Reikiä nolla!

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Xylitol Jenkki

Jenkin haastama telaketjutyttö täällä taas hei.

Olin sen PlusTerveys-hammaslääkärikäynnin jälkeen niin lumoutunut noista oiontahommista, että jätin silloin suosiolla kaikki muut hammashommat kertomatta. Tämä olkoon siis vähän niin kuin jatko-osa sille, että mitä sieltä suusta oikein löytyi.

Paitsi siis sitä rautaa.

Eka hyvät uutiset – ei reikiä!

Mä oonkin kyllä nyt yrittänyt olla tosi-tosi tarkka tän hammasterveyden kanssa. Hampaiden pesut, tietysti. Ja syön nykyisin itsekin tuollaisen Hakkaraisen aina, kun oon jotain suuhuni laittanut. Ja itse asiassa uuden tavan oppiminen on ollut tosi helppoa, kun Silva joka tapauksessa pastillin aina syö. 

Heh oma hammasterveyshän ei mua vielä saanut tällaista tapaa ottamaan – vasta se, kun tajusi ihan konkreettisesti, miten vanhempien oma xylitolin syönti vaikuttaa ihan suoraan ja tutkitusti lasten hammasterveyteen. Eli tää, mistä kirjoittelin ekassa hammasbloggauksessa. Mulle se oikeasti oli sellainen silmiäavaava tieto, jolla oli suora vaikutus omaan toimintaan.

Silva teki näytteeksi saaduista Hakkaraisista asetelman junan.

Niin joo, ja sitten ne huonot suu-uutiset: hammaskiveä. Paljon. Varasin ajan poistoon. Au au au au au.

Makukivennäisvesien lipittäminen raskauspahoinvointiaikana sen sijaan ei ollut tehnyt niii-iiiin pahoja tuhoja kuin olin kuvitellut. Kiilteen kulumaa oli, mutta hammaslääkäri lohdutti, että ei tää nyt ihan mahdottoman paha tilanne ole. Tämäkin kelpaa mulle positiiviseksi palautteeksi, kiitos vaan! Edelleen tuli muistutus siitä, että tavallinen maustamaton kivennäisvesi on ok – makukivennäisvedet ei, varsinkaan jatkuvasti päivän mittaan lipiteltynä (mitä siis harjoitin Silvan odotusaikana).

Elämä teki asetelman kaaoksen. (huomaa mm. kasvoton ambulanssiukkeli, katkennut puuhelminauha ja Joelin lattialle tiputtama (grr) turkkilainen pikkukipponen)

Mutta joo ei sieltä hammaslääkäriltä nyt niin murskapalautetta tullut kuin mitä olin pelännyt. Kulumaa oli, mutta kaiken kaikkiaan kuulemma ihan hyvin hoidetut hampaat – jea! No niinhän se sanoi se mun yks hammaslääkärikin: että jos nämä hampaat eivät olisi näin hoidetut, tää purenta ei ikinä olisi pysynyt kasassa tähän asti.

Oon myös miettinyt nyt aika paljon hammastapoja omasta lapsuudesta – että mikä on ollut hyvää ja mikä ei. Mähän en ole oikein koskaan ollut karkinsyöjä; ihan opettelemalla opettelin syömään karkkia (kaveripainostuksesta) joskus kouluikäisenä. Purkka oli suurimmaksi osaksi tuota Jenkkiä, vaikka sen terveysvaikutuksista ei mun mielestä silloin mitenkään puhuttu. Se oli vaan silloin… …se juttu. Että jenkkiä piti olla.

Mutta apua muistatteko Hubba Bubban? Sellainen järkyttävän isoksi turpoava purkka, mitä piti vielä tunkea koko paketti suuhun niin, että ei pystynyt puhumaan. Uih! Ja uhh kun miettii sitä happohyökkäystä, mikä on jyllännyt, kun koko päivän on sellaista mäiskyttänyt.

Joo tää tiukkanutturaäiti ei aio kyllä antaa lapselleen muuta kuin xylitol-purkkaa niin kauan kuin vaan itse voin asiaan vaikuttaa.

Toinen, mitä oon miettinyt, on tikkari. Apua eiks se oo tyyliin karkista kamalinta, kun sitä saatetaan nuoleskella piiiitkiä aikoja. 

”No niin löysäähän täti nyt sitä nutturaasi”. Sori, en löysää :)

Elämä teki asetelman kaaoksen, vol 2. Hei bongasin just tästä kuvasta sen ambulanssiukkelin kasvot – nehän on tallessa!

 

Mutta joo. Mä haaveilen jo niistä hammasrempan jälkeisistä ajoista. Omissa haaveissani pidän sitten hampaistani niii-iiiin hyvää huolta – ne ovat terveet ja suorat ja bling bling bling. Valkoisetkin. Ehkä teen sit sellaisen uuden valkaisunkin.