Plan B (reissussa sattuu ja tapahtuu)

Useammassakin aiemmassa keskustelussa on mietitty, että mitäs sitten, jos sellaisella ”autiolla saarella” (eivät nämä siis oikeasti ihan autioita ole) iskee äkillinen lääkäriin pääsyn tarve. Ja hyvä bloggaaja tietysti tällaiset jutut itse testaa, jotta pääsee sitten mahdollisimman realistisesti vastaamaan.

Nyt meillä nimittäin on kokemusta myös siitä.

*******

Tämä on muuten yksi niistä jutuista, joita näköjään naperon kanssa/raskaana reissatessa tekee eri tavalla kuin ennen. Aiemmmilla reissuilla paljon isommatkin vatsataudit ovat saaneet meidät vain ottamaan pari päivää rennosti (vessan akuutissa läheisyydessä), mutta nyt kun turistiripuliarpa osui ikävästi tirppaan, päätimme reagoida mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Silvalla oli ollut parin päivän ajan ”masu vaikee” ja pientä kuumetta, jota hoidettiin supoilla tarvittaessa, lähinnä iltaisin. Mutta muuten tirppanen oli oma iloinen itsensä, joten emme olleet mitenkään huolissamme.

Mutta sitten yhtenä päivänä Ko Kradanilla tirppa ei herännytkään päiväuniltaan pirteänä, vaan olisi halunnut vain nukkua, nukkua, nukkua. Leikit eivät kiinnostaneet vaan syli oli ainoa kelpaava paikka; tutti suussa ja turvatiikeri kainalossa. Ruoka ei ollut maistunut koko päivänä (eikä oikein edellisenäkään) eikä Silva suostunut juomaan juuri ollenkaan. Ihan selvästi näki, että nyt ei ole lapsi kunnossa.

Illalla mainitsimme huolestamme bambumajarykelmämme omistajalle, ja noin 20 sekunnissa hän oli järjestämässä meille kyytiä heti seuraavalle aamulle mantereelle ja sairaalaan. Hän soitti pari puhelinsoittoa ja kaikki oli selvää: klo 8.30 paikallinen long tail boat hakee meidät suoraan majamme edestä. Mantereella on auto odottamassa, ja se vie meidät Trangin kaupunkiin matkatoimistoon. Ja sieltä meidät neuvotaaan sairaalaan.

No ööö okei. Mennään vaan.

Koko matka sujui aivan unelmamaisen hyvin. Ja kun auto ajoi matkatoimiston eteen, sieltä jo englantia hyvin puhuva nainen huhuili, että: ”You are going to hospital?”.

Juu, ollaanhan me.

Vaihtoehtoja oli useita. Paras sairaala olisi yksityinen Watttanapat – mutta se olisi kallis. Sitten olisi erilaisia klinikoita. Mutta jos vakuutus on, niin sitten ehdottomasti kannattaa mennä Wattanapatiin.

No, vakuutus on. Wattanapatiin siis.

Lähdimme siis omalta bambuhutiltamme klo 8.30, ja ennen puolta päivää olimme jo huippuhienossa sairaalassa omassa huoneessamme, ja lääkäri oli jo tutkinut Silvan ja labrat otettu. Tuloksetkin tulivat pian. Diagnoosi oli juuri niin kuin arvelimmekin: ihan tavallinen turistiripuli, joka pienessä kropassa (yhdistettynä syömättömyyteen ja juomattomuuteen) oli aiheuttanut nestehukan.

*******

Wattanapat oli huippu. Meidät otettiin sisälle osastolle, koska Silvalla oli nestehukkaa – tiputukseen siis. Samoin antibiootit oli helpompi aloittaa suonensisäisesti; tutkimuksista kävi ilmi, että ripulin oli aiheuttanut bakteeri, johon antibiootit purevat.

Majoituimme kaksi yötä omassa huoneessa, joka oli kuin hyvätasoinen hotellihuone sairaalasängyllä. Lämmin vesi, ilmastointi, jääkaappi – ja oma pieni sohvaryhmä, ruokapöytä, laajakuvatelkkari ja vedenkeitin ja niin edelleen. Sairaalarakennuksessa oli oma minimarket ja kahvlla, ja jopa kauneushoitolaan tai kampaajalle olisi päässyt. Lääkäri kävi alkuun kierroksella jopa parin tunnin välein, hoitajia lappasi sisään jatkuvalla syötöllä. Tuli ruokaa ja siivoajaa. Vessaa siivottiin pari kertaa päivässä, ja siivoamisen yhteydessä jopa suihkuverho vaihdettiin. Kaikki thaimaalaisen ystävällisesti hymyillen.

Ehdottomasti hulppein sairaalakokemus ikinä.

Niin ja se hinta… Meiltä kysyttiin tullessamme useaan kertaan, että onko meillä thaimaalaista vakuutusta. Ja jos nyt sairaalan puitteista ja hoidosta voi mitään päätellä, niin kyseisessä sairaalassa ei varmasti käy kukaan paikallinen ilman vakuutusta. Me selitimme, että ei ole thaimaalaista vakuutusta vaan meidän maamme oma. Virkailijat varoittelivat, että todennäköisesti joutuisimme maksamaan laskun käteisellä tai Visalla ja hakemaan vakuutuskorvaukset kotimaasta jälkikäteen. Ja että pelkästään yksi vuorokausi huoneessa maksaa euroissa noin 600 euron verran, päälle vielä kaikki hoito, tutkimukset ja lääkkeet.

Ihan sama. Selvitellään myöhemmin. Nyt hoitoon.

*******

Sairaala ansaitsee siis kaiken mahdollisen hehkutuksen, mutta samoin ansaitsevat myös kaksi tahoa Suomessa.

Ensin kuitenkin yksi piiiiitkä miinus.

Aikaisemmilta kokemuksiltani olen ymmärtänyt, että luottorajan nostaminen matkalla ollessa käy niinkin helposti kuin yhdellä puhelinsoitolla Suomeen (jos pankkitunnukset ovat mukana) – ja niin olin itse asiassa kerran aiemmalla reissulla Sammon asiakkaana tehnytkin.

Nooh, soitin sitten nykyisin käyttämääni nimeltämainitsemattomaan päivittäisasiointipankkiini tarkistaakseni luottorajani ja kysyäkseni, että voiko sitä nostaa. Selitin tilanteen: olen thaimaalaisessa sairaalassa lapseni kanssa, ja lasku tulee luultavasti olemaan iso. Vakuutusyhtiö korvaa, mutta sairaalasta sanotaan, että todennäköisesti joudun ensin maksamaan laskun Visalla täällä päässä.

”No se luottorajan nostaminen ei nyt ainakaan onnistu. Siinä on normaali kahden viikon käsittelyaika”, maailman epäempaattisin miesvirkahenkilö vastasi tylysti.

Seuraavaksi alettiin kysellä käyttäjätunnuksen viittä viimeistä numeroa. Luettelin sujuvasti koko tunnuksen ulkomuistista.
”Sanotko ne viisi viimeistä numeroa uudelleen, kun ei kuulunut?
Viisi viimeistä, hetkinen, mitkäs niistä on nyt viisi…. Ja saman tien: se koko hemmetin numero oli täydellisen kadonnut muististani.
”Voi ei, mä en saa niitä ulos päästäni enää! Salasanan muistan ja tässä on mulla tuo tunnuslukutaulukko. Enkö niillä…?”
”Niitä kysyn vasta SEURAAVAKSI, ensin tarvitsen sen käyttäjätunnuksen.”

Aloin niiskuttaa. Minulla on tuossa sairas lapsi vieressä ja pari muutakin asiaa mielen päällä.

Mies tenttasi numeroa vielä hetken ja lopulta hyvin nuivasti totesi, että kyllä se onnistuu pankkikortin numerollakin.

Ai kiitti. Eli turhaan minua itketit. Kaivoin pankkikortin esiin.

Nooh, luottoraja oli silti vain 1000 euroa ja pelkäsin, että laskun maksamiseen se ei riitä. Eikä nostaminen siis onnistu.
”Ei voi mitään, mäpäs sitten… …soitan toiseen pankkiin”, päätin puhelun.

*******

Ja sitten iso plussa: soitto Sampoon eli nykyiseen Danske Bankiin.

”Oi ei, eihän mitään vakavaa ole lapselle käynyt?”, parahti ihana empaattinen virkailija, kun selitin tilanteen.
”Totta kai se onnistuu! Katsotaan yhdessä, mitä asialle olisi parasta tehdä!”

Luottoraja oli itse asiassa kuulemma jo entuudestaan kolmessa tonnissa (huh), ja lisäksi virkailija ehdotti, että voisin siirtää käyttötililtä rahaa Visan puolelle ”puskuriksi”, jos sairaalalasku on vielä tätäkin isompi.

Tunnistauduin vielä pankkitunnuksillani (en muistanut tätäkään käyttäjätunnusta, mutta se ei haitannut, koska sotulla, salasanalla ja avainluvuilla sain tunnistautumisen hoidettua) ja nips vaan – Visalla viisi tonnia käyttövaraa.

Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, KIITOS!

Virkailija toivotti vielä tosi lämpimästi paranemisia ja että päästäisiin nauttimaan lomastakin. Ja huokaili kanssani samassa kuorossa, että onneksi tällaisia tilanteita varten on vakuutukset. Ihana ihana ihminen.

Mainittakoon vielä, että kyseisessä pankissa minulla ei nykyäään enää ole juuri muuta kuin asuntolaina ja nuo säästöt – virkailija hyvin varmasti näki, että tilitapahtumia siellä oli viime aikoina hyvin vähän. Mutta SILTI sain noin ihanan palvelun kriittisellä hetkellä.

Niiii-iiiin isot pisteet Danske Bankille!

*******

Ja kun nyt on pisteiden jakoon päästy, niin myös toinen taho pelasti meidät massiiviselta stressiltä!

Pian pankkipuhelun jälkeen Ifistä soitettiin. Sairaalasta oli oltu heihin yhteydessä ja vaikka kysymyksessä ei ollutkaan sopimussairaala, kaikki oli kunnossa. Tekstarilla saatiin SOS Internationalin yhteyshenkilön suora numero – palvelu auki 24h. Todennäköisesti päästäisiin sittenkin sairaalasta ulos maksamatta pennin hyrrää.

Myöhemmin tuli toinen puhelu: Ifin oma lääkäri. Oli ihanaa kuulla myös suomen kielellä kerrottuna, että tirpan vaivat kuulostavat hyvin-hyvin tavallisilta – nyt vain nesteytystä, lepoa ja antibiootteja; olette hyvässä hoidossa siellä.

Samana iltana SOS Internationalista ilmoitettiin, että maksusitoumus on tehty.

Kaksi vuorokautta sairaalaan saapumisemme jälkeen astuimme ulos Wattanapatin sairaalasta, tirppa taas omana itsenään iloisesti tuk-tukille hihkuen.

Emmekä joutuneet maksamaan mitään. Allekirjoitukset paperiin riittivät: sairaala hoisi kaiken Ifin ja SOS Internationalin kanssa. Hymyilevät hoitajat jäivät rivissä vilkuttamaan.

If = <3 <3 <3

Aivan uskomaton fiilis. Miten voi sujua kaikki näin hyvin?

Ai niin, ja vielä siitä kahdessa vuorokaudessa kertyneestä sairaalalaskusta: loppujen lopuksi se olikin euroissa vain noin 400 euron verran – ja me kun sairaalan varoitteluista ja hinta-arvioista johtuen ajateltiin tuhansia tuhansia euroja. Kielimuuri, todennäköisesti. Nooh, joka tapauksessa meidän matkavakuutuksemme kattoi kaiken.

*******

Pieni kiertotie siis tehtiin tippaletkujen kautta, mutta olo on juuri nyt hyvinkin iloinen. Tuntuu kivalta, että reagoimme sopivaan aikaan tirpan ”vaimeuteen” ja saimme noin mahtavaa hoitoa. Reissuun kuuluu (lähes?) aina takaiskuja muodossa jos toisessakin. Mutta nyt lomailu jatkuu!

Reissusuunnitelmat kokivat nyt kuitenkin sellaisen muutoksen, että päätimme seuraavaksi suunnata tänne Krabille, jonne juuri saavuttiin minibussilla. Lonely Planet nimittäin varoitteli, että tänne saapuva tulee hämmästymään kaikkien länsimaisten ruokaravintoloiden määrästä – ja se on juuri sitä, mitä tällä hetkellä tirppa kaipaa. Thai-ruoka kun ei alkuihastuksen jälkeen uponnut Silvaan enää yhtään; nyt pastaa, pitsaa ja ranskalaisia perunoita mahaan koko porukalle pariksi päiväksi, kiitos. Sairaalassa saatu spaghetti jauhelihakastikkeella oli menestys.

Varasimme nyt kahdeksi yöksi vähän paremman, ilmastoidun huoneen (lämmin vesi, jääkaappi, wifi) ja keräämme täällä taas voimiamme. Sitten on vielä hyvin aikaa lomailulle! Fiiliksen mukaan katsomme, palaammeko takaisin samaan saaristoon, suuntammeko ylemmäs kohti Burman rajaa vai jäämmekö ihan tähän lähisaaria tsekkaamaan. Toisaalta Ko Kradanin ihanuuteen jäi vielä pieni ikävä.

Fiiliksen mukaan. Lomallahan tässä ollaan, edelleen! <3

 

PS. Jos joku matkustaa etelä-Thaimaan suunnalla, ottakaa nimi ihan kaiken varalta muistiin: Wattanapatin sairaala Trangin kaupungissa. Todellakin suosittelen. Vaikka tietysti toivon, että kukaan ei matkallaan sairastuisi. Mutta jos, niin sitten tuonne!­­

Ja toinen vinkki: OTTAKAA HYVÄT IHMISET MATKAVAKUUTUS, se kannattaa.

 

You Might Also Like

  • Nannannaa
    4.12.2013 at 17:20

    Vitsi, miten ihanaa kuulla kerrankin tällaisia superhyviä kokemuksia! :) Yleensä kun puhutaan vaan kaiken maailman kauhukertomuksista…

    Ja hienoa, että Tirppa on taas pirteämpi, ja pääsette jatkamaan lomailua. :)

  • R. Roikale
    4.12.2013 at 17:22

    Mieletön palvelu Sammossa ja Ifissä, hieno homma! Mää oon mm. Intiassa taistellu sairaalassa 40 asteen kuumeessa ja tipassa vakuutusyhtiöjuttujen kanssa – ei mitään herkkua. Voin vaan kuvitella sitä huolen määrää, jos lapsi on letkuissa ja heikossa hapessa. Onneksi ne hyvien sairaaloidenkaan laskut eivät ole tuolla suunnalla niin pahoja, kuin vois kuvitella.

  • somewhere
    4.12.2013 at 17:49

    Huh, hyvä että kaikki päättyi hyvin! Ihan hengästytti lukiessa jo ja jännittikin :D Hienoa että Tirppa on taas kunnossa!

    Ja tässä taas huomataan miten tuikitärkeää hyvä ja nopea asiakaspalvelu on – niin kotona kuin ulkomaillakin. Empatiakyky ja taito toimia juuri tällaisissa kiiretilanteissa pitäisi mielestäni olla suorastaan pääsyvaatimus kyseiselle alalle. :)

    Aurinkoista loman jatkoa!

  • s ja j (Ei varmistettu)
    4.12.2013 at 18:18

    Joo kuten joskus kommentoin, on ns.ilo olla sairaana Thaimaassa :D meillä kanssa sujui oikein hyvin. Tosin me jouduttiin eka hakee kelakorvaus ja sit vakuutusyhtiöstä.

  • Paichan (Ei varmistettu)
    4.12.2013 at 18:22

    Hyvä, että kaikki päättyi hyvin.
    Me olimme syksyllä ulkomailla Silvan ikäisen taaperon kanssa ja jouduimme ensimmäisen kerran lääkäriin/sairaalaan/käyttämään matkavakuutusta. No sairaalan hoitokeinot korvatulehdukseen olivat hieman kyseenalaiset ja jouduimme ihan tosissamme vääntämään siellä kättä aiheesta. Aivan loistavaa palvelua saimme If:stä ja tuolta Sos-Internationalin palvelusta. Suomalainen lääkäri vahvisti, että lääkkeet olivat ok ja päätöksemme lähteä sairaalasta oikea. Sieltä pidettiin meihin yhteyttä koko loman ajan. Annoinkin heille todella positiivista palautetta kotiin palattuamme. Homma toimii ja meidän ei kyllä enää tarvitse huolehtia sairastumisesta ulkomailla. Mukavaa reissua teille!

  • Mari T. (Ei varmistettu)
    4.12.2013 at 20:28

    Meillä poika joutui viime reissulla Vietnamissa samasta syystä tippaan, kun mikään, edes vesi ei pysynyt sisällä vaan raukka oksensi kaiken. Vaatimattoman näköisellä klinikalla hoito oli kuitenkin hyvää, hyvin samantyyppistä kuin teillä, ja muutaman tunnin nesteytyksen jälkeen lomailu jatkui normaaleissa merkeissä.
    Me maksettiin sairaalalasku paikan päällä itse, mutta Suomen päässä vakuutusyhtiö korvasti nätisti kaikki kulut. Matkailualan ammattilaisena en voi kuin ihmetellä, miten edelleen omassa työssä tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät halua ottaa matkavakuutusta ”koska ei mulle ole ennenkään mitään sattunut” :O
    Eipä tulisi itsellä mieleenkään lähteä mihinkään ilman vakuutusta, niin pieni raha niin isosta turvasta!! Sitä voi miettiä maksaako mieluummin 30 euroa vakuutuksesta vai 100 000 euroa mahdollisesta ambulanssilennosta Suomeen (jos oikein huonosti käy)…

  • aurapursi (Ei varmistettu)
    4.12.2013 at 21:03

    Pöyristyttävää palvelua. Onneksi teillä oli hankittuna vakuutus ja onneksi on ihmisiä joilla on sydän paikallaan.

    Voimia Silvalle ja teille kaikille, nyt jatkakaa nautiskelua siellä &lt;3

    Terveisin,
    ihailijattarenne

  • Rööperin Rouva (Ei varmistettu)
    4.12.2013 at 21:04

    Hui mikä hurja tarina ja oi mikä onnellinen loppu! Voikaa loppureissu hyvin! Toivoo vanha lukija, uusi kommentoija :)

  • Mindeka
    4.12.2013 at 21:18

    Aikamoista. Onneksi kaikki on nyt hyvin! Paljon voimia ja nopeaa toipumista Silvalle -ja vanhemmille, järkytyksestä.

     

  • Merih (Ei varmistettu)
    4.12.2013 at 21:42

    Taitava värittämään tuo teidän Tirppa :)

    • Kristaliina
      5.12.2013 at 05:07

      Tshih joo eräällä äidillä taisi olla välillä vähän tekemisen puutetta tuolla sairaalassa :D

  • Liisa
    4.12.2013 at 22:05

    Hui, hyvä että kaikki meni lopulta noin hienosti ja Silva saatiin kuntoon. :)

  • jennipenninen (Ei varmistettu)
    4.12.2013 at 22:07

    Taisi olla Nordea tuo ensimmäinen pankki…

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      6.12.2013 at 14:56

      Nordeassa ei ole käytössä salasanoja………. :)

  • rbis (Ei varmistettu)
    4.12.2013 at 22:16

    Itselläni on ainakin onnistunut luottorajan nostaminen puhelimitse. Pankkini on Nordea.

    Inhottavan tylyä palvelua, suosittelen ehdottomasti antamaan palautetta esim. Verkossa joka taholle, niin hyvää kuin kehittävääkin.

    Voimia pikkuiselle paranemiseen, ja ihanaa loppulomaa koko perheelle!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    4.12.2013 at 22:30

    Vau, mahtavaa, että saitte ihanaa palvelua… Jäin tässä vain pohtimaan, että pitäisiköhän vaihtaa pankkia… ;)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    5.12.2013 at 04:56

    Onneksi mitään pahempaa ei sattunut ja voitte jatkaa lomailua! :)

    Minulla on kaikki varallisuus aina ollut Sammossa, nykyään danskessa, ja aina saanut ihan mielettömän hyvää palvelua. Kerran tein eräässä nettikaupassa isohkon ostoksen luottokortilla (parisataa euroa), ja seuraavana aamuna soitti virkailija varmistaakseen, ettei kukaan ole käyttänyt mun korttia luvatta, kun noinkin suurella summalla on shoppailtu netissä :”’) aws!

    Toisella kertaa olin hönöpäissäni kadottanut pankkikorttini, ja ennen kuin edes seuraavana päivänä ehdin kaivata koko läpyskää, soi taas puhelin ja täti sieltä ilmoitti että kortti on löydetty ja voin tulla noutamaan sen konttorista &lt;3 Tuolta lafkasta en kyllä helpolla vaihda pois, niin tyhmiä juttuja kuullut muista pankeista!

  • Niina-tyttö (Ei varmistettu)
    5.12.2013 at 06:58

    Onneksi tirppa voi taas hyvin ja lomailu voi jatkua! Ihanaa, että Silva sai hyvää hoitoa paikallisessa sairaalassa ja toipui nopeasti. Onneksi luottorajan nosto onnistui Sampo Pankissa, ja saitte IFiltä hyvää palvelua. Harmitti kyllä kovasti sun puolesta, että jouduit kohtaamaan ynseän ja epäempaattisen pankkivirkailijan juuri silloin, kun oli ihan tarpeeksi huolta Silvan voinnista, ja tärkeää saada tietää, että pystytte hoitamaan sairaalalaskun.

  • Piipo79
    5.12.2013 at 07:38

    Huh, mitä seikkailua! Pankkiin kannattaa antaa kyllä palautetta, ei ollut aivan ratkaisukeskeistä palvelua virkailijalta! Ja tulevaisuudessa kannattaa nostaa ihan vaan varmuuden vuoksi luottoraja ennen matkaa korkeammaksi (mä olen ainakin tehnyt niin). Saattaahan olla että tarve syntyy pyhäpäivinä, esim itsenäisyyspäiväviikonloppu. Onneksi teillä kävi kaikki parhain päin!

    • Kristaliina
      5.12.2013 at 10:19

      Joo, Suomeen palattua lähtee kyllä palautetta – niin positiivista kuin negatiivistakin :) Ifiin oon kyllä aiemminkin lähettänyt sydämillä varustettua palautetta; saattavat pian pitää mua ihan hurahtaneena :D

      Tuosta ”ratkaisukeskeisestä palvelusta” tulikin muuten näin jälkikäteen mieleen, että luultavasti myös se pankki nro 1 olisi voinut hoitaa tilanteen, jos asiakaspalvelijalla olisi ollut halua/osaamista. (vaikka jos heillä olisikin kieltosääntö luottorajan nostamisesta puhelimessa) Jos siis tuollainen käyttötililtä Visan puolelle olisi heilläkin onnistunut ja virkailija olisi tajunnut/halunnut sitä meille ehdottaa. 

      Itse asiassa homma nyppii tällä hetkellä aika kovasti: meillä nimittäin todellakin olisi ollut ko. pankissa säästöjä, jopa kahdella eri tilillä. Toista käytetään yhteisenä tilinä (mm. Joelin palkka, mun pikkutulot) ja sitten siellä on vielä mun vanha (haaveiltua) opintovapaata varten perustettu säästötili, jonne siirsin ennen tätä lapsiperhe-eloa aina palkasta rahaa säästöön… Ja olen onnistunut jättämään sen ”rauhaan” pahan-päivän-varalta -tiliksi. JA se virkailija ihan hyvin siis koneeltaan näki, että näillä tyypeillä on täällä rahaa. JA se ei tehnyt elettäkään auttaakseen sitä, että me saataisiin hätätapauksessa MEIDÄN IHAN OMAT RAHAT käyttöömme. Grrr, ai että kun ärsyttää…

  • HP (Ei varmistettu)
    5.12.2013 at 09:36

    Hienoa, että kaikki meni hyvin!

    Meillä on samantapaisia kokemuksia Thaimaasta kun 10 kk poikamme sairastui pahaan flunssaan, joka sairaalassa diagnosoitiin keuhkokuumeeksi. Vakuutusyhtiön (Pohjola) ja sairaalan kanssa kanssa kaikki meni tosi hienosti, mutta luottorajan noston kanssa meilläkin oli ongelmia pankin ihan järkyttävän p****n asiakaspalvelun takia. Meidät pelasti se, että pankkiin oli suhteita, joiden avulla luottorajan nosto lopulta onnistui. Mutta ei sen noin pitäisi mennä! Kyllä sen luottorajan noston pitäisi ehdottomasti onnistua myös puhelimitse ja hätätapauksessa heti.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    5.12.2013 at 11:30

    Onneksi selvisitte noin vähällä. Kun pimeä laskeutuu aikaisin, seuraavaan aamuun on piiiiitkä aika vielä. Aika kauhukokemus olisi tullut, jos seuraavana aamuna ette olisi saaneetkaan lasta kunnolla hereille enää. Itse en yleensä vie lapsia helposti lääkäriin ja aikuisten turistiripulia katsellaan useampi päivä ihan omin voimin, mutta tuossa lämpötilassa nestehukka voi viedä pienestä ihmisestä mehut totaalisesti petollisen äkkiä.

    Pankkitapaukseen on todettava, että onni on pienen paikalliskonttorin henkilökunta, joka tuntee asiakkaat jo äänestä puhelimessakin. Kysyvät toki silti tunnusluvut ym., mutta eivät todella kehtaa olla töykeitä, kun nenäkkäin asioidaan myös kassalla.
    Luottorajan nosto ennen matkaa on aina kaksipiippuinen juttu: entä jos kortti joutuu vääriin käsiin ja sitä ennen on jo urkittu tunnusluku? Ystävälleni kävi näin ja puolen tunnin sisällä varkaudesta sekä luottoraja että nostoraja oli käytetty tappiin. Tästä viisastuneena olen pitänyt luottorajat melko matalina ja tilillä rahaa vain sen mitä matkalla luulen tarvitsevani. Toiselta tililtä voin sitten verkkopankkitunnuksilla tarvittaessa siirtää tilille lisää rahaa. Toimii toki vain alueella, jossa voi maksaa myös pankkikortilla.
    Ainakin OP:n pankkipalvelussa luottorajaa saa käsittääkseni nostettua itsekin, mutta vain esim. kerran vuodessa, joten kannattaa ennen matkaa varmistaa, että onnistuu tarvittaessa. Pahimmassa tapauksessahan se tarve iskee juuri viikonloppuna tai arkipyhinä, jolloin pankkia ei tavoita puhelimitse.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    5.12.2013 at 15:26

    Hui! onneksi kaikki on nyt hyvin.. Kauheeta jäädä silti noin apaattisen pikkulapsen kanssa vielä kokonaiseksi yöksi saarelle :/ valvoa siinä yksin yön tunteina kipeetä pientä ressukkaa huhhu.. Entä jos sattuisi tapaturma, tai äkillinen huonontuminen, yölläkö ei oo mitään mahdollisuutta päästä pois? :O Ei se ehkä kuitenkaan oo niin idyllistä lomailla ”autio-saarilla” pikkulasten kanssa… Mieluummin lähempänä palveluita.. :P ainakin pikkulasten näkökulmasta jos ruokakaan ei maistu…

    • Kristaliina
      5.12.2013 at 15:55

      Meillähän ei siis ollut mitään akuuttia hätätilaa päällä, siksi aamuun asti odottaminen ei ollut mikään ongelma. Mutta olisi sieltä päässyt pois illalla/yölläkin taxi boatilla tai sitten varmasti joku olisi lähtenyt meitä vaikka omalla veneellään viemään, jos hätä olisi ollut päällä tai vointi yöllä huonontunut. Bambuhuttien omistajat usein asuvat siinä samassa yhteydessä, eli ihan vaan huhuilemalla saisi varmasti jonkun paikalle yölläkin :) Tämä on siitä(kin) ihana maa, että auttajia aina löytyy, erityisesti jos on pienestä lapsesta kyse.

      Mutta tosiaan meillä ei ollut hätää, eli se aamun ensimmäinen ”yleinen vene” oli meille oikein hyvä :)

    1 2