Neljä vuotta

Meillä on tänään hääpäivä. Neljä vuotta.

sormus-lahis

Itse asiassa en osaa ajatella, että tällä päivämäärällä olisi juurikaan väliä. En pidä sitä mitenkään suurena merkkipaaluna.

Itselleni isommat sitoutumiseen liittyvät päätökset oli nimittäin tehty jo sitä ennen. Oli ostettu talo, ja ennen kaikkea oltiin jätetty e-pillerit pois ja ”katsottu mitä tapahtuu”. No, yksi hedelmöittyminen siinä 14 päivän päästä sitten tapahtui.

Minulle juuri se on ollut koko elämäni aikana varmasti se suurin ja merkittävin sitoutumisen merkkipaalu. Että totesi luottavansa toiseen ihmiseen niin paljon, että antoi mahdollisuuden tähän kaikkeen. Vauvakuumeettomana kun en olisi yhtään epävarmempaan suhteeseen tähän perheenperustamishommaan alkanut ollenkaan; olisin hyvin voinut pysyä (tyytyväisestikin) lapsettomana, jos kohdalleni ei olisi koskaan osunut tällaista vakaata elämänkumppanuutta ja kaikki muukin ei olisi loksahtanut kohdalleen.

Mutta onneksi osui ja loksahti.

sormus-takaa

Se elämänkumppanuus.

En ollut oikeastaan koskaan haaveillut perheestä. Enkä naimisiinmenosta. En ollut unelmoinut itseäni valkoisiin pitseihin ja huntuihin. En kävelemään pitkää käytävää alttarille tai sanomaan ”tahdon”.

Sen sijaan elämänkumppanuudesta – pysyvästä ja lujasta (ja intohimoisestakin) elämänkestoisesta rakkaudesta – minä olen haaveillut niin kauan kuin lapsuuden Barbie-leikkeihin tuli ensimmäistä kertaa mukaan Ken.

Joskus oli aikoja, jolloin en ollut kovinkaan optimistinen, että sellaista ylipäänsä on; ainakaan minulle.

Kunnes se sitten tuli klikattavaksi kohdalle.

sormus-taivutus

Totta kai minunkin mielestäni hääjuhlat ovat ihania; olen päässyt useampiinkin täydellisenrakkaudentäyteisiin juhliin ja olen herkistynyt, liikuttunut ja kokenut pienen palasen sitä hääparin ihanaa onnea. Oh!

En ole kuitenkaan koskaan oikein kokenut sitä millään tavalla tarpeelliseksi juuri minulle. En tarvitse hääjuhlaa. En edes tätä naimisissaoloa pidä mitenkään olennaisena; Joelin mielestä on kiva, kun saa käyttää sanaa ”vaimo”, itselläni ei ole oikein sitäkään etua, koska mies on mies ja silleen.

Mutta se, mikä on olennaista, on se rakkaus ja tasavertainen kumppanuus.

sormus-suukko

Vaikka mikäpä olisi parempi syy juhlia läheisten kanssa kuin rakkaus.

Itselleni sen ei kuitenkaan tarvitse olla naimisiinmenon juhla – ehkäpä järjestämme rakkausjuhlat 10-vuotistapaamispäivänämme (eli vähän vajaan kahden vuoden päästä). Tai 20. Tai sitten joskus juhlistamme itsellemme sitä isointa meidän suhteen sitoutumishetkeä; sitä, kun jätimme ne pillerit pois.

Se oli muuten 31. heinäkuuta vuonna 2011.

sormus-nosto

PS. Aloin laittaa linkkiä siihen neljän vuoden takaiseen postaukseen, jossa kerroin, että olemme juuri menneet (kenellekään kertomatta) naimisiin.

Katsoin päivämäärää tarkemmin.

Se hääpäivä oli näköjään eilen.

sormus-hepuli
Hetkeä ennen kuin päätin spontaanin sirkustemppumaisesti tulla tuosta vauhdikkaalla kiepillä alas ja Joel luuli, että lyön pääni kallioon ja kuolen.

30

You Might Also Like

  • Maukka
    18.9.2016 at 17:03

    ”Jätimme pillerit pois” kuulostaa hassulta. Eihän mies syö pillereitä. Tietysti se on molempien suhteen osapuolien päätös, mutta vain toinen jättää pillerit ottamatta.

    Pahoittelen pilkunviilausta

    • krista
      18.9.2016 at 17:24

      Hihi, tuo muotoilu oli ihan täysin tarkoituksellinen :) Itse asiassa jälkimmäisessä kohdassa (siitähän mainitaan jutussa kahdessa kohdassa) vielä tarkoituksellisesti juttua läpilukiessa kävin muuttamassa sen tuohon muotoon (ensin olin kirjoittanut ”jätin”), kun meillä se oli tosiaan oli niin vahvasti yhteinen päätös – ja sitä ennen siis yhteisesti valittu ehkäisykeino. Tai siis vaikka mun suusta ne menivätkin alas, niin se ehkäisykeino oli ikään kuin yhteinen :)

  • Vannikkila
    18.9.2016 at 17:26

    <3

    Meillä on muuten melko sama vuosijakauma, poislukien noi pillerit – paitsi että niissäkin kyllä aika sama, mut me vaan ei jääty tjottailemaan :D marraskuussa tulee siis 4 vuotta naimisissa ja 8 vuotta parina. (Ja eilen muuten oli tosiaan kolme vuotta siitä, että me pääsimme aloittamaan lapsettomuushoitojen ensimmäisen kierroksen, se oli juuri 17.9. Ja nyt se tulos juoksentelee tuolla.)

    Mä kaivan muuten tähän jatkoksi yhden linkin. Menee hetki :)

    • Vannikkila
      18.9.2016 at 17:50

      http://www.jussikoskela.fi/blogi/lalove/

      Vaihteeksi valokuvauslinkki, ”ylllllätyyyys”! :D Mut siis tuli mieleen tää blogijuttu, jonka aikanaan luin. Sopi mielestäni niin hyvin tähän :) Teistä kun oli niitä ihania perhekuvia, ni ottakaa sama kuvaaja joskus ottamaan teistä ”rakkauskuvia” – ei häitä, ei mitään erityistä merkkipäivää vaan teidän yhteinen rakkaus :)

      • krista
        18.9.2016 at 22:29

        Ois kyllä kiva idea! Näitä pariskuntakuvia kun tulee harvemmin itse otettua, kun jompi kumpi tarvitaan tavallisesti kameran taakse – tai korkeintaan otetaan kömpelösti peilistä :D

    • krista
      18.9.2016 at 22:30

      Ihana; etenkin tuo viimeinen (vaikka varmasti kaikki) on varmasti päivämäärä, jolla on Merkitystä! Ihanaa, että saitte juuri hänet! <3

  • ElinaBee
    18.9.2016 at 17:53

    Meillä on nelivuotishääpäivä tammikuussa. Olin ihan viimeisilläni raskaana ja käytiin vaan kaksisteen käräjäoikeudessa koulun lounastauolla :D Ei, ei ollu romanttista.

    Joskus vähän harmittaa, ettei meillä ollut oikeaa hääjuhlaa, mutta toisaalta taas ei harmita. En yhtään tykkää sukujuhlista yms ja en varsinkaan, jos itse ole ”juhlien keskipisteenä”. Tämän takia en edes järjestänyt yo-juhlia! Toisten häät ja muut juhlat ovat kyllä ihania ja vieraana olen mielelläni!

    Englanniksi sana husband on myös kiva ja olen tosi iloinen, että voin sitä miehestäni käyttää.

    • krista
      18.9.2016 at 22:38

      Mä kans viihdyn toisten juhlissa, mutta nyt kun sanot… Mähän en ole ikinä aikuisiällä edes synttäreitäni juhlinut (muistaakseni) silleen ”synttärijuhlabilemeiningeillä”. Ei ole vaan jotenkin tuntunut siltä, että se ois oma juttu. Jännä havainto, en ole tullut ajatelleeksikaan aikaisemmin.

      Oi totta, husband on hyvä! Suomen kielessä ei tosiaan tuollaista oikein ole, harva varmaan sanoo (vai sanooko joku?), että ”aviomies”. Se kuulostaa jotenkin liian juhlavalta. Puoliso-sanaa mä taidan itse aika usein käyttää.

      • Hanne
        21.9.2016 at 20:32

        Mä sanon! Siis käytän tosi usein sanaa aviomies. Aloin nyt oikein miettiin tätä ja kyllä näin on, mulle toi pelkkä ”mies” on paljon epämääräisempi sana ja käytän sitä vähemmän. Mut mun elämä onkin toki hirmu juhlavaa! Nimimerkki. 2 lasta kahdessa vuodessa, viis vuotta naimisissa ja yhtä fiestaa on tämä kuulkaa. Hehehe.

        Ja tietty ihan hirveesti onnea teille Krista ja Joel!

        • krista
          21.9.2016 at 20:52

          Hitsi mun pitäis ihan harjoitella sen käyttöä – sulta tulee ihan luontevan kuuloisesti se siis suusta? Tai no varmaan tulee, kun sitä käytät :D

          Hahaa, fiestalta kuulostaa sielläkin :)

      • coxia94
        23.9.2016 at 20:47

        Mä sanon usein johonkin mennessäni kun ohimennen esittelen miehen että xx on mun aviomies, kun ollaan sen verran nuoria (22&20) että tässä vaiheessa ihmisillä on lähinnä poikaystävä tai korkeintaan avopuoliso oletus… Ja musta se on vaan kiva päästä sanomaan :D

    • kao kao
      19.9.2016 at 15:45

      Mä suunnittelen meidän häitä ja ne pienetkin suunnittelut jotka olen jo tehnyt… no, tekis mieli karata, mennä naimisiin kahdestaan rannalla auringon laskiessa.

      Mut äiti on kieltänyt karkaamisen. Ja me pidetään tosi pienet juhlat niille muutamille lähimmille ystäville. Oon tasapainoillut sen kanssa et haluan ne loppuillan kivat hääbileet, mut sit taas haluaisin et se vihkiminen ois vain meille. Minä joka luulin aina halunneeni kirkkohäät.. Mut oikeastaan mä haluan vain naimisiin ja pitää ne kivat bileet kavereille..

      Mut vielä meillä on melkein vuosi aikaa vaihtaa mielipidettä..

  • Kati
    18.9.2016 at 18:19

    Kyllä se hääpäivä tänään on, jos siis 18.9 on se teidän päivä :) Ainakin me juhlimme huomenna 2-v tyyppiä, joka maailmaan putkahti 19.9. Onnea ja pitkää yhteiseloa teille!

    • krista
      18.9.2016 at 18:41

      Ahhahahaha hitsi mitä sekoilua, nythän ON 18. päivä :D Eli on se SITTENKIN tänään :D :D :D

      Onnea onnea teidän 2-vuotiaalle ja koko perheelle! <3

  • Laineilla
    18.9.2016 at 19:44

    Tämä olisi melkeinpä voinut olla minun kirjoittamani juttu, ainakin mitä tulee tuohon hääasiaan ja hääpäivään. Me vietimme mieheni kanssa yksivuotishääpäivää yhdeksän päivää sitten. Naimisiin mentiin oikeastaan siksi, että sama sukunimi teki meistä vähän eri tavalla yksikön. Naimisiin meno suoritettiin ihan vaan maistraatissa lounasaikaan.

    Silloin, kun mieheni kanssa päätimme antaa lapsen tulolle mahdollisuuden, en pitänyt sitä mitenkään selvänä ajatuksena, että olisimme aina yhdessä. Ehkä olen enemmänkin realisti kuin romantikko. Siitä olin kuitenkin varma, että jos koskaan mieheni kanssa eroaisimme niin voisimme tehdä sen ystävälliseen sävyyn ja niin, että lapsillamme olisi mahdollisimman hyvä olla. Osasin ja osaan siis luottaa siihen, että mieheni on hyvä isä.

    Niin ja poikkeuksena tuohon tekstiisi: itse en koskaan haikaillut siitä Kenistä, mutta halusin ylikaiken tulla joskus äidiksi. Mutta onhan se kiva, että se Ken on siinä vierellä myös :D

    • krista
      18.9.2016 at 22:41

      Hitsi ja mä en muuten edes ottanut Joelin/muun perheen sukunimeä vaan pidin omani. Mulla oli ajatuksena, että voisin ottaa myöhemmin, mutta nyt se tuntuu jotenkin ”erikseen ryhtymiseltä”, jos siihen alkaa. Lapsille on ollut joskus hassu selittää, että miksi mulla on erilainen sukunimi kuin muilla… Ehkä ois pitänyt vaihtaa silloin, mutta se tuntui jotenkin… …henkisesti vaikealta kai :D

      Erinomaisen hyvä luottamuksen aiheita nuo! <3

  • keel
    18.9.2016 at 20:04

    Meillä oli vasta 6-vuotis hääpäivä eikä mekään olla koskaan sitä erikoisemmin juhlittu. Kerran ostettiin joku pakastekakku ja keitettiin kahvit ”juhlan kunniaksi”, tänä vuonna mies vei kyllä syömään koko perheen, mut mä tajusin vasta kun oltiin jo suurinpiirtein syöty että meil on hääpäivä.. Mä kyl aikoinaan halusin ihan oikeet häät, mut ei mustakaan just sitä päivää tartte joka vuosi juhlia. Sitä yhdessä oloahan voi juhlistaa ihan minä päivänä vaan! :)

    • krista
      18.9.2016 at 22:45

      Nimenomaan! Ei sillä päivämäärällä ole merkitystä vaan sillä, että on yhdessä ja rakastaa. Ja rakastaa joka ikinen päivä <3

  • vaimo04
    18.9.2016 at 21:50

    Kiitos! Luin tekstin ja oli pakko tarkistaa sormuksesta, että totta tänään on meidän 12. hääpäivä! Kyllä ois huomenna harmittanut jos päivä olisi ihan ohi mennyt.

    • krista
      18.9.2016 at 22:17

      Mahtavaa, kiva että osui just näin – meillä on siis sama hääpäivä! Teillä vaan kolminkertainen määrä vuosia meihin verrattuna, vau! <3