Pieni päiväretkivinkki: ”Gallen-galleria”

”Äiti, äiti!!!! Tuolla oli ihan oikea linna tuolla metsikössä, mä näin! Mä näin!!! MÄ NÄIN!!!”

Kuka arvaa, mitä paikkaa tarkoitan?

Joo, tämä oli varsinainen viiden pisteen kysymys – tuossa postauksen otsikossahan se jo lukee.

Eli Gallen-Kallelan museohan se siellä, kurkistelemassa hienosti Turun motarille.

”Äiti äiti äiti, voidaanko? Voidaanko me mennä sinne Gallen-galleriaan?”

No mennään. Mennään vaan Gallen-galleriaan.

Omalta edelliseltä, noin 20 vuoden (!!) takaiselta käynniltä oli jäänyt mieleen erikoinen kylppäri ja muuten vaan ihan supermahtava linnamaisen hieno talo. Ja nehän ne kohokohdat olivat myös tällä kerralla.

Ja tietysti ihana kahvila, josta on ihan jär-jet-tö-män hienot näkymät.

Tämän meidän kesäisen käynnin taiteellinen kohokohta puolestaan oli pihamaan upea, luonnomateriaaleista (puu, paju, kasvien osat) rakennettu näyttely Jenni Tieaho: Musta joutsen. Teoksia ei ollut kovin monta, alle kymmenen ehkä, mutta satumaisia hahmoja oli kiva ihmetellä lasten kanssa.

Teokset ovat näkyvillä muuten enää 8.9. asti, eli kipin kapin jos menee, niin vielä ehtii tämän viikon ajan.

Gallen-Kallelan Museon sisällä puolestaan oli kesällä (ja myöskin on 8.9. asti) Sielun silmä -niminen okkultismia ja henkimaailman juttuja sivuava näyttely. Itse en ihan (etenkään siinä lapsia paimentaessani) siihen jaksanut keskittyä, mutta pelkästään jo Tarvaspään talon ihmettely oli mulle itselleni se juttu. Oli näyttely mikä tahansa.

Joel kertoi, että oli siellä muutama mielenkiintoinen piirros. Mutta minä taidan olla sen verran taideurpo, että en muista muuta kuin tuon puisen lipaston.

Tunnelma museossa oli tosi kiva, ja olo tuntui tervetulleelta lasten(kin) kanssa. Tytöt saivat heti sellaisia museokäyntiin liittyviä tehtävälappusia, joissa sitten etsiskeltiin erilaisia juttuja pitkin museota.

Näihin lasten erilaisiin tehtävälipukkeisiin meillä on vähän kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta ne ovat tosi hyviä ja sopivat varmasti etenkin silloin, jos lapsi ei muuten kiinnostuisi museokäynnistä tai keskittyminen herpaantuisi ilman tekemistä.

Eli hieno merkki tällaisten paikkojen lapsiystävällisyydestä ja siitä, että lapset on huomioitu!

Mutta toisaalta sitten meillä ainakin niiden kanssa museokäynnit (tai esimerkiksi Sea Life -käynnit Espanjassa) menevät helposti sen tehtävän kanssa säheltämiseksi. llman niitä lappuja lapset saattaisivat kiinnostua katselemaan enemmän teoksia, juttelemaan, keskustelemaan ja ihmettelemään yhdessä aikuisen kanssa. Mutta kun on tehtävälappu kädessä, niin kaikki into ja keskittyminen on vaan sen täyttämisessä.

Se on ikään kuin pois siitä museokokemukseta, joka saattaisi kiinnostaa lasta ihan sellaisenaankin.

Tätä me ei hoksattu tehtävälappuja (ilolla) vastaanottaessa, mutta tästä käynnistä opittiin, että ehkäpä me voitaisiin kokeilla seuraava museokäynti ihan ilman tällaisia lasten tehtäviä. Antaa sen museon olla se viihtymisen muoto ja katsoa, miten käy :)

Museo on muuten kiinni nyt sitten näyttelynvaihdon ajan, eli 9.-20.9.2019. Mutta sitä ennen vielä viikonloppuna ehtii näihin nykyisiin näyttelyihin.

Kiva pieni päiväretkikohde siis tämä – ihan jo kahvilan ja pihan ja talon ihmettelyn verran!

8