Luopumisen aika: Bugikset

Niisk.

Meillä kotona on olemassa yksi (vieläpä suht isokokoinen) esine, johon jotenkin kaikissa tunnearvokoukeroissani mystisesti kiteytyy tämän kaiken alku.

Ensimmäisen lapsen vauva-aika; kuusi viikkoa etuajassa syntyneen keskosvauvan. Kun kaikki oli uutta ja epävarmaa (paniikinomaistakin). Ensimmäisen raskauden hormonihuurugooglettelut siitä, mikä on ihan kaikkeinmaailman ylivoimaisenparas vaunu/kylpyamme/turvakaukalo/mikäikinä. Koska siis täytyyhän olla yksi kylpyamme, joka on selvästi parempi kuin mikään muu. Siinä kylpijät pärjäävät todennäköisemmin elämässä ja silleen. Kiintymysssuhde! Vähintäänkin! Ja sitten se fiksaatio, että nää mä haluan makso mitä makso. Ja maksoihan se. Mutta ennen kaikkea ne tunteet. Se elämänmullisus. Se… se…

Se kaikki.

Ja siis yhdessä esineessä mukamas OMG, mä oon ihan pimee.

Enkä nyt puhu Flexi-bath -kylpyammeesta (sen jo myin eikä tehnyt tiukkaa), vaan:

bugis.jpg

Ensimmäistä kertaa vaunujen kanssa ulkona, vappuaatto 2012.

Ja onhan se ihan älytöntä, että nämä Bugikset ovat nyt seisseet kuljetusboksissaan tuossa kirjaston nurkassa helmi-maaliskuusta 2015 alkaen – jo 1,5 vuotta. Koska päiväuniteknisistä syistä me käytetään koko ajan tuplavaunuja, ja yhden lapsen kanssa liikkuessa on helpompi ollut ottaa yksöis-Vikingien runko, kun istuinkoppa on kuitenkin runkojen välillä yhteensopiva.

Mutta hemmetti vie en silti ole raaskinut myydä näitä Bugiksia.

Olen ehkä odottanut, että jostain ilmestyisi puutalon oveen koputtamaan joku, joka ykskantaan ilmoittaisi haluavansa rakastaa tätä tunnearvoesinettä samaan tapaan kuin me olemme rakastaneet.

No eipä ole koputuksia kuulunut. Ha ha. Ovikello ei muuten toimi.

uni_vaunussa.jpg

Niinpä kirjoitan tämän. Jos joku tuntisi itsessään sykäyksen, että nämä voisivat olla meidän. Voin toki laittaa nettiin virallisen myynti-ilmoituksen (ja laitankin tarvittaessa), mutta silti mä jotenkin odotan jotain… …tunnetta.

Joo joo mä oon niin pöhkö. Se on vain esine. Tiedän tiedän.

vaunut.jpg

Mutta täten näin julkisesti ilmoitan: meidän rakkaat Bugikset tulevat myyntiin.

Malli on siis Bugaboo Cameleon 2, ostettu Vaunu-aitasta keväällä 2012. Päivittäin rakkaudella käytetty vähän vajaan kolmen vuoden ajan, ja sen jälkeen käyttämättöminä sisätiloissa säilytetty.

Muutenkin tietysti aina sisällä säilytetty ja huolella pidetty – ja tosi hyvässä kunnossa käytetyiksi vaunuiksi.

vaunut_portailla.jpg

Väitän edelleen (niin kuin vaunut ostaessa itselleni perustelin), että näiden Bugisten kanssa voi selvitä yksillä vaunuilla koko ajan vaunuajan – vastasyntyneestä niin pitkään kuin napero vaunuja tarvitsee. Matkarattaitakaan me ei olla tarvittu; Bugikset ovat lentäneet meidän kanssa omassa lentolaukussaan kerran Italiaan ja kerran Espanjaan. Kääntyilevät näppärästi, kulkevat hyvin, taittuvat kasaan ja niin edelleen. (oh! miten mä raaskin myydä!)

Ainoa syy, miksi yllätykseksemme tarvitsimmekin toiset rattaat (eli tuplat), oli pienellä ikäerolla syntynyt pikkusisarus. Muuten nämä olisivat olleet ne meidän vaunut koko nämä 4,5 vuotta. Ja vielä jatkossakin, kun Silvakin edelleen nukkuu päikkärinsä ulkona vaunuissa.

vaunukavelylla.jpg

Aika luopua. Paljon muistoja näihin liittyy. Paljon tunteita. Mutta ei näin isoa esinettä ole järkevää ikuisesti muistonakaan hillota. Jää ainakin monet kuvat.

Huokaus.

bugaboo-cameleon-2

Jos nämä vaunut voisivat jatkaa rullailujaan teillä, laita mulle ihmeessä meiliä! Laitan sitten tietysti tarkempia kuvia ja tietoja ja hintoja ja niin edelleen. Toiveenani olisi saada vaunut myytyä ennen Espanjaan lähtöä, jotta saadaan ne vuokralaisten alta pois täältä seisomasta!

eli: krista@puutalobaby.fi

Ai niin vaunujen lisäksi myyntiin lähtee myös kaksi kertaa kätetetty Bugisten comfort-kuljetuslaukku (tuolla kuvassa taustalla); mieluiten samaan pakettiin, mutta jos ostaja ei halua, niin sitten tietysti erikseen :)

bugaboo-cameleon-myynnissa

Toivottavasti näille löytyy uusi ihana koti!

 

PS. Meidän aiempia käyttökokemuksia Bugiksista täällä (ensimmäisen puolen vuoden käytön jälkeen) ja täällä (vertailua Emmaljungan Vikingeihin).

 

25
Like

You Might Also Like

  • Vuosi villasukissa
    4.10.2016 at 16:45

    Heippa! Hitsit kun tekis ostaa meidän poikaselle tällaiset näppärät vaunut! ;) Meillä on kuitenkin jo ihan hyvässä kunnossa olevat ”yksöis-yhdistelmät” ja näppärät tuplarattaat vauvan & isosiskonsa yhteisiin kärryttelyihin…
    Tuli tässä mieleeni, että olisiko sun mahdollista tehdä postaus millaiseen kotiin päätyivät ne reilu pari vuotta sitten arvotut Bumbleriden tuplat, jotka olivat ensin teillä kokeilussa?

  • Heispi
    4.10.2016 at 18:00

    Mäkin kiinnyn tavaroihin. Ja voi että lasten tavaroihin vasta kiinnynkin. Ja jotenkin oudosti muistan, missä tätä bodya pidettiin ja nämä housut ostettiin sieltä. Oon laittanut vain tosi vähän vaatteita eteenpäin, nekin itkukurkussa :D musta on tullu tosi tehokas pakkaaja ;)

    • krista
      4.10.2016 at 22:59

      Joo mä kans kiinnyn lasten vaatteisiin. En kaikkiin (läheskään), mutta niihin lemppareihin kyllä. Jotain oon tarkoituksella laittanut talteenkin, mutta välillä oon vaan ronskisti kierrättänyt eteenpäin ihanuuksiakin – ja sitten, kun niitä näkee uusilla vauvoilla (tutuilla), iskee joku hassu haikeus <3

  • jermia
    4.10.2016 at 18:41

    Ostaisin noi heti, jos miulla ois joku tietoki jostai tulevasta vauvasta, mutta ei ole vauvaa tulossa tähän taloon vielä :D Aivan maailman kauneimman väriset!

    • krista
      4.10.2016 at 23:04

      No hei samaan tapaan voit vaan sit ihastella niin kuin me ollaan tän viimeiset 1,5 tehty :D …paitsi että me ei olla edes päästy ihastelemaan, kun ne on olleet tuolla kantokassissa :D Nyt sentään ihastellaan, kun ne seisoo keittiön nurkassa!

  • jenni
    5.10.2016 at 08:13

    Ihanat, melkein voisi ostaakin jos ei välimatka olisi melkein 500km ja tilaa viemässä jo neljät rattaat (kahdella lapsella, hups…) :D

    • krista
      5.10.2016 at 16:10

      Hehee, välimatkahan ei sinänsä ole ongelma – etenkin tuossa kassissa kulkee oikein hyvin. Mutta sit se erikseen, että tarvitsetteko viidensiä? :D Mutta hei, tietty jos nää ostaisitte, voisitte todennäköisesti luopua kolmista; joten lisää tilaa hei, ostamalla uudet :D Mainospuhe :D

  • Lilia
    5.10.2016 at 09:31

    Oliko teillä viime talvena espanjassa tuplat, ja meinasitteko nyr ottaa? Me aikanaan sinne muutamaksi kuukaudeksi lähtiessämme otettiin kahdet matkarattaat mukaan, koska siellähän on tosi kaposet jalkakäytävät ja usein tolpat vielä siinä keskellä, ja kun kerran oltiin lomalla niin meitä oli kaks työntäjää koko ajan. Mutta nyt kun lapsia on yksi enemmän, olis hyvä jos se toinen aikuinen vapautuis vahtimaan sitä joka menee itsekseen esim. Potkulaudalla. Joten mietin tekeekö vierekkäin istuttavilla tuplilla siellä mitään ja mahtuuko mihinkään, mielelläni kuulen kokemuksia!

    Mullakin on esikoisen vaunut olleet käyttämättä jo kauan. Joku niitten eteenpäin saamisessa tökkii. Niillä ei edes ole rahallista arvoa juurikaan, joten en mä edes tiiä mihin ne laittais? Kuitenkin ne on tietyllä tavalla niin tärkeät. Ehkä joku joka oikeesti tarvis vois silti ottaa ne…

    • krista
      5.10.2016 at 16:18

      Meillä viimeksi (se oli itse asiassa toissa talvi) ei ollut tuplia vaan ainoastaan nää Bugikset – Seela ei silloin vielä suostunut nukkumaan vaunuissa eli silloin meidän vaunut oli Silvan päikkäreitä varten ja Seeluska nukkui vielä kantorepussa.

      Mutta nyt otetaan tuplat… Jalkakäytävien kanssa se on varmaan aikamoista (luultavasti monesta kohtaan ei pääse kulkemaan, kun usein on valotolppakin siinä keskellä kapeaa käytävää), mutta jos ei muuta, niin tuplat on sit meidän ”kotivaunuina”, kun tytöthän tosiaan niissä nukkuvat. Toinen syy ottaa tuplat on se meidän haavemielikuva ihanista vapaailtapäivästä: lapset nukkuvat ja me Joelin kanssa istuskellaan rantaravintoloissa <3 Tätä ei päästäisi ollenkaan tekemään, jos tytöillä ei olisi tuplia mukana. Jollain ilveellä pitäsi päästä ensin rantabulevardille, ja sit siinä on tosi helppo mennä.
      -
      Eli joo me otetaan tuplat JA myös Vikingien yksöisrunko seisomalaudalla (sillä mennään silloin, kun ei ole nukkuma-aika, esim. Silvan vienti hoitoon). JA otetaan myös potkupyörät ja potkulauta. Eli aika paljon :D Mutta me laitetaan kuorma menemään rekalla sinne, samassa kyydissä menee muutakin isompaa kuten tietokone (tarvitaan iso kone kahdella näytöllä mukaan). Ja tosiaan kun ollaan jo sen verran pitkään, että todettiin, että arjen pitää kuitenkin sujua.

  • vannikkila
    5.10.2016 at 13:05

    Yksi tavaroihin kiintyjä myös täällä hei. Matkarattaat sain onneksi eteenpäin oireettomasti, mutta esimerkiksi imetystyyny odottaa visusti vielä, josko sitä joskus vielä tarvittaisiin. Ja pinnis päätyy ihan varmasti varastoon, kun poika siitä luopuu.

    Se on jotenkin jännä, miten mä ainakin itse miltei ahdistaa kun ajattelen, että olen niin kiintynyt joihinkin tavaroihin, mutta sitten olen vain päättänyt lopettaa ahdistumisen. Voisinhan olla koukussa alkoholin aiheuttamaan mielihyvään tai hurjapäisyyden aiheuttamaan adrenaliinipiikkiin. Olen kuitenkin ennemmin kotisohvalla pojan ja miehen kanssa viihtyvä äiti, joka fiilistelee, kun voi lukea pojalle kirjaa, mikä oli itelle aikoinaan tärkeä jne. :)

    • krista
      5.10.2016 at 16:26

      Oh; omien lapsuustärkeyksien (kirjat, lelut) jakaminen oman lapsen kanssa <3 <3 <3 Mun äiti taitaa olla samanlainen tunnearvoihminen kuin minä, koska kaikki mun vanhat lelut ja kirjat on tallessa, mitään ei ole hävitetty. Suurin osa tyttöjen leluista taitaakin tulla sieltä; eipähän tarvitse ostaa aina uutta!
      -
      Mä jotenkin oon päättänyt arvostaa omaa tunnearvoiluani, vaikka esim. muutoissa oon saanut kuullakin naljailua vanhoista rukeista ja muusta "roinasta" (joka ei ole roinaa vaan TÄRKEÄÄ). Mutta mä oon todennut, että mulle asiat ovat tärkeitä tunnearvollisena, mutta sitten taas uutta tavaraa (kaupassaolevaa) en koe kovinkaan usein mitään "uu pakko saada joku design-lamppu" -mielihalua. Joku harrastaa ostelua, mä hilloan vanhaa :D

  • Tiina
    5.10.2016 at 13:12

    Voi nämä ois aivan ihanat!😍 oiskohan vielä aivan liian aikaasta ostaa vaunut odottelee,käyttäjä kun näkee päivänvalon vasta keväämmällä..

    • krista
      5.10.2016 at 16:30

      Nää itse asiassa säilyy ihan kohtuupienessä tilassa (heh, no se on tietysti suhteellista) etenkin jos ostaa myös tuon kuljetusboksin. Itsekin onnistuttiin siinä boksissa kirjaston nurkaan ne ”unohtamaan” 1,5 vuodeksi :D Jos kiinnostaa, laita ihmeessä meiliä!

      Paljon onnea kevätvauvan tuleville vanhemmile! <3 Kesä/kevätvauvan kanssa onkin tosi kiva vaunutella, kun lähtemiset on niin paljon helpompia, ei tarvitse monia vaatekerroksia. Oh! <3

  • A
    5.10.2016 at 13:40

    Vaunut on meillä ehkä vähiten kiintymystä herättänyt vauvatavara (lapsesta ne olivat kidustusvälineet ja olin niin onnellinen kun ne rohjakkeet sain myytyä pois). Eniten luopumisen tuskaa koin pinnasängyn kanssa (vaikka sekin oli lapsesta kidutuspaikka, isojen sänkyyn hän siirtyi alle vuoden iässä ja rakasti sitä heti). Pinnasängyn olin omin käsin viimeisillään raskaana vahannut kauniiksi (myrkyttömällä) vahalla ja sitä jemmattiin vintillä pari vuotta. Mutta löytyi sillekin uusi koti, kun lapsen kummit saivat vauvan ja jälkikäteen olen iloinen että laitettiin pinnis kiertoon. Muuten meillä onkin lähinnä ilolla luovuttu vauvatavarasta (vauva-aika ei ollut kovin auvoista ja kun rojua riittää niin on ihana saada lisää tilaa), muistoille on varattu äp-laatikko ja aina kun sinne lisää tavaraa laitan, niin yleensä sieltä jotain lähtee poiskin (kun osa jemmatuista ei enää tunnukaan merkitykselliseltä).

    Ja kun ammeen mainitsit, niin siinäpä on muuten esine joka meillä on ollut käytössä koko lapsen (4,5v.) iän. Ikeasta ostettu femman amme on ollut uskollinen kylpyjen mahdollistaja. Vähänhän se on pieni tuolle 110cm pituutta kolkuttelevalla neidolle, mutta kun ei isompaakaan kylppäriin/säilöön mahdu, niin tällä mennään. Tuo amme ehkä onkin ainut esine joka on ollut käytössä ihan lapsen ekasta viikosta lähtien tähän päivään saakka…

    • krista
      5.10.2016 at 16:36

      Mä niin ymmärrän tuon pinnasängystäluopumistuskan – kun siis olit itse sitä vahannut ja niin edelleen. Tai siis että niihinhän lataa siis (tai ainakin minä) OMIA ajatuksiaan ja tunteitaan siltä ajalta, myäs odotuksiaan: ”tässä se lapsi sit nukkuu” – vaikka ei nukkuisikaan :)

      Mulla teetti ministi tuskaa luopua jopa äitiyspakkauksen LAATIKOSTA. Jotenkin siinäkin tiivistyi niin paljon tunnetta. Meillä se lojui tyhjänä pitkään, kun siihen ei ollut kantta eli ei ollut hyvä säilytyslaatikkona. Kannestahan me leikeltiin kissannverkko laatikkoon – oh muistoja ja tunteita siinäkin, voi meidän paljon ikävöity Tikru-rakas <3

  • Laurakaisa
    5.10.2016 at 22:30

    Hih, jännää miten eri tavalla kaikki suhtautuu tavaroihin. Meillä lähti kaikki vaunut, niin yhdistelmät kuin tuplat kuin matkatuplat kuin viimein ykkösmatkiksetkin heti kun vaan vähänkin tuntui siltä – sain tilalle takaisin ihanan verannan, joka oli monta vuotta vaunuvarikkona. Mutta oon varmaan laittanut pois yhteensä viisi lapsilla ollutta kirjaa, lastenhuoneessa on kaikki minun lapsuuden kirjat plus lapsille hankitut ja saadut plus iso pino aina kirjaston kirjojakin. Vinttiin olen kuskannut sitten niitä pienten kirjoja, jotka ei enää ole niin käytössä. Höm. Kukin tyylillään :D

    Meillä on muuten sellainen kylpyamme, mikä on ollut puolisolla vauvana silloin nelisenkymmentä vuotta sitten. Kuopuksen amme on uutena ostettu ja siihen vanhaan verrattuna se on varmaan 2/3 ohuemmasta tavarasta tehty. Se amme oli nämä kymmenet välivuodet anopilla pyykkikorina mutta tuli sitten meille taas alkuperäiseen tarkoitukseen kun esikoinen syntyi.