Luuliko joku, että Nopsajalan ”Villiks” (ihan hurjan hyvä zumba-biisi muuten) kertoo jostain bileistä? Haha, väärässä olitte! Lukekaapa sanoja tarkemmin – tämähän kertoo ihan selvästi lasten nukkumaanmenoajasta!
(sanat mukailtu: Nopsajalka/Villiks)
”Pysy liikkeellä vaan,
pysy rytmissä vaan,
harjaa hampaita,
kuuntele nyt mua,
äiti takahampaista jatkaa.
Joo mä sanon:
Harjaa hampaita vaan,
nyt ei jumittaa saa.
Harjaa hampaita,
kuuntele nyt mua,
(voi v*u) isi tuu tästä jatkaa.
Alright äidin mussukat,
aika nostaa ilmaan niit tassuja,
kun on nukkumatti tontilla.
Tän homman nimi on,
meno menee villiks lapset menee menee hulluks,
ku on nukkumaanmenoaika.
Just nii just nii.
Meno menee villiks, villiks
äiti tulee täällä hulluks, hulluks
hermoromahdusfiilis, fiilis
lapset tekee mitä sattuu, sattuu.
Kun mä ootan mun lasillista viinii,
kieli ulos pääsee joskus chillii,
ku tää on tavallista hullumpi aika,
lapset kiljuu koko kylppäri raikaa.
Ja te tulitte tänne riehuu,
väsytahtiin mulla alkaa kiehuu,
tuu alas sieltä ei siel saa liehuu,
väsytahtiin, väsytahtiin.
Ja sä et voi tehdä mitä vaan,
miks tää on aina tällaista saat saat saat saat(*na)
Tää on nukkumatti tontilla taas taas taas taas
Vähän tahnaa pannaan harjaan vaan vaan vaan vaan
Tälle sekoilulle ei näy loppua aa aa aa.
Meno menee villiks, villiks
äiti tulee täällä hulluks, hulluks
on hermoromahdusfiilis, fiilis
lapset tekee ihan mitä sattuu, sattuu .
Villi villi villimpi ku villi,
neljä ja kuus vee iltavilli.
Tääl ei oo ketää kasvatuspoliisii,
tääl ei oo ku vaa oikeit vanhempiiii,
jotka haluu tehä jotaki siistii,
kun saa lapset kuorsausbiittiin.
Tuu vaan yöpaita messiin,
laita se jo päälles pliis pliis pliis.
Pysy liikkeellä vaan,
pysy rytmissä vaan,
harjaa hampaita,
kuuntele nyt mua,
äiti takahampaista jatkaa.
Just niin, sellanen ilta ja sellanen nukkumaanmeno
Mä sanon villi villi, villimpi ku villi,
villi-inkkari ku vaa piileksii
ja juoksee karkuun vanhempii.
Meno menee villiks, villiks
äiti tulee täällä hulluks, hulluks
on hermoromahdusfiilis, fiilis
lapset tekee ihan mitä sattuu, sattuu.
Vielä vaan mä sanon villiks, villiks.”
Joo. Mä aika vahvasti veikkaan, että Nopsajalallakin on lapsia.
PS. Aiempia omia puujalkasanoituksia täällä ja täällä.
19
Miitu
24.8.2018 at 22:00Soita true 😂 Paitti että useimpina iltoina tästä joutuu selviämään yksin. Joinain iltoina zeniläinen mielentila saattaa pysyä melkein loppuun.
krista
27.8.2018 at 16:06Mä oon hihitellyt tuolle ennakoivan tekstinsyötön ”korjaukselle”, soita true. Vaikka tiedän, että siinä pitäisi varmaan lukea ”so true”, mulla tulee aina siitä mieleen ”soita Paranoid”. En edes tiedä miksi :D Okei väsynyt huono huumori, sori :D
–
Meillä on muuuten hassu ilmio: oon muutaman kerran hoitanut tuon yksin ja silloin tuntuu olevan jopa vähemmän riekkummista – ehkä sitä itse on just, kun itse psyykkaa itsensä paremmin zeniksi, kun tietää että itsekseen on selvittävä. Tai sitten meidän lapsetkin vetävät ”molempien vanhempien iltoina” kierrokset täysille tajutessaan, että on tuplasti aikuishermoa ärsytettävänä :D Joskus oli pidempiä kausia, kun Joel hoiti kokonaan itse, kun mulle nuo muruset heittäytyivät vaan ihan mahdottomiksi. Mutta joo, se zeniläinen mielentila ois kyllä tosi hyvä tän yhtälön toimimiseksi (ja monen muunkin yhtälön). Mistäköhän sellaista sais…? Mun zen taisi tipahtaa toisessa synnytyksessä :D
Mansikka
25.8.2018 at 07:46Hehee, ihana! Voin kuvitella tuon menon ja vanhempien tuskanhien määrän siinä samalla! 😀 Tässäpä kertomus (tosi- sellainen) toisenlaisesta nukkumaanmenosta, jos siitä vaikka olisi jollekin apua. Tämä toistuu siis meillä joka ilta, ja iltavilli on käynyt meillä viimeisten viiden vuoden aikana kylässä hyvin, hyvin harvoin. Meillä iltaruualta/-palalta lähdetään jämptisti iltapesuille (hampaat, suihku, pottailu/pyttyily vaihtelevassa järjestyksessä). Jos ollaan jo vähän myöhässä tai muuten tuntuu, että voisi auttaa sujuvia iltapesuja, niin hampaat pestään jonkin YouTuben kahden minuutin hammapesuvideon säestyksellä. Iltapesuilta mennään suoraan sohvalle lukemaan iltasatu (yleensä n. 5-15 min.), sitten vielä vessaan, jos tarvii, ja sitten suoraan sänkyyn. Mahdollinen karkailija palautetaan heti takaisin sinne, missä piti olla, ja koitetaan olla antamatta tilaa höpöttelyille enää siinä vaiheessa päivää. Toimii ainakin meidän kahden monin tavoin hyvin erilaisen lapsen kanssa, kun rutiinia on toistettu varsin säntillisesti päivästä ja vuodesta toiseen. Parhaiten asiat sujuvat, jos molemmat aikuiset osallistuvat iltatoimiin, mutta iltavilleiltä on pääsääntöisesti vältytty myös toisen ollessa pois. Tietenkin ajoitus on tärkeä: liian väsyneiksi ei saisi lapsia päästää (varsinkin toinen menee meillä silloin ihan lötköpötköksi ja kaikki iltatoimet kestävät tavallista kauemmin), vaan rutiineiden kanssa saa olla ajoissa liikkeellä. Esim. meillä pyritään aloittamaan lämmin iltaruoka n. 1,5 tuntia ennen haluttua sängyssä oloaikaa (aika hieman vaihtelee sen mukaan, miten edellisenä yönä on nukuttu ja onko nukuttu päiväunia; aika voi olla lapsilla keskenään eri), ja kevyempi iltapala (silloin kun lämmin ruoka syöty aiemmin) koitetaan aloittaa noin tuntia ennen. Sillon jää lapsista hitaammin toimivammallakin tarpeeksi aikaa syödä ilman että saa olla aikuinen koko ajan hoputtamassa. Aina ei tietenkään mene niin kuin Strömsössä; joskus tullaan kotiin liian myöhään, ja sillon tulee hoputeltua enemmän, eikä tunnelma pysy niin mukavana. Seuraavana päivänä tällainen kostautuu meillä vieläpä liian vähän nukkuneina lapsina (varsinkaan toinen lapsista ei osaa paikata unta aamusta, jos on mennyt illalla liian myöhään nukkumaan), mutta iltavilleiltä on onneksi vältytty silloinkin 🙂
krista
27.8.2018 at 16:17Kuulostaa tosi hyvältä, hienosti teillä toimi! <3
-
Meillä taitaa ongelma olla vähän se, että MUHUNKIN iskee se iltavilli, päädyn iltabiiseillä sheikkailemaan ja hyppimään ("I like to move it move it" on usein iltabiisi, ei taida olla kovinkaan hyvä rauhoittava kappalevalinta :D ) ja ehkä tää sit osittain periytyy ja osittain tarttuu :D Meidän lasten tuollainen iltavilliys on onneksi (nykyään, kun uhman pahin terä on taittunut jo vuosi sitten) tosi usein just sellaista positiivista; tanssimista ja laulamista ja yleistä kikattelua, ja AIKUINEN on se, jolla ne hermot menevät, kun lapsi vaan heiluttaa hammasharjaa eikä laita sitä suuhunsa :D
-
Sen sijaan sitten, kun sinne sänkyyn pääsee, homma toimii meilläkin ihan idyllisesti. Mitään karkailua ei siinä vaiheessa ole, lapsille annetaan hyvän yön halit, sanotaan "hyvää yötä kauniita unia" ja sinne jäävät nukahtamaan <3 Mutta se hampaiden pesu ja yökkäreiden laitto on joskus tuskaa, kun.. I LIKE TO MOVE IT MOVE IT :D Ja silleen :D
Mansikka
27.8.2018 at 20:25Heh, voin kyllä kuvitella, kuinka aikuisen iltavilli tarttuu lapsiinkin! :D Kuulostaa siltä, että teillä on ainakin hauskaa, ja se on ihana juttu se! <3 Meillä varsinkin mun kanssa on välillä vähän armeijameininki, kun ohjeistan toimimaan joutuisasti ja siirtymään hommasta toiseen sujuvasti. Koitan kuitenkin pitää ilmapiirin mukavana eli voidaan jutella mukavia samalla jne. :) (Paitsi jos ollaan liian myöhään liikkeellä, niin sitten vähän turhaudun ja alkaa uhkailut: "Jos vielä jatkat vitkuttelua, niin ehtii lukea vain ihan lyhyen iltasadun / ei ehditä lukea ollenkaan.." jne. Semmoinen ei tietenkään ole kivaa kellekään.. Pitäisi jaksaa pysyä positiivisena ja kannustavana silloinkin!)
Hienoa, että sänkyynmeno ja sinne jääminen sujuu teillä niin hyvin! <3 Ootteko koskaan kokeilleet, auttaisiko iltapesuilla, jos lapset menisivät sinne eri aikaan (esim. toisen kanssa yökkärit päälle eri huoneessa ja sitten hammaspesulle kylppäriin ja toisen kanssa toisinpäin), siis silloin kun molemmat aikuiset ovat mukana iltatoimissa? Jäisikö iltavillit vähemmälle?
Jenni M.
26.8.2018 at 21:16Niin totta! Etenkin toi ”isi jatkaa tästä” :D
Jotenkin se (usein sylissä) venkoilu hampaiden harjauksen aikana on vihon viimestä. Mansikan tyylillä meilläkin mennään, mutta ei se tohon harjaukseen kyllä tepsi.
Liian usein tulee sitten möläytettyä jotain hammaspeikoista…
Mansikka
27.8.2018 at 08:20Joo, kaikenlaisia hankalia vaiheita on meilläkin ollut hammaspesun suhteen. Varsinkin juniorin ollessa reilu 1,5-vuotias sai keksiä vaikka mitä temppuja (lauluja, kutituksia ym. höpsötyksiä), että sai lapsen nauramaan. Siinä piti olla sitten nopea, että sai edes jotain harjattua, ennen kuin hampaat puristuivat taas tiukasti hammasharjan varren ympärille :D Esikoisen kanssa oli puolestaan hankalin vaihe joskus vajaa 3-vuotiaana. Siitä selvittiin keräämällä ”hammaskeijutarroja” aina hyvin menneestä hammaspesusta, ja kymmenen tarran jälkeen oli luvassa palkkio. Siinä samalla huomattiin kyllä myös, että senhetkinen hammasharja taisi olla turhan kova lapsen suuhun, ja harja meni sitten vaihtoon. Ihan parhaiksi todettuja ovat meillä olleet Oral-B:n Nalle Puh -harjat. Ikäsuositus on kyllä 4-24 kk ja ikää molemmilla lapsilla jo reilusti enemmän, mutta mikäs siinä, kun toimivat :D (Välillä harjoitellaan myös sähköhammasharjan käyttöä, mutta itse koen sillä harjaamisen vielä jotenkin hankalaksi.) Vähän isompien kanssa YouTuben hammaspesuvideot on olleet sitten mainioita – suosittelen!
krista
27.8.2018 at 16:20Meillä on kans hampaidenpesussa pienemmän kanssa kaikenlaisia… …vaiheita :D Isompi jo onneksi pesee itse, kunhan tanssiltaan ja laulultaan ehtii :D :D :D
Mansikka
27.8.2018 at 20:26:D Se on aina mukava kuulla, että muillakin on näitä vaiheita! :D
Lilah
27.8.2018 at 14:08Iltapuuhissa yleensä 4 lasta ja yksi aikuinen, joten siinä sompaillaan miten parhaaksi kulloinkin katsotaan ja pääsääntöisesti liian myöhään, koska isompien lasten harrastuskyyditsemisistä tullaan usein vasta samalla tunnilla kuin pitäisi olla jo nukkumaan menossa. Sähköhammasharja pelittää pienten kanssa parhaiten tai aktiivinen peikkojen metsästys, jossa aikuinen arvailee mitä kaikkia peikkoja löytää ja lapsi korjaa, jos peikon laatu ei osu yksiin syödyn ruuan kanssa. Isommat lapset on puuhassa vuoroin avuksi ja häiriöksi, vähän päivästä riippuen.
krista
27.8.2018 at 16:25Mekin ollaan pääsääntöisesti liian myöhään, mutta meillä ei ole antaa edes siihen kunnon selitystä muuta kuin se, että ei malteta aloittaa iltatoimia ajoissa :D Myöhäinen elämänrytmi ja silleen :) Toisaalta se on ihanaa, kun lapset nukahtavat heti sänkyyn päästessään eikä siinä tarvitse enää temppuilla. Ja toisaalta sit jos etenkin nuoremman kanssa menee LIIAN myöhäiseksi väsymyksen kannalta, niin.. …no, sen kuulee sit koko kortteli. Että sellaista tasapainoilua :)
Satsuma
27.8.2018 at 22:12Mahtavat noi krokotiilikuvat :’D, just iltatoimista selvinneenä huvitti tämä juttu kyllä…
Tiia
31.8.2018 at 22:31Meilläkin on nykyään iltapuuhissa kaksi kikattavaa ja toisiaan lietsovaa apinaa. Mulla on kyllä itselläkin taipumusta lasten kanssa pelleilyyn, esim. omintakeisiin hammaspesulauluihin. Mutta välillä haluais vaan, että lapset ois edes hetken hiljaa. :)