Lapset liikkeelle (aikuiset myös)

Yhteistyössä: Reima

Kuinka paljon sinä liikut? Lähdetkö arki-iltanakin edes hetkeksi ulos hengittämään raitista ilmaa vai tipahdatko sohvaperunaksi ja kaukosäätimen jatkeeksi? Entä kuuluuko viikonloppuihisi liikuntaa tai ulkoilua?

Paljonko lapsesi liikkuu? Jumittuuko hän helposti videoiden ja pelien eteen vai lähteekö mieluiten pihalle juoksemaan?

reima juoksevat lapset

Lasten ulkoilu koetaan tärkeäksi, ja vanhemmat ovat usein huolissaan siitä, liikkuvatko heidän lapsensa (erityisesti kouluikäiset) riittävästi. Monesti vanhempi voi tässä yhteydessä vilkaista myös hetken ajan omaa peilikuvaansa: hyvin suurella todennäköisyydellä sinun omat liikkumistottumuksesi periytyvät myös lapsillesi.

Ja vaikka se murahteleva teini-ikäinen ei juuri nyt noudattaisikaan vanhempansa ”ylös, ulos ja lenkille” -esimerkkiä, niin älä murehdi – ehkä jotain sinne mielenpohjukkaan kuitenkin jää. Kenties mielikuva siitä, että äiti oli aina niin hyväntuulinen ja reipas ulkoilun jälkeen. Ja myöhemmin se toimintamalli voi kuin vahingossa tulla sieltä esiin – jokin alitajuinen oppi siitä, että miten tulee hyvä olo.

Tämä on mun mielestä aika havainnollinen taulukko:

liikunta taulukko reima

lähde: Reiman kuluttajakyselytutkimus 2016, oma käännös

Itse kuulun tuonne toiseksi alimpaan vihreään boksiin: liikun itse 3-4 kertaa viikossa ja lapseni 2-4 tuntia päivässä. Ehkä enemmänkin; etenkin jos kotona tanssiminen otetaan huomioon. Varmaan otetaan. Miten teillä?

Tämä liikuntatottumusten ”periytyvyys” (ja paljon muuta) nousi keskusteluun pari viikkoa sitten Reiman järjestämässä tilaisuudessa, jossa esiteltiin Reiman kuudessa maassa (Suomi, Ruotsi, Norja, Saksa, Venäjä ja Kiina) teettämän lapsiperheiden liikuntaa koskevan tutkimuksen tuloksia, kuunneltiin asiantuntijoiden näkemyksiä lasten liikkumisesta sekä lanseerattiin uusi ReimaGO-aktiivisuussensori.

Yle uutisoi tilaisuuden täällä.

reima leppäkerttu 2

Silvan ReimaGO-fleecehuppari Lively.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että lasten ulkonaliikkumisen määrä laskee selvästi kouluiässä. Esimerkiksi 3-5 -vuotiaista 18 %  ulkoilee arkena alle 2 tuntia päivässä (peräti 72 % ulkoilee siis yli kaksi tuntia päivässä), kun taas 9-12-vuotiaiden joukossa alle kaksi tuntia ulkoilevia on jo 43 %. Suomalaiset vanhemmat antavat suurimmiksi ulkoilemattomuuden syiksi videopelit (45 %) ja huonon sään (49%).

No okei – kyllähän Suomessa aika usein loska lentää – mutta entäpä suht samantyyppisen ilmaston Ruotsi ja Norja? Niissä molemmissa huonon sään mainitsee sisälläpysymisen syyksi 26 % vastanneista. Ruotsissa videopelit mainitaan jopa vähän useammin kuin Suomessa (47%), kun taas Norjassa pelit mainitsee vain 25 % vastaajista.

Norjasta puheen ollen… Siellä nimittäin kasvavat tämän tutkimuksen selvästi aktiivisimmat lapset!

Onko Norjassa asuvia lukijoita kuulolla – olisiko teillä (tai jollain muulla Norjan-tuntijalla) antaa selitystä tähän? Säät ja videopelit kun luulisi olevan Suomessa ja Norjassa suht samat.

reima oja potkupyörä 2

Reiman tilaisuuden keskusteluissa tuli esiin kulttuurissa elävät tavat ja tottumukset: Norjassa kuulemma erityisesti sunnuntait ovat perheiden perinteisiä ulkoilupäiviä. Tällöin on ihan vakiintuneena tapana, että perheet lähtevät yhdessä ulkoilemaan – ja että se olisi siis yhteinen ja syvällä oleva kulttuurinen tapa; Suomesta itselleni tuli mieleen vastaavana perinteenä vaikkapa lauantaisauna.

Norjalaisia kuulolla – allekirjoitatteko?

reima tasapaino 2

Vettähylkivät softshell-housut Idea; ovat muuten ihan huiput!

Suomalaisilla oli tutkimuksessa kohdallaan erityisesti asenne ja ulkoilumahdollisuudet: peräti 91 % vastaajista koki, että lapsen päivittäinen ulkoilu on erittäin tärkeää. Suomessa yleisimpiä ulkona liikkumisen muotoja oli vapaa leikki, pyöräily ja trampoliinilla hyppiminen – ja talvella tietysti lumileikit.

Suomessa yleisimpien perheen yhteisten liikkumistapojen joukossa oli myös pihojen hoito. Heh, tämä työorientoitunut kansamme. Mutta hyvää hyötyliikuntaa sekin!

WHO:n liikuntasuosituksen suomalaiset tunsivat tutkituista maista parhaiten – 47 % vastanneista oli kuullut siitä. Suomessa suositellaan alle kouluikäisille vähintään kaksi tuntia ja kouluikäisille tunnin liikuntaa päivässä (lähde: Ylen juttu). Liikuntasuositusten nostamisesta on kuitenkin viime aikoina puhuttu: keväällä uutisoitiin (täällä ja täällä), että asiantuntijat suosittelevat alle 8-vuotiaiden päivään vähintään kolmea tuntia liikuntaa. Uusia suosituksia laadittaessa kuulemma todettiin, että lasten ympäristö on muuttunut niin passivoivaksi, että kaksi tuntia ei enää riitä.

reima taikametsä 2

Pelit.

En itse missään nimessä pidä pelejä sinänsä huonoina – vaikka meillä ei vielä mitään videopelejä olla pelattukaan, mutta se on enemmän lapsien iästä ja perheen tottumuksista kiinni kuin mistään periaatteista.

Mutta pelit ovat varmasti näitä ”kohtuu kaikessa” -juttuja. Sopivasti käytettyinä kivaa viihdettä ja jopa helpotusta vanhempien arkeen, kun saa lapsen hetkeksi viihtymään paikoilleen (meillä samaa asiaa ajavat dvd:t ja Youtube-piirretynpätkät), että saa jonkin asian hoidettua. Peleistä on myös ihan tutkitusti hyötyäkin. Mutta huonona puolena on tietysti niin pelien kuin niiden videoidenkin koukuttavuus. Se on meillä havaittavissa jo noiden videonpätkien kanssakin: kun yhden katsomisen jälkeen pitäisi saada lisää lisää lisää ja siitä ruudulta irrottautuminen näyttää jo näille 4- ja 2-vuotiaille monesti hankalalta. Tiukkoja käyttörajoja annetaan, eikä protesteilta silti voi välttyä.

Veikkaan, että monessa perheessä on pelien suhteen sama juttu.

Saatikka sitten, kun lapset tosiaan alkavat olla kouluiässä.

reima kyykyllään 2

Seelalla veden- ja tuulenpitävä softhsell-haalari Avulias, molemmilla vedenpitävät Patter-kengät.

Siksi esimerkiksi Pokémon Go on mun mielestä osuva juttu – se voi innostaa liikkumaan juuri sen sellaisen ihmisen, johon ne perinteiset ”ylös ulos lenkille” -kehotukset eivät tehoa. Ja silloinhan se on vaan hyvä!

Hauska ajoituksellinen yhteensattuma tämä: on Pokémon Go – ja nyt myös ihan uutena juttuna ReimaGO. Molemmat tavallaan laittavat ihmisen liikkeelle, ja kytkevät pelaamisen yhteen liikkumisinnon kanssa, mutta muuten sovellukset ovat tietysti ihan omanlaisensa.

Tiivistetysti kuvattuna: ReimaGO:ssa on Suunnon aktiivisuussensori, joka mittaa päivän aikana lapsen aktiivisuutta. Sen mukaan lapsi saa pelissä (sovellus ladataan aikuisen/lapsen kännykälle) pisteitä ja palkintoja – tavoitteet ja palkinnot voidaan asettaa yhdessä aikuisen kanssa halutunlaisiksi. Sensorin voi laittaa lapsen ReimaGO-vaatteen taskuun tai myös mihin tahansa taskuun.

Tätä jo privaelämässä suosittelin yhdelle tutulle koululaisen äidille, jolla oli haastetta saada lapsi iltaisin irti pelikoneen ääreltä. Reiman testiryhmistä saatujen tulosten mukaan ReimaGO:ta käyttäneet lapset todellakin liikkuivat enemmän – samalla myös yhteistä aikaa syntyi enemmän, kun vanhemmat ja lapset yhdessä iltaisin tutkivat päivän saldoa, pisteitä ja palkintoja.

reima go suunto

Myös UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari piti liikensensorin ja pelin yhdistelmää hyvänä ideana. Hän puhui siis siellä Reiman tilaisuudessa, ja hänen kommenttejaan voi lukea lisää tuolta Yle-uutisesta täällä.

Itselleni koko hommassa omien lasten kohdalta etukäteen kiinnostavimmalta tuntuu (ha!) stalkkausulottuvuus. Kun tämä on päivän ajan taskussa, voi nähdä, onko oma lapsi päivän aikana vaikka hoidossa ulkoillessa juossut ja heilunut vai pelkästään seistätöröttänyt paikoillaan. Itseäni tämä oikeasti kiinnostaa: liikunnan kestokin joo, mutta ennen kaikkea sen teho.

Meidän tapauksessa se voisi ehkä motivoida aikuista lähtemään lasten kanssa aktiiviseen ulkorehaamiseen vielä illallakin.

Käyttökokemuksia tulossa varmasti erikseen myöhemmin!

reima tasapaino äiti 2

Minullakin Reimaa – nuo oranssit Wetter-kengät!

Tuon tutkimuksen innostamina me itse ihan konkreettisesti päätimme seurata norjalaisten esimerkkiä: lähdimme sunnuntaina perheen kanssa yhdessä ulkoilureippailemaan lähimetsään. Ja se oli kivaa.

Mehän siis ulkoilemme kyllä ihan jatkuvasti; mutta useimmiten käymme erilaisissa leikkipuistoissa. Niin kuin muutkin suomalaiset sen tutkimuksen mukaan: 94 % lapsista ulkoilee vapaa ajalla kotipihalla ja lähinaapurustossa, puistoissa 32 % ja metsässä 29 %. Itse olemme tuolla lähimetsässä ”retkeilleet” viimeksi joskus alkukesästä – ja nukutuskävelyillä tietysti mennään ihan jatkuvasti pitkin noita hiekkateitä.

Mutta metsäretki. Se voi olla ihan omanlaisensa pieni seikkailu, kun sen sellaiseksi haluaa ajatella.

reima ylämäki 2

Sää tietysti suosi meitä nyt – syyskuun alun lämpimässä auringonpaisteessa on helppo tehdä ”hei tehdään näin joka sunnuntai” -lupauksia.

Mutta oikeastikin mietimme, että tämä voisi olla meille jatkossa ihan vakiintunut tapa. Niillä huonoimmillakin keleillä. Laitetaan sunnuntaina kunnon säänkestävät vaatteet päällä ja vaikka edes käväistään eväät syömässä – jo pienestä lähiluonnossa oleilusta tuli nii-iiin-hyvä fiilis.

Ja kun se on vakiintunut tapa, se tulee (ehkä?) tehtyä aina.

reima eväät 2

”Siellä ei kyllä ollut mitään leikkikaluja”, analysoivat tytöt jälkikäteen.

No olihan!

?????????????

Seuraavaksi sitten niitä käpylehmiä hei.

15

You Might Also Like

  • Norskin vaimo
    6.9.2016 at 17:54

    Norja vastaa kerta sitä huudeltiin!

    Liikkuminen ja retkeily on varmasti hyvin perhekohtaista, mutta Norjassa ”det finns ikke dårlig vær bare dårlig klær”. Pihalle mennään oli sää mikä tahansa ja useimmissa päiväkodeissa (ainakin Oslossa) lapset nukkuvat päiväunet ulkona rattaissa. Tämän lisäksi esimerkiksi pääsiäinen on myös ihan puhtaasti retkeilyloma. Ollaan ulkona, ostetaan kvikk lunsj -suklaata evääksi ja mennään vuorille.

    Töihin mennään tekninen, kaikki mahdolliset olosuhteet kestävä takki päällä ja urheilukengät jalassa. Myös suht ”pukumiesammateissa” näkyy sporttista pukeutumista. Muutenkin katukuvasta puolet näyttää siltä että olisivat valmiita kirmaamaan lenkille minä hetkenä hyvänsä. Tai arktiselle vaellukselle. Oslossa tunnen olevani tanakka persjalkainen maatilan emäntä paikallisten hoikkien ja terveen näköisten ihmisten rinnalla. Ihmiset näyttävät enimmäkseen varsin urheilullisilta.

    Lapsilla on tekniset vaatteet (mutta paljaat kädet talvipakkasilla ja hellehatut uupuvat auringon paahtaessa!) ja Reimalla on hyvä maine. Ei välttämättä tiedetä että se on suomalaista, mutta se on laadukasta ja ”räimaa” sen olla pitää.

    Norjalaiset näkevät itsensä erityisen ulkoilmakansana. Käytännössä ulkoilukulttuuri tuntuu suomalaisesta ihan tutulta ja turvalliselta (paitsi se lapasten puute!). Käytännössä kuitenkin olen itse tottuneempi luonnossa liikkuja kuin norjalainen puolisoni. Perhekohtaista vaihtelua on varmasti enemmän maiden sisällä kuin esim. Suomen ja Norjan välillä.

    • krista
      6.9.2016 at 18:04

      Mahtavaa, terveiset Norjaan – mä ARVASIN, että täytyy olla joku Norjassa asuva kuulolla! :) Kiva kun kirjoitit!

      Hei tuli tuosta sun työ/arkipukeutumisesta ihan Kuusamo mieleen :) Tai siis ainakin aikoinaan (kun siellä on se laskettelukeskus Ruka) siellä oli tosi tyypillistä, että pukeuduttiin sellaisiin sporttisiin vaatteisiin arkenakin. Kenelläkään ei ollut mitään villakangastakkeja ja olin aivan puullapäähänlyöty, kun kävin talvella (17-vuotiaana) Helsingissä ja kaikilla oli sellaiset mustat tai harmaat siistit takit. Itselläni oli sellainen värikäs laskettelutakki ja erotuin kyllä joukosta :D Joku mulle vinoilikin, että ootko suoraan laskettelurinteestä – ja teinille se oli tietysti toooo-ooosi noloa. Mutta tuli mieleen, että oisko se ollut sellainen ”ulkoilullisuus”, mikä tuolla pohjoisemmassa Suomessakin silloin oli. Piti olla sellaiset vaatteet, että tarkenee ja pysyy kuivana – ja on mukava olo.

      Onpa yllättävää tuo hanskojen puute! Pipot kuitenkin ihan on? Mua häiritsee johonkin kylmään sijoittuvissa tv-sarjoissa/elokuvissa (heh Game of Thrones nyt mielessä), että PIPOT PÄÄHÄN JA HANSKAT KÄTEEN. Miksiköhän norjalaiset ei käytä hanskoja? Hellehatut puolestaan taitaa Suomessakin olla vasta viimeisen kymmenen (?) vuoden aikana tullutta – ollaan just Joelin kanssa juteltu, että meidän lapsuudessa ei kenelläkään ollut hattuja.

      Norja kuulostaa aika kivalta maalta :) En oo muuten koskaan käynyt! Tuo ulkoilmankansana itsensä pitäminen tukee kyllä just tuota tutkimustulosta ja sitä, mitä noissa keskusteluissakin puhuttiiN!

      • piupali
        6.9.2016 at 19:46

        Mä uskon että tässä on edelleen Suomessa alueellisia eroja. Lapista huutelen, ja täällä retkeily ja kaikenlainen ulkoilu kuuluvat ihan perusarkeen ja identiteettiin. Olen itse alunperin muualta kotoisin, mutta huomaan että täällä minussakin herää pieni arkiretkeilijä. Me asutaan isohkon kaupungin keskustassa, mutta kyllä vain täälläkin kävelee talvisin ihmisiä vastaan täydessä pilkkivarustuksessa. Että se on ihanaa! :D

        • krista
          6.9.2016 at 20:11

          Tää on muuten varmaan totta – maantieteellisiä eroja varmasti on! Tai siis tulee mieleen (voin olla väärässäkin), että lapset puetaan sään mukaan hyvin kautta Suomen – mutta aikuisten pukeutuminen on se, mikä eroaa maantieteellisesti (sekä kaupungin keskusta/lähiöt/maaseutu -akselilla). Paitsi että Joel on elänyt koko elämänsä Helsingissä ja se on useamman vuoden jo hekumoinut pilkkihaalarista :D Aikuisillekin pitäisi valmistaa hyvännäköisiä haalareita!

      • Norskin vaimo
        6.9.2016 at 20:07

        Mä en ole päässyt sisälle siihen miksi lapsilla ei ole lapasia. Pipo sentään useimmiten on. Ehkä siksi kun lapset ”ei halua” käyttää hanskoja. Samoin kuravaatteet on vain ja ainoastaan sadevaatteet ja jos ei sada ne jätetään pois ”kun lapsi ei halua pistää päälle”. Ja sitten tulee haalarin läpi rapa ja vesi kuitenkin jollakin.

        Viime talven viimeisillä hiihtokeleillä oli myös Majorstuenin (ihan keskustaa) metroasema tupaten täynnä ihmisiä, jotka kantoivat suksia. Hiihtämään vaan! Sanovat syntyvänsä sukset jalassa.

        Norjalaiset on ihania ja ne ottaa kaiken tosi rennosti. Niille on hurjan tärkeää että kaikilla on aina kivaa. Mikä just näkyy vähän liikaakin näin pipo-päähän-pakkasella-, hellehattu-tai-auringonpistos- ja hanskat-käteen-siellä-on-kylmä -kasvatuksen saaneen suomalaisen silmään :D Ei aina tarttis ihan niin kivaa olla!

        • krista
          6.9.2016 at 20:15

          Jännä juttu, luulisi että lapaset on tosiaan must. Mutta nää on just näitä tottumus/tapakysymyksiä!

          Täällä meidän kaupunginosassakin on muuten ollut jännä, kun näkee ihmisiä suksilla tyyliin kotipihasta lähemässä; ladut menee läheltä. Kuusamossa sitä kyllä lähdettiin hiihtämään kotipihalta, mutta mulle (aiemmin keskustassa asuneena) tää oli hauska havainto. Tästäkään kun ei kuitenkaan ole kuin muutama kilometri pääkaupungin ydinkeskustaan :) Mutta hieno homma!

          ”Aina kivaa -norjalaisuus” kyllä kuulostais aika mun jutulta! :D Vaikka mun mielestä on kyllä kivaa olla lämmin :D

    • Kjæreste
      7.9.2016 at 13:08

      Komppaan Norskin vaimoa. Lisään vielä, että norjalaisille käsite “tur” (eli “retki”) on tosi tärkeä osa kansallista identiteettiä ja perussanastoa. Siihen liittyy vielä toinen kuvaava fraasi “Ut på tur, aldri sur!”, eli suunnilleen että “Ulkona retkellä ei voi koskaan olla pahantuulinen” (ai jaa…?). Norjalaiset ovat seikkailija- ja tutkimusretkelijäkansaa. Mieheni siskotkin ovat aina tulossa jostain lumivyörypelastautumisharjoituksesta tai “toppturilta”, jolla kiivetään ensin suksilla vuorelle ja lasketellaan sieltä alas. Kun koko perhe on koolla, ulkoilu on yksi tyypillisimpiä aktiviteetteja. Ja kuten edellä kommentoitiin, teknisiä urheiluvaatteita käytetään tilanteessa kuin tilanteessa. Ne eivät tosin olekaan ihan mitä tahansa vanhoja retkuja vaan usein satojen, jopa tuhansien, eurojen investointeja. Esim. värikäs (ja kallis) Norrøna on suosittu merkki. Joskus huvittelen tarkkailemalla esim. asemalaiturille pakkauteneita norjalaisryhmiä ja arvioimalla, kuinka paljon öljyrahaa on kiinni porukan takeissa ja repuissa! Mutta ei siinä mitään, kyllä metsiin tottunut suomalainenkin pärjää menossa mukana. Jos ei muuten niin hampaat irvessä silkalla sisulla, kun hymyilevät norjalaiset reippailee vierellä ;) “Ut på tur, aldri sur” – my a**!

      • krista
        7.9.2016 at 16:07

        Ihana :D Pitäis olla jokin sketsisarja (ehkä onkin) näistä reippailevista ainailoisista norjalaisista :D Just kun suomalainen vetää sisulla, niin joku toinen reipailee pepsodent-hymyisenä vieressä siinä ja hokee tuota sanontaa. Suomalaisilla on jotain näitä ”suomalaisella sisulla” ja ”havuja perkele” -tyyppisiä, norjalaiset taitaa vetää ilon kautta! :)

        • Kjæreste
          7.9.2016 at 19:45

          Haha, joo, joku sellainen Oslon Holmenkollenille (siis paremman väen asuinalueelle täydellisten ulkoilumaastojen äärelle) sijoittuva Solsidan-tyyppinen sarja olis kyllä loistava :D Olen muuten ihan varma, että Muumien reippailija-Hemulin esikuva oli norjalainen; sehän on sellainen yli-innokas vaaroja rakastava ulkoilmaihminen ja vielä hiihtäjä kaiken lisäksi! Pakko kuitenkin myöntää, että kyllä noi norskit on myös opettaneet mulle paljon hyvää ulkoilmaelämän iloista ja ilosta ylipäätään :)

  • Lilah
    6.9.2016 at 22:42

    Suomalaiset on tuulipukukansaa hyvin pitkälti poislukien kehä kolmosen sisäpuoli ja isoimmat kaupungit.

    Meillä ulkoilua tulee lapsilla alle kouluikäisinä jo hoitomatkoista ja -päivistä 2+ tuntia. Päälle alle 3vuotiaina ulkopäikkyjä 2-3h. Lisäksi kotipihassa/kavereilla pyörimistä ja ohjattua liikuntaharrastusa 2-3h/viikko. Koululaisilla 1km bussille 1-2lk, sen jälkeen 4km suuntaansa pyörällä tai kävellen arkena. Koululiikuntaa pari kertaa viikossa ja harrastusliikuntaa 2-3 h/vko. Pitkä välitunti 45min ulkoilua.

    Itsellä jääkin vähempään vaikka askelia päivän mittaan runsaasti kertyykin. Äitiyslomalla toki tulee vaunulenkkiä heitettyä ja puistoiltua aamupäivät. Ip ulkoilu jää usein väliin kun samaan syssyyn saapuvat koululaiset ja pian pitäisi ollakin ruoka pöydässä ja valmiina harrastamaan.

    • krista
      7.9.2016 at 09:04

      Totta – ja tässä yhteydessä (ainakaan omasta mielestä) ”tuulipukukansa”-nimityksessä ei edes mitään negatiivista, vaan sellaista mukavaa sään mukaan pukeutumista. Ja tuulipukukansaa on paaaaaljon Kehä Kolmosen sisäpuolellakin – mekin asutaan jopa Kehä Ykkösen sisäpuolella (heh no reilustikin), ja silti ollaan tuulipukukansaa :D Se ”kaupunkimainen kaupunkilaisuus” on kyllä tässä maassa aika vähäistä. Ja tää siis taas postiivisessa mielessä tässä – terveisin entinen vankka punavuorelaistyttö :D

      Mulla omat ”henkilökohtaiset” liikunnat on useimmiten (aina) sisätiloissa ja ulkoilua tulee sitten lasten myötä. Joskus ennen lapsia harrastin kyllä kävelylenkkejä, mutta nykyään en ole enää saanut sitä tavaksi. Mutta onneksi lapset saa liikkeelle aikuisetkin; usein päädyn juoksemaan ja keinumaan ja kiipeilemään itsekin – vähintään nyt kävelemään pitkin hiekkiksenreunustoja trapetsitaiteilijana :D

  • murina
    7.9.2016 at 08:12

    Meillä ainut ongelma on arkivapaat… isompi toki on silloinkin koulussa ja liikkuu siellä + koulumatkat kävellen ja pienempikin hoitopäivinä liikkuu + hoitomatkat kävellen ja viikonloppuisin usein jotain koko perheen kivaa missä tulee liikuttua… mutta tosiaan ne arkivapaapäivät 4v:n kanssa… tyyppi kun ihan tyytyväisenä viettäisi vaikka koko koululaisen poissaoloajan huoneessa YKSIN leikkimässä… ja sit iltapäivällä/illalla on muka taas jo kaikkea muuta :D

    • krista
      7.9.2016 at 09:07

      Hih hän on varmaan vaan erittäin tyytyväinen, kun saa olla joskus rauhassa :) Nimimerkillä tiedän tunteen :) Tai siis näen omista lapsista, kun he joskus ovat ”yksin” vanhemman kanssa kotona. Selvästi meilläkin huomaa, että kaksistaan tytöt enemmän juoksee ja kirmaa ulkona. Yksistään (tai pelkästään äidin kanssa) se on vähän sellaista… …yksinäistä. Leikkipuistoissa tietysti on seuraa sit muista lapsista.

    • Anneli
      7.9.2016 at 09:30

      Minä symppaan sinun nelivuotiastasi! Minä olen pienestä pitäen vihannut ulkoilua vain ulkoilun vuoksi, ulkoilla pitää koska pitää olla ulkona. ULKONA, NIIH! Mikä siellä ulkona niin ihmeellistä on :D Retkeilystä ja erityisesti vaeltamisesta kyllä pidän erittäin paljon, jos on mahdollisuus lähteä päiväkausiksi syvemmälle asumattomille seuduille. Jo hoidossa ärsytti suunnattomasti kun mukavat leikit sisällä piti joka päivä keskeyttää ulosmenon takia, eikä se meno silti siellä ulkona sen kummempaa ollut. Minulla oli kesken mielenkiintoinen palapeli, puuhakirja tai askartelu ja sen keskenjättäminen harmitti aina. Olen toki aikuisena edelleen samanlainen, sanaparit ”raitis ilma” ja ”hapen haukkaaminen” saavat näkemään punaista, ei meidän sisäilmassakaan mitään vikaa ole ja kyllä täälläkin ilmaa saa hengittääkseen. Pakollinen ulkona olo ei mitenkään piristä minua, tai ennemminkin, sisällä olo ei erityisemmin väsytä ja nuuduta minua. En edes miellä itseäni silti sohvaperunaksi, harvoin koomailen telkkarin edessä vaan puuhastelen jotain fyysisesti pienimuotoista mutta aivoja raksuttavaa kuten ompelua, lukemista, koodaamista, palapelejä tai piirtämistä. Olen myös terve, normaalipainoinen ja ihan kohtuullisen hyväkuntoinen. En käytä autoa koskaan pakollisiin lyhyihin matkoihin, vaikkei minulla arjessa valtavasti niitä matkoja olekaan, lyhyehköt työ- ja kauppamatkat sekä hissitön talo. Pitkää juoksulenkkiä en varmaan jaksaisi tehdä, mutta muuten en koe että jaksamisessani on juurikaan ongelmia, kävelen reippaasti, enkä hyydy portaissa tai patikkaretkellä. Mutta minulle olisi täysi arjen kauhistus jos töiden jälkeen pitäisi laittaa tuulipuku päälle ja lähteä reippailemaan hymy huulilla, yyh, HAUKKAAMAAN SITÄ HAPPEA. Okei,tämä on minun epäsuosittu mielipiteeni, ehdottomasti.

      • krista
        7.9.2016 at 16:11

        Meidän Joel! Siis Joel on salaa kirjoittanut tän viestin, mutta naamioinut itsensä Anneliksi! Joel siis ehdottomasti jakaa tän sun epäsuositun mielipiteesi :) Ja sekin on urheilullinen, normaalipainoinen ja hyvinvoiva. Että ei se AINA mene niin, että sitä happea on pakko haukkailla :D

        Joelin ”sisäilma-asenne”-läppä (johon Tilia tuossa alla viittasikin) aikoinaan täällä: http://www.puutalobaby.fi/sisailma-asenne/

      • murina
        8.9.2016 at 20:29

        Yleensä mäkin vaan tyytyväisenä vetäydyn esim lukemaan ;) ikinä en oo tainnu väkisin raahata lapsia ulos ihan vaan ulkoilun takia…

      • coxia94
        12.9.2016 at 17:45

        Mulla vähän sama mielipide. Harrastan tosin jalkapalloa, joten sitä totta kai kesäkaudella treenataan ulkona (paitsi nyt oon ollu koko kesän treenaamaan kykenemätön terveysongelmien takia)… Ja meillä on koira, jonka kanssa totta kai tulee ulkoiltua (vaikka ei aina ihan huvittaiskaan), mutta nimenomaan tota ulkoilua ulkoilun vuoks en ymmärrä kyllä minäkään. Välillä miettiny (älkää ottako liian vakavasti) että pitäiskö koirakin opettaa tekemään tarpeitaan hiekkalaatikolle niin sit vois kurjimmilla keleillä pysyä sisällä… ;)

  • Karin
    7.9.2016 at 09:22

    Mua teininä ärsytti kun kaveritkin meni mukaan siihen ”hyimikseisuomalaisetosaapukeutua-ainaontuulipukupäällä” ja myöhemmin ulkomaille muuttanut kaveri kertoi häpeävänsä suomalaisia lomakohteissa, kun niillä on aina nordic walking eli kävelysauvat.
    *
    Onneksi urheilu-/ulkoiluvaatteet on tyylikkäämpiä nyt kuin 25 v. sitten, niin ”ei tarvitse niitäkään hävetä”. Paitsi aina välillä kun joku tyylipoliisi haukkuu miten suomalaiset ei osaa pukeutua. Kun pitäisi olla kasmiria, villakangasta tm.
    Kukin tyylillään ja mikä parhaalta tuntuu.
    *
    Mun äidin perhe kävi 50-luvulla sunnuntaisin kävelyllä. Asuivat ydinkeskustassa, mutta kävelivät puistoon. Matkaa tuli suuntaansa 2-4 km. He taisivat kyllä pukeutua tyylikkäästi niihin villakangastakkeihin >_< .

    • krista
      7.9.2016 at 16:16

      Onkohan se muuten vaan tää oma mukavuusvääristynyt silmä vai mikä, mutta omaan silmään kans mukavat ja käytännölliset vaaatteet NÄYTTÄÄKIN hyviltä. Jotkut vaikkapa kengät – mun mielestä noi mun oranssit Wetterit tai ne paljasjalkakengät on OIKEASTI hyvän näköisiä, vaikka eivät mitään kaupunkikorkkareita olekaan. Ihan tyytyväisinä niillä kävelen kaupungilla, vaikka ehkä joskus en ois kävellyt. Ja itse asiassa katselen just ”sillä silmällä” Reiman lastentakkia tuosta samasta violetista väristä kuin Seelan haalari ja Silvan housut. Hyvännäköinen takki ois kyllä!

      Kuulostaa kyllä jotekin idylliseltä tuo 50-luvun kävely. Kuvittelin kyllä just villakangastakit ja jonkinlaiset hatut tietysti :) Mutta ihana tapa!

  • kukka
    7.9.2016 at 09:42

    Hienoa että kehitetään tuollaisia sovelluksia. Samalla kyllä karsastan tuollaista lasten liikkumisen suorituskeskeistämistä. Ainakin alle kouluikäiset liikkuvat jatkuvasti jos vaan on telkkarit ja pelikoneet kiinni. Vanhemmista se lähtee. Ja liikkumista se on se sisällä leikkiminenkin..aika harva lapsi vaan lattialla kököttää. Mielestäni enemmänkin pitäisi kiinnittää huomiota siihen mitä kouluissa tapahtuu. Oppimistilanteiden pitäisi olla ns. liikunnallisempia. Ei lisää liikuntatunteja vaan sitä arkiliikuntaa..ettei vaan kökötetä pulpeteissa koko päivää.

    • krista
      7.9.2016 at 16:27

      Mä kans itse PERIAATTESSA ajattelen niin, että sisäsyntyinen palkinto (tekee koska haluaa) on aina vahvempi kuin ”ulkoa tuleva” (tekee koska peli antaa palkintoja). Mutta sitten tuolla tilaisuuden keskusteluissa tuli esiin se ”periytymisen” toinen puoli eli just tää, että kun vanhemmista kaikki lähtee… Kun kaikki vanhemmat sit osaa/jaksa/kiinnostu/tiedä/välitä, mikä nyt syy onkin. Se UKK:n johtajakin painotti just sitä, vanhempien esimerkki on tärkeintä. Mutta koska nykyään pelit/pädit sun muut ovat niin keskeinen osa elämää, on vain järkevää siihen maailmaan miettiä sopivia lasten aktivoimiskeinoja.

      Ja joo samaa mieltä tuosta koulussa aktivoimisestakin. Jos ajattelee omaa kouluaikaansa (kun tuoreemmasta ei ole vielä kokemusta), aika paljon siinä oli paikoillaan istumista päivän aikana ”liikkuvaisikäiselle” lapselle. Mulle oli aikoinaan vaikea keskittyä esimerkiksi äidinkielen tunnilla, kun muut tankkasivat aakkosia ja itse osasin jo lukea. Aina aloin puuhastella muuta (siivota pulpettia tms), kun OLIHAN se pitkästyttävää. Sain sitten vapautuksen äidinkielestä ja pääsin tunneiksi yhden toisen lapsen kanssa koulun kirjastoon. Juostiin siellä hippaa :D

  • Tilia
    7.9.2016 at 10:14

    Mihin on blogin sisäilma-asenne hävinnyt? :) Reima tekee ihmeitä?

    • krista
      7.9.2016 at 12:05

      Hahaa eiköhän taas muutu ääni kellossa (vai miten se sanonta nyt meneekään), kun tulee vettä vaakatasossa :D Aurinkosäällä on helppoa olla ulkoilmaihminen :D

  • a
    7.9.2016 at 13:50

    Mä uskon arkiliikuntaan, ja pikkuisen oon sitä mieltä että harvalla lähiössä /pikkupaikkakunnalla asuvalla leikki-ikäisellä lapsella sitä taitaa tulla yhtä paljon kuin meidän kaupunkilaiskakaralla (isompien tilanne voi olla eri kun liikkuvat itsenäisesti). Nimittäin se ei välttämättä paljon ole kuin raitista ilmaa ulkoilu, jos hiekkalaatikolla kyyhöttää tai kärryjen kyydissä istuu…saati sitten että autolla kuskataan joka paikkaan (esim. jonnekin liikuntapaikalle ;)). Yllättävän paljon musta meidän lapsen ikäiset (4v.) vielä matkaavat rattaissa tai seisomalaudalla (esim. jos on pikkusisarus) tai sit auton kyydissä liikkuu koko perhe.

    Meidän 4v.:n arkipäivän liikunta sisältää päiväkotimatkat (joko itse fillaroiden tai kävellen), sitten päiväkodin ulkoilut ja sisäliikunnat, minkä jälkeen illalla taas kotiin…tai kauppaan, tai leikkipuistoon tai harrastuksiin. Kaikkiin lapsiparka joutuu itse kulkemaan (rattaita ei ole ollut pitkiin aikoihin, pyöränistuimeen pääsee välillä, mutta mieluummin polkee omallaan, niin ja autoahan meidän perheelle ei ole, eikä busseja/sporia viitsi käyttää niin kauan kun kelit suosii)…ja herranjestas kun toi 4v. sit reippaasti käveleekin (tai juoksee jossei jaksa kävellä) ja pyöräilee (eikä paljon tartte houkutella jos kysyy siltä että lähdetäänkö iltalenkille). Tämän paikasta toiseen liikkumisen vaikutuksen huomasi selvästi viime talven jälkeen, kun oli hetki, jolloin lapsi oli liian iso potkupyöräänsä, mutta ei osannut vielä polkea fillarilla ja sen takia kulki arkimatkat aikuisten pyörän kyydissä, selvästi lapsen jaksaminen heikkeni tämän takia…vastaavasti kun aloitettiin päiväkotimatkan kävely, niin alkuun se oli aika takkuista, mutta pian se ei ollut lapselle matka eikä mikään kävellä. Joo ja meidän autoton perhe siis liikkuu pääosin fillareilla (about 9-10kk vuodesta) ja loput sit kävellen ja julkisilla.

    Viikonloppuisin me tehdään usein retkiä metsään (heh, koska ei jaksata leikkipuistossa miehen kanssa kyyköttää, metsä alkaa heti leikkipuistosta ja lapsi lähtee helposti ”lähdetäänkö vähän metsään” ehdotukseen mukaan). Joskus löytyy mustikoita, joskus sieniä…ja kaikki tämä alle 4km Hkin päärautatieasemasta :D

    • krista
      7.9.2016 at 16:32

      Arkiliikuntaa! Myös tämä muuten kuulemma selvästi periytyy: esimerkiksi lapsi näkee sen, menevätkö vanhemmat aina hissillä (auts, mä teen näin) vai valitsevatko portaat. Ja samansuuntaisia päätöksiä tulee tehneeksi sitten aikuisenakin, ehkä.

      Tää on kyllä Suomessa niin mieletöntä, että ihan pienen matkan päässä pääkaupungin Rautatieasemalla on vaikka ja mitä luontoa. Nää meidän kuvat kans on otettu n. 5 km ydinkeskustassa, ja tässä on ihan Natura-alueitakin kyljessä. Joel on lapsuutensa leikkinyt metsissä, mutta niitä ei harmi kyllä enää ole :( Mutta onneksi monta muuta metsikköä tässä on säästynyt/säästetty. Sitä ei usein tajuakaan (ei muualla Suomessa asuva, joka kuvittelee koko Helsingin olevan asfalttia tai välttämättä edes ydinkeskustassa elävä helsinkiläinen), miten paljon luontoa on tosiaan niin lähellä!

  • Tilia
    7.9.2016 at 14:02

    Ottaako tuo ReimaGO-liiketunnistin lapsen liikunnaksi, jos lapsi istuu vaikka pyörän kyydissä tai rattaissa? Eli mistä se erottaa, polkeeko lapsi itse vai onko kyydissä? Olen ymmärtänyt, että ne aikuisten aktiivisuusrannekkeet ei esim. pyöräilyä kovin hyvin liikunnaksi tunnista, kun kädet on paikoillaan ja toisaalta sitten joku neulominen voi tuoda ”pisteitä”, kun kädet heiluu, vaikka istuisi muuten siellä sohvan pohjalla. Kiinnostusta olisi näihin härpäkkeisiin (sekä lasten että aikuisten), jos kuulisi hyviä kokemuksia aiheesta ja saisi lisäselkoa toiminnasta.

    • krista
      7.9.2016 at 16:41

      Itse asiassa en tiedä tarkemmin vielä – en ole vielä itse konkreettisesti tuota sovellusta testannut, halusin kirjoittaa tän jutun tuoreeltaan – mutta mäpäs kyselen Reimalta! Se on siis Suunnon aktiivisuusmittari eli luultavasti samat periaatteet kuin muillakin niiden mittareilla. Mutta kyselen, ja sit kirjoitan käyttökokemuksia kun saan varsinaisia omia kokemuksia! Mua kiinnostaisi siis kokeilla tuota itsekin ja ilmeisesti niin voi tehdä… Palaan siis! :)

  • MarjaH
    7.9.2016 at 16:10

    Mulle tuli eilen akuutti tarve lähteä kesken postauksen lukemisen ulos ;D Sinne siis suunnattiin lasten kanssa.
    .
    Me ei juurikaan ulkoilla perheenä, mä jonkin verran lasten kanssa. Onneksi on nuo lapset, niin tulee edes itse käytyä kävelyllä. Nyt käytiin viikonloppuna isomman kanssa metsäretkellä puolukassa, oli eväät ja kaikki. Kivaa oli!

    • krista
      7.9.2016 at 16:43

      No hei mahtavaa! Juttu toimi siis :)
      .
      Huomasin muuten ihan Insta-kuvista, että tosi moni oli luontoretkeilemässä sunnuntaina – just siis silloin kun mekin. Oli varmaan niin ihana auringonpaiste, että se houkutti! Kivaa oli meilläkin!

  • Piipo79
    8.9.2016 at 06:43

    Me ollaan mielestäni suht liikkuvainen perhe. Just tuo mitä sanoit siitä esimerkin voimasta. Oma äitinikin vielä 60-v vetää leukoja ja kävelee päivittäin 6km!! Meillä ulkoillaan pikku tihkusateessakin ja viikonloppuaamuisin yleensä toinen meistä käy omalla pitkällä lenkillä ja toinen menee siinä ysin pintaan lasten kanssa puistoo …lisäksi nelivuotias pyöräilee reippaasti nyt ainakin 6km lenkit kun väliin laitetaan puistoretki kauempaan puistoon 1,5vuotiaan tosin istuessa juoksurattaissa (mutta hän sitten puistossa viipottaa). Meille kävely on useammin vaihtoehto kuin ratikka (asutaan kyllä keskustassa), jalapsi kävelee kaupungillakin ihan kivoja matkoja. Arkiliikuntaa tulee lapsille varmasti yli 4h päivässä! Lisäksi 4-v käy voimistelussa ja futiksessa kerran viikkoon kummassakin!

    • krista
      8.9.2016 at 17:53

      Just hyvä esimerkki; näin se liikkuminen on varmasti teille periytynyt ja aika isolla todennäköisyydellä vois kuvitella, että teidänkin lapset on liikkuvaisia aikuisena!

  • Iina / Bebe au Lait
    8.9.2016 at 07:29

    Kun osaisin tartuttaa tämän kävelyvimman poikaankin! Koetan jo höpöttää kaupungilla 2-vuotiaalle, että ei nyt mennä sporalla tai bussilla, kun jaksetaan hyvin mennä rattailla. Tahtoisin opettaa sen asenteen, että kävely on se oletusvaihtoehto – julkiset varasuunnitelmia. :)

    • krista
      8.9.2016 at 17:56

      Mä luulen, että se tarttuu vähän niin kuin itsestään – ”äidinmaidosta”, niin kai sanotaan :) Mä oon ollut liian herkkä nappaamaan ratikan kaupungissa (ja olen edelleen), koska kengät. Nykyisin kengät on jo kävelykelpoiset, mutta se ratikaanhyppäystapa on edelleen vaan kiinni jossain selkäytimessä. Pitäisi tietoisesti tehdä muutos totuttuun!

  • pinsu
    12.9.2016 at 10:19

    Onko tuo ReimaGo sensori jotenkin kiinni taskun sisällä, vai riittääkö että sujautetaan vain taskuun? Jossain mainoksessa nimittäin sanottiin, että sensori napsautetaan taskuun, niin mietin että onko siellä joku kiinnike tms.

    • krista
      13.9.2016 at 20:42

      Joo siinä taskussa sisällä tosiaan on sellaiset pienet kolot, johon se napsautetaan! Veikkaisin, että just sen ansiosta se mittaa vähän paremmin tuloksia siitä sille tarkoitetusta vaatteesta kuin mihin tahansa taskuun laitetusta – eli että ei hölsky siellä. Mutta tää mun arvailua :)

  • ghettomutsi
    21.9.2016 at 11:28

    Hyvä kirjotus tärkeästä aiheesta! Täällä kirjottelee uusperheen mutsi uusperheen näkökulmasta. Itselläni on tarhaikäinen esikoinen ja miehen kanssa yhteinen vauva, olen siis äitiysvapaalla. Miehellä on myös edellisestä suhteesta ala-asteikäinen lapsi.

    Olen varttunut vähän landemmalla (10 km Oulun keskustasta eli juuri niin) joten lapsuus ja nuoruus tuli vietettyä ulkona, aina kun mahdollista ja säällä kuin säällä. Perheemme asuu kuitenkin lähiössä kerrostaloasunnossa, mistä huolimatta haluan lapsilleni opettaa samankaltaisen elämäntavan ja arvostuksen luontoa ja ulkoilua kohtaan, mikä mielestäni onnistuu hyvin täältäkin käsin. Esikoinen 3v kulkee noin kilometrin mittaisen tarhamatkan kävellen, vapaapäivinä ulkoilemme 3-5 tuntia päivässä ja tarhapäivisinkin pari tuntia jos vaan ehdimme. Lisäksi kuljemme kalassa, uimassa, marjassa ja sienessä, metsästämään en vielä ole poikia ottamassa vähään aikaan mukaan.

    ”Ongelmana” on kuitenkin mies ja hänen 9v tyttärensä, joka on meillä vuoroviikoin. Mies on tyypillinen sohvaperuna ja tyttärestä kovaa vauhtia tulossa sellainen myös. Ulos ei voi mennä, liikkua ei voi kun tulee hiki ja hengästyttää. Pikkupoikien kanssa on mälsää – ymmärrettävästi. Miestä olen koittanut patistaa lähtemään tyttärensä kanssa ulos, toteaa vaan ettei voi tytärtään pakottaa ulos tai liikkumaan. Onko kellään muulla tällaisia ongelmia tahi vinkkejä siitä millä saisin KOKO PERHEEN liikkelle?