Pieni apinanpoikanen

Täytyy myöntää, että minussa jossain syvällä (hyvin hyvin syvällä) piilevä opettajansielu on riemuissaan. Olen nimittäin aina ajatellut, että parasta lapsen kanssa olemisessa on varmasti se, kun voi yhdessä opetella, että millainen tämä maailma oikein onkaan.

Ja nyt se aika on jo alkanut!

(ai joo ja parempi ehkä antaa etukäteisvaroitus:
tämä juttu sisältää potentiaalisesti ärsytystä herättävää ”on se niin fiksu” -hehkutusta)

*******

Tirpan maaninen osoitteluvaihe alkoi jo ennen vuoden ikää. ”To! To!”, tirppa osoitti sormellaan, ja äidin/isin/mummin/ukin tehtävä oli kertoa, mikä mikäkin esine on. Oman kodin kaikki tavarat on käyty läpi ja nimetty uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Uudet taidot hämmästyttävät meitä joka päivä: miten se VOI tietää jo tuonkin. Muutama viikko sitten löytyivät ruumiinosat: missä Silvan nenä/korvat/suu/masu/peppu – jopa varpaat. Puheesta Silva bongailee jatkuvasti tuttuja sanoja. Esimerkiksi jos lause sisältää vaikkapa sanan keinutuoli, Silva alkaa keinutella itseään ”mä ymmärsin ton!”-riemukkaana. Samoin vaikkapa sanat ruoka, nälkä, syödään saavat aikaan välitöntä maiskutusta.

Jepjep, selvää ihmelapsiainesta.
(lue uudestaan tuo etukäteisvaroitus)

Eilen kesken lounastelun Silva katsoi minua hymyillen ja sanoi ”Khii! Khii! Khii!”. Ja jälleen sellaisella voitonriemuisella kato-mitä-mä-nyt-osaan ilmeellä. Hetki piti pähkäillä ennen kuin…
”Voi kulta, sähän sanot kiitos!”
Olin juuri ojennellut Silvalle leipää ja mansikoita ja muita pieniä paloja vuohenjuustosalaatistani – ja nyt Silva sanoo kiitos. Oh!

Uutta taitoa sitten esiteltiin koko loppupäivä. Aina, kun Silvalle ojensi jotain uutta esinettä, tuli leveä hymy ja riemukas ”KHII!”

*******

Eilen tapahtui myös tällainen: Silva ihmetteli haravaa pihalla.
”Se on harava. Sillä haravoidaan maata. Vähän niin kuin harjalla harjataan tukkaa”, minä selitin (okei aika ontuva vertaus, myönnettäköön).
Silva teki harjausliikettä omaa tukkaansa.
”Joo, harjalla harjataan tukkaa”, minä jatkoin.
Tirppa selvästi mietti hetken ja katsoi minua. Ja sitten vei sormen suunsa eteen ja näytteli hampaiden harjaamista.
”Joo, on myös hammasharja! Sekin on harja! Hammasharjalla harjataan hampaita”.

Oh!

*******

Ja sitten on näitä, jotka saavat äidin ja isin totaalirepeämään naurusta. Niin kuin tämä.

Niin joo totta – näinhän niitä valokuvia otetaan.

Ja tämä.

Miksi ihmeessä tuo tirppa yrittää sitkeästi mennä pallon päälle istumaan…? Sitten tajuttiin:

Aaaa niin joo meillähän istutaan pallolla.

Ja totta kai myös nalle istuu pallolla.

Nallekin on hyvin hyvin taitava.

 

Vielä kun tirppa oppisi sanomaan ”kyllä” ja ”ei”. Kommunikaatio esimerkiksi ruokapöydässä helpottuisi huomattavasti.

 
Like

You Might Also Like

  • MM
    30.7.2013 at 13:50

    Hih! Olette – jälleen kerran – ihanassa vaiheessa! Mutta oi kuule, toivot vielä joskus, ettei hän olisikaan oppinut sanomaan ”ei”. ;)

    • Kristaliina
      30.7.2013 at 13:53

      Hihi, se on varmaan totta! Monet meidän tämänikäiset naperokaverit muuten jo osaavat oikein napakasti puistella päätään ja sanoa eijeijeijeijeijeijei. Meillä tulee vaan ”doo” (joo) jokaiseen kysymykseen, ja se voi sitten tarkoittaa joo tai ei – jää kuulijan vastuulle päätellä merkitys :D

      …ja sen kuulee kyllä, jos kuulija sitten arvaa väärin :D

      • MM
        30.7.2013 at 14:14

        :D

      • Anna-Reetta
        30.7.2013 at 14:32

        tässä kannattaa ottaa elekieli tai vauvaviittomat käyttöön :) eli siis

        ei= pään heilutus sivuittain tai viittoma ”ei” (viitotaan niin että kämmenet ylöspäin ja viedään ne edestä sivuille)

        kyllä= pään nyökytys tai viittoma ”kyllä” (kädellä tehdään nyökytys tai ’ankannokka’ joka aukoo suutaan )

        ja nyt katosi taas mobiililaitteella tekstin näkyvyys vaikka juttua. Piti jatkaa, pahoittelen kirjoitusvirheitä :D

        • Kristaliina
          30.7.2013 at 17:47

          (siltä varalta, että tämä kommentti lentää johonkin epäloogiseen paikkaan, niin tämä siis Anna-Reettan viestiin)

          Nuo vauvaviittomat ois kyllä kiinnostavia, ihan harmittaa että ei niitä otettu heti silloin alussa käyttöön. Jos on joskus toinen lapsi, niin ihan varmasti otetaan! Mä en tiedä, onko varsinaisilla viittomilla kommunikointi tässä vaiheessa jo vähän ylimääräinen juttu, kun sanatkin ovat jo tuloillaan. Mutta tietysti noita pään nyökkäyksiä ja pudistuksia on yritetty, mutta ihan vielä ei ole mennyt viesti perille :)

          Hih Silvan elämä on siis pelkkää ”joo”:ta toistaiseksi :) Joku arvosteluun taipuvainen voisi syyttää, että ette vaan ole kieltäneet lasta tarpeeksi :D
          (http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/kuriton-kakara)
           

          • Anna-Reetta
            30.7.2013 at 19:25

            En usko että ne vieläkään täysin myöhäisiä ovat, kun kuitenkin monet saattavat niitä käyttää vielä pari-kolme-vuotiaiksi saakka, ja ne auttavat lasta vain kommunikoimaan ja kertomaan tarpeistaan. Voisi oikeastaan sanoa että sinne saakka (n.1,5-3-vuotiaaksi, riippuen lapsesta) kun lapsella on *vaikeuksia ilmaista itseään puhekielisesti, on vauvaviittomista vain apua. :) Tietysti jos puhe alkaa tulla nopeammin niin se alkaa automaattisesti viittomia syrjäyttää.

            Ja eihän niiden vauvaviittomien tarvitse olla just niitä virallisia viittomia, kunhan se viittoma minkä otatte käyttöön tietyn sanan kanssa, on aina sama, niin se on ihan tarpeeksi hyvä :D

      • Tindeka
        30.7.2013 at 16:16

        :D. Hih, tuosta tulee ihan mieleen kommunikointi japanilaisten (tai ketäs ne nyt oli siellä suunnalla) kanssa kun sanovat kaikkeen juu juu vaikka tarkoittavat ei ei.

        • Kristaliina
          30.7.2013 at 17:42

          Apua me ollaan vahingossa tehty japanilainen lapsi :D

      • Piipo79
        30.7.2013 at 16:26

        Mä olen itsekseen ihmetellyt et onko se pään pudistus eitä sanottaessa jokin refleksinomainen kun en ole sitä mielestäni itse opettanut tai tehnyt…

        • Kristaliina
          30.7.2013 at 17:41

          Hei mutta toisaalta esimerkiksi Intiassa pudistellaan päätä, kun tarkoitetaan että ”kyllä”… Nooh, siellä toisaalta vaikkapa ”hotel” tarkoittaa ravintolaa, että ehkä intialaisia ei lasketa tähän :)

      • Cpop
        30.7.2013 at 20:36

        Meillä on se ongelma että napero sanoo ei/pyörittää päätä, vaikka selkeästi olisi myöntävän paikka. Hän ei kyllä/juu/tms oikein osaa sanoa mutta osaa nyökytellä päätä. Kaikkein paras on kun kysyy jotain tyyliin ”Kaadoitko mehua pöydälle?” niin tulee ”EN!” sellaisen naljailevan ilmeen saattelemana! Sitten kun katson ja napero kaataa minun silmien edessä pöydälle mehua ja sanon ”Nyt kaadoit kyllä pöydälle mehua” niin neiti jatkaa virnuilua ja vastaa ”En/Enkä/Ei!”. Meillä käydään välillä myös näitä juupas-eipäs ”väittelyitä”, n.1,5v kanssa, että en uskallakkaan ajatella pidemmälle millaista sitten tulee olemaan : DD

  • -e (Ei varmistettu)
    30.7.2013 at 14:05

    meillä syömismeiningit helpottu kun alettiin muutama kk sitten kysymään aina ”onko kiitos ja hei hei?” siinä vaiheessa kun ruoka ei tuntunu enää menevän, lapsi alko vilkuttamaan ja oli tyytyväinen että häntä ymmärretään. nykyään 1v3kk napero sanoo ”kiitti” kun masu on täynnä. :)

    • Kristaliina
      30.7.2013 at 14:26

      Joo hei meillä on itse asiassa ollut syömisten lopettamiseen vähän samantyyppinen ”viestileikki” jo ihan sieltä kiinteiden aloituksesta asti (tästä voisinkin blogata joskus erikseen). Siihen kuuluu itsekeksittyä laulua ja taputusta :) Ja sitten taputus on toiminut viestinä, kun masu on jo täynnä :)
      (oho, olipa huonosti selitetty :)

      Mutta vielä kun oppisi vastaamaan vaikka kysymykseen ”otatko leipää” jne., niin oi autuutta!

      Vau, teilläkin tulee näin pieneltä jo ”kiitti”. Ihania! <3

    • Piipo79
      30.7.2013 at 14:56

      Meillä on myös käytössä tuo onko kiitos-ilmaisu. Neiti sanoo kiitti jos ei halua jatkaa syömistä. Sit jos kylvyssä sanoo et onko kiitti niin neiti linnoittautuu ammeeseen eikä vahingossakaan sano kiitti!

  • Mindeka
    30.7.2013 at 14:13

    Voi että tää on liikuttavaa, vielä jälkeenpäinkin mietittynä ;) Se ON ihanaa, kun oma lapsi oppii jotain konkreettista uutta, puheesta ja sen ymmärtämisestä. Ja nuo uudet sanat: Me harmiteltiin juuri sitä, ettei kirjoiteltu ylös uusia sanoja tuosta lähtien, koska niitä tulee aivan val-ta-vas-ti tuon 1-2v vaiheen aikana! Melkein joka päivä, oikeasti!

    Pakko hehkuttaa hieman omaakin lasta: Gabriel oppi su sanomaan oman nimensä, aivan oikein, ja aivan selvästi. Siinä tuli tältä äidiltä itku!

    • Kristaliina
      30.7.2013 at 14:29

      Vau, hyvä Gabriel!

      Hitsi meilläkin pitäis tosiaan ottaa noita sanoja ylös. Mä oon vaan niiiiiin huono täyttämään vauvakirjaa. Siinä on kai jotenkin vanhentunut käyttöliittymä näin nettijumitusäidille :)

      • piupali (Ei varmistettu)
        30.7.2013 at 16:57

        Sä sentään voit blogia selata taaksepäin ja sieltä bongata kirjaan merkittäviä asioita. Itselläni on 7kk ikäinen poika ja kehityksen mukana ei meinaa ite pysyä. Olenkin ottanut tavaksi merkitä puhelimen kalenteriin uudet taidot ja hauskat jutut, kuukauden sisällä sinne on tullut konttaaminen, itse sänkyyn nukahtaminen ja nouseminen seisomaan tukea vasten plus kävely työntökärryn kanssa. Aaaaah, olipa hieno päästä elvistelemään nopealla kehityksellä :D

        • Kristaliina
          30.7.2013 at 17:33

          Elvistely täysin sallittu! :) Olen kuullut, että jotkut joskus pahastuu ”vertailusta”, mutta itse olen törmännyt vaan sellaiseen positiiviseen vertailuun: oi vautsi, teillä osataan jo tuollaista-ja-tuollaista. Mun mielestä sellainen vertailu on vaan kivaa! Ne pienet uudet taidot kun on tietysti näin vanhemmille niin hurjan tärkeitä – kun näkee, miten oma pikkukäärö koko ajan kehittyy ja kehittyy ihan oikeaksi ihmiseksi. Ois kyllä aika kurjaa, jos sillä ei sais yhtään elvistellä :D

          Joo, blogista mä oon vauvakirjaan siirtänytkin esimerkiksi ensihymyt sun muut, joista on tullut tänne kirjoitettua. Virtuaalinen vauvakirja :)

           

  • äipykkä (Ei varmistettu)
    30.7.2013 at 14:29

    Hih, ihania taitoja Silvalla :D

    Meillä ollaan ihmetelty tuota kamera-asiaa myös. Miten lapsi laittaa kameran ihan silmien eteen, vaikka harva näin digikameranaikana kameraa tuollatavalla enää käyttää. Hmm… Mutta hirveän fiksu oivallus lapselta kuitenkin :D

    Meidän kohta 2-vuotias poika ei vieläkään sano ”kyllä” vaan korvaa sen sanomalla ”Niin niin niin” Kiitosta hän tosin käyttää ja paljon, jopa pyytäessään jotain. Ei siis käytä sanaa ”anna” vaan sanoo aina ”kiitos” :D (Joo pakko oli vähän täälläkin hehkuttaa) :D

    • Liv
      30.7.2013 at 15:49

      T kamerajuttu muuten on jännä! Meilläkin kameraa laitetaan tohon silmälle ja otetaan vanhanaikaisesti kuvia! Jotenki ihan älytöntä et joku tollanen jää öö jostain mieleen (vai onko se lapsen logiikka) kun samaan aikaan ainakin meillä otetaan kymmeniä kuvia päivässä ”kaukaa katsoen”. 

    • Kristaliina
      30.7.2013 at 17:29

      Sama täällä kameran kanssa – mistäköhän ihmeestä se johtuu…? Kun meillä ei tosiaan edes otetan perinteisellä tavalla kuvia… Jännä juttu!

      Hih vautsi, miten hyvätapainen napero! :) Ihana! Ei ”anna” vaan ”kiitos”, selvästikin on ollut hienoa tapakasvatusta kotona :)

  • Nadis
    30.7.2013 at 14:49

    Ihanaa hehkutusta :)

    Meillä taidetaan liian harvoin sanoa kiitos, koska neiti hokee vaan ”kiitti kiitti”. Kiitti sanotaan aina myös ole hyvän paikalla ;)

    Toi pallohomma on jännä, meidän neiti meinaan tekee sitä myös, eikä meillä kyllä ole tommosta aikuisten palloa.

    • Kristaliina
      30.7.2013 at 17:35

      Ehkä teilläkin on tulossa pieni sirkustaiteilija! :) Arvaa muuten, miten älyttömän ylpeä mä oon ollut, kun Silva on alkanut tasapainoilemaan kynnystä edestakaisin ja kävelemään (kädestä kiinni pitäen tietysti) ympäri hiekkalaatikon reunaa – oon mun oma pieni nuorallatanssija <3

      • Nadis
        31.7.2013 at 13:31

        Oih, voin vaan kuvitella, miten söpöä! Ens kesänä laitat pihalle sille oman nuoran johonkin 5 cm korkeuteen, että voi kehittää taitoaan :)

        Mä en tiedä, että olenko ylpeä vai onko tässä katastrofin alkua, mutta meidän neiti on kiipeilyssään aika veikeä. Yks päivä avasin pakastimen oven niin tää roikkui käsillä ylhäältä kiinni pitäen ja jalanpohjat vasten sitä ovea :D Hauskaa meillä ainakin oli, koska huomattuani oven kestävän neidin painon, heiluttelin sitä edestakaisin! Samaa hommaa se yrittää tehdä kiivetäkseen mummolan uima-altaaseen, se nyt sitten taas ei oo enää kenestäkään hauskaa.

  • Nadis
    30.7.2013 at 14:49

    Ihanaa hehkutusta :)

    Meillä taidetaan liian harvoin sanoa kiitos, koska neiti hokee vaan ”kiitti kiitti”. Kiitti sanotaan aina myös ole hyvän paikalla ;)

    Toi pallohomma on jännä, meidän neiti meinaan tekee sitä myös, eikä meillä kyllä ole tommosta aikuisten palloa.

  • kao kao
    30.7.2013 at 15:03

    Voi ei, repesin ihan täysillä tolle kuvajutulle :D ja luin tätä vähän salaa töissä koneelta.. ups. kiinni jäin!

    • Kristaliina
      30.7.2013 at 17:36

      Kiinni jäit! :) Sun täytyy keksiä joku hyvä motiivi tulevien potentiaalisten nauruntyrskähdysten varalta – tyyliin ”tässä budjettiehdotuksessa on vaan ihan älyttömän hauskat rivivälit”. Öö tai jotain :D

  • Minnuliini
    30.7.2013 at 16:49

    Pitäisikö tämä haaste tuoda lilynkin puolelle:

    http://mamigogo.bellablogit.fi/2013/07/29/a-beautiful-body-haaste/

    • Kristaliina
      30.7.2013 at 16:55

      Joo, mä kans näin tän! Pähkäilin siihen ryhtymistä tuossa eilen, mutta kun ”ongelmahan” on se, että itselleni kroppaan ei ole jäänyt oikeastaan yhtään mitään muutoksia – umpparileikkauksesta jäi aikoinaan isommat jäljett. Heh, ongelma siis kerrakseen :) Mutta mietin, että katoaakohan siitä sitten tuo alkuperäinen (hyvä) pointti ja juttu muuttuu pelkäksi paljasteluksi :)

      Mutta harkitsen asiaa edelleen! Mielipiteitä?

      Tässä aiempaa masupaljasteluani n. 10 kk synnytyksen jälkeen: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tervetuloa-takaisin-liikunnnan-ilo-olikin-jo-ikava

    • MirvaK
      30.7.2013 at 17:23

      Täällä on samaa mietitty, mutta kun mun ”taistelujäljet” eivät muodostuneet kovin suuriksi, niin pähkäilyssä on että viekö sitten maun koko jutusta, jos joku esittelee vähäarpista (ja lihottua taas pallomainen) mahaa.

      • Kristaliina
        30.7.2013 at 17:38

        Joo, just samaa mietin. Mullakin muuten kyllä maha kasvaa syönnin jälkeen aiempaa pullottavammaksi, eli sellaista ”löysyyttä” on kyllä tullut. Mutta ei liene tarkoituksenmukaista syödä itseään tarkoituksella ähkyyn ennen kuvan ottamista kuitenkaan :D

  • Miimus (Ei varmistettu)
    30.7.2013 at 16:58

    2,5v tytön kanssa ei loppua näy asioille, joista jaksan päivittäin hämmästyä, että miten ihmeessä se tuon tajusi tai osaa. :) (Tosin noin 2min sitten tämä ihmelapsi sai itsensä jumiin nurin kaadettuun Ikean mammuttituoliin nihkeän kesäihon ja vähän vaatetuksen ansiosta.) Uhmaiän alkamisen jälkeen olisin kyllä todella tyytyväinen, jos lapsukainen ei koskaan olisi oppinut sanomaan ei. :D

    • Kristaliina
      30.7.2013 at 17:59

      Hih joo tuossa on varmaan tuo toinen puoli, että miten ihmeessä se tuon onnistui rikkomaan/sotkemaan/kaatamaan jne :D Ihmelapsia silti kaikin puolin!

  • MirvaK
    30.7.2013 at 17:21

    Oi Mahtavaa! Ihana tuo pallojuttu. :D

  • Miitu (Ei varmistettu)
    30.7.2013 at 18:09

    Kyllä nämä pienten ihmisten suuret oivallukset jaksaa hämmentää. Saa riemuita myös ääneen :)Meillä viimeisin (mielestäni tosi vaikea) sana oli astronautti päivällispöydässä, ja viimeisimmät keksinnöt ovat olleet itsensä säestäminen pianolla ja erilaisten piuhojen avulla kauppaleikin leikkiminen ”piip”. Perään vielä näpytellään pin-koodi vanhalla kaukosäätimellä. Mitä nyt oon seurannu, niin ei sentään oo vielä äidin piniä naputellu…

  • Lenore (Ei varmistettu)
    30.7.2013 at 18:35

    Ihana lukea tämmöisiä…! Silti täällä alkoi hihityttää, kun Silva on siis oppinut ottamaan kuvia – itsestään ja peilin edessä :D Eikai teillä kukaan ota itsestään kuvia peilin kautta? ;)

    Ja tuntui muuten conissa, kun tunnisti Joelin ja tein rattaat (Silva ite pyöri vimmatusti katsellen, että neitiä en ehtinyt nähdä), että ”hei, mä näin julkkiksen!” :)

    • Kristaliina
      30.7.2013 at 18:54

      Hih ai kuka ihme ottaa itsestään kuvia peilin kautta….? No öö tuota kröhöm: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/lemppariasu-juuri-nyt :D

      Hehee joo varsinaisia julkkiksia :) Se oli muuten kuulemma Joelin 11. kerta Ropeconissa (viime aikoina on ollut pari vuotta taukoa) ja Silvan ensimmäinen :)

  • Lumikettu
    30.7.2013 at 21:08

    Jatkan samasta aiheesta kuin muut eli en: onks toi jumppapallo hyvä istua?

    • Lenore (Ei varmistettu)
      30.7.2013 at 22:13

      Vaikka en puutalon kokemuksista voikaan puhua, niin itse ainakin tykkäsin kun aikoinaan moista harrastin…! Ja olempa nähnyt töissä jollakin olevan satulatuolin sijaan ”jumppapallotuoli”, eli vähän kuin jumppapallo renkailla, eli kyllä sitä joku fysioterapeuttikin on näemmä siis kannattanut :)

    • Kristaliina
      2.8.2013 at 20:03

      Äääääh enks mä muka ole vastannut tähän…? Sori, kävi klassinen ”vastaan ajatuksen tasolla ja sitten en enää muistakaan, että en ole vastannut”. Mulla oli nimittäin ajatuksen tasolla sulle pitkä vastaus tulossa :D

      No lyhyesti: ON! :)

      Joelilla oli tuollainen työtuolina jo ennen kuin me tavattiin, ja nyt se on meidän kodissakin ainoana työtuolina tässä koneella. Ja on ihan huippu, ei enää tavalliseen tuoliin vaihdettaisi. Olen muutenkin ”keikkuja” istuessani, tämä antaa sille ihan uudet ulottuvuudet :) Mutta joo olennaista on, että pallo on sopivan kokoinen halkaisijaltaan ja että siinä on sopivan verran ilmaa – sen ilman määrän huomaa testaamalla :) Suosittelen! Mun oli tarkoitus hankkia tällainen tuoliksi duuniinkin ennen kuin… no, ennen kuin en sitten enää duunissa ollutkaan :)

  • Nannannaa
    1.8.2013 at 12:28

    Hih, ihana Silva!

    Oppiminen on ihanaa! Etenkin kun lapsi ite oivaltaa jotain, niin oih! Ja voih!

    T. toisen tulevan neron äiti :D

  • Sandels
    3.8.2013 at 23:25

    Komppaan edellisiä, ja ilmineeraan samalla roikkuvani edelleen lukija-listoilla (koitan saada kiinni, olen monta postausta jäljessä). Ihana Silva! Ihana Puutalo-landia!

    • Kristaliina
      3.8.2013 at 23:29

      Jee, kiva kun ilmoittelet olevasi mukana! Mulla tuli heti sellainen ”hip hei, pitkästä aikaan viesti Sandelsilta” -fiilis, kun tuo Ilmoitukset kertoi, että kommentti on tullut just sulta :)

      • Sandels
        5.8.2013 at 00:22

        Tykkään sun tavastasi selättää arki positiivisin fiiliksin. Käyn ammentamassa täältä energiaa :)