Rytmin orjat?

Vaikka alkuun henkisesti kapinoin päikkärirytmiä vastaan, siitä on tullut omasta mielestämme kyllä jopa vauvavuotemme pelastus.

Välillä on kyllä vähän hankalaa. Tai ehkä enemmänkin noloa.

”Nähdäänkö tiistaina?”

”Joo!”

”Vaikka klo 14 kaupungilla?”

”No öö. Kun Silvalla on silloin leikkiaika… Sopisiko mieluummin siihen aikaan meillä tai teillä? Tai sitten kaupungilla aaamupäivä- tai iltapäiväpäikkäreiden aikaan?”

tai:

”Tuutteko huomenna meille?”

”Joo! Silva herää aamupäiväpäikkäreiltä klo 11.30 ja sit vaihdetaan vaippa ja syödään lounassose, eli jos me lähdetään sit sen jälkeen niin ollaan yhdeltä teillä. Ja sit jos voin laittaa Silvan vaiks teidän parvekkeelle nukkumaan klo 15-16 tai sit jos voitais lähtemään ulkoilemaan silloin…?”

*******

Kukaan ei ole koskaan sanonut mitään näistä meidän megalomaanisista rytmijärjestelyistä, mutta itse jotenkin välillä noloilen sitä. Kuviteltu vastaväittäjä kun sanoisi:

”Miksi IHMEESSÄ te teette elämästänne tarkoituksella noin vaikeaa?”

Toisaalta rytmittömien ystäviemme vauvat usein kitisevät väsymystään pitkään ja temppuilevat muutenkin päikkärinukkumisten kanssa. Jos nukkuvat ollenkaan. Enemmänkin rytmimme on siis tainnut saada positiivista kommenttia – vaikka itse sellaisia mielikuvitusväittelyitä omassa päässäni tästä aiheesta käynkin.

Ehkä se kuvittelemani vastaväittäjä onkin entinen minä itse.

Nykyinen minä itse taas sanoo, että minun ”työni” on nyt olla naperon kanssa. Minä voin ihan hyvin järjestellä omat menoni niin, että napero saa unensa ja pysyy tuollaisena iloisenpirteänä minitirppana.

*******

Syksyllä löytyneeseen rytmiin on tullut oikeastaan vain yksi ”hajaannusvaihe”, joskus vuodenvaihteen aikaan. Silloin  oikeastaan kaikki muutkin tavat tuntuivat menneen murrokseen: potta pysyikin yhtä äkkiä tyhjänä, väsymys tuli ja meni pätkissä yllättäviin aikoihin, ja yöunetkin menivät hulinaksi.

Ja kyllä: se oli juuri sitä samaa aikaa, kun Silva ihan toden teolla keksi liikkumisen. Eli juuri se sellainen paljon puhuttu vaihe.

Nyt pottailu on alkanut taas sujua, yöhulinat ovat rauhoittuneet ja päikkäreillekin on löytynyt uusi rytmi: kolmista päikkäreistä siirryttiin kuin vahingossa kaksiin. Päivämme sujuu nykyään siis suunnilleen (tunnin heitoilla) näin:

  • klo 7-8: herätään, potalle ja aamupuurolle
  • aamupalan jälkeen potalle
  • klo 10-12: päikkärit ulkona vaunukopassa (reilut kaksi tuntia heräämisestä)
  • päikkäreiden jälkeen vaipanvaihto/potalle
  • lounas
  • leikkiaikaa kotona tai kavereiden kanssa, vauvaharrastuksia (jatkossa kauniilla ilmoilla toivottavasti reppu-ulkoilua)
  • välipala
  • klo 15-17 iltapäiväpäikkärit ulkona vaunukopassa (n. kolmen tunnin hereilläolon jälkeen)
  • potalle ja vaipanvaihto
  • päivällinen
  • leikkiaikaa (usein isin kanssa, jos äiti lähtee harrastuksiin)
  • klo 20.30 iltapala, vaipanvaihto ja nukkumahommiin
  • klo 21.30 mennessä unessa

Harvoin päivä on kuitenkaan juuri tuollainen – erilaisia menoja meillä on oikeastaan joka päivä. Ne kuitenkin pyritään ajoittamaan niin, että unet ja ruoat tapahtuvat suunnilleen ajoillaan.

Ai niin, ja disclaimerina painotettakoon, että ajankohdissa ei siis tuijoteta kelloa vaan naperoa. Silva selvästi ilmaisee väsymyksensä tietynlaisilla hermostusäännähdyksillä ja silmiään hieromalla – suuntaa-antava kellonaika vaan helpottaa merkkien tulkitsemisessa. Ja s vaan salamannopea imetys, haalariin ja ulos unille :)

*******

Jos etukäteen joku olisi lyönyt minulle tuollaisen aikataulukon eteen, olisin luultavasti joko ahdistunut tai nauranut itseni tärviölle: ei ikinä, ei meillä.

Kappas. Klo 11.28 ja itkuhälyttimen mukaan Silva alkaakin jo kohta heräillä.

Kyllä sitä takkinsa voi näköjään kääntää aika monta kertaa.

 
Like

You Might Also Like

  • Suklaamuffinssi
    6.3.2013 at 11:44

    Täällä yksi toinenkin rytmin orja ilmoittautuu ja itse asiassa aika samanlainen rytmi kuin teillä. Minusta rytmi auttaa sekä lasta että itseäni.

  • Heinuli (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 11:48

    Hyvin samanlainen rytmi ku meillä! Vaan nuo pottailut on epäsäännöllisempiä, me ollaan vasta alottelemassa sitä. :) Mutta musta se on vaan enimmäkseen helpottavaa, että on löytynyt näin säännölinen rytmi niin on helppo suunnitella menot sen mukaan.

  • MarjaH (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 11:51

    Olisipa jo joku rytmi! Mutta ei kai kuukauden vanhalla vielä… T. Äiti, joka on klo 9 asti yrittänyt saada aamiaista

  • annakarin
    6.3.2013 at 12:00

    Hehheh, meillä kävi samalla tavalla. Itse asiassa kun luin kirjoituksesi, jossa kerroit teidän tarkasta rytmistä, olin ihan suu auki – ei meillä ikinä onnistuisi! Ajattelin myös, että vauvan tahtiin ja vauvathan eivät ole kelloja jne. Mutta nyt, muutamaa kuukautta myöhemmin, meillä ollaan myöskin juuri tuollaisessa (ihanan) tarkassa rytmissä. Ja täähän on vauvan tahtiin. Tuntuu, että rytmistä sai kiinni, kun piti ruoka-aikoja suurin piirtein samoina joka päivä. Sitten nukkumisetkin alkoivat menemään enemmän kellon mukaan.

    Nyt juuri saa hetken lueskella rauhassa blogeja, kun vauva nukkuu. On tämä helppoa! Uutta, kamalampaa vaihetta odottaessa..

  • Liv
    6.3.2013 at 12:07

    Mä oon ennenkin tämän sanonut, mutta sanonpa taas:

    En käsitä, miksi ihmiset on niin rytmi/rutiinivastaisia. Että miksi kuvitellaan, et jos on selkeät rutiinit, niin sun elämä on automaattisesti tylsää ja sä olet ikävä tyyppi, ja unohdetaan että sinne rutiinien väliin mahtuu aimo annos ihan vaan elämää, niitä hauskoja juttuja ja muuttujia. 

    Mä rakastan mun rutiineja (joojoo, olin mäkin ennen kovin rutiinivastainen). On ihana herätä tiettyyn aikaan aamulla (ihan pirteenä!), syödä tiettyyn aikaan (kun onkin jo oikeesti nälkä!), mennä ulos tiettyyn aikaan (kun kroppakin jo huutaa sitä happea!), levätä tiettyyn aikaan ja mennä nukkuu tiettyyn aikaan (kun on jo väsynyt!). Helpottaa huomattavasti tehdä suunnilleen samaan aikaan suunnilleen samat asiat, ja kappas! Ei ole sellaisia asioita kun älytön nälkä, koko päivän kestävä väsymys, vaikea aamuherätys tai hankalaa nukahtaa. Että kun ne asiat tekee tiettyyn aikaan, kroppa tietää mitä odottaa milloinkin. 

    Ja tietty nyt muistetaan, että välillä on silti ihan hyvä poiketa niistä rutiineista. Äitin ja lapsen.

    Noni, onpahan taas huudeltu. Jospahan sitä suuntais sitte rutiinikahville (kun lapsikin nukkuu,- ihan niinkuin sen rytmiin kuuluu ;D). 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 12:29

    Neuvolan opaslehtisessä mainitaan, että rutiinit vaikuttavat jopa suotuisasti aivojen kehitykseen. Lapsi havaitsee, että asiat pyrii samalla tavalla ja näin oppii hahmottamaan rakenteita.

    T. Äiti <3 rutiinit

  • MirvaK
    6.3.2013 at 12:38

    Meillä on ollut noin-rytmi jo ihan synnäriltä lähtien. Esikoisen koulu ja keskimmäisen kerho vaativat. Tänään esim. neuvolassa kysyttiin että onko teillä rytmi. Vastasin, että on tavallaan. Ei kellon mukainen ihan, mutta vauvan mukainen, säännöllinen. Eli koko päivän rytmi riippuu siitä monelta Jensku herää. Herääkö puoli kuudelta vai vasta puoli kahdeksalta.  Jensku on kerrallaan aina 2h hereillä ja nukkuu 1-2h (joskus 3h). Näin ollen kelon ajallisesti rytmi vaihtelee, mutta muuten päivä menee suht samalla mallilla aina. Ja ruokailut ovat n. tunnin kuluttua heräämisestä. jne. :D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 12:50

    Täällä ilmoittautuu rytmiorja myös. Koen ettei rytmi hankaloita elämää vaan päinvastoin. Kuten kirjoititkin, lasta vartenhan tämä mammaloma on eikä omia menoja. PS. Tuleeko teillä pottaan jo isommatkin asiat? Meillä, nyt 10kk, tulee pissat nätisti (n 7-kuisesta lähtien 1-3 krt päivässä) mutta nuo toiset hommelit vaativat näköjään leikkeihin vetäytymisen omassa rauhassa. Jos on vinkkejä, niin otetaan vastaan!

  • Rytmiryhmää (Vierailija) (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 13:05

    Säännöllisenä lukijana mutta laiskana kommentoijana haluaisin kerrankin kiittää isosti erityisesti marraskuisista rytmikirjoituksista! Niiden ansiosta tajusin vähän paremmin havainnoida meidän tytön (silloin vähän yli kuukauden ikäisen, nyt 5kk) väsymyskäninöitä, ja saatiin aika nopeasti kiinni kolmien n. tunnin pituisten päiväunien rytmistä, jolla edelleen mennään (n. 10-11 aikaan riippuen heräämisestä, n.13-14 aikaan ja n.17 aikaan, nukkumaan käy 20-21 välillä). Sisällä nukahtaa imetykseen ja ulkona helposti vaunuihin. On helpottanut paljon arkea kun tyttö on suurimman osan ajasta pirteä ja jaksaa touhuta, ja nukahtaminen on nopeaa. Tietysti rytmi joustaa mm. vauvaharrastusten takia. Sitä ihmettelen miksei tällaisia asioita kerrota neuvolassa, ainakaan meillä…

  • Tiina-äiti (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 13:14

    Minä en etukäteen (ennen lapsia) suunnitellut elämää ilman tai rytmien kanssa, mutta niin se vain on että kyllä kolmen lapsen äitinä on ihanaa kun on ne rytmit. Jokainen tyylillään mutta tämä toimii meillä! Eikä se rajoita menemisiä, päinvastoin!

  • Kukkavarvas (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 13:17

    Jossain niissä prosyyreissä mitä synnäriltä sai, sanottiin että vauva opettelee perheen rytmin ja äiti vauvan rytmin :) Ja musta toi on aika hyvin suuntaa antava. Tietty se ensimmäisen lapsen kanssa ei ihan yhtälailla noin mene kuin esim. nyt kolmannen kohdalla. Mutta niin vaan se on vauva meillä muljahtanut nimenomaan perheen jatkeeksi ja mä sitten hakenut niistä vauvan signaaleista sen hänen rytminsä, joka mukailee aika hyvoin perheen rytmiä.

  • Tilia
    6.3.2013 at 13:48

    Rytmistä ei ole mitään muuta pahaa sanottavaa kuin se, että sitten kun sattuu se ikävä poikkeuspäivä, ettei muksu nukahda ollenkaan ”sovittuun” aikaan vaan temppuilee vain, niin hoitajalla menee hermot, kun totuttu Oma Aika on julmasti ryövätty! Saavutetuista eduista ei luovuta…

    Nuorempi lapsemme on 2,5-vuotias ja pitää olla todella painava syy, että päiväunet jätettäisiin minkään menojen takia väliin. Ainakin meitä ei-niin-sensitiivisiä lasten tulkitsijoita rytmi helpottaa kovasti. Koskaan ei tarvitse olla huutonälkä eikä huutoväsy, kun kellosta voi katsoa syömiset ja nukkumiset. Olen muuten itsekin huomattavasti kivempaa seuraa, jos verensokeri on sopivalla tasolla eikä ole univajeita. :)

  • Tilia
    6.3.2013 at 13:53

    Niin ja siinä ei ole mitään noloa, jos sopii tapaamisia lapsen rytmin mukaan. On ihan varmasti kavereillekin kivempi niin.

  • hannah79 (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 15:06

    Juuri silloin kun lapsella on rytmi ja arki on ennustettavaa, voi vauvankin ottaa mukaan useimpiin paikkoihin. Äidin tehtäväksi jää vaan huolehtia että kellonaika jolloin tuohon paikkaan mennään, on lapsen vireystasoon sopiva tarkoittipa se sitten että lapsen on sopivampaa nukkua silloin tai olla juuri pirteimmillään. Näillä eväillä olen ollut lapsen kanssa niin tenteissä yliopistolla, ystävän väitöstilaisuudessa kuin sitten meluisimmissakin tilaisuuksissa. Päiväunista pidettiin meillä kiinni pitkälti yli kolmen ikävuoden. Vielä vuosi sitten lapsen ollessa 2v10kk, hän nukkui kesken laskettelun rinteen alla päiväunet vaunuissa ja jatkoi sitten taas menoa rinteessä. kaikilla oli kivampaa kun päivä ei loppunut lyhyeen väsyn iskiessä.

    Tuo tenttiin meno parikuisen kanssa olikin tapaus sinänsä, kun sain keski-ikäisen valvojan kanssa keskustella salin ovella saako lapsen ottaa tenttiin vai ei. Sain siinä selitellä että lapsi ei herää seuraavan kahden tunnin aikana ja sen jälkeenkin pysyy hiljaa kunhan saa maitonsa. Lupasin poistua tilaisuudesta kesken jos joku todellinen kriisi lapselle iskisi. Silti valvojien vuorojen vaihtuessa ekan tunnin jälkeen sain katsella kun edessä meitä sormin osoitteli että ”tuolla on vauva mukana tuolla takarivissä kaukalossa käytävällä…” Lapsi nukkui inahtamatta kunnes poistuin tentistä 2,5 tunnin jälkeen.

  • Tuplaäiti (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 15:17

    Siis onhan se ihan järjettömän TYLSÄÄ ja välillä tuntuu tosi tympeältä vaikka leppoisana viikonloppuaamuna; ”no niin, nyt meidän pitää lähteä äkkiä kauppaan että ehditään takaisin ajoissa lounaalle ja nukkumaan.” mutta sitten kun jostain pakottavasta syystä joku päivä eletäänkin jossain toisessa rytmissä niin kyllä sen vaan illalla lapsista huomaa että systeemi on sekaisin. Ihan oikeasti kaikki vaan sujuu niin paljon helpommin kun rytmi on selvä kaikille. Ja nyt 3-vuotiaiden kaksosten äitinä vähitellen huomaankin että reilun 2-vuoden lähes sotilaallisen rytmissä elon jälkeen alkaakin olemaan käsillä vaihe jossa se ei olekaan enää ihan niin tarkkaa :-) Eli voiton puolella ollaan! (tässä asiassa, aina vaan tulee kaikkea muuta uutta mietittävää ja huolehdittavaa…)

  • Kristaliina
    6.3.2013 at 15:39

    Mukava kuulla, että on meitä muitakin ”rytmillisiä” :) Tuohan siinä varmaan on, että se kuulostaa just munkin korvaankin tosi tylsältä ja jotenkin ”orjuuttavalta”, mutta sitten ihan käytännössä se onkin ihan rentoa ja helppoa – ja pienillä järjestelyillä voi siis saada ne unetkin tapahtumaan jossain muuallakin, hyvänä esimerkkinä nuo tentit (vau!!!! uskon kyllä, että valvojat olivat ihmeissään :D) ja laskettelurinteet :) Mutta tiedän kyllä olevani nii-ii-iiiin onnekas, kun Silva nukkuu noin hyvin noissa vaunuissa – muuten tää koko homma olisi varmaan huomattavan vaikeampaa…. (jos esim. nukkuisi vaan omassa sängyssä)

    Niin muuten, meilläkin alkuun Silva nukkui siis missä/milloin vaan: kun se kitisi, törkkäsin sille tutin suuhun ja nukutin lähimpään sopivaan paikkkan ja that’s it. Tavallaan se silloin tuntui siltä kaikista helpoimmalta tavalta – toisaalta silloin oli niitä ”selittämättömiä” kitinäpäiviä. Nyt jälkikäteen ajattelee, että olisikohan se ollut väsymystä…

    Ja toi on niii-iiin totta meilläkin, mitä Tilia sanoo noista poikkeamista ja ”saavutetuista eduista” poikkeamista! Esim. eilen meni aamupäikkärit ihan plörinäksi, kun nuohoajan tömistelyt herättivät Silvan jo puolen tunnin jälkeen. Eikä uni tullut enää millään. Mä olin ihan turhautuneena, että pitääkö tässä lähteä oikeasti liikkeelle näiden vaunujen kanssa eikä PÄÄSEKÄÄN RAUHASSA BLOGGAAMAAN JA JUOMAAN KAHVIA (ruma sana tähän) :D Ja kävin sitten kiertämässä korttelin (ei nukahtanut uudestaan) vaunuilla ennen kuin luovutin ja otin tyypin vaunuista ulos. Koko loppupäivä sitten äitiä vähän salaa ärsytti (mun aika! mä en saanut mun aikaa!) ja kitisitytti naperoa, kun unet olivat jääneet kesken. Teki nii-iii-iin mieli sanoa nuohoajalle, että (ruma sana tähän) kun tuut tänne nuohoamaan (ruma sana tähän) vaikka ollaankin kyllä sut (ruma sana tähän) tänne ihan ite tilattu :)
    (en sanonut vaan olin ihan kiva)

    Eli puolensa ja puolensa :)

  • Kristaliina
    6.3.2013 at 15:41

    ööööh kirjoitin näköjään ihan sekavia: saavutetuista eduista poikkeamista = saavuitetuista eduista luopumista. Ja muutenkin sekava kirjoitus, sori :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.3.2013 at 16:34

    Heh, täällä ei ole saavutettuja etuja. Keskusta-asuminen (=ei parveketta) tarkoittaa sitä, että kävelen päiväunet ulkona kärryjen kanssa. Lyhyet unet (=2*päivässä) yleensä onnistuu kotona. No, ei pidä valittaa. Ainakin tulee ulkoiltua ja pysyy hyvässä kunnossa!

  • Kristaliina
    6.3.2013 at 16:43

    Joo, tuo piha (tai parveke) on kyllä mahdollistanut ihanasti just tän, että… …ei tarvitse vältämättä lähteä yhtään mihinkään :D Hmm, noin kun sanoo niin se ei välttämättä niin positiiviselta kuulostakaan :D

    Mutta joo, vaunulenkkeily olisi kyllä hyvää hyötyliikuntaa! Itse olisin kuvitellut sitä enemmän harrastavani, mutta näköjään mukavuudenhalu (ja tämä oman jumitusajan tarve) on voittanut… Keväällä/kesällä täytyy tehdä tähän asiaan parannus!

  • HelloAochi
    6.3.2013 at 19:42

    Hihi meillä ei ole mitään rytmejä ja ihan iloisina jaksetaan täälläkin! Ei rytmittömyys aina tarkoita jatkuvaa väsymyskitinää, huomasitkin varmaan maanantaina, että me ollaan rytmittömyydestä huolimatta aika iloisia, K ja minä (väsymyskitinä kestää yleensä sen viisi minuuttia, jota seuraa sammuminen).

  • 1 2