Peikkotukka ja terävät hampaat

Olen kirjoittanutkin täällä tavaramerkkitukastani isona osana ikään kuin ulkonäöllistä omaa identiteettiäni. Helpoksi tuota pehkoa ei tietysti voi sanoa millään – heh paitsi 20 sekunnin sotkunutturalle vetäistynä niin kuin nykyään. Joka ikinen päivä.

Mutta joo, nämä hiukset ovat kuitenkin siis tällaista karheaa, paksua ja megasotkeutuvaa laatua; saan luonnorastat hyvin helposti ja nopeasti. Tai synnytysrastat, kuten koettu on.

Niin sitä vaan, että:

”Hyvää huomenta, kaunokainen!”

*******

Alkusyksyllä, kun alueen perhetyöntekijöiden johtaja oli meillä ensikartoituskäynnillä, hän kehui (heh luonnollisesti; äidin objektiivinen mielipide) kovasti Silvaa:
”Sinun kanssa leikkimään tulee kyllä mielellään kuka tahansa meiltä, olet selvästi niin fiksu ja ja kiva tyttö”.

Silva hymyili leveästi ja ilmoitti ylpeästi:
Minulla on peikon tukka ja terävät hampaat.”

Maistuisiko huikka tältä peikkotytöltä?

 
Like

You Might Also Like

  • siirim (Ei varmistettu)
    6.1.2015 at 16:25

    Täällä kans kaks peikkoa ja pirun laiskoja harjankäyttäjiä. Mikä siinä onkaan, että pitää aina odottaa että tukka on yks iso takku ennenkuin harjaa alkaa edes etsimään. Sitten siinä tunnin verran kun on tänkeltiiserillä repiny auki sitä takkua niin vannoo, että tästä lähtien harjaan aamuin illoin. Just ja viikon päästä taas etsitään harjaa kun takku on niin iso että yksikään pompula ei ylety ympäri. Se on vaan niin pirun helppoa sutasta vaan kiinni ja unohtaa koko takkupää. Tosin suihkun jälkeen tuo hiusten kuivuminen on aika hidasta…kolmevuotias inhoaa kanssa harjaamista, mutta pakko edes pari kertaa viikossa sukia ettei ne ihan kieroon päiväkodissa katso meidän peikkoa.

    • annakarin
      6.1.2015 at 16:42

      Mulla täsmälleen näin! Aina ajattelen, että huomenna harjaan.. jos jaksan. Yleensä en jaksa. Onneksi on olemassa sotkunuttura.

    • Kristaliina
      6.1.2015 at 20:56

      Mä kans oon laiska harjaaja – tai siis harjaan hiukset vain ennen pesua, kröhöm enkä kyllä ihan sataprosenttisesti silloinkaan :) Sama Silvan tukan kanssa. Onneksi oon jossain vaiheessa oppinut, että takut selvitetään ennen pesua eikä vasta pesun jälkeen. Niin tai siis harjaan pesun jälkeenkin, mutta silloin ne megatakut on jo tavallisesti päihitetty eli silloin on jäljellä vain tuoreet, pesussa syntyneet, ja ne selviävät paljon helpommin :)

  • Cpop
    6.1.2015 at 16:45

    Tuun nyt kiusaamaan, mutta miulta oli hiusharja kateissa yli vuoden ajan ja harjasin satunnaisesti hiuksia miehen harjalla (ehkä kerran parissa viikossa, välillä pidemmilläkin väleillä kun oli tukka lyhyt yhdessä vaiheessa) sillon tällöin ja tais kerran mennä sellaseen pikkutakkuun tuona aikana. Nyt alkaa taas mennä takkuun herkemmin, kun kylmä ilma kuivattaa ja edellisestä hiustenleikkuustakin on jo piiiiiiitkä aika.

    Miun hiuskikkakolmoset:
    – Sellanen luonnonharjaksinen hiusharja, joka ei revi/riko hiuksia harjatessa yhtä paljon kun muoviset.
    – Hiustuotteiden vähentäminen (!!!). En värjää hiuksia ja käytän pesuun luomushampoota. Olen harkinnut kokonaan shampoostakin luopumista ja vaihtamista vesipesuun + soodaan ja omenaviinietikkaan kerran viikossa, mutta tuota luomu shampoota on meillä keskeneräisen 950ml pönikän lisäksi myös toinen samanmoinen hassu, joten saattaa mennä vuosi ennenkun pääsen tähän suunnitelmaani :D
    – Oikeanlaiset ponnarit. Miä käytän nykyään ainoastaan sellasia ponnareita tukkaan missä ei ole sellasta metalliosaa vaan ne näyttää vähän siltä kun ois sukkahousuista rullannu ponnarin :D Ei riko hiuksia, kun ei oo sellasia osia mihin se takertuisi.

    • annakarin
      6.1.2015 at 17:19

      Mulla ei toimi mikään näistä (yhdessä tai erikseen), vaan silti on aina aivan järkyttävässä takussa. Tuntuu, että toisilla vaan on hetkessä ihan megatakut, kun taas toisilla ei takkuunnu juuri ollenkaan. Näin se oli ainakin mulla ja parhaalla kaverilla pienenäkin (jolloin taatusti ei käytetty mitään hiuksia kuluttavia aineita): mulla oli aina aivan jäätävä takkupää, kun taas kaverilla oli sileät ja silkkiset hiukset. Nyyh.

      Ja ehkä siihen vaikuttaa myös hiusten pituus? Mulla ei nimittäin takkuuntunut yhtään niin pahasti polkkatukka kuin tää alaselkään ulottuva hiuskasa. Ja silti ei haluaisi leikata!

      • AmeMaria (Ei varmistettu)
        6.1.2015 at 22:46

        Samaa mieltä! Itseasiassa ennen tukkani oli paljon vähemmän takkuuntuvaa mitä nykyisin. Synnytettyäni esikoisen hiuksista tuli aivan käsittämättömän takkuuntuvaiset ja kuivat! Käytän tangle teezeriä, paaljon hoitoainetta sekä hiuksiin jätettävää hoitosuihketta, mutta mikään ei tunnu auttavan. Lakkasin myös koko tukan värjäämisen, ja korjaan vain juurikasvun.

        Toisilla ei vain takkuunnu ja toisilla takkuuntuu. Syystä tai toisesta. Uskon että itsellänikin on hiuslaatu jotenkin raskauden myötä muuttunut.

        • Cpop
          7.1.2015 at 23:07

          Miulla se hoitoaineen käyttö aiheutti hiusten takkuuntumista O: Niistä tuli jotenkin sellaset.. oudot ja sitten ne meni herkemmin takkuun.

          Miä oon omista hiuksista todennut että nuo marketti/kampaaja shampoot ja hoitoaineet sun muut vaan lisää tarvetta käyttää kaikenmaailman muita tököttejä, koska nyt kun en oo käyttänyt kun tuota yhtä shampoota (jossa ei ole niin paljon myrkkyjä mitä normi shampoissa on) niin ei tosiaankaan tarttekkaan mitään.

          Mutta tosiaan kyllä se riippuu hiustyypistäkin tottakai (: Jekku olisikin vaan löytää se oikea tuote tai ehkä ruokavaliokin auttais, että se tukka kestäis kunnossa ilman erityisiä ponnisteluja/satoja aineita!

          Oon jo pitkään pyöritelly kookos- ja jojobaöljy purkkejani kässissä, kun pitäis kokoeilla mitä ne sais aikaan näihin pakkasen kuivattamiin hiuksiin, mutta jotenkin karsastan sitä ajatusta öljystä päässä kun inhoan rasvaista tukkaakin :D

  • Loootus (Ei varmistettu)
    6.1.2015 at 17:32

    Mulla on aivan käsittämätön takkukasa myös. 3 päivän välein jos harjaa niin joutuu silti joskus leikkaamaan takkuja pois. Vaihdoin hiustuotteet tommosiin luomujuttuihin ja myrkyttömiin mutta edelleen sama ongelma. Ehkä jopa pahempana :( Toisille ei vaan sovi mitkään muut systeemit. Tangleteezerin ostin suurin odotuksin. Lopputuloksena se ei näihin takkuihin pure yhtään. Sama invisobobblejen kanssa, ne tekee vaan isomman takun vaikka pitäis olla hiusystävällisiä. Ehkä pitää siirtyä donitseihin :D

  • Tupasvillasukka
    6.1.2015 at 17:45

    Mulla on varmaan aika samanlainen tukka kuin sulla. Pienenä mulla oli melkein aina polkka, koska äiti ei jaksanut harjata. Myöhemmin tykästyin pitkään, mutta syksyllä tää alkoi olemaan niin takkuuntuva että päätin luovuttaa. Leikkaamisen sijaan päässä nyt kivat rastat. Tai puolikkaassa vasta, pitäisi tehdä loppuun….

  • isijatytot
    6.1.2015 at 17:56

    Tuttu näky tämä peikkotukka :D
    Meidän tytöillä ei ole kovinkaan karheat hiukset kylläkään, mutta hiukset näyttää about samalta hetken touhuamisen jälkeen, vaikka olisi minkälaisen letin väsännyt heille :)

    Matti / Isin ja tyttöjen hiushommat

    • Kristaliina
      6.1.2015 at 20:57

      Hei ihana blogi-idea muuten sulla, tulin heti seuraamaan! Mahtavia lettejä!

      • isijatytot
        6.1.2015 at 21:46

        Voi kiitos kovasti! :)
        Toivottavasti viihdyt seurassa ja blogista löytyy inspiraatioita!

        Kaikkein hienointa olisi, mikäli isät ympäri maan innostuisivat tyttäriensä hiusten letittämisestä. On nimittäin pientä, mutta mahtavaa yhdessäoloa <3

        – Matti / Isin ja tyttöjen hiushommat 

  • Eija/Tässätalossa (Ei varmistettu)
    6.1.2015 at 19:18

    Takkutukka täälläkin, nytkin on mennyt -öö- jokunen päivä ilman harjaamista. Menee vaan hirveemmän näköseks jos harjaa :) Pentuna itkun kanssa kerta viikkoon äiti koitti harjata, puoli pulloa hoitoainetta ja sitten itkettiin ja harjattiin ja harjattiin ja itkettiin. Helpottaa kun käy muutaman kerran vuodessa leikkuuttamassa huonot, kuivat latvat pois. Sit ei mee ihan niin helposti takkuun. Sain just ystävältäni, joka on ekokampaaja, lahjaksi sellaisen hiuksiin jätettävän hoitoaineen ja se tekee jotenkin ihanan pehmeän tuntuiseksi muuten niin karhean tukkalaadun. En vaan nyt muista mikä aine se on nimeltään… Mutta mieluummin kuitenkin tällainen peikkopää kuin perussuomalainen tikkusuora liruletti :) (väheksymättä sellaisia tukkia muiden päässä!)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.1.2015 at 19:20

    Oi, ja mä olen niin kateellinen paksusta peikkotukasta! Olisin valmis sellaisen ottamaan takkuineen kaikkineen. Tämä tukka on niin silkkininen, sileä, liukas ja ohut, että ilman mitään käsittelyjä menee ihan päätä myöten.

    Maarit

  • murina
    6.1.2015 at 20:57

    Meiltäkin tavallaan löytyis ainekset peikkotukaksi, pitkät, paksut, tummat, mutta ähäkutti, hiuslaatu on sellainen, ettei mene takkuun vaikka”yrittäisi”. Oikeasti, vaikkei suihkun jälkeen harjaa tai kunnolla edes kuivaa, ei oo aamulla vastassa katastrofi, ei mulla eikä lapsella:-) 

    • Kristaliina
      6.1.2015 at 21:02

      Oijoijoi, kateus iski! :)

      • murina
        6.1.2015 at 21:32

        Sen verran voin lohduttaa, ettei tässä kyllä mitkään kampauksetkaan pysy ilman 100kg muotoilutuotetta ;)

  • Piipo79
    6.1.2015 at 21:00

    Ronja ryövärintytär-tukka! Ihan huippu. Mulla oli lapsena liukas luiru tukka eikä siinä pysynyt letti ei mikään! Onneksi pikkuneidillä on kikkura tukka niin siihen saa viriteltyä lettiä ja ponnaria. Mut tuo teidän tytön pehko on aivan mahtava, sormet syyhyttäis lettittämään sitä!

  • kirsikkahillo (Ei varmistettu)
    6.1.2015 at 22:22

    Ohhoh! Päiväunia ainakin omalla kohdallani on tuollaiset hiusten harjailut. En harjaa hiuksiani, ti oikeammin saa niitä harjattua muuten kuin suihkussa vahvan hoitoaine-annoksen kanssa. Itse olen huomannut laadukkaiden hoitotuotteiden merkityksen tällaisen ”haastetukan” kanssa. Suosittelen siis ainakin kokeilemaan vaikka Kerastasen tarjontaa. Hiuksiin jätettävä hoitoöljy on myös tärkeä osa tämän takkutukan hoitoruutia. Joka kerta tuotteita hankkiessa hinta syljettää mutta kyllä ne arkea sen verran paljon helpottavat että vertailuna paljon turhempaankin kyllä tulee eurojaan tuhlattua.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.1.2015 at 14:20

    Tämä ei nyt yhtään liity tähän postaukseen mutta mä oon viime päivinä selaillut sun blogia ja ahminut tekstejä suuritarpeisesta vauvasta ja sen kanssa pärjäämisestä. Itsellä esikoinen ja huonommuuden tunteiden kanssa painin päivittäin, kun mä en vaan saa sitä ”nukahtamaan kuin tissille/nukkumaan yli puoli tuntia kerralla päivisin PAITSI olemalla ihan kiinni koko ajan vauvassa/viihtymään rattaissa et päästäis minnekään/viihtymään kantoliinassa paikallaan et voitais edes niin matkustaa bussilla/huoh”. Ja kaikilla muilla on ne helpot vauvat. Riittämättömyyden tunne on järkyttävä, vaikka meidän vauva on aivan ihana, hymyilevä ja persoonallinen tapaus, kun omistaudun hänelle enkä yritä päästä tän yhteiskunnan rattaisiin vielä mukaan. Niin siis… Miten ois vielä joku oikein koottu bloggaus tämmöisen vauvan kanssa elämisestä, haasteista, tunteista, ajatuksista? Ja miten ihmeessä te pääsitte Joelin kanssa jo vähän Seelan syntymän jälkeen leffaan??? Tämä meidän ei ainakaan nukahda minnekään muualle kuin mulle, en uskaltaisi ikipäivinä olla vielä yli tuntia pois. Meillä nyt nelikuinen. Niin eli siis yhteenvetona: tuhtia vertaistukipakettia kaivattais :)

    • Kristaliina
      7.1.2015 at 18:42

      Oh, ensinnäkin – vertaistsempit todellakin täältä! Tiedän, mitä tarkoitat… Tämä ei ole ihan mitätön syy siihen, että meillä on nyt kevätkauden tosiaan molemmat vanhemmat kotona… Että saataisiin tämä homma tosiaan toimimaan ilman sen suurempia traumoja… …kenellekään meistä :)

      Onni meidän vauvan suhteen on ollut se, että (ensimmäisten kuukausien jälkeen) vauveli on kelpuuttanut isin hoivan tosi hyvin; se on vapauttanut mua paljon. JA se, että erityisesti toisen isoäidin (heh psykoterapeutti ammatiltaan) kanssa vauvalla synkkaa hyvin. Eli esimerkiksi syliinnukahtaminen toimii hyvin. Nämä mun & Joelin kaksinolohetket (heh oisko kolme kertaa nyt viimeisen 9 kk aikana) ovat mahdollistuneet niin, että hoitajina ovat olleet molemmat mummit yhtä aikaa tai mummi & täti -combo.

      Mutta yleisenä 9 kk omalla kokemuksella; aika… Mä toivon, että aika on se, mikä ratkaisee. Voih, mulla ois tähän kyllä niii-iiin paljon kaikkea kerrottava…

      Mulla on ollut jo varmaan puolen vuoden ajan mielessä bloggaus ”elämää suuritarpeisen vauvan kanssa”. Ehkä sen rohkaistun nyt tän sun viestin perusteella kirjoittamaan. Oon vähän pelännyt sitä, koska niin helposti siihen saa sellaista ”ei se nyt noin vaikeaa ole” -huutelua. Ja ihmiset (suuri osa ihan hyvää tarkoittaen) antavat neuvoja, jotka… …no toimivat joillekin, mutta eivät välttämättä, jos vauva on vaikkapa tällainen kuin meillä. Ja väsyneenä (ja välillä vähän ahdistuneenakin) se tuntuu joskus hyvinkin ikävältä. 

      Niin joo ja kolmanneksi oon törmännyt mutinaan, että koko ajan toista lasta kehutaan ja toista moititaan vaikeaksi. Arastelen vähän sitä – pelkään, että ihmiset eivät ymmärrä. Että suuritarpeinen vauva on maailman rakkain ja juuri se meidän tärkein ja ihanin vauva, vaikka sen kanssa onkin vähän rankempaa. Että se rakkaus ei ole siihen ”vaikeuteen” riippuvainen. Ja… ja… ja… vaikea aihe.

      Mutta… hmmm… ehkä rohkaistun kirjoittamaan aiheesta! Kiitos sykäyksen antamisesta!

      Ja tsemppiä. Vauvat ovat erilaisia ja mä uskon, että just paras mahdollinen vanhempi suhteuttaa omat toimensa juuri sen oman vauvan persoonaan. Jos tarpeet ovat vähän ”normaalista” poikkeavat, silloin hyvää vanhemmuutta on kuunnella niitä tarpeita (vaikka sitten vauvavuotena yhteiskunnasta vähän erillään) eikä ”kyllä meilläkin tää on ihan helppoa, sä teet vaan väärin” -neuvojien kuoroa…

      Heh tälleen ajatuksenvirtaoksennuksena :)

      Jos en saa aikaiseksi kokonaista bloggausta, niin laita mulle meiliä, jos haluat lisää vaihtaa ajatuksia!

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        7.1.2015 at 20:36

        Hei kiitos nopeasta vastauksesta ja tsempistä. Joo, siis mullakin ehkä just tänään vähän tulvahti yli laidan, kun hyväätarkoittavat ihmiset ja niin edelleen…

        Eli ymmärrän kyllä täysin, ettei tästä aiheesta helpolla kirjoita ja mieti tosiaan tarkkaan, et jaksatko ottaa vastaan sitten sen, mitä tuleman pitää… Mutta mä tuun sit ainakin puolustamaan kommentteihin :)

        Ja ymmärrän kyllä niitä neuvojia ja kommentoijiakin, koska itsekin ajattelin niin ennen omaa lasta. Ehkä oon ollu riittävän ”hienotunteinen” etten oo mennyt kellekään sanomaan mitään mutta pään sisällä olen usein ajatellut, et kyllä vanhemmat muokkaa jo ihan pikkulasta ja jotain ne on tehny, kun ei se vauva nukahda itsekseen jne. Ei sitä ehkä oikein ymmärrä ennen kuin itse kokee ja voi olla, että mulle on tämä lapsi annettu, jotta noi ylpeät ajatukset murskaantuisi. Ehkä olisinkin aika sietämätön nyt, jos mulla olis kaikin tavoin helppo lapsi ja kuvittelisin itse saaneeni sen aikaan :D

        Se on myös niin totta, että se lapsi on täysin sataprosenttisen rakas enkä mä ainakaan näitä vaikeita tunteita siihen lapseen yhdistä. Jopa sydän menee sykkyrälle siitä, kun miettii, että millainen tästä herkkätunteisesta, läheisyydentarpeisesta lapsesta kasvaa… Ja toivoo vaan, että voi olla itse edesauttamassa jotenkin siinä, että se herkkyys ja erityistarpeisuus näkyy sitten positiivisena myöhemmässä elämässä.

        Eli siis suurimmaksi osaksi koitan pitää mielessä, että tässä on ihana erikoistehtävä käynnissä olla jollekin se koko maailma, jotta se saa hyvän lähdön maailmaan. Mut sit tulee päiviä, kun ”kaikki muut vauvat nukkuu tyytyväisinä vaunuissa ja meidän ei, ääh”.

        Ja joo, meilläkin vauva onneks viihtyy muuten hyvin isällään ja mummilla ja muillaki mutta kun syö vielä tiheesti ja ei tosiaan nukahda muille niin ne hengähdystauot ei oo kovin pitkiä vielä. Mutta aika!

        Ehkä laitanki seuraavalla kerralla meiliä, nyt jo vähän huojentuneemmalla mielellä eteenpäin. Tsemppiä sinnekin &lt;3

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          7.1.2015 at 20:39

          Ps. Ehkä sen psykoterapeuttimummin vois laittaa vierailulle tänne meille ;)

        • Kristaliina
          7.1.2015 at 21:17

          Vastaan (toivottavasti) huomenna pidemmästi, mutta pikaviestinä: kiitos. Tämä pieni viestinvaihto tuli mun kannalta niin hyvään saumaan, että uhhuh… Kiitos ♥

  • minämariannevain (Ei varmistettu)
    7.1.2015 at 21:58

    Toinen takkutukka ilmoittautuu mutta itse iiiinhoon kun tukka on takussa. Se jotenkin ärsyttää niin paljon. Harjaan ehkä 8 kertaa PÄIVÄSSÄ hiukset. Joskus kipeänä ollut pari sängyssä maattua päivää välissä ja aijai sitä kipua kun yrittää selvittää takku(j)a.

  • TerhiT (Ei varmistettu)
    11.1.2015 at 17:12

    Meillä takkutukka harjataan joka päivä. Joskus kaksi kertaa päivässä. Ei tule niitä megatakkuja ja pysyy siistinä. En mä nyt oikein käsitä sitä että on tosi takkuuntuva tukka, mutta harjataan se kerran viikossa? Totta helkkarissa se on takussa! :D Mulla on paksu, pitkä, karhea ja kihartuva tukka jota ei saa takkuun edes laittamalla, kun taas lapsella on pitkä (pepun päälle), paksu, sileä ja suora tukka joka on takussa heti ja aina. Aamuisin harjataan yön takut ja laitetaan tukka kiinni, illalla harjataan kun avataan. Ei ongelmia. Jos on päivän auki niin takkua löytyy tolkuttomasti, mutta iltatoimiin kuuluvalla hiustenharjaamisella ne aukaistaan. Aikaa siihen menee jonkun verran, mutta on pienestä saakka tottunut siihen niin ne harjataan, vaihtoehtona kun oli lyhyt tukka tai hiusharja. Julma äiti mutta elämä on.

    • Kristaliina
      11.1.2015 at 17:17

      Koska harjattuna ilman pesua se on mallia sähköshokkiafro – niin kuin äidilläkin… Tässä hiuslaatutapauksessa harjaus on siis järkevää tehdä vain pesujen yhteydessä :)