Rehellisiä ainakin

Taustaa: Silvalle on tyypillistä flunssien jälkeen kuulon tilapäinen huononeminen, sellainen kausi päällä myös nyt.

*******

Tiedättekö ne tilanteet, kun lapsille annetut ohjeistukset ja neuvot kaikuvat kuin kuuroille korville? Okei, tiedätte.

Oltiin siis juuri erässä sellaisessa tilanteessa. Olin jo viidestä kymmeneen kertaa sanonut, että… …mitä nyt sitten juuri silloin olinkaan sanomassa, en edes muista. Ehkäpä ”odottakaa vielä hetki” tai vaihtoehtoisesti ”laittakaa kengät jalkaan”. Mahdollisesti myös ”varokaa vähän niiden vappuviukojen kanssa, että ette sohi toisianne kasvoihin” tai ”katsokaa eteenne, mihin juoksette”. Joka tapauksessa lempeän mutta vahvan (haha) ohjeistukseni tehoarvo oli sillä hetkellä tasan nolla; tytöt siinä oikein hyväntuulisina pelleilivät ja sähelsivät jotain keskenään, mutta eivät edes näytelleet noteeraavansa äidin sisäsyntyistä syvää auktoriteettia (HAHA) millään tavalla.

”Onkohan tässä nyt ongelma kuulemisessa vai tottelemisessa?”, sanoin närkästyneenä hieman kovemmalla äänellä.

”Kuulemisessa!”, vastasi Silva iloisesti.

Seela oli hiljaa, mutta virnisteli siinä velmuillen.
”…ja tuolla Seelalla varmaan sitten tottelemisessa”, huokaisin hiljaa ja enimmäkseen itsekseni.

”JOO, NIIN ON”, vahvisti Seela painokkaasti ja nyökytteli päätään.

No. Ainakin ovat rehellisiä.

Kuvan henkilöt liittyvät tapaukseen.

51

You Might Also Like

  • Pieta
    2.5.2017 at 14:39

    :´D

  • Lilah
    2.5.2017 at 23:17

    Nää on näitä hetkiä, jolloin äiti häviää nurkan taakse nauramaan. Tai vaihtoehtoisesti homma menee yhteiseksi räkätykseksi jonka jälkeen kukaan ei muista mikä se alkuperäinen käsky oli tai jos muistaa, lapset heittää homman vitsiksi yhä uudelleen.
    Vuosi sitten tulin iltapalapöydässä sanoneeksi koululaisille pelleilystä ”nyt jotain rajaa”, mihin 2v huusi riemulla perään ”EI OO”. Siinä kun sitten hirnuttiin kaikki porukalla, hän veti ruokaa väärään kurkkuun ja aikansa yskittyään yökkäsi viimeisen puurolusikallisen takaisin lautaselle. Hämmentyneenä ipana katsoi tuotosta ja tokaisi ”oho, minulta tuli purplu” (kuopus oli pariviikkoinen, joten puklu-sana oli ahkerassa käytössä).

    • krista
      3.5.2017 at 08:04

      Ei oo rajoja, ei :D Joo, ei tuossa pokka kyllä pitänyt meilläkään :D