Operaatio ”huone kerrallaan”, osa 4: kirjasto

Yhdistetty puutalon siivous- ja sisustuksenesittelyoperaatio jatkukoon – nyt vuorossa kirjasto!

Kirjastossa siis nimensä mukaisesti on aika paljon kirjoja.

Kirjahyllyn Joel nikkaroi itse viime talvena – siitä bloggailin täällä.

Puutalon huoneiden värimaailmat syntyivät kuin itsestään erilaisten ”teemojen” ympärille: keittö on Karibia, olohuone Aasia ja kirjasto… …arvaako joku? No, se on Afrikka.

Väritys itse asiassa taisi saada alkunsa tästä Joelin Etelä-Afrikasta tuomasta puisesta antiloopinpäästä…

…ja Tansanian-matkamme itse asiassa vain vahvisti mieltymystä tuohon ”Afrikka-punaiseen”. Punaiset (toivottavasti jatkossa kuluneet) lattiat, oh!

Kirjastossa, olohuoneessa ja eteisessä on muuten edelleen puutalon alkuperäiset, lähes 100-vuotiaat lattiat. Olohuoneen lattia on ainoa puunvärinen (vahattu), muut on aikojen saatossa monella maalikerroksella maalattu – ja ihan odotan, että joskus punainen maali lähtee sitten lohkeilemaan paljastaen vinkkejä vanhoista värikerrostumista!

*******

Kun Silva alkoi viime syksynä olla ryömimis- ja kellahteluiässä, halusimme hankkia kirjastoon pehmeän ja lämpimän maton. Kauppaan lähdettiin oranssia hapsumattoa hakemaan – ja kotiin palattiin valkoisen villamaton kanssa – hupsis!

Matosta asiaa oli aikoinaan täällä.

Lisäksi Krista-the-väribongari sattui näkemään Ikeassa tällaisen tyynynpäällisen – pakkosaada kirjaston lattialle! Kotiin tultua todettiin, että värit ovat just.

Valkoinen villamatto on osoittatunut hyväksi ratkaisuksi: se jotenkin kirkastaa koko huonetta ja sopii hyvin muihin huoneen valkoisiin kohtiin: kakluuniin, välioveen ja kattoon. Ehkäpä siis tämän verran valkoista suvaitaan puutaloonkin – vähän niin kuin vaihtelun vuoksi.

Olohuoneen ja kirjaston välisen oviaukon laajentaminen oli yksi puutalon massiivisimmista remppaprojekteista – sen projektin vaiheista olen aiemmin blogannut täällä.

Kakluunin kuviointi on tarkemmin katsoen hieman erilainen kuin olohuoneessa. Tämä kalkuuni on muuten ihan toimintakuntoinen ja sitä lämmitellään ahkerasti pakkasilla.

*******

Ikkunaa vasten on aina vaikea kuvata – mutta pakko, jos aikoo saada kuvaan verhot! Nämäkin verhot ommeltiin (lue: mun äiti ompeli) Intiasta aikoinaan tuoduista sari-kankaista. Niitä kankaita on muuten jäljellä vielä iso nippu; odottelemassa seuraavia ideoita.

Mutta kappas, kappas: pinosta löytyi juuri oikea puna-oranssi kangas.

Halusin verhoihin vähän erilaisen fiiliksen kuin olohuoneessa. Kirjastossa verhojen annettiin siis olla yksinkertaisen suorassa, ja alla kulkevaan ”saumavaraan” pujottelin verhotangon ryhtiä antamaan.

Silittänyt en. Luonnollisestikaan.

*******

Valkoista väriä löytyy itse asiassa myös lampaantaljasta, joka jotenkin vaan ajautui tuohon tuolin päälle. Siihen se jäi.

Tuo taljan alla oleva Tapiovaaran Domus- Aslak-tuoli taitaakin olla tämän talon ainoa design-huonekalu. Sen bongasin vuonna 1996 Viikin opiskelija-asuntolan pihan remonttijätelavalta. Eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, että se olisi jotenkin designia – satuin vaan tarvitsemaan ensimmäiseen omaan asuntooni tuolin ja nappasin sen jätteiden joukosta mukaani. Vasta viitisen vuotta myöhemmin muotoilua opiskeleva ystäväni kysäisi, että satutko tietämään, mikä tuoli sulla on tuolla vaateröykkiöiden alla…

Kröhöm tuo työtuolina oleva vihreä jumppapallo ei kyllä oikein istu sisustukseen. Mutta se on vaan nii-iiin paras.

Ja tuo työpöytä, se on <3 <3 <3. Se on vanha Billnäsin pöytä – ostimme sen puutalon edelliseltä asukkaalta, joka joutui siitä tilanpuutteen takia luopumaan. Rakastan sen kulunutta puupintaa, jossa näkyy kahvikuppien ja kukkaruukkujen jäljet.

Ihanasti kulunut.

Taustalla näkyvät Ikean kaapistot ammottavat vielä tummanruskeina. Niihin on suunnitteilla projekti – toivottavasti toteutuu tämän talven aikana!

*******

Ja sitten taas se tuttu kysymys: no miltäs näyttää?

*******

Juttusarjan aiemmat osat:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/operaatio-huone-kerrallaan-pikkuveski
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/operaatio-huone-kerrallaan-osa-2-olohuone
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/operaatio-huone-kerrallaan-osa-3-keittio

Tähän asti operaatiota taidetttin päästä ennen reissua; veikkaanpa, että seuraava viikko menee reissuvalmisteluihin eikä inspiraatiota eteisen siivoamiseen ehdi muodostua. Jatkuu siis viimeistän reissun jälkeen!

1
Like

You Might Also Like

  • Vilukissanvillat (Ei varmistettu)
    12.11.2013 at 16:44

    Näyttää ihanalta! Olispa mullakin tollanen koti *huoh*… Just katselin tuota uutta Suomen kaunein koti -ohjelmaa, jonka isolla rahalla tehty kivitalo vaikutti, MUTTA sieltä puuttui kaikki tällainen elämä mikä teillä näkyy! Kyllä kodin huonekalujen ja esineiden pitää sisältää joku tarina tai ajatus…

    • Kristaliina
      12.11.2013 at 17:53

      Kiitos! Musta kans tuntuu, että koti syntyy just niistä muistoista ja kertomuksista. Jos vaan marssii kauppaan ja ostaa kerralla koko sisustuksen, ei siinä ole jotenkin sama henki… Vaikka rahaa palaisi kuinka paljon ja olisi suoraan sisustuslehdestä repäistyä… Mutta tietysti ajan myötä niihinkin tavaroihin syntyy tietysti muistot :)

    • Kristaliina
      12.11.2013 at 17:51

      Kiitos! Joo, ei tuota kovin monesti tee mieli imuroinnin alta siirtää, painaa sen verran paljon :D

  • Maiam (Ei varmistettu)
    12.11.2013 at 17:18

    Ettei tuoli kuitenkin olisi Tapiovaaran Aslak?
    Ihanaa katsella tällaista värikästä kotia, itsellä kun on ikuinen värivamma. Välillä kokeilen värikkäillä tekstiileillä, että olisinko jo parantunut, mutta vielä ei ole onnistanut…

    • Kristaliina
      12.11.2013 at 17:26

      Oho, oisko sittenkin… Googlasin; onko se ero siinä, että Aslakin käsinojat on pyöristetyt? Siinä tapauksessa taitaa olla Aslak…

      Mä olin päätellyt tuon Domuksen siitä, että se tuolihan käsittääkseni aikoinaan suunniteltiin yliopiston opiskelija-asuntoloihin (tai nimenomaan Dommalle kesksutaan) – ja siksi ajattelin, että oli loogista, että sellainen löytyi Viikistäkin yliopiston asuntolan roskalavalta (niitä oli muuten siellä useita, mutta otin vain yhden, kun tarvitsin vain kirjoituspöydälle työtuolin). Silloin niitä Viikin asuntoloita just remontoitiin, siksi siellä oli lava ja tavaraa siellä – tai ehkä jopa purettiin? Ainakaan enää niitä ko. taloja ei taida siellä ollakaan…

      • muotoilun opiskelija (Ei varmistettu)
        12.11.2013 at 17:45

        On se Aslak, Domuksen jälkeen suunniteltu :) Ei taida ihmiset tietää noiden arvoa (tai laatua..), mullakin on pari roskalava-Aslakkia, juurikin remontin alta pois heitettyä.

        • Kristaliina
          12.11.2013 at 17:48

          Hyvä tietää – Aslak siis! Kiitos tiedosta!

  • Peanut
    12.11.2013 at 19:32

    Toi teidän kirjahylly on mun märkä uni. Oih ja voih, joskus vielä asun kodissa johon saa oman kirjastohuoneen ja tuollaiset hyllyt sinne.

    Katsoin muuten tuosta ekasta kuvasta nopsaan, että sulla on kirjastossa myös punainen tanssitanko. :) Tais olla kuitenkin vaan osa kirjahyllyä, väsyneet silmät loi optisen harhan. :)

    • Kristaliina
      12.11.2013 at 19:39

      Hih me kans oltiin heti, että nääh me mitään lastenhuonetta tarvita, me halutaan kirjasto :) Omasta mielestä erityisihanaa tuossa hyllyssä on se, että siinä on vielä tilaa. Eli ei ole sellainen täyteenahdettu loukko, vaan oikeasti on tilaa jopa hankkia uusia kirjoja. Joel on jo taidekirjojen kokoelmiaan täydentänyt…

      Tirsk joo ei ole tanssitanko, vaan tosiaan kirjahyllyn yksi pystypuomi on tuota samaa punaista kuin lattiakin. Niin on myös yksi vaakahylly, mutta sitä tuosta kuvasta on vähän vaikeampi ehkä nähdä :)

      • Peanut
        12.11.2013 at 19:52

        Me hankittiin edellisen muuton yhteydessä muka tilava kirjahylly, ja siinä sitten kirjoja latoessani totesin, että niitä oliskin pitänyt olla kaks. Tosin ehkä meidän kirjahyllystä kertoo myös jotain se, että mä sitkeesti pinoan sinne edelleen muun muassa miehen Euroopan matkaoppaat 90-luvulta ja oman Johdanto laskentatoimeen ja rahoitukseen -opuksen vuodelta 1998, jolloin minusta oli mukamas tulossa taloustieteiljä (huh, onneksi ei tullut). Mutku ei kirjoja voi laittaa vaihtoon, niihinkin liittyy niin paljon muistoja vaikka olisivatkin ihan täyttä huttua.

        Mä en tiedä että kertooko se jotain musta, että olin vaan et ”Ai Krista harrastaa myös tankotanssia, mitenkäs ei olekaan tullut blogissa ilmi?”. :D Jotenkin se menee mulla ehkä vähän samaan kategoriaan sirkustelujen kanssa, asoita joihin oma kroppa ei taivu. :)

  • Sillypäänts
    12.11.2013 at 22:53

    Villamatto – en luovu ikinä. Meillä on olohuoneessa minun vanhempien aikoinaan hankkima lammasmatto ja ai että se oikein hohkaa lämpöä.

    Ainoa huono puoli siinä on että sen päälle herkästi nukahtaa kun seurailee taaperon touhuja aamutuimaan :D

  • EMerituuli
    13.11.2013 at 08:35

    Sievä ku mikä! :)

  • Tilia
    13.11.2013 at 14:47

    Näyttää kuvan perusteella, että musta kaappi on hurjan lähellä tulisijaa. Oletteko selvittänyt suojaetäisyyttä, kun tuota uunia käytetään lämmitykseenkin? Aukeaako tuo kaapin ovi niin, että se ylettää kiinni tulikuumiin uuninluukkuihin? Meidän lasten kanssa en uskaltaisi tuollaista systeemiä  pitää kyllä ollenkaan.

    • Kristaliina
      14.11.2013 at 09:24

      Apua, eipä ole suojaetäisyydet tulleet mieleenkään… Tuossa on ollut kaappi ”aina” (okei en siis tiedä, kuinka pitkään – mutta pitkään), joten siksi ei tullut mieleenkään. Silva ei onneksi ole kiinnostunut kaapinovista tai uuniluukuista (jo tietysti pelkästään kuuma uuniluukku on aina lapsiperheessä riski), mutta Ihan Kaiken Varalta tuohon kaapinoveen voisi kyllä laittaa lapsilukon. Se on siivouskaappi, joten sitä ei kovin usein avata :) Kiitos huomiosta!

  • MarjaH (Ei varmistettu)
    14.11.2013 at 09:11

    Teillä on ihana koti &lt;3 Mäkin asun pari sataa vuotta vanhassa puutalossa (tosin aina hajoilen sille, että miksi miehen sukulaiset ei aikanaan rakentaneet sitä esim. sinne Toukolaan, miksi sen pitää olla täällä). Meillä on tuvassa sekä yhdessä kamarissa ”ihanat” muovimatot ja kahdessa kamarissa uudet puulattiat. Yläkerrassa taitaa olla alkuperäiset lattiat, mutta se ei ole tällä hetkellä asuttavassa kunnossa. Tuskin maltan odottaa, että päästään aikanaa laittelemaan tätä oman näköiseksi (opintotuella ja hoitorahalla ei paljon taloja ostella tai remppailla, heh). Me ollaan toistaiseksi tuotu omaa ilmettä vaihtelemalla rumia lamppuja (kuten loisteputkia) nätteihin. Myös verhoilla ja matoilla saa ilmettä edes vähän omempaan makuun sopivaksi. Talon vanhoja kalusteita kyllä rakastan, niillä on kaikilla joku tarina.

    Meillä on myös väriteemat: olkkari on vihreä, makkari punasävyinen ja sininen salonki/kirjasto on nimensä mukaisesti sininen. Tupa vaatisi vähän laajempaa remppaa, että siitä saisi kivan ja toimivan. Nyt se on kylmä ja keittiöosuus on hankala ja ruma