Musiikkiaikamatkalla

Terveiset (ylläri) vaatehuoneprojektin uumenista – oi tätä nostalgiaa:

videokokoelma

Joo joo joo nykyisin saa kaikki leffat netistä tai eri kanavilta. Mutta ei se ole sama! Näissä on mukana kanavatunnisteet ja kaikki ysärimainokset – itse asiassa niillä on paljon enemmän nostalgiatunnearvoa kuin monella leffalla itsessään!

Eikä tunnarvo välttämättä aukea muille. Melkein loukkaannuin, kun Joel naureskeli kasetille, jossa luki ”Hirvi”. Mistä sä tiedät, miten tärkeä tämä on mulle? Ja se on hyvin tärkeä.

…ja aijaijai, kun pääsin käsiksi seuraavaan kokoelmaan – c-kasetteja ajalta, kun olen ollut yläasteella ja lukiossa!

c kasetit

Katsokaa, miten mä oon piirtänyt Red Hot Chili Peppersien logoa tuonne! Vaikka näistä ei ikinä kuuluisi enää säveltäkään, ne ovat arvokkaita jo pelkästään esineinä.

Entäs tämä: tervetuloa aikamatkalle Kristan silloisen Pauliinan ala-asteelle:

ekat kasetit Sata sydäntä tähän.

Mukana on myös ihkaensimmäinen, omalla rahalla ostettu kasettini. Ostin sen Kuusamon Primasta.

Arvaatko, mikä se näistä on? Mikä se sinulla itselläsi oli – ja levy, kasetti vai cd?

30
Like

You Might Also Like

  • SMaaria
    20.1.2016 at 15:38

    Oikean vastauksen on oltava Bananarama! Koska se oli mun ensimmäinen (joululahjaksi saatu) levy, joka ei ollut lastenmusiikkia :)

  • Kristel
    20.1.2016 at 15:42

    Oohhh, todellinen blast from the past! Symppistä. Mun musiikkimaailma on ollut hyvin samannäköinen vaikka muutaman vuoden vanhempi sua olen. Varsinkin NKOTB ja Bros oli kova juttu aikanaan. Itse olen kyllä hävittänyt kaikki kasetit ja CD:t. Ja vähän samalla hävittänyt miehenkin levykokoelmaa puolisalaa…

    Mulla itse asiassa on myös menossa just suursiivous remontin takia. Olen kamaa seulonut ja hävittänyt kamaa surutta. Mä ajattelen että ei kannata säästää sitä mitä ei ole käytetty vuosikausiin joten roskiin vain. Mitä ne siellä kaapissakasn ilahduttaa ketään. Ja muistot on vain mulla itselläni päässä, ei muut pääse niihin kiinni. Ja jos en asioita muista ilman materiaa, ei ne taida sitten olla muistamisen arvoisia. Ahdistaa vaan jos kaikki nurkat on täynnä tavaraa.

    Hei muuten, olisko sulla hyviä vinkkejä miten tavarasta päässee eroon muuten kuin roskiin dumppaamalla tai UFF-laatikkoon sullomalla. Aikuisten vaatteet kun ei mene kirppareilla lainkaan kaupaksi ja tavaratkin lähinnä vain ilmaiseksi antamalla (mikä sinänsä on jees mutta mieluiten antaisi sitten jollekin todella tarvitsevalle kuin jollekin tavarajobbarille, jotka taas pistää ne edelleen myyntiin). Jotain uusia ideoita tarjota???

    • krista
      20.1.2016 at 20:08

      Mä otin tän kokoelman joskus Kuusamosta mukaan (aikoja aikoja sitten) kotimatkan automatkalle (850km) ja lauloin täysillä KOKO MATKAN. Ja sain maailmanlopunflunssan. Asialla ei varmasti ole muuta kytköstä kuin mun muistikuvat :D

      Bros oli kyllä kova. Tää oli ainakin mulle se kovin hitti: https://www.youtube.com/watch?v=NvQTTA9raJU

  • satsu
    20.1.2016 at 16:17

    Mun ensimmäisen levyn on täytynyt olla Jonna (Tervomaa), mutta eka kasetti löytyy sunkin hyllystä; Hängintaf ;) . Se oli tosin nauhoitettu. Ja sitten sain ekan cd:n, myös NKOTB, semmonen minkä kannessa sällit seiso rivissä ja yhdellä oli luurankohousut, mikä lie?

    • krista
      20.1.2016 at 17:13

      Ääk mun täytyy itse asiassa korjata/tarkentaa tuossa kirjoittamaani, että mulla OLI ennen tätä kaksi kasettia: juurikin Jonna Tervomaa ja Johannan alla mainitsemani Dingon Kerjäläisten valtakunta :) Ne sain muistaakseni synttärilahjaksi toka luokalla. Mutta sit tosiaan tuo mun tuossa arvuuttelemani oli eka itseostamani; muistaakseni kolmannella luokalla :)

      Hitsi, mikäköhän se luurankohousulevy on ollut…? Hihi mutta se on varmaan ollut se pahis-Donnie niissä pöksyissä, varmasti-varmasti! Hei mikä teidän lemppari-nyykkäri oli? Mun oli Jordan <3

      • Hekku
        20.1.2016 at 21:41

        Uijuijui, Jordan!!! Miunkin yks ekoista kaseteista oli NKOTB:n samainen luurankopöksykasetti (No More Games näköjään, google osas kertoa), Step By Step soi aika useesti ja kovaa! Olin ehkä ekalla tai tokalla tuon kasetin aikoihin ja kaverin kans usein kotileikeissä meidän poikaystävinä toimivat NKOTB:n jannut, miun poikkiksena AINA Jordan <3 Oi niitä aikoja!

        Eka ihan itse omilla rahoilla ostettu cd oli E-Rotic'in Sex Affairs :D Kauhistus sentään.

      • Stellina
        23.1.2016 at 20:34

        Minunkin lemppari oli Jordan <3 nimim. Fanitus alkoi viitosluokalla ja mulla oli niiden julisteitakin seinällä. Ostettiin niiden englanninkielistä fanilehteä ja käskettiin äidin kääntää ne jutut meille, kun ei ite osattu :D

  • Johanna
    20.1.2016 at 16:57

    Veikkaan Samantha Foxia! Ensimmäinen oma äänitteeni oli Dingon Kerjäläisten valtakunta kasettina, maksoi 62 mk eli hirveän kallis! Kuuntelin sitä korvalappustereoilla. Mutta mikä perversio on tuo Glen Medeiros – minun pikkusiskolla oli sama esiteiniyden fanitus?

    • krista
      20.1.2016 at 20:10

      Oh, Samantha Fox ja Sabrina oli kyllä Idoleja isolla I:llä :)

      Mullakin muuten tosiaan oli tuo Dingon Kerjäläisten valtakunta (ja jo aiemmin kuin tämä, minkä arvuutelin), mutta sen sain synttärilahjaksi. Mä aioin mennä Neumannin kanssa naimisiin. Nyt se asuu tuossa naapurissa, mutta ei ole tullut kosittua viime aikoina. 9-vuotiaana kosin useamman kerran; fanikirjeitse, tietysti <3

  • a
    20.1.2016 at 17:46

    Meillä oli Dingon Kerjäläisten valtakunta lp:na ja se oli ihan ylisuosikki (on se vissiin tallessa meidän lp-pinossa…lp-soitinta ei oo, mutta ehkä jonain päivänä :D). Mutta parasta on miehen eka itse ostama levy: Virve Rostin Sata salamaa ep. Ihan mahtista…nimittäin tyttömme alkoi yksi päivä laulella ”sata salamaa iskee tulta” ja me vanhemmat oltiin, että WTF?!! …mutta sitten alkoi raksuttaa, nimittäin että vähän aiemmin lapsi oli kysynyt että ”mikä se Antti Tuisku on?”…eli päiväkotikaverit on ilmeisesti katsoneet Vain elämää-ohjelmaa :D (meillä ei siis kotona ole katsottu). No, kuunneltiin sit lapsen kanssa Virven ja Antin versiot (ja kyllä Virve rokkaa, ei voi mitään, sori Antti Tuisku).

    • krista
      20.1.2016 at 20:12

      Sata salamaa on ehkä paras iskelmäbiisi ikinä! Mä oon laulanut sitä nousuhumalassa baarissa (TÄYSILLÄ) paljon useammin kuin Aikuista naista :D

      Hitsi missäköhän mun Kerjäläisten valtakunta -kasetti muuten on, kun se ei ollut tässä…? Toivottavasti se on mun äidin luona tallessa! Banana-paa-paa-paa-paappanaa!

  • Nuutsa
    20.1.2016 at 18:15

    Sanosin, et sabrina 😊

    • krista
      20.1.2016 at 20:13

      Hyvä arvaus! Toka luokan luokkakuvassa mä mutristin huuliani ja työnsin tissejä (?!?!?!) törrölle niin kuin Sabrina – sukulaiset ihmettelivät, että miksi sä näytät noin kummalliselta :D Mutta ei, ei ollut tuo Sabrinan klassikkokasetti :)

      Pakko laittaa tähänkin Youtube-linkkiä, ennalta arvattava biisi tietysti: https://www.youtube.com/watch?v=i2TZ0aHSdHg

      • Aa
        23.1.2016 at 20:05

        Haha, mahtava! Ja tämä valokuva näytille, kiitos :D

  • Maarit
    20.1.2016 at 18:21

    Mä veikkaan tuota Jason Donovania! Se oli ainakin mun eka kaupasta ostettu kasetti. Ai että, piti ihan mennä kuuntelemaan Sealed with a kiss. Voi mitä musiikkia! :)

    • Aikku
      20.1.2016 at 18:46

      Sama veikkaus! Jason oli niiiin ihana, ja tuo oli myös mun eka kasetti :D

    • krista
      20.1.2016 at 20:16

      Jason Donovan!!!!!!!! Maailman ihanin mies <3 Me katsottiin ystävän kanssa videolta sata kertaa putkeen tuota biisiä (kolmen sentin päässä telkkariruudulta) ja kiljuttiin, "se katto mua! se katto MUA!!!!" Ja sitten spekuloitiin, onko se Kylie Minogue, joka vilahtaa siinä iltanuotiolla. Oh! Eli tää: https://www.youtube.com/watch?v=7ufGxqxeBJE

      Mutta ei ollut Jason. Kulta. Ihana.

  • krista
    20.1.2016 at 19:19

    Pikakännykkäkommenttina: hyviä veikkauksia, mutta ei vielä oikeita :)

  • Päivi / Puolivälissä
    20.1.2016 at 20:37

    Mä en kestä :-D :-D :-D
    Veikkaan Glenn ”nothingsgonnachangemyloveforyou” Medeirosta. Mulla on muuten kaveri, joka harrasti lapsena urkujensoittoa(!) ja hänen urku-uransa bravuuri oli tuon kappaleen soittaminen koululuokalleen, joukossa suuri ihastuksensa.

    Mäkin tiedän järjen tasolla että turhasta tavarasta pitää hankkiutua eroon (enkä ole muutenkaan mikään tavarankeräilijä tai hamstraaja). Mutta kun Suomesta Saksaan muuttoa tehdessä kävin tavaroitani läpi ja vastaan tuli laatikko täynnä c-kasetteja, en vaan voinut hävittää sitä. Siitäkään huolimatta että en ole aikoihin omistanut kasettisoitinta. Laatikossa ei ollut vain kasettinauhoja, vaan koko mun nuoruus. Kaikki itse huolella ja kärsivällisyydellä nauhoitetut kokoelmat, jota varten piti kytätä radion ääressä toivomaansa kappaletta. Ja ne huonolaatuiset kopionkopionkopiot kaverin alkuperäisestä kasetista. Oi miten paljon tunteita, unelmia ja kasvua noihin kasetteihin sisältyy! Tulin siihen tulokseen, että luopumuksen päivä on se, jolloin heitän ne menemään. Joten kyllä, raahasin tuonkin laatikon mukanani Saksaan… (onneksi kellariin mahtuu)

    • krista
      20.1.2016 at 20:47

      ”Nothing´s gonna change my love for you, you wanna like a lai lai lai I LOVE YOU”… On muuten ihan mahtava huomata, että laulaessaan spontaanisti jotain näitä vanhoista biiseistä, laulaa sillä englannin osaamisella, joka silloin fanittaessa oli :) Mä en vieläkään tiedä, miten noi sanat oikeasti menee :)

      Mutta ei, ei ollut Glen. Oh tätä videota: https://www.youtube.com/watch?v=42iT6ocWC04

      Mäkin tunnen välillä tavara-ahdistusta -mutta vain sellaisesta tavarasta, jolla ei ole mulle merkitystä. Mutta sitten taas oon sataprosenttinen tunnearvoihminen. Mä en välitän design-mistä-ikinä, mutta jumankauta mun KASETIT :D Just tuo: ei pelkät kasetit vaan koko nuoruus. Kaikki tunteet ja ajatukset. Ne asuu noissa tavaroissa ja tulee esiin, jos oikein tarkasti kuuntelee <3

  • Sari
    20.1.2016 at 21:39

    Mä veikkaan et Modern Talking tai Mel & Kim, ne oli ainakin mulle ihan ykköskassut!

  • Sarivir1
    20.1.2016 at 23:01

    Mun veikkaus on NKOTB!
    Kommasin instaan että mulla oli Pelle, mut tajusin just et ei, sitä ennen oli nyykkärit ja Step by Step kasetti.
    Suosikki oli alkuun Jordan, mut koska kaikilla muillakin oli niin vaihdoin Jonathanin kautta Donnieen ja sit Dannyyn. Koska kaikki haukkui Dannya apinaksi. Joe ei koskaan ollut mun makuun. ”Pikku poika” 😁

  • Karin
    21.1.2016 at 05:34

    Eikö kukaan ole veikannut Michael Jacksonia?
    Oo, nostalgiatrippi menneeseen. Tosin myönnän olleeni surkea silloisen nykymusiikin seuraaja. Kavereille tuli Suosikki ja sen mukana julisteita ja lisäksi kasetteja (mm. Lambada, Sabrina, Madonna) , mutta en tiedä liittyikö ne lehteen vai johonkin musiikkikerhoon.
    Mä sit vaan kuuntelin sujuvasti tietämättä hirveän paljon kuka kukakin oli.
    *
    Mut tuolla ei ole Europea? It’s the final countdown…. Oli mun suosikki pienenä. Toinen oli Uriah Heepin Lady in black, mutta se soi harmillisen harvoin radiosta.

    • krista
      21.1.2016 at 11:28

      No ei sua ennen – JEE vihdoinkin oikea arv… tieto!!! Se oli Michael Jackson: Bad. Mulle niiii-iiiiin kova juttu <3
      -
      Joo hei mä kuuluin kans myöhemmin sellaiseen musiikkikerhoon; ei Kuusamossa oikein muuten noita kasetteja ollutkaan saatavilla. Noista suurin osa itse asiassa on sitten musiikkikerhosta tilattuja! Näin kun muistelee, niin varmaan melkein kaikki tuota Michael Jacksonia lukuunottamatta :)
      -
      Oh, Final Countdown. Mulla on siitä tosi selvä lapsuusmuisto: mummolan ulkosaunan yhteydessä olevassa huoneessa oli paljon mun vanhemman serkun tavaroita; oiskohan ollut niin, että hän oli asustellut siinä hetken aikaa. Ja siellä oli levyjä ja levysoitin - ja sieltä yhdeltä kokoelmalevyltä löytyi tuo biisi! Me nuoremmat serkut kuunneltiin sitä ihan HULLUNA, tanssien tietysti. Ja aina, kun biisissä kuullui se "Final Countdown" piti hypätä korkealle ilmaan :)

      • Karin
        21.1.2016 at 20:26

        Hei, mekin hypättiin mun kaverin kanssa ilmaan (niiden nojatuoleilla) ^_^
        Varmaan vanhemmat tykkäs hyvää.

  • Paula*
    21.1.2016 at 09:44

    Michael Jackson tietenkin! Eihän ensimmäinen itse ostettu nyt vaan voi olla mikään muu!

    • krista
      21.1.2016 at 11:28

      Kyllä! Tie-ten-kin!!!!

  • Giassilina
    21.1.2016 at 10:24

    Mä löysin just äitini luota c-kasetin Sata kesää tuhat yötä, joka sisältää siis kaikki sen ajan kultaisimmat iskelmät ja tietty nimikkobiisinkin. Se oli aikoinaan mun ja veljen aivan ehdoton lempparikasetti, jota soitettiin kaikki automatkat. Mulla on autossa edelleen kasettisoitin, joten vein löytöni heti autoon ja sitä on nyt kuunneltu muutamat työmatkat, oi kultaisia muistoja. Toinen autostani löytyvä c-kasetti on Rednex, joka on kyllä jo aikalailla kuunneltu loppuun. Sitä kuunnellessa perustettiin varmaan aina ilmabändi jossa yks lauloi, yks soitti ilmakitaraa ja jos kaveri sattui olemaan paikalla, pääsi hän ilmarumpuihin :D Ei oo cd-levyistä samanlaisia muistoja ollenkaan.

    • krista
      21.1.2016 at 11:30

      Toi on niii-iiin totta – cd-levyistä ei ole yhtään tuollaisia muistoja! Niitä on aina kuunneltu jotenkin… …siistimmin :)

      Rednex, hihihihi ilmabändi :D

  • Vannikkila
    21.1.2016 at 15:39

    Tämä ei valitettavasti liity mitenkään tähän postaukseen, vaan pikemminkin sun vastaukseen siihen Hello Ruby-kirjakommenttiin. Tässä voisi nimittäin olla sanavalmiille Silvalle hyvä ja hauska harrastus – varsinkin jos ne vanhemmat ootte jo muutenkin kehittäneet omia maailmoja, ni nopeestikos te teette oman roolipelin ;) Ja siinäpä muuten teille idea osaksi sitä lastenkirjasarjaa!

    http://yle.fi/uutiset/roolipelia_koko_elama__kuvitellut_maailmat_vetavat_puoleensa_muitakin_kuin_norttipoikia/8612437

  • PikkuKirppunen
    21.1.2016 at 21:28

    Hitsi, en muista enää, et mitkähän olis ollut mun ekat… Paljon tuli siskon esimerkistä nauhotettua radiostakin suoraan musaa – ja kirottua, kun juontajat puhu aina siihen musiikin päälle. Itse asiassa nauhotin ekana kesätyökesänäni (2004) jotain mainoksiakin radiosta – siis ihan kyttäsin, että koska ne mainokset tulisi, että saisin ne nauhalle. Mitään muistikuvaa ei enää ole siitä, mitä mainoksia ne oli, mutta toivon, että ne löytyisi siskolla olevista vanhoista kaseteista (siunattua omistaa sisko, jolla on sellanen stereosysteemi, jolla se voi jotenkin nauhottaa ne kasetit cd:lle… voi olla, että joskus vielä saan kuunnella ne ”huiput mainokset” :D). Jos ite nauhotettuja sekalaiskasetteja ei lasketa, niin mun ekat kasetit on sit varmaan ollu jotain lastenlaulujuttuja. Olin nimittäin suht nuori, kun cd:t alko vallata alaa. Niistäkään en muista, mikä ois eka (ja joka siis ei olisi Fröbelin palikat [se niistä, missä on sutsi-satsi])…
    —–
    Cd-levyistä on kyllä yks muisto, joka liittyy niihin suht ekoihin omalla rahalla ostettuihin levyihin… Meinaan Nylon Beatin Nylon Beat -levyn ostin joskus ruotsinlaivalta; olin siellä jossain-missä-lie-kaupassa, ja yhtäkkiä joku myyjä tuli kysymään et sähän olit se, joka tätä levyä kysyi. Minä siihen sitten sopersin, et joo, kun en kehdannut sanoa eitäkään. En siis ollu ollenkaan pyytänyt moista levyä myyjältä. Hätäseen tiesin, mikä on Nylon Beat – sisko on mua yli seitsemän vuotta vanhempi ja omas sillon ihan totaalisen erilaisen musiikkimaun ku minä – ai niitä tappeluita, joita käytiin yhteisessä huoneessa siitä, soitetaanko nyt Backstreet Boyseja tai Spice Girlsejä vaiko jotain raskaampaa… Mutta niin sitten ostin Nylon Beatin levyn laivalta, vaikka kummitäti koettikin sanoa, ettei sun tartte sitä ostaa jos et halua (en muista kuuliko sivusta mun ja myyjän keskustelun vai kiskoko hän sen musta sit muuten irti..). Mutta tuli sitä levyä lopulta onneks kuunneltua kuitenki!
    —-
    Mä tartun kyllä taas vähän epäolennaiseen, mutta oot sä muuttanut nimeäs jossaki välissä, vai käytätkö toista nimeä?

    • krista
      21.1.2016 at 21:42

      Oi sä ja Nylon Beat <3 Ihana ja yhtä aikaa vähän sydäntäsärkevänkoskettava tarina - voi sua! <3
      -
      Joo molemmat on siis mun oikeita nimiä, Krista Pauliina siis :) Koko lapsuuden mua kutsuttiin Pauliinaksi, mutta mä en jotenkin... ...kokenut sitä omakseni. Ihan lapsesta asti muistan ajatelleeni, että oi voisinpa olla Krista. Siinä samalla sitten kotoa poismuuttamisen muidenkin irtiottojen yhteydessä nimen muuttamiselle oli hyvä paikka. En mä ole siis koskaan sitä virallisesti mihinkään muuttanut, kun molemmat ovat kuitenkin "mun" nimiä; aloin vaan esitellä itseni uusille ihmisille Kristana ja sitten olin Krista :) Ajokortissa/passissa 18-vuotiaana oli vielä nimikirjoitus Pauliinana, mutta uusiin versioihin sitten allekirjoitin Kristan :)

      • PikkuKirppunen
        24.1.2016 at 22:39

        Aa, oke. Mä vähän mietinkinkin, tosin arvelin, et olis toisin päin eli oisit ottanu tokanimen käyttöön. Mua on kans koko mun ikäni kututtu toisella nimellä, ja joskus opiskeluaikojen koettaessa kyllä mietin, et millastahan olis, jos alkaisinkin käyttää etunimeäni… Mut sit arvelin, että en osais käyttää sitä – itelle taas se toinen nimi tuntuu kaikesta huolimatta just hyvältä. Tosin olis etunimen käyttämisessä ainakin yks hyväkin puoli; esimerkiksi lääkärissä jopa tajuis kun omaa nimeä huudellaan: oon joskus istunu odotushuoneessa ja hoitaja/lääkäri on jo toista kertaa tullut huutelemaan jonkun nimeä, jollon mä mietin et eikö se nyt voisi jo mennä, kun mäkin haluisin päästä täältä joskus pois… Kunnes tajuan, että muahan ne on koko ajan sinne kuuluttanu ja luikin vähinäänin paloauton punasena huoneeseen… :’D

  • rinkeli
    21.1.2016 at 21:46

    Mulla ensimmäinen taisi olla XL5:n c-kasetti! <3 :,D Ja ensimmäinen VHS taisi olla niiden fanikerhosta saatu video, jossa oli joku tunti niiden sekoilua ympäri Suomea :D Ja kyllä, se on e-del-leen tallessa!

  • Karpaloinen
    22.1.2016 at 08:44

    Heii nyt on pakko sanoa vaikka tiedätkin varmaan jo, että VHS- ja C-kasettien käyttöikä on noin 15 vuotta jonka jälkeen alkavat hapertua ja heiketä laadultaan ja mahdollisesti mennä kokonaan käyttökelvottomiksi. Jos siis haluat säilyttää näitä muutenkin kuin muistoesineinä niin nyt äkkiä koneelle siirtämään! Me muutettiin viitisen vuotta sitten kirjaston ilmasilla laitteilla 80-luvun lopun kotivideoita DVD:iks ja olivat vielä ihan ookoo, samoin viime vuonna siirretyt 90-luvun puolivälin setit, mutta jos on yhtään kylmässä tai kosteassa säilytetty nii voi olla jo kiire :)