Testissä reippausnappula

Yhteistyössä: Reima

No nyt sitä on testattu ja tässäpä kokemuksia – ReimaGO!

reimago-testi

Reiman tämän syksyn uutuus ”liikuntanappula” on siis tuollainen pieni musta mötikkä, jonka voi kliksauttaa kiinni ReimaGO-malliston vaatteeseen tai mihin tahansa taskuun. ”Nappula” on Suunnon aktiivisuussensori, joka mittaa päivän aikana lapsen liikkumista – ja jonka tuloksista lapsi saa kännykkäpeliin pisteitä ja palkintoja.

reima go suunto

Meidän tytöthän eivät kuulu ihan vielä siihen ReimaGO:n parhaimpaan käyttäjäryhmään – sellaisiin isompiin lapsiin, jotka jäisivät mieluummin pelaamaan kuin ulos reuhaamaan ja jotka vähän tällaista lisämotivaattoria liikkumiseen tarvitsevatkin. Niinpä diilasin toisenkin ReimaGO-laitteen ystävälleni, jonka koululaisella tällaista haastetta on alkanut tulla tänä syksynä ilmi. Ennen niin aktiivinen poika haluaisikin nyt jäädä vapaa-ajallaan kännykkää näpertämään – ja kun niin tekevät kaikki muutkin

Eli pyysin myös heitä testaamaan, voisiko ReimaGO:sta olla heille hyötyä.

Meillä puutalossa ReimaGO:n ”pääkäyttäjä” Silva innostui systeemistä välittömästi:
”Minä lähden ulos rokkaamaan, siitä tulee varmasti HURJASTI pisteitä!”, Silva heti ensitöikseen ilmoitti ja heiluikin sitten ulkona ihan antaumuksella.

Iltaisin oli mukava katsella yhdessä päivän pisteitä ja Silva erityisesti odotti aina uusille kentille pääsyä, jotta pääsi katselemaan, millainen maailma sieltä löytyi. Vaikka Silva ei ollut ennen pelannut kännykkäpelejä, sovelluksen käyttö kävi spontaanisti ”painan ensin kaikkea” -tekniikalla.

20161019_154024

Itseäni kiinnosti eniten nähdä, kuinka paljon ulkoliikuntaa Silvalle tavallisen päivän aikana kertyy – ja että kuinka aktiivista se on. Etenkin hoidossa ollessa siis; pienimuotoinen vakoilunappulaoperaatio siis käynnissä :)

Meidän testijaksolla kävi selkeästi ilmi, että meillä Silvan liikuntamäärät vaihtelevat erilaisina päivinä. Aina ei välttämättä tule niin paljon (ulko)liikuntaa. Jos meillä aikuisilla oli arki-iltaisin tekemistä (kröhöm vaikkapa nyt tällaista talon siivoamista) kotosalla, saattoi arkipäivän ulkoilu jäädä joskus alle kahden tunnin. Toisaalta ihan tavallisena viikonloppupäivänä saattoi ulkoliikuntaa helpostikin kertyä 4,5 tuntia ilman, että edes sen kummemmin ajateltiin liikkuvamme.

Se myös huomattiin, että nappulan sijainnilla vaatteessa on väliä. Jos se on vaikkapa potkupyöräillessä hihassa, siitä saa hyvin erilaiset tulokset kuin jos se olisi vaikkapa lahkeessa. Eli nappulan sijaintia voi myös vaihdella sen mukaan, mitä tekee. Hauskaa oli myös huomata joskus, että pisteitä oli ropissut nukkuessakin – päiväunikävelyllä nimittäin. Pieni protesti tähän hei: ne pisteet ois kyllä kuuluneet vaunuja työntävälle äidille tai isille :)

Meillä myös ”reippauspisteillä” selkeästi pystyi motivoimaan ulos lähtemistä vielä illallakin:
”Mentäiskö käymään vielä ulkona?”
”EIIIII! MÄ HALUUN KATSOO RYHMÄ HAU:TA!!!!”
”No hei jos me otettais potkupyörät ja käytäs leikkipuistossa, sä varmaan pääsisit seuraavalle kentälle siinä sun pelissä…”
”Okei!”

Haha. Toimi.

20161019_153941

Niin toimi myös ystäväperheessä. Käyttöönottohankaluuksien (sovellus ei toiminutkaan iPadilla, jossa oli kyllä päivitetty käyttöjärjestelmä, mutta todennäköisesti vanhentunut bluetooth) heillä saatiin homma toimimaan.

”Kun saatiin sovellus toimimaan ja ReimaGO taskuun, on ollut hauska seurata lapsen liikkumista. Lapsi on innostunut ja hänestä on mukavaa seurata myös omaa edistymistään pelissä. Jännityksellä illalla katsotaan kuinka monta ruutua päästään eteenpäin”, ystävä kertoo.

Tokaluokkalaisen käyttäjän itsensä mielestä ”tyhmää” oli se, että peliä ei saanut (vielä; tämä tulee keväällä) Androidille, joka on lapsen oma kännykkä – toisaalta kivaa oli se, että tämän takia pääsi vähän iskän kännykkää käyttämään.

ReimaGO-nappula oli lapsen taskussa päivittäin koulussa ja perhe aikoo jatkaa sen käyttöä tämän testauksen jälkeenkin. Jonkin verran oli jännittänyt jättää laite lapsen taskuun ja takki koulussa naulakkoon – että sitä ei sieltä kukaan vaan veisi… Toisaalta akuuttia leikeissähukkumisvaaraa ei tuntunut juuri olevan, koska lapsi alkoi hyvin huolehtia laitteesta myös itse.

”ReimaGO-pallerosta on tullut lapselle oma tärkeä esine, josta hän on ylpeä”, ystäväni kertoo.

20161002_172228

Ystäväperheessäkin ReimaGO toimi hyvänä houkuttimena ulkoleikkeihin.

”Toisaalta yksi päivä lapsi sanoi ulkona, että ei täällä nyt kannata olla, kun ei ole ReimaGO:ta mukana”, ystävä nauraa.

Sekä meillä että ystävän perheessä nyt siis odotellaan, että ReimaGO-sovellus saataisiin myös Androideille – varmaan sitten laite saa taas paljon uusia käyttäjiä. Meilläkään ei ole itsellä iPhoneja, joten lainapuhelimen voimin tätä laitetta nyt tämän syksyn testailimme. Nyt se lainapuhelin sitten jää Suomeen, kun me itse lähdemme Espanjaan – joten ReimaGO nyt meidän perheessä hetkeksi haikeasti hyvästellään – mutta ihan varmasti jatkamme kyllä sillä ”pelaamista” heti, kun sovellusta on mahdollista ladata myös omalle kännykälle!

Onko teistä kukaan muu vielä testannut tätä? Millaisin kokemuksin? Ja miltä idea muuten mielestänne kuulostaa? Omaa aiempaa pohdintaani lasten liikumisesta täällä.

 

PS. Heh sekä meillä että ystäväperheessä lapset tykkäsivät noista fleeceistä niin paljon, että meillä on ollut hankaluuksia saada lapsi pukemaan vähän paksumpaakin päälle ilmojen kylmetessä. No, meillä tuo takki lähtee tietysti matkalle mukaan. Ystäväperheessä lapsi on halunnut käyttää sitä välikausitakin alla – ja luultavasti vielä talven tullen toppatakin allakin :) Lempparitakki löytynyt!

14
Like

You Might Also Like

  • Lilah
    27.10.2016 at 17:26

    Natsimutsi moi. Mä oon niillä linjoilla, että lapsi koukuttuu mihin vaan tekniseen vempaimeen kun vanhemmat sen sallii. Eipä ole tätä ongelmaa, kun lapsella ei ole älypuhelinta iässä jossa ei sitä varsinaisesti tarvitse. Kotona saa käyttää yhteisiä laitteita valvotusti ja sovitun ajan. Ne ovat salasanan takana, joten koulun jälkeen ennen vanhempien tuloa passaa keksiä muuta puuhaa. Näillä eväin ja parilla ohjatulla liikuntaharrastuksella viikossa liikuntaa tulee riittävästi, kun myöskään kouluun ei kuskata. Eli musta yhden teknisen laitteen lisäys on vähän ”hölmöläisten hommaa”. Itse haluaisin lasten nauttivan puuhistaan ja liikkumisesta sen itsensä takia eikä saavuttaakseen muuta hyvää/edetäkseen pelissä. Ja sit kun joskus keli on huono ja väsyttää ja olis parempaakin tekemistä ja….oivaltavan sen, että oma olo on liikkumisen jälkeen parempi kunhan sen lähtemisen verran jaksaa tsempata.

    • krista
      27.10.2016 at 17:40

      Mä oon osittain samaa mieltä, mutta sitten näen esimerkiksi peleissä paljon hyvääkin. Koukuttumista vastaanhan on tarjolla myös erilaisia aikakatkaisimia kännykän käyttön ja nehän on kans tosi hyviä – oman valvonnan lisäksi. Mutta kun isommat lapset ei tosiaan ole niin koko aikaa valvonnassa kuin vaikkapa nämä meidän pienet. Mutta mun mielestä on jotenkin hyvä idea, että tällaista ”uutta teknologiaa” käytetään myös tällaisessa.

      Tuolla aiemmassa postauksessa tätä pohdinkin: se liikkuminenkin kun ”kasaantuu” vanhempien liikkumistottumusten mukaisesti. Joissain perheissä liikutaan paljon, mutta sitten on taas niitä, joissa sekä aikuisille että lapsille se ulkonareippailu on väkinäistä – ja just SELLAISTEN aktivointia tarvitaan. Ne hyvinvoivat voi jo valmiiksi hyvin :) Siitä oli hyviä näkemyksiä tuolla UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankarilla! Linkkasin Ylen jutun tuonne aiempaan postaukseenkin, mutta hitsi laitanpa uudestaan. Siis täällä: http://yle.fi/uutiset/3-9115182

  • a
    27.10.2016 at 17:40

    Ei ole kokemuksia, eikä käyttö tosin onnistuisi Windows-puhelimia käyttävässä perheessä (tämä toki jossain vaiheessa muuttuu, kun kuoleva ekosysteemi on tuo, mutta näillä mennään kunnes hajoavat). Toisaalta en kyllä meillä näkisi kauheasti tarvettakaan (siis kun aktiivisuuden seurantaan olennaisesti kävisi mikä tahansa aktiivisuusmittari jonka taskuun saa), Reiman ”innovaatio” lienee lähinnä se sovellus. Meillä motivaattoriksi 4,5v. kanssa riittää kyllä että lähdetäänkö ulos (puistoon, pyöräilemään, iltakävelylle), eli siihen ei mitään tietokonepeliä tarvita (ulkoilu voittaa meillä siis telkun ja tietokonepelit).

    Joo ja meillä ei siis suhtauduta lapsen ruutuaikaan mitenkään erityisen kriittisesti edes. Jos aikuiset tekevät työtä tietotekniikan parissa, niin se näyttäytyy lapselle aika luonnollisena ja kiinnostavana kohteena. Niinpä saa pelata (pelivalikoimassa on esim. lapsesta hurjan kiva Ekapeli Alku) ja katsoa televisiota (näitä ei sinällään yksin, vaan aikuinen on mukana, esim. vaikka keittiössä ruokaa laittamassa ja lapsi keittiönpöydän ääressä pelaamassa). Mutta ainakin vielä lapsen maailmassa piirtäminen, palapelit ja yhdessä pelattavat lautapelit ovat niitä joita kaikista mieluiten tehdään, esim. tällä hetkellä lapsi kyllä katsoo pikkukakkosta, mutta samaan aikaan hän piirtää ja juttelee perheen aikuisten kanssa ohjelmista).

    • krista
      27.10.2016 at 17:46

      Meillä on tällä hetkellä hyvin pitkälti tällainen samantyyppinen (aktiivinen) tilanne ja veikkaan, että osin se liittyy lasten ikäänkin. Mutta sitten, kun oon keskustelussa, jossa on koululaisten vanhempia paikalla, niin niinpäs vaan onkin tuo liikkumiseen motivointi olennainen puheenaihe! Itse asiassa just siksi ajattelinkin, että pelkästään meidän testaaminen ei tän laitteen kanssa ole niin olennaista (koska meillä ei vielä olla siinä iässä) ja pyysinkin tuota ystäväperhettä mukaan!

      Meillä ei ole vielä pelattu, mutta oikeastaan ihan siksi, että ei ole tullut vielä tavaksi. Oon harkinnut kyllä joitain kivoja pelejä esim. siellä Espanjassa, kun ei ole dvd-varastoa mukana (koska siellä ei ole soitinta eikä tietokoneessa asemaa). Ihan kivaa harrastus se pelaaminen (ja videoiden katselukin) on sopivassa määrin mun mielestä. Ja kun sisältö on yhdessä valittu ja sovituista aikamääristä pidetään kiinni. Yhdessä pelailu (perinteiset pelit) on itsellenikin ja meidän lapsille vielä sitä mieleisintä hommaa! <3

      • a
        27.10.2016 at 20:55

        Niin joo ja yksi syy miksi en osaa pitää (tietokonepelien) pelaamista lapselle mitenkään haitallisena on että oma lapsuus on mennyt commondore 64:n kanssa pelaillessa (ah niitä 90-luvun alun aikoja, jolloin pelikoneita oli meidän naapurustossa kaksi, joista toinen meillä, siinä sit lössillä hengattiin pelaamassa jommassa kummassa talossa ja tosiaan pelaaminen oli lapsijoukon yhteistä puuhaa, omaa vuoroa sai odottaa toki, mutta kivaa oli). Jo alussa mukaan tuli myös ohjelmointi ja loppupeleissä työura. Ei paha.

        Oman lapsen kohdalla huomaan, että kyllä se ihan yhtä paljon addiktoituu kuin itsekin. Siis ”vielä yksi kenttä” lipsahtaa helposti, mutta sitä just sit harjoitellaan, että osaa hallita ja siirtää mielenkiinnon muihin juttuihin. Niin ja toki tuollainen 4,5v. voi käyttää tietokonetta muuhunkin kuin pelaamiseen. Aakkosia pystyy kirjoittelemaan ja piirto-ohjelmalla piirtelemään ja niistä saa hupia (meillä ei siis mitenkään aktiivisesti ole etsitty mitään lastenpelejä tuon Ekapelin lisäksi). Seuraavaksi olisi tarkoitus ruveta pohtimaan tytön kanssa ohjelmointia (sen verran häntä homma kiinnostaa Rubyn seikkailujen lukemisen jälkeen ja tietty äidin ja isän työn tässä vaikuttaa ehkä niin että lasta kiinnostaa ja vanhempia kiinnostaa kertoa ja ohjata).

        Joo, mutta harhautuu jo kauas aktiivisuusmittareista. Kaiken teknologian keskellä meidän perheessä arvostetaan kovasti liikunnan mukana tuomaa terveyttä ja hyvää oloa ja esimerkin kautta tässä mennään. Lapsi ei ehkä kovin usein näe että vanhemmat lähteää lenkille, mutta toisaalta ei siitä ehkä tartte niin numeroa tehdä, kun arkiliikuntaa tulee autottomalle perheelle ihan itsekseen .

        • krista
          27.10.2016 at 21:10

          Meilläkin oli Commodore 64! Lapsuusystävän kanssa myös ”ohjelmoitiin” eli sellaisesta sääntökirjasta sivukaupalla kirjoitettiin koodia (toinen luetteli kirjaimia ja numeroita ja toinen kirjoitti; kun puuduttiin, vaihdettiin osia) ja sitten tuntikausien äherryksen jälkeen kone piirsi jonkun neliön :D :D :D Oi teknologiaa! :D

          Joel puolestaan oli joskus yläasteikäisenä ihan pelifani, kuulemma on hakattu Ufo: Enemy Unknownia, Doomia ja Civilizationia – ystävien kanssa ja kuulemma ihan yksinkin. Haha ja ”modannut”; mitä ikinä tarkoittaakaan. Joel ainakin pitää sitä ihan positiivisena harrastuksena, kunhan se ei mene kaiken muun edelle :)

  • Sumonen
    27.10.2016 at 17:50

    Kiinnostais. Saispa tämmösen testiin. Ois tosi mielenkiintosta nähhä miten paljon oma lapsi liikkuu. Jonkun testin jossakin kerran tein, mut se kaikki perustu omiin arvioihin ja se on sit aina semmosta mututuntumaa.

    • krista
      27.10.2016 at 17:55

      Joo mua kans just tuo kiinnosti kovasti! Ja kun ei itse voi tietää, onko vaikka se hoidossaulkoilu paikoillaan töröttämistä vai juostaanko siellä – jos on ollut kovasti hiljaista leikkiä päivällä, niin sit aikuistakin vähän motivoi lähteä reippailulenkille perheen kanssa vaikka vähän pimeämpäänkin iltaan :D Että tavallaan motivoi myös vanhempaa :D

    • krista
      27.10.2016 at 17:57

      Hmm ja tästä tulikin mieleen, että pitäisköhän ehdottaa Reimalle vaikka lukijatestiryhmää ens keväälle (kun sovellus tulee Androidillekin käyttöön)… Vois olla kiva, jos sais testiryhmän taas käyntiin!

  • Lilah
    27.10.2016 at 22:37

    Joo siis mä en myöskään näe pelaamisessa pahaa kun määrä pysyy kohtuullisena ja peli on ikätasoinen. Mutta kuten joku jo kirjoittikin, tuo sovellus lienee tässä se innovaatio, aktiivisuusmittareita kun löytyy jo vanhoista askelmittareista alkaen. Voihan tuon linkityksen pelaamiseen tehdä itsekin: peliaikaa myydään aktiivisuustasoa vastaan. Syntyvä mielikuva vaan on se, että pelaaminen on jotain tavoittelemisen arvoista hyvää, jota saadakseen pitää tehdä töitä (mikä aina ei ole mieluista). kulutustarpeena tämä tuntuu vähän keksityltä (”en olisi tällaista ikinä kaivannut ellei joku olisi hyvin kohdistetulla markkinoinnilla istuttanut pientä epävarmuuden siementä ”liikkuuko lapseni riittävästi (ollakseni hyvä vanhempi minun pitäisi tämä toki tietää)””).

    • krista
      30.10.2016 at 09:59

      Kyllä, tuo pallukka on siis ihan Suunnon aktiivisuusmittari, tähän käyttöön räätälöity, ja sitten tuo ”peliksi” tehty sovellus on se uutuus!

  • Anneli
    28.10.2016 at 00:07

    Olen vähän samoilla linjoilla edellisien kommentoijien kanssa. Tietyllä tapaa pidän jopa hiukan negatiivisena sitä, että lasten aktiivisuutta aletaan jo mittaamaan ja arvioimaan. Itse pelaamista en paheksu, mutta mielestäni oli hyvin sanottu edellä se, että tässä jo suorastaan tehdään ulkoilusta ikävä asia jolla vain tienataan peliaikaa. En silti pidä tuota nappulaa mitenkään vahingollisena, mutta kategoriaan ”turhake jota en tosiaan olisi osannut kaivata” se kyllä valitettavasti putoaa.

    • krista
      28.10.2016 at 11:34

      Joo samoin, osin samoilla linjoilla – mä uskon, että ”sisäsyntyinen palkinto” (tässä tapauksessa luontainen liikunnan ilo) on ikään kuin vahvempi palkitsevuuden tunne kuin ulkoa tuotu ”pelipisteet”. MUTTA sit just konkreettisesti siellä lasten liikuntatutkimuksen julkistustilaisuudessa (sieltä se aiempi postaus) tajusin sen, että miten joissain perheissä tosiaan se liikunta ei ole tapana – silloin tällainen aktivointijuttu (on se sit tää tai vaikka se PokemonGo) on tosi hyödyllinen. Ja myös sellaisissa muuten liikkuvissa ja reipashenkisissä perheissä, jossa on sen ikäisiä koululaisia, että tällaiset aktivoinnit vois saada sen liikkumisen riemun taas elpymään (niin kuin tää mun ystäväperhe ja muitakin vastaavia perheitä meidän ystävissä, joissa on koululaisia).

      Mutta tosiaan jos tällaisia haasteita ei sillä hetkellä ole (niin kuin meillä), tää on vähän tällainen ”kiva kuriositeetti”-juttu :) Mielellään käytetään, mutta tosiaan tänikäisille ei vielä (?) sitä ”aitoa tarvetta” ole syntynyt :) Nää kun liikkuvat vielä muutenkin, kunhan vaan lähtee ulos. Lähinnä pitää aktivoida meidät vanhemmat :D

  • Jp ja kirppu
    28.10.2016 at 22:24

    Musta vaikutti kivalta jutulta, jota voisin Kirpun (Silvan ikäinen) kanssa kokeilla. Ei niinkään liikuntamotivaattorina tai vastaavana, vaan tutustumisena älylaitteisiin ja niiden peleihin turvallisesti aikuisen kanssa. Meillä on tekniset laitteet jääneet vähän vahingossa opettamatta, ja havahduttiin, että täällä on ainakin eskarissa jo tabletit käytössä 😯 Joten ostettiin sit tabletti ja alettiin ens itse käyttää, ja lapset siinä sivussa (paristi viikossa).

    Ja jo taaperoikäisiä on liian vähän liikkuvia, joten jos tämä edes aktivoi (vanhempia ja lapsia) niin tää on hyvä juttu. Kaikki tyylillään, kunhan liikkuu. Vastuu on aikuisella aika pitkälti niin mallina kuin motivoijana ja mahdollistajana…

    • krista
      29.10.2016 at 10:03

      Sivujuoni: hitsi mä muistan, kun sä oot kirjoittanut, että ”Kirppu on Silvan ikäinen” ja silloin nää on olleet parin kuukauden ikäisiä vauvoja! <3 Ja nyt jo tuollaisia isoja!
      -
      Ja hei tosi hyvä pointti muuten, tää tosiaan OLI kiva "ensipeli": yhdessä kännykällä vanhemman kanssa ja tuollainen kiva ja helppo (vain se ukkeli, joka liikkuu kentällä eteenpäin - ja sit vanhemmat saa itsekin ladata sinne jotain palkintoja, vaikka tyyliin Lintsin kuva ja sit mennään Lintsille yhdessä, kun se palkinto tulee). Ja joo, me myös ollaan mietitty jonkinlaisen tabletin ostamista. Ei nyt ehditty ennen sitä Espanjaa (siellä sellainen ois hyvä; ja eteenkin lentokoneessa...), mutta ehkä sielläkin on jotain myynnissä. Kunhan vaan pitää katsoa, että on sit myös Suomeen sopiva...

      • Jp ja kirppu
        29.10.2016 at 20:31

        Joo jäin ihan ekoista jutuista vakilukijaksi. <3 Tää oli (on) erilainen ja aito ja nIin kivaa luettavaa. Olin jotenki ihan pihalla nuorena tuoreena äitinä ja oli kiva seurata Silvan kehitystä versus Kirppu. Ja nyt ne on oikeesti isoja jo, ja osaa paljon kaikkea ja erilaistuu.

  • Lala
    29.10.2016 at 18:38

    Meillä on tää 4-vuotiaalla, hankittiin erityisesti sen takia että näkee paljonko lapsi liikkuu päiväkodissa, jossa ei itse ole näkemässä miten aktiivista niiden ulkoilu on. En edes sanoisi tätä peliksi, koska eihän tässä edes pelata käytännössä mitään – kerran päivässä menee puoli minuuttia että synkataan laite ipadin kanssa ja ukko liikkuu ruudulla yhden matkan. Kiva sinänsä, ja lapsikin haluaa tarhan jälkeen aina nähdä mihin kohtaan ukko pääsee ruudulla, mutta sitten aletaan muihin hommiin! Eli ei meillä vaikuta ollenkaan ruutu/peliaikaan tms.

    • krista
      30.10.2016 at 10:03

      Joo just tämä sama ajatus kuin mullakn oli tätä käyttäessä! Ootteko käyttäneet sitä sisällä? Mulla jäi nyt testijakson jälkeen harmittamaan (annoin siis jo sen iPhonen pois), että ois pitänyt testata sisälläkin… Tosin Silvan vaatteissa ei ole kyllä sisällä oikein siihen soveltuvia taskuja…Aloin jo miettiä, että oisko pitänyt vaikka askarrella sille joku pieni oma pussukka… :D

      Ja TOTTA, sana ”peli” saattaa kyllä tässä olla vähän harhaanjohtava, joska eihän sitä tosiaan silleen pitkäaikaisesti pelata. Katsotaan vaan sen ukkelin liikkuminen. Silva koki sen muuten tosi kivaksi (ja oli ylpeä siitä), että sillä oli tuollainen ihan oma kännykkäjuttu. Tai no siis oma ja oma – siskon kanssa jaettu :D Seelakin paineli tietysti sitä nappulaa välillä :)

      • Lala
        30.10.2016 at 18:18

        Meillä ei ole sisällä käytetty just ton kunnon (vetoketju)taskujen puuttumisen takia. Sinänsä harmi ettei oikein onnistu sisällä käyttö helposti! Itellä kun on aktiivisuusranneke ja siitä on kyllä hauska seurata päivän aikana kertyneitä askeleita ym.

        • krista
          30.10.2016 at 19:51

          Tuohon ois hyvä joku ranneke- tai muu remmisysteemi (vyö?) kyllä! :)

  • Tilia
    30.10.2016 at 06:02

    Kertokaapa noita päiväkotituloksia tarkemmin, ne kiinnostaisi juurikin. Kun omassa päiväkodissa on kyllä olevinaan liikuntateemaa, mutta se kuulostaa enemmän siltä, että ennen istuimme aina tuoleilla, nyt istumme myös lattialla -touhulta. Aikuisten en ole kuuteen vuoteen nähnyt koskaan kuin seisoa töröttävän pihalla. Pois lukien yksi sijainen, jolla oli itselläänkin kurahousut ja joka leikki ulkona lasten kanssa.

    Ja hölmöä Reimalta, jos tuo nappi ei toimi kuin harvoissa puhelimissa. Meidän kuopus olisi varmaan just sopivassa reimagoiässä, kun haikailee jo kovasti isompien perään pokemonhunttiin. Omaa puhelinta kun ei vaan vielä ole, niin tämä voisi olla korvikekkeena. Tosin mielikuvitusta riittää sen verran, että juoksee omien pokejen perässä puukapulankin kanssa. Aina ei tarvi ostovehkeitä. :)

    • krista
      30.10.2016 at 09:56

      Voi mahtava sijainen ollut teillä – toivottavasti edelleen kurahousuissaan leikkii vielä jossain!

      Ulkoiluaikojen aktiivisuudesta näkyi tosiaan selvästi eroja: aika usein oli sellaista tasaista pientä liikuntaa, että on varmaan oltu hiekkiksellä ja leikitty rauhallisesti – sitten oli piikkejä, kun jotain selvästi aktiivisempaa oli tapahtunut. Niiitä oli lähes joka päivä, mutta ei ihan joka päivä. Useimmiten piikit olivat puolen tunnin piikkejä eli just siinä oli ollut joku meno&meininki, mutta sitä ennen ja sen jälkeen vähän rauhallisempaa leikkiä. Sitähän vois pitää myös sisällä taskussa (jos vaatteessa on tasku), niin näkisi, miten siellä menee meiningit. Mä oon ymmärtänyt, että Silva saattaa olla sisällä jopa vauhdikkaampi kuin ulkona (tuolla hoitopaikassa on iso sali, jossa saa leikkiä villimpiäkin leikkejä, juosta ym.)

      Tuo sovellus on tulossa laajemminkin puhelimiin (jesh), mutta nyt eka se oli vaan iPhoneen (ja iPadille). Mua kans alkuun harmitti, kun meillä tosiaan on Samsungit. Mutta keväällä kuulemma tulee tosiaan laajemmin!

      • Lala
        30.10.2016 at 18:29

        Kyllä sitä (ulko)liikuntaa on tullu joka päivä 2-3 tuntia eli hyvin! Olin oikein positiivisesti yllättynyt aktiivisuudesta.