Se puhuu! (vol. 2)

”Kuka voisi antaa minulle vauhtia?”, kysyi Seela eilen illalla uudessa (kierrätysryhmästä ilmaiseksi!) lastenkeinutuolissaan.

”Äiti auttaa nämä sukat jalkaan”, Seela sanoo – enemmän vaatien kuin pyytäen.

”Pupu on mennyt tästä”, Seeluska toteaa joka ikisestä jäljestä maassa.

pupu jäljet

Kyllä! Se ihan puhuu-puhuu! Eikä enää yksittäisiä sanoja tai sanapareja, vaan ihan kokonaisia lauseita.

Isosiskon varhainkehittyneitä puhetaitojahan meillä hämmästeltiin ja ihasteltiin jatkuvalla syötöllä. Pikkusisko puolestaan on ollut alusta asti fyysisempi tyyppi – motorikka kun taas Silvalla tuli hitaammin. Niinpä me ollaan kai jotenkin totuttu siihen, että pikkusisko ilmaisee itseään pontevasti, mutta suht lyhytsanaisesti. Ja sitten – naps vaan – pikkusisko yks kaks yllättäen sanoo, että”isin leuassa on karvaa” tai ”ei tuu maitoo tästä”. (osoittaen äidin rintaa)

Vau.

leikkipuistossa

Ja täytyy sanoa, että elämä on tämän taidon myötä taas merkittävästi helpottunut. Tai siis paljon mieluummin kuulen ruokapöydässä sanat:
”äiti, anna muumimammahaarukka” kuin määrittelemättömän hepulin. Ääk haluutsä leipää? maitoa? mitä se nyt haluaa? tutti? syliin? ei hätää, rakas! mitä sä haluat? vettä? onko jano?

Ja kun kaikki nämä vuodet se ois vaan halunnut sanoa, että muumimammahaarukka. MUUMIMAMMAHAARUKKA.

Mutta kyllä. Voimakastahtoisen lapsen suuria merkkipaaluja turhautumien helpottajana:
1. liikkumistaito
2. puhumistaito

Check! Check!

Tästä eteenpäin kaikki on kuin leikkiä vaan ja ruusuilla tanssimista! Joo, on on! Tietysti on!

”Isi kakkaa IIIIIIISOON pönttöön”, kertoi Seela tänään leikkipuistossa ylpeyttä äänessään.

60
Like

You Might Also Like

  • Heispi
    18.3.2016 at 15:50

    Se kun pääsee jyvälle mitä se pikkutyyppi on pienessä päässään kehitellyt! Upeaa!

  • Camilla / Kaksin kaunihimpi
    18.3.2016 at 17:31

    Vahvatahtoiset. Huoh, pois en vaihtais, mutta välillä meinaa usko loppua. :D Juuri kun alkaa uskoa, että tästä tää elämä vaan helpottuu, alkaa ne vaiheet kun ei oikeastaan tiedetä mitä halutaan, tai halutaan ihan ristiriitaisia asioita, mutta kaikkea toki todella ponnekkaasti. Viisivuotias on peruselossa se jonka kanssa kaikesta voi neuvotella ja keskustella järkevästi, mutta ans olla kun neiti ei enää itsekään tiedä mistä hiertää ja mikä kiukuttaa… sitten ollaan voimakastahtoisia äärimmäisen verbaalisesti: ”Sä olet tänään ollut enemmän ilkeä äitipuoli kuin äiti! Oikeiden äitien kuuluu ymmärtää lapsia ja olla kilttejä ja antaa kivoja juttuja! OIKEAT äidit ei pakota lapsia siivoamaan omia lelujaan!” Jep jep. :D

    • Lilah
      18.3.2016 at 21:43

      Just näin. Ja kun sama tyyppi on 9v, se tietää täsmälleen millä sanoilla loukata sille päälle sattuessaan. Todellakin osuu ja uppoaa. Murrosikää odotellessa…

      Nelivuotiaana hän sanoi aikuisen korotettua ääntään tai ensimmäisten ystävällisten pyyntöjen muututtua tiukempisävyisiksi: ”ei lapsille saa noin puhua, pitää pyytää kauniisti”. Vähän siitä sitten keskusteltiin kauanko niitä kauniita pyyntöjä on mielekästä jatkaa jos mitään ei ala tapahtua…

  • Miitu
    18.3.2016 at 19:22

    Vau! Upeaa Seela. Ihan semmosia tavallisia lyhkäsiä sanoja… Mä kans jännityksellä odotan, mitä tää pienempi papupata 2v-synttärien tienoilla tuottaa. Tahtonsa on osannu ilmaista jo pitkään, mut edelleen on just noita arvailutilanteita, kun äiti ei vaan tajuu…

  • Hanna-Marleena
    18.3.2016 at 20:30

    Pupu on mennyt tästä! Heti tuli mieleen Masha ja karhu jakso eläinten jäljillä, Mashan mielestä kaikki jäljet pupun
    https://m.youtube.com/watch?v=rnm61GN2O8w

  • Torey
    18.3.2016 at 21:14

    Ja se MUUMIMAMMAHAARUKKA on ehkä siellä pienessä päässä vähän aikaa vaatimu harjottelemista. :D Ihana Seela!

    Mä odotan nyt kävelyä tolta meiän pienemmältä. Kaikkialle se kyllä kiipeilee. Sanoja sit sen jälkeen ni kans tietää mitä se oikeen tahtoo! :D

  • Jenn-
    18.3.2016 at 21:34

    Huomenna mäkin vaan lykkään tolle meidän neidille muumimammahaarukan, jos se on myöskin sitä vailla! Ikään nyt 1 v ja 3kk eikä yhtään sanaa vielä, mutta hirveät hepulit, kun äiti ja isi ei ymmärrä. Useimmiten hän on tosin Pikku-Myy-pastillia vailla, sen mä jo ymmärrän. Mä toivon, että meilläkin vähän helpottaa sitten, kun hän päättää avata sanaisen arkkunsa.

  • Vannikkila
    18.3.2016 at 21:56

    Seela ollut heitä, jotka haluavat selvästi osata ennenkuin yrittävätkään :)

    Meillä tulee uusia sanoja ja lauseita ihan koko ajan (”herkkyyskausi”ko se sana oli?). Vähän meinaa melkein jo alkaa jännittämään, et milloin hoitopaikassa toistetaan ihan kaikki, mitä kotona on kuultu… (tähän se semmoinen monella foorumilla käytössä oleva ninjaemoji).