Huomenna vietetään Seelan nimijuhlaa. Joel ajoi nurmikon, se tuoksuu ihanalta.
*******
Aamulla käytiin Silvan kanssa Circus Helsingin sirkusleirin kakkospäivässä. Leiri oli 2-6 -vuotiaille, tirppa oli porukan pienin.
Isoon Suvilahden voimalaitoksen sirkussaliin ohjaaja oli rakentanut mahtavan temppuradan. Siellä pääsi keikkumaan oikealla trapetsilla, köydellä tai kankaalla, hyppimään trampoliinilla, kävelemään nuoralla ja tasapainoilemaan erilaisilla palloilla, laudoilla ja rullilla.
Vautsi vau.
Silva tykkäsi järjestellä hernepusseja.
*******
Suvilahteen rakennettiin viimeisiä Tuska-festareiden järjestelyitä. Aurinko paistoi ja tatuoidut mustapaitaiset järkkärit näyttivät ihan just siltä, miltä tatuoidut mustapaitaiset järkkärit aina näyttävät. Puhuttiin korvakuulokepuhelimiin, vedettiin viimeiset kahvit ennen festarivieraiden saapumista. Bajamaja-rivit vielä siisteinä.
Muistin niitä ensimmäisiä Tuska-festareita, joissa minäkin olin mukana. Ensimmäisenä vuonna taidettiin festaroida Tavastialla, seuraavana vuonna VR:n makasiineilla.
Hehee, siitä on aika pitkä aika. Kävelin bäkkärin poikki keltapipoista naperoa sylissäni kantaen, hymyilytti.
*******
Matkalla kotiin lähitiellä on kapea kohta, josta mahtuu kerralla vain yksi auto. Vastaan tuli pepsodent-hymyilevä kaljupää, joka vilkutti leveästi autonsa avatusva kattoikkunasta: ”menkää te vaan ensin”.
Olin jo valmistautunut väistämään.
Hmm, miten se nyt noin iloisesti antoi tietä? Väistövelvollisuus olisi ollut meillä.
”…joka vilkutti leveästi autonsa avatusta kattoikkunasta…”
Niinpä tietysti.
Oi kesä, oi elämä <3
Vierailija H (Ei varmistettu)
27.6.2014 at 14:05Nyt varovaisesti, Krista! Ei ole ihan seksihelteet, mutta aurinko voi petollisesti hämätä ;)
Kristaliina
27.6.2014 at 14:26Tirsk! :D
Paprika (Ei varmistettu)
27.6.2014 at 15:41Haha, Silva on kyllä niin persoona! Muistan kun lapsena miun serkkupoika ”harrasti” kans jalkapalloa eli teki hiekkakakkuja kentällä pelin aikaan, taisi olla alle kouluikäinen.. :D Ei mee aina ihan niinku suunnittelee nää hommat!
MirvaK
27.6.2014 at 16:33Oi ihana Krista! Tosiaan kannattaa varoa niitä helteitä!
Mutta joo. Piti jumahtaa tuohon ekaan kohtaan. Aah niin ihana vastaleikatun nurmikon tuoksu…. ENNEN. Nykyään tuo tuoksu saa lähes astmakohtauksen aikaan. No, eipä tarvi miettiä, kuka meillä ajaa nurmikon. Se, että olen sisällä kaikki luukut suljettuina tuona aikana – lääkittynä, on jo ihan tarpeeksi. Aah niin ihanaa olla ALLERGINEN nurmikolle!
Ja eilen muuten keskimmäinen lapsista totesi virkatusta perhosesta, että miksi sä et äiti enää tee näitä!
Miitu (Ei varmistettu)
27.6.2014 at 21:15Hernepussit :D Asiat tärkeysjärjestykseen.
eppunen
27.6.2014 at 22:28Meilläkin leikattiin nurmikkoa tänään. Etu- ja takapiha oli leikattu ihan ajallaan, mutta alemmalla osalla takapihaa eli rannassa oli suorastaan niitty. Nurmikon leikkuu tuoksui onneksi edelleen niin ihanalta, että ei ihan tullut itkua katsoessa kun keltainen kukkameri (ei voikukkia, vaan niitä pieniä keltaisia mitä kasvaa myös tienvarsilla ja jokapaikassa, mitä lienee olivatkaan) katosi kamalan ruohonleikkurin iskiessä. Mä tykkäisin jos ruohikko saisi rehottaa ja kasvaa kaiken maailman kukkaa, mutta kuulemma niin ei saa antaa tapahtua.
Vierailija (Ei varmistettu)
28.6.2014 at 00:10niittyleinikki, arvaan. Myrkyllisiä muistaakseni.
eppunen
28.6.2014 at 15:57Onneksi kukaan ei meillä syö kukkia pihalla, kun edes kissa ei ole kiinnostunut.
Vierailija (Ei varmistettu)
27.6.2014 at 23:04Ihanat hernepussit. Lapset keskittyy olennaiseen!:)
tulilintu (Ei varmistettu)
28.6.2014 at 00:44Eräänä kauniina päivänä löysin blogisi, syvennyin, sit vähän lisää ja koukutuin. Olin siihen aikaan odottamassa toista tytärtämme, joka syntyi viikkoa ennen kuin teidän Seela :D Sun blogi on aivan ihastuttava, kotoisa, maanläheinen ja aito. Et turhaan prameile ja kuorruta siirapilla juttuja ja kuvia, vaan teksteistäsi ja kuvistasi paistaa läpi aitous, elämänilo, huumori ja just ihan tää tavallinen elämä, joka tavallaan on kaikkine arkisine asioineen sitä juhlaa. Ja lapset tuo kyl valtavasti iloa, vaikkaikin rankkaa se välillä on. Pikkasista huolehtiminen. Elämän tärkein työ. Bloggauksistasi paistaa läpi myös rakkaus toisianne ja lapsianne kohtaan, joka on ihailtavan suloista. Olet mielestäni valtavan hyvä äiti isolla sydämellä lapsillesi. Älä koskaan epäröi sitä.
Toivon saavani lukea juttujasi vielä pitkään. Isokiitos sulle ja blogillesi. Oon saanu siitä valtavasti voimaa, vertaistukea, välillä silmänurkkaa pyyhkien ja välillä hykerrellen :D
Toivon sulle ja suloiselle perheellesi valoisaa ja rentouttavaa kesää ja kaikkea hyvää!!!
Terkuin kans kahen ihanan tyllerön kohta keski-ikäistyvä mama, jolla kans ihana mies. Just nyt elämä hymyilee meille suloisesti. Sitä toivon teillekin ♥ Lovee ja iloo ;D
jamppu (Ei varmistettu)
28.6.2014 at 10:16Hei nyt oli ihan pakko tulla kertomaan: näin unta teidän perheestä viimeyönä! Alitajuntani syövereissä on aina ollut jo melkein huolestuttavan vilkasta, ja tällä kertaa syntyi tämän näköinen stoori:
Asuitte ensinnäkin vanhempieni naapurissa (ei siis lähelläkään Helsinkiä), ja jostain syystä minua oli pyydetty lastenvahdiksi Silvalle ja Jeremiakselle (kyllä, Seelan oli tässä tapauksessa poika ja jostain (?) syystä nimeltään Jeremias :D). Ensimmäisellä vahtikerralla olitte molemmat Joelin kanssa kotona – tarkoituksena oli vain tutustua lapsiin. Silva leikki nätisti kanssani ja Jeremias (xD) nukkui tyytyväisenä. Ja Joel piirsi koko ajan. Kaikki ohjeet ja opastukset tapahtui joko piirtämällä, tai sitten hän viuhtoi käsillään kuin mikäkin miimikko ja neuvoi minua. Piirustukset oli hienoja, mutten tajunnut tietenkään yhtään mitään, ja esimerkiksi oikean unilelun Silvalle annoin vasta kolmannella yrittämällä. Joelin mielestä olin selvästi aavistuksen yksinkertainen. Sinä puolestasi yritit olla vähän enemmän sovitteleva osapuoli – ehkä mielestäsi minussa oli edes jotain potentiaalia vaikken näistä piirrä ja arvaa -neuvoista mitään ymmärtänytkään. Lopulta oli lasten nukkumaanmeno aika, annoit heille jotain tippoja (vaikuttivat unilääkkeiltä, tarjosit minullekin, mutta kohteliaasti kieltäydyin), ja lasten nukahdettua Joel antoi kaikki päivän aikana piirtämänsä kuvat minulle, ja niiden lisäksi pienen, noin 2cmx2cm kortin, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi Jeremiaksen nimijuhlaan :D
P.S. Illalla olin selvästi katsonut liian mielikuvitusrikkaan leffan ja lukenut tämän postauksen….
Nuuskis (Ei varmistettu)
28.6.2014 at 10:19Voi HITSI, mä olin tatuoituna ja mustapaitaisena järkkärinä (tosin rusetti päässä) pyörimässä Suvilahdessa ja olinkin näkevinäni sut, mutta totesin sitten että eeeeeihän se nyt varmasti Krista ollut. Pöh, olisin tullut sanomaan hei :)
Kristaliina
28.6.2014 at 15:15Hehee, siellähän minä! :D Kaikista maailman paikoista äidin ja naperon voi näköjään bongata parhaiten Tuskan bäkkäriltä :D
(eli siis oikeasti mentiin vaan pariin otteeseen siitä läpi, kun käytiin sirkustunneilla siellä voimalaitoksella torstaina ja perjantaina)