Miten taltuttaa kännykkäriippuvuus?

Lapsilla oli nukkumaanmenoaika. Jostain määrittelemättömästä (addiktio)syystä minä olin taas kerran jumittunut istumaan sängyn laidalle kännykkä kädessä.

”Äiti?”, kysyi yöpaitaansa pukeva nelivuotias vieressä.
”Onko sulla tuo kännykkä kädessä aina paitsi silloin, jos se on rikki?”

*lisää huonon omatunnon leiskahdus tähän*

Eikä siinä vielä kaikki. Lapsi jatkoi:
”Äiti? Pitäisikö meidän tehdä joskus joku sellainen päivä, että sä et käytä ollenkaan tuota kännykkää?”

Ja vielä:
”Jos mä jonain aamuna heti kun herätään, sanon sulle, että nyt on päivä ilman kännykkää, niin ootko sä sitten päivän ilman sitä?”

Voihan nyt hemmetin hemmetti.

Kuva: Kiia Kemppainen

Hei. Olen Krista. Olen kännykkäriippuvainen.

Onhan tämä nyt ihan selvää, ja on ollut jo pitkään. Mun vuorokaudesta menee aivan liian paljon kännykkä kädessä. Pienen osan siitä selittelen – totta kai selittelen; riippuvaisethan selittelee – työasioilla. ”Mun työ nyt on tällaista”. Ja sitten te tiedätte myös tän: ”Mä teen vaan tän yhden duunijutun loppuun”.

Joo joo. Iltalehden nettisivulla just roikuin klikkiotsikkoja painelemassa.

Mun ja Joelin inside-vitsi on myös mun klassinen:
”Mä tuun ihan kohta, kulta! Mä vastaan nää pari blogikommenttia!”

Sen kun kuulee, niin se tarkoittaa, että juu en ole tulossa.

Mun vanha kännykkä. Nykyään lukemattomia meilejä on aina 99. Koska isompaa lukua se ei näytä.

Selityksessäni on totuuden siemen. Totta kai kännykkä on tärkeä mun työtä myös, näin etänä kun duunia tekee. Ja blogin pitämiseen kuuluu tietysti myös Instan, Facebookin ja blogikommenttien seurantaaa.

Kun se jäisikin vaan siihen. Voisin tehdä työni ja sometukseni, ja se olisi vielä erittäin ok. Itse asiassa pisteet mulle siitä, että en (omasta mielestäni) mitenkään ”elä kameran läpi” eli en päivitä someani ihan jatkuvalla syötöllä, vaan laitan vaikka Instaan kuvan tai storyn silloin tällöin fiiliksen iskiessä. Eli se puoli on kohtuullisen hyvin ”omassa hallinnassa”. (addikti-puhetta, huomaatteko?)

Mutta kun tosi iso osa mun kännykän käytöstä on ihan vaan jumittamista. Ei siellä edes tapahdu mitään, mutta silti olen koukussa selaamaan tiettyjä sivuja ja appeja. Ja kun laitan kännykän pois kädestä, jo kahden minuutin päästä käsi ihan automaattisesti hakeutuu taas hamuamaan sitä päälle.

Naurettava havainto oli esimerkiksi Suomen-kodissa se, että saatoin nousta tietokoneelta, jossa just viimeiseksi katsoin Facebookin ja blogikommentit. Kävelin portaat yläkertaan. Heti ylös päästyäni ensimmäisenä katsoin samat asiat kännykältä. Siis että jos sen portaiden kävelyn aikana ois jotain netissä tapahtunut.

En tee sitä tietoisesti, mutta teen vaan.

Oon tehnyt erilaisia päätöksiä vähentää kännykän käyttöä kymmeniä kertoja elämässäni vuodessa kuukaudessa viikossa. Mutta silti. Ei ole auttanut.

Kun ollaan tilanteessa, missä nelivuotias huomauttelee, voisi nyt todellakin tehdä jotain.

Mutta mitä? Auttakaa!

Tuntuu, että pelkkä henkinen päätös ei riitä, tarvitsen jotain konkretiaa.

Kuvakaappaus Your Hour -sovelluksesta tänään. Näkymä tänään klo 13.

Suurimman osan sovellusten äänistä olen jo laittanut pois – saan itsekin hermoromahduksen siitä, miten messenger ja whatsapp huutavat koko ajan. Yöksi laitan wifin ja mobiilidatan pois päältä; sekin oli jo henkinen ponnistus. Kokonaan en kuitenkaan halua pitää puhelinta äänettömällä/kiinni/toisessa huoneessa, sillä haluan yölläkin olla muutamien läheisteni tavoitettavissa hätätilanteiden varalta.

Ystävä kertoi, että hänellä oli päällä IPhonessa sellainen toiminto, joka kertoi, kuinka monta kertaa puhelimen avaa päivässä. Luku oli kuulemma jotain niin kamalaa, että toiminto piti kytkeä pois.

Ajattelin kokeilla.

Mä itse menin nyt tänään Play-kauppaan ja katsoin sieltä sovellusta hakusanalla ”addiction” – hah oi kyllä, en keksinyt muutakaan sanaa. Sieltä valitsin randomina ohjelman nimeltään YourHour, joka mittaa käytettyä aikaa ja kännykän avauksia myös – en ole vielä ihan tarkasti tutustunut sisältöön.

Näköjään tämä näyttää menneetkin (onkohan luotettava?), vaikka latasin vasta tänään.

En nyt ihan ehkä ollut vakuuttunut vielä. Mutta toisaalta aina, kun olen tänään ottanut kännykän käyttöön, näen samalla vihreän luvun, joka laskee sekunteja eteenpäin per käytetty sovellus (luku näkyy uossa kuvakaappauksessakin). Silloin tekee mieli äkkiä laittaa kännykkä pois. Joten ehkä se tavallaan ihan ministi toimiikin.

Minuuttimäärä on vähäinen myös siksi, että nyt päiväsaikaanhan mä olen lähes koko ajan tietokoneen äärellä. Luku tuosta kyllä vielä riehaantuu illalla, voi apua.

Mun kännykänkäyttöä iltapäivällä. Oltiin lounaalla tuossa kahden aikoihin.

Tuon sovelluksen valitsin siis ihan sattumalta; oisko teillä vinkkejä jostain muusta?

Heh kännykkäkeinosta, jolla vähentää kännykän käyttöä.

Samat luvut kolme tuntia (ja suunnatonta ponnistelua) myöhemmin.

Tai jotain muuta keinoa, millä tämän kännykkäriippuvuuden saisi kuriin? Onko teillä samanlaista tämän kännykän käyttö kuin mulla?

Mulla on oikeasti tosi huono omatunto tästä, jotain pitäisi tehdä.

 

PS. Tällä hetkellä (klo 16:27) olen avannut kännykkäni 38 kertaa. Se on itse asiassa aika vähän normaaliin verrattuna, koska olen ponnistellut nyt tän kanssa. Normaalisti otan kännykkää käteen varmaan tunnissa tuon verran.

 

28

You Might Also Like

  • Milla
    6.2.2019 at 17:48

    Täällä kanssa riippuvainen ja erittäin hankalaa saada pois ja tuntuu kauheelle ajatella että lapsien lapsuus menisi ohi sen takia

    • krista
      6.2.2019 at 17:53

      No niin, nyt sain kyyneleet silmiin. Mä kans ajattelen tätä paljon, ihan kamalaa. Muistaako lapset lapsuudestaan äidin, joka oli aina kiinni kännykässä…? :( Tää tuntuu tosi kamalalta :(

  • Milla
    6.2.2019 at 17:52

    Mulla muuten menee 40h/vko kännykällä eli perustyöviikko mutta ilman palkkaa 🙈

    • krista
      6.2.2019 at 17:59

      Tästä appsista pitää näköjään ostaa premium, että saa viikon raportin. Mutta saan mä laskemallakin, hah! Asensin siis vasta nyt, mutta tää näyttäis näyttävän myös takautuvasti just 7 päivää. Mulla on seitsemässä päivässä jotain 12,5 h, jos nyt oikein lasken… MUTTA kun mulla aikaa menee kannettavallakin iltaisin ei-työasioissa, niin tuo on vähän kaunisteltu totuus. Enkä yhtään osaa sanoa, onko tyypillinen viikko vai ei mulle, täytyy seurailla…

    • Sandei
      6.2.2019 at 20:18

      Niinpä, ja mieti että kun ne lapset vihdoin saa omat puhelimet niin mitä ne tekee? Aivan. Huh. Terv. Kanssa-addikti

      • krista
        7.2.2019 at 12:59

        Joo tämäkin vielä. Ja meillä on myös tosi epäreilua, että vanhemmat saa olla ruokapöydässä puhelinten kanssa, mutta lapsilta otetaan lelut/kirjat/muut pois. Lapset siitä meitä joskus huomautteleekin – ja syystä! Hyi meitä!

        • Tilia
          8.2.2019 at 13:16

          No, tämä nyt ekaksi ainakin, että ruokapöydässä ei ruokailun aikana kännyjä sallita aikuisillekaan. Sen verran täytyy pystyä keskittymään ruokaseuraan eli edes niihin lapsiin ja puolisoon… Ei meillä työpaikkalounaallakaan kukaan ole puhelimella! Eikä muuten edes kahvitauolla.

          Poissa silmistä, poissa mielestä on myös hyvä. Aamutoimet vauhdittuu ihan huomaamatta, kun pakkaa kännyn jo illalla käsilaukkuun eikä ota sitä sieltä aamulla esille ollenkaan. Kännyä ei ole pakko käyttää herätyskellona, herätyskelloja myydään vielä ihan kelloina.

          Vaihtoehtotekemiset ovat myös hyviä. Nykyihminen surffaa kännyllä telkkaria katsoessaan, mutta jos vaikka neuloo tai virkkaa siinä samalla, niin se kännyn räplääminen vaikeutuu huomattavasti. Sen voi myös jättää toiseen huoneeseen esim. leffan ajaksi.

  • Eleanor
    6.2.2019 at 18:20

    Meillä on ollut miehen kanssa sopimus, että lasten hereillä ollessa ei katsottaisi kännykkää ollenkaan, ellei tule joku henkilökohtainen viesti. Tästä on aika pitkälti pidetty kiinni, vaikka joskus meinaa lähteä lipsumaan. Illoista ei sitten kannatakaan puhua mitään… Ehkä selkeämpää näin, kuin että yrittäisi vähentää, vähentäminen vaatisi ainakin minulta enemmän itsekuria.

    • krista
      6.2.2019 at 18:36

      Mulle tää on jotenkin tosi hankalaa: jos otan kännykän käteen (jos se piippaa), miten voisin pysyä vaan sen viestin katsomisessa enkä tekisi muuta. Multa ei löydy jotenkin sitä itsekuria. Ehkä kun on se kännykkään hukkumisen tapa, siitä on hankalampi päästä eroon; mutta kun pääsisi, niin se ylläpito ois helpompaa… Ja sit kun niitä henkilökohtaisia viestejä tulee mulle tunnissa jotain 30 kpl :D Jos hetken on katsomatta, jossain whatsapp-ketjussa on yhtäkkiä 75 uutta viestiä, tulee hermoromahdus jo sitten siitäkin :D

      Mutta miten sais tehtyä tuollaisen rajauksen tai miten pääsisi siihen? Ai että tää on hankalaa!

      • Eleanor
        6.2.2019 at 18:45

        Mulle tulee ehkä 10 henkilökohtaista viestiä päivässä :’D, joten oli ehkä huonohko neuvo sun tilanteeseen… Mutta kyllä mullakin on tuo sama, että jos kännykän avaa, niin helposti lipsuu katsomaan muutakin.

        • krista
          6.2.2019 at 18:55

          Mun tutut on ilmeisesti aika puheliaita :D Mutta silti – mikään ei kaatuisi, jos en ihan samalla hetkellä olisi tavoitettavissa!

  • Anna
    6.2.2019 at 19:14

    Olen herkästi nettiaddiktoituva, joten olen vältellyt älypuhelimen ostoa jo vuosia. Nyt kuitenkin löysin puhelimen joka oli niin houkutteleva että päätin antaa periksi. Ensimmäinen mitä tein oli että poistin kuvakkeista kaiken. Siis oikeasti kaiken. Lisäsin sinne sitten kameran, gallerian ja muutaman sellaisen sovelluksen joita tarvitsen tai oikeasti haluan käyttää. Esim. selain pitää hakea sovelluksien kautta. ei suoraa kuvaketta. En myöskään ole opetellut käyttämään selainta kuin pakon edessä. Se mitä vahtaan on Instagram ja Whatsapp. Jälkimmäisessä tosin minulla on vain kahdenkeskisiä kaverikeskusteluja ja toivon että saan pidettyä sen kurissa. Instagram taas on räjähtänyt vähän käsiin.

    Onko sinulla puhelimessa älä häiritse-tila? Muistelisin hämärästi että minun puhelimessani siihen olisi saanut asetettua joitain henkilöitä jotka läpäisevät tuon tilan. Saatan kyllä muistaa väärinkin. Mutta se voisi olla yöaikaan ratkaisu. Toinen on se että laitat puhelimelle jäähyn. Asetat jonkun ajastimen tai munakellon puhelimen luokse ja laitat puhelimen jonnekin mistä et vahingossa sitä nappaa vaan se on vaikka jonkun oven takana kaapissa tai laatikossa josta kuulet jos joku soittaa. Jäähyltä puhelimen saa hakea vain jos joku soittaa. Kun ajastin pirahtaa niin puhelimen jäähy on ohi. Ja tämä jäähy pitäisi pitää joka päivä ihan tilanteesta riippumatta. koska jos kerran lipsuu niin sen jälkeen lipsuu helposti uudestaan. Minulla tietokoneella toimii vain se että en yksinkertaisesti käynnistä sitä. muuten huomaan aina palaavani tähän. Taapero on jo oppinut että alkaa kiljua heti jos istahdan koneen ääreen *auts*.

    • krista
      7.2.2019 at 13:05

      Mulla oli kans tosi pitkään esimerkiksi Facebook sellaisena, että ei ollut appia vaan piti mennä selaimen kautta. Siihen voisin nyt ehkä palata takaisin! Harvemmin sitä kautta tulevat ilmoitukset ovat niin kiireisiä, kun messenger on erikseen. Niin joo, ennen mulla ei ollut messengeriäkään vaan sinne menin vaan Facebookin kautta, mutta sitten se jotenkin muuttui, että olin ”pakotettu” ottamaan erillisen apin, jotta pääsin siihen puhelimelta. Hmm.

      Tuo olisikin muuten hyvä, että olisi sellainen häiriötön tila, josta vain muutama ”pääsee läpi”. Täytyypä selvittää, onko mun puhelimessa sellainen!

      Hauska idea myös tuo jäähy! Mähän siis joskus yritän laittaa hyllylle, mutta koen siitä ihan KAMALAA tuskaa, kun käsi hamuaa vaan turhaa – lopulta luovutan ja haen puhelimen :D Mutta sehän on just sitä riippuvuutta! :D Ehkä siitä vaan pitää ensin tuskalla päästä yli ja se ehkä muuttuu helpommaksi :)

      Mun mielestä on muuten MAHTAVAA, että lapset huomauttelee. Se ehkä kertoo sen, että tilanne ei ole ihan täysin menetetty (=lapset eivät ole tottuneet liikaa tilanteeseen) ja lasten huomauttelu ainakin (toivottavasti) ravistelee meitä aikuisia hyvin hereille. Että hyvä lapset! <3

  • Karina
    6.2.2019 at 19:22

    Mulla on kohta teini talossa ja etenkin sen takia pakko kans vähentää omaa kännykän käyttöä että mulla olis mitään auktoriteettia tyttären suhteen :D Onneksi lapset on paljon poissa kotoa iltasin (harrastukset, kaverit) niin onnistuu, heh! Oon miettinyt että olisin varmaan ihan kauheissa tunnontuskissa jos olis nyt pienet lapset. Sillon kun omat oli ihan pieniä niin en edes kattonu facebookkia luurista eikä mulla ollut instaa, saati watsappia, huh. Mutta joo, samoissa ongelmissa täällä ja ihan tosissaan täytyy keskittyä olemaan koskematta kännykkään joka hemmetin hetki. Nyt oon muuten lähiaikoina töihin bussilla ajaessa (30min) pyrkinyt olemaan myös ihan ilman puhelinta ja katselemaan maisemia. Todella virkistävää!

    • krista
      7.2.2019 at 13:09

      No todella! Varmaan sama edessä (viimeistään) sitten, kun lapsi saa oman puhelimen: aika epäreilua rajoittaa lapselta jotain ja itse samassa asiassa olla ihan holtiton. Tulee se kuuluisa viimeinen hetki toimia esimerkkinä :D

      Mä oon ajoittain yrittänyt ottaa sellaista tapaa, että kävellessä en katsoisi kännykkää. Se toimii hetken (hyvin lyhyen) mutta sitten taas lipsun. Ihan pöhköä: mä kävelen täällä esimerkiksi idyllistä rantakatua palmujen alla, meren aaltojen loiskiessa JA TUIJOTAN KÄNNYKÄN RUUTUA. Miksi en katso sinne merelle? Ihan… …sairasta oikeasti. Uhhuh. Välillä ajattelen, että jätän kännykän kokonaan pois kotiin, kun vaikka vien ja haen lapset. Toisaalta seuraan päivän askelmääriä ja sen takia tykkään kuljettaa kännykkää mukana :D Voi riippuvuus sentään! :D

      • Karina
        7.2.2019 at 18:06

        Mulla on sellanen fitness-kello joka mittaa niitä askelia ja sitten kun pääsen puhelimen ääreen, synkkaa ne sinne applikaatioon. Oikein hyvä tapa on tämä. Sitten taas – pelaan Pokemon Go:ta ja koko ajan pitää väijyä luurista josko olisi joku hyvä pokemon lähettyvillä :D Tätä oon kyllä nyt tietoisesti vähentänyt ja ollut kävelyllä myös siten että en seuraile pokemoneja.

  • Mansikka
    6.2.2019 at 20:54

    Voi, miten tutulta kuulostaa! Puhelin kädessä tulee oltua turhan paljon päivän aikana, mutta varsinkin iltaisin lasten mentyä nukkumaan on mulle se hankalin hetki, kun meinaan jämähtää nettiin roikkumaan ja selailemaan ties mitä. (Hammaspesukin saattaa kestää vaikka kuinka kauan, jos/kun teen sitä puhelin kourassa :D) Sitten yöunet jäävät turhan lyhyiksi ja seuraavana päivänä väsyttää, jolloin tulee entistä helpommin vain jämähdettyä puhelimelle aina tilaisuuden tullen. Oon koittanut tehdä itselleni erilaisia sääntöjä, kuten että kello yhdeksän jälkeen en enää käytä puhelinta tms., mutta ei ne ole oikein toimineet. Parhaiten toimii, jos alan lukea lehteä tai jotain kirjaa tai vietän aikaa puolison kanssa ilman mitään viihdykkeitä. Silloin puhelinta ei ehkä tule niin availtua, mutta on tämä hankalaa.. Jään siis mielenkiinnolla seurailemaan, minkälaisia vinkkejä tänne tulee ;) Tsemppiä sinnekin kännykkäriippuvuuden selättämiseen! Ainakin sulla on selvästi motivaatio kohdillaan :) Mahtavaa, että uskalsit avautua tästä aiheesta! Et ole yksin <3

    P.s. Iltalehden selailusta oon melkein päässyt eroon, kun hoksasin joku aika sitten, miten paljon mua lopulta ahdisti ne monet ikävät uutiset, joita sieltä tuli luettua. Päätin keskittyä lukemaan positiivisia juttuja :) Joskus tästä päätöksestä kyllä lipsun, mutta käytän Iltalehden sivujen lukemiseen nykyään todella paljon vähemmän aikaa kuin vielä vuosi takaperin, ja siitä on kyllä hyvä mieli :)

    • Mansikka
      6.2.2019 at 22:11

      Jäin tässä vielä miettimään tätä aihetta, ja tajusin, että jossain vaiheessa sen Iltalehden selailun lopettamisen (tai huomattavan vähentämisen) jälkeen mun kännykällä roikkuminen iltaisin on lyhentynyt ja oon päässyt yleensä aiemmin sänkyyn. (Siinä vaiheessa puhelin jää toiseen huoneeseen lataukseen.) Ainakin jotain edistystä tapahtunut siis! Samoin varmasti auttaa se, ettei Whatsapp piippaile ollenkaan samaan malliin kuin sulla. (Melkoinen viestitulva kuulostaa välillä tulevan siellä! :D) Tosin sitten kun niitä viestejä alkaa kirjoitella, niin näpyttely saattaa puolihuomaamatta viedä paljon aikaa. (Kuten myös tähän kommentointi, mutta ehkä sitä ei nyt lasketa, kun tarkoitus on hyvä :D)

      Aloin myös miettiä, voisikohan tähän asiaan auttaa sama, mikä toimii mulla monesti, jos haluan saada herkkujen syöntiä vähennettyä: annan itselleni luvan syödä, jos haluan, mutta koitan olla nappaamatta herkkuja käteen heti mielihalun iskiessä. Sen sijaan saatan napostella vaikkapa hedelmiä tai pähkinöitä, ja usein mielihalu ehtii siinä samalla väistyä. Voisinpa siis kokeilla puhelin kanssa samaa: en kiellä sen käyttöä itseltäni, mutta koitan viivytellä siihen tarttumisen kanssa, kun se ajatus tulee mieleen :)

    • krista
      7.2.2019 at 13:13

      Joo ja ilta-aikaan kännykän käyttö saattaa kai vielä virkistääkin (se valo), kun pitäisi jo rauhoittua nukkumaamenohommiin. Joskus ”ratkaisin” tätä laittamalla sinivalosuodattimen kännykkään, mutta sen sijaan voisi kyllä ratkaista laittamalla sen kännykän kokonaan pois :D Me kyllä usein ilta-ajalla luetaan (ja Joel piirtää) tai katsotaan leffaa, tuollainen tekeminen just vähentää sitä ”ajelehtimistarvetta”.

      Ja kyllä, oikeasti en tiedä, mitä hyvää tuosta Iltalehden selailusta oikesti saa… Usein luen jotain ihan höpöhöpöä vaan, ja sit tosiaan joskus jää seuraamaan jotain ahdistaviakin uutisia, joista lisätiedot (jotkut perhetragediat ym) ei todellakaan tuo itselle mitään lisäarvoa. Täällä esimerkiksi seurasin niin tiiviisti sitä porausreikään pudonneen pikkupojan tapausta, että se tuli uniinkin :( Seurasin livekuvana porausten edistymistä :( Ei siitä saa mitään, se vain haittaa, ei se lapsi sillä pelastu, että mä katson tärisevää porakonetta :(

      • Mansikka
        7.2.2019 at 21:29

        Voi että, se on kyllä jännä, miten sitä saattaa jäädä oikein ahmimaan tietoa jostakin ihan kamalasta tapahtumasta tai seuraamaan, miten joku hurja tilanne etenee, vaikka lopulta siitä seuraisi vain tarpeetonta pahaa oloa :( Porausreikäonnettomuudesta luin vasta kun tilanne oli ohi (enkä olisi kyllä välttämättä halunnut tietää siitä silloinkaan), mutta syksyllä 2011, kun olin jo nettiaddiktoitunut, seurasin tiiviisti kadonneen nuoren tytön etsintöjä Tampereella. Luin jotain aiheen tiimoilta perustettua FB-ryhmää ym. ja sitten ahdistuin koko jutusta. Oikeasti ihan pöljää sellainen :(

        Facebookin käyttöä vielä mietin, kun luin siitä muiden kommentteja. Se on ollut mulle kans Iltalehden lisäksi paha koukuttaja. Aiemmin jumitin enemmän koneen ääreen, mutta kun hankin älypuhelimen, Facebookiin tuli eksyttyä aiempaa useammin. Mua alkoi kuitenkin ärsyttää jatkuvat piippaukset, joita sieltä kuului, ja muistaakseni laitoin ne äänet pois päältä. Välillä taisin olla ilman sovellusta, kun mun vanhaan puhelimeen ei saanut asennettua siitä uutta versiota, ja uuteen puhelimeen en sitten halunnut FB-sovellusta ollenkaan. Jonkun aikaa käytin sitä harvakseltaan selaimen kautta ja enemmän sitten läppärillä. Silloin kirjauduin aina välillä Facebookista ulos, mikä hillitsi kiusausta avata sitä uudelleen. Nyt kun luin toisten kommentteja, tajusin, että oon ollut sinne jo pitkään kirjautuneena jatkuvasti, jolloin sen avaaminen on ollut erittäin helppoa. Siksi käyttö on varmaan taas ryöpsähtänyt käsistä. Siispä taidan yrittää uudestaan sitä, että kirjastuisin aina välillä sieltä ulos. Viestejä en puhelimen kautta näe. Asensin kyllä hetkeksi Messengerin, mutta se alkoi tympiä heti, joten poistin sen seuraavana päivänä :D Viestit, joita harvakseltaan sitä kautta tulee, luen sitten koneella käydessä.. Mutta joo, melkoinen aikasyöppö tuo Facebook myös. Paljon sieltä on oikeasti kiva lukea ihmisten kuulumisia ja klikkailla kiinnostavia otsikoita ym., mutta sitten kun se verottaa yöunia ja on pois monesta jutusta, mitä haluaisin tehdä enemmän (mm. kirjojen lukeminen ja käsityöt), niin onhan se vähän tyhmää sekin :D Nyt vain pienin askelin kohti sellaista arkea, josta unelmoin! Eli puhelin pois käsistä ja lehti/kirja kädessä iltapalalle.. :)

  • Maalainen
    6.2.2019 at 20:54

    Mulla on suurin motivaattori se, etten halua antaa lapsilleni kuvaa minusta itsestäni äitinä, jolla on aina kännykkä kädessä. Ja kun en halua ylipäätään antaa elämästä sitä kuvaa, että se on vain netissä/kännykällä olemista, että se netti on olennainen osa peruselämää, ja että se olisi se ”paras” vaihtoehto kun haluaa pitää yhteyttä muihin ihmisiin.

    Mulla ei kännykän näytölle tule ilmoitusta, kun esim facebookkiin tulee viesti. Eikä näytöllä edes ole pikakuvaketta vastaaville sovelluksille, vaan avaan ensin nettiselaimen ja sen kautta valitsen Facebookin. Voitko tehdä päätöksen, että käytät vaikkapa fb:tä ainoastaan tietokoneella? Tai käyt nettipankissa ainoastaan tietokoneella?

    Minä en halua olla aina saatavilla. En siis vastaan fb viesteihin/mese viesteihin, kuin ehkä kerran päivässä. Whatsupp on mun lähipiirissä se, jolla viestiä yleensä laitetaan. Mutta jos jollain ystävällä/perheenjäsenellä on hätä, vastaan viesteihin/puheluihin, ja silloin kerron myös lapsille että äiti haluaa auttaa toista ihmistä hänen hädässään.
    Makkarissa meillä on aina yöllä kännykkä, mutta vain toisella aikuisella, ja se mykistettynä. Kännykkä on mukana, koska mun pelko on että jos yöllä tulee tulipalo eikä päästä talosta pois…. 😣

    Jos lataat itsellesi sovelluksen, jolla katsot kännykästäsi, että paljonko olet katsonut kännykkääsi… Lapselle se kuitenkin näyttäytyy vain kännykän katsomisena, vaikka tarkoitusperä on hyvä. Ja päätä ihmeessä, että aina kun lapsi puhuu sulle, laske se kännykkä pois kädestä 😊 Viestin voi kirjoittaa myöhemminkin. 😉

    • krista
      7.2.2019 at 13:19

      No kyllä! Mä olen ihan samaa mieltä! Mutta mun kohdalta helpommin sanottu (tai ajateltu) kuin toteutettu, sillä koukussa ollaan :(

      Hyviä vinkkejä! Mä nyt harkitsen sitä, että poistaisinko FB:n kokonaan sovelluksista kännykältä… Mutta ai hitsi, jotenkin mä sittenkin haluaisin HENKISESTI siihen pystyä: että se siinä voisi olla satunnaista käyttöä varten (enemmän aikaa mulla menee siihen, että menen selaimella siihen), mutta että löytyisi se henkinen vahvuus olla menemättä. Hahaa, onkohan tämä nyt addikti-puhetta ja selittelyä sille, että en pysty sitä poistamaan :D :D :D

      Tänään (klo 12.17) oon käyttänyt Facebookia kännykällä 10 minuutin verran ja eilen 15 minuuttia koko päivänä, eli tavallaan se ei näytä tässä edes niin pahalta. Mutta veikkaan, että eiliseen vaikutti kovasti se, että se vihreä numero koko ajan näytti kulunutta aikaa. Sen takia tuli käytettyä noinkin vähän. Sen teho varmaan pienenee ajan myötä; nyt pitäisi ehkä käyttää tätä ”katkaisijaa” hyväksi ja yrittää ottaa tavaksi noinkin maltillinen käyttö.

  • A
    6.2.2019 at 21:08

    Hyvin toimii kun hankkii jännetupen tulehduksen molempiin käsiin (tuli luettua kännykän ruudulta toosi koukuttava kirja, siinä meni yksi käsi, toinen sit siinä kun en voinut käyttää toista :D). Nyt on sit näitä tullut paranneltua useampi kuukausi (kun tietotyöläisenä ei käsillä tekemistä voi kokonaankaan lopettaa) ja tilanne on aika ok…nin kauan kunnei liikaa aikaa vietä kännykällä :D

    Mun joo, jos tunnissa tulee 30 henk.koht. viestiä ja 75 viestin keskustelu Whatsupiin, niin ehkä se syy on siinä. Ja mahdollisuus ratkaisuun. Jos koittaisi jotenkin saada viestitulvaa pienemmäksi tai päättäisi että kaikesta ei tartte olla kärryillä (ainakaan just ja heti, vaan myöhemminkin ehtii). Mut ei mulla oikeasti mitään keinoja ole vinkata (paitsi jännetupin tulehdus :D)

    • krista
      7.2.2019 at 13:21

      Haha, tuollainen vähän radikaalimpi kännykänvähennyskeino :D Mullahan oli kans jännetuppitulehdus jossain vaiheessa, tein liikaa töitä muistaakseni ja stressissä hakkasin näppäimistöä liikaa :D Auts. Mutta sen tulehduksen vaikutus ei valitettavasti ollut mulla pitkäaikainen :)

  • Laura W
    6.2.2019 at 21:52

    Minulle isoin asia on se, että ne ihmiset kenen kanssa olen oikeasti läsnä sillä hetkellä, ovat aina vaan ne tärkeimmät – ei ne jotka on älylaitteen viestiyhteyden takana. Miksi ihmeessä se olisikaan toisinpäin? Pidän vaan tästä arvosta vankkumattomasti kiinni; vuorovaikutus lapsen kanssa katkeaa joka kerta kun itse katkaisee yhteyden tarttumalla luuriin. En ole itse koskaan ollut Facebookissa (!), Instagramissa enkä muutenkaan ole somessa, mun nettisurffailu tapahtuu lähinnä ilta-aikaan kun lapset nukkuu. Kuulostaa karulta mun sosiaalinen elämä 😊, mutta pärjään hyvin silläkin että arvokkaat yhteydet lähipiiriin ja ystäviin hoitaa Whatsappilla silloin kun itse pystyy, viestit voi vilkaista vaikka sen pari kertaa illassa kaikki kerralla. Kuten joku edellä sanoi, täytyy ehkä vaan uskaltaa päästää irti siitä ajatuksesta että jäisi jostain paitsi vaikka niitä 75 viestiä ei jaksaisi lukea lainkaan? Pidän kotona puhelimen käytännössä aina äänettömällä, jolloin on minusta itsestäni kiinni milloin siihen katson – jos joku on soittanut, voin soittaa takaisin sitten kun itselleni sopii ja viestit ehtii lukea omaan tahtiin. Tsemppiä kovasti tuohon sun haasteeseen!!! Ei välttämättä kovin helppoa, mutta varmasti palkitsevaa erityisesti lapsille. Asian tiedostaminen on lähtökohta muutokseen, konkreettinen tavoite auttaa siihen pääsemisestä. Lumisia terveisiä Helsingistä!!!

    • krista
      7.2.2019 at 13:25

      Tää on hyvä ajatus <3 Toisaalta omalta osalta, näin osan vuodessa poissa kotimaasta asuvana, niitä tärkeimpiä ihmisiä on kyllä siellä etäyhteyden takanakin. MUTTA samaan hengenvetoon pakko todeta, että tuokin on vain mulla sitä selittelypuhetta: useimmiten kun se älylaitekäyttö on sitä höpöhöpöä ja se tärkeimpien kanssa oikeasti viestittely on vain minipieni murto-osa siitä. Toisaalta ueimmiten mun whatsapp/messenger-käyttö on asioista/treffeistä/leikkitreffeistä ym. sopimista eli sosiaalisesti tärkeää sekin. MUTTA edelleen: jos olisi vain se, käyttö olisi kohtuullista. Se höpöhöpö (linkkien klikkailu) on just sitä, jonka haluaisin jättää pois.

  • krista
    6.2.2019 at 22:26

    PS. Tilanne klo 21.25: kännykän käyttöä 48 minuuttia ja 57 avausta. Ei kovin paha ehkä, mutta toisaalta oon yrittänyt nyt skarpata. Kohta alan pelata Duolingoa (espanjan opiskelua) eli lisää tulee :)

  • Hanna-Marleena
    6.2.2019 at 22:36

    Play kaupassa on appi Forest: Stay focused jossa kasvatetaan yksittäisiä puita ja pensaita joista lopulta muodostuu metsä. Eli asetat ajan jonka aikaa puu kasvaa, (olikohan niin että eri puut kasvaa eri ajan) ja sinä et koske puhelimeen sinä aikana koska muuten kasvattamasi puu kuihtuu

    • krista
      7.2.2019 at 13:28

      Voikohan siihen jäädä koukkuun? :) Koska jos voi, niin mä jään :D Tai hmm, toisaalta ehkä pelillisyys on sellainen, joka mua ei itse asiassa niin koukuta kuin ”sosiaalinen viihde”, tajuan sen tätä kirjoittaessa. Tuollaistahan voisin kokeilla, kiitos vinkistä!

  • rajatOn
    6.2.2019 at 22:45

    Some-sovelluksethan on tekemällä tehty addiktoiviksi. Se on oikeasti jo tosi iso yhteiskunnallinen (hyvinvoinnin, terveyden, ihmissuhteiden) kysymys, milloinhan tähän herätään..
    Nyt vaan tarvitaan tahdonvoimaa.
    Jättäisin raakasti pois kännykältä mahdollisimmat monet sovellukset. Jos whatsapp kokoajan piippaa, voi senkin poistaa. Kertoo kaikille, että nyt kiinni saa vaan puhelimella ja tekstarilla, ja sillä selvä.
    Itse olen päättänyt käyttää somea (niitä vähäisiä mitä käytän) vain läppärillä. Kännykästä katson lähinnä sään, uutisia (yksi suomalainen ja yksi englanninkielinen sovellus) ja käytän kalenteria ja reittiopasta. Myös sähköpostisovellus löytyy, mutta se ei ole työposti, joten viestejä tulee rajallisesti. Ja tarpeen mukaan googlaan. Työmatkalla bussissa luen kännykästä uutisia tai kirjaa. Tai katson vaan ulos ikkunasta – se todella on virkistävää!
    Ja kotona vauvan kanssa ollessa laitan puhelimen useimmiten kokonaan syrjään ja äänettömälle. Jonnekin keittiön kaappiin, ettei tule otettua sitä turhaan käteen, vaan sitä pitää lähteä erikseen hakemaan.
    Toisaalta en ole kauhean sosiaalinen ihminen. En kaipaa varsinkaan mitään jatkuvaa viestittelyä kavereiden tai perheen kanssa, en ikinä kestäis mitään kymmeniä viestejä päivittäin. Mielenrauhahan siinä menee! :)
    Toki ihmiset on erilaisia, mutta kyllähän tässä pätee se miten addiktio yleensäkin toimii. Mitä sanoo perheenne psykologi?
    Tsemppiä ja mielenlujuutta toivottaen!

    • krista
      7.2.2019 at 13:31

      Samaa mieltä! Addiktoiva niissä on varmaan tarkoituskin, JA SITÄ NE TODELLA ON. Moni tuntuu olevan (lähipiirissäkin tästä puhutaan paljon) nykyisin tässä jo hereillä ja tiedostaa oman riippuvaisuutensa – ehkäpä tässä voi olla yleinen suunta ”maltilliseen käyttöön” niin, että nykyinen uutuuden huuma (?) vihdoinkin alkaisi taittua.

      Meidän kotipsykologi taitaa käyttää kännykkää jopa enemmän kuin mä :) No, hän lukee kirjoja sitä kautta, että ehkä vähän eri. Mutta pyysin asentamaan myös tuollaisen jonkun apin (tuo mun käyttämä ei harmi kyllä toimi sen vanhalla puhelinmallilla), niin voidaan verrata, että kumpi on pahempi meistä tässä mielessä :)

      Tosi hyvin hallussa, tai siis hallinassa, vaikutta sulla olevan kännykän käyttö! Ihailuni! <3

  • E
    6.2.2019 at 23:36

    Kaikki sovellukset pois puhelimesta, instaan ja faceen selaimen kautta. Kaikki mahdollinen kansioihin jolloin joutuu eka klikkaamaan kansion, sit selaimen ja sit vasta esim. instan. Facen mesestä käyttöön lite-versio. Whatsappiin mykistys. 22-7 välisenä aikana läpi pääsee vain tiettyjen ihmisten soitot.

    Tosin mulla on puhelin aina äänettömällä. Ja aloitin lukuhaasteen. Nyt menee enää n.2 iltaa viikossa hukkaan puhelimella, muina iltoina luen kirjaa.

    • krista
      7.2.2019 at 13:34

      Mulla on tässä vaarana se, että käytän sitten vieläkin enemmän aikaa kännykällä, kun menen sinne joka tapauksessa sitten vaikeamman kautta :D Mutta hei mikä tuo lite-versio on? Täytyypä selvittää!

  • anniM
    7.2.2019 at 08:26

    Olen yrittänyt itselle pitää sellaista ”sääntöä” viikonloppuisin kotona, että kännykkä on eteisessä ihan kuin entisaikaan puhelinpöydällä. Jos se piippaa tai sitä haluaa selata niin se tehdään siinä puhelinpöydän läheisyydessä, seisten keskellä eteistä, ei ole istumapaikkaa. Ihan niin kuin lankapuhelin aikana :D ja esim. jos katsotaan porukalla tv:tä niin olkkarin oviaukosta näkee eteiseen ja se näyttää todella tyhmältä että tyyppi seisoo eteisessä niska kyyryssä, eli siinä on vielä ehkä semmoinen häpeäpaalu-vivahde :DD

    • krista
      7.2.2019 at 13:36

      Hih mulla oli tämä reilu vuosi sitten: laitoin puhelimelle ”parkkipaikan” lataukseen mahdollisimman hankalaan paikaan, ja ajatuksena se, että työpäivän päätteeksi puhelin menee sinne. No mitä tapahtui: MÄ ITSE KÖKÖTIN SIELLÄ PARKISSA SITTEN PUHELIMEN KANSSA :D Ai hitto miten noloa, näin paha mun tilanne siis on :D Riippuvuus ei ollut enää häpeällä ratkaistavissa, mieluummin kökötin siellä epämukavasti kuin olin kokonaan ilman :D Aijaijai. Mutta joo, tän teen nyt kyllä taas uusiksi, katsotaan miten käy.

    • Lilah
      7.2.2019 at 13:48

      Tai puhelinta saa käyttää vain syväkyykyssä pyllöttämällä. Siitä kiittää kroppakin. Eikä tule käytettyä samalla kun tekee muuta, esim kävellessä. Jos tällä tavalla saa päivään puoli tuntia pyllötystä niin sehän on hyvä.

      • krista
        7.2.2019 at 13:52

        Meitsistä tulee kohta mestaripyllöttäjä! :D ….mut hei Joeliin tää ei toimis, se syväkyykky on Joelille lepoasento, samaan tapaan kuin intialaisille :) Joelille pitäisi keksiä joku pahempi, joku vaikka… päälläseisonta? Puhelin ylösalaisin johonkin! :D

        • Anna
          7.2.2019 at 19:12

          Sehän ON ihmisen luonnollinen lepoasento.

  • Onneli Winter/onnelin elämää
    7.2.2019 at 12:00

    Muistaakseni sinullakin on sellainen kalenteri, käytössä oleva, paperinen ”ajankäyttötäyttö”. Jospa sinne kirjaat näin aluksi kerran kuussa päivänpuolikkaan jolloin et ole kännykällä vaan sovitusti lasten käytössä. Työssäkin buukataan juttuja mitä tehdään niin kyllä kännykätöntä lapsiaikaa voi myös buukata. Voimia koitokseen, onnistut aivan saletisti, sinulla on nuo kaksi natiaista jotka auttavat tässä <3

    • krista
      7.2.2019 at 13:37

      Ai miten hyvä idea, kiitos, tän mä teen! Laitan kalenteriin kännykättömän illan! Lapset voi toimia valvojina, että miten äiti onnistuu :)

  • Lilli
    7.2.2019 at 13:55

    Mä väsäsin kotiin jonkin aikaa sitten sellaisen latauspisteen, johon laitteet voi laittaa kotiin tullessa. Sen ajatuksena oli just että se kännykkä ei pyöri koko aikaa taskussa, käsissä ja nukkuessa pään vieressä, vaan sille on oma paikka josta sen voi hakea jos tarvii. Satsaus oli niinkin iso kuin ikean reikätaulu johon tuli hyllyjä ja koukkuja ihan kaikille ladattaville vehkeille (Padille, kuullokkeille, sykemittarille, kännyköille, pyörän valoille…) sekä 10 USB-portin latauskeskus. Bonuksena perheemme nimettömänä pysyttelevä krooninen tavaroiden kylväjä myös LÖYTÄÄ puhelimensa kotoa lähtiessä ja jopa ladattuna. Aikamoinen spagettihirviö se vielä on, mutta eipähän piuhat ja laitteet pyöri ympäri taloa. Taputtelen itseäni olalle joka kerta siitä ohi kävellessäni :D

    • krista
      7.2.2019 at 17:02

      Kuulostaa hei ihan huippuhyvältä! Just tuollainen kännykkäparkki! Samalla tulisi myös ladattua säännöllisesti…

      ja pieni hihitys tuolle spagettihirviö-termille :D

  • Sini
    7.2.2019 at 16:33

    Itselle auttoi kummasti jo pelkästään se, että kirjautuu aina ja joka välissä ulos kaikkialta.
    Ei voi ”vähän vaan vilkaista” kun kirjautumissivu muistuttaa, että ei näin. :P
    (Parhainta vielä, jos saa kaikki lomakkeen täydennyksen myös pois, että erikseen joutuu kirjoittamaan tiedot, jos tahtoo tililleen sisälle.)

    • krista
      7.2.2019 at 17:12

      Haha mulle tämä toimisi TODELLA hyvin. En nimittäin (kroonisesti) tiedä salasanojani mihinkään, tämä on ihan vitsi meillä. Eli jos kirjaan itseni ulos vaikka Facebookista, se voi olla koska tahansa kirjautumista ulos LOPULLISESTI :D No, aina mä oon jotenkin saanut salasanani jostain ongittua, mutta aina se on hermoromahduksen paikka. En mä jaksa opetella mitään salasanoja :D :D :D

  • pikkukalanen
    7.2.2019 at 17:45

    Mulla on tää sama sovellus. Se toimi alussa, mutta ajan kanssa siihen tottui ja ”turtui” niin ettei sitä oikeastaan enää edes huomioi… :D Varsinkin kun puhelin tekee järjestelmäpäivityksen tai päivittää sovellusten uudet versiot niin välillä tää sovellus jää ”toimimattomaksi”, eli ei näytä tietoja ennenkö sen avaa kerran päivityksen jälkeen. Ja enhän mä sitä muista tehdä :D vasta parin päivän päästä tyyliin huomaan että ”hei, miksei ole tullut niitä ilmotuksia”… Mut kyllä se vähän auttoi silloin alussa, että sai alulle sitä tapaa, ettei tee mieli katsoa puhelinta usein kun koko ajan lasketaan aikaa! Mun vinkit on se, että ensinnäkin ei saa pitää kännykkää koko ajan käden ulottuvilla, vaan kotona ollessa sen voi laskea esim. johonkin sivupöydälle, mistä sen kuulee kun se soi, mutta ei voi vahingossa ruveta sitä räpläämään, toisinkuin silloin jos se on vieressä sohvalla tai työpöydällä tms… Toinen vinkki on se että piilottaa ”turhat” sovellukset alakansioihin. (en tiedä mikä puhelin sulla on mut kai kaikissa voi tehdä näin?) Mulla tälläisiä sovelluksia on esim. pahamaineinen Jodel :D Kun en näe sitä kuvaketta siinä näytössä joka kerta kun avaan puhelimen, niin ei sitä sovellustakaan tule avattua, kuin lähinnä silloin kun tulee mieleen joku tietty syy/asia jonka haluaa katsoa sieltä. (koska sitten kun sen avaa, niin sinne niin helposti unohtuu, kun aina vaan selaa, että jos vielä löytyis joku kiva juttu jne… :D) Sit tietty on vielä se, että ilmoitukset pois mahdollisimman monesta sovelluksesta. Ja ylipäänsä poistaa niin paljon sovelluksia kuin mahdollista. Mä poistin esim. Facebookin sovelluksen, koska ihan hyvin voin käydä katsomassa sitä selaimen kautta silloin jos tarvii. Enimmäkseen ei tarvi, ei siellä mulle juuri mitään tärkeää ole, niin eipähän tule suotta sitäkään selailtua joka välissä :D Kun ei tule jotain turhanpäiväisiä ilmoituksiakaan… ”näitkö jo henkilön Entisen Koulukaverin Naapurin Kummisetä julkaisun ryhmässä XXX” jne…huoh :D

  • Anna
    7.2.2019 at 19:16

    Tee hupikäytön nettiajasta maksullista itsellesi. Katsot aina illalla tuosta uudesta sovelluksesta montako kertaa olet avannut jonkun hupijutun ja laitat illalla jokaisesta päivän aikana tehdystä vauksesta tietyn summan lasten tilille/säästöpossuun ja jos nettisessio höpöjuttujen parissa kestää yli vartin niin menee aina uusi lisämaksu ;)

  • pampula
    7.2.2019 at 19:48

    Täällä myös yksi älypuhelinriippuvainen :( Itse havahduin tilanteeseen toden teolla vasta joitakin viikkoja sitten. Kuin huomaamatta päivät ja illat hujahtavat aivan liian usein puhelimella, vieläpä turhan sisällön parissa. Aloin miettiä kunnolla sitä, että niistä tunneista oikeasti muodostuu minun elämäni, joka on kuitenkin rajallinen. On illuusio, että aikaa ja päiviä ois loputtomasti. Ei puhelimella vanuminen ole oman elämän arvostamista!

    Halusin siis ryhtyä vierottamaan itseäni puhelimen liikakäytöstä. Olen ottanut käyttöön muutamia käytännön toimenpiteitä (osaa näistä kokeiltu jo aikaisemmin – aika kehnoin tuloksin). Nyt siis kokeilussa (itselleni) järeämpiä parannuskeinoja. Poistin facebook-sovelluksen puhelimesta. Samalla mut kirjattiin ulos messengeristä enkä ole halunnut kirjautua sen jälkeen sisään ollenkaan. Koska jopa tietty vastenmielisyys on syntynyt tätä omaa ajantuhlaustani kohtaan. Riittää mainiosti, että käytän fb:a ja messengeriä koneella. Enemmän kavereiden kanssa käytetäänkin whatsappia – siellä tulee tärkeimmät viestit. No, wapin käyttöäkin oon pyrkiny vähentään (heh :D) eli katson viestit silloin kun haluan, muuten yritän pitää nettiä enimmäkseen poissa päältä. Onnistuu vaihtelevasti, välillä viestittelyynkin jumahtaa kiinni. Kuitenkin fb oli minulle isompi ongelma. Instagramiin en ole liittynytkään sen vuoksi, että uskoin että jäisin siihen koukkuun ja pahasti. Jodelinkin jouduin poistamaan jo ajat sitten, hirvee aikasyöppö. Välillä edelleen huomaan hakeneeni puhelimen, jolla selaan jotain turhaa sisältöä… Mitähän tyhjiötä tai tarvetta edes koetan täyttää sillä?

    Tilanteita, joissa otan puhelimen käteen, on vähentänyt jonkin verran puhelinparkki, eli suljen netin pois ja parkkeeraan puhelimen eteiseen yläkaappiin. Levätköön siellä. Tuon käytännön myötä omaan kotona olemiseen ja puuhasteluun on tullut tosi paljon enemmän mielenrauhaa. Se rauhantunteen saavuttaminen motivoi mua toteuttamaan näitä pieniä parannuksia. Samoin omien pikku ”ennätysten” tekeminen kauanko olen pystynyt olemaan ilman. Addiktipuhetta tämäkin, auts.

    Auttaisiko sinullakin motivaation vahvistaminen vaikka vähän uhkakuvienkin kautta (omien pahimpien ”kauhukuvien” läpi miettiminen – mihin tää voi tätä menoa johtaa, mitä ilmeisesti oletkin jo alkanut pohtimaan) ja sen voimalla toimiminen? Entäs pyrkimys tekemään ensin vain pieniä parannuksia? Osalle meistä iso muutos voi olla mahdoton toteuttaa, mutta pienetkin parannukset voi olla riittäviä alkuun!! Toki ne itselle toimivat keinot pitää silti löytää. Mutta niissä pienissä petrauksissa onnistuminen ruokkii kyllä kivasti omaa motivaatiota ja synnyttää myönteistä kehää ”kokeilenpa vielä vähän lisää”. Voimia kaikille tämän asian kanssa kamppaileville! <3

    • Mansikka
      7.2.2019 at 21:12

      Samoin sinulle! <3 Tosi hyviä ajatuksia!

    1 2