Perhepoliittista päätöksentekoa

Vuodenvaihde lähestyy, ja se on tarkoittanut taas meidän perheessä yhtä rajapyykiä. Siihen mennessä on täytynyt taas tehdä tällaisia tietynlaisia perhepoliittisia päätöksiä. Tyyliin kuka hoitaa lapsia, miten ja missä – ja kuka vastaavasti käy töissä.

Hmm voisin sanoa, että asiaa mietittiin pitkään ja hartaasti. Ja tavallaan sitä varmaan mietittiinkin. Ehkä. Vaikka alitajunta tiesi kyllä koko ajan, että mikä se meidän valintamme on.

Eli oikeastaan ratkaisu oli meille kuitenkin ihan yllättävän helppo. Tämän perheen kokonaishyvinvoinnin kannalta oli nimittäin vain yksi ratkaisu ylitse muiden. 

Kuka meidän perheestä sitten laittaa tammikuun 2. päivä herätyskellon klo 6.30 soimaan?

Ei kukaan.

Kuva: Kirsi Tuura/ Kauneus ja terveys -lehden juttu ”Erilaiset nukkujat”, lokakuu 2014.

 

No, todennäköisesti Seela meidät kuitenkin siihen aikaan herättää. Tai no kröhöm Joelin – minä ajattelin jäädä Silvan kanssa nukkumaan ainakin yhdeksään, ha.

Mutta joo. Kuluva syksy on ollut meille monin puolin vaikea. Siksi tunsimme, että nyt jos koskaan (ja mieluiten kyllä aina) täytyy tehdä päätöksiä perheen kokonaishyvinvoinnin mukaan. Taustalla tietysti myös se, mitä ylipäänsä ajattelemme haluavamme – noin niin kuin elämältä. Asiaa pohdittiin jo viime talvena (kantsii lukea tämä); ja jos jotain haluaa, kannattaa varmaan tehdä elämässä sellaisia päätöksiä, jotka vähitellen kuljettavat edes oikeaan suuntaan.

Meidän perheessä asustelee siis pian yksi opiskelija ja yksi hoitovapaalainen. Ja kaksi pientä lasta, joiden molemmat vanhemmat ovat kotona.

Kuva: Kirsi Tuura/ Kauneus ja terveys -lehden juttu ”Erilaiset nukkujat”, lokakuu 2014.

 

No okei. Ei me nyt ihan pelkästään tälleen sängyssä ajateltu söpöstellä.

Joel aikoo valmistua tulevan vuoden jälkeen psykologiksi. Minä puolestaan pyrin hoitovapaan aikana tekemään freelance-töitä kotoa käsin niin paljon kuin suinkin kykenen. Koska raha – ja ennen kaikkea koska haluan. Haluan tehdä taas töitä, mutta en ainakaan juuri nyt kokoaikaisesti.

Meidän lapsemme ovat pieniä juuri nyt. Juuri nyt meitä tarvitaan enemmän kotona kuin kokopäivätyöelämässä.

Entäs sen jälkeen? Jaa-a. Joelin kaveri esitti vähän aikaa sitten Joelille sen kysymyksen.
”Aion etsiä töitä, käydä kuntosalilla, leikkiä lasteni kanssa ja rakastella vaimoani”, Joel oli vastannut.

Ööööö okei. Sopii.

Kuusi työpäivää siihen, että Joelin vapaa alkaa. Lasken tunteja.

 

You Might Also Like

  • Emmi Nuorgam
    11.12.2014 at 15:37

    Hah, lavastettu tilanne, kun lakanat noin mätsää! ;)

    Ei vaan, ihanaa että saitte tehtyä päätöksen, joka on just teille hyvä. Because you are worth it ja sitä rataa. <3

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 15:39

      Hehehehe onkin, täysin lavastettu!!!! :D Ihan erikseen vaihdoin! …ja sit vaihdoin vielä uudestaan ennen kuvaajan tuloa, koska kissanoksennus :D

      …ja kiitos <3

    • Emmi Nuorgam
      11.12.2014 at 15:40

      PS. Koska se sua oikein rakastelee, kun olette kaikki samassa sängyssä? Vai tarkoitetaanko tällä jotain toista vaimoa?

      T: utelias-88

      • Emmi Nuorgam
        11.12.2014 at 15:42

        Paitsi että kun on susta kyse, niin saatat oikeasti kertoakin, joten perun kysymykseni ja menen nyt spämmäämään muualle.

        • Kristaliina
          11.12.2014 at 15:46

          :D :D :D

      • phocahispida
        11.12.2014 at 15:46

        No mutta onhan sitä olohuoneen sohva, kaikki ne miljoonat taittopatjat, suihku, keittiön pöytä (ainakin kaikille, joilla on pitkä mies, yhyyyyhhy, epäreilua) ja se tunnetusti tilava vaatehuone. :DD

        • Kristaliina
          11.12.2014 at 15:49

          Apua teitä :D :D :D :D

          Ehkäisy! Ehkäisy! Ehkäisy!

          • Mammara
            11.12.2014 at 15:54

            Ja sit on se SEKSIHELLE! Sillon vaikka nurtsilla. Mut varovasti sitten. 

          • Kristaliina
            11.12.2014 at 15:58

            Ehkäisyyyyyyyyyyy!!! :D Tai sit me joudutaan muuttamaan jonnekin pohjoisnavalle, että ei vaan tule liian lämmin – apua paitsi että sekin taitaa sulaa, äh tässä meidän ehkäisysuunnitelmassa on nyt isoja aukkoja :D

          • Kristaliina
            11.12.2014 at 19:59

            Hihihihi ei :) 

            Rehellisesti sanoen meidän lapsiluku jää todennäköisesti kahteen tai sit asiaa mietitään uudelleen tyyliin 3-4 vuoden päästä aikaisintaan :) Ehkäisy. Ehkäisy. Ehkäisy. :)

        • Emmi Nuorgam
          11.12.2014 at 15:56

          Haluaisin kyllä nähdä kun Krista olis sisäsukissaan ja desinfiointiaineen kanssa seljällään siinä keittiön pöydällä… :D

          • Kristaliina
            11.12.2014 at 15:59

            :D :D :D :D :D :D

            ahahahahaha mä en kestä :D :D :D

          • MinEna
            11.12.2014 at 16:27

            Ei luaja naiset :D :D :D

             

  • phocahispida
    11.12.2014 at 15:39

    Mä tiedän, että tänne tulee pian joku huutamaan ettei yhteiskunta toimi näin ja että millä te oikein maksatte asuntoa ja ei saa nyt lapset realistista kuvaa elämästä ja uliuliuuuuu. 

    Joten ennen sitä huutoa ja porua haluan vaan sanoa, että jos tämä päätös loksahti teidän tapauksessanne kuin itsestään kohdalleen ja vie työ- ja opiskelukuvioita osaltaan pikkuhiljaa haluttuun suuntaan niin hyvä te!

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 15:39

      <3 <3 <3 <3 <3

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    11.12.2014 at 15:40

    Minä ja varmaan moni muukin miettii tällä hetkellä…. Että millä rahalla te oikein ajattelitte elää? Enkä tätä tarkoita pahalla, itsekin toivon että olisin voinut olla kotona lapsen kanssa kun se oli pieni. Mutta en voinut koska pitää oikeasti olla rahaa ostaa sitä leipää pöytään. Olis siis kiva kuulla miten ja mistä onnistutte pihistelemään menoissa niin että kotona olo onnistuu?

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 15:45

      Jep. Se onkin sit iso kysymys – mietin, että alanko kirjoittaa tuohon, mutta ois venynyt niiii-iiiin pitkäksi tuo peruskirjoitus. Mutta vastaanpa tähän :)

      Eli pihistellään. Se nyt tietysti on ilmiselvää.

      Joel jää itse asiassa nollatuloille (koska opintovapaakuukaudet on käytetty) ja vakituloina on siis vain mun hoitovapaakorvaus. Mutta yritän siis tehdä friikkutöitä kotoa käsin. Asuntolaina menee todennäköisesti lyhennysvapaalle, ja tarvittaessa myydään auto (sillä elää pari kuukautta). Ja lisäksi mulla on jemmassa ”opintovapaasäästötili”, johon säästin aikoinaan työelämässä ollessani sitä ajatellen, että joskus jään vuodeksi töistä pois ja teen gradun. Se saa nyt toimia meidän osittaiselättäjänä.

      Ja sit vaan toivotaan, että tää yhtälö kantaa. Jos ei kanna, niin sitten keksitään jotain muuta.

      • Jodelie
        11.12.2014 at 15:50

        ”Jos ei kanna, niin sitten keksitään jotain muuta.”

        Toteutan samaa aika paljon omassa elämässäni. Vaihde vapaalle, suunta alamäkeen (siis ei sellaseen huonoon, vaan enemmänkin tulevaisuuden vapaapudotukseen hyvällä tavalla!) ja katotaan mihin elämä vie.

        Mun korvaan jotenki ihanan tervettä. Kyllä kaikki järjestyy aina jotenki! :)

      • Kristaliina
        11.12.2014 at 15:51

        …ja siitä, miten tää pihistely sun muu onnistuu, seuraa jatko-osia varmaan tulevaisuudessa :) En osaa vastata siihen vielä itsekään :)

      • sukkahoususankari
        11.12.2014 at 16:47

        Te olette rohkeita :) ihanaa että saitte tehtyä sopivan ratkaisun just teidän perheelle!

      • Free Our Kids (Ei varmistettu)
        11.12.2014 at 19:59

        Oletko, Krista, koskaan törmännyt tähän blogiin: http://www.freeourkids.co.uk ? Kannattaa lukaista, itse ainakin inspiroiduin siitä, vaikka ei itsellä olekaan (vielä) ihan tosi tiukka rahatilanne :) Siinä on pihistelystä tehty sellainen kiva lifestyle-juttu, saa varmasti jotain vinkkejä. Tsemppiä teille!

        • Kristaliina
          11.12.2014 at 20:05

          Oi, kiitos vinkistä! En ollut ennen törmännyt, mutta ehdottomasti tutustun! :)

      • kelatäti (Ei varmistettu)
        11.12.2014 at 20:45

        Asuntolainan korkoihin ja asumismenoihin on muutoin mahdollista saada asumistukea. Se on yleensä silloin noin 100-200e kk :)

        • Kristaliina
          11.12.2014 at 20:57

          Oi! Ai? :) Kiitos tiedosta! Oho. Heh me ei olla koskaan saatu/nostettu muuta kuin näitä lapsiin liittyviä juttuja ja opintotukea, eli me taidetaan olla aika pihalla näistä kaikista kuvioista :D Me vaan ollaan ajateltu, että ”nääh ei tuu opintotukea eli ei tuu mitään” :D Kun toi Joelin työharjoittelu kuuden päivän päästä päättyy, niin eka tehtävä taitaa olla alkaa opiskella näitä :)

  • Jodelie
    11.12.2014 at 15:41

    Kuulostaa aika kelpo suunnitelmalta, ja mitä oon blogia lukenu, ni just sellaselta teijän perheeseen sopivalta! :)

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 16:05

      Kiitos! Meistä kans tuntuu tosi vahvasti, että just näin meidän piti just nyt päättää. Että tämä oli nyt parasta meille. Tosi vapautunut olo itse asiassa :)

  • suvitus (Ei varmistettu)
    11.12.2014 at 15:49

    Ensin ihan täysin aiheen vierestä, mutta kui iso teidän sänky on?! Näyttää ihan valtavalta! Vai ootteko te vaan pieniä :D Noin väljästi voisin minäkin harkita perhepetiä (tai siis en tietenkään, vaan kieriskelisin ympäri sänkyä siitä ilosta, että tilaa on, ja jyräisin miehenkin kauimpaiseen reunaan..).

    Ja sit asiaan, muista ettei Joelin opinnot välttämättä ihan koti-isänä edisty :) Tai jos edistyy, niin kertokaa myös mun gradulle, miten se voisi kirjoittaa itse itsensä, kun olen sitä nyt vuoden turhaan jo odotellut! Mutta mukava, että saatte leppoisamman elämänrytmin ja vapaammin sovitellut työajat!

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 15:56

      Hmmm toi on sellainen… …180 ehkä? Sellainen vähän tavallista leveämpi kai. Ja sit vieressä sivuvaununa pinnis, mutta ei Seela siinä oikeasti suostu nukkumaan :D

      Joo, ajatus on, että kevätkaudella Joel tekee parit kirjatentit ja muuta pientä ja syksyllä sit keskittyy täysillä graduun. Ja sit syksyllä… … aaaa ei me vielä tiedetä, että mitä :D :D :D Ehkä lapset menee hoitoon (Silva 3v 3kk ja Seela 1 v 3 kk) ja mä töihin – en tiedä :) Se pitää sitten jotenkin ratkaista kevään kuluessa.

      • Anonyymi (Ei varmistettu)
        11.12.2014 at 16:17

        Meidän lapsi meni 1 v 4 kk -ikäisenä Helsingissä kunnalliseen päiväkotiin ja kaikki on sujunut aivan loistavasti. Haluan siis tällä vain sanoa, ettei päivähoitoa kannata pelätä sitten kun sen aika tulee ja kannattaa muistaa, että sitä saa osa-aikaisesti ja yhteiskunta kiittää rahallisella korvauksella tästä osa-aikaisuudesta :)

        • Kristaliina
          11.12.2014 at 18:45

          Joo, meillä on kans suurin osa Silvan ikäisistä naperokavereista mennyt hoitoon just ton ikäisinä ja ihan hyvin ovat sopeutuneet!

          • Vierailija (Ei varmistettu)
            12.12.2014 at 21:36

            uuh mun esikoinen meni hoitoon 1,5 vuotiaana mutta ”vauvaa” en mitenkään enää suostunut viemään niin pienenä hoitoon… 2,5 vuotiaana isosiskon turvin alku sujui NIIN paljon helpommin… ei itkuja, ei sydänsuruja…

  • Jokunen (Ei varmistettu)
    11.12.2014 at 16:01

    Hienoa, että olette keksineet teidän perheelle parhaan ratkaisun! :) ja nyt vielä aiheeseen liittymätön postaustoive: jossain välissä jos ehdit/jaksat, niin olisi tosi kiva kuulla teidän mietteitä tuosta parin vuoden ikäerosta lapsilla. Noin niinkuin plussia ja miinuksia tms. Meille on nimittäin näillä näkymin tulossa suunnilleen samanlainen ikäero ja vähän kauhullakin mietin, että mitä siitä tulee. :)

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 16:09

      Joo, tää aihe on ollut pitkään mielessä! Ongelmana oli välillä niiden plussien keksiminen, ha ha :D :D :D No ei, en halua pelotella :) Varsinkin sit tammikuussa varmaan taas huomaa ne kaikki plussat :) Eli tulossa on!

      …ja onnittelut tulokkaasta! Sisarukset <3 <3 <3 ”Sitten, kun Seela kasvaa isommaksi, niin mun ei ikinä tarvitse olla yksin”, Silva sanoi tässä yks päivä <3 <3 <3

  • Järkky
    11.12.2014 at 16:07

    Moi! Kuule, oletteko tutustuneet tällaiseen: http://www.kela.fi/aikuiskoulutustuki ? Tästä ei taideta hirveästi huudella, mutta mahtaisiko Joel täyttää kriteerit?

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 16:10

      Joo toi ois niii-iiiiiiin hyvä – mutta harmi kyllä kriteerit ei täyty, Joel ei ole ollut vielä noin pitkään työelämässä… Buhuu.

      • Järkky
        11.12.2014 at 16:21

        Eikö edes pätkissä? En ole varma, että lasketaanko pätkittäin työskentely mukaan vai ei. Mutta kannattaa kysyä Kelasta, mikäli 8 vuotta tulisi täyteen esim.kombinaatiosta ”pari välivuotta ennen opintojen alkua” ja työskentelyä opintojen ohessa siinä vaiheessa, kun kouluun välillä raahautui vaikka tukikuukaudet olivatkin jo ohi. Josko työskentelyvuosiksi laskettaisiin sellainen aika, jolloin ei nosta opintotukea ja käy töissä, vaikka opinnot samalla etenisivätkin? Sori ei ole tarkoitus inttää, mutta laskeskelkaa varmuuden vuoksi!

        • Anni_K (Ei varmistettu)
          11.12.2014 at 17:15

          Hei, käsittääkseni kaikki kesätöistä jne. alkaen lasketaan tuohon 8 vuoteen. Eli kannattaa räknailla! Teidän suunnitelma kuulostaa tosi hyvältä ja helpottavalta – itse palasin töihin esikoiseni ollessa vajaat 1,5 v, kun ei talous antanut oikein myöten jäädä pitemmäksi aikaa kotiin. Toisaalta oli ihan kiva saada ns. oma elämä takaisin, ja päiväkotihommat menee tosi kivasti, mutta kyllä tää arkirumba ja sen logistiikka on välillä aika rankkaa! Eli nauttikaa ainutlaatuisesta ajanjaksosta :)

        • -.-.- (Ei varmistettu)
          11.12.2014 at 17:29

          Lasketaan pätkätkin, ja ihan sieltä 18vee kesätöistä asti – kaikki mitä työeläkeotteeseen on merkattu (voi tsekata asianomaisen viraston sivustolta tunnistautumalla). Osa-aikaisistakin virityksistä saa ”työssäolokuukausia” palkkasumman ja muuntokertoimen mukaan, ainakin uudemman työssäoloehdon laskukaavan mukaan (ehkä n. viim. 10 vuoden ajalta)

          Joten ahkeralla kolmikymppisellä voi olla hyvinkin olla tukeen jotain mahdollisuuksia. Koulutusrahastolta voi pyytää ennakkopäätöstä (=selvittävät, täyttyykö työssäoloehto), ja muutenkin kysellä neuvoa
          http://www.koulutusrahasto.fi/fi/etusivu/

        • Kristaliina
          11.12.2014 at 18:14

          Joo toi 8 vuotta ei millään matikalla Joelilla (valitettavasti) täyty… Mutta tuolla myöhempänä on vinkki, että lyhyemmästä ajanjaksosta vois ehkä saada lyhyemmän tuen – eli täytyy ehdottomasti selvitellä! Kiitti!!!!

          • MutiNa
            12.12.2014 at 10:37

            Tulee yllättävän äkkiä tuo tarvittava työaika täyteen, itse nimittäin jäin 29 -vuotiaana tuolle aikuiskoulutustuelle, toki olin ollut 18-vuotiaasta asti täyspäiväisenä työelämässä. Mutta siinähän on sitten sulle se gradun-tekemisrahasto :) Ja tsemppiä valintaan, asioilla on tapana lutviintua kun oikein niin päättää!

  • Laura T.
    11.12.2014 at 16:08

    Juuri tänään bussipysäkillä mietin sitä aiempaa juttuasi osapäivätöiden ja perheen yhdistämisestä. On unelmia joita kohti pääsee tekemällä tarkkoja suunnitelmia, ja unelmia jotka näyttävät suuntansa vasta kun uskaltaa päästää käsijarrusta irti. Skoolaan teille.

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 16:11

      Kiitos! …ja hitsi mitä telepatiaa!!!

  • MinEna
    11.12.2014 at 16:33

    Hyvä te! <3 Vapauttavia päätöksiä on ihana tehdä, silloin sen tietää, että se on just oikein!

     

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 18:46

      Niinpä! Siitä tietää, että päätös meni oikein!

  • Annuskainen (Ei varmistettu)
    11.12.2014 at 16:44

    Vinkki: en tiedä sopiiko teidän tilanteeseen, mutta mä opiskelen parhaillaan työttömyystuella, teen siis gradua valmiiksi. Se on nykyisin mahdollista, mutta pitää varmaan tietysti perustella hyvin. Ja muistaakseni vain ikäänkuin opintojen loppuunsaattamiseen. Itsellä on välissä useita työ- ja perhevapaavuosia (nuorempi lapsi vähän yli vuoden, eli olisin sen kaa kotona joka tapauksessa), joten perustelin tyyliin, et tää on vika mahis ikinä saada gradu valmiiksi, ja taloudellinen tilanne on mikä on, ja muuten olisin työttömänä kokonaan. Eka pitää siis ilmoittautua työttömäksi ja sit hakea oikeutta opiskella työttömyysetuudella. Tarvitaan henkilökohtainen opintosuunnitelma aikatauluineen ja sellainen lomake oppilaitokselta. Jos tällainen olis Joelille mahdollista, niin siinä olisi teille vähän leiväntynkää. Mut sit pitää valmistua kans… Kysykää työkkäristä,

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 18:15

      Ei hitsi tää ois perfect!!!! Tätäkin täytyy ehdottomasti selvittää, voi onnistuispas!!! Uuuuu, onneksi tuli kirjoitettua tästä aiheesta! :)

      • ... (Ei varmistettu)
        12.12.2014 at 12:47

        Kannattaa ehdottomasti selvittää, mutta ennen kuin innostut niin oliko niin, että Joel irtisanoutui itse työstä? Se voi vaikuttaa asiaan myös, tai ainakin jollain karenssillä siirtää. Mutta kannattaa kääntää joka kivi! :) Tukisysteemi on ihan liian monimutkainen, mutta joku porsaanreikä voi löytyä jostain välistä. Asumistukea kannattaa ainakin hakea!

    • anni maaria
      12.12.2014 at 01:53

      Tällä tarkoitetaan varmaankin omaehtoisen opiskelun tukea? Sain sitä itse ensimmäiset kaks vuotta amk-opiskellessani, koska olin työtön työnhakija ennen sitä kun pääsin kouluun ja opiskelu katsottiin työllistymistä edistäväksi :)

  • hipet (Ei varmistettu)
    11.12.2014 at 17:23

    Hei!
    Siitä aikuiskoulutustuesta vielä, että sitä voi myös saada muutaman kuukauden, jos on ollut vähemmän aikaa kuin 8 vuotta töissä. Olisin muistaakseni saanut 5 vuoden työkokemuksella 2 kk:den tuet. Kannattaa laskea kaikki pätkät mukaan. Todellakin myös kaikki koulun ohella tehdyt pätkät. Ja kannattaa laittaa hakemus, sehän maksaa vain postimerkin verran :)

    • Kristaliina
      11.12.2014 at 18:16

      Tää oli tosi hyvä tieto – luultiin tosiaan, että tarvitaan se 8 tai sit ei tuu mitään! Eli kiitos!!!

      Ehkä ei siis Joelin tarvitsekaan opiskella nollatuloilla, jos joku näistä vinkeistä kantaa hedelmää – jea!