…ja aina kun mä tanssin (video)

Viimeisen vuoden ajalta tallentamiani satunnaisia snapchat-pätkiä selaillessani hommasta alkoi paljastua ihan selkeä kaava.

Mitä meillä tehdään…?

Tanssitaan!

Dance like nobody everybody is watching! (kuten täällä aikoinaan totesin)

 

26
Like

You Might Also Like

  • Rouva H
    16.8.2016 at 18:05

    Teillä on jotenkin aina niin hyvä pössis <3

    • krista
      16.8.2016 at 20:48

      <3

  • anonyymi
    16.8.2016 at 21:40

    Mun sydän sulaa :) meilläkin kaksi tyttöä, ja täälläkin tanssitaan usein. Mutta ei meillä noin hienoja tanssi asuja oo! Oih, ton viimeisen videopätkän vaatteet oli hienoja!

    • krista
      16.8.2016 at 21:45

      Hihii, mun äiti toi ne Turkista, ihan siis jostain turistikojusta. Vähän noloilleen esitteli, että no tuli ostettua vähän ”bling blingiä” – ai vähän, noihan on ihan MAHTAVIA :D Mäkin haluun itselleni. Tuon kilinäpannan oonkin välillä ominut, joskin vain kotioloissa (toistaiseksi) :D

  • Ande
    17.8.2016 at 20:35

    Mutta siis soiko teillä koko ajan musiikki? Mä en voi sietää taustamelua niin meillä ei ole telkkaria päällä eikä musiikkia taustalla ellei sitä erikseen laita.

    Mutta letkeä meininki teillä!

    • krista
      17.8.2016 at 21:27

      Mä oon hei samanlainen ”kummajainen” kuin sä! Tai ainakin tuntuu, että tää on suht harvinainen piirre – mutta mulla on sama juttu, en halua taustamelua! (heh muuta kuin lapset) Joel usein laittaa musiikkia päälle, kun mä oon poissa kotoa, mutta kun mä tuun takaisin, pyydän vähitellen joko ottamaan pois tai laittamaan pienemmälle :) Lasten musiikki soi kyllä usein, mutta , silloin lapset sitä kuuntelevat/tanssivat, ja kun tanssit/kuutelut loppuu, laitan musiikin pois. Ja telkkariahan meillä ei ole ikinä päällä ja lastenvideot vaan silloin, kun niitä katsotaan. Mutta paljon tanssitaan! Silloin on musiikki päällä :) Vai onkohan se niin, että ensin laitetaan musiikki päälle ja sit se vie mukaansa tanssiin – itse asiassa niin päin se taitaa olla :D Mun on lähes mahdotonta olla tanssimatta silloin, kun kuulen musiikkia :D

      • anneb
        18.8.2016 at 17:11

        mäkään en voi sitää yhtään musiikkia jos muita ihmisiä läsnä. esim. vihaan kun illanistujaisissa täytyy aina laittaa jotaoin renkutusta. Mä kuuntelen musaa joko kun siivoan yksin tai sitten ihan vartavasten laitan kappaleita soimaan tanssimista varten tai kuuntelua ja laulua.

        Toki mun kuulovamma vaikuttaa asiaa, en saa selvää puheesta jos hirveä mekkala taustalla.

  • Devika Rani
    18.8.2016 at 22:53

    Musta olisi ihanaa jos meidän tyttö tanssisi, mutta se tuntee aina itsensä huonommaksi ja kieltäytyy tanssimasta ja käskee mua tanssimaan. Sama ongelma laulamisessa, yksikseen kyllä laulaa muttei koskaan mun läsnäollessa. :/ Meillä ei siis soi musiikki juuri koskaan, koska muutoin mun pitäis vaan esiintyä tytölle.

    • krista
      19.8.2016 at 23:26

      No voih! Käykö teidän tyttö muuten tanssitunnilla? Ihan älyttömän lämpimästi suosittelen noita Helsingin Tanssiopiston tunteja (voin vaikka privana kertoa sen tunnin, millä Silva käy; tulisiko teidän tyttö samaan….?). Niissä opetetaan just sitä tanssin iloa ja onnistumisen kokemuksia leikin kautta, ihan pienestä pitäen!

  • Devika Rani
    18.8.2016 at 22:54

    Niin ja piti siis sanoa että ihana video ja ihanat tytöt <3 <3

  • Anonyymi
    19.8.2016 at 15:29

    Voih, ihanaa!

    Tippa linssissä ihaillen, kateellisena, katson tätä.

    Omasta herätysliiketaustastani johtuen en ole tottunut tanssimaan. Omien pienten lasteni annan tanssia vapaasti. Lasten spontaani, vapaa tanssi on ihanaa! Haaveilen tanssitunneille menosta, jotta oppisin rentoutumaan ja menemään lasten tanssiin mukaan.

    Olemme edelleen mukana herätysliikepiireissä, mutta ajattelemme niiinniiin monesta asiasta erilailla kuin valtaosa tai ”yleiset esillä olevat normit.”
    Tämä aiheuttaa sen, että tanssiin liittyvä ilo jää oman kodin seinien sisälle, sillä moni lähpiiristä ei katso sitä hyvällä. Tiedän, että saamme elää juuri niin kuin haluamme, mutta koska kyseessä on lähes koko tukiverkoston ja lähipiirin hyväksyntä, on matka oikeasti vapaaseen ja ”omaan” elämään tuskallisen hidas prosessi.

    Olen siis siitä kateellinen, että voitte iloita tanssista täysin vapain mielin. Onnellinen se, jolla ei käy edes mielessä, voiko näin tehdä.

    Omilta lapsilta yritän pitää murheeni poissa ja annan heidän nauttia tanssista täysin rinnoin. Toiveena, että kun ovat itse aikuisia, heillä ei olisi tällaisia tanssiin (ja muihin vastaaviin asioihin) liittyviä kiviä sydämellä eivätkä joutuisi käydä henkistä kamppailua lähipiirin todellisesta hyväksynnästä. Käytännönelämän hyväksymättömyydestä tai hylkäämisestä ei ole kyse vaan siitä, että läheiset ihan oikeastioikeasti hyväksyisivät juuri sellaisena kuin olet, myös ajatuksissaan.

    • krista
      19.8.2016 at 23:23

      Tosi koskettava kommentti, kiitos kun kirjoitit tämän <3
      -
      Mutta tää on niin totta; tosiaan itse sitä elää tällaista elämää, jossa ei käy mielessäkään, ettäkö tanssin riemussa voisi olla jotain "väärää". Ja sitten jollekin tosiaan voi olla - ja sitten on just teidänlaisia, jotka eivät itse ajattele niin mutta jonka lähipiirin takia tanssista ei just voi oikein nauttia niin kuin voisi nauttia... Mutta MENE tanssitunnille, MENE, MENE - suo itsellesi se ilo! Voisitko tehdä niin "salaa" näiltä paheksujilta vai minkäkokoisella paikkakunnalla asut...? Vai olisiko se asia, jonka salaaminen painaisi niin paljon, että se ilo jäisi saamatta...
      -
      Ja siis IHANAA, että annatte kuitenkin lapsille sen tanssin riemun. Tällaiset ehkä muuttuvat vähitellen, sukupolvi kerrallaan. Halaus sinulle! <3

  • Iii
    21.8.2016 at 16:01

    Moi Krista! Oon miettinyt monta kertaa kuitenkaan sitä tänne kirjoittamatta, että oot niin ihana bloggaaja (et monella ois malliopittavaa sinusta) kun vastaat kommetteihin ja se vielä miten vastaat, näkyy et käytät niihin ajatusta ja aikaa. Täällä moni lukija tulee kuulluksi ja nähdyksi.

    Nyt tulee kuuluisa mutta, jota en ehkä haluisi edes kirjoittaa, mutta mitä kävi sen työhaaste postauksen kanssa, en jotenkin pääse yli enkä ympäri siitä (mistä voi ehkä tulkita et kannattasko hankka lisää elämää et ei jäis tämmöset häiritsee), et vastannut enää mitään moniin asiallisiin kommentteihin ja huomasin et se on poistettu nyt. En tiedä mitä toivon, jotain jotta uuden postauksen lukiessä ei olisi aina mielessä sen postauksen kommenttikentän tunnelma. Tajusin juuri nyt, että siinä postauksessa kommentoijat eivät tulleen kuulluksi ja nähdyksi.

    Mutta vielä yksi mutta, mutta ensimmäisessä kappaleessa kirjoittamani sanat pätee kaikkiin aikaisempiin juttuihin mitä minun silmiini on täällä puutalobabyssa osunut.

    • krista
      21.8.2016 at 16:10

      Ei sitä oo poistettu, tuolla se vielä on :) Jos haluat, laita ihmeessä mulle privameiliä tästä aiheesta! Ja siis se on ihan ok; jos asia sua vaivaa, niin laita meiliä! Laittaisin itse sulle sähköpostia, mutta sun meiliosoite ei näytä sellaiselta, että se ois oikeasti käytössä :)

      • krista
        21.8.2016 at 16:19

        Oho tuolla on ilmeisesti joku bugi, jonka takia se etusivun ”karusellista” vanhemmaksi tipahdettuaan ei näy kuitenkaan ”vanhemmat”-kohdassa ekana niin kuin pitäisi – en ole aiemmin huomannut sellaista. Täytyy katsoa, mitä tapahtuu, kun tulee seuraava postaus ja ”karusellin” juttujen pitäis taas siirtyä yhdellä eteenpäin. Mystistä. Onkohan aina niin, että yksi juttu on hetken ”hukassa” siirtyessään ykkösivulta kakkoselle, pitääpä seurailla. On se osoitteessaan siis edelleen ja esim. sivupalkin historiavalikoista löytyy.