Päikkäripäivitys

…ja he nukkuivat päikkärinsä onnellisina elämänsä lopppun asti.

Eli ei.

Seelan päikkärikirjausta on tehty nyt systemaattisesti kahden viikon ajan.

Tässä tapauksessa ”systemaattisesti” tarkoittaa sitä, että keskiviikon kirjaan epähuomiossa perjantain kohdalle. Torstaina huomaan, että väärin meni, ja vaihdan torstain ja perjantain paikat keskenään. Perjantaina tajuan, että alun perin virhe tulikin keskiviikkona ja muutan keskiviikon torstaiksi, torstain perjantaiksi ja keskiviikon… öööh… eiku perjantain… öööh… tosi systemaattisesti joka tapauksessa.

Näillä samoilla systemaattisilla aivoilla on nyt selkeästi todistettu, että… ….öööh.

No: kellontarkkaan päivärytmiin ei siis olla päästy. Ja tällä hetkellä sellaiseen pääseminen tuntuu aika kaukaiselta utopialta – jos kahden kanssa eläisi niin puolentunnintarkkaa eloa kuin tuon yhden päikkäreiden kanssa aikoinaan tehtiin, me ei koskaan päästäisi täältä kotoa yhtään mihinkään. Mutta: niin kuin aavisteltiinkin, noin parin tunnin valveillaolosykli tuntuu olevan vauvalle sopiva. Jos valveilla oleminen venyy liian pitkäksi, hommasta seuraa akuutti nukahtamisraivari (mustat sötöt kirjainsarjan edessä ovat itkunukahtamisia).

Raivareista ei kuitenkaan olla päästy eroon – suureksi harmikseni. Jotenkin toivoin hommaan jonkinlaista automaattista ”naps vaan oho” -ratkaisua, hehe ikuinen optimisti.

Peruskaava näyttää kuitenkin olevan: 45min-tunnin päikkärit aamupäivällä, 2-3 tunnin päikkärit iltapäivällä (samaan aikaan kuin Silvalla, jea!) ja vielä yksi 45 min-tunnin unisykli illan tullen.

Aika hyvä (jos huutoa ei oteta huomoon), eikös…? 

Eli hommaa jatketaan. Jotain kohti tässä kuitenkin ihan välttämättä ollaan menossa.

Hermoromahdusta?

Parempia päiviä. Ihan välttämättä. Pliis?

 

You Might Also Like

  • phocahispida
    6.10.2014 at 15:46

    Uaaah, tää näyttää niin ahistavalta jo kirjattuna, että voin vaan kuvitella, kuin hermoheikkona oot siellä. Koita jaksaa ja muista huudella apuja, jos alkaa hyytyä ihan lopullisesti!

    • Kristaliina
      6.10.2014 at 15:47

      Eeeeeeeeeei tässä mitäs tässä hyvin jaksaa nukkumattakin ei täs mitään BING järki meni just :D

  • sarivir (Ei varmistettu)
    6.10.2014 at 16:07

    Hei meillä oli aivan samanlaista. Meidän tyttö muutenkin kuten Seela, siitä oonkin maininnut aiemmin.
    Mulla oli varhainen tuki apuna useassakin asiassa kun neiti viime lokakuussa syntyi, pojan ollessa 1v9kk.
    Meillä tietenkin on alunperinkin erilaist nukkumisjärjestelyt olleet (pinnasänky + vietessä ja miten sattuu). Mutta sylissä ja manducassa kantelua meilläkin jatkuvasti oli, huutoraivareita ennen nukahtamista ja sitä, ettei mihinkään oikein voinut laskea.
    Nyt muistan, kun varhainen tuki kehoitti laittamaan pinnasänkyyn pyyherullat neidin ollessa 6kk (lähes kaikkea muuta kokeiltu siihen mennessä) ja minä mietin silloin että mitä hittoa se nyt sit auttaisi, mutta neuvojan mieliksi päätin kokeilla. En tiedä mitä oikeasti tapahtui, naps oho, ensimmäisellä kerralla tyttö jäi sänkyynsä ja nukahti itsekseen. Noin vaan. Päivällä ja yöllä. Ilman itkua. Ilman nukuttamista. En vieläkään ymmärrä.
    Siitä lähtien kaikki on ollut hyvin ja parin viikon päästä siitä siirrettiin sänky pojan kanssa samaan huoneeseen. Kukaan ei ole valvonut sen
    jälkeen öitä.
    Siis PYYHERULLAT. Molemmin puolin sängyn reunaan. Käsittämätöntä.

    • Kristaliina
      6.10.2014 at 16:09

      Pyyherullat! No hei todellakin menee testiin :D Melkein kaikkea muuta meilläkin on tosiaan jo kokeiltu…

      • Kristaliina
        6.10.2014 at 16:18

        …ja ihan huippua, että teillä nyt nukutaan! Mahtavaa!

    • Asha
      6.10.2014 at 22:04

      Miten paksut pyyherullat pitäisi laittaa? Tai siis onko pointtina se, että sänky siitä jotenkin pienenee vai mikä? T: yksjokahaluiskansnukkua

      • sarivir (Ei varmistettu)
        7.10.2014 at 09:19

        Siis en todellakaan tiedä pointtia, ilmeisesti se ’turvallisuuden tunne’ ja sängyn pieneneminen, vaikka olin kyllä pitänyt vieressä ja sylissä ja tissillä jajajaja… Käsittämätön taikatemppu.
        Ja nyt kun tarkemmin muistelen niin vauva oli rullien aikaan n.4-5kk ja puolivuotiaana siirtyi pojan huoneeseen.

        Siitä asti tosiaan no promblem nukahtamisen kanssa. Hereillä sänkyyn ja itse nukahtaa.

  • Lyydia
    6.10.2014 at 16:08

    Mä sain tuolta esikoisen leikkikerhosta esitteen Varhaisen Tuen Perhetyöstä (vartu) kun tuli puhetta tuosta miehen tulevasta kiertueesta. Tsekkaa ihmeessä voisko tuolta tulla jeesiä sulle, että saisit levätä joskus. Se on maksutonta. Upeeta, että Silvan ja Seelan  päikkärit osuu yksiin! Se hiljaisuus ja kuppi teetä, aah… Kehtaanko sanoa edes mutta mun paras hetki päivästä :)

    • Kristaliina
      6.10.2014 at 16:15

      Meillä itse asiassa on juuri alkanut käymään vastaavasta hoitaja kerran viikossa parin tunnin ajan… Mutta se ei ole maksutonta vaan riippuu tuloista – mutta silti suht edullista. Kirjoittelen joskus lisää, kun on kokemuksia karttunut!

      Hehe allekirjoitan. Päivän paras hetki :) …vaikka edes siinä mielessä, että kun sen saa hengähtää, niin paremmin jaksaa ne muutkin hetket :)

      • Lyydia
        6.10.2014 at 16:47

        Onpas hölmösti sitten tuohon esitteeseen laitettu, että maksutonta jos kuitenkin jotain pitää maksaa, höh! No, mutta hienoa kuitenkin että tällaista apua on saatavilla :) 

        • Kristaliina
          6.10.2014 at 19:51

          Voi tietty olla, että tää meidän homma on jotain muuta kuin siinä teidän saamassa esitteessä – vois hyvin kuvitella, että palveluita on erilaisia ja eri tarjoajilta :)

      • sarivir (Ei varmistettu)
        7.10.2014 at 09:26

        Krista, kysymyksessä on ilmeisesti ns. Kotihoito. Sekin oli meillä käytössä, ja se on maksullinen. Itse Varhainen tuki on maksutonta neuvoa (ei lastenhoitoa) ja tulevat kotikäynneillä jos perhe haluaa ja puhelimitse auttavat. En uskonut alkujaan kenenkään ulkopuolisen apuun mutta epätoivoisena otin neuvolan vinkistä vaarin ja ensin oli puhelin yhteydessä varhaiseen tukeen ja kun saimme pojan ongelmat kuriin näin, niin päästin tyypin kotiini auttamaan vauvaa koskevissa asioissa. Parasta ikinä! En kadu hetkeäkään.

        Ja kun emme päässeet koko talvena ulos niin varhainen tuki suositteli maksullista kotihoitoa, joka sitten alkoi pojam kanssa käymään kerran viikossa ulkona.

        • sarivir (Ei varmistettu)
          7.10.2014 at 11:02

          Äh, tarkoitan kotiPALVELU, sillä nimellä. Meni nyt mummonhoidot ja lastenhoidot sekaisin.

          Varhaisen tuen työntekijät ovat jonkin sortin sosiaalityöntekijöitä, lapsiperheisiin perehtyneitä ja auttavat missä ikinä tarvitsetkin lapseen liittyvässä asiassa ja ongemassa apua. Meillä apu heiltä tuöi siis molempien lasten nukkumisongelmiin, vauvan tuttipullon hylkimiseen toimivat neuvot ja vähän parisuhteeseekin ja omaan aikaan hyviä apuja :)

          Kotipalvelun työntekijät ovat kai lastenhoitajia ym, myös opiskelijoita. Heiltä siis tämä konkreettinen lastenhoitoapu.

  • kahdenpienenäiti (Ei varmistettu)
    6.10.2014 at 16:23

    Tossahan kyllä näyttää olevan aika selkee rytmi, lyhyemmät päikkärit aamulla pari tuntia heräämisestä ja pidemmät iltapäivällä. Meillä on hyvin samanlainen rytmi. Ja oon ite tullu siihen tulokseen, että tämä pienokainen vaan on tempperamenttisempi, ja harvoin osaa nukahtaa (tai esim.kakata) ilman itkua. Hienostihan Seela kuitenkin taulukon perusteella nukkuu. Voimia! Tää blogi on mulle kyllä todellinen vertaistukiryhmä, oma huono omatunto vähenee aina kun postailet. :)

    • Kristaliina
      6.10.2014 at 20:03

      Hihii, mukavaa olla omantunnonhelpottaja :)

      Mä oon tullut samaan tulokseen tuon temperamentin kanssa. Omalta kohdaltani toisaalta onni, että tämä on toinen lapsi – muuten helpommin hakisin varmasti syytä vaan itsestäni. Huomaa ihan konkreettisesti, että jotkut asiat voi toimia helposti yhdellä lapsella, mutta ei välttämättä ollenkaan jollain muulla lapsella…

      Mutta joo, kyllä mustakin tuntuu, että hyvään suuntaan tän taulukon avulla tää homma ois menossa!

  • -jenni-
    6.10.2014 at 16:41

    Tuo manduca on kyllä huippu. Mun selän onneksi poika kieltäytyi siitä kolme viikkoa sitten ja nyt siirtyi vaunuihin. Nyt täytyy vaan aina 40 minuutin välein käydä heijaamassa 10 minuuttia… koska tästä tulee taas helppoa.. Se mikä meillä on helpottanut paljon on se että esikoinen menee vauvantahtisesti eikä toisinpäin. Tarkoittaen että harrastukset on paussilla ja pääasiassa puistoillaan tai kerhoillaan ehtimisen mukaan. Toisinpäin siitä ei tulis mitään eikä esikoinen ole kyllä mitään valittanut :) Vauvalla on nyt muutamassa viikossa tullut aika kellontarkka rytmi ja se kyllä helpottaa vähän. Tsemppiä tähän raskaaseen vaiheeseen!

    • Kristaliina
      6.10.2014 at 19:58

      Hei just tää on ollut meillä mietinnässä – että kummin päin homma hoidetaan. Meillä itse asiassa päädyttiin vastakkaiseen, eli meillä on naperon/vauvanharrastuksia lähes joka päivä… Ensin oli vain muutamana päivänä, mutta sitten aloin ahneeksi, kun ne harrastuspäivät olivat aina mukavampia ja sujui kaikin puolin parhaiten… Mutta pitkälti ”syy” on minussa, kun en ehkä sitten saa aikaiseksi lähteä ihan ”muuten-vaan-leikkipuistoon” vaan motivaattoriksi tämän huutolaisryhmän siirtämiseen tarvitsen jonkun ohjatun tunnin :)

      Mahtavaa, että teillä rytmi on löytynyt! Mäkin toivoisin unisiirtymää vaunuihin jossain välissä… Hei miten sä menet heijaamaan silloin, kun esikoinenkin on – onko teillä nukkumapaikka tyyliin partsilla? Meillä heijaaminen ei oikein onnistu, kun en voi jättää Silvaa sisään yksin. Siksi aina uni katkeaa vaunuissa heti, kun se katkeaa, kun joudun ottamaan vauvan sisään… Oispa jonkinlainen puolilämmin kuisti!

      • Taitai (Ei varmistettu)
        6.10.2014 at 21:21

        Tähän täytyy tarttua ja vaikka silläkin uhalla et saatan tulla lynkatuksi paljastaa, et kyllä minä vaan jätän tarpeen vaatiessa esikoisen yksin sisään kun käyn heijaamassa vaunuja. Okei, meillä ei tarvi yleensä ihan 10 minuuttia siellä viipyä vaan pari pientä lenkkiä pihalla riittää, mutta vauvan nukuttamisenkin hoidan niin että esikoinen jää potalle (tai ihan vaan sohvalle) katsomaan videota kun minä vien neidin ulos unille. Toki katson ettei jää mitään vaarallista esille tms., joskus esikoinen tulee eteisee puuhailemaan ja voin sitten huikkia siitä jotain (meillä siinä vieläpä sopivasti ikkuna et nään mitä tekee, mut harvemmin tosiaan tulee edes alas). Ikäeroa 1v 4kk, pienempi vissiin viikon Seelaa vanhempi.

        Teenkö jotain väärin siis? Paska mutsi? ;)

        • Taitai (Ei varmistettu)
          6.10.2014 at 21:27

          Vielä sen verran, et meillä nyt viime viikkoina (kai tää elää koko ajan vielä pitkään, mut kuten sanoit, nopeestihan se vauvavuosi lopulta sit menee) rytmi ollut myöskin sellainen et lapset nukkuu samaan aikaan ne iltapäivän päikkärit eli sikäli heijaamiset saattaa kyllä osua myös isomman uniajalle (nukkuu sisällä omassa sängyssä) eli silloin ei tätä ongelmaa edes ole.

          Ja vielä, miljoonasti tsemppiä! Et oo yksin ja tää oikeesti on rankkaa, ei sitä kyllä ymmärrä jos ei oo ollut näissä saappaissa. Ihan varmasti helpottaa jossain ja siihen asti pitää saada itselle vaan sopiva hällä väliä -asenne päälle. Oma nukkuminen ei tietenkään oo hällä väliä, mutta aivan kaikki muu on :)
          Täällä mies ollut matkalla pe-aamusta alkaen ja tulee tänään, vois sanoa et melko odotettu on ;)

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          6.10.2014 at 21:35

          Näh, noinhan se ehdottomasti kannattaakin tehdä, jos vain mahdollista! Kyllähän sen nyt omasta lapsesta tietää, onko se sellainen että etsii heti ensimmäisenä kaiken tappavan talossa, vai pysyykö paikoillaan/omissa leikeissään. Eihän tuon ikäinen muutenkaan ole joka sekunti silmissä, niin mikäs siinä olisi erilaista, jos äiti on pihalla (kunhan tietää missä tämä on).

          • Taitai (Ei varmistettu)
            9.10.2014 at 16:30

            Joo, en mä ihan tosissani noissa lopun kommenteissa ollutkaan, lähinnä aattelin ehkä avata keskustelua siitä, et voiskohan Silvankin jättää siksi hetkeksi sisään? Jokainen tuntee lapsensa parhaiten, mut joskus ainakin itsellä on sellaisia ”eihän noin voi tehdä” -juttuja vaik ei sit järjellistä selitystä niille löydykään. Tää vois helposti olla sellainen vaik ajattelen just samalla tavalla et miten eroaa siitä ettei lapsi sisälläkään ole joka sekunti silmissä. Ainakin vois kuvitella että se helpottais ihan käytännön järjestelyjä.

      • -jenni-
        6.10.2014 at 21:33

        Meillä esikoinen on varmaan vähän poikkeus, kun kysyn mennäänkö johonkin vai leikitäänkö kotona, on vastaus miltei aina kotona :)
        Aamulla tulee pikku kakkonen niin laitan sen ja työnnän kerran pihalla ympyrän niin vauva nukahtaa. Sit puen isomman sen 40 min aikana ja sit hänen kanssa ulos toiseksi 40 min. Joskus jos isompi ei tahdo ulkoilla saa esim muovailla sen heijauksen 10 min kun meidän rappusilta näkee suoraan ruokapöytään, kun jättää oven auki. Päivällä vauva vaunuun kli 12 ja puhan ympäri ja sitten sisälle ja isompi sänkyyn. Sit onkin vapaa heijailemaan, kun tarvii :)
        Ja välillä kaikki menee ihan toisinpäin mutta esikoinen tietää, että oon rappusilla ja aina näkö ja kuuloetäisyydellä :)

  • Emmi Nuorgam
    6.10.2014 at 16:53

    Sulla taitaa olla Einon päiväunirytmi siellä? 

    Mä en voi sanoa muuta, kun että JOSKUS TÄN ON LOPUTTAVA ja tyydyn lähettään halauksen. Muutakaan en voi.

    • Kristaliina
      6.10.2014 at 20:07

      Kiitos! …ja kyllä, toi on mullakin aina hyvin päällä ajatuksistani: Silvan osalta muistaa, miten älyttömän nopeasti se vauvavuosi sitten kuitenkin meni. Niin se menee nytkin, vaikka nyt ei tunnukaan aina siltä. Sitten helpottaa ja voi ajatella, että huh siitä selvisi :) …ja tehdä kolm… EIIIIIIH!!!! *)

      *) tää on meillä kotona vaan sellainen vitsi, joka ei koskaan vanhene

  • elinamanda (Ei varmistettu)
    6.10.2014 at 17:52

    Voi että. Mulle tulee aina välillä näitä sun juttuja lukiessa niin suuri halu tulla auttaan teitä joskus vaikka ihan parikskin tunniks. Ei pelkästään siks, että saisit levätä (vaikka toki myös sen takia!), mutta ihan sikskin, että teiän tytöt vaikuttaa niin mahtavilta tapauksilta, et ois huippua päästä heidän kaa leikkimään. :) On vaan tota matkaa välissä sen verran, että tulis avunantoreissu mulle vähän kalliiks.. Mutta valtavasti tsemppejä teille vaikeaan vaiheeseen, toivottavasti saatte apuja!

    • Kristaliina
      6.10.2014 at 20:09

      Kiitos ihanasta ajatuksesta! <3 …ja onhan noi tyypit niin mahtavia ja ihania ja rakkaita… Vaikka raskasta onkin. Mutta kyllä tämä varmasti helpottaa vielä!

  • Minde (Ei varmistettu)
    6.10.2014 at 20:31

    Teidän puolivuotiashan nukkuu ihan super hyvin päikkäreitä!Eikös se ole ihan yleistä ja tavallista että vauva itkee ennen nukahtamista?Meillä molemmat ovat olleet sellasia enkä oo ajatellut että se olis epätavallista.Tsemppiä arkeenne!Äidit on sankareita!

    • Kristaliina
      6.10.2014 at 20:47

      Oh, ihana kuulla näin päin! Ehkä tätä vähitellen voisi alkaa ajatella tosiaan niin päin, että ihan hyvinhän tää alkaa mennä :) 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.10.2014 at 20:53

    Meilläkin lapsi nukkui huonosti tuon ikäisenä, vain 3 x 40min unet ja oli väsynyt jo tunnin hereillä olon jälkeen. Sitten 8 kk ikäisenä jaksoi jo olla 3 tuntia kerralla hereillä ja kauhulla odotin mitä seuraa jos nukkuu vain kahdet 40min päikkärit päivän aikana… No sehän alkoi sitten vedellä aina kerralla 1½ unet! Sama juttu nyt kun tänään päätin että aletaan nukkumaan vain yhdet päikkärit ja venytin nukkumaan menoa, täytyi käydä herättämässä kun oli nukkunut 3 tuntia :)
    Että tsemppiä vaan, ihmeitä voi tapahtua kun on vauvoista kyse!

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      6.10.2014 at 22:40

      Vauvan unisyklihän on tavallisesti sen noin 45 min ja pitkiä unia alkaa tulla kun vauva oppii siirtymään syklistä toiseen heräämättä tai nukahtamaan itsekseen uudelleen herättyään. Meillä ekat lapset oppi tämän tyyliin parikuisina ja vetelivät sitten unia aina tuon 45 min kerrannaisina 1,5 – 3h. Kolmen vartin välein olin aina ”varuillani” auttamaan heijaamalla seuraavaan sykliin tarvittaessa mutta aika pian se meni siihen, että jos muksu ei 1,5 h jälkeen herännyt, tiesin, että oli vähintään 45 min lisää omaa aikaa.

      Kolmonen oli hitaampi tapaus ja vaati tuota heijaamista syklien välillä pidempään, mutta nyt 7kk vetelee viimein keskeytyksettä noita kolmen tunnin unia. Eli ekat unet juurikin 2-2,5 h yöunilta heräämisen jälkeen, sit hereillä pitkien unien jälkeen nelisen tuntia ja vielä toiset unet 45 min – reilut 2h (usein herätän 1,5 h jälkeen, jotta saan yöunille samaan aikaan muiden lasten kanssa).

      Se mikä meillä on ehdotonta, on nukkua aina samassa paikassa eli vaunuissa. Muuten uni melkoisen varmasti jää siihen ekaan sykliin, eli nukkuu pahimman väsymyksen pois muttei osaa nukahtaa uudelleen.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.10.2014 at 21:23

    Nuo Seelan päiväunet kuulostaa mulle ihan loistavilta! Eikös ne ole aika tavalliset tuon ikäisillä vauvoilla? Siis juuri tuo kolmet unet, joista yhdet on pidemmät ja kahdet sitten lyhyemmät. Meillä ei kukaan kolmesta ole tuon kummemmin nukkunut (eikä aina edes noinkaan paljon). Noin puolen vuoden tienoilla on toiset lyhyet unet jääneet pois ja noin vuoden tienoilla jäljelle jääneet ne yhdet pitkät unet.

    Harmillista, että nukkumaan käyminen on edelleen haastavaa. Toivottavasti siihen vielä löydätte helpotusta. Tai vähintään aika sen tekee.

    Jaksamista sinne!!

    Maarit

  • Mar-Jatta (Ei varmistettu)
    6.10.2014 at 21:57

    Tuossahan alkaa näkyä jo logiikkaa noissa unipätkissä! Pääsääntönä kolmet päikkärit, joista yhdet pidemmät ja kahdet lyhyemmät. Ja itkuhepulin jälkeen uni tulee parhaiten Manducassa. Tulkitsenko yhtään oikeansuuntaisesti? Meidän 5kk alkoi muuten kanssa löytää järkeä päiväuniinsa: aamupäivällä 30-45min, päivällä 2,5h, illansuussa 45min. Mutta jotta tässä ei pääsisi tuulettamaan liikaa, meillä meni yöt ihan sekaisin samalla. Pisin yhtäjaksoinen unipätkä on nyt ollut 2h, muuten heräillään puolen tunnin-tunnin välein. Ja vielä: esikoinen on nyt kolmena päivänä neljästä skipannut omat unensa!!

  • Tee (Ei varmistettu)
    6.10.2014 at 22:08

    Tuo päivärytmi vaikuttaa todella tutulta. Olen oivaltanut myös viisikuukautisemme kanssa, että tunnin jälkeen aamuheräämisestä on aika päästä ekoille päikkäreille ja muiden unien välillä jaksaa olla hereillä max. 2,5 tuntia tai muuten koittaa mystinen änkeröinen. Mutta: miten ihmeessä lapsen saa nukkumaan muuten kuin vaunu-ulkoilemalla kolmesti päivässä (meillä ei valitettavasti ole pihaa tai parveketta, mutta nukahtaa lenkeillä varsinkin nyt viileällä ilmalla aivan maagisen nopeasti)? Olenko pilannut lapsosen antamalla tähän asti nukahtaa rinnalle (jos on nukahtaakseen, iltaisin tämä on edelleen nukuttamiskeinona vaikkakin yritän hieman herätellä ennen sänkyyn laittamista).

    Pyyherullat testataan täälläkin vaikka kuulostaakin aivan ihmeelliseltä!

    Ja hei, kiitos aivan mainiosta blogistasi. Se on ihan parasta ja hauskinta vertaistukea.

    P.s. Ja tsemppiä minultakin. Tuo unirytmihän vaikuttaa jo aika selkeältä.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.10.2014 at 22:13

    Juu, aivan tavalliselta kuulostaa nuo kolmet päikkärit puolivuotiaan uniksi. Itse yrittäisin varmaan rauhoittaa unet yhteen tai kahteen paikkaan, niin vauvan olisi helpompi hahmottaa, että on tarkoitus nukkua aina tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Toki se on hankalampaa, jos vaunuihin ei rauhoitu, kun liikutte paljon. Hieno juttu, että tytöt nukkuu yhdet unet samaan aikaan. Siitä saa voimia päivään. Meillä esikoinen lopetti päikkärit kokonaan ennen kuin kuopus oli puolta vuotta ja kyllä alkuun oli totuttelua, kun oma aika hävisi keskeltä päivää. Mutta onneksi apuun tulivat Fröbelin palikat! Esikoinen jumppasi dvd:n läpi joka päivä ja äiti sai tee- ja lukuhetkensä takaisin. Kyllä muuten osaan ulkoa ne laulut. :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.10.2014 at 23:33

    Se naps, oho, rytmi voi yllättäen kyllä vielä tuolla tavoin tullakin. Itse kuitenkin huomasin, että kesäloman päätyttyä elo koulun ja keskimmäisen päivähoidon myötä järkeentyi niin, että päiväunetkin löysivät vakipaikkansa. Siihen asti meilläkin mentiin isompien tahtisesti ja vauva sai mukautua mutta nyt on otettu sitä vähän takaisin ja homma pelaa kyllä selvästi paremmin tai sanoisinko ennakoitavammin kaikkien liikkuvien osien osalta.

    Mä näkisin myös, että parivuotias ei kai kotona muutenkaan ole joka sekunti valvovan silmän alla, joten vauvan vois siinä ohessa heijata pihalle unille. Silloin saisitte Silvan kanssa rauhan pottailla ja pukea sen jälkeen kun Seela jo vetelisi sikeitä. Mut jokainen äiti varmasti tässä tuntee lapsensa niin että tietää tapahtuuko kauheita sillä aikaa kun on muutaman minuutin näkymättömissä. Itsellä vastaavia tilanteita syntyy kotitöidenkin takia enkä aina pyytänyt esikoista samaan huoneeseen notkumaan pyykkiä ripustaessa tai tiskaria tyhjentäessä. Itkuhälynkin voi siinä aluksi laittaa niin pain, että pihalle kuuleee sisällä olijan.

    Kaksissa päiväunissa on puolensa (pidempiä unia), mutta silloin harvemmin rytmi yksien unien nukkujan kanssa osuu yksiin vaan sitten lapset nukkuvatkin vuorotellen niin että jatkuvasti jompi kumpi on unilla. Se toki suo rauhan keskittyä yhteen lapseen kerrallaan, mutta omaa aikaa jää entistä vähemmän jos yhtään. Ja sikäli kun nukkuminen onnistuu vain paikoillaan ollessa, muuttuu liikkuminen haastelliseksi. Meillä ekat nukkui hyvin vain paikoillaan olevissa vaunuissa, mutta kieltämättä lopulta koettiin helpommaksi kunnioittaa niitä päiväuniaikoja paikoillaan (eritoten vauvan) kuin ottaa vastaan se kiukku ja ylimääräinen säätö mitä väsyneiden lasten kanssa kylillä liikkuminen tuo mukanaan ;-) Vuoden iästä eteenpäin seuraavat pari vuotta vetelivätkin sitten yksiä unia samaan aikaan ja elämä oli kovin ennakoitavaa sen suhteen. Sitä taas odotellessa ja teillekin toivoessa :-)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.10.2014 at 18:09

    Nukkuuko Seela paremmin öisin jo? Hyvinhän tosta jo näkee rytmiä, lyhyempi aamupäiväpäikkäri ja pidempi lounaan jälkeen… :) Tsemppiä!

    • Kristaliina
      7.10.2014 at 20:10

      Kiitos!

      …ja huoh, ei… On menty öissä huonompaankin suuntaan – jos se nyt tässä on edes mahdollista…

  • outioblom (Ei varmistettu)
    7.10.2014 at 20:17

    Vuosi sitten, pikkutyypin ollessa puolivuotias, meillä iski kauhea unetusrumba, johon ei meinattu löytää ratkaisua ei sitten millään. Hirveän huudon kanssa aina unille, ei nukkunut sisällä, ei vaunuissa, tai nukkui sitten kun nukahti puolen tunnin huudon jälkeen. Jos nukahti. Meinasin silloin jo ostaa naapureille korvatulppia lahjaksi.. =) Kunnes joku vinkkasi minulle Anna Wahlgrenin vaunuunnukutuskikasta http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/nyt-nukutaan-3 (skrollaa kohtaan vaunutus). Toimi meillä. Eli armotonta vaunujen heilutusta hetkisen aikaa niin tadaa – lapsi nukkuu. Eikä tarvinnut pitkään tehdä tuota, muutaman viikon päästä nukahti saman tien vaunuihin laitettaessa. En tiedä oletko tätä jo kokeillut, mutta tuossa vaiheessa kaikki neuvot olivat ainakin meillä kultaakin kalliimpia.. =)

    Paljonhan tuosta Wahlgrenin tekstistä voi lukea laput silmillä, joten ei ihan kannata koko tekstiä lukea kuin piru raamattua. =) Mutta tuo yksi juttu oli kyllä toimiva. (ja tähän sitten se tavanomainen teksti, että joo joo lapset ovat erilaisia, kaikki ei toimi kaikilla jne, juu nou.. =) )

    Tsemppiä teille. Tää sun blogisi on kyllä ihana. &lt;3

  • HMH (Ei varmistettu)
    8.10.2014 at 14:12

    Mun mielestä Seela nukkuu hyvin päikkäreitä! Siis oikeesti tosi hyvin, ihan normaalisti! Meillä taidettiin nukkua 3-4 x 40 min tuossa vaiheessa. Ei siis ole tarkoitus vähätellä tukalaa oloasi, huudon kanssa nukahtaminen on tosi raskasta. Mutta siis kuten moni muukin on sanonut, ei kannata stressata nukkumisen määrästä tai rytmistä ainakaan. 2-3 h päikkärit on pitkät! Ja aamulla ja illalla parit pikku torkut kuulostaa ihan sellaiselta mitä puolivuotiaat nyt nukkuu. Ei kaikilla rytmi tuon tarkemmaksi muutu ikinä. :) Ihanaa muuten, että pitkät päikkärit osuu tytöillä samaan aikaan, voin vain kuvitella miten tärkeä henkireikä.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    12.10.2014 at 13:35

    Jos nyt rivien välistä ymmärrän oikein, niin eniten sua ahdistaa se, että Seela itkee/raivoaa ennen nukahtamista?

    Mulla on yksi huonosti nukahtava 2vuotias, joka EDELLEEN menee päiväunille itkun kanssa. Iltaisin sentään nukahtaa nykyään suht helposti (toki pyörii sängyssä ensin puolituntia ja huutelee laittamaan peittoa paremmin yms.)
    Päiväunet nukkuu joko vaunuissa, joita työnnän siihen asti että nukahtaa (onneksi osuu päiväuniaika samaan aikaan, kun olen muutenkin esikoista menossa hakemaan) tai sitten nukutan SYLIIN (kyllä vaan 2vuotiaan!) ja tosiaan, vaikka saa nukahtamisavun, niin silti tulee väsyitkuraivari. Puolivuotiaana muuten ihan surutta nukutin tissille niin päivä, kuin yöunillekin….

    Esikoinen meillä on aina ollut helposti nukahtava ja sikeästi nukkuva (hyvä niin, koska lapset nukkuu samassa huoneessa, esikoinen nukahtaa kahdessa minuutissa ja tyytyväisenä vetää sikeitä, vaikka toinen hilluu omassa sängyssää iltaisin…)

    Mutta ihmiset nyt vaan on erilaisia nukkujia/nukahtajia. Niin lapset kuin aikuisetkin. Mulla kanssa oli alkuun vaikea sopeutua kuopuksen kanssa siihen, että nukkumaanmenossa oli niin paljon enemmän draamaa, mutta sitten tajusin, että enhän mä itsekään saa iltaisin heti unta, vaan pyörin sängyssä. Siinä missä mies nukahtaa samantien.

    Oon käsittänyt, että sä oot Krista itsekin huonouninen? Ehkä Seela vaan on sattunut perimään sen, eikä siihen auta mitkään taulukot eikä vippakonstit. Helpottaa se silti jossain vaiheessa, huonosti nukahtavatkin lapset jossain vaiheessa oppii itse auttamaan itseään. Mutta siihen asti valitettavasti joudut sietämään itkua ja hyssyttämään.

    • Kristaliina
      12.10.2014 at 13:41

      Iso kiitos tästä kommentista – just näin! Kaikkeen. Eli nimenomaan nuo unirytmithän näyttävät jo ihan hyviltä, mutta ongelma on edelleen se, että itkuraivareita ei olla pystytty kokonaan lopettamaan. Ei minkäänlaisilla ennakoivien merkkien tulkinnalla ja niin edelleen.

      (ja yöt ovat sitten oma lukunsa vielä)

      Mä oon kans hyvin pitkälle sillä linjalla, että kaikkea voi halutessaan yrittää näitä unijuttuja auttaakseen; mutta oikeasti tarvitaan vain aikaa ja jaksamista siihen asti, että se aika kuluu niin, että helpottaa.

      Mä oon tosiaan huonouninen – ja Joel pystyy puolestaan nukahtamaan sekunnissa missä vaan. Ihmiset tosiaan vaan on erilaisia nukkujia.