Naperon hampaiden peseminen on useampaankin kertaan tullut puheeksi ihan muiden aiheiden yhteydessä. Meiltä on kysytty, että miten se puutalossa sujuu – ja että onko meillä ollut samanlaisia ongelmia kuin kysyjillä.
No on…
Homman harjoittelu meillä kyllä aloitettiin mukamas ennakoiden ja hyvissä ajoin. Tirppa sai ensin harjan leikkikäyttöön ja tutustuttavaksi – kaikki sujui hyvin, hyvähyväme! Varsinaiset hampaiden harjaukset aloiteltiin sitten jossain vaiheessa kylpyhuoneessa niin, että harjaaminen tehtiin yhtä aikaa äidin ja isin kanssa. Ja niin, että harjailuhetki oli mahdollisimman mukavaa yhteistä aikaa.
Jossain vaiheessa homma kuitenkin alkoi käydä vähän haastavammaksi; tirppa kun keksi, että harjan imeskely on paljon mukavampaa kuin suun avaaminen. ”Suu auki” -maanittelut ja esimerkin näyttämiset eivät juuri auttaneet. Joinain iltoina (tai aamuina) suu vaan pysyi kiinni ja sillä selvä. Harjan sinne sentään sai sujautettua, mutta se olikin sitten joinain kertoina parasta, mihin pystyttiin. Kovasti yritettiin varoa sitä, että hampaiden harjaus ei muuttuisi kokonaan vastenmieliseksi. Mieluummin sitten välillä tyydyttiin muutamiin onnistuneisiin harjaussekunteihin ja toivottiin, että harjanimeskelyvaihe menisi jossain vaiheessa ohi. Itkuksi homma ei sentään juurikaan riistäytynyt.
Hmm kuinkakohan pitkään tuota imeskelyvaihetta olisi kestänyt…? Puoli vuotta? No ei ehkä niin kauan. Mutta useamman kuukauden joka tapauksessa. Välillä pesut menivät (vahingossa?) kyllä ihan hyvin, mutta varsinkin liian väsyneenä hommasta ei tullut yhtään mitään. Onneksi sentään meillä ollaan tosi-tosi aktiivisia xylitol-pastillien käyttäjiä (vaikka pastillit eivät tietysti pesemistä korvaakaan) ja muutenkin tarkkoja viiden syömiskerran päivätahdista – eli kovasti toivotaan, että ”huonomman pesun vaiheet” eivät aiheuttaneet mitään tuhoja maitohampaistoon.
Kuva marraskuulta eli ajalta, jolloin homma ei just kovin hyvin sujunut…
Mutta sitten tuossa kuukausi sitten tapahtui mahtava ahaa-elämys; kiitos spontaanisti mieleen tulleen hampaidenharjauskikan!
Eräänä iltana Joel yritti pestä Silvan hampaita ja minä siinä vieressä harjasin omiani.
”Kuuletko, äidillä tulee hampaita pestessä tällainen ääni!”, minä näytin.
”Miten Silvalta tulee ääni?”
Ääni!
Ja sehän toimi. Suu aukesi.
Sen jälkeen hampaiden pesuun on kuulunut olennaisesti äänen etsiminen.
”Miten Silvalta tulee ääni? Hieno ääni! Vautsi, kuuntele millainen ääni äidiltä tulee! Oi, mikä ääni!”
…ja sitten vuorotellen kuunnellaan, millaiset äänet hampaidenpesusta kuuluu.
Jos suu meinaa mennä taas kiinni:
”Voi, nyt ei kuulu Silvalta ääntä. Miten tulee ääni?”
Suu aukeaa. Hampaidenpesun jälkeen taputetaan innokkaasti käsiä:
”Oi, miten hienot äänet Silvalta tänään tuli!”
*******
Nojoo, en tietysti tiedä, toimiiko sama kikka kenelläkään muulla naperolla, mutta halusin kuitenkin jakaa tämän kokeiluun niille, jotka ovat tästä aiheesta kyselleet – ja muillekin :)
Onko muilla ollut käytössä vastaavantyyppisiä kikkoja hampaidenpesuun, vai onko teillä kaikki sujunut helposti ihan itsestään?
Vinkit jakoon!
Nannannaa
12.2.2014 at 14:04Meillä hammasharja on nykyään aika usein joku auto, joka ajaa kilparataa. :D Joskus myös hinataan tai aurataan lumia ja vitsi, miten surullista onkaan, jos ei saada putsattua kaikkia lumia. ;) Mies tämän kikan keksi. Nykyseltään poika myös aika ylpeenä itse pesee (tottakai aina tarkistetaan), kun tajuttiin laittaa pikkupeili lavuaarin reunalla. Siitä hän sitten ylpeenä kattelee, että miltä se oma suu näyttää. :)
Kristaliina
12.2.2014 at 17:19Hihihi ihan mahtavaa nämä, millaista luovuutta näissä tarinoissa on käytetty! Lumiaura! <3
Nadis
12.2.2014 at 14:27Mä tajusin käyttää tota äänisysteemiä pottailuun (en kerro sen yksityiskohtaisemmin, jokainen saa itse päätellä :D ).
Harjaus meillä on mennyt aika lailla samalla tavalla, eli ensin hienosti tutustuessa ja sitten hienosti pestessä, mutta sitten tuli stoppi. Me kikkailtiin niin, että kun reippaasti pestään niin päälle saa vielä Herra Hakkaraisen pastillin ja nyt sujuu pesut kuin unelma!
hoo
12.2.2014 at 14:56Meillä hammaspesu sujuu nykyään aika kivasti suurimman osaa ajasta. Mutta silti meillä (tai ainakin minulla) on tietty arsenaalia kikkakakkosia ja -kolmosia käytössä.
Välillä hammasharja on juoksulenkillä ja sitä jahdataan pitkin ”yläkertaa” ja ”alakertaa.”
Välillä laulan jotain sillä hetkellä suosittua kappaletta (kysyn, mitä hän haluaisi kuulla) ja kappale stoppaa jos suu menee kiinni tai alkaa muu tempoilu. Monesti biisinä on Piippolan vaari, jossa kysäisen säkeiden välillä että mitäs eläimiä / koneita vaari nyt hoitaa tai korjaa.
Toisinaan jutellaan hammaspeikosta, ja kuinka se yrittää mennä karkuun. Sitten sitä etsitään ja kummastellaan. Etenkin kielen päälle hypännyt hammaspeikko on naurun asia, kun sitä kieltä harjalla kutitellaan. :)
Jos menee oikein hankalaksi, sanon että jos ei voida pestä hampaita, niin sitten istutaan tässä vessassa vaikka koko päivä. 2,5-vuotiaan mielestä lyhytkin hetki on ikuisuus ja ollaan päästy pian takaisin hammaspesun pariin.
Mitäs muuta.. no siinä taisi olla nuo useimmiten käytetyt :)
– hoo
Hampihoitsu (Ei varmistettu)
12.2.2014 at 15:31Ihania hampaanharjausvinkkejä teillä! :) Itse opiskelen hammashoitajaksi ja olen huomannut, että kaikista tärkeintä lasten hammashoidossa on kotoa saatu asennekasvatus suuhygieniaan. Jos kotona vanhemmat eivät välitä omasta suuhygieniastaan kunnolla, niin miksi ne välittäisivät lastensa hampaista sen paremmin. Joskus on törmännyt sellaisiin vanhempiin, jotka tulevat hammashoitolaan lastensa kanssa ja odottavat, että me ratkaisemme kaikki heidän suunhoidon ongelmansa, vaikka oikeasti se työ pitäisi tehdä siellä kotona.
Lapset tarvitsevat vanhempien apua hampaiden harjauksessa 10-vuotiaaksi asti. Oikean harjaustekniikan hahmottaminen on vaikeaa aikuisillekin, joten lapsilta jää helposti harjaamatta suusta joku kohta, esim. ienrajat ja alahampaiden taka-alue. Ja muistakaa ne xylitol-pastillit! ;)
Kristaliina
12.2.2014 at 17:15Mä olin aiemmin kuullut, että 5-vuotiaksi, mutta sähän heititkin tähän tuplat! :) Mutta joo, vanhempien asenne on varmasti ihan olennaista – nuo naperothan ovat muutenkin ihan hurjan kiinnostuneita kaikesta, mitä äiti ja isi tekevät ja haluavat sitä jäljitellä. Jos hampaiden harjauksen mallia ei kotoa vanhemmilta, niin mistäs sitten…? Ei ole oikein järkevää odottaa, että joku vuosittainen hammashoitolakäynti (tai kuinka usein niitä nyt sitten onkaan) ihmeratkaisisi asian…
Xylitol-pastillit on kyllä niin mahtikeksintö! Niin hyviäkin, että niiden ainoa ongelma on ollut se, että tirppa haluaisi niitä useamminkin :) Niitä muuten syömme me vanhemmatkin :)
Piipo79
12.2.2014 at 17:27Meillä toimii se, että äiti antaa oman harjan lapsen käteen ja avaa suunsa. Tällöin tytsy avaa omansa ja homma hoituu kivuttomasti. Haittapuolena se, että tytön otteet ovat välillä kovat ja harja paiskaa äidin kitalakeen yllättävän kovaa.
Miitu (Ei varmistettu)
12.2.2014 at 17:47Nää kikkailut on kyllä vaihdellut melkoisesti kuluneiden vuosien aikana. Meillä on pikemminkin purtu kuin imeskelty sitä harjaa, mutta perusongelma tuos varmaa kuitenkin sama: suu ei aukea riittävästi.
Väliin mikään konsti ei oo tepsiny, tosin nyt kulunut puoli vuotta on menny pääosin oikein mallikkaasti. Milloin on laskettu hampaita, milloin pesty samanaikaisesti. Tyttö sylissä istuen vähän takakenossa taitaa tätä nykyä olla meidän molempien lempiasento. Ei mitään hajua, miksi lapsi siitä pitää. Omalta kannaltani näkyvyys on selvästi paras. ”Suhteen” luominen tahnaan ja harjaan on myös auttanu. Ehdottomasti pitää olla vaaleanpunaista, ”mansikan makuista” ja kimaltelevaa tahnaa. Neiti mikä neiti… Joku aika sitten tyttö oppi purskuttamaan vettä suussaan hammaspesun jälkeen, minkä ansiosta hammaspesu taitaa nykyisin olla ainut iltatoimi, mikä tapahtuu heti pyynnöstä.
Sekavaa, mutta kuvannee sitä, että yhdenkin lapsen kohdalla tilanteet muuttuu.
Maia (Ei varmistettu)
12.2.2014 at 20:01Meillä laulettiin hampaiden krapsutuslaulua, joka perustui myös siiheen hampaiden pesun ääneen ja meni jotensakin näin (hoilota nenä-äänellä keksimälläsi sävelellä): ”Krapsutan, krapsutan, krapstuan, krapsutan, krapsutan, krapsutan, pom!” Hih :)
Joskus pestiin myös toistemme hampaat samaan aikaan, siinä kun itse aukoi suutaan niin poju matki hienosti.
Lilie
13.2.2014 at 10:39Tämä ei nyt varsinaisesti liity hampaiden harjaukseen, mutta toiseen, usein myöskin ikävään kasvojen ympärillä tapahtuvaan toimintaan nimittäin nenäsuihkeen antamiseen. Meidän tyttö on on ollut päiväkodin aloittamisen jälkeen usein flunssassa, joten olemme joutuneet usein antamaan nenäsuihketta, ja sehän on ollut kovaa vääntöä. Paitsi nykyään se sujuu hyvin (kop, kop), kun havaitsin nenäsuihkeen suihkun ja ilotulituksen välillä selvän (kröhöm) yhteyden. Ja sehän puri meidän ilotulituksista pitävään tyttöön! Nyt ei enää laiteta nenäsuihketta nenään, vaan se on aina ilotulitus, mikä sinne menee. ”Ilotuli!”, hihkuu tyttö, ja pitää päänsä paikallaan. :)
Tinttinen
13.2.2014 at 13:56Meillä on hampaidenpesulaulu, milloin mikäkin lapsen itse valitsema laulu. Kysyn aina ennen harjausta että minkä laulun haluat ja lapsi kertoo. Brumba on autolaulu, pappa tarkoittaa yhtä papin laulamaa laulua jne. Niinpä äiti siis laulaa ja lapsi seisoo kiltisti hymyillen paikoillaan ja antaa äidin harjata.
Aina se ei ole ollut ihan näin helppoa mutta laulu on ollut alusta asti käytössä. Ensimmäisen vuoden aikana meillä oli myös kaksi harjaa, toinen lapselle tutustumista ja harjaa pureskella varten. Sanoin aina että äiti harjaa ensin vähän ja sitten hän saa harjata loput. Näin meillä on sujunut lähes ongelmitta. Tottakai joskus kun lapsi on väsynyt tai kipeä ei hän millään haluaisi että harjataan. Silloin harjataan ihan pikaisesti vaan selitetään että vähän pitää harjata ettei tule peikkoja suuhun.
EWE
13.2.2014 at 15:42Kiitos Krista, kun kirjoitit tästä :) Kiitos myös hyvästä vinkistä, jonka annoit. Samoin kiitokset kaikille muille kommentoijille, jotka kertoivat omista erilaisista vinkeistään onnistuneeseen hampaiden pesuun :)
Meillä pojan (1v5kk) hampaiden harjaus onnistuu kausiluontoisesti. Nyt on taas välistä sellainen vaihe, ettei siitä oikein tule mitään. Se, että harjaus myös onnistuu tiettyinä aikoina, luo toivoa, että eiköhän meidän pikkumies jossain vaiheessa innostu siitä kunnolla.
Meidän kotona minä olen se, joka ottaa astetta vakavammin nämä hampaiden harjaus- ja hoitojutut. Ateriarytmit ja Herra Hakkaraisen ksylitolipastillien ottaminen on siis tarkoin seurattuja juttuja. Johtuneeko tämä kaikki siitä, että onnistuin itse saamaan ensimmäisen reiän hampaaseen viitisen vuotta sitten. Ja ikää meikäläisellä on yli 30v :)
SaanaB (Ei varmistettu)
13.2.2014 at 17:41Meillä toimii näin, että lapsi seisoo käsienpesualtaassa kasvot peiliä kohti ja minä seison takana ja harjaan hampaat sillä aikaa kun lapsi tuijottelee meininkiä peilistä. Kovasti naurattaa ja hampaat tulee pestyä :) Ja tätä ennen siis myös yli kuukauden kausi kun hampaidenpesu oli lähinnä epätoivoista yrittämistä..