Käy muumilaaksoon!

Viikonloppuna olimme suurten kysymysten äärellä:
”Jumpun-jumpun-jumppu-jumpun jumppu-jumpun jumppu-jumpun.”
vai:
”Paa-pa-pa paap-pa paa-paa-pa-paa-pa”.

Keskustelu tästä aiheesta käytiin perjantai-iltana (jumppu-jumpun tahdissa) jokseenkin näin:
minä: ”Hei mitäs jos lähdetään huomenna johonkin pakoon tuota (Weekend-festivalin) jumputusta? Johonkin rauhalliseen paikkaan?”
Joel: ”Joo, mennään. Mihin mennään?”
minä: ”No vaikka… no hei lähdetäänkö… …no sinne Muumilaaksoon?”
Joel: ”RAUHALLISEMPAAN!?!?!?!?!”

Mutta kyllä. Siinä missä lomalla Muumimaailman mittainen poistuminen kotikesäidyllistä tuntui liialliselta vaivalta, viikko loman päättymisen jälkeen – ihan tavallisena lauantaina – se kuulostikin sitten jo tosi hyvältä idealta! Ison ahaa-elämyksen teki myös se, minkä tajusin oikeastaan vasta siinä edellisen postauksen kommenteissa (kiitos siitä!): siellähän voi tosiaan käydä Helsingistä päin ihan päiväreissunakin! Heeeei! Sehän saattais toimia: aamulla heti herättyä Helsingistä kohti Naantalia, ja lasten päiväunien aikaan takaisin kotiin.

Jesh! Niin tehdään!

Meidän muumilaakso-päivä oli hyvin lähellä täydellistä.

Tai no joo. Ehkä se on asennekysymys. Täydellinen ois ehkä ”ei satanut yhtään”, mutta meidän täydelliseksi riitti oikein hyvin ”ei satanut kuin automatkojen aikana ja just silloin, kun oltiin katoksen alla syömässä”.

Mutta siis ihan nappiin: bussikuljetukset muumiparkkikselle tulivat molempiin suuntiin juuri oikealla hetkellä, lapset olivat hyväntuulisia eikä kukaan kiukutellut (aikuisetkaan), nähtiin sopivasti esityksiä ja… …no kaikki meni vaan ihan älyttömän hyvin.

Ruuhkaa ei ollut ollenkaan – itse asiassa oli ihan väljää, ehkäpä elokuun ja koleamman sään ansiosta. Ja fiilis oli muutenkin kaikin puolin hyväntuulinen; tuntui olevan pelkästään hyväkäytöksisiä lapsia ja pinnakiristymättömiä aikuisia liikkellä sinä päivänä. Ihana juttu! <3

Nyt olemme käyneet siis kahdessa tällaisessa suomalaisessa ”lasten maailmassa”, täällä ja Titi-nallen talossa. Selviä eroja kyllä on!

Titi-nallen luona olemme tykänneet kovasti paikan ”tee-se-itse” -hengestä, mikä tekee siitä jotenkin tosi kotoisan. Muumilaaksossa puolestaan kaikki oli ”hienompaa”, mutta ei kuitenkaan mitenkään kliinistä. Muumilaakso on selvästi rakennettu paljon isommalla rahalla ja ”tuotteistetummaksi” – tietynlainen kotikutoisuus siis muumeilta puuttui kokonaan. Monen mielestä se on varmasti hyvä juttu, mutta toisaalta itse olen tykännyt juuri siitä puolesta Titi-nallemeiningeistä.

Mutta molemmat ihan ehdottomasti ihania ja viehättäviä paikkoja. Ja molemmat varmasti antoisampia paikkoja näin väljempään aikaan kuin huippusesonkina. (aiempi postaus sesonki vs. offseason Titi-nalletalosta täällä)

Muumimaailma vei ehdottomasti pisteet ruokatarjonnan puolella: ravintolavaihtoehtoja oli monta siinä ihan ”keskellä muumilaaksoa”, ja oma kasvisburgerini oli hyvää (muiden lihaburgerit eivät kuulemma kovin kaksisia). Plussaa myös siitä, että alue oli kivan laaja ja tutkimista riitti – me itse olimme siellä vajaa neljä tuntia, ja paljon jäi näkemistä vielä ensi vuottakin odottamaan.

Ainoana miinusmerkkisenä yllätyksenä Muumimaailmasta tuli kuitenkin sellainen tietynlainen… …kulissimaisuus. Se tuli esiin erityisesti muumitalossa, mutta muuallakin.

Aikoinaan Titi-nalletalon lukijavierailun yhteydessä meille erikseen mainittiin, että kaikella täällä saa leikkiä. Ihan kaikki siellä on tarkotettu koskettavaksi ja leikittäväksi – talosta löytyy maalaamista, soittimia, keittiöleikkiä, taikahiekkaa ja vaikka mitä. Sen sijaan muumien koti (ja moni muukin paikka siellä) oli enemmänkin niin kuin kulissi. Museo. Edes Muumipapan kaukoputkeen ei voinut kurkistaa itse; se oli toimimaton. Muumien keittiöön pääsy oli estetty penkillä, ja pöytään oli katettu hienot asetelmat leikkikahvipöytään – en tiedä, olisiko niihin saanut koskea, mutta kukaan ei ainakaan uskaltanut. Ihan harmitti sanoa, että:
”Kullat, näitä vaan katsellaan, ei aleta leikkimään tässä.”

Miten ihanaa olisikaan ollut leikkiä muumitalossa – tai jopa muumien kanssa!!!

Ihan niin kuin Titi-nalletalon olisi suunnitellut lastentarhanopettaja ja Muumimaailman puolestaan lavastaja – siltä se näiden välinen ero siis tuntui.

Ja kyllä: olihan muumilaaksossakin myös aktivointipaikkoja! Löytyi esimerkiksi hiekkalaatikko, askartelua, muumipapan vene ja leluveneiden uittamista. Kivoja juttuja. Eli pelkkä kulissi se ei missään tapauksessa ollut! Mutta jos itse olisin muumilaakson kehittäjäkonsultti (heh), niin ehdottomasti kannustaisin kehittämään koko paikan leikittävyyttä. Etenkin juuri siellä muumitalossa oli paljon potentiaalia, joka jäi nyt kokonaan käyttämättä.

Tietysti voi olla, että isoimpaan sesonkiaikaan siellä ei edes mahtuisi leikkimään. Mutta nyt olisi mahtunut!

Titi-nallehahmojen läsnäolosta olen myös useasti iloinnut: nalleilla tuntuu olevan jotenkin aina aikaa ottaa jokainen lapsi ”erityisesti huomioon”. Pysähtyä hetkeksi, leikkiä yhdessä, ottaa syliin, halailla vielä uudelleen ja uudelleen. Se on ollut jotenkin ihan ihmeellinen kyky!

Muumihahmoilla oli hyvin paljon samaa – ei ihan yhtä antaumuksella kuin nalleilla mielestäni, mutta hyvin kuitenkin! Ja puhuvilla hahmoilla oli kivasti oman hahmonsa mukaista juteltavaakin, etenkin jos heitä alkoi itse jututtaa. Hahmoja oli myös hyvin paikalla ja tavattavissa, eli halit saatiin kaikilta tärkeimmiltä.

Ja se halailuhan tietysti oli sitä kaikkein parasta.

Mutta siis erittäin onnistunut vierailu ja olen superiloinen, että emme lähteneet sinne silloin ”paineen alla” vaan sitten, kun oma fiilis siihen oli kypsä – se on ehkä yksi onnistuneen lastenmaailmatapahtuman tärkeimmistä jutuista. Aikuisten fiilis kun helposti heijastuu lapseenkin, niin hyvässä kuin pahassakin; niitä naama punaisena Korkeasaaressa lapsilleen huutavia aikuisia kun näkee liian usein :(

Hyvällä fiiliksellä (ja isoimman sesongin ulkopuolella) siis Muumimaailmaan, suosittelen!

Lupasimme jo lapsille, että ensi kesänä uudestaan! Ja ehkäpä käydään vielä siellä Titi-nalletalossakin ennen Espanjaan lähtöä, kun se nalletalo niin paljon meillä puheissa taas on <3

 

PS. Seela ilmoitti illalla, että haluaa seuraavaksi samanlaiseen paikkaan kuin tuo, mutta siellä kaikkien pitää olla KROKOTIILIA.
”Kulta, se kuulostaa tosi ihanalta paikalta, mutta en oikein tiedä, onko sellaista olemassa”.
”On sellainen! Minä kerron! Siellä on krokotiilikeinu, krokotiililiukumäki ja krokotiilimökki!”
”Joo, mutta… En tiedä, onko sellaista tehty…”
Minähän juuri KERROIN, että millainen se on!”

Okei, okei. Sovittiin, että heti jos me löydetään jostain krokotiilipuisto, niin mennään vaan. Vinkkejä krokotiilileikkipuistoista otetaan vastaan :D

32

You Might Also Like

  • Maria
    7.8.2017 at 14:45

    Ei ihan leikkipuisto, mutta on tuolla leikkialueitakin… http://www.crocoparc.com/index-en.html

    Ja ihan oikeita krokotiilejä :) Sisäänpääsykin kohtuullinen (n. 6 euroa aikuiselta ja n. 4 euroa lapselta)

    Ei kuitenkaan ihan päivämatka…

    • krista
      7.8.2017 at 14:51

      Hahaa, no mut hei ei sit kuitenkaan kovin pitkä matka meillä ens talvena sieltä Fugesta käsin! :)

      Itse asiassa siellä Fugen lähellä (muistaakseni Torremolinoksessa) on myös jonkinlainen korkotiilipuisto, mutta oon kuullut siitä huonoa :( Että jollain oli ollut rautalangalla suu kiinni ja muuta, uihh. Samoin täällä Helsingissähän on Tropicariossa krokotiili (tai oli ainakin muutama vuosi sitten), mutta se oli ihan kamalaa: se lillui sellaisessa ankeankauheassa betonialtaassa vaan maan alla. Siellä näkisi Suomessa krokotiilin, mutta ei voitais kyllä missään nimessä viedä Seelaa sitä katsomaan, itku tulisi. Mutta sit Fugessa Bioparcissa päästään taas krokotiileja katsomaan! Harmi kyllä ei varsinaista teemapuistoa kuitenkaan siellä :D

  • Amanda
    7.8.2017 at 14:53

    Kuolen joka kerta kateudesta, kun näen tuon hupparisi! Itselläni on samanlainen, mutta ahkeran käytön seurauksena se yksinkertaisesti lahosi rikki, joten on enää vain remppahupparina. Eikä siis mitään saumojen ratkeamista, jotka olisi voinut vielä paikata, vaan sellaista kankaan puhkikulumista, mille ei oikein voi mitään. :(

    • krista
      7.8.2017 at 14:55

      Mulla kans on jo reikiä :D Ja haalistunut. Mutta paras huppari ikinä, voi kun jostain saisi samanlaisen! Vasta jotain yli 10 vuotta oon tuota käyttänyt :D :D :D

      • Amanda
        7.8.2017 at 15:20

        Joo, oma siirtyi siviilivaatteesta remppavaatteeksi muutama vuosi sitten. Pitkään toki kesti, mutta vielä olisin käyttänyt! Omassa hupparissa siis reiät venyneet jo pienen nyrkin mentäviksi, niin ei voi poistua pihaa kauemmaksi se päällä. :D Kuosin ja mallin lisäksi tuossa parasta oli se, että se ei NYPPYYNTYNYT! Nykyään kun vaatteissa voi olla nyppyjä jo ensimmäisen käyttökerran (saati pesun) jälkeen.

  • Tarja
    7.8.2017 at 15:04

    Olin tyttäreni kanssa samaisena päivänä Muumimaassa mutta aamupäivällä. Eskari-ikäinen tyttöni oli käynyt siellä tätinsä kanssa aiemminkin mutta minulle vierailu oli ensimmäinen ja ihme kyllä, yllätyin positiivisesti. Miljöö oli ihana. Pääsimme kiertämään kaikki paikat ja ruokailut olivat todella onnistuneet. Ainoat miinukset omasta mielestä hirveästä hinnoittelusta (sisäänpääsy, muumibussi, myymälät). Mutta summa summarum, voisin jopa palata!
    Ai niin: me kyllä leikittiin niillä kahvipöytätarjottavilla 😂🙈

    • krista
      7.8.2017 at 20:50

      Oi te leikitte niillä! Me ei uskallettu koskea, kun ne näytti jotenkin niin vimpan päälle asetelluilta siihen :D

  • murina
    7.8.2017 at 15:05

    Visulahti tuli mieleen, mutta se taitaa kyllä olla dinosaurus eikä krokotiili…. :)

    • krista
      7.8.2017 at 20:51

      Tästä tuli nyt mulle korvamato: ”Visulahti, visulahti, siinä on kesäloman tahti!” :D

  • Sini
    7.8.2017 at 16:11

    Ei oo ihan krokopuisto kuitenkaan, mutta oletteko käyneet Viikkarin krokoa taputtelemassa? http://www.vihreatsylit.fi/?p=1598

    • krista
      7.8.2017 at 20:52

      Ooo ei olla käyty – ja sehän on meiltä vaan 10 min autolla! Pitääpä käydä! Onkohan se sellainen puinen niin kuin Intiassa ne norsut…?

  • Karkkibee
    7.8.2017 at 18:25

    Tuli mieleen tuosta pinnan kiristymisestä, että meillä mies on se, joka ei kestä mitään sekoilua eikä oikein tykkää huvipuistoista ylipäätään, niin meillä on ollut sellainen työnjako, että mä oon kiertänyt lasten kanssa huvipuistot (noissa leikkimaailmoissa ei olla käyty kun kumpikaan ei ole innostunut niistä hahmoista). Ollaan oltu joko kolmisin tai jonkun mun kaverin ja niiden lasten kanssa ja hyvin on toiminut. Mua ei haittaa pätkän vertaa odotella jossain nurkassa kahvikupposen kanssa kun lapset juoksentelee laitteesta toiseen tai toimia virallisena valokuvaajana ja ihastella aidan vieressä (silloin kun ne oli ihan pieniä, niin mentiin perheenä ja hyvässä järjestyksessä käytiin muutamassa laitteessa ja kahden tunnin jälkeen lähdettiin nälkäverukkeella pois ja muualle syömään). Tai niinkun viimeksi lintsillä, raahasin yhden sukulaistytön isoa matkalaukkua kun se ei mahtunut niihin säilytyslokeroihin. Jos toinen aikuinen ei osaa käyttäytyä, niin sen voi jättää suosiolla kotiin :D

    • krista
      7.8.2017 at 20:55

      Meillä menee tavallisesti tällaiset spessujutut ihan yllättävän hyvin, lapset on jotenkin megaparhaalla käytöksellä, on se sit huvipuisto tai lastenmessut (Espanjassa käytiin sellaisilla ja vieläkin koko perhe muistelee, että menipä meillä hyvin) tai jopa lentokoneessa matkustaminen – jotenkin niissä erikoistilanteissa on kai sellainen viritys, että lapset unohtaa temppuilla ja aikuiset taas on hyvällä tuulella kun lapsetkin on :D Pitäis varmaan vaan aina olla huvituksissa :D :D :D (no ei, sit se ei varmaan enää toimisi)

      Mä kyllä kans tykkään huvipuistoista! Etenkin Lintsistä! <3

  • Nipa_3
    7.8.2017 at 19:11

    Mä taas sanon että luojan kiitos siellä muumitalossa ei leikitä. Siinä vois hermo mennä yhdellä jos toisellakin, kun kymmenet lapset leikkisi siellä talossa samalla kun porukka kiertää kerroksia edes takaisin. Siskoni muisteli että 90-luvulla ne muumitalon huoneet oli rajattu nauhoilla kuin asuntomessuilla. Onneksi niistä on kuitenkin päästy ja esteet asetettu toisin.

    • krista
      7.8.2017 at 21:02

      No ohhoh, onneksi ei sentään rajausnauhoja enää! :)

      Siellä nalletalossa se leikkihomma kyllä toimii ihan huikean hyvin <3 Varmaan väkimäärä muumeilla on sesonkiaikaan kovempi, mutta toisaalta se hajaantuu laajemmalle alueelle - ja oli siellä nalletalossakin sesonkiaikaan enemmän tungosta leikeissä. Mutta jotenkin se vaan toimii; ehkä sekin vaikuttaa, että siellä ei sinänsä kierretä (pyritä kävelemään paikasta toiseen) vaan ollaan enemmän paikoillaan yhdessä huoneessa kerrallaan tekemisten parissa.

  • Essi
    7.8.2017 at 21:43

    Seuraavaan tännekin suuntaamaan reissuun sit myös zoolandia. Se on taattua kotikutoisuutta (+hiukan eläimiä). Omat eväät ja uikkarit mukaan.

    • krista
      7.8.2017 at 22:04

      Nimi oli tuttu, mutta en sen kummemmin tiennyt, piti ihan katsoa netistä! Kivalta näyttää! Ei taida olla krokotiilejä? :D

      • Essi
        8.8.2017 at 17:14

        Onneksi ei enää ole, 90-luvulla ne näytti aika surullisille.

  • IlonaR
    7.8.2017 at 22:37

    Heinäkuussa kun käy Muumimaailmassa, niin siellä muumitalossa kävellään lähinnä joukon jatkona ylös ja sitten alas hillokellarin portaita. Ei siis pysty poikkeamaan mihinkään kun väki vie mukanaan :D vähän kun stokkan hullut päivät paitsi et joka toinen on polvenkorkuinen :D

    • krista
      8.8.2017 at 09:01

      Hihi sain hyvän mielikuvan päähän tuosta Hullut päivät -kuvauksesta :D Olipa varmaan kyllä tosi erilainen kokemus käydä näin väljästi kuin tuolleen ruuhka-aikana! Esimerkiksi nyt oltiin välillä koko kerroksessa vaan pelkästään oman perheen kanssa! Täytyypä pitää huolta, että ens vuonnakin menee tälleen loppukesästä eikä suurimpaan ruuhka-aikaan!

  • mammaM
    8.8.2017 at 19:16

    Olen samaa mieltä muumitalosta! Mua häiritsi myös se, että se ei ole samanlainen kuin ohjelman talo.. Muumipeikon ja Myyn huoneet pitäisi olla erikseen.

    Me käytiin tuolla viime vuoden elokuussa ja silloin oli aika paljon porukkaa. Ensi vuonna ehkä mennään uudestaan kun pienempi lapsi kasvaa hiukan. Titinallen talo täytyy kai laittaa myös listalle! :)

    Mistäköhän löytyisi dinomaailma tai dinopuisto? Krokotiili kelpaisi myös ehkä dinon puutteessa meidän 3,5 veelle..

  • Jossu
    8.8.2017 at 23:30

    Haha mä olen kyllä just se äiti joka huutaa naama punaisena, hups. Tykkään kovasti liikkua lapsen kanssa huvipuistossa, korkeasaaressa, muumimaailmassa… Mutta meidän poika on juurikin se joka sekoaa jännityksestä, metelistä ja väenpaljoudesta. Sitten juoksee suuna päänä eikä usko mitään, tai kiukuttelee, huutelee vessa juttuja. Mies ei kestä sitä olenkaa ja jää yleensä suosiolla kotiin. Mulla sitten nousee äänentaso sitä mukaa kun hölmöily lisääntyy kun ei poika muista mitään mitä sanottu kun meno päällä. Tosin se että huudan johtuu yleensä kyllä siitä että lapsi painelee niin paljon edempänä ettei se muuten kuule mitään, on jo hukassa tai hölmöilee jotain sellaista joka turvallisuuden takia saatava loppumaan välittömästi. Mistähän meille löytyis ipana joka ois parhaalla mahdollisella käytöksellä liikkeellä noissa paikoissa 😂😂