Pieni hampaidenpesuvinkki

Naperon hampaiden peseminen on useampaankin kertaan tullut puheeksi ihan muiden aiheiden yhteydessä. Meiltä on kysytty, että miten se puutalossa sujuu – ja että onko meillä ollut samanlaisia ongelmia kuin kysyjillä.

No on…

Homman harjoittelu meillä kyllä aloitettiin mukamas ennakoiden ja hyvissä ajoin. Tirppa sai ensin harjan leikkikäyttöön ja tutustuttavaksi – kaikki sujui hyvin, hyvähyväme! Varsinaiset hampaiden harjaukset aloiteltiin sitten jossain vaiheessa kylpyhuoneessa niin, että harjaaminen tehtiin yhtä aikaa äidin ja isin kanssa. Ja niin, että harjailuhetki oli mahdollisimman mukavaa yhteistä aikaa.

Jossain vaiheessa homma kuitenkin alkoi käydä vähän haastavammaksi; tirppa kun keksi, että harjan imeskely on paljon mukavampaa kuin suun avaaminen. ”Suu auki” -maanittelut ja esimerkin näyttämiset eivät juuri auttaneet. Joinain iltoina (tai aamuina) suu vaan pysyi kiinni ja sillä selvä. Harjan sinne sentään sai sujautettua, mutta se olikin sitten joinain kertoina parasta, mihin pystyttiin. Kovasti yritettiin varoa sitä, että hampaiden harjaus ei muuttuisi kokonaan vastenmieliseksi. Mieluummin sitten välillä tyydyttiin muutamiin onnistuneisiin harjaussekunteihin ja toivottiin, että harjanimeskelyvaihe menisi jossain vaiheessa ohi. Itkuksi homma ei sentään juurikaan riistäytynyt.

Hmm kuinkakohan pitkään tuota imeskelyvaihetta olisi kestänyt…? Puoli vuotta? No ei ehkä niin kauan. Mutta useamman kuukauden joka tapauksessa. Välillä pesut menivät (vahingossa?) kyllä ihan hyvin, mutta varsinkin liian väsyneenä hommasta ei tullut yhtään mitään. Onneksi sentään meillä ollaan tosi-tosi aktiivisia xylitol-pastillien käyttäjiä (vaikka pastillit eivät tietysti pesemistä korvaakaan) ja muutenkin tarkkoja viiden syömiskerran päivätahdista – eli kovasti toivotaan, että ”huonomman pesun vaiheet” eivät aiheuttaneet mitään tuhoja maitohampaistoon.

Kuva marraskuulta eli ajalta, jolloin homma ei just kovin hyvin sujunut…

 

Mutta sitten tuossa kuukausi sitten tapahtui mahtava ahaa-elämys; kiitos spontaanisti mieleen tulleen hampaidenharjauskikan!

Eräänä iltana Joel yritti pestä Silvan hampaita ja minä siinä vieressä harjasin omiani.
”Kuuletko, äidillä tulee hampaita pestessä tällainen ääni!”, minä näytin.
”Miten Silvalta tulee ääni?”

Ääni!

Ja sehän toimi. Suu aukesi.

Sen jälkeen hampaiden pesuun on kuulunut olennaisesti äänen etsiminen.
”Miten Silvalta tulee ääni? Hieno ääni! Vautsi, kuuntele millainen ääni äidiltä tulee! Oi, mikä ääni!”
…ja sitten vuorotellen kuunnellaan, millaiset äänet hampaidenpesusta kuuluu.

Jos suu meinaa mennä taas kiinni:
”Voi, nyt ei kuulu Silvalta ääntä. Miten tulee ääni?”
Suu aukeaa. Hampaidenpesun jälkeen taputetaan innokkaasti käsiä:
”Oi, miten hienot äänet Silvalta tänään tuli!”

*******

Nojoo, en tietysti tiedä, toimiiko sama kikka kenelläkään muulla naperolla, mutta halusin kuitenkin jakaa tämän kokeiluun niille, jotka ovat tästä aiheesta kyselleet – ja muillekin :)

Onko muilla ollut käytössä vastaavantyyppisiä kikkoja hampaidenpesuun, vai onko teillä kaikki sujunut helposti ihan itsestään?
Vinkit jakoon!

 
Like

You Might Also Like

  • Emmi Nuorgam
    12.2.2014 at 10:57

    Meillä Hilda sohii ikeniään (ja imeskelee) omaa harjaansa sinne tänne samalla kun minä tai mies harjataan hampaat ihan tytön huomaamatta. Toisaalta, Hildalla ei ole kun kaks hammasta pestävänä, että niihin ei paljon aikaa kulu, mutta oon huomannut että tähän (kuten kaikkeen muuhunkin mitä sen kanssa koittaa tehdä: syöminen, pukeminen, iltamaidot..) toimii parhaiten se, että Hilda saa itsekin tehdä. 

  • Kimmie (Ei varmistettu)
    12.2.2014 at 11:04

    Meillä vaikeimpaan hampaidenharjausaikaan auttoi se että käytössä oli kaksi hammasharjaa. Pojalle käteen toinen ja vanhemmalle toinen. Samalla kun harjattiin pojan hampaita sai hän itse tutkia toista, pestä sillä nallen hampaita ja välillä vähän äidinkin. Nyt 2,5-vuotias ymmärtää että hampaat täytyy pestä jotta ne saadaan puhtaaksi. Poika on niin tarkka puhtaudesta vaatteiden ja käsien suhteen että ollaan tätä käytetty hyväksi. Välillä aamuisin kun on kiire eikä meinaa tämäkään toimia saa poika ensin itse pestä ja äiti sitten tarkistaa (eli pesee) ne sen jälkeen.

  • Tilia ei jaksa kirjautua (Ei varmistettu)
    12.2.2014 at 11:11

    Minä keksin meillä välillä vaihtelevia hampaidenharjausloruja ja -lauluja. Usein niissä teemallisesti ajetaan hammaspeikkoa menemään ja muistellaan, mitä ruokia on päivän mittaan syöty ja hampaankoloihin jäänyt. Mitä hölmömmät sanat ja ontuvampi riimi, sitä hauskempaa itsellä ja lapsella.

    Joskus myös etsitään harjalla suuhun piiloutuneita hammaspeikkoja. Paikkoina esim. oma koti: alahampaat on alakerta ja ylähampaat yläkerta. Tyyliin tuollahan oli yksi keittiön alakaapissa, katsotaanpas seuraavaksi yläkerran vaatekomerosta ihan täältä perältä! Tuolla piilottelee yksi telkkarin takana ja luulee, ettei löydetä! Lapset tykkää tästä leikistä, jossa lopuksi kaikki 3/5/7 tms. peikkoa on löydetty. Määrän voi kertoa aluksi, niin lapsi miettii itsekin, montako peikkoa on vielä löytymättä.

    Mutta kyllä meillä joskus on lapset niin väsyjä, että ei auta kuin puoliksi väkisin suu avata ja hampaat harjata. Väliin ei jätetä koskaan. Meillä tämä on yksi niistä jutuista, joissa ei ole jouston varaa, vaikka joissain muissa asioissa olisikin.

    • Kristaliina
      12.2.2014 at 17:10

      Ihana tuo peikkojenetsimiskikka – jotenkin ihan hurjan söpö! <3 Ja kuulostais just sellaiselta, mitä lapsikin pitäisi kivana!

      Meillä kans pidetään tärkeänä, että hampaat harjataan edes jollain tavalla aamuin illoin. Väliin ei jätetä – mutta toisaalta ollaan vähän joustettu just ”helpottamalla” niin, että jo pienestä lyhyestä onnistumisesta (se pari sekuntia pahimmillaan) saa kiitokset ja kehut. Onneksi nyt jo sujuu!

    • Jen14 (Ei varmistettu)
      12.2.2014 at 22:19

      Peikkojen metsästys toimii täälläkin 2v:n kanssa. Nyt jo niin että hän itse tulee sanomaan ”kato äiti onko peikkoja” (ja ainahan siellä on) tai ”onko äitin suussa peikkoja” :)

  • Ella F.
    12.2.2014 at 11:13

    Mä olen juurikin taas ammattikasvatuksen alkulähteillä ja jos ei suu aukea, niin ihmettelen silmät pyöreinä ”mikäs tuolla livahti? Ei kai se vaan ollut HAMMASPEIKKO?!? Kuulepas, otetaas hammasharja ja häätedään peikot pois…” Suu aukeaa kuin automaatti.

    Uhkailu, kiristys ja lahjonta, nehän ne on ne toimivimmat.

  • Raissi
    12.2.2014 at 11:16

    Meillä yritetään epätoivoisesti pestä nyt sitä yhtä pientä nökö, joka ikenessä pilkottaa. Täytyy olla tosi varovainen, ettei harjaaminen satu, kun se ien on vielä jotenkin niin aran näköisesti siinä vieressä. Tuota ääntä ollaan myös käytetty ja sitä kuinka äidillä on suu ihan vaahdossa… Saana kyllä katselee minun vaahtoavaa suuta ihmeissään, mutta ennemminkin ehkä inhon väristyksin kuin ihaillen :D Välillä työntää vain minun kättäni pois ja kääntää päätään. Mutta se ääni on kiva, kun se lähtee omasta hampaasta ja harjasta.

    • Raissi
      12.2.2014 at 11:17

      … siis nököä.

  • Kapusha (Ei varmistettu)
    12.2.2014 at 11:38

    Meillä on sujunut hampaiden harjaus tosi hyvin alusta asti. Se onkin varmaan ainoa mikä on sujunut heti ;) Pojalle oma harja käteen ja mä sitten sieltä yritän välistä pestä. Joskus kun meinaa mennä raivariksi niin jätän suosiolla sen harjaamisen väliin ja annan tuon imeskellä ja ”pestä” hampaansa itse :P Kai se jotain auttaa?:D

  • M-M
    12.2.2014 at 11:47

    Meillä toimii myös tuo ääni, Milla osaa jo itsekin hienosti harjata. Meillä myös auttoi se kun, Milla sai harjata äidin hampaat ja äiti Millan. 

  • R-vierailija (Ei varmistettu)
    12.2.2014 at 11:53

    Muistelen joskus lastenhoitotöissä 2-vuotiaan kanssa käyttäneeni tuota kikkaa, että ”oho, tuolla näkyy vielä hammaspeikko, harjataanpas se karkuun! Ja tuolla on vielä yksi! Ja harjataan vielä ja tarkistetaan, ettei varmasti jäänyt yhtään!” Voi olla, että mikä tahansa niksi menettää tehonsa jossain vaiheessa, mutta lasten kanssa monia asioita saa tehtyä helpommin, kun muistaa ujuttaa hieman leikkimieltä ja satuja mukaan. :) niin kuin juuri nuo hammaspeikkojen häädöt tai tuo teidän kuuntelujuttunne yms. Joku ilta voitte vaikka yhdessä laskea ”montakos hammasta Silvalla on? Harjataan ja lasketaan samalla” ja sitten taas seuraavana iltana ”onkos Silvalle tullut lisää hampaita? Harjataan ja lasketaan hampaat, onko niitä yhtä monta kuin eilen?”

  • Kath
    12.2.2014 at 11:54

    Meillä on pojalla vain yksi hammas pestävänä, tai ainakin pitäsi pestä. Koskaan poika ei oo tykännyt että hänen suuhunsa kosketaan. Jopa suuhun vilkaseminen on vaikeaa! Eli tuota hammasta ”pestään” varovasti jos harja sinne ehtii sujahtaa. Toivotaan vaan et poika tottuis hommaan ajan kanssa :o

  • Torey
    12.2.2014 at 12:14

    Yhdessä vaiheessa toimi kun laskettiin aina hitaasti kymmeneen. Samalla tyttö oppi laskemaan. :D Ja olen myöskin lallatellut omasta päästä kivoja hammaslauluja, sekä antanut tytön pestä minun hampaitani. 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    12.2.2014 at 12:23

    Meillä on ollut alusta asti käytössä kaksi hammasharjaa ja taktiikka ”lapsi pesee ensin ja sitten äiti/isi loput”. Varsin pitkään omaa hammasharjaa lähinnä pureskeltiin ja myöhemmin imeskeltiin (lapsen hammasharjaan emme sattuneesta syystä laita hammastahnaa) ja koitettiin harjata vanhemman naamaa/hiuksia, mutta hitsi vie nyt muutama viikko sitten (1v10kk iässä) tenava alkoi ihan oikeasti harjata hampaitaan nykytellen (siis tosi tosi pitkään oltiin aina sanottu, että ei hammasharjaa imeskellä, vaan katso miten äiti/isi harjaa). Mutta tosiaan lapsen omaan 2harjaukseen” emme tietenkään luota, vaan vanhempi pesee lapsen hampaat. On ollut vaiheita jolloin suu aukesi vain pikkuhetkeksi, mutta emme ole ottaneet stressiä tai yrittäneet pakottaa, hampaiden harjaus on pidetty myönteisenä juttuna ja ilmeisesti on onnistuttu, kun jo pitkän aikaa on suu auennut hienosti harjailuun.

  • MM
    12.2.2014 at 12:41

    Mun mielestä tässä hommassa on vain mielikuvitus rajana. :) Yllä onkin aika hyvin lueteltu kaikki, mitä mekin on jo ehditty kokeilla. Lasten kasvun myötä joutuu koko ajan kehittämään kikkailujaan. Tähän asti me on pesty kahdella harjalla, kuunneltu ääniä, loruteltu, otettu aikaa tiimalasilla, metsästetty hammaspeikkoja, tutustuttu suun anatomiaan (harjataan ylhäältä, alhaalta, takaa, edestä jne. peilistä katsellen) ja ihan vain vaihdettu hampaidenharjauspaikkaa. Se että välillä saakin istua vaikka vessanpöntönkannella tai jopa pöydällä, voi olla kiinnostavaa. Myös keskustelu on hyvä keino. Me jutellaan usein hampaita pestessä siitä, mitä luetaan iltasaduksi. Ja satu luetaan vasta sitten, kun hampaat on pesty kunnolla.

  • Tiinatiina (Ei varmistettu)
    12.2.2014 at 12:45

    Meillä on otettu tavaksi, että lapsi saa pestä aamulla itse ja illalla pesee isi/äiti. Tulee ainakin kerran päivässä pestyä hyvin ja lapsi saa sitten kuitenkin itsekin harjoitella. Hyvin on tavan oppineet :)

  • Katii (Ei varmistettu)
    12.2.2014 at 13:35

    Kiitos tästä postauksesta! Meillä on just nyt menossa vaikea kausi ja nimenomaan harjaa on vain kiva imeskellä. Tytöllä on hampaita vasta 4 kokonaista ja 2 puolikasta, mutta tärkeää hammaspesu on siltikin. Ollaan ihan samalla lailla yritetty pitää pesuhetki kivana, en usko itkettämisen muuta kuin pahentavan asennetta. Harjataan itse samalla ja annetaan tytönkin kokeilla äitin tai isän hampaiden harjaamista. Välillä se toimii, välillä ei. Pitääkin kokeilla tuota äänijuttua, jos harjaus ei tästä lähde sujumaan paremmin. Kiva lueskella kaikkien muidenkin vinkkejä!

  • Anna Blue Eyes
    12.2.2014 at 13:40

    Mielestäni tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko et enää tee kiusaa laittaen kuvaa paidattomasta Joelista tai hyvitykseksi laitat kuvan aina joka postaukseen.

    Ai puhuttiinko tässä jotain hampaiden harjauksesta? 

    • Kristaliina
      12.2.2014 at 13:43

      :D :D :D Totaalirepeäminen!

    • rinkeli (Ei varmistettu)
      12.2.2014 at 21:25

      Lapsihan on mallioppija. Äidin eteen kyseinen kuva, jolloin suu loksahtaa auki. Näin lapsi vain näkee suun aukeamisen jolloin usein toistettaessa rupeaa myös availemaan suutaan :D

  • Annek (Ei varmistettu)
    12.2.2014 at 13:41

    Hyvä kikka, täytyykin kokeilla J:n kanssa. Häntä ei just nyt huvittaisi hampaiden pesu yhtään, mutta äänet ja musiikki kiinnostavat kovasti.

  • Anna-Reetta
    12.2.2014 at 13:47

    Käyn hoitamassa lapsia ja ainakin 1,5- ja 4- vuotiaiden poikien kohdalla on toiminut se että ovat selällään ja minä höpöttelen hammaspeikoista, näin saa hampaat tarkasti ihan takaakin pestyä – joka ainakin minulle oli lapsena kaikista epämiellyttävin osuus, jonka äiti (tämä todistaa sen kuinka väkivaltaisia hammaslääkärit ovat.) hoiti vääntämällä pääni taakse, suuni auki ja survomalla hammasharjan kurkkuun.. 

  • Lennu (Ei varmistettu)
    12.2.2014 at 13:53

    Jälleen pitää antaa esimerkki omasta lapsuudesta, kun meidän lapsukainen on vasta matkalla :) Meillä hampaiden pesu hoidettiin niin, että minä istuin tyytyväisenä suu auki, kun samalla minulle kerrottiin tarinoita. Vaikka äitini on parempi keksimään satuja, muistan silti isäni tarinat paremmin – minä sain päättää minkä esineen tarinan halusin kuulla ja isä kertoi kuinka sellainen valmistetaan. Faktat nyt eivät välttämättä menneet aivan prikulleen, mutta jo suurinpiirtein annettu selostus tapahtumien kulusta ja järjestyksestä oli minusta todella kiehtovaa! Siskolleni taas upposivat paremmin äidin keksimät sadut ja hänen onkin ollut paljon taiteellisempi kuin minä. :)

    Jälkikäteen naurattanut, että minusta alettiin muovata insinööriä jo ihan pienestä :D Mutta ”tarinan opetuksena” on itselle jäänyt mieleen, että lasta kiinnostaa kyllä asiat, jotka ovat ns. hänelle liian vaikeita. Ei siis tarvitse olla vain lapsille suunnattuja satuja vaan ihan insinöörin päivän työkuvan selittäminenkin oli jännää, koska se oli uutta.

    Menipäs selostus nyt vaikeaksi, mutta yritetään nyt kuitenkin :D

  • Arabian osasto (Ei varmistettu)
    12.2.2014 at 13:59

    Meillä toimii ehdottomasti parhaiten sähköhammasharja. :) Meillä on sellainen superpehmeäharjaksinen, lapsille tehty Oral-B -vekotin, joka soittelee aina pienen lurituksen latauksesta otettaessa, ja kun harjausta on kestänyt minuutin. (Ja teoreettisesti ottaen myös kahden minuutin kohdalla, mutta meillä harjataan vielä vasta minuutti.)

    Meillä on sähköharjaa käytetty jo vähän alle 2 vuoden ikäisestä, ja varsinkin nyt lähemmäs kolmivuotiaana, kun hammastenharjauksesta meinaisi muuten tulla välillä kamalaa kamppailua, tuo ”laulava hammasharja” kyllä pelastaa tilanteen. Lisäksi se on ymmärtääkseni merkittävästi tehokkaampi kuin tavallinen harja. (Ja luulisin, että erityisesti meidän tilanteessamme teho on suunnattomasti parempi, kun silloin, jos yrittäisi tunkea tavallista harjaa vastaan hangoittelevan lapsen suuhun.)

    Ihan pienelle sähköhammasharja ei varmastikaan vielä ienten takia käy, mutta jo vähän isommalle taaperolle se on ihan loistovehje. Jossakin sitä muistaakseni suositeltiin vasta yli 3-vuotiaille, mutta kun selvittelin asiaa, niin ainakin lyhyt selvitysoperaationi riitti vakuuttamaan itseni siitä, että uskalsin käyttää sitä hellästi jo alle 2-vuotiaalle. :) Suosittelen toki, että asiaa selvittelee vielä itse lisää, jos ikäkysymys mietityttää. :)

  • MirvaK
    12.2.2014 at 14:04

    Meillä seikkaili aikoinaan suussa muumit.

  • 1 2