Miten olla riitelemättä rahasta?

Kaupallinen yhteistyö: S-Pankki

Monesti kuulee, että yksi yleisimmistä pariskuntien riitojen aiheuttajista on raha.


Olemme puhuneet tästä Joelin kanssa useasti; että miksiköhän sitten meillä näin…? Me nimittäin ei ihan vilpittömästi olla koskaan riidelty mistään rahaan liittyvistä asioista. Itse asiassa en ole riidellyt rahasta (muistaakseni) aiemmissakaan ihmissuhteissa. Hassua! Ja olen kuitenkin aikoinaan seurustellut sekä siististi työssäkäyvien että totaalirahattomien retkujen kanssa. Haha.

Mutta mistä tämä sitten voi johtua?

Me ollaan siis ihan mietitty tätä – ja tällaisia ajatuksia saatu itsestämme irti. Meidän perheessä rahariitojen välttäminen koostuu siis todennäköisesti näistä:

Meillä on siis Joelin kanssa yhteinen pankkitili, S-Pankissa. Tai tosiaan se tili oli alun perin minun tilini, mutta Joelille otettiin siihen rinnakkaiskortti ja käyttöoikeudet. Tästähän jo mainitsin viime postauksessa, sekin blogiyhteistyössä S-Pankin kanssa täällä. Tältä yhteiseltä tililtä maksamme siis kaikki tavalliset arkimenot: ruoat, laskut, lasten ja aikuisten hankinnat.

Ja se S-Pankki me tosiaan valittiin yhteiseksi pankiksi siksi, että sieltä saa maksuttoman pankkitilin ja vuosimaksuttoman Visan, jolla maksaa näppärästi Suomessa ja ulkomailla.

Tuolle S-Pankin tilille sitten meiltä molemmilta siirtyy kuukausittain tietty summa rahaa.

No, millainen summa? Se riippuu meillä ihan senhetkisestä työtilanteesta ja tilien pohjasaldosta. Summa siis vaihtelee. Emme ole oikeastaan missään vaiheessa ajatelleet, että sinne pitäisi mennä yhtä paljon molemmilta, sillä meillä on vuosien varrella vaihdellut työtilanteet niin paljon; välillä palkkaa on tullut toiselle, välillä toiselle. Tilisiirtojen summia on aina vapaasti vaihdeltu, ehkäpä noin välillä 0-1000e/kk. Välillä minulla on mennyt koko palkkakin suoraan sinne yhteiselle tilille. Joskus on tehty isompia kertatilisiirtoja jommalta kummalta. Pääasia, että tuolla käyttötilillä pysyy aina sen verran rahaa, että siltä voi vaivattomasti kumpi tahansa meistä hoitaa laskut ja maksut.

Yhteisen käyttötilin ansiosta meidän ei tarvitse miettiä, että kuka maksaa laskut tai ruokakaupassa kassalla. Tai kumpi on maksanut enemmän. Kaikki lähtee joka tapauksessa siltä yhteiseltä S-Pankin tililtä.

Ja tässä vaiheessa me olemme sitten ehkä erilaisia kuin moni muu – tai ainakin olen sattunut lukemaan monta kirjoitusta siitä, miten puolisoiden rahat tulee pitää erillään. Nooh. Me ollaan sitten ehkä… …vanhanaikaisia? Vai mitä me ollaan, nössöjä? Meillä nimittäin mun rahat on sun rahoja on mun rahoja on sun rahoja.

Meillä ei siis oikeasti ole minkäänlaista eroa siinä, kumpi on sen rahan on ansainnut. Kun mietimme perheen rahatilannetta, laskemme aina tilien saldot yhteen riippumatta siitä, kenen nimen alla ne numerot ovat. Kummallakaan meistä ei oikeasti käy mielessäkään, että mikä osa yhteistaloudestamme on minulta ja mikä osa sinulta peräisin, kaikki on yhteistä. Perheen yhteistä.

Ja me ollaan koettu, että tämä on meille ehdottomasti luontevin tapa ajatella. Jos toinen on vaikka välillä työtön/opiskelija/hoitaa lapsia/kirjoittaa kirjaa/mitä ikinä, ja toinen on töissä, niin ne töissä ansaitut rahat ovat sataprosenttisesti yhteisiä. Ja juuri tällainen meidän tilanne on useimmiten ollutkin. Kun me tavattiin, Joel oli opintotuella elävä opiskelija ja minä olin ollut jo pidempään työelämässä, keskituloisella palkalla. Oli säästöjäkin. Sitten jossain vaiheessa minä olin äitiyslomalla ja Joel töissä. Myöhemmin Joel työharjoittelijana tai työttömänä ja minä pitkään hoitovapaalla. Nykyisin Joel on kuukausipalkkatöissä ja minä yrittäjänä. Heh ainoa tulomalli, mitä me ei olla tähän mennessä testattu, on se, että molemmat olisivat vakaassa kuukauspalkkalaisen työelämässä. Hah. Oi nykyaika ja pätkätyöt!

Tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana meillä on siis ollut paljon erilaisia tulomalleja, joista on yhteisesti koostunut välillä ihan miniminituloja ja välillä suomalaisia keskituloja. Mutta riippumatta siitä, kuka ansaitsee ja mitä – ja onko päällä tiukka säästölinja vai ei – meillä on ollut aina käynnissä sellainen yhteen hiileen puhaltaminen. Koska tämä perhe on se meidän perusyksikkö, jonka ympärillä meidän toiminta elää.

Onko se yksi syy siihen, miksi meillä ei riidellä rahasta…?

Mainitsin muuten säästöt tuolla. Tavatessamme minulla oli siis vähän säästöjä tililläni, sillä olin sinkkuna kuukausipalkkatyössä ollessani säästänyt opintovapaata kaavaillen. Hetken aikaa olin ehkä ajatellut, että säilytän nuo aiemmat säästöni erillisellä tilillä (S-Pankissa sekin), mutta lopulta nekin tilit ovat iloisesti menneet elämiseen silloin, kun oltiin minituloilla yhteiseen kassaan. Koin, että en tarvitse ikiomia pahan päivän varan säästöjä, sillä pahan päivän sattuessa tuemme joka tapauksessa toinen toisiamme.

Mutta siis herranjestas. Edellä kerrottu ei tietystikään sovellu kaikille! Tämähän voisi johtaa siihen, että toinen huithapeli se vaan hassaisi ne yhteiset rahat jossunvaikkamihin, kun taas se toinen joutuisi itsekseen yökaupalla murehtimaan, että mistä ihmeestä me taas revitään rahat pakollisiin laskuihin.

Eli toinen syy, miksi meillä ei riidellä rahasta: meillä oli jo alunperinkin hyvin samanlainen suhtautuminen rahan käyttöön.

Raha ei ole kummallekaan meistä itseisarvo, emme esimerkiksi kaipaa luksusta kalliina tavaroina. Rahankäyttömme on varmasti aika tavallista perheen rahankäyttöä: peruslaskuja ja ruokakauppaa. Joel juuri naureskeli, että jos me oikein innostutaan megashoppailemaan, niin se tarkoittaa sille sarjakuvakirjaa ja minulle jumppaleggareita. Wohoo, elämä risaseks! Eli meidän megashoppailukin on tuollaista aika kesyä. Kumpikaan meistä ei edes halua shoppailla autoja, design-laukkuja tai tuhansien eurojen vempeleitä.

Ja kun toisen ultimate-ostomielihalu on legginsit joissa on villejä kuvioita (ja jos tilillä on peruskäyttöpohja olemassa), niin on hyvin helppo kohauttaa olkiaan ja sanoa: ”Ai ku kiva.”

Tämä rahankäyttötapojen yhtenväisyys on tietysti natsannut kohdilleen ihan vahingossa. Olisi paljon hankalampaa, jos suhtautuisimme kuluttamiseen keskenämme eri tavoilla. Rahankäyttötapojen erilaisuus varmasti niitä riitoja pariskunnille aiheuttaakin…?

Luottamus. Se olkoon se kolmas syy, miksi meillä ei riidellä rahasta. Ehkä juuri siksi, kun meillä on jo valmiiksi tuo yhteneväinen rahankäyttötapa, meille on ollut helppo rakentaa se luottamus siihen, että rahan käyttö on aidosti yhteinen asia. Molemmat omalta osaltaan huolehtivat perheen kokonaishyvinvoinnista, on se sitten rahaa tai hoivaa tai vaikka oman itsensä toteuttamista hyvinvointia lisäävällä tavalla.

Luottamus on varmasti myös ykköskohdan taustalla – eli sen, että miksi meille on luontevaa pitää kukkaromme yhdessä. Ja myös tietysti se, että voimme luottaa, että toinen ei hassaa niitä yhteisiä rahoja mielin määrin.

Luotamme myös, että pysymme yhdessä ja elämämme ovat nivoutuneet kiinni muutenkin kuin tiliotteiden osalta. Rakkaus, lapset, koti, elämä, mitä näitä nyt on. Ai niin, se rahakin.

Arvostus. Se on vielä pakko lisätä neljäntenä. Heh tosi ylätason käsitteitä kyllä tulee, ei voi mitään! Mutta onhan tässä rahankäytössä tosiaan tällaisista arvotason jutuista myös kyse.

Meille on luonteva (varmaan edelleen arvokysymys) että toisen tekemisiä arvostetaan riippumatta siitä, tuoko se perheeseen rahaa vai ei. Kunhan yhdessä huolehditaan, että jommalta kummalta tulee riittävästi rahaa elämiseen. On se sitten lasten hoitamista, tai vaikka opiskelua tai kirjan kirjoittamista tai työtä (ilmaistyötä tai palkallista) – ajattelemme, että se kaikki kuuluu meidän elämään ja on ihan yhtä arvostettavaa työtä meidän perheessä. Tällöin me ei erotella, kuka tuo sen numeron tilille, kunhan tosiaan joku tuo. Mielellään vuorotellen.

”Mitä sitten jos eroaisitte?”, joku nyt ajattelee.

No. Ei erota. Hei se luottamus, tietysti! Mutta jos on pakko ajatella se hypoteettinen ”mitä jos”, niin eiköhän sellaisessa tilanteessa sitten puoleksi menisi se pankkitilin saldokin, ihan niin kuin kaikki muukin.

Ja sehän olisi vain reilua. Jos on yhdessä ansaittu rahat, yhdessä hoidettu lapset, yhdessä maksettu laskut. Yhdessä eletty. Eihän sillä ole väliä, kuka on ollut vaikka kotona lapsia hoitamassa ja kuka työelämässä ansaitsemassa. Yhteistä elämää se on ollut, töissä ja kotona.

Mikään yllä olevasta ei kuitenkaan voi syntyä yhden ihmisen ponnisteluna, jos toinen ei asiassa olisi samalla linjalla.

Riidelläänkö teillä rahasta?

Jos mun pitäisi antaa jokin oma selvä vinkki, se olisi että valitse sellainen puoliso, jonka kanssa on yhteneväinen käsitys rahasta, niin kaikki on sen jälkeen helppoa istukaa alas ja sopikaa selkeästi, että miten raha-asiat teillä hoidetaan. Että millä tavalla rahaa käytetään ja mikä on kaikille reilua ja kaikkia tyydyttävää. Kun päätöksen takana ollaan yhteisesti, voisiko sitä olla sitten vähän helpompi noudattaa ja riidoilta vähän säästyy…?

Me teimme aikoinaan sen keskustelun, ja meille luontevaa oli juuri tällainen yhteinen talous. Mutta jokaisella perheellä tilanne on totta kai erilainen!

Tämä on mun mielestä muuten ihan hurjan mielenkiintoinen aihe – siis kuulla muilta, että miten eri perheissä raha-asiat on päädytty hoitamaan. Onko teillä yhteinen rahatalous vai pidättekö omista rahoistanne kiinni? Miten se sujuu, onko haasteellisia kohtia tai selvitettyjä ongelmia nikseineen?

Kaupallinen yhteistyö: S-Pankki

23
Like
2

You Might Also Like

  • Mopsi
    6.8.2018 at 09:02

    Tosi upealta ja tasa-arvoiselta kuulostaa teidän yhteistalous! Meilläkään ei usein kyllä rahasta riidellä, ehkä sen vuoksi että sitä on toistaiseksi ihan hyvin riittänyt. Ollaan kyllä hiukan huithapeleita rahan suhteen molemmat, joten näkisin hieman riitelypotentiaalia, jos rahaa olisi vähän. Sellainen kysymys myös nousi tästä postauksesta mieleen, että riitelettekö te ylipäänsä mistään? Se vois olla kiva postausaihe, toki niissä rajoissa joissa itse haluat aiheesta puhua (eli yleisemmälläkin tasolla olis kiinnostavaa!) Ihmisillähän on varsin erilaisia ajatuksia siitä mikä edes on riitelyä, ja jotkut ei tunnu uskovan, että joissain parisuhteissa ei vaan ikinä riidellä. Meillä kyllä riidellään ja se on minusta jopa välillä elämän suola! Kunhan sitä ei ole liikaa, eikä ole sellaista tympeää kinastelua, vaan kunnon räjähtävä väittely silloin tällöin.

    Ja yks juttu vielä, ei nyt liity tähän postaukseen, mutta voitko jo kirjoittaa mitä mieltä olit siitä Elena Ferranten kirjasta! Kieli pitkällä odotan arviotasi :D

    • krista
      6.8.2018 at 15:28

      Tuo riitelyaihe on kyllä tosiaan hyvä postausaihe, voisin ottaa sen joskus – ja joo silleen yleisellä tasolla siis; ei tunnu luontevalta kertoa mitään riitojen yksityiskohtia :D Meillä harvemmin riidan aiheena on mikään ns. oikea aihe, pikemminkin se on sellaista, että on nälkäinen/väsynyt/huonotuulinen ja sitten tulee sanottua toiselle kärkevästi (tai ylitulkittua toisen sanomisia) ja sit se on sellaista puolin ja toisin ärinäämurinaa. Hurjan harvoin kuitenkaan sellaista ”huutoriitaa”, jonka ennen koin riitelyksi. Ja tosiaan juuri koskaan sillä ei ole mitään oikeaa aihetta :D

      Joo luin sen Ferranten! Tavallaan ihan tykkäsin, ehkä kovastikin, mutta mitään sellaista kovin valtavaa lumoutumista siinä ei mulle tapahtunut; ehkä siinä oltiin sit kuitenkin liikaa Euroopassa tai ei ollut riittävän kurjaa tai jotain :D Mutta sellaista oikein hyvää ja hyvinkirjoitettua luettavaa kyllä, hotkaisin sen yhden mökkipäivän aikana. Ja varasin kyllä seuraavankin osan eli kyllä mä aion ne kaikki ehdottomasti lukea!

  • Puumis
    6.8.2018 at 10:05

    Tää postaus olisi voinut olla mun kirjoittama – meillä oli justiinsa noin. Eikä koskaan tosiaan riidelty rahasta. <3

  • Anna
    6.8.2018 at 10:09

    Meillä on ollut varsin hasardi yhdistelmä. melko hyvin tienaava mies jolla myös paljon säästöjä ja kallis harrastus ja pienituloinen vaimo jolla toki myös säästöjä, mutta joka joutui käyttämään niitä aika paljon kun jäi kotiin ensimmäisen lapsen kanssa. Oli aika kurjaa joutua kysymään mieheltä lupaa ostaa alushousut kun vanhat alkoivat olla riekaleina tai katsoa vierestä kun toinen osti jonkun kalliin tietokoneen osan, mutta jos tuli puhe jonkun vähän kalliimman kodin käyttötarvikkeen ostosta niin nikotteli rahan menoa. Kuitenkin tarpeeseen aina sain rahaa, mutta siitä huolimatta tuli sellainen olo että joudun kerjäämään rahaa mieheltäni. Hän ei tuntunut ymmärtävän mikä tässä asetelmassa oli ongelma ja miksi katkeroiduin pikkuhiljaa.
    Nyt kun on ollut enemmän kodin remonttia ja muuta ja ilmaisin asian sitä kautta että en minä VOI tietää mihin meillä on varaa tai ei ole varaa jos minä en tiedä paljonko meillä on rahaa. Kun luulen ettei sitä ole ja yritän elää mahdollisimman säästeliäästi niin sitten rahaa olisikin ollut johokin varsin hyödylliseen ostoon tai tekemiseen joka turhaan jäi tai toisinpäin kun oletan että on rahaa ja elän sen mukaan että voin ostaa tarpeeseen vaikka ei ihan välttämätöntä olisikaan niin sitten tuli viestiä että tilit alkavat olla aika tyhjänä. Tämä sai miehen lopulta heräämään siihen että ollaan laittamassa tilejä yhteen. Pankkien ja vakuutusyhtiöiden kilpailuttaminen on vaan aika iso homma kun on erilaisia tilejä, lainoja ja vakuutuksia. Mutta asia etenee lopulta ja uskon että se että pääsen oikeasti näkemään perheen rahatilanteen ja rahat ovat oikeasti yhteisiä (lukuunottamatta kummankin omaa tiliä johon jätetään tietty prosenttiosuus tai minimisumma tuloista jotta voi ostaa ihan omalta tililtään jotain mitä haluaa vaikka ei varsinaisesti tarvitsisikaan) helpottaa paljon elämistä yhtenä yksikkönä ja vähentää turhaa epäsopua perheessä.

  • Lilah
    6.8.2018 at 10:17

    Me avattiin esikoiselle tili tämän syntyessä. Sittemmin siitä on tullut lasten yhteinen tili, jonne menee lapsilisät ja jolta maksetaan harrastukset, isommat hankinnat kuten fillarit ja lasten matkat, aikanaan ehkä myös ajokortit tai joku osuus siitä. Pitkän ajan säästöjä lapsille ei pääse kertymään eli kun aikanaan muuttavat kotoa ei todella ole mitään rahastosijoituksia odottamassa. Muut lasten kulut kuten ruoka, vaatteet ja päivähoito menee yhteisestä talouskassasta. Lasten lahjaksi saamat rahat yleensä käyttävät vuoden kuluessa, joten ne ovat ihan vaan säästöpossussa, jota sitten välillä aikuiset avaa tarvittavan summan ”nostamiseksi”.

  • SMaaria
    6.8.2018 at 10:43

    Teillä siis on kuitenkin olemassa myös ne omat tilit, joilta rahaa yhteiseen pottiin siirrellään? Eli siinä mielessä kuitenkin jonkinlainen ”oma” alue. Miten tärkeänä pidät sitä – voisitko kuvitella, että teillä olisi vain yksi koko perheen yhteinen tili ja sinne tulisi palkat ja muut tulot ihan suoraan yhteen laariin kaikki?

    • krista
      6.8.2018 at 16:07

      Mulla oli tämä ensin tekstissäkin, mutta sitten vähän karsin ettei menisi ihan jaaritteluksi :D Koen, että pärjättäisiin pelkällä yhteistilillä! Mulla on kuitenkin asuntolaina toisessa pankissa; silloin kun sen otin, S-Pankki ei vielä myöntänyt asuntolainoja, nyt taitaa myöntää. Mutta mulla on siihen vanhaan lainaan niin hyvä marginaali, että en voi tehdä siihen mitään muutoksia :D Sillä historialla mulla on jämänä se toinen pankki (ja siellä pidän vähän rahaa, ettei tule sanomista ja että lainanlyhennyksiin on pohjaa), ja Joelilla myös samantyyppinen tilanne.

  • Maj
    6.8.2018 at 14:35

    Meillä täysin yhteiset rahat mutta omat tilit :D Näin ollut alusta asti, ei kumpikaanosannut edes ajatella muuta. Vuosien varelle on mahtunut opiskelua, työttömyttä, kotihoidontukea yms. Mä sanon aina että meillä ei riidellä rahasta kun ei ole rahaa mistä riidellä! Kummallakaan ei ole mitään omia rahoja eikä menoja. Vaatteita ostetaan kun pakko, kumpikin käyttää omansa puhki. Perus asumis, ruoka ja vakuutusten jälkeen ainut ylimääräinen on lasten harrastusmaksut. Molemmat ollaan kyllä koulutusta vastaavissa töissä mutta matalapalkka aloilla kumpikin. Tiukka rahatilanne aiheuttaa kyllä ahdistusta ja pelkoa paljon. Ahdistuneena ja väsyneenä tulee sitten riitaa herkästi muista asioista.

  • Miimii
    6.8.2018 at 17:36

    Exän kanssa oli vain yhteiset tilit. Mä hoidin kaiken maksuliikenteen. Oikeastaan ongelmaa ei koskaan tuottanut se että pääsääntöisesti exä tienasi aina enemmän. Ongelmia tuli kyllä rahan erilaisest käyttämisestä ja millainen elintaso tuli olla etenkin ulospäin. Sitten minä öisin mietin että miten keplottellaan rahat riittämään laskuihin. Nyt erottua luottamusta on yhä siten että meiltä löytyy vielä yhteinen luottokortti ja tili. Molemmat hätävarana jos tulee yllättävää menoa lasten kohdilla.

    Nyksällä on myös exänsä kanssa yhteinen tili josta hoidetaan kaikki heidän lastensa hankinnat.

    Jos minä ja nyksä jossain kohtaa yhdistetään taloudet niin uskon että on yhteinen taloustili ja sitten omat (+nämä exien kanssa olevat) tilit. Jotenkin nyt eron myötä on tullut se että haluaa pärjätä omillaan. Eli kokonaan vain yhteiset tilit elämään ei ole asiaa ja sitten kun on niitä omia ja toisen lapsia jne.

    • Miimii
      6.8.2018 at 21:56

      Ai niin pankkilaisena oon tehnyt juuri niin kuin ”kielletään” asiakkaita eli oli vain ne yhteiset tilit. Jos nyt jatkossa noudattaisin ohjeistusta itsekin. 🤣

  • Maukka
    6.8.2018 at 18:22

    En asu vielä yhdessä poikaystäväni kanssa, mutta meillä todennäköisesti tulevaisuudessa tulee olemaan tarkasti omat rahat, yhteisen tilin lisäksi. Avioehto ehdottomasti, koska tulen varakkaasta perheestä. Pääomani takia tulen luultavasti omistamaan suuremman osan myös kodistamme.

  • AM
    7.8.2018 at 00:03

    Kiitos tästä tekstistä! Sen seurauksena otin jo pitkään mielessä olleen ajatuksen yhteisestä tilistä puheeksi iltalenkillä miehen kanssa. Tähän asti meillä on ollut vain omat tilit ja ollaan maksettu yhteiset kulut suurinpiirtein puoliksi. Nyt kun odotan esikoista ja rakennusprojektin käynnistyessä tarvitsemme yhteisen asuntolainan, on luonteva ajankohta laittaa pankkiasiat muutenkin kuntoon. Lenkin jälkeen laadimmekin kuukausibudjetin, päätimme yhteisen tilin avaamisesta ja sovimme minkä verran kumpikin sinne siirtää palkasta, mitä maksetaan yhteiseltä tililtä (mm. asuminen, ruoka, yhteiset reissut ja kodin hankinnat) ja mitä jatkossakin omilta tileiltä (mm. omat harrastukset ja mies elatusmaksut). Kumpikin haluaa pitää omat tilinsä ja tämä on meille sopiva tapa järjestää asiat.

  • emiliakatariina
    7.8.2018 at 13:40

    Tosi mielenkiintoinen aihe. Meillä on sama systeemi kuin teillä, elikkäs yhteinen tili mistä maksetaan kaikki. Tällä hetkellä olen itse palkkatöissä ja mies aloitteleva yrittäjä, ollaan myös opiskelijoita oltu vuoroillamme. Asuntolaina löytyy ja maksetaan kaikkea laskematta mitä kukin on maksanut. Kai tässä pätee se sama kuin teillä elikkäs luottamus. Samassa veneessä ollaan ja siitä ei lähdetä mihinkään niin ei tarvi euroja laskella. :)

  • Enski
    8.8.2018 at 21:29

    Meillä on menty aina omien tilien mukaan. Ollaan nuoria (n.25v) ja oltu yhdessä viitisen vuotta. Ei edes asuttu saman katon alla kolmeen vuoteen, ja aina loppukuusta se, kummalla oli tilillä rahaa niin maksoi toisenkin jääkaapin ruuat. Nyt kun naimisissa ollaan ja yhdessä asutaan niin yhteiseltä tililtä lähtee kaikki velat, laskut ruuat ym. ja molempien palkat tulee samalle tilille. Tämä meille järkevin tapa hoitaa asioita, kun kaikki on yhteistä. Toki rahasta välillä kinataan, ja täysin turhistakin. Varsinkin perusasioista, kun toinen tykkää merkeistä ja toinen ei. Toinen haluaa ostaa just sen laadukkaimman ja kalleimman paidan kun toiselle riittää h&m vaatteet. Mutta harvemmin mitään isoa riitaa on syntynyt. Molemmat joustaa tarpeen tullen :)

  • Tilia
    9.8.2018 at 22:08

    Juu, ei ole ikinä rahasta riidelty meidänkään taloudessa, ja juuri siksi, että kaikki yhteiset menot on maksettu aina puoliksi ja muuten pidetty rahat erillään. Meillä on omat käyttö- ja säästötilit, yhteinen ruokatili ja yhteinen käyttötili, joilta maksetaan juoksevat menot, lasten harrastukset, sähköt, vedet, asuntolaina jne. puoliksi. Molemmat laittaa sinne tasan yhtä monta euroa joka kuukausi siitä riippumatta, mikä on työtilanne tai palkka. Tapa alkoi, kun oltiin köyhiä opiskelijoita molemmat, ja sillä tiellä on jatkettu tyytyväisinä läpi työttömyyksien, hoitovapaiden ja sairaslomien. Jos toisella on huonompi rahatilanne, jätetään ylimääräiset ostokset tekemättä, kunnes on parempi tilanne tai toinen maksaa enemmän ja tasataan myöhemmin. Kuittipino lasketaan muutaman kerran vuodessa ja katsotaan, kuinka tasan se menee. Yleensä se tasoittuu seuraavaan laskentaan mennessä. Yhteisten menojen jälkeen jäljelle jäävät rahat on sitten kummankin aivan oma asia, ja niillä ostetaan omat vaatteet, maksetaan omat harrastukset, lääkkeet, lounasruokailut, pääsyliput, parturit ja muut henk. koht. menot, eikä niistä ole toisen tarvinnut koskaan nokkaansa koputtaa, kun ne eivät ole yhteisiä rahoja.

  • 1 2