nyt voisin sanoa meillä elettävän ”lastentahtista” arkea, kun vanhin on jo koulussa ja keskimmäinen on kerhoikäinen. Päiviämme rytmittää isompien lasten menot ja suht säännölliset ruokailut. Päikkärit vauva nukkuu siellä missä se milloinkin onnistuu (kerholainen vain jos on erityisen väsynyt) ja illalla väsyneimmät kömpivät ekana sänkyyn, loputkin viim. yhdeksältä.

  • Miitu (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 21:57

    Meidän napero ehti kuuden viikon sairaala-aikanaan omaksumaan sairaalarytmin niin loistokkaasti, että sillä tiellä ollaan edelleen… Ruoka on päivisin kolmen tunnin välein harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ehkä just sen puol tuntia voi joustaa.

    Unet oli sitten ensimmäisen vuoden sangen taiteellisesti, ku tosi pitkään mentiin 3-4 päikkäreillä. Keväällä päästiin kaksien unien rytmiin ja nyt alkusyksystä viimein yksiin uniin (ikää korjatusti himpun päälle vuosi), mikä on kyllä ihanasti tehny elämästä ennustettavampaa. Oon oikeesti pyöritelly täällä ihmeissäni päätäni, kun väki käy vauva-alkusis harrastuksis. En oikeesti tiedä, miten tuo olis onnistunu, ku päivisinki keskimäärin syötiin, leikittiin hetki, nukuttiin – tai yritettiin houkutella sitä unta tulemaan. Nyt tietää, että 11-15 on pyhitetty ruokailuille ja päiväunille, ja sit aamupäivään ja iltaan voi miettiä muuta.

    Varmaan jonkinlaiset rutiinit on hyvä olla, mut aattelis, et alle puolivuotiaalle varsinki piisaa useimmis tapauksis tilannekohtaiset rutiinit ku koko päivää koskevat. Riippuu tosin lapsesta, kun osa kaipaa vahvemmin rytmiä, niinku tiukan rytmin mutsikin kertoi. Temperamenttikysymys – myös siinä lapsentahtises ;)

    Oon tuota kyllä miettiny senki suhteen, että eiköhän sekin vaikuta, onko lapsi ensimmäinen vai n:nnes. Esimerkiksi välis noiden päiväunien kans taistelles tuli kyllä ajateltua, etten kyllä varmasti toiste tähä suostu saati ehdi, jos samalla pitää tuo esikoinenki huomioida. Voipi sitten joskus aikanaan kuopuksen elämä olla huomattavasti rytmitetympää.

  • Sandels
    25.9.2012 at 22:05

    Niin ja pesulla me käydään vain tarpeen mukaan, ei välttämättä joka ilta (kyllähän lapset menis mutta auta armias sitä vesilaskua!!). Kerran hämmästytti naapuriperheen lapsi kysymällä ”onko teillä tänään suihkupäivä?” Oli pakko vastata että en minä vielä tiedä, katsotaan kuinka likaiset leikit saatte aikaiseksi :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 22:13

    Meillä oli aluksi ainoa rytmi se että tein aina 8-9 välillä iltapuuhat, vaikka neiti yleensä huuti jonnekkin 11-2 välille jokatapauksessa. Aamupuuhat tehtiin sitten kun jaksettiin ja pääasiana oli kuten iltapuuhissakin, että ne oli samanlaiset.

    Ja podin aina huonoa omaatuntoa siitä ettei ollut muita rutiineja oikeastaan ollenkaan. Eipä tuo kuitenkaan ole meitä haitannut loppupeleissä.

    Nyt kun neiti on puolivuotias niin rutiinia tulee ruokailuista ja nukkumaan neiti menee aina 7-9 välillä ja herää 7-9 välillä aamulla. Muut välit on semmoista ”No nyt jos ehdittäisiin tehdä tällätavalla ennenkun ruoka-aika on..” ja melkein päivittäin tulee niitä ”Oho, vauvalle ois pitäny antaa mössöjä jo tunti sitten! ja millonkohan mä olen vaihtanu vaipan?” :D

    Kaikille vauvoille ei rutiinit meinaa mitään ja toiset taas kaipaa niitä enemmän. Meidän neiti on varmaan aika hyvä sopeutuja, koska eipä tuo välitä paljoakaan. Pääasia on että ruokaa tulee ja lapsi saa tarvitsemansa.

    Itsepähän sitä tietää mikä parhaiten omalle perheelle ja vauvalle sopii!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    25.9.2012 at 23:46

    No mutta teidän rytmitön rytmi kuulostaa just passelilta!itse esikoisen kohdalla menin ihan omia latuja, kun olin niin nuori eikä vertaistukea tai ko.post-raskaus valmennuksia ollut (olin siis 28,en ihan teini mutta eka mama omassa piirissäni). Olen tyyppinä kaltaisesi,rutiini ahdistaa, suuret suunnitelmat toki selviä, mutta arki rullaa miten rullaa. Nyt noita muksuja on muutama eikä ihan bebejä enää ja niistä on tullut loistavia reissaajia,kaikkialle nukahtajia ja ” meidän” oloisia.siitä kai tässä on kyse, kaikki tekee, miten itselle parhaaksi katsoo. Turha lähteä vertailemaan, omaa hiihtoa vaan niin hyvä tulee.

    Miisa

  • iitukka
    26.9.2012 at 10:09

    Ei meilläkään esikoisen kanssa ollut rytmistä hajuakaan pitkiin aikoihin. Itsekin silloin otin hieman painetta asiasta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan turhaan. Jonkinlainen rytmi muodostui kuin itsekseen juuri ruokailujen kautta, sitten kun ne lähempänä vuoden ikää alkoivat olla samaa rytmiä ja ruokaa meidän aikuisten kanssa.

    Nyt sitten kun on kaksivuotias ja puolivuotias, niin jo ihan arjen pyörittämisen ja järjissään pysymisen kannalta kuopukselle on olosuhteidenkin seurauksena muodostunut jo varhain rytmi. Kun vanhemman kanssa on aamulla ulkoiltava (ettei meno sisällä ylly mahdottomaksi) niin kuopus nukahtaa silloin ulos vaunuihin jne. Eli kun ennen mentiin vauvantahtisesti niin nyt mennään taaperontahtisesti, ja vauva sopeutuu siihen menoon!

  • Poppaliini (Ei varmistettu)
    26.9.2012 at 10:30

    Minusta tuo vauvantahtisuus on parempi, kuin tarkat aikataulut jokaiselle toimelle!

  • Tilia
    26.9.2012 at 10:36

    Vähän ennenaikaista tuo alle puolivuotiaiden rytmittäminen minusta on. Niin kauan kuin täysimetetään, ruokailujen organisointia ei niin tarvitse miettiä ja nälkä ja väsy saavat tulla milloin ja missä vaan. 

    Päivärytmi alkaa muotoutua sitten, kun kiinteitä syödään tiettyihin aikoihin ja väleissä pidetään taukoja syömisestä. Meillä ei ainakana lapset olisi koskaan oppineet perunan syöntiin, jos ruokarytmiä – ja nälkää – ei olisi ensin tekemällä tehty. Toki meillä imetystä jatkettiin puolen vuoden jälkeenkin, mutta ei enää täysin lapsentahtisesti.

    Aika luontevasti ne omatkin ruokahetket alkavat rytmittyä sitten samoihin aikoihin. 5 ruokailun lisäksi harva ehtii ja jaksaa väleissä vielä huolehtia omista ruokailuistaan, ja kiinteiden syömisen ideahan on, että lapsi oppii perheen ruokiin ja syömään yhdessä muiden kanssa. :) 

    Rytmin muodostumista tukee myös se, kun päiväunet vähentyvät 1-3 kertaan päivässä, samalla unet saattavat myös pidentyä. Kyllä sen sitten huomaa, kun/jos elämä ehtii siihen pisteeseen, että lapsen ainoiden päiväunien nukkumisen aikaan itsekin erittäin mielellään haluaa järjestää hänelle unitilaisuuden. Lapsesta riippuu, voidaanko silloin olla reissun päällä vai onko kaikille helpompaa, että ehditään kotiin unille. Oman kokemukseni mukaan, mitä isomman lapsen unista on kyse, sitä hankalammin he suostuvat nukkumaan erilaisissa paikoissa (liikkuvaa autoa lukuun ottamatta). Onhan sitä aikuisiakin, jotka osaavat nukahtaa missä vaan, ja toisia, joiden reissusta eka yö hotellissa menee aina valvoessa.

    Ja päiväkodissa/hoidossa siihen rytmiin pääsee sitten lopullisesti sisään, kun ”laitoksessa” tehdään laitoksen tahtiin syömiset ja nukkumiset. Ja sitten herätään koko perhe lapsentahtisesti viikonloppunakin kuudelta!

  • 1 2 3